Haastava haaste

Sain haasteen. Minua pyydettiin listaamaan asioita, jotka tuovat  minulle hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa lukijoille.


Minä päätin jättää kaikki itsestään selvyydet pois. Jokainenhan tietää, että  perheenjäsenet, rakkaat ja  lähimmäiset  aikaan saavat ihmisessä hyvää mieltä. Hyvä terveys on onnen asia ja rakas lemmikki, taikka ihmisen jumalasuhde tuovat  pitkässä juoksussa  hyvää mieltä, onnea ja  riemua. Ne ovat kuitenkin  kaikilla ihmisillä  aina lähes samassa asemassa olevia  välttämättömyyksiä ja  niiden  äärimmäinen   deprivaatio aikaan saa usein korostuneesti niiden nousemisen korokkeelle.


Totta kai nämä  asiat ovat kaikkein tärkeimpiä myös minulle. Uskoisin kuitenkin, että harvaa kiinnostaa kovinkaan paljon se, että  olen kiitollinen  samoista asioista kuin toiset. Niinpä päätin olla vähän epäsovinnainen ja  valita vähän karheampia onnentuojia


Hyvä kirja lienee selviö ja itseoikeutettu   elementti tälle  listalle. Jos kerran lukee kuin  hullu, valikoi lukemisensa kuin mielipuoli ja vielä yrittää opiskella  kirjojen teoriaa, lienee selvää, että kirjat tuovat minulle  onnea ja iloa. Ne luovat  eteeni oman maailmansa, kukin omalaatuisensa, kutsuvat minua sinne, ja pidättelevät  poislähtemistä usein  sangen innokkaasti. Joissakin maailmoissa  olen   koko elämäni.


Onnistunut  radioamatööriyhteys  saa mieleni iloiseksi. Myönnetään, että se on perverssiä ja outoa, mutta  se nyt sattuu olemaan  perversseistä ilonaiheistani se, jonka kehtaa sanoa


Junamatka on minulle uskomaton elämys. Se voittaa linja-autot ja henkilöautot ja lentokoneet mennen tullen. Juna on  kävelemisen ohella  edelleen  muodissa olevista  maa- kulkemismuodoista pitkäikäisin. Se on säilynyt suurinpiirtein sellaisenaan  yli 150 vuotta. Junassa voit kävellä, voit törmätä ihmeellisiin ihmisiin ja junassa voit  katsoa alati muuttuvaa  näyttämöä oudosta ja kummallisesta  suunnasta. Kun autoilija on  pakotettu liikkumaan  infran sisällä ja infrasta toiseen, junan matkustaja  liikkuu  infran ulottumattomissa, takapihoilla, metsissä ja peltojen  takana. Jossain siellä, missä autoilija ei koskaan voi kulkea


Onnistunut  kokkailu saa miehen ylpeilemään. Kun väki syö, ruoka tekee kauppaansa ja  ihmiset ovat aterian jälkeen hyvällä mielellä, minäkin olen onnellinen. Verisestä lihasta ja  multaisista juureksista voi taikoa ällistyttäviä juttuja, jos on harjaantunut. Minä olen vasta matkalla sinne


Hyvä pidetty luento vastaa  kohtuullista känniä ja flow- kokemuksena huonoa orgasmia. Siitä ei tule kuitenkaan krapulaa. Siksi opettaminen on  niin hauskaa. Silloin  tällöin huomaat pitäneesi ainutlaatuisen  tuokion ihmisten lapsille. Silloin tällöin huomaat luoneesi  jotain   käsittämätöntä ;  olet onnistunut  houkuttelemaan  nuoren ihmisen kiinnostuksen -portaiden alarappusille.


Portter, tuo kaikkien  Lontoon satamien  kantajien  lämmittävä mielijuoma ei kaipaa perusteluja. Jos samassa aineessa on mukana  ruoka ja juoma, sekä tehoaine, mitä muuta mies kaipaa talvi-iltoina


Seuraava asia olisi ollut single- malt, mutta koska nyt jo kaikki  ajattelevat minut juopoksi, laitetaan tähän sitten Skotlanti. Olen käynyt 5 -7  kertaa. En muista tarkalleen, mutta joka kerta minä olen nauttinut jokaisesta  hetkestä ja sekunnista. Minulla on siellä kavereita ja minulla on siellä  tuttuja pikkukyliä, joihin on pakko päästä.


Purjehdus on tietenkin  raumalaiselle  taivaan esikartano maan päällä. Hätätilassa  tunnelman voi saada aikaan pelkkä moottorivene ja meri. Sisävedet eivät juurikaan saa ihokarvojani nousemaan pystyyn. Onni on se, kun  purjeet vetävät  kunnolla, peräaalto kohisee, peräsimessä ei ole juurikaan painetta, aurinko paistaa ja edessä on mukava ankkuripaikka.


Iloni muuttuvat  yhä kummallisemmiksi.Jos on pakko vielä luetella näitä, niin seuraavana  on onnistunut heitto perhovavalla. Mieluummin sellainen heitto, johon iskee kala, mutta välttämätöntä se ei ole. Aivan riittävää  on se, jos heitto on kohdallaan ja perho laskeutuu kiven kainaloon taikka keskelle tuikkia.


Ja pakko minun on  mainostaa prätkää. Se taitaa olla jo numero kymmenen. Pakko minun on vielä muutama muukin luetella.


Teatteri-esitys kuuluu tähän listaan ilman muuta. Se on tietenkin itsestään selvyys ja kuuluisi  tuonne  aikaisempaan ryhmään. Ihminen, joka ei pidä teatterista, on pelottava ja kummallinen. Sellaisen ihmisen seurassa minä en osaa olla oma itseni.


Flirtti on listalla siksi, että tuottaa suurta iloa silloin, kun olen saamapuolella. Itse olen huono tuota harrastamaan. Olen satakuntalainen, kömpelö ja kummallinen, joka tyynnä kyntää aurallaan, maata isien. Ja tässä tapauksessa, ihan oikeaa multaista vakoa.
Ja vielä yksi ihme.


Valokuvan ilmestyminen  paperille  pimiössä.


Mutta  nyt kaikki luettelointi  menee jo  toistamiseksi. Yhä enenevässä määrin asiat kuuluvat tuohon ensimmäiseen ryhmään, jonka jätin pois tahallani. Te tietenkin kärtätte ja ahdistatte luettelemaan edes jotain tuosta  ensimmäisestä, itsestäänselvyyksien luettelosta.


Jos on pakko  sanoa, niin sitten se on oman lapsen  pitäminen  käsissä synnytylaitoksella.


En osaa oikein haastaa ketään tähän. 

Viimeisellä hetkellä

uskoon tullut upseeri

asentaa jääkarhulle bambupuisia tekohampaita

viimeisenä työnään

ennen ilmastonmuutosta

ennen  ylennystään

tuulee äänekkäästi

veri kihisee ihon alla

 punaisissa alushousuissaan  sotilaat raivaavat

tuttuja reittejä

 avannosta toiseen

Ylösnousemus

Pääsiäinen on sitten ohi. Seppo Taalasmaakin on  kokenut ylösnousemuksen  ihmeen televisiosarjassa. Näin paskalehdistö toitottaa ensimmäisenä aamuna  pääsiäisen jälkeen. On siis todettava, että  2000 vuotta vanha tarina on edelleen täyttä asiaa, koska sitä niin innolla on kopioitu.

Toinenkin kopiointi sai pääsiäisen aikana mieleni mietteliääksi. Se asia minulle selvisi ja kirkastui kirkon penkissä, kun mietin  tavallista kuivemman ja onnettomamman  saarna aikana  maallisia  asioita, eli  istumajärjestystä kirkossa.

Tavallistahan oli takavuosina, että aatelisilla ja  silmäätekevillä oli omat penkit ja  aitiot  kirkossa. Myös talollisilla oli omat penkkinsä, joihin tavallisella kansalla ei ollut menemistä. Jopa torppareilla oli oma penkinpäänsä. Minäkin osaisin edelleen mennä kotipitäjäni kirkossa siihen penkkiin, missä  meidän väki on aina istunut.

Sama tarkka istumajärjestys näyttää periytyneen  jäähalleihin, näihin  uudenajan  pyhättöihin, joiden kirkkovuosi on nyt kohta lopuillaan.

Halleissa näyttää olevan rikkailla ja silmäätekevillä oman aitionsa, joihin köyhällä kansalla ei juuri ole  mitään asiaa.  Itse hallin puolella taas monella on  oma vakiopaikkansa, jossa on tottunut   kunniaa  idoleilleen  karjumaan. Usein käy vielä niin, että turvallisuuden vuoksi  eri joukkueiden kannattajat eristetään toisistaan pyhätön eripuolille. Sieltä he voivat sitten vuoroveisuuna ylistää omaa joukkuettaan sen mukaan, kuinka erotuomari ja liturgia ohjaavat menoja. Riittiin ja rituaaliin on pukeuduttu huolellisesti. Rituaalin menot tapahtuvat täsmällisen ohjelman mukaisesti ja  tapahtumaan  liittyy musiikkia.

Huiskuja heiluttavat  tyttäret ovat minulle arvoitus. En usko heidän  merkkaavan niitä 10  neitsyttä, joiden  lampussa pitäisi olla öljyä. En usko  edes heidän  neitsyyteensä. Luulen, että heidät on poimittu pakanallisista riiteistä esittämään vastaparia kentällä luisteleville ”apostoleille”. Heidän tehtävänsä on osoittaa se, että sankarit voivat vastustaa suuria kiusauksia ja keskittyä itse pyhään toimitukseen.

Ja synnin palkka on  kauhea näissäkin menoissa. Rikkonut pelaaja eristetään, taikka poistetaan kokonaan. Hävinneen joukkueen katsoja saa ” kirkkomaalla” turpaansa.

Lopulta, vuosien  kuluttua  ikoni-pelaajan paita nostetaan hallin kattoon samaan tapaan kuin  vaakunoita on ripustettu kirkkojen seinille ikiajoista lähtien merkiksi siitä, että joku on  omalle joukkueelle  tuottanut kunniaa.

Helsset

Kaikki  lienevät tietoisia siitä, että 460 vuotta sitten annettiin määräys että  Rauman, Porin, Porvoon ja Tammisaaren  porvareiden piti muuttoyhtiöltä pärekoreja tarpeellinen määrä varata ja  lähteä suksimaan kohti Vantaanjoen suuta. Myöhemmin sitten on aikaa kulutettu keskusteluissa paljon  siihen, olisiko parempaa lopputulosta voitu saavuttaa   määräämällä matkaan muiden kaupunkien asukkaita. On syytä kuitenkin muistaa, että tuolloin maassa oli aika vähän kaupunkeja. Ei voitu lähettää sinne Alavuden, Siilinjärven, Saarijärven eikä Suonenjoen porvareita. Turkulaisia sinne  etelään ei ilmeisesti  myöskään haluttu lähettää.

Alkuperäiskansa nimittää omalla kielellään kyseistä kaupunkia nimellä Helsset. Tänään merkkipäiväänsä viettävä Mikael Agricocacola   kehitteli  kuitenkin alkuperäiskansan ja ruotsinkielisen porvariston harmiksi  maahan  esperantoa muistuttavan kolmannen kielen, jota puhutaan nykyään kaikkialla muualla paitsi Helssetissä. Tällä kolmannella kielellä kyseistä kaupunkia nimitetään Helsingiksi.

Minä olen pitänyt kyseistä operaatiota aina epäonnistuneena. Ensimmäinen  synkeä seuraus tuommoisesta porvarien pakkosiirrosta on ollut se, että edelleen Raumalla ja Porissa  on ylimäärä demareita, joita  ei saa lähtemään mihinkään, eikä kukaan heitä itselleen himoitse.

Toinen kauhistuttava  asia on tietenkin se, että 1800 luvulla Vantaanjoen suulla olevasta kaupungista tehtiin pääkaupunki.

Kolmas, lopullinen takaisku oli se, kun Turusta lopetettiin raitiotie-järjestelmä. Tunnettuahan on, että kaupungista ei voi tulla koskaan pääkaupunkia, ellei siellä olen raitiotietä. Onneksi ehdin nöösipoikana  ajamaan vielä kyseisillä laitteilla Aurajoen molemmilla puolilla. Erityisesti nautin 3 A ja 3 B  linjasta, jolla saattoi  kiertää lenkkiä ja katsella kaupunkia.

Elämä olisi ihanaa turkulaisessa Suomessa.

Seppo Taalasmaa tuuraa Jeesusta

Minua paremmin ajan hermoilla  olevat ovat minulle  kertoneet, että suositussa  televisiosarjassa ” Salatut Elämät” Seppo Taalasmaa tekee  Jeesukset ja kuolee  pitkänäperjantaina, jotta  sarja ja koko ihmiskunta pelastuisi.

Voi tietenkin olla, että Seppo Herää esikuvansa tavoin kolmantena päivänä  ja jatkaa sitä työtään, jota hän on  tehnyt sarjassa. Mitä se sitten lieneekin.

En ole katsonut koskaan yhtään jaksoa ko. ohjelmaa, mutta tunnen joitakin  akateemisen koulutuksen saaneita, jotka  eivät voi  ko. ajankohtana etääntyä vastaanottimen äärestä juuri jääkaappia  kauemmaksi. Sellainen ei ole juurikaan lisännyt uskoani akateemiseen koulutukseen.

Kyseinen Sepon kuolema  ei myöskään lisää luottamustani ja uskoani ko. tv- kanavan tuotantoon. Jo nyt olen ottanut tavakseni jakaa  ihmiset sen kanavan  aamu-uutisten katsojiin ja  sitten  muihin ihmisiin, joiden kanssa voisin  ehkä joskus yhdessä  kimpassa ostaa  liput Porin Jatsiin.

Pääsiäisen harras tunnelma estää minua kayttämästä vahvempaa kieltä.

Great week ja pitkäperjantain suuret uutiset

PAM on hyvää vauhtia menettämässä asemansa pitkänperjantain ykkösuutisen  vauhdittajana. Olen ollut kahden vaiheilla miettiessäni maailman raadollisuutta. Sangen korkealle on kivunnut kaksi  kiinnostavaa uutista.

Kiinassa on  nuorimies myynyt toisen munuaisensa saadakseen itselleen Ipad – vekottimen. Sellaista ei ole Tillmannin  residensssissä vielä näkynytkään. Hyvin  minä ymmärrän, että Kiinassa  on helppo menettää kasvonsa, jos ei omista ko. härpäkettä. Ottaa se pattiin tässä itseänikin, kun ei pysty sipomaan taulua sormella. Vastaavasti, voi olla, että meikäläisen munuaisella saisi vain 286 suorittimella varustetun pöytäkoneen  ilman näyttöä ja näppistä.

Toinen merkittävä uutinen oli se, että Vuosaaressa  tuomari oli joutunut tyhjentämään jääkiekko-ottelun katsomon  kesken pelin ja kesken pitkäperjantain. Isät ja äidit olivat ryhtyneet huutelemaan ja kannustamaan  1998 syntynyttä jälkikasvuaan. Verta pakkiin vaan !

Tänään kuuntelin epistolaa  kirkossa. Siinäkin oli muutama kohta, jossa aikuiset huutelivat  vittuilivat olan takaa sellaiselle, joka oli  puolustuskyvytön. Sen vielä ymmärtää. Se kuuluu riittiin ja  sen merkitysrakenne pitä tätä  myyttistä tarinaa kasassa.

Mutta sitä minä en ymmärrä, että  pikkupoikien  pelissä vahnemmat  huutelevat  rivouksia. Olen ollut kuuntelemassa ja olen pöyristynyt. Muutamia huutelijoita tunnen  henkilökohtaisesti. Sellainen saa minun vaivautuneeksi ja  ihmettelemään tätä kaikkea.

Joku sentään julistetaan syyttömäksi

Pari tuhatta vuotta  sitten  tapahtuneen oikeusprosessin seurauksia  muistellaan tänään. Kaikki ei mennyt silloinkaan ihan niin kuin Strömsössä. Konna ja roisto piti  päästää vapauteen ja  epämääräisten todisteiden perusteella  sitten tuomita  mies, jonka nimen miljoonat  ihmiset ovat tänään taas lausuneet ääneen.

Verkkomedia kertoo vähän toisenlaisesta  oikeusprosessista.Se näyttää lopulta ratkeavan siististi ja julkisuudelta piilossa. No, ei väärentäminen  lopulta  niin  harvinaista politikon kohdalla  ole. Sirkka-Liisa Anttila antoi aikoinaan jopa väärän valan oikeudessa.

Tällä kertaa asian tekee kuitenkin mielenkiintoiseksi se seikka, että kyse näyttäisi nyt olevan Suomen pääministeristä.

Verkkomedia  kertoo paljon muutakin kiinnostavaa  yhteiskunnastamme ja- , myös pääministerimme menemisistä ja tulemisista. Minä taidan  ryhtyä seuraamaan  kyseistä  foorumia. Jos vaikkakin  saataa olla niin, että  asiat olisivat valhetta, niin ainakin ne ovat hyvin mielenkiintoisia juttuja. Totuus on usein puisevaa ja totista.

Edunvalvontaa

Kaupanalan työntekijäjärjestö PAM on pamauttanut pöytään julmat uhkauksensa. Varastomiesten  TES on avattava mikäli kauppoihin päästetään nuoria kesätöihin ja  sitä varten tehdään nuoria koskeva sopimus. Se on oikein. Olen samaa mieltä. Ehdottomasti

Miksi ihmeessä keskenkasvuisille  riiviöille   pitäisi  mitään sopimusta aikaan  saada ? Heidän paikkansa  on kotona  Playstationin vieressä. Heidän paikkansa on kotona vanhempien  valvovan silmän  alla. Heidän paikkansa on  urheilukentillä ja ostoskeskuksien  liepeillä.

AY-toiminta on niin vakava asia, että  lasten sotkeminen siihen on  vastuutonta. Työntekokin  pitäisi olla nuoren kohdalla olla leikinomaista  touhua, jonka vastikkeeksi nuori saa  firman lippalakin  ja sopivan määrän  taskurahaa.

Lasten ja nuorten osallistuminen  työntekoon  tulee ajankohtaiseksi vasta sitten kun kaikki koulut on käyty. Heidän osallistumisensa AY- toimintaan tulee taas  ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun he eivät enää ole lapsia,  eli heidän omat vanhempansa ovat kirkkomullan alla.

Siinä vaiheessa lapset ovat  kypsiä siirtymään AY-liikkeen huomaan. Koululaitos, kaduilla maleksinta ja Nintendo-pelit  ovat valmentaneet heistä kovia kimmoja ja kundeja. Sellaisena  he vasta ovat AY-liikkeen  aidosti käytettävissä olevia jäseniä, jotka saattavat edetä ihan  liittojen pääkonttoreihin asti.

Ruutana – moodi vs. tavallinen sössötys

Pääsiäisenä pitää kirjoittaa arvokkaista asioista. On hyvä kirjoittaa asioista, jotka muuten menisivät meiltä ohi. On  aika kirjoittaa maallisista asioista, mutta kuitenkin niin, että niihin tulee vähän raamatullista vivahdetta.

Ministeri Wallin on nyt kahdesti kieltänyt, ei suinkaan mestarinsa, vaan omat  tekosensa.  Ensin hän kielsi tehneensä varuskuntakaupoissa mitään merkillistä. Tällä viikolla hän on kieltänyt tehneensä asuntokaupoissa mitään merkillistä.  Pääsiäisen kertomusperinteen mukaan  kolmaskin kielto vielä tulee, ennen kuin puoluekokouksen  kukko laulaa. Jäämme odottamaan.

Odottaessamme voimme  keskittyä muiden puolueiden kiirastulien analysointiin.

Olemme kaikki kuulleet sen, että vallitsee epätietoisuus, missä kaikissa kaupungeissa kansanedustaja Hakkarainen  on vierailut liivijengin luona. Vastaavasti taas  Keskustan piirissä ollaan huolissaan siitä, että puheenjohtajaehdokas Väyrynen on nyt ehtinyt turneellaan vierailla Suomen kaikissa pitäjissä ja kaupungeissa. Sen vuoksi muut lähtevät pitkältä takamatkalta tässä volttilähdössä.

Minä yritin aikoinaan vierailla  jokaisessa Suomen  alkoholiliikkeessä. En onnistunut. Alko ryhtyi perustamaan liikkeitä joka niemeen ja notkoon, vaikka kansa kantoi koko ajan Saarenmaata Virosta, joten minun piti lopettaa kisa alkuunsa. Minun kisakuntoni  ei kestänyt tuota turnetta.

Josta asiasta viimein  päästään kaikkien näiden aasinsiltojen kautta itse asiaan.

Tiesittekö, että Sillanpään marssilaulun sanoittaja, suuri A- kisailija, jolle ” keitto” maistui usein liiankin hyvin, sanoitti marssilaulunsa  rehdisti Suomessa syksyllä 1939, vaikka pahat kielet väittävätkin, että laulu on  kansakunnan  ylösrakennukseksi  tehty Ruotsissa talvisodan aikana. Ruotsiin kirjailija jäin vasta Nobelin palkintoa noutaessaan.

Ja sitten asiaan. Sillanpään kanssa  palkinnosta kamppaili Herman Hesse, mutta  joutui Hermanni  antamaan periksi ja kakkoseksi  jäämään. Sillanpää korjasi voiton , heittäytyi ruutanamoodiin ja ryhtyi viettämään iloista elämää Tukholmassa . Samassa kaupungissa majaili myös ulkoministeri Erkko, vaikkakin asiainhoitajana.

Tämän päivän lehdestä voimme lukea, että elokuvaohjaaja Kaurismäki on ryhtynyt myös hoitamaan asioita Sillanpään malliin. Paitsi , että hän ei ole mihinkään piiloon kaivautunut, vaan  tullut julkisuuteen hiljaisen viikon  sanomankaltaisella viestillä.  Mahtipontista  tekstiä on hänen  suustaan tullut. Ja siitäkin saamme kiittää sitä asiaa, että kieltolain loppumisesta  on tullut tänään 80 vuotta kuluneeksi.

Kiirastorstain kirjoitus karkaa taas lapasesta kuin irtilähtenyt pajunkissa. Muutama poliittinen puolue ja kansallinen ikoni on vielä haukkumatta. Saatan palata asiaan, kunhan ensin lähden marketin jonoihin varmistamaan sen, että perheellä ja lähimmillä on ruokaa. Kauppajonossa saatan miettiä sitä, miksi  minusta on tullut ilkeä, enkä osaa enää kirjoittaa kunnon satiiria.

Pastori Luttista  lainatakseni, olisi mukavaa, jos osaisi  edelleen kirjoittaa  pakinoissaan kuivaa Ollia.

Viimein selvitystilassa

Timo Soinin osittain omistama yhtiö on sitten mennyt tänään selvitystilaan. Olemme hengessä mukana. Jos ei mene Timon   rakkaudella parjaamalla vastustajalla, Suomen Keskustalla, hyvin, tulee näitä takaiskuja Timollekin. ( Soinin omistus on  kloppipoikien keskuudessa kulkeva urbaanilegenda. Tietoa en ole tarkistanut)

Geosentricin osaketta  on  viime ajat myyty ja ostettu  Helsingin pörssissä  sentin kappalehintaan.  Niitä osakkeita olisi ollut mukava ostaa  tuumaa vahva nippu muistoksi, mutta näyttää todella siltä, että nyt noteeraaminen on lopetettu pörssissä. Eikä niitä olisi paperinippuna enää saanutkaan. 

Taidan muistella, että 1992 eräitä pankkijärjestelyjä jouduttiin Suomessa tekemään niin, että  osakekirjoja ajettiin  myyjältä ostajalle rekka-autoilla ja  purkaminen tapahtui  kauhakuormaajilla. Se se oli aikaa se.  Tampereen Säästöpankin  toimitusjohtaja Paavo Prepulakin esiintyi yhdessä  opetusvideossa, jonka aiheena oli starteginen johtaminen turbulenttisessa maailmassa. Samassa videossa seikkaili myös Tampellan  korkein johto.

Pari kertaa sitä videota ehdin näyttää opetustarkoituksessa, mutta  1995 vuodesta eteenpäin sama video soveltui  enää  satiiriksi taikka  esimerkiksi siitä, mitä ei saa missään tapauksessa tehdä.

Pörssissä on nyt siis tilaa taas.  Kun Helsingin pörssi on  ollut melko aneemisessa tilassa  viime ajat, voisi ajatella, että nyt olisi tilausta vähän räväkämmälle  yhtiölle, joka kääntäisi  sijoittajien  kiinnostuksen taas kohti Helsinkiä.

Ehdotan Alkoa. Siinä olisi oivallinen pörssiyhtiö, jonka kasvuprosentti  ehkä on vähän vaihdellut vuosien saatossa, mutta jonka  tuloksentekokyky on säilynyt loistavana kaikki  nämä vuodet.  Tuotebrandy, tai oikeastaan brändi on asiakaskunnalla tuttua. markkinointikulut ovat olleet  maltillisia ja laatu hyvää. Alkon lisäksi  pörssiin olisi tietenkin samalla vietävä myös Altia.

Alkon kaltainen  pörssiyhtiö voisi jakaa  prosentteja sekä osinkoina, että osto-optioina. Kerran vuodessa  omistajan tilille  maksettaisiin  20 %  tuotto  sijoitetulle pääomalle, jonka lisäksi  osakkeen omistaja voisi  viikoittain  ostaa  40 % :n  optioita  puolenlitran erissä. Jokainen optio antaa oikeuden riemastuttaviin  elämyksiin ja tuottaa omistajalle hövelin olon.