Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Yleinen hölmöys

Kainuulainen avokado-salaatti

Vaimo sairastaa. Huomenna saatan minäkin sairastaa. Tein nimittäin äsken herkullisen ja ravitsevan lounaan sairaalle ja itselleni. Kokkailun yhteydessä kokeilin loman kunniaksi normaaleja ruokajuomia, joten olen nyt hyvää vauhtia etääntymässä kohti taivasta siitä promillerajasta, jota liikenneministeri Kyllönen yrittää ajaa säädökseksi, kuin käärmettä pyssyyn.

No, minä pysyn pois ajoneuvoliikenteestä, joten ministeri Kyllönen voi huoletta kehitellä kohdalleni muita rajoittavia säädöksiä. Vasemmistoliiton ja kommunistisen liikkeen tuntien tiedän, että heiltä ei siihen puutu kykyä, eikä halua.

Ministeri on lyhyen uransa aikana ehtinyt kehitellä jo saman verran kummallisuuksia kuin rippikouluikäinen teini viikonlopussa. Vasemmistoliiton hallituksessa olo, ”Avignonin vankeus” on kummallinen asia, mutta vielä kummallisemmaksi sen tekee se asia, että vasemmistoliiton äänestäjät tyynen rauhallisesti suvaitsevat ministereidensä osallistua nykyiseen menoon. Ainoa selitys lienee se, että valta juovuttaa.

AY- aktiivisuuteni kaudelta muistan tapauksen, jossa kävi niin, että valtakunnallisen edunvalvontayhdistyksen hallituksen sihteeri oli laivaseminaarimatkan aikana niin tukevasti ja keskeytymättä humalassa, että laivalla aiottua kokousta ei pystytty pitämään ennen kuin kokoukselle valittiin paluumatkalla uusi sihteeri. Kun kyseinen henkilö sitten syrjäytettiin seuraava hallitusta valittaessa, kyseinen sihteeri itki ja anoi, että hänet vielä otettaisiin mukaan hallintoelimiin.

Mutta asiaan….

Tein uunilohta, joka oli maustettu hienolla maustesekoituksella, jonka sekoituksen myyjä on Suomen kuuluisin poikamies ja Aku Ankan lukija. Mausteseos on myyjäänsä laadukkaampaa. Sitten tein perunamuusia. Joukkoon laitoin nyrkillisen voita.

Salaatiksi tein vadille ladonnan, jonka pohjalle tulivat salaatinlehdet. Sen jälkeen viipaloin pedille kirsikkatomaatteja , avokadoa ja vihreitä oliiveja. Pinnalle ripottelin basilikaa. Kastike on hyvin yksinkertainen. Pari ruokalusikallista sitruunamehua, oliiviöljyä noin desi, sokeria, suolaa, mustaapippuria ja basilikaa. Ainekset sotketaan ja valutetaan sitten salaattivadilla oleva systeemin niskaan. Paahdettuja pinjansiemeniä voi sirotella päälle. Jos on aikaa, jutun voi laitta hetkeksi viilenemään, jolloin tuo kastike toimii paremmin.

Jos vielä ymmärtää laittaa tiskit koneeseen aterian jälkeen ja tuoda kaupasta tulppaanikimpun sairaan iloksi, kokin pistekori suorastaan pursuaa pisteistä. Niitä on mukava tulevaisuudessa käyttää, kun tiukka paikka tulee. Ja tuleehan se sieltä, ennemmin taikka myöhemmin.

Ministeri Kyllönen taas ei ole saanut aikaan oikein mitään. Kun hänen on aika jättää joskus tulevaisuudessa mustan ministeriauton takapenkki, uskon olevan lähellä sen asian, että ministeriltä tippa tirahtaa. Hauskaa on ollut, mutta kansa ajaa edelleen kännissä, puhuu kännykkään ajaessaan ja yrittää huijata katsastuksessa insinöörejä. Kansa edelleen odottaa ministeri Kyllösen satelliittiseuranta –tiemaksu-järjestelmää. Kansa odottaa pelolla.

Captain Schettino näyttää Antonello Tievolille, miten paattia ajetaan

Viime päivinä olemme saaneet seurata italialaisen merimiestaidon kukkeimpia esityksiä. Parituhatta miljoonaa euroa on istahtanut saaren rantaan jämäkästi. Uutta painolastia on otettu, mutta sen ahtaaminen on mennyt vähän reisille. Merivesi velloo alakerran diskossa ja savukone on hyytynyt. Loppui sinjoriittoilta katkarapucoktailin napostelu.

Kapu tuo purkin 50 metrin päähän rannasta, jotta kyläläiset näkevät miten paattia ohjataan. Näyttäisi siltä, että komentosillalla on miehiä, jotka ovat saaneet pätevyyskirjansa muropaketista. Ja kun sitten pikkuisen haukkaa ja kallistuu, kaverit evakuoivat itsensä ensimmäisten joukossa rannan tavernaan. Italialaiset ovat aina osanneet livistää ja aiheuttaa sekasortoa omiensa keskuudessa. Kaiken kohelluksen syynä kuulemma lopulta oli se, että kapu oli halunnut näyttää hovimestari Antonello Tievolille tämän kotisaarta. Hovi oli ilmeisesti kutsuttu sillalle katselemaa.

Italian laivasto on sitten vielä asia erikseen. Heidän huippuhetkensä lienevät olleet silloin, kun italialaiset moottoritorpedoveneet partioivat Laatokalla jatkosodan aikaan. Maaliskuussa 1941 Matapanin meritaistelussa Kreikan edustalla italian laivasto osoitti siinä määrin häviämiskykyään, että laivastolta kiellettiin operointi ilman ilmasuojaa. Maailman merisotakirjallisuudessakin on paljon kuvauksia italialaisten meri- ja sotataidoista. Paljolti ne lukeutuvat halvempaan viihdekirjallisuuteen ja paljolti kirjoittajat ovat niitä, jotka italialaisia seurasivat turvallisen välimatkan päästä.

Melkoisia veijareita.

Tervetuloa uudeksi lukijaksi, PJT. Toivottavasti viihdyt täällä. Näin kylmänä pakkaspäivänä täällä vain ärhennellään ja halveksitaan italialaisia merimiestaitoja. Välillä tulee kirjoitettua ihan siististikin. On mukava saada uusia lukijoita !


ps. kuva on lainattu täältä

ps.2 Kuva saattaa klikkaamalla suurentua vähän

Yläluokan kuulumisia

Uusi vuosi alkaa makeasti. Erkkolaisen lasitalon nettiversio ilahduttaa meitä näin vuoden viimeisenä työpäivänä uutisella, joka kertoo ja vinkaa lukijalle hänen sosiaalisen kerroksensa yhteiskunnassa sen perusteella, katsooko tämä televisiota ja jos katsoo, niin mitä.

Allekirjoittanut tuon tutkimuksen perusteella kuuluu koulutettuun ylempään keskiluokkaan, tai mahdollisesti jopa yläluokkaan. Ellei sitten jopa aatelisiin. Minä en katso juurikaan ko. mediaa, enkä missään nimessä niitä tosi-TV ohjelmia.

Yläluokka katsoo kuulemma A-studiota. Minä en voi sietää edes sitä. Minua ehkä perheen pitäisi kohta kutsua sanalla ” Sir”.

No, nolla-tutkimuksestahan tässä on kyse. Minä olisin 10 000 eurolla kertonut tuon tuloksen perstuntumalla tuosta noin, suurin piirtein kohdalleen, ilman paperia ja kynää. Koska lukijoiden joukossa on monen sorttisia ihmisiä, en ryhdy nyt tässä tarkemmin asiaa tonkimaan ja suutani pieksemään. Television katselu on arka asia.

Mutta muutamaa muuta asiaa voin huitaista.

Kiltit tytöt ja kiltit pojat maksavat varmasti minun eläkkeeni. Siinä mielessä maailmassa kiltteys ja säännölliset tulot, vaatimattomatkin sellaiset, ovat kullan arvoisia yhteiskunnalle. Hiljaisesta tottelevaisesta keskiluokasta sikiää vähän hillittömästi uutta veropohjaa. Ja verokantaa. Todellisen haasteen yhteiskunnalliseen kehitykseen muodostavat ne reuhupetterit, jotka ostivat ensimmäisen autonsa 12 vuotiaana ja ne regina-rennot, jotka riisuivat sukkanauhaliivinsä luokkaretkellä linja-auton takapenkillä jo keskikoulun neljännellä. Niistä tulee joko teollisuusyhtymän pääjohtajia taikka sitten 34 vuotiaita isoäitejä.

Nuori isoäitiys on muuten periytyvä juttu. Tuosta joku voisi tehdä tutkimuksen, mutta minä voin sen nyt tutuille tässä kertoa tonnilla. Toinen asia, minkä voin tässä aloittelevana sosiologina sanoa, että koulukiusatuista tulee mielenterveyspoliklinikoiden vakioasiakkaita, taikka sitten koulukiusaajia. Taikka linnakundeja.

Appiukko sanoi aikoinaan, että on pelkkä sattuma, kummalle puolen vankilan kaltereita mies joutuu. Kiinniottajilta, heidän vartijoiltaan ja itse asiakkailta odotetaan menestyksellisen toiminnan takeeksi suurin piirtein samoja ominaisuuksia.

Ja sitten vielä esimerkki kotiseudulta. Ne, jotka viettivät kaiken aikansa Luovion keskiolutbaarissa, myöhemmässä elämässään joutuivat alempiin sosiaaliryhmiin, taikka jopa nurmen alle. Sillä seudulla on paljon sukuja, jossa tuota totuutta on saarnattu kolmessa sukupolvessa varoitukseski. Nyt näyttää siltä kuitenkin, että nuorison tulevaisuus on kyseisessä pitäjässä pelastettu, sillä Luovion kahvila lienee lopetettu.

Ja, vielä. Jos kovin monessa polvessa mennään serkkujen kanssa naimisiin, lopputuloksena on värikäs paletti ammatinharjoittajia ja jälkipolvia, joille kaikille on ominaista nk. rehellisen työn karttaminen sekä leegio ammatteja, joita en tässä ryhdy nyt luettelemaan, etten ketään lukijaa osuisi nilkkaan.

Ja lopuksi helmenä RAVI-menetelmällä ( ravista hihasta) havainnoitu lainalaisuus. Jos jollakin kauppapaikalla on nk. huono karma taikka huono menneisyys, myös seuraavat kauppiaat kyseisellä kauppapaikalla ovat vaikeuksissa. Kummallista onkin, etteivät ELY-keskukset ole jo ryhtyneet valmistelemaan paikkatieto-alustoille karttoja huonoista kauppapaikka-karmoista. Niiden avulla olisi helppo ohjailla taloudellista toimeliaisuutta sinne, missä voitot yhteiskunnalle ovat suurimmat.

Digi-median epistolat

Yleisönosastoissa on alkanut kuhina sitä mukaa, kun ihmiset ovat saaneet sähkövirtaa taas läppäreihin ja langattoman verkon modeemeihinsa. Välipäivien ratoksi on mukava ratkaista yhteiskunnan ongelmia ja saada tyydytystä itselleen.

Eräs sellainen ehdotus on ollut monen kirjoittajan huulilla. Sähkökatkosten aiheuttamat ongelmat, menetykset ja kustannukset pitäisi kohdistaa niiden ihmisten maksettaviksi, joiden omistama puu on kyseisen vahingon tehnyt. Isännän vastuu. Asia kuulostaa selvältä ja luontevalta.

Jo nyt on työlainsäädännössä useita pykäliä ja käytänteitä, joiden perusteella työnantaja vastaa työntekijöittensä kolmannelle osapuolelle aiheuttamista vahingoista. Ellei tämä hanslankari ole sitten ollut törkeän huolimaton taikka törkeän rikollinen. Vahinkoja sattuu ja isäntä korvaa. Miksei sitten myöskin elottoman omaisuuden kohdalla. Tuntuu luontevalta, eikö totta ?

Laukaassa oli 2008 ajokoira innoissaan ajanut kolmen kilometrin matkan jänistä niin suurella himolla, että oli ajanut itsensä auton alle ja kuollut. Ajokoira oli vielä ennen kuolemaansa kyennyt teutaroimaan auton peleissä siinä määrin, että käräjäoikeus oli tuominnut koiran omistajalle auton korjauskulut suoritettavaksi. Hovi oli ollut samaa mieltä, mutta korkein oikeus oli kieltäytynyt tämmöisestä ja todennut, että koira oli omillaan ja koira maksaa vahingot, jos on kertynyt koiralle säästöjä, taikka omaisuutta.

Näissä tuomio – ja korvausjutuissa yleensä on periaatteena on ketju : rikos – syyllisyys – syy-yhteys. Puunkasvattaminen linjan vieressä pitäisi ilmeisesti ensitilassa eduskunnassa säätää rangaistavaksi. Kun on nyt tarkkaillut nykyistä eduskuntaa puoli vuotta, tulee vääjäämättä siihen lopputulokseen, että nykyiseltä eduskunnalta semmoisen pykälän säätäminen hyvin onnistuu ja saattaa odotettavissa ollakin.

Seuraavaksi pitäisi tietenkin säätää sitten sellainen säädös, jolla säädettäisiin rangaistavaksi se, että meripalveluksessa juuri vahinkohetkellä olevat merimiehet ovat mastopuita raapimalla tahallaan mananneet tuulen tuivertamaan pitkin suomenniemeä.

Sanomalehtien hiljainen näivettyminen ja niiden kuolinkellojen kumuaminen ovat aiheuttaneet sen, että yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa voin hankkia blogi-päre- aineistoa lehtien kommenttiosastoista. Aikani ei tule pitkäksi. Rappeutettu mielenterveyden hoitojärjestelmä, avohoitoon siirtyminen ja em. lehtien alennustila antaa tavalliselle lehden lukijalle runsaasti hupaisia hetkiä.

Yölintu-yhtyeen solistin baarielämä, Kokemäenjoen vedenpinnan nousun syylliset ja murhanaisen edesottamukset ratkaistaan kaikki ja joka päivä. Lehtien kommenttiosioissa lukukappaleet säilyvät, mutta epistolat surraavat meille riemullisia selityksiä. Taidan ryhtyä keräämään näitä ” uuden testamentin ” ohjeita ihmiskunnalle.

>Hurjia lähitaisteluja tiedossa Libyassa

>

Libyassa on tapahtumassa uutisten mukaan se, jota alikersantti Yrjö Lahtinenkin vähän kammoksui. Kaikki vastustajan vanhat ämmätkin on koulutettu, taikka ainakin niille ollaan antamassa AK-47 ja pari lippaallista kovia.

Kyllä kauhistuttaa minuakin. Risteilyohjuksen jälkien siivoaminen käy käden käänteessä. Miljoonan rynnäkkökiväärin haaliminen takaisin asevarastoihin on hankalaa ja aikaa vievää hommaa. Toisen maailmansodan asearsenaalia ei ole Suomessakaan saatu siviileiltä pois täydellisesti edes 66 vuodessa. Entä sitten maissa, joissa semmoisella vehkeellä todella saattaa olla pitkälle tulevaisuuteen päivittäistä käyttöarvoa ?

Naissotilas on tietenkin kiehtova fetissi ja fantasia. Meille on kerrottu hurjista naissotureista, jotka leikkasivat toisen rintansa pois, jotta jousella olisi kätevämpi ampua, eikä jänne räpsähtäisi nänniin joka kerta.

Hollywood on lanseerannut meille naisupseeri-hahmon, joka ei ihan yllä keskitysleirin naisvartijan tasolle, mutta pystyy katseellaan kyllä tekemään jäitä miehen drinkkiin keskellä autiomaata.

Partisaaninaiset ne vasta kamalia olivat. Ja punakaartin naiset.

Tavallisen siviilin ja kansalaisen olisi varminta ehkä pysytellä erossa sotavehkeistä. Se on eettisesti kestävä vaihtoehto.

Mutta mikäpä minä olen vieraita kulttuureita arvostelemaan. Japanissa kerrotaan innoissaan, että nyt on löydetty jostain kaapelia 2 km. Kasvojen menetyksen pelosta riemua lietsotaan ja julkisuuteen annetaan tyhjää tietoa jatkuvasti. Valheen paljastuminen siirretään vielä tunnilla eteenpäin. Tuommoinen strategia sopii 7 vuotiaalle tuhmeliinille, mutta kokonaiselta kansakunnalta odottaisi jotain muuta.

Pelkillä keskikoulun papereilla on helppo nähdä tuhoutuneen ydinvoimalan televisiokuvasta se, että vaikka siihen romuläjään vetäisi millaiset sähköt tahansa, sen kasan uumenista ei helpolla ihan toimivia systeemejä löydy.

Ihan Hiihtoliiton hommaa.

Jos jäähdytyspumput alkavat tänään tai huomenna laulamaan Japanissa, minä kestän mielelläni häpeän ja olen iloinen, että olin väärässä. Epäilen kuitenkin.

>Knut on poissa !

>

Liittoutuman joukoista pois jäänyt Saksa on kokenut ensimmäisen suuren takaiskun asian johdosta. Eläintarhassa on kuollut rakastettu ja hellyttävä jääkarhu, Knut nimeltään.

Useat valtiojohtajat ovat jo aamun tunteina ehtineet esittämään surunvalittelunsa Berliinin eläintarhalle, Berliinin kaupungille ja päämies Merkelille.

Blogin pitäjäkin esittää tässä. Samalla esitän suuret pahoittelut sen vuoksi, että kuolema nouti suloisen palleron juuri nyt, kun maailman huomio on kiinnittynyt Japaniin ja Libyaan ja ties minne. Untuvainen vainaja joutuu kamppailemaan hänelle kuuluvasta julkisuudesta. On jopa aihetta epäillä, että hänen poismenonsa jää joissain yhteyksissä huomiotta.

Media on kuitenkin tehnyt kaikkensa tämän suloisen eläimen kunnia ja maineen ylläpitämisessä.

Nyt meillä ei ole enää Häntä. Olemme kuitenkin onnellisia siitä, että niin monet ehtivät elämänsä aikana nähdä Knut- jääkarhun ja ostaa muistoksi ekologisesti valmistetun pikku-Knut pehmolelun.

Blogin kirjoittaja toivoo, että Knutilla on nyt jossain siellä yhtä hyvät oltavat, kuin oli Hagenbecks Tierparkin eläimillä Hampurissa vuonna 1971. Mikäli on uskominen Jakobson – Öhman parivaljakon lanseeraamaan teinien kidutukseen valmistettua saksankielen oppikirjaa. Deutsch fur die Oberstufe oli muistaakseni nimensä. Ja miksei olisi uskominen.

Niin, Knut, siellä oli kaikki auvoista. Weisse Möven fliegen uber die nassen strassen. Siinäpä sitten kaikki, mitä minä onneton sinulle osaan äidinkielelläsi sanoa. Mutta luotan siihen, että kuolleet jääkarhut osaavat kaikkia kieliä ja ymmärtävät kaikkia sanoja.

Meidän ajatuksemme ovat kanssasi. Kun sinulle tehdään patsas Berliiniin, minä lähden sitä katsomaan. Minä haluan itkeä muistollesi tyyliin ” unter den linden”, ympäri päissäni ja itkuviirut partaisella naamallani. Haluan hukuttaa murheeni ja muistosi olutkapakan sammioon.

Knut, minä oikeastaan haluaisin syödä jääkarhunlihaa. Snapsin ja pippurikastikkeen kanssa. Sitten voisin sen jälkeen mennä berliiniläisen syntikapakan iltanäytökseen katsomaan burleskia 30- luvun kabareemenoa.

Muuten, jos satut siellä eläinten taivaassa, niin epäilemättä sinä olet päässyt eläinten taivaaseen, – niin jos satut näkemään siellä sitä suomalaista Liekki- sonnia, sano terveisiä. Siinä vasta oli sonni !

Teillä on siellä paljon yhteisiä juttuja juteltavina.
Kuvassa espanjalainen aasi odottaa pääsyä Knutin leikkikaveriksi.

>Kansalaiset !

>

Tuurin kyläkauppias ja hänen ystävättärensä Hamamat Montia ovat kuulemma riidoissa. Kyläkauppiaan sanojen mukaan riitaa on päässyt syntymään soosista. Kyläkauppias oli aterian päätteeksi kipannut pienen määrän syömätöntä läskisoosia vessanpyttyyn, josta seikasta tämä seuraneiti oli vetänyt herneet nenään.
Neiti oli lähtenyt kyläkauppiaalle mitään kertomatta omille teilleen, eli Tampereelle.
Noin 10 minuuttia sitten ( klo 22.22) media ilmoitti, että neiti on soittanut kyläkauppiaalle ja kertoillut missä hän on ollut ja mitä kaikkea on päivän aikana kaupungissa ehtinyt jo touhuamaan.

Media seuraa tilannetta. YLE:llä ja muilla suurilla uutistaloilla on yön aikana useita ylimääräisiä uutislähetyksiä tasatunnein. Jo tilanne kärjistyy edelleen, kansalaisille ilmoitetaan asiasta tv- ruutujen alareunassa vierivällä ilmoituspalkilla ja ryhmätekstiviestein.

Mikäli tilanne yhä eskaloituu yön aikana, kansalaisia pyydetään varaamaan käyttöönsä lämmintä vaatetta ja muuta lämmikettä, paristokäyttöinen radio, taskulamppu , matkapuhelin ja luottokortit. Ne, joilla on mokkulalla varustettu kannettava tietokone, ottavat sen mukaan. Em. varusteiden puuttuminen ei saa estää varuillaan oloa ja valmistautumista.

Mikäli eskaloituminen jatkuu läpi yön ja tilanne pahenee oleellisesti, paikkakuntien jääkiekkonuoret toimittavat polkupyörä- ja mopedipartioin aamun aikana juna- ja linja-autolitteroita ruokakuntiin. Kuljetuksista Tuurin kyläkaupalle ilmoitetaan erikseen.

Kansalaisia kehotetaan rauhallisin mielin odottamaan tilanteen kehittymistä. Paniikkiin ei ole syytä. Valtiovalta tulee sisäministeri Homlundin johdolla kaikissa olosuhteissa turvaamaan kansalaisten elämän ja tulee ankarin toimin estämään näinä poikkeuksellisina aikoina rauhattomuudet ja mielenilmaisut.

Asian vakavuuden vuoksi tilannetiedoitukseen ei liitetä valokuvaa.

>Viattomien lasten päivä

>

Naamakirjassa on kuulemma julkaistu niiden nimiä, joiden kaukosäädin on nyt koiran hampaanjälkiä täynnä. Kuulemma siellä kehotetaan antamaan sakinhivutusta ja keppiä näille sankareille, joiden pinna kiristyi siihen pisteeseen, että nuijivat koiranpennun hengettömäksi. Minä en kehota. Eivät ne viattomia ole, mutta laki ja esivalta on sitä varten, että syylliset tuomitaan.
Ekofasismiltahan tämä minusta näyttää. Omantunnon arat kikherneen syöjät ovat vieraantuneet reaalimaailmasta siinä määrin, että ryhtyvät julkistamaan rikoksesta epäiltyjen nimiä julkisuudessa ja ottamaan lakia omiin käsiinsä. Semmoiseen takavuosina ryhdyttiin kolhooseilla ja villin lännen pikkukaupungeissa. Joskus saattoi Alabamassa joku maatyöläinekin puhelinpylväässä roikkua ja 30 – luvun Saksassa lakia sai soveltaa rintakaarella jokainen, jolla oli siniset silmät ja pellavatukka. Sankari oli se, joka kertoi, missä Anne Frank lymysi.
Tässä maassa on viime vuosina saanut nimettömänä tappaa ihmisiä kännissä, autoilemalla heidän päälleen. Tässä maassa on saanut hakata ihmisiä teholle ja pistää puukolla kuoliaaksi, mutta edes saatana, kotimaata, taikka naaman väriä ei ole saanut sanoa, nimestä puhumattakaan.
Jos tämänkaltaisten nimilistojen rustaaminen yleistyy niissä rikoksissa, jotka yleisö kokee kauhistuttavina, mutta joita rikoslaki pitää tavanomaisina, joudutaan tilanteeseen, jossa meillä toimii kaksi rinnakkaista tuomiojärjestelmää. Ensin kärsitään rangaistus ja sitten kävellään kylillä loppuelämä Daavidin tähti tai muu vastaava leima rinnassa.
Siitä taas seuraa se, että ristipaineteorian mukaisesti henkilöt ryhtyvät suhtautumaan lainkäytön kohteena olemiseen entistäkin leväperäisemmin.
Nämä kyseessä olevat koirantappajat ovat raukkoja ja paskoja. Lainkäyttö on kuitenkin yksinoikeudella varattu valtiolle eikä lynkkausporukoille. Jos tästä ollaan erimieltä, seuraavassa vaiheessa varmaankin sitten julkaistaan huostaan otettujen lasten vanhempien nimet, kommunisteja äänestäneiden nimet ja viime sotien käpykaartilaisten nimet. Ja jälkeläisten nimet ?
Ja sakinhivutustako kaikille…??? Viattomien lasten päivänä piti tämäkin nähdä vielä.

Kuvassa virkavalta rentoutuu karaoken avulla raskaan virkatehtävän jälkeen. Helppo on laulaa ja nauttia olostaan, kun kansalaiset hoitavat viranomaistyöt ja vielä tuomiovallan käytön kaupanpäälle.

Ei, kun viattomia kesäteatteri-näyttelijöitähän nämä ovat Laajavuoren näyttämöltä. Älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan näiden päälle vihaanne laskeko.

>Elämme mielenkiintoisia aikoja

>

Peruspalveluministeri haluaisi pahvisiin viinipakkauksiin mittarit. Olen samaa mieltä ministerin kanssa. En ole pitkään aikaan enää oikein uskonut niihin etikettien prosentteihin. Myös sanalliset selostukset sisällön mausta ovat olleet ylimalkaisia ja kuluttajaa halventavia. Jos maahanmuuttajista puhuttaisi samoilla sanoilla kuin viineistä, puhuja olisi leivättömän pöydän ääressä, ennen kuin kissaa ehtisi sanoa.

Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että alkometrin liimaaminen jokaisen viinipakkauksen kylkeen on tuhlausta. Syntyy paljon jätettä ja kustannuksia. Viinin hinta nousee ja lopulta kansa tekee taas kotiviiniä 1990 –luvun tapaan.

Ministeri voisi tietysti eurooppalaisissa kokouksissa muiden maiden ministereille ehdotella näitä viinipakkauksien vakiovarusteita. Se lisäisi kummasti läheisyyden tuntua kokouksissa ja syntyisi paljon keskustelua.

Jos ministeri haluaisi kansalaisten keskittyvän laadullisen mittauksen asemesta määrälliseen mittaukseen, ehdotan, että viinipakkaukset kiellettäisi vaarallisina ja juoppouteen houkuttelevina kapistuksina. Siitä ei niin kovin pitkä aika ole, kun Alkon hyllyillä pullot olivat kyljellään, jotta asiakkaat eivät voisi nähdä houkuttelevaa sisältöä. Ostokset käärittiin paperiin. Pusta Roseta myytiin yhtenä köytenä, koska se oli ainoa viinimerkki, jonka nimen köyhäkansa osasi ääntää oikein.

Maahantuotu viini pitäisikin uudelleen pullottaa 12 cl annoksiin samalla tyylillä kuin Ryan Air on paistanut ja hitsannut muovipusseihin viskinsä 2 cl annoksina.

Viinakaupassa viinit olisivat sitten tämmöisessä pitkässä läpinäkyvässä nauhassa, joka muodostuu peräkkäisistä 12 cl muovipusseista. Asiakas voisi helposti pyytää myymälävirkailijalta sitten vaikkapa 16 pussia punaviiniä. Myyjä repäisee pitkästä letkasta tarpeellisen määrän tätä viinimakkaraa ja näppärästi kehisi sen kämmenensä ja kyynärpäänsä ympäri.

Sellainen viinimakkara olisi keittiössä oiva sisustuselementti. Sen voisi ripustaa seinille, taikka kattoon. Jouluna kynttilänvalo siilautuisi makkaran läpi ja tuhansin punaisen ja keltaisen sävyin toisi seesteistä tunnelmaa keskiluokkaiseen kotiin.

Jään jännittyneenä odottamaan mitä ministerit huomenna keksivät.

ps.
Jos makkara-ratkaisu ei jostain syystä onnistu, niin sitten toinen ehdotukseni on se, että viinipakkauksen kylkeen teipataan mattoveitsi. Sen avulla perheen isä voisi aattoillan aluksi askarrella pahvipakkauksen kylkeen pystysuoran raon, leveydeltään noin puoli senttiä. Siitä raosta perhe voisi sitten tähystää illan mittaan sisäpussissa olevan nesteen vajenemista.
ps 2.
Kuvassa kätevä juomapakkaus

>Barrikadeilta on parhaat maisemat

>

Suomen osuus Irlannin takuista näyttäisi jäävän noin 500 -700 miljoonaan euroon. Julkisuudessa on annettu aivan oikein ymmärtää, että ko. raha on nk. kaivoon heitettyä hynää, jota ei saa takaisin, edes Jamesonia kittaamalla.

Aika monien kohdalla näyttää käyneen niin, että tässä puurossa ja vellissä on nyt suurus ja suuruusluokka sekoittuneet pahemman kerran.

Vertauksen vuoksi voisi vaikka todeta sen , että Suomessa juodaan viinaa, hakataan perheenjäseniä, podetaan lepakoita kellotapulissa tai vedetään kokkelia sieraimeen niin paljon, että viime vuonna sijoitettuna tai huostaan otettuna kodin ulkopuolella oli noin 18 000 lasta tai nuorta. Tietysti muitakin syitä sijoituksiin on.

Yhden sijoitetun lapsen tai nuoren vuosikustannukset vaihtelevat 60 000 eurosta 100 000 euroon. Kertolaskulla voi helposti päästää sitten kokonaiskustannuksiin käsiksi ja hahmottaa sen, miten se summa suhteutuu Irlantiin luvattuun rahaan.

Nämä asiat eivät ollenkaan liity toisiinsa. Minua vain kasvattajana pöyristyttää se, että tähän lapsiongelmaan kukaan ei ole huutamassa suuna päänä mielipidettään, puhumattakaan että kukaan olisi valmis ehdottamaan jotain keinoa, jolla tämä rahasumma saataisi pienemmäksi.

Kukaan ei ole vaivautunut huutamaan kurkku suorana, että niitä rahoja ei saa luvata sinne Irlantiin, vaan niillä pitää yrittää auttaa nuoria ihmisiä. Tai olisi edes huudettu niin, että jos Irlantiin annetaan tuommoinen rahasumma pakon edessä, samansuuruinen summa on uhrattava myös tähän asiaan.

Syynä on tietenkin se, että minä mukaan luettuna, tämä kommenttilaatikoiden kommando-kaarti on läpensä omahyväistä ja kusipäistä sakkia , joka lähtee barrikadeille aina kun sen vain voi tehdä omaa järkeään rasittamatta. Aina kun on pikkuisenkin säpinää.

Huono päivä taas, sorry.