Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: tyhjää höpinää

Meggi

Presidentti Halosen  uusi  Meggi – kissa  on osoittautunut älykkääksi ja terhakaksi yksilöksi. Hän on nimittäin  lehdistötilaisuudessa  raivostunut  toimittajille. Päätelmä on rohkea ja  hätäinen. Sellainen  uutisointi on kuitenkin viime aikoina  ollut tyypillistä erkkolaiselle, joten emme siitä enää lisää lehden syntitaakkaa.
Tuskinpa Meggi  raivostui kenellekään. Kissa on kissa. Presidentti Halonen  on raivostunut usein ja sitä sietää varoa. Eläin  hätääntyy. Edes kissan  luontainen olotila ei ole se, että sitä roudataan pienessä häkissä  pitkiä matkoja ja sitten viedään uudessa paikassa  vieraiden ihmisten ja salamavalojen eteen. Sellaiseen tilanteeseen ihminenkin tarvitsee 3 tömäkkää  GT -juomaa, ennen kuin  pulssi asettuu ja hymy irtoaa.
Kaiken takana on tietenkin nykyihmisen puutteellinen kyky  oivaltaa eläimen  olotilaa ja statusta. Se, että lemmikki personalisoidaan  nimittelemällä sitä Hän -sanalla, ei tarkoita sitä, että ihminen  voisi mielin määrin alistaa eläintä ja samalla kertaa odottaa eläimeltä hän – puhuttelun mukaista käyttäytymistä.
Eläin toimii vaistojensa ja viettiensä  varassa.
Tosin on myönnettävä, että suurin osa Suomen poliittisesta  eliitistäkin  tuntuu  tekevän niin ja raivostuvan  Meggi- kissan lailla. Suurin osa  eliitistä on hätäännyksissään  pyytänyt palkkansa maksajaa  maksamaan vähän vähemmän palkkaa.
Meggi on  nyt oikeastaan  osa meidän yhteiskuntaamme ja samalla myös osa  meidän sosioekonoomista järjestelmäämme. Olemme menossa   syöksykierteellä kohti laman  syövereitä. Sen tiedämme  erittäin suurella varmuudella siitä, että lemmikkieläinten määrä on kivunnut taas huippulukemiin. Niin kävi  edellisen kerran ja niin näyttää käyvän nytkin.
Nyt en jaksa, enkä oikein  ehkä uskallakkaan kirjoittaa tähän loppuun lemmikkieläinten jalostuksesta  ja kaikesta kummallisuudesta, mitä siihen  liittyy. Meggi- kissan rotukin  muuttuu muutamassa kuukaudessa varmasti hyvin suosituksi.
Loppuun voisi  oikeastaan  kirjoittaa pari lausetta  eräästä toisesta kisusta.  Hän  on oikea hän. Hän näytteli  aikoinaan ” Villi Pohjola” -sarjassa Maggie – nimistä  taksilentäjää, jolta miehet kummallisesti  kuolevat pois. Maggie – kisuli  oli lähes yhtä sähäkkä kuin Meggi -kisuli. Lääkäri Joel Fleichman ei  päässyt Maggie- kisulin  pörröiseen kainaloon ja sanallinenkin kohtelukin oli  aina tiukkaa ja topakkaa.

Väsynyt mies

Pääministeri oli iltauutisissa väsyneen näköinen. Häen ihonsa kiilsi rasvaisena, silmät lurpahteliva ja hän selitti asioita jotenkin hauraasti ja haavoittuvasti . Naiset sanoivat miesten näyttäneen sellaisilta keväällä 1940 kun palasivat reissusta. Vastuu ja taistelu väsyttää ketä tahansa.

Väsyneeltä näyttää yksi jos toinenkin julkisuuden henkilö. Oppositioon kuuluvat ovat väsyneitä omissa piilopaikoissaan. Hallitsevat joutuvat olemaan sitä parrasvaloissa.

Minä olen väsynyt siksi, että heräsin yöllä klo 3.15, enkä sen jälkeen nukkunut enää yhtään. Vaikka minulla ei olekaan poliittista vastuuta teidän asioitanne, saatan silti alitajuisesti kantaa kollektiivistä pahaa oloa talouselämän kurjuudesta. Moni muukin näyttää kantava. Lehdet ja komenttilaatikot ovat täynnä huutoa ja kauhua.

Useimmilla meistä ei ole juurikaan keinoja käsittää ympärillämme tapahtuvaa mullistusta. Perhosen siivet ovat joskus lyöneet yhteen jossain talouselämän syövereissä , jossain kaukaisuudessa, ja sen jälkeen tapahtumien ketju on lähtenyt liikkeelle. Osakemarkkinoita hallitsevat osto- ja myyntirobotit toimivat ohjelmiensa mukaisesti.

Väkivalta, kaaos ja kivääri ovat viime viikkoina olleet kaikkein konkreettisemmat välineet itsesäätelyyn ja muutoksen hakemiseen. Eurooppa ei vielä ole likeissä, mutta kynsitulet palavat jo kaikkialla. Tunisialaisen hedelmäkauppiaan jälkeen tulee uusia ja uusia toimijoita.

Tällä kertaa Thermopylaissa ovat nämä väsyneet poliitikot rinta rinnan taistelemassa päälle vyöryviä kreikkalaisvelkoja vastaan. Odotan kiinnostuneena sitä, kuka tällä kertaa laitetaan juoksemaan vuorten yli EKP:n keskuskonttoriin viestiä viemään.

>Ahdistavaa menoa kaikkialla

>

Mie lähden aamulla taas reissuun. Mie ajan viikon aikana muutama tuhat kilometriä ja kuuntelen, joko Urpilainen on saanut Kataisen höynäytettyä oikein kunnolla ja rikkaiden rahat jaetaan hallitusohjelmassa kaikkien kesken. Tuolla konstilla saatiin massat liikkeelle 1918. Vasemmisto on hienovaraisemmin koettanut samaa kaavaa myöhemminkin. Usein on vastassa ollut kuitenkin järkimies. Nyt en ole ollenkaan varma asiasta. Pankkivero olkoon mittarimme. Jos se tulee, tilanne on karannut päättäjien ymmärryksestä ja hallinnasta. Jos siotä ei tule, joudumme odottamaan seuraavaa suurta munausta.

Erityisen kiinnostuneena ja ilolla odotan sitä , mihin hätäkeskukset sijoitetaan seuraavaksi.

Suurin kiinnostukseni on kuitenkin siinä, että aika kuluisi nopeasti ja pääsisimme näkemään persu-edustajat oikeissa eduskuntatöissä. Minua erityisesti naurattaa se, että Keskusta pääsee nyt oikein läheltä vahtimaan ja seuraamaan vihollisensa toimintaa. Parempi olisi ehkä ollut se, että olisi yritetty hoitaa valtakunnan asioita. Mahtaa siinä olla sopuisaa ja mukavaa suunnitella yhteistä oppositiopolitiikka. Sekopäisen ja osittaina koulujakäymättömän köyhälistöaatelisten kanssa, jotka kaiken lisäksi avoimesti vihaavat Keskustaa.

Joka ainoa muu puolue on neuvottelemassa maa asioista. Pohjalainen ylpeys joutuu nyt niittämään katkeraa juolavehnää.

Näitä nykyisiä päättäjiä seuratessa muistuu mieleen kurssi, jossa opetettiin satiirin, ironian, pilkan ja ivan eroja ja hyötykäyttöä. Nykypäättäjien olisi hyödyllistä käydä se kurssi. Sen käytyään kukin päättäjä ja silmäätekevä saatatisi olla ainakin varma siitä, koska kehutaan.

Maailma on mennyt muutenkin kummalliseksi. IMF – konttorin koneisiin on murtauduttu. Epäilen, että tuskinpa kiinnostuksen kohteena ovat olleet edellisen pääjohtajan seksiä tihkuvat kirjeet ja kuvat. Luultavasti jotain sellaista haettiin, jota lähiviikkoina voidaan hallitusti vuotaa julkisuuteen, sillä seurauksella, että eurooppalainen korttitalo alkaa viimeisen huojuntansa.

Viihdekeskus Flamingossa ulkomaista alkuperää olevat urheilijanuorukaiset ovat laittaneet talon remonttiin.

Junaliikenne taas sujuu normaalisti, eli siis takkuaa, seuraavien kuukausien aikana. Joku on vandalisoinut hätäjärjestelmää.

Melkein joka kaupungissa on tapettu ihminen. Osa on kuollut omaa hölmöyttään. Kuopion Petosella 14 vuotias tyttö on saanut pistoolin luodista sääreensä.

Pikkupimu voisi päästä realitysarjan päähahmoksi, mikäli kuopiolaiset tulisivat viimeinkin järkiinsä ja ryhtyisivät filmaamaan Petosesta omaa ohjelmaa. Lehtitietojen perusteella käsikirjoitus on helppo tehdä, sillä joka viikko näyttää tapahtuvan ja sattuvan siinä kaupunginosassa. Taidanpa kesällä käydä katsomassa, minkä sortin mörrimöykkyjä siellä asustaa.

Residenssiin saapui männä viikolla joku lomasuomi – aviisi, jossa oli lueteltu kaikki Suomen kusiaispesässä –istumisen festivaalit. Synkeää luettavaa. Petosen kaupunginosa sambakarnevaaleista ei puhuttu mitään. Eipä siellä puhuttu Jämsänkosken Puistolan pihagrilli – riehastakaan.

Monella suomalaisella kaupungilla on värikkäitä kaupunginosia, joiden syntisen karheaa imagoa voisi ihan hyvin hyödyntää nykyistä enemmän. Pienellä vaivalla voisi saada aikaan maireat redneck – festivaalit. Monessa hulttiolähiössä ei tuottaisi mitään vaikeuttaa saada aikaan itse asiassa koko kesän mittaisia tapahtumia, jotka hiljenisivät vasta silloin kun auratraktorit aloittavat penkkatyöt.

Jyväskylän on kyllä kannattaisi tässä asiassa vähän terhakoitua. Pupuhudassa ei vissiin ole kuukauteen tapettu ketään.

Kylläpä helpotti. Tämän enempää en tohdi paskaa viskoa päättäjien päälle ja pahaa oloani purkaa. Voitte vapaasti leikata niin typerästi kun vain osaatte. Asuntolaina on maksettu pois. Lapsilisiä ei ole saatu moneen vuoteen. Pääomatuloja ei juurikaan ole. Kesämökkiä ei ole. Tapetit laitan itse seiniin.

Teidän täsmäohjuksenne menee nyt minun suhteeni ohi oikealta ja vasemmalta.

>En kirjoittanut tätä

>

Teen tänään itselleni energiaa. Teen tästä päivästä itselleni lepoa. Teen tänään ruokaa, mutta en muuta.

Niin ajattelin ja niinhän sitä luulisi. Totuus lienee kuitenkin se, että koko päivä kuluu arjen rutiineissa ja muuttuvissa suunnitelmissa. Niiden rikkominen on hankalaa ja voimille käyvää.

Jospa kuitenkin yrittäisin. Muutetaan suunnitelmia vaikka niin, että en kirjoita mitään tänne blogiin. Taidan lähteä pekonin ja munien paistoon. Sitten luen vähän lehteä.

Ei… jätän lehdenkin lukematta. En siis kirjoita blogia, syön kyllä porvarillisesti aamiaista, mutta lehden jätän lukematta. Aamiaisen jälkeen taidan rikkoa lisää rutiineja.

Tänään en siis kirjoita tänne mitään. En ainakaan aamusta. Ehkä jo illemmalla, kun vieroitusoireet painavat miestä.

Nyt lähden tekemään jotain uusia ja kummallisia asioita.

>Kenen näköinen olet ?

>

Suomen politiikassa on mukana mies, joka on melkein veljeni kaksoisolento. Luojan kiitos, veljeni ei ole mielipiteittensä kanssa tuon poliitikon kaksoisolento. Se olisi kauhistuttavaa.

Useimmat meistä sanovat, että he ovat isänsä, taikka äitinsä näköisiä. Monet myöntävät, että aviopuolisotkin muistuttavat toisiaan kasvonpiirteiltään, ainakin 30 vuoden avioliiton jälkeen.

Minä en ole oikein minkään näköinen. Myönnetään. Mutta on minussa silti enemmän näköä kuin uusissa autoissa. Minä huononäköisenä en enää erota toisistaan näitä ropposia.

Ennen oli pikkupojilla paljon helpompaa. Volkkari oli erilainen kuin Mosse ja Citikka oli taas omanlaisensa. Opel oli kantikas.

Moderni massatuotantomaailma halusi yksilöllisyyttä. Pitkään kestävä kestokulutushyödyke valittiin niin, että se kertoi jotain omistajastaan.

Nyt omistamisen kohteet piilotetaan lattean muotokielen taakse. Postmoderni vie sielumme tarinalla, ei enää metallikasalla.

Postmodernissa erotumme nyt vaatteilla. Autot ovat nyt yhtä muodottoman samanlaisia kuin meidän nuhjuiset harmaat vaatteemme olivat 1950- ja – 60 luvuille.

Minä en muistuta ketään poliitikkoa. Luojan kiitos. Minä saatan muistuttaa kaukaisesti erästä iskelmätähteä. Minut on jopa sekoitettu joskus häneen. Sitten minä muistutan erästä musiikinopettajaa. Molemmissa tapauksissa pystyn todistamaan identiteettini sillä, että kajautan reippaan laulelman, tai parikin tahtia riittää yleensä hyvin.

Passikuvassa jouduin ottamaan pois silmälasini. En enää muistuttanut itseäni. Kauhistuin. EU – määräykset riistivät itseltäni identiteetin. Kuljen tästä lähtien seuraavat 5 vuotta rajojen yli jonakin toisena. Lasit kädessä. Toisessa kädessä silmälasit ja toisessa joku muu lasi.

>Ajatar

>

Ajatar on Foorumissa, Foorumissa Mannerheimintiellä..auki joka ilta kello kahdeksaan…

Muistanette mainoksen. Meille keski-ikäisille sen sanoma on syövytetty syvälle sieluun. Maalla syntyneille tämän vaateliikkeen kertoma sanoma oli mystinen ja salattu. Olimme juuri päässeet kummastelemasta sitä, että E- liikkeen tavaratalo on Centrum.

Forum oli meille kaukainen ja kummallinen paikka. Tennispalatsi ja Lasipalatsi vielä kummallisimpia. Olimme häkeltyneitä siitä, että joku voi kuljeskella ostoksilla ilta kahdeksalta. Palatseissa ja Foorumeilla. Ajattelin joskus, että se Mannerheimintien Foorumi on kreikkalaisen teatterin muotoinen ostospaikka.

Viime päivinä meitä maalla syntyneitä on naurattanut se, että Mannerheimintiellä Forumin ja Ajattaren tienoilla kuskataan vuoron perään kolmea huuhkajan pentua ylös räystäälle palokunnan avustuksella.

Ihminen yrittää huonon omantunnon vaivaamana vaikuttaa suopeasti luonnon kiertokulkuun ja eliölajin elämään. Huuhkaja-nuorison pelastustoimia suoritetaan vakavuudella ja antaumuksella. Suomen sisämarkkinoiden pyhin alttari, Mannerheimintie ja sen alkupää haluavat olla likaamatta käsiään huuhkajanvereen.

Jahkaa yksi sankari on saatu takaisin pesätasanteelle, toinen on jo räpiköimässä alas. Siinä sitä onkin kansakunnalle ja jalkapalloväelle jännäämistä.

Samaan aikaan palokunta joutui Lahdessa sammuttelemaan ja varjelemaan jalkapallolegendan patsasta. Siellä oli käsitykseni mukaan syntynyt jopa nilkkavammaa vakavampia vaurioita.

Huuhkaja sopii sangen huonosti siihen imagoon, jota Ajatar ja Foorumi aikoinaan yrittivät Kehäkolmosen ulkopuolelle levittää. Meille keskenkasvuisille jullikoille peräkamareissa jäi sellainen kuva, että Foorumin tienoilla parveili päivät pitkät joukko rikkaita kotirouvia, jotka ostivat hienoja vaatteita ja syntisiä pitsiunelmia, kuluttivat joutilaisuudessaan aviomiestensä sekkitilejä ja maalailivat itseään varmoin huulimaali-vedoin.

Huuhkaja taas feminiinisessä viitekehyksessä maalla tarkoitti aivan toisen näköistä naista. Huuhkajalla oli rasvainen polkkatukka, pitkiä karvoja ylähuulessa, risainen villapaita, veryyttelyhousut ja kumisaappaiden teristä leikatut jalkineet. Huuhkaja asui kunnan osakkeessa, pitäjän ainoassa kerrostalossa ja kulutti aikaansa keskiolutbaarissa.

Huuhkaja haisi hielle, nauroi viinan polttamalla äänellä ja loi kaipaavia katseita kaikkiin lähettyvillä oleviin.

Huuhkajat tulevat isoäideiksi 33 vuoden iässä ja isoisoäidiksi viisikymppisinä.

Kuten huomaatta, kenet ja minkä tahansa voi liittää mihin tahansa. Kaikki asiat ympärillämme ovat käyttökelpoisia, kun työvuoden jälkeisessä angstissa yrittää selviytyä valon määrästä ja kevään ankaruudesta. Toivottavasti avohoidon ja valkotakkisten välinen raja ei vielä tällä kirjoituksella ylity.

>Moi Moi ja Humala !

>

Jatkamme eilisestä aiheesta. Jatkamme ruokottomasta viina-aiheesta, sillä eilinen absintti ( yksi 3 cl annos) saa minut edelleen hihittelemään.

Ollanta Humala niminen upseeri on erinomaisen vahvoilla Perun presidentinvaaleissa. Kuulostaa reilulta ja mukavalta mieheltä. Jos hän sattuisi vaalit voittamaan, olisi mukavaa ja suositeltavaa, että nykyinen presidenttimme kerrankin ottaisi kantaa ja osoittaisi olevansa todellinen mielipidejohtaja ja kutsuisi Humalan meille kylään. Vaikka vapuksi jo, taikka viimeistään juhannukseksi.

Näytettäisi nuorelle miehelle, että kyllä mekin osataan humalassa olla, mutta ei sitä sentään tarvitse omaksi nimekseen ottaa. Olisi mukava kuljetella presidentti Humalaa juhannusjuhlista toisiin. Niin muistaakseni tehtiin takavuosina kuuluisalle lännensarjan näyttelijälle.

Arab Moi on mukavan kuuloinen presidentti hänkin. Opettaja varsinaiselta ammatiltaan. Hän ei ole enää virassa, mutta edelleen kylläkin hengissä. Kyseinen yhdistelmä on melko harvinainen entisten afrikkalaisten päämiesten kohdalla. Yleisempää on kuitenkin se, että Moi kerkesi ilmeisesti rohmuamaan noin miljardi puntaa Kenian yhteisestä kassasta. Hänen perheellään on mm. kolme hotellia Lontoossa. Kannattaa poiketa, jos sinne päin tulee asiaa. Respan tytölle voi sanoa sisään kapsäkin kanssa könytessä, että : Moi !

Ja jos tuttuja nimiä haluaa kohdata, niin ei kun Namibiaan. Joka toinen vastaantuleva mies on Martti. Naisten kanssakin saa varautua yllätyksiin, sillä kovasti sielläpäin on Ainoa, Helenaa, Marttaa ja Liisaa liikenteessä.

Hyvä nimi auttaa ihmistä pitkälle. Varsinkin sellaiset yksiosaiset etunimet, joissa sukunimenä on vain järjestysluku. Mahtaa se olla mukavaa, allekirjoittaminen nimittäin. Olen pohtinut sitä, että onko niillä joku sukunimi olemassa, jonka ne laittavat luottokorttikuittaukseen Ikeassa. Vai ostavatko ne aina käteisellä.

Mutta Perun presidentti pitää tänne kutsua. Minäkin osaisin häntä tervehtiä ja höpöttää lukusanat kymmeneen asti ja kaljan tilata. Puolet Suomen kansaa osaisi. Mikäpä olisi semmoisen miehen ostaa Keiteleen rannalta kesämökki ja tulla tänne joka vuosi lomalle omiensa pariin. Tässä maassa on Humalalla monta ystävää.