Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: venäjä

>Nyt ei ajatus enää pysy aisoissa

>

Näinä ankeina aikoina joudumme pesemään edellisten kansanedustajien likapyykkiä, varautumaan siihen, että uudet halukkaat aloittavat kohta vaalikampanjansa ja samaan aikaan kuuntelemaan Italian päämiehen selityksiä, Venäjän päämiehen selityksiä ja vaikka mitä selityksiä. Anssi Rauramokin kiistää rattijuoppouden. Kovia kavereita kaikki.

Otto von Bismarck sanoi aikoinaan, että on kaksi asiaa, joista tavallisen kansan ei ole syytä tietää mitään. Ne ovat lakien säätämisen taustat, vallankäytön vaiheet, sekä makkaran valmistaminen.

Väittävät, että molemmat operaatiot ovat verisen moskan tunkemista ahtaaseen reikään ja lopputuloksen silottelua niin siistiksi, että se kelpaa kansalle. Ainakin näin väittävät makkaratehtaan työntekijät.

Me emme tiedä ihan tarkalleen sitä, kuinka terhakkana Italian päämies seisoo ja astuu. Voimme vain aavistella hänen pätevyyttään siitä, että hän sanoi hurmanneensa päämiehemme. Me emme tiedä sitäkään, kuinka syyllinen moskovalaisen lentoaseman johtaja on lopulta siihen, että matkatavarahallissa kerrankin jotain tapahtui ripeästi. Minä itse pitäisin pääsyyllisenä sitä, joka räjähti pirstaleiksi.

Voimme kuitenkin vähän aavistella jotain siitä, että monen terroristin perässä oli monta turvallisuuspalvelun agenttia. He sattuivat nyt kuitenkin harmillisesti vähän myöhästymään. Lentoasemalla oikeastaan tunnelman agendaan kuuluu kiire ja myöhästymisen pelko.

Mutta jyvällä siis Moskovassa oltiin. Viranomaiset tiesivät hyvin, että kohta paukkuu. Asiaa ei ilmeisesti haluttu kovin aikaisessa vaiheessa estää ja sitten pommarit eksyttivät agentit. Pääsivät hetkeksi pakoon.

Juoni on kuin Hollywood leffasta. Nyt olisi tarvittu Bruce Willisiä. Moskovan talvessa seikkailu verkkopaita päällä olisi saattanut olla räyhäkkää katsottavaa.

Luulen, että tulevaisuudessa ei ole enää elokuvateattereita. Elokuvat luultavasti esitetään silmiemme edessä, todellisuudessa, siten, että olemme osa elokuvaa, kävellemme kohtauksissa, jonotamme lentokentällä. Odotamme lomaa, ja samalla tiedämme, että kohta alkaa elokuva, jonka ostin eilen. Kohta turvatarkastukseen ryntää Johnny Deep tai Al Pacino. Elokuva lähtee pyörimään siinä edessäsi, olet osa sitä ja saattaa olla, että et ikinä pääse siihen Zurihin koneeseen, johon juuri olet jonottamassa. Kukaties pääset kohta Angelina Jolien kanssa juoksemaan pakoon, käsi kädessä, kun Al Pacino kähisee perääsi uhkailuja.

Väsyttää taas. Viime yönä nukuin tunnin. Lepakot ovat taas liikkeellä, kuten huomaatte. Menemme kevättä kohden. Huomenna pitäisi puhua nuorisolle järkeviä kuusi tuntia. Ja säästää nämä sammakot teille illaksi.

>Lajittelin rikkaan kanssa jätteitä

>

Venäläinen matkailija osui eilen kanssani samaan aikaan marketin pihassa olevalle ekopisteelle. Mietin pysäköintiä vähän, sillä venäläinen citymaasturi oli viistopysäköity niin, että en päässyt kovin lähelle ekopistettä. Ajattelin pysäköidä myös niin, että maasturi pääsisi esteettömästi liikkeelle itään päin , eikä omistaja joutuisi jäämään tänne asumaan pysyvästi.

Where we are all ?

Sanoin, että me ollaan nyt täällä molemmat, ekopisteellä, mutta noita yleisroskia ei näihin voi laittaa, vaan ainoastaan lajiteltuja. Näin, että se osasi kaiken lajittelukelpoisen ihan oikeaoppisesti lajitella. Se pyöri siinä orpona sen sekajättensä kanssa.

Sanoin suomeksi, kun en osaa venäjää muuta kuin sen vähän, mitä sotaveteraanit ja Kansa Taisteli – lehti ovat minulle lapsuudessa opettaneet. Englanniksi en viitsinyt puhua, kun mies tunui hyvin ymmärtävän suomenkieltäkin ja tajuavan, että ei ainakaan tänne, mihin muualle sitten tahansa.

En ruvennut oikomaan tuota englanninkielistä kysymystäkään. Mitäpä minä. Hyvin kun ymmärsin sen, mitä toinen kysyi, niin mitä sitä toisen mieltä pahoittamaan. Mir vaan.

Huomaan olevani nykyään muutenkin töykeä ja inhottava tavan takaa. Olen tulossa vanhaksi. Ryhdyn varmasti kyttäämän toisten tekemisiä ja kirjoittelemaan kerrostalorappujen ilmoitustauluille.

Ai, niin. Minä asun omakotitalossa. En voikaan. Luultavasti alan kyttäämään vaimon menemisiä ja tulemisia sekä kirjoittamaan paikallislehtiin omituisia kirjoituksia.

Naapurin isännälle tuli 1960-luvun lopussa eturauhassyöpä, joka lähetteli niin ilkeitä ja rajuja etäispesäkkeitä isännän elimistöön, että hän ryhtyi kirjoittamaan pienille paperilapuille ilkeitä proosarunoja naapurien ja tuttavien tekemisistä ja elämisestä. Ja meni muutenkin omituiseksi ja estottomaksi.

Minulle niitä lappuja ei koskaan näytetty. Minulle sanottiin vain, että jos kunnollinen rehellinen työnteko ei maistu ja tekee mieli edelleen kirjoitella runoja paperille, vika voi olla päänupissa tai prostatassa.

Harvallapa sitä rippikoulussa vielä on eturauhassyöpä.

Kuvassa mukavia pikkupossuja. Inhottava ihminen on aidannut luontokappaleet näytille. Tämmöiset töpselikuonot olisivat eri käteviä jäteongelman ratkaisijoita

>Kartano

>

Yhtiö on kuulemma myynyt kummittelevan kartanon venäläisille. Se minua tässä pakkasessa nyt tänään naurattaa ja hymyilyttää. Pitäisi oikein mennä kädestä Igoria onnittelemaan.

Aikoinaan, kun olin lyhyen hetken yhtiön hommissa, en koskaan päässyt sisälle kartanoon. Helsingin pääkonttori määräsi tarkoin, kuka sisälle pääsi ja milläkin verukkeella. Kartanossa oli aina lämpö päällä. Kaksi kertaa vuodessa herrat saapuivat sitten virkistäytymään hulppeaan kiinteistöön. Muutoin kartano eli hiljaiseloa.

Nyt se on sitten venäläisten omistuksessa. Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Mummola on Kannaksella. Sinne voi mennä heinikkoa potkiskelemaan, mutta omaksi sitä ei saa.

Kartano taitaa palata sadan vuoden takaiseen loistoonsa. Tulee paljon ravihevosia, maastoautoja, öljykangas-sadetakkeja ja viinikellariin hienoja viinejä. Kartanon kummituskin saa opetella kummittelemaan venäjäksi.

Kartanon piha tulee täyteen solakoita venäjän naisia, jotka liikkuvat vasta iltapäivällä, koska meikkaamiseen on mennyt koko aamu. Venäjän naisilla on sääret kuin hevosen varsoilla. Turkit niillä on päällä aina ja kasvot suoraa Voguen kannesta.

Turvamiehiäkin tulee.

Viimeiset sotaveteraanit taivastelevat maailman menoa ja sanovat, että joutaa tästä jo menemään. Taivasteluja kuulee vuoden pari ja sitten jo ensimmäistä kartanonherraa kutsutaan leijoniin.

Jos sillä olisi irtonaista rahaa sen verran, että veljien ei tarvitsisi hyttysten syöttinä aurauskeppejä enää tuhansittain karsia pusikossa.

Sitten se kutsutaan hirviporukkaan ja sille annetaan passipaikka siitä parhaasta notkosta. Kaadon jälkeen siltä kysytään, voisiko peijaiset pitää kartanossa. Kun siellä juuri kukaan ei ole päässyt käymään.

>Turvapaikka-liikennettä

>

Suomalais- venäläis-turkulaisessa lapsen pahoinpitely – huostaanotto- tapauksessa ollaan siirrytty seuraavaan vaiheeseen. Perheen suomalainen isä hakee turvapaikkaa Venäjältä.Myös Tillmanin eräs kaukainen sukulainen haki siitä suunnasta turvapaikkaa 1930-luvulla. Silloin turva oli kovasti näennäistä. Kyseinen petroskoilainen suksitehtaan työmies oli turvan sijasta päässyt turpeen alle 1938. Tieto siitä tosin saapui Suomeen vasta 50-vuotta tapahtuman jälkeen.

Suomeen tulee turvapaikanhakijoita yhtenä köytenä, mutta nyt Suomesta myös lähdetään hakemaan turvapaikkaa. Kun nämä virrat saataisi täsmäämään ja vastaamaan toisiaan, tilanne maassamme saattaisi nopeastikin muuttua parempaan suuntaan.

Ilmiötä kuvattiin aikoinaan elävästi esimerkillä , jossa erästä Kortelan husvottia Raumalla patistettiin siirtämään kirjansa Poriin. Tällaisen karkoituksen hyvänä puolena pidettiin sitä, että asukkaiden keskimääräisen älykkyyden määrä näin kasvaisi sekä Raumalla, että Porissa.

Turkulaisperheen edusmiehenä on Dosentti Bäckman. Perheen venäläistä äitiä uhkaa vierailu oikeudessa, sillä häntä vastaan on nostettu syyte. Äiti ei millään haluaisi oikeuteen. Kukapa sinne nyt haluaisikaan. Tottakin pitää puhua ja odotussalissa ympärillä pelkkiä konnia ja rosvoja.Perhe onkin nostamassa kytkintä ja karistamassa kulttuurikaupungin tomut jaloistaan. Äidillä ja pojalla on passit kunnossa, mutta isällä ei ilmeisesti ole, sillä hän aikoo hakea Venäjältä turvapaikkaa. Paperisodassa häntä auttaa tietenkin dosentti Bäckman.Dosentti Bäckman on ollut viime aikoina kovin avulias ja innokas hoitelemaan monen moisia asioita, mikäli niiden hoidossa on avautunut mahdollisuus saattaa Suomi huonoon valoon ja Venäjä hyvään huutoon. Hänen toimintansa tarkoituksenhakuisuus lähenee jo sosiaalidemokratiaa.Mitkähän mahtavat olla ne perimmäiset syyt, joiden vuoksi dosentti Bäckman niin innokkaasti on ryhtynyt ”auttamaan” suomalaisia suhteissamme itäiseen naapuriin ? Mikä saa oppineen miehen ryhtymään tällaiseen hankkeeseen ja ryhtymään jokaiseen sellaiseen hankkeeseen, joka saa tämän maan huonoon valoon? Mitkä seikat saavat ihmisen väittämään mustaa valkoiseksi ja kuuta auringoksi ?Vladimir Putin saapuu sopivasti Suomeen neuvottelemaan ajankohtaisista ja molempia osapuolia kiinnostavista asioista, sopimaan Saimaan kanavan asioista ja taitavat asialistalla olla myös junayhteydet. Ja kuka niitä kaikkia aiheita tietääkään. Putin tapaa myös pääministerimme, joten on syytä toivoa hartaasti, että Koljatti- satiiri ei toteudu oikeassa elämässä. Olivatpa neuvoteltavat asiat sitten miten hankalia tahansa.Mutta pari asiaa on varmaa. Valion voin maku ja koostumus säilyvät entisellään. Samoin Tiitisen listan.Voi on tässä päreen lopussa yksistään, ja vain sen vuoksi mukana, että mikään aines ei muutu voissa paistettuna, vaan pysyy edelleen itsensä kaltaisena. Hamaan tulevaisuuteen asti. Maun sanotaan kyllä paranevan.

>Mikä mahtaa odottaa

>

Kollektiivinen häpeä ja rangaistus saattaisivat olla todella mukavia ja ihmispoloista kehittäviä. Venäjällä suunnitellaan juuri nyt pomminaisten vanhempien rankaisemista.

Itse teon tekijät kun ovat maallisen rankaisuvallan ulottumattomissa. Luultavasti he tällä hetkellä ovatkin juhlittuja henkilöitä paratiisissa.

Minä olen koko aamun pitänyt luentoja ja samalla itsekseni miettinyt sitä, mitkä ihanuudet näitä nuoria naisia paratiisissa oikein odottavat. Miesmarttyyreille kuulemma on tarjolla kymmeniä nuoria neitsyitä, joita he voivat käyttää sitten mielin määrin pitkien paratiisipäivien iloksi.

Odottaako näitä naismarttyyreitä nyt 27 poikuutensa tallella pitänyttä nuorta miestä, jotka eivät taivaallisista iloista oikein mitään vielä tiedä ja joita nämä marttyyrinaiset nyt ryhtyvät kädestä pitäen opettamaan itsensä viihdyttäjiksi ?

Semmoisia minä olen aamun pohtinut