Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Vituttaa

Anna mulle tähtitaivas…..

Kohta 23 vuotias Anna Abreu jää pitkälle määrittelemättömälle tauolle. Hän ei ole voinut elää normaalia nuoreen ihmisen elämää, joten nyt on aika heittää piut paut kaikelle showbusinekselle.

Kohta 58 vuotiaana totean, että silvuplee. Humumaailma syö lapsensa ja vallankumous myös. Abreu…… eikun absurdilta tuntuu kuitenkin tuo asia. Tuon ikäisiä normaalisti tungetaan lähihoitajakouluun taikka ammattikorkeakoulun jäljellä oleviin peruutuspaikkoihin Jumalan selän takana oleviin opetuspisteisiin.

Minä olen tehnyt lumitöitä residenssin pihalla ja noutanut naapurista kuution polttopuita . Sekä saunonut kaksi tuntia poikani kanssa, joka on muutaman tunnin taas pistäytymässä kotona.

Anna voisi hakea lähihoitajaksi, taikka meille insinöörikoulutukseen. Siinä hommassa tulisi hiki, pääsisi esiintymään opiskelijoiden bileissä ja tutustuisi moniin tuleviin miespuolisiin insinööreihin. Eräät heistä ovat sangen persoonallisia. Voisi olla, että lauluihin tulisi sävy uus, sen lienee luonut toivottomuus…

Lainaus on Henry Theel, Marjatta – kappaleesta.

Mie kirjoitan taas aamulla. Nyt on seesteinen olo kun olen saunonut pojan kassa ja parantanut maailmaa. Anna Abreun lähihoitajakoulutus kuuluu ilman muuta tuohon parannus- osioon. Mainitsinko jo pojan kanssa saunomisen ?

Tänään ei ole kuulunut mitään uutisia Paavo ensimmäisen toljailuista. Jos minut tavataan joskus myymästä kahvimukeja kaduilla, korjattakoon minut talteen. Jos minut joskus tavataan myymästä kahvimukeja, joissa on minun ja vaimoni kuva kyljessä, toimitettakoon minut Uuteenkaupungiin.

Äijä ainakin, luultavasti moni muukin tietää sen, mitä Uuteenkaupunkiin toimittaminen merkitsee.

Harras harrastus

Olivat eilen kaadelleet kotipaikan hautausmaalla hautakiviä ja särkeneet hautalyhtyjä ja potkineet rikki hautakivissä olevia kynttiläkammioiden laseja. Kantaisä siitä äsken soitti.

Meidän suvun haudat olivat saaneet jäädä koskemattomiksi. Silti olen vähän ahdistunut asiasta. Olen miettinyt kovasti sitä, miltä tuntuu niistä ihmisistä, joiden rakkaimpien haudat on häpäisty.

Haudanryöstö olisi jopa jotenkin käsitettävissä oleva asia. Haudan häpäisy taas on brutaali osoitus siitä, että kyseisillä yksilöillä on ongelma.

Ongelma siinä mielessä, että heidän tekonsa aiheuttaa paljon surua ja tuskaa. Enkä nyt tarkoita uhreja, vaan tekijöitä.

Uskonnosta, ajattelutavasta, ismistä tai ajatussuunnasta riippumatta kuolleen ihmisen, tai tämän haudan häpäisy jää usein pikku painolastiksi kyseisen yksilön ” elämän epäviralliseen CV –listaan ”. Paha saa palkkansa. Joku kostaa tuommoisen.

Voi se olla Jumalakin. Yleensä kuitenkin ihminen.

Hautojen potkijoille käy niin, että ensin he seurustelevat väärien ihmisten seurassa. Senkaltaisesta seurustelusta usein seuraa se, että ryhmän mukana tehdään sitten jo muutakin kuin hautojen kaatelua. Ja lopulta seurasta joku iskee tupeen laiton asemesta puukon huilaamaan kaverin kylkiluiden väliin.

Jo tässä vaatimattomassa iässä olen huomannut sen, että piru nokkii omansa. Siitä vaan. Vasso kuu ! Tällä kertaa en pysty pusertamaan itsestäni lähimmäisen rakkautta. Minä jäävään itseni ulkopuolelle.

Huomenna taas raiteilla ja menossa kohti Joen kaupunkia. Pitäisi tehdä keski-ikäisille naisille siellä selvyyttä omista filosofian tiedoistani.

Kuka viereesi jää ?

Pieniä epäkohtia yhteiskunnastamme paljastuu päivittäin. Milloin isä tappaa perheensä, milloin pikajunat ovat myöhässä radalle ryntäävien suikkari -tapausten vuoksi. Eikä taantuma ole edes vielä alkanut. Saatikka, että olisi ehditty edellisen laman uhreja hoitaa kuntoon.


Ensi viikolla voimme taatusti lukea aviisista, että virolaisen vuokralääkäriyhtiön valelääkäri on määrännyt jollekin luulosairaalle ja stressaantuneelle virkamiehelle sairaslomaa ja lumelääkettä. Kela ja työnantaja maksavat kulut ja lääkkeet. Virkamies jäi pitkälle sairaslomalle.

Kauan olemme tottuneet siihen ajatukseen, että potilas vääristelee olotilaansa, pakenee työntekoa, yrittää lusmuilla taikka päästä eläkkeelle. Olemme tottuneet siihen, että ihmisen ja Jumalan välissä ovat pappi ja lääkäri, joiden tehtävä on välittää hyvää osaamista ja huolenpitoa alas tomumajoihin asti.

Seurakunnista on kuulunut viime aikoina hälyttäviä uutisia. Eräät seurakuntien toimihenkilöt ovat ryhtyneet hallitsemaan laumojaan siten, että kansa kaikkoaa temppeleistä ja seurakuntien työntekijät nostavat kytkintä. Jos nyt ei ihan valepappeja olekaan paljastunut, niin ainakin hengellisiä toimijoita, joita tuntuisivat ohjaavan muut voimat kuin taivaalliset.

Nyt sitten on osoittautunut, että lääkärileikkejä ovat hurjia korvauksia vastaan päässeet leikkimään henkilöt, joiden tutkintopaperit on saatu muropaketista.

Pieni ihminen joutuu hämmennykseen. Itsensä ja Jumalan välissä ei ole enää ketään, johon voisi oikein luottaa. Maallikkosaarnaajat ovat maineensa jo ryvettäneet.

Ketä me nyt sitten uskomme ja kunnioitamme ?

Katri-Helenaa vai Sarasvuota ? Hiihtoliiton papit ovat huonossa asemassa hekin. Ihmisen ylösrakennukseksi ei voida tarjota mitään sellaista, joka kestäisi päivän valon.

Onko niin, että lopultakin hyvä taide, hyvä teatteri, hyvä musiikki , hyvä kirjallisuus, hengellinen mukaan lukien, ja runous ovat ainoita jäljellä olevia asioita, joiden avulla ihminen voi turvallisella mielin hapuille ja kokea korkeampia kokemuksia ja ihmisarvoa.

Korjaus eiliseen uutiseen

Olkoon päivän epistola tällä kertaa taas oikeistonaisten ylistyslaulua.

Entinen opetusministeri Virkkunen on nimittäin jälleen lyönyt kirveensä kiveen. Hänellä on siitä runsaasti kokemusta edellisen hallituksen ministerinä. Oppi ei kuitenkaan tahdo mennä millään jakeluun.

Nyt ministeri Virkkunen on tavallisten pikkukuntien lisäksi ryhtynyt ajamaan käärmettä pyssyyn, eli Kauniaista Espooseen. Jään mielenkiinnolla odottamaan sitä, mitä tästä seuraa. Virkkusen pistekori on nyt jo ammottavan tyhjä. Voi olla, että tässä rytäkässä se kaatuu.

Ja sitten itse saarnaan.

Eilinen kirjoitukseni oli sikäli ilmeisen virheellinen, että tavallisesti asioista hyvin perillä olevista satakuntalaisista lähteistä olen kuullut, että kyseinen Syvärauman sillalla tapahtunut nujakointi on itse asiassa sattunut vähän toisin.

Kyseinen Sorkan kaupunginosasta kotoisin ollut nuorukainen oli huudellut raumankielisiä kysymyksiä rauhallisesti kaupunkiin päin menneille ulkomaaneläville. Tämä natiivi oli muun muassa halunnut tietää sen, osasivatko vastaan tulleet sanoa raumaksi , ” Katso kun kissa juoksee lipputankoon ” Nämä eivät olleet provosoituneet asiasta mitenkään, joten tämä jääkiekkokaupungin kasvatti oli vaihtanut kadun toiselle puolelle ja ryhtynyt opettamaan muunmaalaisia.

Hurjan humalatilansa vuoksi hän oli vähällä pudota kesken opetustuokion veteen, joten ystävälliset muunmaalaiset olivat ottaneet rahat ja kännykän häneltä talteen, jotta ne eivät kastuisi suolavedessä.

Oli sovittu, että huomenissa olisi tavattu torilla pystgaffeilla. Nuorimies olisi tarjonnut. Siinä yhteydessä hän olisi saanut myös tavaransa takaisin.

Pahaksi onneksi talteen otetun omaisuuden joukossa oli ollut myös Kivikylä-areenan kausikortti Lukon – peleihin. Nuorimies oli ruvennut sitten sitä peräämään suureen ääneen ja kauheasti paikalliskielellä kiroilemaan. Kun korttia ei hänelle turvallisuussyistä annettu, nuorimies oli pahoittanut mielensä ja lähtenyt sillanpielessä olevalle venelaiturille omaa venettään katsomaan.

Kun ulkomaanelävät olivat kyselleet huolissaan, mitä tämä aikoi tehdä, tämä sanoi tarkastavansa baatin myrkkyvärin. Siinä hommassa hän oli sitten kompastunut kiinnitysköysiin, lyönyt naamansa veneen keulaan ja pudonnut loiskahtaen mereen.

Kuntaministeri Virkkuseen tästä tarinasta en osaa kirjoittaa minkään kaltaista aasinsiltaa. Niin on. Joskus sitä kantasuomalainenkin joutuu myöntämään kyvyttömyytensä.

Syvärauman sillan vihateko vituttaa minua

Normaalisti en juuri ole viitsinyt tänne blogiin kirjoittaa persu-paskaa taikka muita sen kaltaisia vuodatuksia. Olen ajatellut, että kun pidän itsestäni huolen, ummistan silmäni, enkä määrättyihin Turun lähiöihin mene, selviän suurin piirtein kunnialla tästä kummallisesta maailmasta.

Sen verran kuitenkin olen kotiseuturakas ja merihenkinen, että voisin kiinnittää huomionne tähän uutiseen.

Kun miettii lähemmin tuon uutisen sisältöä, joutuu samalla miettimään useita sosiologian, filosofian ja etiikan keskeisiä kysymyksiä. Huolellisen miettimisen jälkeenkin voi käydä niin, että mieli jää vielä vähän sekaiseksi. Huolellisen miettimisen jälkeenkin tuntuu siltä, että porilaiset ovat enkeleitä muunmaalaisiin verrattuna.

Minä pesen Pilatuksen tavoin käteni tuosta asiasta. Minä seuraan asioita 300 km päästä ja suren sitä, että en osaa ihan kaikkea tässä maailmassa vieläkään ymmärtää. Sen minä tiedän kuitenkin aivan varmasti, että moraalin löyhtyminen ja väkivallan lisääntyminen ovat aina maailmanhistoriassa ennustaneet tuhoa ja turmiota.

Torstai – toivottomuutta

Hiihtomaajoukkueemme on tällä hetkellä kuulemma neljän maastohiihtäjän vahvuinen. Ne neljä lähetetään liikkeelle maailmalle, jahkaa lunta tulee ja sopivia sekaviestejä järjestetään. Huomenna nämä neljä hiihtäjää lähetetään Italiaan leirille.

Jään malttamattomana odottamaan tietoa siitä, kuinka suureksi perjantaina lähtevä joukko muodostuu, kun kaikki voidemestarit, hierojat ja muut perskärpäset lasketan mukaan.

Iloni on suuri, että en ole koskaan kilpaurheiluun, enkä varsinkaan hiihtoon sotkeutunut. Iloni on suurta myös siitä syystä, että maajoukkueesta rannalle jääneet hiihtäjät eivät ole suuremmassa määrin enää mukana politiikassa. Tänään olen muutenkin niin pirullisella päällä, että lähellä olevat saavat pitää huivistaan kiinni.

Tulosopu näyttää syntyvän. Siinä asiassa käytiin sama draama kuin hallitusneuvotteluissa. Ensin kerätään omat lapiot ja ämpärit hiekkalaatikolta ja lähdetään leukavia puhuen pois.

Kahden päivän päästä palataan takaisin, hyväksytään entinen sopimusehdotus ja leikitään marttyyria. Minua tuo pelleily lähinnä naurattaa.

Riemastuttavaa on huomata myös se, että todellisuuden taju on nyt kaikonnut neuvottelujen molemmilta puolilta. Korotukset ovat olosuhteisiin nähden mielettömiä. Niistä voi vain päätellä sen, että inflaatio tulee olemaan huomattavasti kovempaa tulevaisuudessa kuin tuo sovittu 4,5 %.

Kun ei ole enää velkaa niskoilla, eikä enää oikein ehdi edes vuorotteluvapaalle, lähtökohtana näyttää olevan se, että tässä on ryhdyttävä äkäiseksi eläkeläiseksi, joka heristää kävelykeppiään kaikkea liikkuvaa kohti.

Kahden päivän päästä pidän vähän lomaa leipätyöstä. Etten ihan leipiinny. Tavallinen viikon vuosiloma on siitä mukava ja turvallinen hengähdystauko, ettei kukaan sijainen, taikka vuorotteluvapaa- tuuraaja pääse sotkemaan työhuonetta ja papereita. Viikossa kukaan ei ehdi kehitellä mitään uutta ja rasitavaa.

Steve Jobs ja ärrinmurrin murot

Steve Jobs on kuollut. Postmodernin ajan messiaan poismenoa surraan turuilla ja toreilla. Tänään on hetken näyttänyt siltä, että hänen poismenonsa voittaa paitsi Euroopan talousvaikeudet, myös espanjalaisen herttuattaren häämenot. Jussi Parviaisen vaimostaan tekemä pornovideo on jäänyt jo kelkasta kokonaan. Edes presidentti Halosen kummallinen piruetti ei yltänyt pääuutisen tasolle.

Teija Sopasen kuolema on tietenkin valitettava asia. Timo T. A. Mikkosen sokeutuminen on julmaa ja kammottavaa. Jokainen kuolema on läheisille peruuttamaton ja lopullinen muistutus siitä, että iäisyys muodossa taikka toisella ruumiimme olemusta odottaa.

Silti minua hämmästyttää Steve Jobsin nosto jalustalle ja lapsiensa isäksi. Apple yhtiön tuotteista on tullut välineitä, joilla selitetään yhden ihmisen erinomaisuutta ja pois menon kauheutta. On kuoleman synti kyseenalaistaa se hehkutus, joka hänelle on langennut viimeisen vuorokauden aikana. Messiaan ja pelastajan arvosteleminen on kiellettyä, mutta varsinkin on kiellettyä arvioida ja arvostella niitä lapsia, niitä tuotteita, joiden kautta Jobs jää elämään tänne keskuuteemme.

En ole koskaan omistanut yhtään hänen yhtiönsä lanseeraamaa tuotetta. Mac-uskovaiset saivat minut aina tuntemaan itseni helluntailaisten kokoukseen eksyneeksi orvoksi syntiseksi, jolle selitettiin ainoaa oikeaa uskoa.

Niinpä minä olen syntiä tehnyt ja lapsille Kanarialta Sonny Walkman – kopioita ostanut. Olen elänyt työnantajan määräämänä Bill Gates uskossa. Olen oppinut kaikki MS- itseruoskinta vitsit ja selviytynyt jokaisesta käyttöjärjestelmä kaaoksesta.

Silti minä tietenkin suren Jobsin kuolemaa. Hän on minua vuoden nuorempi. Se tarkoittaa sitä, että minäkin voin kuolla koska tahansa. Topi Sorsakoskikin kuoli äskettäin. Hän oli taas minua pari vuotta vanhempi. Ihmispoloinen on haarukassa.

Surkuhupaisinta ja irvokkainta on ollut se, että kuoleman jälkeen Applen puhelimet muuttuivat pettymyksiksi muutamassa tunnissa. Laitteeseen liittyvä elämys ja tarina on kuollut. Jobs makaa juhlittuna ruumishuoneella. Tuotteet taas makaavat ruumiina myyntihyllyillä.

Tiedän, että olen brutaali, yksinkertainen ja kauhistuttava. Tiedän, että moni kiskaisee herneet nenäänsä. Minulle se on aivan sama. Minä suren vainajaa siksi, että elämä on loppunut. En siksi, että joku kummallinen innovaatio jää ehkä syntymättä.

Lauantaina menen saattamaan enoani haudan lepoon. Silloin pelissä on enemmän asioita. Seuraan lauantaina vierestä äitini surua. Luen kukkalaitteen nauhoja. Seurustelen serkkujeni kanssa.

Siinä on minulla tekemistä kyllä.

Mitä se presidenttimme sitten tänään teki ? No hän sanoi, että ei hän ymmärrä sitä, että ryhdytään pyrkimään kansakunnan arvojohtajaksi. Kyllä presidentillä pitäisi olla kunnollista valtaa.

Jos nyt oikein muistan, tämä demaripresidenttimme on kyllä reippaasti ja riemuiten käyttänyt omaa omintakeista valtaansa. Ja mikäli nyt ollenkaan muistan oikein, hän se oli juuri se, joka sanoi olevansa arvojohtaja. Sitä arvojohtamista tässä on nyt malttamattomana odotettu. Näkisi kerrankin edes yhden demarin, joka ei kokoajan vääristelisi asioita silmät ja suut täyteen. Noita pahempia ovat vain kepulaiset käräjillä istujat.

Vähän huono päivä tänään. Voinette sallia tällaisen älämölön ja aivopierun. Minua on tänään ärsyttänyt niin moni asia ja vain hyvin harvat asiat ovat olleet riemullisia.

Pinnalla on tällä hetkellä riemuista se, että eilen pelasin elämäni ensimmäisen kerran salibandya eli sählyä. Tein ensimmäisessä koitoksessani 4 maalia. Sillä asialla tässä eletään ainakin puoli vuotta.

Tämä homma nyt ei oikein mene putkeen

Suomi jäi ulkopuolelle, kun mahtimaat kokoustivat siitä, kuinka tuetaan Libyaa sen jälkeen kun telttaleiri on purettu ja tyhjiö maahan aikaan saatu.

Tuomioja ei ole katkera kuitenkaan. Vaikka näyttääkin siltä.

Kreikan tulevaisuus ratkeaa viikon sisällä. Urpilainen on sitä mieltä, että Suomi jää tässäkin asiassa ulkopuolelle. Tuskin koskaan irtisanotut paperimiehet ovat olleet näin yksinäisiä. Kreikan valtion lainakorot ovat nyt 47 %. Kahden vuoden jälkeen lainaajan vastuu on melekin kasassa.

Elämme nyt sellaisessa todellisuudessa, että muutaman viikon kuluttua Paavo Väyrysen isä-vainajan 100 – vuotiaat raappahousutkin ovat kovaa valuuttaa.

Osaanottoni Paavolle. Minä onnellinen olen saanut edelleen kulkea isäni kanssa. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu menettää oma isä.

Mutta vähän minä nyt yritän kuvitella sitä, miltä tuntuu menettää peli. Taidan kohta liittyä johonkin budhalais-lahkoon ja ryhtyä halajamaan sielunvaelluksen oppeja.

Kepulaiset saivat kunnolla siipeensä, kun vaalirahojensa kanssa tekivät vääryyttä ja paskaa. Nyt Budha sivelee tervaruoskalla sitten muita. Jutta saa SM-kuritusta oikein isän kädestä. Katainen ei ole uskaltautunut julkisuuteen enää kahteen viikkoon. Soinia ei ole näkynyt missään.

No, kapteeni Kaarnan sanoin: ” Minä olen jo vanha mies. Sanokaan minun sanoneen…….”

Ainoa, mikä tässä harmittaa, että pitikin tämmöinen maa jättää jälkikasvulle. Missä oli se väli, missä minun sukupolveni onnistui tekemään jotain suurta ja ylevää.

Onnea Soinille !

Tänään on Soinin nimipäivä. Asiaa juhlistaakseen Timo Soini on puolueensa johdossa merkityksellisesti vaikuttanut siihen, että puolue on lanseeraamassa englanninkieliseksi nimekseen The Finns.

Toivon mukaan yhdellä s-kirjaimella. Jäsenistö on jo jossain ehtinyt epähuomiossa juhlia asiaa nimen pidemmälläkin muodolla. Sellainen herättää näinä aikoina Euroopassa ja maailmalla huonoa huutoa, joten kannattaa olla tarkkana.

Nytkin tuo nimikaavailu näyttää aiheuttavan närää ja loukkaantumista. Niinpä olisi hyvinkin sopivaa, että toinen loukkaantunut, Paavo Väyrynen, ryhtyisi edustamaan oman puolueensa lisäksi myös näitäkin suomalaisia.

Joka tapauksessa tervehdimme ilolla uutista. Tämä päätös on vaalien jälkeen suurin ja merkittävin päätös, johon puolue on kyennyt valtiollisen vaikuttamisen saralla. Eräiden kansanedustajien kesä – törmäilyjä ei voida pitää poliittisena vaikuttamisena.

Toinen True- Finns – liike, SDP, on sekin jännissä asemissa nyt. Omat vaalilupaukset on kerrankin täytetty nyt viimeistä piirtoa myöden. Ihan lähitulevaisuudessa sitten nähdään, mitä niistä oikein yhteiskunnalle ja Euroopalle seuraa. Olen helkkarin kiinnostunut.

Erityisesti minua kiehtoo se rahankierto, joka syntyy, kun perustuloa nostetaan 100 euroa kuukaudessa ja samaan aikaan nostetaan myös tupakan ja alkoholin verotusta.

Tähän tilanteeseen sopii oikein hyvin kaksi vanhaa ja kulunutta anekdoottia.

Ensimmäisessä toivotaan, että taivaasta sataisi 100-euron seteleitä ja heti perään puukkoja.

Toisessa taas kaksi liikemiestä kulkee kadulla ja ihmettelee hevosenpaskoja 1989- vuoden taloushypessä. Toinen lupaa maksaa toiselle 5000 mk, jos tämä söisi hevosenpaska-palleron.

Toinenhan syö ja yökkäilee, mutta on kuitenkin 5000 mk rikkaampi. Seuraavan paskakasan kohdalla köyhtynyt haluaa tasoittaa tilit toisen kanssa ja kysyy toiselta samaa asiaa. Toinen lupaa maksaa 5000 takaisin ja kohta kumpikin yökkäilee hevosenpaska kitalaessa.

Menee hetki puhumattoman, kunnes toinen kysyy toiselta, onko tässä mitään järkeä.

Toinen miettii pitkään, ja lopulta toteaa, saatiin me ainakin lisättyä liikevaihtoa.

No, kunnallisvaalit ovat ovella kohta. Perustulo – eurot on saatava sitä ennen liikkeelle, jotta kansa ei hyväntekijäänsä unohtaisi. Meille perustulon ulkopuolella oleville jää ainoaksi vaihtoehdoksi säädellä kulutustamme ja hankkia muita lisätuloja.

Kuvassa on venäläinen sukeltajien emäalus elokuun alussa ankkuroituna Ahvenanmaalla Bomarsundin linnoituksen edustalle. Viereinen huvijahti ei näy tässä kuvassa. Jotain bisnestä tässäkin tehdään. Taitaa meille kaikille olla parempi, kun emme tiedä.

Oppurtunistit

Olen viettänyt laatuaikaa pojan kanssa. Keitettiin uudet perunat. Saunottiin.

Syrjäsilmällä olen lueskellut hiihtoliiton opportunisteja, jotka hyvien tapojen vaatiman sumuverhon turvin ovat vuodattaneet krokotiilinkyyneleitä. Monet heistä ovat saman aikaan tilanteessa, jossa saattaa olla edullista, että todistajien määrä on vähenemässä. Niinpä surun takaa saattaa pilkistää ajatus tulevaisuudesta, jossa veteraani urheilijat yhä enenevässä määrin edustavat kansaa Eduskunnassa, eikä käräjäoikeuksissa. En osaa sanoa, kumpi on kansan kannalta parempi vaihtoehto.

Suomen hallitusta äskettäin muodostaneet poliitikot olisivat mitä parhaimpia urheilujärjestöjen johtoon. Taidosta vaihtaa mielipidettä ja hartauden astetta olisi kateellinen itse Keminmaan keisarikin.

Erityisesti urheilutoimittajien on ollut hankalaa asennoitua tilanteeseen, jossa jonkun suoritus kerrankin on niin täydellinen, että jossiteluun ja spekulointiin ei tällä kertaa jää saumaa.

Koska minut on yritetty kasvattaa hyvin ja siitä kasvatuksesta on jäljellä vielä hitunen, myötätuntoni on tässäkin tapauksessa yksityisen ihmisen puolella, organisaatiota vastaan. Myötätuntoni on matkustajan, ei Haadeksen lauttureiden puolella.