Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: väkivalta

Regressio

Eilen on tapeltu Helsingissä rahasta. Olen ymmärtänyt aamun uutisvirrasta sen, että väärä mies voitti. Uutisen perusteella voisi saarnata taas vähän siitä, mitä mieltä minä olen toisten ihmisten lyömisestä nyrkillä, oli siihen sitten lupa taikka ei. Parempi kuitenkin se, että pätkivät toisiaan turpaan valvotuissa olosuhteissa ja omaiset saavat siitä vähän rahaa.

Tapelkaa pojat, saatte tupakkaa !!!

Noin nuoriso kannusti nahkatakkeja 1960 – luvulla koulussa välitunnilla. Minulla on joku hatara mielikuva, että tuo sanonta olisi sodan perintöä ja siellä tuolla sanonnalla olisi kannustettu muonatupakoiden innoittamaan sotatyöhön. En tiedä, mikä on oikea alkuperä.

Jyväskylässä on pistetty puukolla ihmistä viikon sisällä viidessä eri yhteydessä. Tapaukset eivät poliisin mukaan liity toisiinsa.

Luultavaa on, että noista puukotuksista ei asianomainen suuria rahapalkintoja kuittaa. Korkeintaan vähän kakkua. Ja jos sitten meinaa itseään puolustaa vankilassa, ainoa keino lienee hinkata hammasharjan varsi betonilattiaa vasten niin kauan, että siitä syntyy turvaa antava malspiikki.

Jääkiekko-otteluissa tapellaan myös. Minua ihmetyttää se, että siellä riisutaan hanskat ja kypärät pois ennen tappelua. Järkeväähän olisi pitää ne itsellä ja ottaa se pelivälineeksi annettu maila kouraan. Luulisi semmoisella pärjäävän paremmin. Varsinkin kun iskee sillä pitkittäin varrusteiden saumakohdasta toista mahaan taikka viikatteenomaisesti niittää kanssapelaajaa kaulaan. Ihme teatteria tuommoinen paljainnyrkein uhittelu.

Arkipäivän tilanteessa aikuisen ihmisen lyöminen on oikeastaan regressio- reaktio. Jostain syystä yksilö joutuu laskeutumaan niin primitiiviselle tasolle, ettei enää muita keinoja ole. Nyrkkisankareita lohduttakoon se tieto, että jos nyrkeillä lyöminen ei tehoa, vielä on yksi alempi regressio – reaktio jäljellä. Se on itkeminen.

Mietin aamulla herättyäni kolmea asiaa. Ensiksi mietin sitä, miltä katsomoon kuulostaisi se ääni, kun satakiloinen mies lyö toista miestä täysillä ? Sietäisikö sitä katsoa ja kuunnella ? Tekisikö häijyä ?

Sitten mietin sitä, miltä tuntuisi katsella härkätaistelua? Oksettaisiko se ? paljonko cervezaa pitäisi olla kylmälaukussa, jotta sitä voisi sietää? Eläimen tappamista hitaasti.

Kolmanneksi mietin untani. Unessa työpaikka oli lähdössä jonnekin juhliin linja-autolla. Tilaa linja-autossa oli kuitenkin rajallisesti. Niinpä koulutusohjelmapäällikkö pyysi minua jäämään oppilaitokselle pitämään rakennuksista huolta. Minua asia vähän tympäisi. En tosin yrittänytkään leipoa häntä turpaan, mutta olin kyllä pahoillani. Niinpä minä jäin pois kyydistä.

No, tämä Tuhkimo unessa ei jäänyt oppilaitoksen pihalle asiaa suremaan, vaan hyppäsi salaa kuorma-auton tavaratilaan. Semmoinen kuorma-auto oli nimittäin juuri tuomassa kopiopaperia laitokselle.

Niin minä sitten havahduin siihen, että kurkin kuorma-auton takaovenraosta alla vilisevää asfalttia ja mietin, kuinka täältä pääsee pois. Ryhdyin tunkemaan itseäni ulos siitä helkkarin ahtaasta raosta. Joku vagina – symboli se varmasti oli. Juhlapäällystakkini oli kuitenkin niin paksu ja luistamaton, että siihen ovenraossa rimpuiluun sitten lopulta heräsin.

Pitänee maanantaina kysyä koulutusohjelmapäälliköltä, oliko heillä ollut edes hauskaa.

Sattuma kuljettaa, kuin tuuli laivaa ….

Arabikevään jälkeen on tulossa Välimeren syksy. Ja kaikki näyttää kiertävän hassusti vastapäivään

Keväällä perhosen siipi iski Tunisiassa. Eräs herra päätti tehdä polttoitsemurhan. Siitä sitten alkoi vyöry kohti itää. Parhaillaan rähinöidään Syyriassa. Samaan aikaan Kreikka hakee itselleen uutta pääministeriä. Tänään maanantaina ollaan lisäksi kovasti sitä mieltä, että Italian pääministerikin saisi mennä jo.

Jos olisin José Luis Rodríguez Zapatero, olisin syvästi huolissani tästä vastapäivään kaatuvasta dominopalikka ketjusta.

No, elämässä kaikki on kuitenkin pelkkää sattumaa. Voi olla, että Välimeren suuri muutos-piirileikki loppuukin Italiaan.

No, joka tapauksessa, kesäkuussa 1914 Gavrilov Princip osallistui arkkiherttuan murhaan Sarajevossa. Ensimmäinen yritys epäonnistui kuitenkin pahasti, sillä herttuan auton ajaja väisti heitetyn käsikranaatin taitavasti

Arkkiherttua kuitenkin päätti vierailla pelastumisensa jälkeen pommihyökkäyksen uhrien luona sairaalassa. Hetkeä aikaisemmin taitavaksi autonkuskiksi osoittautunut kuljettaja kääntyi kuitenkin ennen sairaalaa vahingossa väärälle kadulle. Ja juuri sillä kadulla Gavrilov oli sattumalta ostamassa hiukopalaksi voileipää. Murhatyöt, epäonnistuneetkin, ovat usein nälkää ja seksuaalista kiimaa nostattavia.

Princip otti tilaisuudesta vaarin ja kipitti auton luo. Ensin hän ampui kreivitärtä vatsaan. Seuraavalla laukauksella hän osui Ferdinandia kaulaan.

Sitten Principin munkki loppui. Kun hän yritti tappaa itsensä myrkkypillerillä, hän epäonnistui surkeasti. Niinpä hän joutui teostaan linnaan. Hän kuoli vuonna 1918.

Principin pieneksi lohduksi on sanottava, että ainakin hän omin silmin pääsi näkemään, mihin johti se, että hänellä oli Sarajevossa vähän tuuria matkassa.

Elämä kaikkoaa

Tänään on hiljaista. Oletteko huomanneet. Tampereelta on tosin taas löydetty ruumis metsästä, mutta mitään epätavallista ei ole sattunut. Varmasti joudumme odottelemaan ainakin ensi viikkoon, ennen kuin Tampereelta löydetään seuraava ruumis.

Kankaanpäässäkin tuli ruumis. Kärsivällinen ja pitkävihainen kaveri katsoi lopulta ajan koittaneen. Kankaanpäässä varmasti joudutaan nyt odottelemaan muutama kuukausi, ennen kuin seuraava ruumis saadaan aikaiseksi. Muistikuvieni mukaan kuitenkin kaupunki on sangen tasaisesti tuottanut surmattuja ihmisiä. Pari , kolme ruumista vuodessa.

Porissa puidaan edelleen vanhaa surmatyötä. Asiaan ei onneksi sentään liity uutta ruumista, vaikka jutun päähenkilön mukaan ” vällykäärme” pääsi häntä kerran puraisemaan. Uutisten mukaan nimittäin näyttää käyneen niin, että peiteoperaatiossa ollut ” Seppo” oli päässyt operaation tiimellyksessä peiton alle. Tietojen hankinta oli tuottanut vesiperän, sillä ilmeisesti ”seppo” ei ollut saanut napalankonsa, eli uhrin kohtalosta mitään mullistavaa tietoa.

Syyskuu tuo luultavasti lisää ruumiita. Epäilen seuraavaksi kupsahtavan Kreikan. Merkit ovat selvät. Valtiovarainministerimme ei ole ollut julkisuudessa kolmeen päivään. Pääministerikin ilmaantui parrasvaloihin vasta illan suussa. Keskiviikkona voimme vähän kuitenkin jo arvioida ruumiin suuruutta. Kahden päivän päästä nimittäin saksalaiset tuomari arvioivat sitä, onko Saksan lakia rikottu, kun on vapaasti tulkittu EU:n perussopimuksia ja hädässä olevia veljiä autettu. Keskiviikkona tiedämme paremmin. BBC ja muut tiesivät asiasta tänään sangen laveasti ja tarkasti. Suomessa media ei katsonut tänään aiheelliseksi ottaa asiaan mitään kantaan.

Kreikastahan tulee ruumis kyllä samalla varmuudella, kuin Kankaanpäässä Ravintola Siilissä istuneesta kaverista. Kyse onkin vain siitä, millaista kärsivällisyyttä tapahtuman alkuunpanijalla on. Jalasjärven mies odotteli vuosikaudet, kunnes päätti lähteä naapurimaakuntaan ja hetkensä koittaneen.

Eurooppakin on ollut tähän asti kärsivällinen. Keskiviikkona voi kuitenkin tulla eteen tilanne, jolloin kaikki kärsivällisyys julistetaan laittomuudeksi ja sitten se on menoa. Kreikkalaisten kunniavartiomiesten hassujen hameiden helmat vain pöllähtävät, kun isänmaa menee bankrottiin. Siinä rytäkässä voi sitten osua johonkin ulkopuoliseenkin. Kankaanpäässä ylimääräisen luodin jalkaansa sai nyrkkeilijänuorukainen. Toivottavasti Euroopassa emme ole se, johon kalikka kalahtaa. Ähähtäneethän me jo olemmekin etukäteen.

Allekirjoittanut on istunut Ravintola Siilissä ensimmäisellä iltalomallaan marraskuussa 1974. Pelkäsin minä silloinkin pistoolimiehiä. Katujyrä poikkesi säännöllisesti Siilissä. Siihen aikaan sotilaan juopumus oli moitittavaa ja monin tavoin sanktioitua. Tarjolla oli helposti ryyppymiehille ilmainen kyyti päävartion alakertaan.

Tervetuloa uusi lukija numero 82. Sivupalkista en oikein nyt näe, kuka olet, mutta lukumäärä on joka tapauksessa lisääntynyt yhdellä. Ollos huoleton, ei täällä joka päivä murhateoista kirjoiteta. Toivottavasti viihdyt !

>Pohjanmaalla

>

Jossain tuolla lännessä nimittäin on taas laulettu tangoa urakalla, hakattu tuntemattomia katuun urakalla ja ihmetelty urakalla myös sitä, ettei SETA ry:n toimintaa saada polkaistua käyntiin Seinäjoella, ei sitten millään. Täällä itärajalla kaikki tuo näyttää hassulta ja kummalliselta.

Seinäjoen seudulta puuttuu kaksi sellaista instituutiota, jotka normaalisti liitetään ihmisten sokeaan hakkaamiseen ja väkivaltaan; savupiipputeollisuus ja tiedekorkeakoulu. Kummassakin tapauksessa voidaan heti todeta, että oma vika. Aikoinaan ei alueelle haluttu teollisuutta, sillä semmoinen olisi vieroittanut maatalojen nuorison pois pitäjistä ja olisi siinä saattanut tulla myös joitakin sosdem- basilleja maakuntaan.

Samoin tiedekorkeakoulua pidettiin tarpeettomana ja nuorisolle vaarallisena instituutiona.

Mutta turpaan osataan laitaa ihan kunnolla lehtien uutisista päätellen. Kulttuuri siis on kuitenkin saapunut.

Lähden kohta ajelemaan kohti Keski-Suomea ja männikkökankaita. On aika taas pestä pari koneellista pyykkiä ja katsella kartasta, mihin maakuntaan sitä seuraavaksi suuntaisi matkansa. Näin kesällä voi aivan vapaasti käyttää virikkeinä lehtien uutisia ja ihmisten älämölöä. Viisas suuntaa sinne, missä rauhaa ja uutistyhjyyttä on, utelias taas lähtee katsomaan, minkä näköisiä ovat turpaan-vetäjät.

>Mikä mahtaa odottaa

>

Kollektiivinen häpeä ja rangaistus saattaisivat olla todella mukavia ja ihmispoloista kehittäviä. Venäjällä suunnitellaan juuri nyt pomminaisten vanhempien rankaisemista.

Itse teon tekijät kun ovat maallisen rankaisuvallan ulottumattomissa. Luultavasti he tällä hetkellä ovatkin juhlittuja henkilöitä paratiisissa.

Minä olen koko aamun pitänyt luentoja ja samalla itsekseni miettinyt sitä, mitkä ihanuudet näitä nuoria naisia paratiisissa oikein odottavat. Miesmarttyyreille kuulemma on tarjolla kymmeniä nuoria neitsyitä, joita he voivat käyttää sitten mielin määrin pitkien paratiisipäivien iloksi.

Odottaako näitä naismarttyyreitä nyt 27 poikuutensa tallella pitänyttä nuorta miestä, jotka eivät taivaallisista iloista oikein mitään vielä tiedä ja joita nämä marttyyrinaiset nyt ryhtyvät kädestä pitäen opettamaan itsensä viihdyttäjiksi ?

Semmoisia minä olen aamun pohtinut

>Vaarallisia paikkakuntia

>

Tässä toissa viikolla taas joku keski-ikäinen mies oli viikonlopun melskeissä ampunut vaimoaan haulikolla. Tuommoinen uutinen ei ole sellaisenaan enää Suomessa mikään uutinen, vaan melkein jokaviikkoinen tapahtuma.

Mielenkiintoiseksi tällä kertaa asian teki se, että jälleen tapahtumapaikkakuntana oli Alajärvi, synkeä pitäjä jossain Pohjanmaan laidalla. Alajärven edellinen veriteko sattui tammikuussa. Viime kesänä alaikäinen nuorimies viilteli poliisia kasvoihin ja lähes joka vuosi tuolla paikkakunnalla on joku päässyt hengestään.

Usein on päässyt samalla kertaa monta henkeä. Kun googlaa paikkakunnan nimellä veritekoja, tuloksena on vavahduttava lista ihmiselon pohjamutaa. Joskus on jopa käynyt niin, että veriteko on tehty muualla, mutta tekijä , alajärvinen henkilö,  on noutanut aseen kotoaan, Alajärveltä.

Parkano näyttää olevan samankaltainen paikkakunta, jossa ihmisiä tapetaan, sidotaan metsään puuhun kiinni ja taas tapetaan.

Alajärven kohdalla selitystä on haettu lestadiolaisuudesta, keskustalaisuudesta, pohjalaisuudesta ja iso vihan aikaisesta  geeniperimän köyhtymisestä. Hankala sanoa, mikä on totuus. Niillä seuduilla tosin 1700-luvulla mieskuntoinen  väestö hävitettiin niin tyystin, että muutamien kylien alueella  uudet sukupolvet laitettiin alulle työntämllä samaa vaaria talosta taloon vesikelkalla. Näin kertoi  dosentti Seiskari  1970-luvulla allekirjoittaneelle. Varmistamaton tieto.

No eilen paukkui haulikko Puolangalla, jota en ole koskaan pitänyt erityisen vaarallisena paikkakuntana. Se on ilmeisesti paikkakunta, jossa ihmisiä on niin harvassa, ettei kukaan kehtaa naapuriin asti  lähteä ketään  listimään.

Sanomalehti Keskisuomalaisen perusteella Suomen vaarallisin paikka on Jyväskylän keskusta lauantai aamuna klo 4. Jos silloin ei saa kävelykadulla hampaita kurkkuusi, vika saattaa olla sinussa itsessäsi. Olet jotenkin todella vastenmielinen ja paikallinen renttulaumakin kavahtaa sinua.

>Ei sitten loppunut tämäkään vuosi hyvin…..

>

Sellossa soi tänään molli. Kaksi tuntia on kulunut ja pikkupoikien keskustelupalstoilla tiedetään jo tämän vuoden päätösjuhlien pilaajan nimi, puhelinnumero, kotiosoite, sukulaisten lukumäärä, facebook –profiili ja kotimaa.

Tällä kertaa syyllisen synnyinmaa on vähän hankala asia, sillä siitä voi arkiajattelun keinoin vetää semmoisen johtopäätöksen, että tulevana vuonna Suomessa eri rodut ja uskonnot taistelevat muustakin kuin naisista.

Monen poliisin uudenvuoden suunnitelmat menivät uusiin puihin. Monen uhrin suunnitelmat muuttuivat peruuttamattomasti.

Suomi näyttää siirtyneen lopullisesti lintukodista länsimaisen yhteiskunnan sekalaiseen sakkiin, jossa meillä on yhteinen raha, yhteinen presidentti ja yhteiset ongelmat.

Pari päivää sitten joku koulupsykologi ennusti, että kouluampumisia tulee taas tänäkin vuonna lisää. Tämän tapauksen jälkeen asia näyttää hyvinkin todennäköiseltä. Ei nämä tapaukset tähän jää, vaikka jokainen ase takavarikoitaisi . Muistaa sopii, että nämä tapahtumat alkoivat kauppakeskuspommista joitakin vuosia sitten. Ohjeita on edelleen netissä tuhansittain. Niitä me emme saa sieltä millään pois.

Jossain vaiheessa tämän yhteiskunnan on tartuttava lopultakin syihin, eikä seurauksiin. Rikkaat rikastuvat, rikastuvat sen jälkeen edelleen ja hankkiutuvat lopulta lukkojen taakse piiloon, osa kansasta jonottaa ruokaa ja mielenterveyspalveluja, vailla toivoa ja vailla tietoa paremmasta. Ihmisiä kaapataan ja mielettömyys valtaa mielet. Joku aina lopulta tarttuu väkivaltaan.

Ja sitten me kaikki kärsimme siitä.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille !

>Petonen

>

Iltalehdessä on rankattu suomen vaarallisemmat kaupunginosat järjestykseen. Kluuvi on ykkönen, mutta Jyväskylän keskusta seuraa hyvänä kakkosena. Jääkiekon ja keskisuomalaisuuden ylistäminen ei ihan taida peittää tätä tosiasiaa. Kauniissa kaupungissa monella on hyvin paha olla.

Vaasaa ei listassa näkynyt. Ei näkynyt pelottavaa Poria eikä kummallista Raumaa. Poissa on Uusikaupunki, Raisio, Naantali, Turku, Salo, Tammisaari ja Hanko. Länsirannikko ei näyttäisi olevan erityisen vaarallista seutua ollenkaan. Vaikka meitä kaikesta muusta moititaan ja irvitään.

Forssakaan ei ole listoilla, vaikka viikonloppuna viinapullosta tuli pumpulikaupungissa riitaa ja puukko viuhtoi. Sitä vastoin esimerkiksi Kuopion Petonen on hyvin vaarallinen kaupunginosa.

Tillman ei ole koskaan käynyt Kuopion Petosessa. Ensi kesänä pitää tämä valkoinen läiskä poistaa minun maailmastani. Pitää käydä katsomassa, millainen Harlem tuo kuuluisa ja maineikas vuokra-asumisen Sointula oikein on.

Lahden keskusta, Tikkurila ja Korso ovat synkän kuuloisia paikkoja, joissa Tillman kävelee aina olkapäänsä yli vilkuillen ja joutuisalla askeleella. Erityisen pelottava kaupunki on Järvenpää. Tosin Järvenpäässä on myös silmiä hivelevää hidasta tyylikkyyttä, ihastuttava ortodoksinen kirkko ja upea , omakotitalon alakerrassa sijaitseva olutpubi. Järvenpäässä on jotain viettelevää, jotain samaa tunnelmaa kuin Pariisin sivukaduilla. Joskus olen Järvenpäässä käynyt ihmettelemässä vaaran tunnetta ravintola Winstonissa. Vasta jälkeen päin ymmärsin todella pelätä.

Radanvarsiketjukaupungeissa yhteiskunta hengittää sangen kiivaain ja raadollisin hengenvedoin. Suosittelen tutustumisessa aloittelijoille lähijunia viikonloppuisin.

Mutta Petosessa käydään. Haluan nähdä omin silmin Suomen 13. vaarallisimman kaupunginosan, jolla on kaiken lisäksi noin osuva nimikin.