>Väärin jonotettu

>

Huuhkajan lisäksi pääkaupunkilaisten harmiksi on pesiytynyt toinenkin kaupunkeihin kuulumaton laji. Yltäkylläisyys ja ihana kahvilaelämä ovat saaneet tahran. Stadin asukas ei osaa millään suhtautua leipäjonoon kiihkottomasti. Huuhkaimen pennut kyllä nostetaan pesälle päivittäin ja niiden räpyttely kärsitään mukisematta.

Kalliossa olisi mahdollisuus tutustua Helsinginkadulla ilmielävään leipäjonoon. Niitä alkoi esiintyä harvinaisina noin 20 vuotta sitten. Nyt näyttää siltä, että ne joutuvat taistelemaan elintilastaan citykanien , huuhkaimien ja kamelinkarva- ulstereiden keskuudessa. Nyt näyttää siltä, että vanha työläiskaupunginosa häätää leipäjonon jonnekin teollisuusalueelle, jonne katsojien on hyvin vaikea päästä luontoihmettä seuraamaan. Julkiset kulkuvälineet eivät kulje joka paikkaan. Kaikilla ei ole rahaakaan matkustella edes takaisin ruuan perässä.

Leipäjono olisi siirrettävä Mannerheimintielle, Forumin kohdalle. Jonossa olijat voisivat kuluttaa odotusaikaansa seuraamalla huuhkaimen pentuja ja jalkakäytävällä kulkevia kamelinkarvoja.

Perspektiiviä vähän elämään ja nälkään. Vihaisena maistuu makaroni paremmalta

Tervetuloa lukijaksi, Kaisa. Olen tänään räyhäpäällä, mutta yleensä olen kovasti sopuisa ja tasapaksu. Toivottavasti viihdyt.

>Työvoimareservit tuleen

>

Tuttavani toimii peruskoulun opettajana naapuripaikkakunnalla. Hän on jäämässä eläkkeelle parin vuoden sisällä. Kyselin kuulumisia ja haaveita näin työsaran päättyessä.

Hän sanoi, että yksi haave hänellä on. Ennen eläkkeelle pääsemistä hän haluaisi saada luovuttaa peruskoulun päästötodistuksen romaanilapselle. Hän on 40 vuotta sitä yrittänyt, mutta hänen taidoillaan ja kyvyillään se ei ole vielä kertaakaan onnistunut.

Kohta tuttavani voi huokaista helpotuksesta.

Suuri ja mahtava on nimittäin säätämässä lakeja alamaisten hyväksi. EU- parlamentti haluaa, että tästä eteenpäin jäsenvaltiot palkkaavat kuntien ja valtioiden palvelukseen lisää romaaneja. Bryssel haluaa, että jäsenvaltiot palkkaavat etenkin opettajia, mutta myös muita virkamiehiä.

Epäilemättä tällä halutaan aikaan saada kaikkea hyvää Slovakiassa, Romaniassa, Unkarissa ja muutamassa muussa valtiossa. Suomi mukaan lukien.

On siis perustettava oppilaitoksiin ja yliopistoihin romaanilapsille kiintiöt. Sitä kautta saamme kasvatettua heistä virkamiehiä ja opettajia. Siirtymäkaudella on nimitettävä ansioituneita ja elämää nähneitä romaaneja opettajiksi, poliiseiksi ja upseereiksi. Heille voitaisi järjestää asian vuoksi 3 kuukauden pätevöittävä koulutus. Monet ammatit ovat romaaniväestölle tuttuja jo entuudestaan, ainakin asiakaskontakteista , joten näin toimien asia onnistuisi varmasti hyvin.

Kuten huomaatte, olen iltalääkkeeni jo ottanut. Päässä surisee ja estojen salvat ovat auenneet. Kun en voi kirjoittaa herkkänahkaisista IKL- takinkääntäjä-demareista, sekaisesta persulaumasta, enkä rikoshistorian omaavasta pudottakaa – lumet katoiltanne- asuntoministeristä, kirjoitan romaaneista.

Heidän asemansa Keski-Euroopassa on kauhistuttava ja vain asteen parempi kuin 1940 – luvulla Saksassa. Olen itse todennut sen Slovakiassa, Puolassa, Unkarissa ja Sloveniassakin, vaikka viimeksi mainittu maa on astetta inhimillisempi vähemmistöilleen.

Suomessa oman romaaniväestön asema on jotain muuta. Suomalaiset romaanit on integroitu sangen hyvin yhteiskuntaan, vaikka heidän työllistymisensä normatiivisiin valkoväestön töihin onkin ollut hankalaa. Aika usein heidän oma-aloitteellisuutensa on kuitenkin tarjonnut heille hyvät selviytymisen mahdollisuudet yhteiskunnassamme.

Olen nähnyt jopa sellaisen tapauksen, että romaani ajoi kirjastoautoa. Lienee syytä kuitenkin selventää, että tämä tapahtui jo kymmenen vuotta sitten Porin raveissa.

Hevosmiehet olivat ostaneet Kiuruveden kunnan vanhan kirjastoauton ja laittaneet Musta Orin ja muut nuorisokirjat hyllystä mäelle ja rälläköineet hevosen mentävän parioven aukon auton perään. Olivat jättäneet autoon kuitenkin Kiuruveden kunnan maalaukset. Ja minulla kamera kotona.

Menen nyt nukkumaan. Yritän nähdä tasapuolisia romaani-unia, vaikka eräs heistä yritti puukolla katsoa suoleni Säkylän Eenokilla vuonna 1970. Eräs toinen heimoveli uhkaili tehdä minulle saman Niinisalossa 5 vuotta myöhemmin. Menen nukkumaan levollisella mielellä, vaikka 1960 tuli 25 romaania riehumaan kotiimme, anastamaan ruokaa ja heiniä ja huudattamaan äitiä ja tunnottomia lapsia. Menen nukkumaan, sillä muistan, miten isäukko tuli pellolta ja ajoi koko lauman tien päälle hirvikiväärillä.

Menen nukkumaan levollisella mielen, sillä se hirvikivääri on nyt minulla.

>Tilanne 14.02. klo 18.53

>

Taidan mennä kohta hakemaan autotallista vähän puita ja lämmittää tupaa. On nimittäin pakkanen tunkeutumassa proletariaatin majaan. Toivon hartaasti, ettei Paavo Lipponen sinä aikana käännä jälleen kelkkaansa sanomisissaan. Sellainen saa minut vähän ärtyisäksi.

Jos täältä periferiasta joka kerta lähettää pääkaupunkiin hamekankaan, kun Paavo muuttaa kertomustaan, en ehdi varsinaista leipätyötä tekemään ollenkaan ja varallisuuteni supistuu ostoksissa niin merkittävästi, etten pysty tulevina viikkoina ostamaan demarien vaalikojuillaan myymiä vaaleanpunaisia valheenpaljastuskoneen pienoismalleja.

Vaalikrääsä saa joka tapauksessa sydämeni oksentamaan. Pelolla odotan taas tulevia vaaleja.

On krääsästä myös hyötyä. Eräs tuttavani kertoi joutuneensa seurusteluaikana todelliseen tulikokeeseen. Tyttöystävän isä oli laittanut naisväen tekemään vaalien alusviikolla kotitöitä ja komentanut sulhasehdokkaan mukaansa kylille. Oli menossa presidentin vaalit.

Morsiamen isä oli rauhallisesti ajanut postilaatikolta toiselle, ristiin rastiin, koko maaseutupitäjän. Tyttären mielitietylle oli annettu syliin pahvilaatikko, jossa oli 500 Paavo Väyrysen vaalipostikorttia.

Nuoren miehen tehtävä oli postilaatikkojen kohdalla jakaa hyvä sanoma jokaiseen laatikkoon. Samalla morsiamen isä oli varmoin sanakääntein valistanut kunkin laatikon kohdalla, mikä olisi jaetun postikortin mahdollinen teho ja vaikutus. Paljon oli ollut sellaisia postilaatikoita, joihin ei oltu korttia laitettu ollenkaan. Olivat kuulemma olleet varmoja tapauksia.

Kaupunkilaiselle nuorelle miehelle kyseinen tehtävä oli jättänyt suuret alkiolais-freudilaiset turhaumat. Hän sanoi myöhemmin epäonnistuneensa vinttikamarissa illan esiaviollisissa velvollisuuksissaan varmasti juuri tämän traumaattisen kokemuksen vuoksi.

Eikä siitä sitten mitään liittoa tullutkaan. Nuorimies on kuitenkin selvinnyt koettelemuksesta suhteellisen hyvin. Hän ei tosin ole äänestänyt kahteenkymmeneen vuoteen yksissäkään vaaleissa, mutta päässyt vakinaiseen konduktöörityöhön Valtionrautateille. Näinä vaikeina raideliikenteen aikoina hänelle ovat olleet suureksi hyödyksi nuo nuoruutensa koettelemukset.

Mutta mitä saa aikaan Paavo nousevassa demarinuorisossa ? Vaajakoskelle heitä kuuluu olevan kolme, Laukaassa yksi ja Säynätsalossa peräti neljä.

Minä nyt peräänkuulutankin yhteiskunnan ja porvarillisen enemmistön hyvää ja ymmärtävää suhtautumistapaa. Meidän pitää vakuuttaa näille aatteen opetuslapsille, että osa demareista aikuisina pystyy toimimaan loogisesti ja samalla tavalla, päivästä toiseen. Meidän pitää vakuutta näille epävarmoille nuorille, että joidenkin demareiden, kuten esimerkiksi paperikoneenkäyttäjien, veturinkuljettajien ja elintarviketehtaan työläisten on päivästä päivään toimittava samalla tavalla, loogisesti ja oikein, jotta tuote on virheetöntä ja yhteiskunnalle hyödyllistä.

Sellaista nimitetään työnteoksi.

>Kansalaiset !

>

Tuurin kyläkauppias ja hänen ystävättärensä Hamamat Montia ovat kuulemma riidoissa. Kyläkauppiaan sanojen mukaan riitaa on päässyt syntymään soosista. Kyläkauppias oli aterian päätteeksi kipannut pienen määrän syömätöntä läskisoosia vessanpyttyyn, josta seikasta tämä seuraneiti oli vetänyt herneet nenään.

Neiti oli lähtenyt kyläkauppiaalle mitään kertomatta omille teilleen, eli Tampereelle.

Noin 10 minuuttia sitten ( klo 22.22) media ilmoitti, että neiti on soittanut kyläkauppiaalle ja kertoillut missä hän on ollut ja mitä kaikkea on päivän aikana kaupungissa ehtinyt jo touhuamaan.

Media seuraa tilannetta. YLE:llä ja muilla suurilla uutistaloilla on yön aikana useita ylimääräisiä uutislähetyksiä tasatunnein. Jo tilanne kärjistyy edelleen, kansalaisille ilmoitetaan asiasta tv- ruutujen alareunassa vierivällä ilmoituspalkilla ja ryhmätekstiviestein.

Mikäli tilanne yhä eskaloituu yön aikana, kansalaisia pyydetään varaamaan käyttöönsä lämmintä vaatetta ja muuta lämmikettä, paristokäyttöinen radio, taskulamppu , matkapuhelin ja luottokortit. Ne, joilla on mokkulalla varustettu kannettava tietokone, ottavat sen mukaan. Em. varusteiden puuttuminen ei saa estää varuillaan oloa ja valmistautumista.

Mikäli eskaloituminen jatkuu läpi yön ja tilanne pahenee oleellisesti, paikkakuntien jääkiekkonuoret toimittavat polkupyörä- ja mopedipartioin aamun aikana juna- ja linja-autolitteroita ruokakuntiin. Kuljetuksista Tuurin kyläkaupalle ilmoitetaan erikseen.

Kansalaisia kehotetaan rauhallisin mielin odottamaan tilanteen kehittymistä. Paniikkiin ei ole syytä. Valtiovalta tulee sisäministeri Homlundin johdolla kaikissa olosuhteissa turvaamaan kansalaisten elämän ja tulee ankarin toimin estämään näinä poikkeuksellisina aikoina rauhattomuudet ja mielenilmaisut.

Asian vakavuuden vuoksi tilannetiedoitukseen ei liitetä valokuvaa.

>Väärin tuomittu

>

Poliisiylijohtaja Paatero on ottanut kantaakseen poliisivoimien lisäksi myös eduskunnan ja tuomiovallan tehtävät. Tai ainakin minusta näyttää siltä. Minähän en näistä koukeroista juuri mitään tiedä, mutta ….

Poliisiylijohtaja on muidenkin tapausten yhteydessä hyvin varhaisessa vaiheessa kiirehtinyt selittämään, kuinka kaikki oikein on sattunut ja millaiset nimikkeet kulloinkin on rikosoikeudellisesti käytössä. Ja mitä niistä sitten seuraa.

Tavallinen ihminen nukkuisi yönsä paljon paremmin, jos oikeutta käytäisi perinteisin menetelmin. Syyllinen tarvitsee tuomionsa, eduskunta säätäköön sopivia lakeja ja ylemmät oikeusistuimet tehkööt rajatapauksissa ennakkopäätökset, jotta lainkäyttö olisi mahdollista. Poliisivoimat ottakoot kiinni epäiltyjä.

Tilanteet, joissa poliisiylijohtaja lausuu käsityksensä sopivasta tuomiosta ja sitten naamakirja langettaa sen virtuaalisesti ja kollektiivisesti, muistuttaa läheisesti niitä olosuhteita, joissa isoisäni äidin siskon mies menehtyi Petroskoissa vuonna 1938.

Minun häpeäni on tietenkin se, että suvun haaroissa on sellaisia henkilöitä ollut, joiden idealismi on mennyt järjen edelle. Tästä tapauksesta viisastuneena suvun myöhemmissä polvissa ei sitten olekaan ollut enää ketään kovin kahelia, allekirjoittanutta lukuun ottamatta. Tai kuten Satakunnassa sanotaan, ketään erityisen vitiä.

Tosin poliisiylijohtajalle tiedoksi se, että eläkeiän lähestyessä olen ehtinyt saamaan elämäni aikana vain yhden ylinopeussakon. Minulla on lainkäytöstä siten vain toisen käden tietoja ja ne perustuvat pääasiassa valtion poikaleirillä vuosina 1974 -75 kohtaamaani vallankäyttöön. Uskoisin, että poliisiylijohtaja ei halua , eikä kykene taaksepoistuttamaan kansalaisia näissä oikeustilanteissa.

Poikaleirillä sellainen esimiehiltä onnistui, koska vaakakupissa vuorottelivat varusmiehen pelko ja häpeä. Rikosseuraumusvirasto voinee todistaa ylijohtajalle jo pelkästään omalla nimellään sen, että modernin yhteiskunnan antamalla rikoksen seuraumuksella tähdätään nykyään eettisesti korkeampiin tavoitteisiin , kuin Petroskoissa 1938, naamakirjassa 2011 , tai lehtihaastatteluissa.

Kuvassa John Wayne on lähdössä jakamaan oikeutta ilman tuomioistuimen päätöstä elokuvassa Etsijät. Kuvan olen laittomasti ja oikeudettomasti lainannut netistä.

>Ylipäällikön tilannetiedoituksia

>

Presidentti Halonen on antanut lausunnon koskien Tukholman pommi-iskua.Hänen mielestään näin voi käydä Suomessakin.Minä olen samaa mieltä. Mutta siitä olen eri mieltä, pitääkö presidentin sanoa se ääneen. Tyylikkäämpää olisi kertoa, että viranomaiset varautuvat kaikkeen, ääriliikkeitä seurataan ja maailma tulee julmemmaksi ja julmemmaksi.Korkeassa asemassa oleva henkilö ei puhu arkiajattelun keinoin, eikä sanakääntein. Muiden päättäjien lausunnot olivatkin sitten julkisuudessa soveliaan varovaisia.No, Presidenttimme vakuutti pari viikkoa sitten julkisuudessa sitä, että Afganistanin kansaa ei jätetä oman onnensa nojaan, vaan ulkomaat turvaavat ja suojelevat eloa ja iloa tuossa maassa viimeiseen asti.Voi olla, että meidät todella muistetaan siitä. Voi olla, että näin todella käy Suomessakin.

Minua kiinnostavat kovasti kaikki ne toimet, joiden avulla voitaisi estää, että näin ei kävisi Suomessa.

>Tessa ja Lola

>

TESY ( Turun eläinsuojeluyhdistys) on sitten päättänyt taas jatkaa Tessan ja Lolan kuntoutumiskulujen maksamista. On nimittäin ilmennyt, että koirat eivät juuri nyt ilmeisesti ole vaarassa joutua sen henkilön vaikutuspiiriin, joka heitti heidät alas tässä taannoin kolmannen kerroksen parvekkeelta.

Pariskunnan rakkaus on vissiin sitten rapisemaan päin. Toivottavasti koirien luut eivät ole tässä odotellessa luutuneet vääriin asentoihin.

Nyt kaikki auttamishaluiset taas lahjoittamaan TESY:n tilille varoja. Tässä taannoin niitä oli kertynyt 24 000 euroa, mutta semmoinen summa ei pitkälle riitä kun koirille annetaan fysioterapiaa.

Turussa pitäisi kerätä rahaa myös sille naiselle, jonka bussikuski myös tässä taannoin 13 minuutissa raiskasi. Tai epäillään raiskanneen.

Olen monesti viikkojen aikana nyt miettinyt tämän turkulaisen koiraperheen ihmissuhteita. Olen miettinyt, pitäisikö joillekin ihmisille määrätä parisuhdekielto ihan orwellilaiseen tyyliin. Eläintenpito-kieltojahan määrätään ihmisille tämän tästä.

Jos tämä koirien lennättäjä nyt on lopullisesti poissa kuvioista, lemmikkien emännällä ilmeisesti on uuden eläinrakkaan puoliskon etsiminen edessä. Semmoisen, jonka suosikkikoira ei ole mäyräkoira.

>Laki, uskonto ja lakiuskonto

>

Poliisihallitus on ryhtynyt miettimään paikoillenne- valmiit- hep- pistoolien kieltämistä tai luvanvaraistamista. Kun lainsäädäntö ei oikein tahtonut edetä lyhyiden käsiaseiden osalta, nämä starttipistoolit ovat ehkä helpompi väylä aikaan saada turvallisuutta yhteiskuntaan ja sisäministerille sulkia hattuun. Näin voidaan vähentää runsaasti vammoja aiheuttavaa urheilutoimintaa ja samalla saadaan laajoista urheilualueista lisää arvokasta kaavoitusraakamaata yhdyskuntien käyttöön.

Rosvot ja konnat ovat kuulemma runsain määrin ryhtyneet poraamaan ja jyrsimään näistä paukkupistooleista itselleen kättä pidempää. Sitä eivät uutiset kerro, mistä nämä konnat saavat ammukset näihin aseisiin.

Syksymmällä tullaan kieltämään jousipyssyt aselain toisessa vaiheessa. Niillä on tehty jo nyt muutama näyttävä ryöstö, joten media ja julkisuus pitänevät huolen siitä, että tulevaisuudessa lainrikkomisen ääripiste olkoon se, kun nuori isä pusikossa poikansa kanssa vuolee katajapensaan oksasta kaarta murha-aseeseen.

Kuuluisa jousipyssymies, Honkajoki A.A., olisi epäilemättä kateellinen kaikesta tästä. Hänen parodiansa ja vastarintansa vallitsevaa järjestelmään vastaan näyttää muuntuneen todellisuudeksi ja järjestelmä omalla toiminnallaan tekee hänestä normatiivisen. Satiiri lakkaa olemasta kun kohde ryhtyy satiirin mukaisesti itse toimimaan. Luultavasti näinä aikoina Honkajoki ryhtyisi harrastamaan alkuperistä työtään, käpyjen keräilyä ja viettämään jälleen kiertelevää elämää.

Pitänee verestää vähän muistoja. Siis vain tekstin avulla, ei muuten.

Minun nuoruudessani sodasta oli kulunut vaivaiset 20 vuotta. Niinpä monen nuoren miehen harrastus oli jossain vaiheessa perehtyä asearsenaalin valmistamiseen ilman Internetin apua , käytettävissä olevista materiaaleista.

Se poikaporukka, jossa minäkin satunnaisesti leikin, valmisti itselleen pyörillä kulkevan tykin, kranaatinheittimen, kymmenen miehen korsun ja runsaasti käsimateriaalia. En mene nyt yksityiskohtiin, sillä valmistusmenetelmät ja niksit saattaisivat levitä täältä konnien käyttöön ja tunnottomien pikkupoikien käsiin.

Leikeissä jakauduimme kahteen osapuolueeseen, joten jotkut joutuivat olemaan aina ryssiä. Vasta 1963 tapahtuneet suuren sotaharjoituksen jälkeen ymmärsimme, että hommaa voisi leikkiä sinisillä ja keltaisilla. Edelleen kuitenkin keltaiset tulivat aina idästä. Jos ne tulivat jostain muusta suunnasta, ne olivat siinä tapauksessa koukanneet.

Tykillä pystyi ampumaan 300 m. Karanaatinheittimen kantomatka oli lyhyempi. Se saattoi olla kuitenkin tykkiä vaarallisempi, sillä heittimen jalat olivat huterat ja koko putki saattoi kesken peitteen ampumisen kaatua omia kohti.

Seuraavaksi valtiovalta tulee kieltämään ritsat ja varmuuden vuoksi myös polkupyörien sisäkumit ja kumimoottorilennokkien kumit. Ja kumiset large-koon ehkäisyvälineet.

Viina, tupakka, Mora-puukot, mönkijät, vesiskootterit ja moottoripyörät odottavat vuoroaan. Jahkaa nyt ensi saadaan nämä kirkosta – eroamisjutut hoidettua.

Ja lopuksi tältä paikalta.

Hupaisa esimerkki siitä, miten uskonto, laki, periaatteet ja valvonta voidaan sekoittaa oivallisesti toisiinsa muistui tässä illalla mieleeni.

Aikoinaan olin vieraana erään nuoren naisen rippijuhlissa. Konfirmaatio meni oikein hyvin ja se jälkeen sitten lähdimme joukolla ajamaan kirkolta itse juhlataloon 10 kilometrin päähän.

Ensimmäisenä ajoi rippilapsen isä. Hänellä oli tietenkin kova kiire kotiin, jotta rippilapsi pääsee vastaanottamaan vieraitaan. Hän ajoi aika reippaasti ja sora vain pölisi ja morkoolit soi.

Kolmantena jonossa ajoi rippilapsen isän siskonmies, jota voitaneen myös langoksi kutsua. Hän oli ammatiltaan poliisi, ei mikään konstaapeli vaan vähän jo koristeellisemmassa virkapuvussa liikkeellä.

Juhlatalon pihassa sitten koettiin episodi, jossa tämä virkamies kirjoitti vaimonsa veljelle juhlien aluksi ylinopeussakon.

Lukijan on varmasti helppo ymmärtää, että kirkollisen juhlan tunnelma siitä vähän latistui, eikä moneen tuntiin noussut edes normaalille tasolle. Vähän saman kaltainen vaivautunut olotila näyttäisi tällä viikolla vallitsevan kirkon piirissä.

>Tietämättömyys

>Olen ollut taas kokonaisen päivän uutispimennossa maantien päällä. Minä en nimittäin kuuntele radiota koskaan ajaessani. Heikentynyt kuuloni ärsyyntyy kaikesta melusta ja jollotuksesta, joten annan vain kumin laulaa.

Olin onnellinen auringosta ja paisteesta. Tapasin mukavia opiskelijoita ja nautin koko päivästä suunnattomasti. Pellot tuoksuivat tien varrella ja oras viheriöi. Eikä sanaakaan ulkomaailmasta.

Illalla olo on vähän oksettava. Henning Mankellin uusin kirja on yöpöydällä aloitettuna. Kirjailija itse taas on epämääräisissä olosuhteissa juutalaisten vankina. Olen syvästi huolestunut asiasta. Juutalaisten kynsissä kävi Jeesuksellekin huonosti. Kuinkahan vaarallinen mahtaa heidän silmissään olla ruotsalainen kirjailija ?

Taidan pitää huomennakin radion kiinni. Ummistan korvani asioille ja pysyttelen niiden ulkopuolella. Liikun huomenna nimittäin Etelä-Pohjanmaalla. Siellä on kuulemma luvattu viimeiseen asti tukea Jarmo Korhosta ja äänestää hänet vapaaksi. Kenetkähän maakunnan miehet haluavat vastaavasti ristiinnaulita ?

>Olenko lukenut turhaan ?

>

Yliopistoväki on jättämässä kuulemma lakkovaroitusta. Se minua kauhistuttaa. Virtuaalikurssin eteneminen pysähtyy, takarajat murenevat ja maaliskuussa edessä oleva normaalitentti peruuntuu.

Minulla on 16 kirjaa luettavana tenttiin. Nyt ei olo ole yhtään helpottunut. Suma seisoo ja 55 vuoden iässä valmistuminen lykkääntyy. Voi paska….

Keskustelupalstoja on mukava lukea. AKT saa paljon vähemmän sontaa niskaansa kuin yliopistoväki. Erkkolaisen jokamiehen sontatunkiolla, eli uutisen jälkeisellä keskustelufoorumilla taunotasakatto ja kumppanit kertovat oman mielipiteensä ja katkeruutensa selvästi ja empimättä.

No minua naurattaa. EVVK. Solidaarisuuteni on yliopistoväen puoella ja minä voin opiskella omaan tahtiin.

Bensiiniä meinaan ostaa huomenna tankin täyteen kaiken varalta, sillä Satakunnassa haudataan rakas tätini lauantaina ja meinaan olla paikalla AKT uhitteluista huolimatta. Semmoinen on nimittäin hyvä ja säädyllinen tapa, että mennään lähisukulaisia saattamaan. Menen omalla autolla.

Fyysiset kuljetukset ovatkin oikeastaan ainoa jäljellä oleva lakkoherkkä ala. YLE:n tekniset eivät enää mene jääkiekkokisojen aikana lakkoon, sillä kansa katsoo kisat taivaalta lautasen välityksellä. Veturimiehet eivät enää mene lakkoon, sillä junat eivät tahdo muutenkaan liikkua . Paperimiehet eivät enää mene lakkoon, sillä kaikki tehtaat tullaan siirtämään tulevaisuudessa huisin nevadaan ja paperimiehiä kiinnostaa vain se, että ennättävätkö he maksaa asuntoauton, kesämökin ja Levin mökin osamaksut pois, ennen kuin tehdas kylmenee.

Edes lehtimiehet eivät enää mene lakkoon, sillä lehdet ovat kuolemankielissä jo muutenkin. Tiedon saa lakkovapaasta Internetistä.

Tillman taputtaa yliopistoihmisille. Menkää lakkoon. Me muutkin opettajat ehkä sitten joskus uskallamme mennä lakkoon ja seurata teidän esimerkkiänne. Olisi siinä kerrankin kiva seurata seniorina vierestä, kun ville-eemelit ja janitacaritat jäävät kotiin ja pyytävät keksimään jotain kivaa touhuttavaa lakkopäiviksi. Siinä isille ja äideille riittäisi puuhaa.