Jyrki Kasvin videoluennolla
Mainokset
Jyrki Kasvin videoluennolla
Kun vuorotellen kutoo pikkupojalle kaulaliinaa, lukee pari sivua P. G. Wodehousen Jeeves kirjaa ja välillä hörppää portteria, voi onnitella itseään : vuosi alkaa tyylikkäästi !
Portterin ja kutomisen kanssa pitää olla vain tarkkana, etteivät silmukkatyypit vaihdu kesken kaiken. Wodenhousen teksti sekoittaa myös helposti ajatukset hihitykseen ja saa oikein – väärin rytmitykset vaihtumaan
Laitoin juuri äsken uuden vuoden tervehdykset työtovereilleni. Latasin verkkoon seuraavan periodin lukujärjestykset. Jos kerran minun pitää välipäivät vääntää tahkoa, voin kai minä vähän ripotella myös suolaa.
Minä aloitan uuden kurssin. uudessa opetussuunnitelmassa on paljon uusia juttuja, joita naiset ovat ministeriössä ja koulutuskuntayhtymässä miettineet. Erityisen hyvin 50 vuotiaat naiset tuntuvat tietävän sen asian, mikä vähiten kiinnostaa 17 vuotiasta nuorta miestä.
Olin yhdessä bencmarking tilaisuudessa, jossa minun oppilaitostani yritettiin sparrata tuleviin muutoksiin. Tilaisuus oli mielenkiintoinen 62 vuotiaan seniilin vanhan miehen näkökulmasta. Kaikki sparraajat olivat noin 40 -50 vuotiaita naisia, jotka tekivät lujaa kasvatusuraa ja joiden kotona joku hissukka lataa vuorotellen astioita ja pyykkiä kahteen koneeseen. Ja kuulijatkin olivat naisia. Melko moni oli liikkeellä myös ilman vihkisormusta.
Ja minä en ymmärtänyt mistään yhtään mitään, sillä naiset puhuivat ihan outoa kieltä, josta en saanut mitään selvää.
” Yhteisessä tutkinnon osassa arvosana annetaan erikseen myös tutkinnon osan osa-alueelta, mutta tutkintotodistukseen ja todistukseen suoritetuista tutkinnon osista merkitään kuitenkin vain yhteisen tutkinnon osan arvosana, joka muodostuu osa-alueiden osaamisen arvioinnin yhdistelmänä ”
Minä teen nämä nämä työuran viimeiset pari vuotta niin hyvin kuin osaan ja sillä lailla kun osaan. Katsotaan sitten, mihin se riittää. Mitään erityisen hyvää vuotta ei taida seuraavastakaan tulla.
Silmiini osuu tämän tästä julkisuudessa nimi Amanda Harkimo. Ymmärrän, että hän on jonkin sortin julkkis, koska hänen tissinsä kohtaavat silmämunani ja saavat aikaan näköhermoissani kondensaattorin purkautumista muistuttavan ilmiön.
Ymmärrän, että hän on kuuluisaa Hackman sukua suoraa alenevassa polvessa, ja että sitä kautta ei varsinaisesti ole pakko leipää ansaita nk. otsa hiessä.
Isoäitini äiti oli myös Amanda. Häntä kutsuttiin lempinimellä ” Manta” . Luulen, että siihen aikaan moni muukin Amanda oli Manta. Naapurissa oli Välimäen Manta.
Hän asui susiparina mäkitupalais-tölliä Nurmisen Iisakin kanssa. Hänessä saattoi olla paljon tätä Amanda – ominaisuutta, kuka sen tietää. Tämä Harkimon Mantakin on kuulemma harrastanut ryhmäseksiä. Rauha vaan hänen tisseilleen, kuka niitä sitten onkaan puristellut.
Kirjoittaja valmistautuu henkisesti uuteen vuoteen ja seuraavaan tissi – pimuun. Niitä kyllä piisaa, se on selvää. Kun heidät kuvataan laajakulmalla alaviistosta, syntyy vaikutelma, että he olisivat aikuisen kokoisia ja mittaisia. Tissitkin näyttävät jotenkin keinotekoisilta ja mahdottoman suurilta.
Puheita on kumminkin edelleen aika vaikea modifioida.
Urheiluseurat myyvät vuoden lopussa ahkerasti ilotulitteita. Tarkoitus on tietenkin hyvä: toiminnan tukemiseksi pitää saada varoja ja ilotulitteiden kate on riittävä siihen tarkoitukseen.
Hankitut varat auttavat urheilutyön tekemistä ja urheilussa pärjäämistä. Sillä tavalla nuoret voivat harrastaa hyvien asioiden parissa kasvamista ja sosiaalistumista. Heistä syntyy uusia raketteja urheilun tähtitaivaalle.
Urheiluharrastuksen ja ilotulite-innostuksen maailmat kohtaavat toisensa kauniisti ja helposti.
Se nousee korkeammalle kuin muut. Se räjähtää värikkäämmin kuin muut. Sen vaikutuskuvio on laajempi kuin muiden. Sen tuottama ihastus on suuremmoinen ja voittaa muiden tarjoamat. Urheilussa ja ilotulituksessa voi loukkaantua jos ei huolehdi kunnollisista välineistä.
Katselijan osa on helppo. Ilotulittajan osa on helppo. Sisäiskertomuksen tarina arveluttaa. Helpompi se on tietysti ilotulituksessa. Urheilussa usein vaikea ja raadollinen
Joulun välipäivät on mukava viettää töissä. Päivä ihan pitenee silmissä. Kyllä lunta jo saisi tulla …… Turvapaikanhakijat tuovat meille rikkautta… Auttaminen on ihmisen sisälle rakennettu mekanismi…Anneli Auer on syyllinen mutta olosuhteiden pakosta syytön. Tai on syyllinen johonkin murhaa pienempään….
Ajattelin, että jos pidän kirjoittamisessa taukoa, kliseet katoavat pois ja pelastun niiltä. Niin ei näytä käyvän. Sairaus kaataa vuoteeseen, opiskelija haukkuu kyrpänaamaksi , joulukuusi ilmestyy sisälle lopulta ja joulukinkku loppuu viattomien lasten päivänä. Kliseistä ei pääse pakoon, ei sitten millään.
Olo on kuitenkin aika jumalainen. Teen kevään lukujärjestyksiä. Se työ antaa minulle paljon valtaa ja voimia. Valtaa asettaan monien ihmisten maanantaiaamut työntäyteisiksi ja valtaa vapauttaa perjantai joltakin kristallinkirkkaaksi puoli-vapaapäiväksi.
Olen miettinyt tauko-teemaa paljon viime aikoina. Tauko tarkoittaa tavallaan vetäytymistä ja pakoa. Joku aloittaa tauon tammikuussa tippojen suhteen. Joku muu kilojen suhteen. Minä pidin taukoa sanojen suhteen. Ja saatan minä pitää edelleen taukoa sanojen suhteen. Tämä kirjoittaminen ei nimittäin tunnu kovinkaan luontevalta, eikä minulle sopivalta. Sellainen ajatus on hiipinyt mieleen.
Kaverini päätti pitää auttamisessa taukoa. Hän jaksoi puuhailla SPR – organisaation turvapaikka/ pakolaistoiminnassa kolme viikkoa, kunnes sanoi minulle pitävänsä taukoa.
Minun tekisi mieleni pitää taukoa opettamisesta ja etenkin opetuksen strategisista toiminnoista.
Minulla on noin tällä hetkellä noin 100 toisen asteen opiskelijaa. Heistä yksi toivotti minulle, Hyvää Joulua ! Hän oli erityisopiskelija, joka kahden lauseen puhelun aikana käytti kaksi ” helvetti”- sanaa ja kaksi ” saatana” – sanaa, sekä joitakin sidesanoja. Hänen puhelunsa oli kuitenkin joulun kohokohta. Se oli ainoa opiskelijan jouluntoivotus. Se ei ehkä muodoltaan ollut ihan ortodoksinen, mutta tunnetta siinä oli enemmän kuin Turun kaupungin joulurauhan julistuksessa.
Luultavasti erityisopiskelijan tervehdys on aiheuttamassa se asian, että saatan ryhtyä taas minäkin elämään säädyllistä elämää.
Siunattua joulunaikaa teillekin, näin myöhästyneenä.
Työ- ja elinkeinoministeriössä pohditaan parhaillaan keinoja helpottaa turvapaikanhakijoiden pääsyä töihin.
”Karenssiaikoja voisi lyhentää ja samalla etsiä uusia keinoja välittää heille sellaista tekemistä, johon on vaikea saada tekijöitä”, pohtii hallitusneuvos Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
”Tällaista voisi olla esimerkiksi kevyt metsänraivaus tai marjanpoiminta, lumenluonti tai jotkin kiinteistöhuollon työt.”
No, lumenluonti ei ole erityisen kevyttä. Metsätyötkään eivät ole erityisen keveitä, eivätkä erityisen suositeltavia , jos tekijällä ei ole koulutusta metsätyövälineiden käyttämisestä , töiden turvallisuudesta ja töiden tarkoituksesta. Metsänraivausta ei oikein harrasteta missään muodossa.. Alustanraivaus on oikeastaan ainoa raivaus-termillä varustettu metsätyö. Erityisen kevyttä ei sekään ole.
Marjanpoiminta-aika oli ja meni tältä vuodelta.
Lunta saattaa kohta tulla. Kokemuksesta tiedän, että sekään ei ole erityisen kevyttä. Sitä paitsi, miksi näiden salskeiden nuorten miesten työ pitäisi olla kevyttä ? Hallitusneuvos voisi tietenkin sano, että turvapaikanhakijoille pitäisi etsiä simppeleitä ja yksinkertaisia töitä. Kokemuksesta voin vakuuttaa, että simppelit ja yksinkertaiset työt ja ihmiset ovat molemmat usein aika raskaita
BÖÖ !
Ei ole mitään pelättävää – Lipponen on ilmoittautunut taas julkisuuteen ja kertonut, että tämänkin asian hän tiesi etukäteen.
Tämän maahanmuuttajien asian
Ei hän sentää sitä tiennyt, että Ilkka Kanervan puhelinta on salakuunneltu. Jonkun toisenkin puhelinta on kuulemma kuunneltu, mutta kun sen puhelimen omistajan nimi on niin vaikea kirjoittaa, niin antaa nyt sen olla.
On siinä ollut salakuuntelijalla korvat punaisena, jos Kanervan puhelinta on käytetty vanhaan malliin puutarhanhoidon viestintään. Kanervan kannattaisi muutenkin poliittisessa viestinnässä käyttää diskursseja, metonyymejä ja kiertoilmaisuja. Tulisi sitä kautta salakuuntelu ihan tarpeettomaksi kun salaus olisi tavallaan päällä koko ajan.
Sodan aikana raumalainen joukko-osasto sai erivapauden käyttää tulenjohtotoiminnassaan selväkielistä viestintää, koska se oli nopeampaa ja koska se oli kielen vuoksi viholliselle taatusti käsittämätönta siansaksaa, niin kuin oli omillekin.
Vain Lipponen pystyy ottamaan sellaisista viesteistä ja heikoista signaaleista selvää.
Tänään meillä oli 400 vierasta. Nuoriso oli isäntinä. He esittelivät koulutusta. Kohderyhmänä olivat 15 vuotiaat tytöt ja pojat, joista toivomme ensi vuoden murheenkryynejä itsellemme.
Kaikki nuoret olivat esittelytehtävissä. Liikenteen ohjauksessa olivat mukana vain ne, joiden paperit ovat puhtaita poliisin silmissä. Jouduin lähettämään toisenkin kerran ehdokaslistan komisariolle, ennen kuin löytyi sellainen kombinaatio, että kaikki olivat täysi-ikäisiä, mutta kukaan ei ollut poliisin vanha tuttu .
Nuoret miehet karkasivat ensimmäisen tilaisuuden tullen pissityttöjen kanssa pusikkoon tupakalle. Näin sen olevan jännää ja eroottista puuha sekä nuorille miehille, että niille 15 vuotiaille tytöille, jotka olivat pukeutuneet tilaisuutta varten kuin 35 vuotiaat reality – tähdet.
Minulla oli hauska päivä. Osallistuin arvontaan ja lähetin Facebook – alustalle tyhmän selfie-kuvan. Huomenna tulee taas ainakin 200 vierasta. ja yhtä hauskaa ohjelmaa on tiedossa.
Mitä muuta voi enää 61 vuotta vanha mies toivoa.
Kirjeenvaihto poliisin kanssa on vähän puuduttavaa. On vaikea oivaltaa sitä, koska voi käyttää huumoria ja koska pitää olla asiallinen ja vakava.
Tänään lähetin naispoliisille vahingossa kirjeen, jossa leikkimielisesti pieksin suutani ja arvioin poliisin ja viranomaisten byrokratiaa. Kirje oli tarkoitettu omalle esimiehelleni. Vahingossa kuitenkin laitoin sen menemään asianomaiselle naispoliisille.
Auts. !
Huomenna joudun hänen juttusilleen. Vähän tässä iho kihelmöi ja mietityttää. Pitäisikö ostaa kukkia ? Paha päivä joka tapauksessa tulossa muutenkin.
