Olin meren äärellä, Satakunnassa. Olin pois tekstintuottamisen areenalta. Siellä Satakunnassa oli jälleen kerran oikein kivaa. Kieli ja murre tarttuivat. Niinpä kirjoitan vain pari lausetta, sillä haluan säilyttää puhutun nuotin itselläni mahdollisimman pitkään. Jos kirjoittaa pitkästi, nuotti ja murre katoaa.. Ja tulee taas ikävä meren rantaan.
Roskakirjojen lukeminen on vaarallista. Siihen voi jäädä koukkuun ja menettää sielunsa. Tänään katkaisin pahan kierteen ja luin Patrick Modianon kirjan CHEVREUSEN VUODET
Kirja oli ilahduttavan ” tiukkaa kamaa”. Parikymppinen Jean Bosmans seikkailee muistoissaan ja ihmettelee mitä hänelle tapahtuu. Hänen elämänsä on kulkenut salaisuuden reunalla ja haamujen seurassa. Haamut tulevat uudelleen tutuiksi ja niistä on lopulta päästävä eroon, niin kuin meidän kaikkien on päästävä omista haamuistamme.
Nyt ei tee mieli taas hetkeen kioskikirjallisuutta. Olen laskenut juuri käsistäni hyvän kirjallisuusrokotuksen tehostepiikin. Samalla taas tuli suuri himo kirjoittaa itsekin jotain
Ammattiyhdistykset vetävät henkeä. Marianpäivä on rauhoittanut menon ja kun viikko vielä tässä räpiköidään, päästään Hiljaisen viikon viettoon. Kahden viikon päästä tiistaina, pääsiäisen mentyä ohi, lienee tilanne se, että työ taas massoille maittaa. Ei kestä sisikunta semmoista määrää lakkolonkeroa.
Avain asemassa ovat perheenäidit. Hallitus ja etujärjestöt ovat olleet pää pensaassa ja rakentaneet strategiansa täysin ilman tätä seikkaa. Kun kolme viikkoa on resuttu ja maksullisilta kanavilta katsottu urheilua aamusta iltaan, käy niin kuin Iivolle. Keskeytys ja Vieremä kutsuu.
Hallituksen, eduskunnan ja etujärjestöjen pitäisi nyt rauhoittua sen verran, että voisivat viettää pääsiäistä säädyllisesti. Ihmispoloisen sielu saa tämmöisestä vihanpidosta ikuisen vamman. Presidenttiä näihin hätiin on turha kutsua. Tasapaino ongelmaan löytyy helposti. Pitää olla vain kärsivällinen. Parin vuoden päästä meillä on teollisia työpaikkoja juuri sen verran kuin pienenevät ikäluokkamme tarvitsevatkin.
Tämä tehdas on jo sulkenut ovensa. Alueella on kuitenkin monenlaista puuhastelua edelleen. Näitä kivisylintereitä ei kuitenkaan enää tarvita. On uusien toimintojen aika. Kuusipuuta hiertämällä saa aikaan hioketta ja tappiota
Meneillään on taas kerran muutoksen aika ja luova tuho. Moottorisaha ja metsätraktori muuttivat aikoinaan suuresti suomalaista maaseutua. Ne hävittivät lisäansiot maaseudun talouksilta. Oli lähdettävä Ruotsiin tai kaupunkeihin.
Suuren pankkikriisin aikana tapahtui yritystalouden ja pankkitoiminnan muutos, joka silloin oli kauhea, mutta jota nykyään ei enää kukaan ihmettele. Ja kun syttyi Euroopassa sota, pankkikonttorien ja kyläkoulujen määrää ei enää kukaan jaksanut hämmästellä. Saatikka, kun niskassa oli Korona ja rahankäsittelyyn tottumaton valtiovalta ja tautikauhuinen terveydenhuoltojärjestelmä. Kaikki tämä on ollut vain valmistautumista tämän kertaiseen luovaan tuhoon. Schumpeter olisi kyllä kiinnostuneena jo matkaamassa Suomeen, jos eläisi.
Lakkoaalto, valtaisa velkaantuminen, poliittinen polarisaatio ja Venäjän katalyytiksi harjoittama kiusanteko ja uhka tulevat aiheuttamaan sen, että taloudellinen järjestelmämme tulee kokemaan seuraavien vuosien aikana suuria mullistuksia. Jos ne ovat sisäpoliittisia ja taloudellisia, niin hyvä. Jos ne ovat turvallisuuspoliittisia, niin oi voi …. Selvää on kuitenkin se, että yksityissektorin selkänahkaa taas piiskataan. Varallisuus on kiinnitetty asuntokantaan, jonka arvo on maaseudulla romahtamassa ja samalla vakuusarvo. Syntyvyys on erittäin matalalla tasolla ja samaan aikaan hoidettavana on yli miljoona 70 vuotiasta tai vanhempaa. SOTE- järjestelmä takkuaa ja poliittinen intohimomaailma syleilee vastustajat kuolonkankeiksi.
NATO – ei ole se taikalampun henki, joka maksaa ulkomaisen velkamme korot. Sotilaallinen turva on halpaa ja helposti hankittavissa oleva asia. Yhteiskunnallinen turva on hankalampaa.. Juuri nyt yhteiskunnan merkittäviä portaita on nousemassa sukupolvi, jonka nuoruus 1990 – luvulla oli kauhistuttava ja pirstaleinen. Heidän eväänsä kohdata toistamiseen kaikkea sitä paskaa, joka oli heidän lapsuutensa maustetta, ovat rajallisia ja suppeita. Suoraan sanoen, minä pelkään tulevaisuutta kovasti. Ensimmäisen kerran elämässäni. Edes laman aikana 1992 en pelännyt näin. Lakkolaisen viha ja ehdottomuus saavat minut valvomaan öitäni. Ja ihmisten tyhmyys. TWITTER- X – keskustelut ovat kopioita menneisyydestä. Depattia käydään punakaartin tavoin. Toistaiseksi ilman aseita.
Kevään tulo saa aikaan lisää voimaa. Mahla juoksee ja poliittinen vääntö hankkii päivittäin uutta vääntöä. Ihmisten tyhmyys näyttää omituiselta siinä mielessä, että osa tyhmistä seikkailee täällä keskuudessamme ja osa näyttää ilta illan jälkeen olevan televisiossa. Missä kaikki viisaat piileksivät?
Eilen ei puuttunut enää kuviosta muuta kuin että Heinäluoman perheestä olisi ollut kaksi sukupolvea toisella puolen pöytää ja toisella puolen sitten juutalainen ja hänen kaverinaan henkilö, joka suhtautuu epäilevästi muihin kulttuureihin. Siis, toisella puolen verisukulaiset ja toisella puolen epäpyhä allianssi.
Krista Kiurun nahkatakkinen tyttö….. no en sano mitään.
Antti Kurvinen ja väistyvä puheenjohtaja Saarikko saavat olla onnellisia, että kukaan ei halua heitä sinne. Nämä ilta illan jälkeen esiintyvät hovinarrit ovat niin ylivertaisia jopa Keskustan joukkoihin, että luultavasti Kurvinenkin olisi harmaa seinäruusu niissä zembaloissa.
Parikymmentä vuotta sitten olin itsekin mukana yhden talven AY- toiminnassa valtakunnan tasolla. Kokemus oli traumaattinen. Osallistuin jäsenistön jäsenmaksujen tuhlaamiseen tavalla, joka saattaa vielä Taivaan Porteilla joskus tulevaisuudessa aiheuttaa Pietarille harmaita hiuksia. Kuvaavaa oli se, että erilaisin kilometrikorvauksin ja päivärahoin sekä kokouspalkkioin onnistuin 9 kuukaudessa hankkimaan perheelle uudehkon henkilöauton. Toisaalta, 40 vuoden työrupeaman aikana maksoin uudehkon auton hinnan AY- jäsenmaksuina, saamatta vastineeksi muuta kuin värillisen lehden , jonka kiiltävissä kuvissa edustajani nauttivat kuoharia ja laivaseminaarin GT- juomaa. Olen siis kutakuinkin sujut AY:n kanssa. Minulle kävi hyvin ja onnellisesti.
Valtakunnassa on meneillään omituinen taistelu, jonka voittoa tavoittelevat EK, hallitus, oppositio, SAK ja AKT. Kirkkokin havittelee voittoa. Ja kirkko lienee ehkä ainoa, joka voiton voi saada. Jos nimittäin käy niin, että Päivi Räsänen eroaa kirkosta. Uskoisin, että moni sen jälkeen liittyy takaisin kirkon jäseneksi, varsinkin, jos tiedossa on kivoja kummi-duuneja taikka homoseksuaalisia häitä.
Kaikki muut taistelujen osapuolet häviävät suunnattomasti tämän maanantaina alkaneen sekamelskan vuoksi. Märkä päiväuneni on se, että Krista Kiuru huomennakin on jossain ajankohtaisohjelmassa sekoilemassa ja minulla on vahvaa olutta monta pulloa ja popcorneja pesuvadillinen. Sielussani on sellainen tunne, että en tule säilyttämään mielenterveyttäni, ellen pääsen kunnolla tunnelmaan. Minä nähkään vihaan jääkiekkoa, sillä siinä tapellaan ja raiskataan. AY – liike on siedettävää katsottavaa, varsinaista aikuisviihdettä. Näinä viikkoina AY- liike raiskaa Suomineitoa edestä ja takaa.
Naamakirjaan ei voi enää kirjoittaa mitään. Tämä blogialusta toimikoon nyt riehunta-alustana. Toivon mukaan kaikki tutut ovat kuluneiden vuosien aikana pudonneet täältä pois, joten pääsen ärhentelemään oudoille ja satunnaisille lukijoille. Hieno juttu, että muistin tämänkin vielä olevan täällä olemassa.
Kuvassa oleva moottoripyörä on tietenkin Triumph. Se ei tarkoita tässä nyt naisten rintaliivejä, eikä prätkää, vaan allegoria on selvempi ja osoittelevampi
On kylmää. Nuohooja saapuu kohta tuomaan juoruja. Hän kerää taloissa juttuja, tekee huomioita ja purkaa ne taas seuraavassa talossa. Hänen tarinansa on kuin räsymatto, hölmöläisten räsymatto, jota hän kutoo ja siirtää paikasta toiseen ja purkaa toisesta päästä. Nuohooja ei ymmärrä, että internet ja naamakirja ovat viemässä häneltä työn. Nuohoojan työ ei ole koskaan ollut noen rassaaminen ja ihmismielen rassaaminen ja ihmisten asumusten tarkkailu. Se on kovaa hommaa. En tunne yhtään raitista nuohoojaa. Kummallista. Eivätkä he koskaan putoa katolta.
Maailma luhistuu. Lokakuu ja marraskuu saattavat tällä kertaa olla tavallista synkempiä. Hulluus on irrallaan. Tulee ikävä vanhoja hyviä aikoja. Vladimir Vysotskikin menisi sekaisin nykyajassa, sillä laulujen aiheita riittää niin idässä kuin lännessä
Seuraava sukupolvi ja sitä seuraava saapuu syyslomalle. On hetki sellainen karjalainen suurperhetunnelma. Vain vasikat ja lehmät saman katon alta puuttuvat. Tämmöinen tilaisuus on hyvä kertaamiseen. Voimme yhdessä tallentaa mennyttä ja menneitä, joka kerta hieman eri tavalla, mutta kuitenkin elävästi. Unohdamme jotain ja lisäämme uutta ainesta. Ehdoton totuus muuntuu sopivasti ja jatkaa elämäänsä, kunnes se taas jalostuu uudeksi.
Lähden metsään. Syön makkaraa ja juon nuotiokahvia. Kukaties sammutan kännykän myös. Ehkä leiriydyn ja kirjoitan lyijykynällä runoja.
Tillman 