Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Yhteiskunnan solmut

Kukon kiekaisua odotellessa

Pääministeri näyttää heittäneen puolustusministerinsä susille. Kukko on ollut vielä vaiti, mutta Katainen on jo ensimmäisen kerran ministerinsä kieltänyt Pääministerin lausunto on kohtuullisen hyvä yritys päästä kuiville siinä vaiheessa, kun alla on uupumassa oleva ratsu.

”En tiennyt mitään puolustusministerin tekemisistä.”

Kuitenkin pääministeri on johdonmukaisesti tiennyt tähän asti, että hänen ministerinsä on puhtoinen ja täyden luottamuksen arvoinen. Kun Ben Z. ja J. Vapaavuori muuttuvat kiiltokuvapojuiksi tämän farssin edetessä, voidaan hyvin todeta, että kykypuolue on nyt uudistamassa kasvojaan kovaa vauhtia. Tämä valokeilassa oleva parivaljakko näyttää ylittämättömältä ja nyt pääministerin otteisiin on tullut jo vähän epätoivoakin lisää. Kaikki muistamme hyvin, miten perin innokkaasti ja epätoivoisesti hän kerjäsi kumppaneitaan hallitukseen.

Minua harmittaa suunnattomasti tuo tapahtunut sotku ja samalla vääjäämättä nyt edessä oleva Wallinin lähtö. Asiasta on varmaan huomenna tiedotustilaisuus. Sitä ennen pääministerin on kuitenkin ehdittävä vielä pariin kertaan ministerinsä kieltää, ennen kuin kukko tiedotustilaisuudessa kiekaisee. Harmitustani vähän lieventää se, että töissä tänään törmäsin omaan kotikutoiseen sotkuun, joka lähes yltää Walliin – levelille.

Ehkä jätämme pääministerimme ja hänen johtamishässäkkänsä nyt. Tapahtui asiassa mitä tahansa, minä luultavasti en enää hämmästy sen vertaa, että vaivautuisin asiasta kirjoittamaan.

Puhukaamme siitä, että valtio aikoo myydä siivun omistuksistaan, tällä kertaan Posti-Telen perillisestä. Kun lupaus on luokkaa 500 miljoonaa euroa, yhtiön osakekurssi riemastui ankeana laskupäivänä kovasti plussalle. Ilmeistä on, että monet tahot ovat kiinnostuneita noista osakkeista. Ilmeistä on myös se, että jossain vaiheessa tästä asiasta voi syntyä maalle kohtuullista vahinkoa, jahkaa omistuksia on järjestelty tarpeeksi.

Tillmannin vaatimaton TeliaSonera – omistus joka tapauksessa pelasti salkun kastumasta tänään, kun yleisindeksi otti pataan aika reippaasti. Jäämme odottamaan kiinnostuneina, kuka puheluitamme tulevaisuudessa hinnoittelee.

Paha sauma !

Kosteusvaurio prikaatin kasarmilla sattui tosi pahaan saumaan. Puolustusministeri joutuu kohta taistelemaan kahdella rintamalla asiansa eteen. Mistä ensiksikin löydetään ruotsia puhuvia remonttimiehiä tarpeeksi nopeasti, jotta kasarmi saadaan taistelukelpoiseksi?

Toiseksi olisi saatava joukko-osasto-asiasta älämölön nostaneet hiljennettyä. Kun puolustusministeri ei ole saanut kovasanaisilla kovisteluillaan julkista keskustelua hiljenemään, ratkaisuksi jouduttaneen turvautumaan sellaiseen ihmeelliseen vaihtoehtoon, että ministeri myöntää olleensa asiassa väärässä ja taitamaton ja tarkoituksenhakuinen.

Kasarmi on ikimuistoisa ja perinteikäs. Tillmannilla sattuu olemaan kyseiseen varuskuntaan ikuinen porttikielto. Tarkempia yksityiskohtia en tässä nyt viitsi julkituoda, sillä ne asettaisivat ko. varuskunnan ja Tillmannin menneisyyden koomiseen valoon. Minä sietäisin asian hyvin, mutta en halua tässä nyt saattaa varuskuntaa epäkunnioittavaan valoon. Minulla vain ei ole mitään asiaa enää koskaan tuon varuskunnan aidan sisäpuolelle. Rikos lienee kuitenkin vanhentunut juridisesti.

Jos nyt kävisi niin, että varuskunta lakkautettaisiin ja joukko-osasto siirrettäisiin toiseen paikkaan, minulle saattaisi avautua mahdollisuus vierailla tuossa tarunhohtoisessa paikassa.

Mikäli kävisi niin, että kosteusvauriota vastaan voitaisi sopivasti ruotsinkielellä taistella ja saada kasarmi taas asuttavaan kuntoon, ja joukko-osaston toiminta paikalla jatkuisi, ja siskon poika Jenkeistä päättäisi tulla asepalveluksensa Suomeen suorittamaan, minä en valitettavasti voisi häntä käydä katsomassa Draksvikin sotilaskodissa.

Niinpä ehdoton kanta onkin se, että varuskunta pitää lakkauttaa ja joukko-osasto siirtää sieltä jonnekin sellaiseen paikkaan, johon minulla ei ole ikuista porttikieltoa. Niinpä tämä tänä iltana ilmitullut home tulikin minulle taivaanlahjana. Samalla asian vatvominen voitaisi lopettaan. Muussa tapauksessa Hilkka Ahde unohtuu medialta kokonaan.

Igelgott und Gott mit uns

Tämänpäiväisen uutisen mukaan mustiin pukeutunut mieshenkilö oli hermostunut metrossa kehitysvammaisen matkustajan levottomuuteen siinä määrin, että oli ryhtynyt roimimaan tätä onnetonta teleskooppipampulla Siilitien ( Igelgottsvägen) ja Herttoniemen (Hertonäs) välillä. Miehestä on saatu hyvää kuvamateriaalia.

Seinäjoella 23 vuotias naisihminen ei ollut suostunut antamaan rahaa sisältävää veskaansa ryöstäjälle, vaan oli roimassut konnaa käsivarteen puukolla ja vielä ottanut konnan omaan merkkiinsä viiltämällä konnan korvaan pari koloa.

Härmässä nuorimies taas kyllästyi kiusaamiseensa ja pisti nuorta naista lukioluokassa puukolla.

Kaikesta päätellen yhteiskunta on nyt joutumassa maksumieheksi 1990- luvun laman huonosta hoidosta. Ne, jotka ovat eläneet lapsuutensa ahdistuksessa ja epävarmuudessa, ovat nyt juuri putoamassa yhteiskunnan uusliberalistisilta kärryiltä. Kovempi yhteiskunta on ehtinyt tekosensa tehdä, vaikka Ben ( vaikea kirjoittaa sukunimeä) onkin jo hädissään vaatinut inhimillisempiä otteita yhteiskuntaan.

Nyt olemme tilanteessa, jossa entisten nuorten lapsista otetaan noin 16.000 lasta vuosittain huostaan. Siis niiden 80- luvun alussa syntyneiden, lapsuutensa 90 – luvun vaihteessa eläneiden lapsia otetaan noin 16.000 kappaletta vuositatin huostaan. Huostaanotetuista lapsista aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain noin 1000 miljoonan euron menot. Media ja persut kirkuvat ja kauhistelevat Kreikkaan meneviä tukirahoja. Samaan aikaan kukaan ei edes hätkähdä sitä, että me laitamme tuon summan joka vuosi omien ongelmien laastarointiin ja paikkaamiseen. Se näyttäisi valtaapitävien mielestä olevan täysin normaalia.

Koulukiusaaminen on aika huono selitys kaikkeen. Allekirjoittanutta kiusattiin koulussa alaluokilla säälittä ja tuskallisesti. Sellainen jättää pysyvät jälkensä, mutta sellainen ei normaaleissa olosuhteissa saa ketään tappajaksi. Sellainen näkyy vieläkin kirjoituksissa ja olemuksessa, mutta hyvällä onnella siitä selviää. Kiusattu vannoo tietenkin kostoa, mutta lopulta hänelle syntyy hentoaavistus siitä, että kiusaajan osa tässä maailmassa on narsistin pitkä tie ihmisrauniolta toiselle. Ja lopulta huomaa, että vihdoinkin, kaikki kiusaajat makaavat hautausmaalla taikka linnan sellissä.

Hätkähdyttävä määrä opiskelijoista on pikaisen mielenterveystuen tarpeessa. Enempää en voi kirjoittaa, sillä silloin jo syyllistyisin opettajalle moitittavaan puheeseen. En voi kirjoittaa yksityiskohdista, mutta voin vakuuttaa, että tilanne on muuttunut viimeisten 5 vuoden aikana kammottavaksi.

Kaikkien kohdalla rankaiseminen ei enää ole helppoa. Härmän puukkopoikaa on kaavittu rekan nokasta arkkuun sen verran, että omaisilla olisi jotain edes hautaan kannettavaa. Maallinen tuomiovalta ei enää häneen yllä. Kaikkien osapuolien omaiset…. no te tiedätte. Toivoa ei yöunista ja levollisista vanhuuden päivistä ole.

Igelgottsvägenin teleskooppipamppumies on ehkä maallisen tuomion tavoitettavissa. Kehitysvammaisen hakkaaminen indikoi kuitenkin aika suurista häiriöistä sekin. Kukaties hänkin on oikeuden käden ulottumattomissa. Ehkä hän on syyntakeeton.

Varman tuomion saa seinäjokinen nainen, joka oli puolustanut itseään ja rahojaan puukolla. Ryöstäjäkin toki jotain saa, mutta uskoisin niin, että yhteiskunta ei henno jättää rankaisematta sitä siviiliä, joka tarttuu puukkoon ja itseään ryhtyy puolustamaan. Uskoisin niin, että voi vielä joutua kustantamaan uuden berberin ja tekokorvalehden konnalle. Ja hyvä niin.

Mitä siitä tulisikaan, jos kaikki kulkisimme filerausveitsi hihassa ja nyrkkirauta kädessä. Nyt jo näyttää siltä, että joka toisella on sattumalta matkassa jotain kättä pidempää. Erittäin kiinnostavaa olisi tietää se, mitä esimerkiksi omilla opiskelijoilla on huomenna repussaan kun he tulevat luennolle.

Pahoittelen kirjoituksen brutaalia ja synkkää sävyä. Härmän tapaus on palauttanut mieleeni koulukiusaamiseni, tämä päivä ja huominen palauttivat mieleeni nuorten opiskelijoiden kauhistuttavat ongelmat ja televisiossa esiintyneet presidenttiehdokkaat ja heidän puheensa ovat saaneet mieleni em. asioiden suhteen surulliseksi.

Katso, kuinka moni tienaa vähemmän kuin sinä

No, en ole katsonut. Ahneuden ja kateuden otsikot houkuttelevat lukijoita näinä päivinä kaikkialla . Kreikassa on urheiluautoja persaukisilla, erkkolainen listaa alle 30 – vuotiaita miljonäärejä ja moni muu lehti yrittää saada aikaiseksi listoja, joiden avulla jokainen lukija kokisi olevansa tässä tulotaistelussa naapuriaan parempi.

Olen kauan sitten lopettanut näiden listojen lukemisen. Aina niistä löytyy joku tuttu, jolla saattaa olla enemmän äyrejä, enemmän avioliittoja ja enemmän konkursseja takanaan. Heidän osansa on ollut tiukka ja hankala. Itse olen saanut elää tavallista elämää tavallisella palkalla, ilman rikkauden tuskaa, mutta myös ilman nälkää ja puutetta.

Mitä huonommaksi Euroopan taloustilanne menee, sitä enemmän tätä verokalenteri-soopaa julkisuudessa revitellään. Minusta se osoittaa huonoa makua ja tyylitöntä käyttäytymistä ja brutaalia ihmisyyttä.

Minun rikkauteni on erilaista. Avioliitto on kestänyt myrskyt. Kämppä on saatu maksettua. Terveyttä on piisannut kohtuullisesti, ja jos ei ole piisannut, voimia on annettu sairastaa. Lapset ovat saaneet olla terveinä ja perustavat omia perheitään. Ruokaa on piisannut joka päivä pöydässä. Osaan kutoa puikoilla lapaset. Opiskelijat ovat pääsääntöisesti kiinnostuneita siitä, mitä minä heille opetan.

Minulla on ollut elämässäni riittävästi sisäisiä palkkioita.

Eilen aloittelin pientä tutkimushanketta, jonka tarkoitus on kartoittaa opiskelijoiden sisäisiä palkkioita Lawler – Portter – työtyytyväisyysmallin tiimoilta. Keräsin ensimmäiseltä opiskelijaryhmältä aineistoa siten, että pyysin heitä kertomaan erityisen mieleenpainuvista sattumuksista, tapahtumista taikka tilanteista, joiden yhteydessä he ovat kohdanneet sisäisiä riemun tunteita.

Noin joka kymmenes oli kokenut riemua siitä, että rahaa oli solahtanut tilipussiin kohtuullisesti, taikka yllättävänkin paljon. Loput olivat tarinoissaan unohtaneet rahan kokonaan ja keskittyivät kertomaan onnistumisistaan vaikeissa tenteissä, ihmissuhteissa ja työtehtävissä harjoittelupaikoissa.

Monen kohdalla saatu vastuu, ongelmien ratkaisukyky ja toisten ihmisten kannustus ja arvostus olivat pitkäaikaisesti ja pysyvästi muovanneet käsitystä siitä, kuinka saadaan hyviä kiksejä elämässä.

Moni kirjoitti arvostavansa sitä, että opettajat ja henkilökunta arvostavat opiskelijaa oikealla tavalla.

Illalla lukiessani tarinoita mietin sitä, arvostavatko päättäjät, virkamiehet ja media tällä hetkellä tavallista kansakunnan jäsentä.

Miltä tuntuisi oppilaitoksessa esimerkiksi se, että opintosuoritukset asetettaisi julkisesti näytille ja opiskelijoita kehotettaisiin arvioimaan oman asemansa muiden joukossa ?

Tarkista listalta, kuinka moni kanssaopiskelija on saanut enemmän vitosia kuin sinä ?

>Väärin jonotettu

>

Huuhkajan lisäksi pääkaupunkilaisten harmiksi on pesiytynyt toinenkin kaupunkeihin kuulumaton laji. Yltäkylläisyys ja ihana kahvilaelämä ovat saaneet tahran. Stadin asukas ei osaa millään suhtautua leipäjonoon kiihkottomasti. Huuhkaimen pennut kyllä nostetaan pesälle päivittäin ja niiden räpyttely kärsitään mukisematta.

Kalliossa olisi mahdollisuus tutustua Helsinginkadulla ilmielävään leipäjonoon. Niitä alkoi esiintyä harvinaisina noin 20 vuotta sitten. Nyt näyttää siltä, että ne joutuvat taistelemaan elintilastaan citykanien , huuhkaimien ja kamelinkarva- ulstereiden keskuudessa. Nyt näyttää siltä, että vanha työläiskaupunginosa häätää leipäjonon jonnekin teollisuusalueelle, jonne katsojien on hyvin vaikea päästä luontoihmettä seuraamaan. Julkiset kulkuvälineet eivät kulje joka paikkaan. Kaikilla ei ole rahaakaan matkustella edes takaisin ruuan perässä.

Leipäjono olisi siirrettävä Mannerheimintielle, Forumin kohdalle. Jonossa olijat voisivat kuluttaa odotusaikaansa seuraamalla huuhkaimen pentuja ja jalkakäytävällä kulkevia kamelinkarvoja.

Perspektiiviä vähän elämään ja nälkään. Vihaisena maistuu makaroni paremmalta

Tervetuloa lukijaksi, Kaisa. Olen tänään räyhäpäällä, mutta yleensä olen kovasti sopuisa ja tasapaksu. Toivottavasti viihdyt.

>Työvoimareservit tuleen

>

Tuttavani toimii peruskoulun opettajana naapuripaikkakunnalla. Hän on jäämässä eläkkeelle parin vuoden sisällä. Kyselin kuulumisia ja haaveita näin työsaran päättyessä.

Hän sanoi, että yksi haave hänellä on. Ennen eläkkeelle pääsemistä hän haluaisi saada luovuttaa peruskoulun päästötodistuksen romaanilapselle. Hän on 40 vuotta sitä yrittänyt, mutta hänen taidoillaan ja kyvyillään se ei ole vielä kertaakaan onnistunut.

Kohta tuttavani voi huokaista helpotuksesta.

Suuri ja mahtava on nimittäin säätämässä lakeja alamaisten hyväksi. EU- parlamentti haluaa, että tästä eteenpäin jäsenvaltiot palkkaavat kuntien ja valtioiden palvelukseen lisää romaaneja. Bryssel haluaa, että jäsenvaltiot palkkaavat etenkin opettajia, mutta myös muita virkamiehiä.

Epäilemättä tällä halutaan aikaan saada kaikkea hyvää Slovakiassa, Romaniassa, Unkarissa ja muutamassa muussa valtiossa. Suomi mukaan lukien.

On siis perustettava oppilaitoksiin ja yliopistoihin romaanilapsille kiintiöt. Sitä kautta saamme kasvatettua heistä virkamiehiä ja opettajia. Siirtymäkaudella on nimitettävä ansioituneita ja elämää nähneitä romaaneja opettajiksi, poliiseiksi ja upseereiksi. Heille voitaisi järjestää asian vuoksi 3 kuukauden pätevöittävä koulutus. Monet ammatit ovat romaaniväestölle tuttuja jo entuudestaan, ainakin asiakaskontakteista , joten näin toimien asia onnistuisi varmasti hyvin.

Kuten huomaatte, olen iltalääkkeeni jo ottanut. Päässä surisee ja estojen salvat ovat auenneet. Kun en voi kirjoittaa herkkänahkaisista IKL- takinkääntäjä-demareista, sekaisesta persulaumasta, enkä rikoshistorian omaavasta pudottakaa – lumet katoiltanne- asuntoministeristä, kirjoitan romaaneista.

Heidän asemansa Keski-Euroopassa on kauhistuttava ja vain asteen parempi kuin 1940 – luvulla Saksassa. Olen itse todennut sen Slovakiassa, Puolassa, Unkarissa ja Sloveniassakin, vaikka viimeksi mainittu maa on astetta inhimillisempi vähemmistöilleen.

Suomessa oman romaaniväestön asema on jotain muuta. Suomalaiset romaanit on integroitu sangen hyvin yhteiskuntaan, vaikka heidän työllistymisensä normatiivisiin valkoväestön töihin onkin ollut hankalaa. Aika usein heidän oma-aloitteellisuutensa on kuitenkin tarjonnut heille hyvät selviytymisen mahdollisuudet yhteiskunnassamme.

Olen nähnyt jopa sellaisen tapauksen, että romaani ajoi kirjastoautoa. Lienee syytä kuitenkin selventää, että tämä tapahtui jo kymmenen vuotta sitten Porin raveissa.

Hevosmiehet olivat ostaneet Kiuruveden kunnan vanhan kirjastoauton ja laittaneet Musta Orin ja muut nuorisokirjat hyllystä mäelle ja rälläköineet hevosen mentävän parioven aukon auton perään. Olivat jättäneet autoon kuitenkin Kiuruveden kunnan maalaukset. Ja minulla kamera kotona.

Menen nyt nukkumaan. Yritän nähdä tasapuolisia romaani-unia, vaikka eräs heistä yritti puukolla katsoa suoleni Säkylän Eenokilla vuonna 1970. Eräs toinen heimoveli uhkaili tehdä minulle saman Niinisalossa 5 vuotta myöhemmin. Menen nukkumaan levollisella mielellä, vaikka 1960 tuli 25 romaania riehumaan kotiimme, anastamaan ruokaa ja heiniä ja huudattamaan äitiä ja tunnottomia lapsia. Menen nukkumaan, sillä muistan, miten isäukko tuli pellolta ja ajoi koko lauman tien päälle hirvikiväärillä.

Menen nukkumaan levollisella mielen, sillä se hirvikivääri on nyt minulla.

>Tilanne 14.02. klo 18.53

>

Taidan mennä kohta hakemaan autotallista vähän puita ja lämmittää tupaa. On nimittäin pakkanen tunkeutumassa proletariaatin majaan. Toivon hartaasti, ettei Paavo Lipponen sinä aikana käännä jälleen kelkkaansa sanomisissaan. Sellainen saa minut vähän ärtyisäksi.

Jos täältä periferiasta joka kerta lähettää pääkaupunkiin hamekankaan, kun Paavo muuttaa kertomustaan, en ehdi varsinaista leipätyötä tekemään ollenkaan ja varallisuuteni supistuu ostoksissa niin merkittävästi, etten pysty tulevina viikkoina ostamaan demarien vaalikojuillaan myymiä vaaleanpunaisia valheenpaljastuskoneen pienoismalleja.

Vaalikrääsä saa joka tapauksessa sydämeni oksentamaan. Pelolla odotan taas tulevia vaaleja.

On krääsästä myös hyötyä. Eräs tuttavani kertoi joutuneensa seurusteluaikana todelliseen tulikokeeseen. Tyttöystävän isä oli laittanut naisväen tekemään vaalien alusviikolla kotitöitä ja komentanut sulhasehdokkaan mukaansa kylille. Oli menossa presidentin vaalit.

Morsiamen isä oli rauhallisesti ajanut postilaatikolta toiselle, ristiin rastiin, koko maaseutupitäjän. Tyttären mielitietylle oli annettu syliin pahvilaatikko, jossa oli 500 Paavo Väyrysen vaalipostikorttia.

Nuoren miehen tehtävä oli postilaatikkojen kohdalla jakaa hyvä sanoma jokaiseen laatikkoon. Samalla morsiamen isä oli varmoin sanakääntein valistanut kunkin laatikon kohdalla, mikä olisi jaetun postikortin mahdollinen teho ja vaikutus. Paljon oli ollut sellaisia postilaatikoita, joihin ei oltu korttia laitettu ollenkaan. Olivat kuulemma olleet varmoja tapauksia.

Kaupunkilaiselle nuorelle miehelle kyseinen tehtävä oli jättänyt suuret alkiolais-freudilaiset turhaumat. Hän sanoi myöhemmin epäonnistuneensa vinttikamarissa illan esiaviollisissa velvollisuuksissaan varmasti juuri tämän traumaattisen kokemuksen vuoksi.

Eikä siitä sitten mitään liittoa tullutkaan. Nuorimies on kuitenkin selvinnyt koettelemuksesta suhteellisen hyvin. Hän ei tosin ole äänestänyt kahteenkymmeneen vuoteen yksissäkään vaaleissa, mutta päässyt vakinaiseen konduktöörityöhön Valtionrautateille. Näinä vaikeina raideliikenteen aikoina hänelle ovat olleet suureksi hyödyksi nuo nuoruutensa koettelemukset.

Mutta mitä saa aikaan Paavo nousevassa demarinuorisossa ? Vaajakoskelle heitä kuuluu olevan kolme, Laukaassa yksi ja Säynätsalossa peräti neljä.

Minä nyt peräänkuulutankin yhteiskunnan ja porvarillisen enemmistön hyvää ja ymmärtävää suhtautumistapaa. Meidän pitää vakuuttaa näille aatteen opetuslapsille, että osa demareista aikuisina pystyy toimimaan loogisesti ja samalla tavalla, päivästä toiseen. Meidän pitää vakuutta näille epävarmoille nuorille, että joidenkin demareiden, kuten esimerkiksi paperikoneenkäyttäjien, veturinkuljettajien ja elintarviketehtaan työläisten on päivästä päivään toimittava samalla tavalla, loogisesti ja oikein, jotta tuote on virheetöntä ja yhteiskunnalle hyödyllistä.

Sellaista nimitetään työnteoksi.

>Kansalaiset !

>

Tuurin kyläkauppias ja hänen ystävättärensä Hamamat Montia ovat kuulemma riidoissa. Kyläkauppiaan sanojen mukaan riitaa on päässyt syntymään soosista. Kyläkauppias oli aterian päätteeksi kipannut pienen määrän syömätöntä läskisoosia vessanpyttyyn, josta seikasta tämä seuraneiti oli vetänyt herneet nenään.
Neiti oli lähtenyt kyläkauppiaalle mitään kertomatta omille teilleen, eli Tampereelle.
Noin 10 minuuttia sitten ( klo 22.22) media ilmoitti, että neiti on soittanut kyläkauppiaalle ja kertoillut missä hän on ollut ja mitä kaikkea on päivän aikana kaupungissa ehtinyt jo touhuamaan.

Media seuraa tilannetta. YLE:llä ja muilla suurilla uutistaloilla on yön aikana useita ylimääräisiä uutislähetyksiä tasatunnein. Jo tilanne kärjistyy edelleen, kansalaisille ilmoitetaan asiasta tv- ruutujen alareunassa vierivällä ilmoituspalkilla ja ryhmätekstiviestein.

Mikäli tilanne yhä eskaloituu yön aikana, kansalaisia pyydetään varaamaan käyttöönsä lämmintä vaatetta ja muuta lämmikettä, paristokäyttöinen radio, taskulamppu , matkapuhelin ja luottokortit. Ne, joilla on mokkulalla varustettu kannettava tietokone, ottavat sen mukaan. Em. varusteiden puuttuminen ei saa estää varuillaan oloa ja valmistautumista.

Mikäli eskaloituminen jatkuu läpi yön ja tilanne pahenee oleellisesti, paikkakuntien jääkiekkonuoret toimittavat polkupyörä- ja mopedipartioin aamun aikana juna- ja linja-autolitteroita ruokakuntiin. Kuljetuksista Tuurin kyläkaupalle ilmoitetaan erikseen.

Kansalaisia kehotetaan rauhallisin mielin odottamaan tilanteen kehittymistä. Paniikkiin ei ole syytä. Valtiovalta tulee sisäministeri Homlundin johdolla kaikissa olosuhteissa turvaamaan kansalaisten elämän ja tulee ankarin toimin estämään näinä poikkeuksellisina aikoina rauhattomuudet ja mielenilmaisut.

Asian vakavuuden vuoksi tilannetiedoitukseen ei liitetä valokuvaa.

>Väärin tuomittu

>

Poliisiylijohtaja Paatero on ottanut kantaakseen poliisivoimien lisäksi myös eduskunnan ja tuomiovallan tehtävät. Tai ainakin minusta näyttää siltä. Minähän en näistä koukeroista juuri mitään tiedä, mutta ….

Poliisiylijohtaja on muidenkin tapausten yhteydessä hyvin varhaisessa vaiheessa kiirehtinyt selittämään, kuinka kaikki oikein on sattunut ja millaiset nimikkeet kulloinkin on rikosoikeudellisesti käytössä. Ja mitä niistä sitten seuraa.

Tavallinen ihminen nukkuisi yönsä paljon paremmin, jos oikeutta käytäisi perinteisin menetelmin. Syyllinen tarvitsee tuomionsa, eduskunta säätäköön sopivia lakeja ja ylemmät oikeusistuimet tehkööt rajatapauksissa ennakkopäätökset, jotta lainkäyttö olisi mahdollista. Poliisivoimat ottakoot kiinni epäiltyjä.

Tilanteet, joissa poliisiylijohtaja lausuu käsityksensä sopivasta tuomiosta ja sitten naamakirja langettaa sen virtuaalisesti ja kollektiivisesti, muistuttaa läheisesti niitä olosuhteita, joissa isoisäni äidin siskon mies menehtyi Petroskoissa vuonna 1938.

Minun häpeäni on tietenkin se, että suvun haaroissa on sellaisia henkilöitä ollut, joiden idealismi on mennyt järjen edelle. Tästä tapauksesta viisastuneena suvun myöhemmissä polvissa ei sitten olekaan ollut enää ketään kovin kahelia, allekirjoittanutta lukuun ottamatta. Tai kuten Satakunnassa sanotaan, ketään erityisen vitiä.

Tosin poliisiylijohtajalle tiedoksi se, että eläkeiän lähestyessä olen ehtinyt saamaan elämäni aikana vain yhden ylinopeussakon. Minulla on lainkäytöstä siten vain toisen käden tietoja ja ne perustuvat pääasiassa valtion poikaleirillä vuosina 1974 -75 kohtaamaani vallankäyttöön. Uskoisin, että poliisiylijohtaja ei halua , eikä kykene taaksepoistuttamaan kansalaisia näissä oikeustilanteissa.

Poikaleirillä sellainen esimiehiltä onnistui, koska vaakakupissa vuorottelivat varusmiehen pelko ja häpeä. Rikosseuraumusvirasto voinee todistaa ylijohtajalle jo pelkästään omalla nimellään sen, että modernin yhteiskunnan antamalla rikoksen seuraumuksella tähdätään nykyään eettisesti korkeampiin tavoitteisiin , kuin Petroskoissa 1938, naamakirjassa 2011 , tai lehtihaastatteluissa.

Kuvassa John Wayne on lähdössä jakamaan oikeutta ilman tuomioistuimen päätöstä elokuvassa Etsijät. Kuvan olen laittomasti ja oikeudettomasti lainannut netistä.

>Hirveä työ

>

Koko yö meni siinä, että tarkistin kaikki 1400 blogikirjoitusta ja niiden kommentit. Esivaltaa pelkäävänä otin tietenkin oikeusministerin uhkailut ja ukaasit tosissani, enkä voi edes ajatella sellaista mahdollisuutta, että rikkoisin Suomen lakia sallimalla blogissani edes kommentti-laatikossa vihaa tai ärhentelyä. Minä kuulemma nyt sitten vastaan teistä ja teidän kirjoituksistanne. Minä kuulemma tarjoan alustan nyt sitten teidän mielipiteillenne.

Ettäs tiedätte

Täällä ei nyt sitten puhuta lakritsista. Ei ainakaan laku-pekasta. Täällä ei enää puhuta hevosista tykkäävistä heimolaisista eikä siitä kansanosasta, joka asuttaa mummolani peltoja Kannaksella.

Ei ainakaan puhuta pahaa. Sillä muuten meikäläinen joutuu Sukevalle homoseksuaalin kassakaappi – keijon sellitoveriksi.

Hirveä työ oli seuloa teidän sepustuksenne läpi.

Vaalit ovat edessä. Arvaan, että kohta meillä on laki, joka määrittelee sen, että Perussuomalaisia äänestämällä tarjoaa heille mahdollisuuden ja alustan epäilyttävän toiminnan harrastamiseen.

Kapteeni Kaarnan sanoin voisi vain todeta, että minä olen vanha mies… sanokaa minun sanoneen…

Ilmeisesti iäkkäiden osa tässäkin yhteiskunnassa on olla ymmärtämättä kaikkea. Ilmeisesti olen tulossa seniiliksi ja typeräksi. Ilmeisesti kohta rupean Rokan Antiksi ja ryhdyn manaamaan yhteiskunnan lopullista tuhoa. Sarastien sanoja väännellen, minä taidan kuitenkin olla mies, joka omaa vain Rokan himon naljailla esimiehille ja jolta puuttuu substanssiosaaminen.

Oikeusministeriö on ajoittanut aivoituksensa sopivasti ennen kristikansan suurta juhlaa. Näissä vihapuhekaavailuissa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, saako edelleen kaduilla vaihtaa ihmisten raamattuja pornolehtiin ja saako edelleen avoimesti pilkata ja vihata ihmisten uskonnollista vakaumusta.

Raamatun historiasta sitä vastoin muistuu kyllä jouluun liittyvä tapaus, jossa valtaapitävät olivat hyvin huolestuneita siitä, oliko valtakuntaan syntynyt uusi hallitsija.

Jotenkin minusta tuntuu, että historia toistaa taas itseään.

Mutta, jos kommentoitte, siististi sitten. Muuten moderoin teidät xxxxxx helvettiin.