Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Televisio

Seppo Taalasmaa tuuraa Jeesusta

Minua paremmin ajan hermoilla  olevat ovat minulle  kertoneet, että suositussa  televisiosarjassa ” Salatut Elämät” Seppo Taalasmaa tekee  Jeesukset ja kuolee  pitkänäperjantaina, jotta  sarja ja koko ihmiskunta pelastuisi.

Voi tietenkin olla, että Seppo Herää esikuvansa tavoin kolmantena päivänä  ja jatkaa sitä työtään, jota hän on  tehnyt sarjassa. Mitä se sitten lieneekin.

En ole katsonut koskaan yhtään jaksoa ko. ohjelmaa, mutta tunnen joitakin  akateemisen koulutuksen saaneita, jotka  eivät voi  ko. ajankohtana etääntyä vastaanottimen äärestä juuri jääkaappia  kauemmaksi. Sellainen ei ole juurikaan lisännyt uskoani akateemiseen koulutukseen.

Kyseinen Sepon kuolema  ei myöskään lisää luottamustani ja uskoani ko. tv- kanavan tuotantoon. Jo nyt olen ottanut tavakseni jakaa  ihmiset sen kanavan  aamu-uutisten katsojiin ja  sitten  muihin ihmisiin, joiden kanssa voisin  ehkä joskus yhdessä  kimpassa ostaa  liput Porin Jatsiin.

Pääsiäisen harras tunnelma estää minua kayttämästä vahvempaa kieltä.

>Elämme jälleen merkittävän päivän iltaa

>

Istuin iltaa kerran tumman tyylikkään italialaisen miehen kanssa. Hän ei ollut Silvio B. , vaan paljon nuorempi ja paljon komeampi.

Hän sanoi minulle, että hänen mielestään kaunein hänen suomeksi kuulemansa lause oli : ” Alavilla mailla hallanvaaraa” .

Sanoin hänelle, että jos olet kuullut sen Juha Föhrin suusta, niin se ei ole kaunein suomalainen lause. Sinun pitää kuulla se Anne Borgströmin suusta.

Juotiin sitten lisää niinikorista Chiantia, kunnes Anne tuli ennustamaan säätä. Hänellä oli hiukset taas pitkällä ponnarilla toisen olkapään yli. Italialainen tuijotti televisiota kuin yökkö aurinkoa.

Annen paksu tukka lepäsi hänen olkapäällään kuin hinaajan hinaustouvi. Tuommoisella vetäisi koko Italian sotalaivaston Genovan satamaan.

Mentiin naistentansseihin, mutta italialainen hoki koko yön vain sitä, että Pohjanmaalla ja muilla tasaisilla paikoilla kannattaisi peittää pihakukkaset tänä yönä.

Tämä tuli mieleeni kahdesta syystä. Olen tänään saanut uuden lukijan Italiasta. Tervetuloa Vera ! Toivottavasti viihdyt täällä.

Toinen syy on se, että Anne Borgström oli juuri äsken televisiossa ennustamassa säätä . Tänään hänellä oli lyhyeksi kynitty poikatukka.

Ensin lähti Arvi Lind. Sitten lähti Annen ihana, ainutlaatuinen, vahva, jopa eroottinen tukka. Hiusten katoamisen vuoksi olen korkannut shokissa uusiseelantilaisen Pinot- Noir- rypälejuoman. Sekään ei tunnu enää missään.

Annen poikatukka tulee ensi yönä uniini, tiedän sen jo nyt. Toivottavasti unissa on jotain, jota ei teillekään kehtaa huomenna kertoa.

>Sirpaleita

>

Televisio voi piilottaa näyttämällä, näyttämällä muuta kuin sen pitäisi näyttää . Jo ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu totesi, että televisio luistaa velvollisuuksistaan ja näyttää sitä mitä pitäisi näyttää, mutta näyttää sitä niin, että olennainen jää tulematta esiin, tai niin, että olennaisesta tehdään merkityksetön taikka peräti niin, että esiin tullut merkitys ei ollenkaan vastaa totuutta.

Syynä tähän näyttäisi olevan se, että televisio sensuroi totuutta, koska televisiolle on ominaista aikarajoitus; kaikki mikä sanotaan, sanotaan 15 sekunnin uutisvälähdyksessä, tai enintään 30 minuutin keskusteluohjelmassa, jossa haastattelija katkoo totuuden minuutin tai kahden mittaisiin leikkeisiin. Niiden kyky kertoa todellisuudesta on vajavainen. Printattu media pysyy paikoillaan, vaikkakin silvottuna ja siistittynä, mutta pysy kuitenkin. Jopa tietoverkko moni-ilmeisenä ja alati muuttuvana tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden kaivautua kiireettömästi tiedon sirpaleiden alle ja lomaan.

Televisio pettää aina. Kuva valehtelee, toimittaja erikoistuu, aika loppuu. Kuka elää elämänsä televisiouutisten varassa, elää valheessa ja näennäistotuudessa. Kuka elää elämänsä maikkarin uutisten varassa elää myös valheessa. Kanavien välillä ei ole eroa, toinen kanava rikkoo yhtä käskyä, toinen toista.

Tekisi mieleni oikein päästä kysymään muutamalta ministeriltä ja vaikuttajalta joitakin asioita. Tai oikeastaan tekisi mieleni kysyä muutamalta journalistilta muutamia asioita.

Journalisti piireissä kuulemma sanotaan, että 40-kriisi on muuttunut 30-kriisiksi. Ennen journalistille selvisi 40 vuotiaana vasta se, että ammatti ei ollut ollenkaan sitä, mitä kuvitteli. Nyt se kaikki tapahtuu jo 10 vuotta aikaisemmin. Sanotaan, että juuri journalistien piirissä tapaa eniten huolestuneita, tyytymättömiä, kapinoivia tai kyynisellä tavalla alistuneita ihmisiä.

Kun katsoo uutisia, näin näyttäisi todella olevan. Jotenkin hyvin selvästi se kaikki ilmeni viikko sitten haitilaisella lentokentällä, kun Yleisradion uutistoimittaja menetti otteensa kaikkeen siihen, jonka varassa työtään oli tehnyt siihen asti ja suorassa uutislähetyksessä lähes romahti. Maanjäristystuhot tietenkin aiheuttavat semmoista käytöstä, mutta varmasti myös se, että nyt nuori nainen joutui paikkaan ja olosuhteisiin, joita ei enää kyennytkään mitenkään tiivistämään minuutin pätkään. Siinä lähetyksessä silloin, juuri sillä hetkellä, televisio tavallaan antautui ja uhrasi toimittajansa.

Naistoimittaja oli lähetyksessä riisuttuna alasti kyynisyydestä ja kapinasta. Ammattitoverit kotimaassa samaan aikaan eivät pysty samaistumaan häneen, sillä täällä joutuu selostamaan avustuskonserttia, johon on valittu hulivililaulajien siisteimmät kappaleet ja tylsimmät sovitukset. Täällä ammattitoverit ovat voineet pilkkoa Ruususta ja Nykästä pikkuisiksi viipaleiksi. Kastikkeeksi on saatu mukaan vale-eläinlääkäri ja muutama kakkosluokan Kepu-juoru.

Todellisuuden kanssa kaikella on hyvin vähän tekemistä. Onneksi saamme kohta nähdäksemme ennätysmäärän urheilulähetyksiä. Niillä pystytään pilkkomaan todellisuutemme 10 sekunnin mäkihyppyihin, 2 minuutin alamäkilaskuun taikka 20 minuutin eriin. Kunniakas hiihtosuoritus katkaisee hetkeksi todellisuuden. Me emme tiedä sitä, mitä hiihtäjälle on sattunut ja tapahtunut ennen kilpailuja, emmekä tiedä sitä, mitä hiihtäjälle tulee sattumaan kilpailujen jälkeen. Me emme tiedä miksi hiihtäjä on jäänyt pois monista kisoista ennen suurta koitosta, emme tiedä kuinka hänen perhe-elämänsä sujuu, emmekä tiedä hänen tulevaisuudestaan.

Se että joku toinen hiihtäjä tappelee samaan aikaan kotimaassa ravintolassa ja joutuu syytteeseen, ei kerro meille mitään oleellista tappelijan koko elämästä ja todellisuudesta. Valvontakameran otos ei oleellisesti eroa television uutisvälähdyksestä.

>Mikä johtuikaan mistä ?

>

Peruspalveluministeri toteaa lehdessä lääkäreiden valvonnan parantuneen, kun männa viikolla jäi kiinni kolme valelääkäriä. Hänen väitteensä mukaan viranomaisten ja työnantajien tepevän toiminnan ansiosta kolme puoskaria on nyt pois pelistä.

Minun tulkintani on se, että viranomaisten puoskaroinnin ja töpeksinnän vuoksi tuntematon määrä valelääkäreitä on harrastanut tätä tarkoin säädeltyä tointa . Sattumalta nyt sitten yksi näistä kärähti ja nyt viranomaiset ovat ryhtyneet toimiin. Samoin on käynyt esim. kouluampujien kohdalla. Risikon teemaa vapaasti vääristellen voisi sanoa, että nyt on Suomesta viranomaisten toimesta saatu kouluväkivalta kitkettyä pois. Pari varmaa tapausta on löytynyt ja muutama sata uhkaajaa. Uusia ei tule eikä ole.

Eilisessä Uutisvuoto- ohjelmassa kirjailija Tervo yritti vittuilla maalaislääkäri Kiminkiselle. Minua hämmästytti ison miehen kaunaisuus ja lapsenomainen into. Jäin miettimään syitä.

Ehkä Tervo on Tillmannin tapaan lääkärikammoinen ja kun kerrankin pääsi omalla alallaan nuijimaan tohtoria, ei voinut vastustaa kiusausta. Ehkä tilaisuus oli aivan liian houkutteleva, jotta Tervo olisi voinut jättää sen käyttämättä.

Toisaalta saattoi taas olla niin, että Tervo on niin suuri narsisti, että ylimääräinen supliikkimies ja kansansuosikki ei samaan ohjelmaan hänen kanssaan mahtunut. Maalaistohtori pärjäsi ihan siedettävästi. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että minä vähän ihmettelen, miksi Kiminkinen oli mennyt ohjelmaan. Olen pitänyt häntä järkimiehenä.

Voi tietysti olla niin, että maalaistohtori aloittaa 2011 vuoden eduskuntavaali- kiertuettaan. Siinä tapauksessa täytyy vain todeta, että ilman Twittereitä ja naamakirjaa Kiminkinen on laittanut tehokkaan oloisen kampanjan pyörimään.

Hänestä ehkä olisi kuitenkin Suomelle ja kansalaisille enemmän hyötyä lääkärinä Keski-Suomessa kuin kansanedustajana Helsingissä. Yksittäisen edustajan mahdollisuudet hyvän tekemiseen ovat kuitenkin rajalliset.

Minun mahdollisuuteni hyvän tekemiseen ovat ensi viikolla suuret. Lukujärjestyksen tekijä on siunannut minua suurella määrää kontaktiluentotunteja. Se olisi peruskoulun opettajalle ehkä normaalia puuhastelua intiaanien kanssa, mutta ammattikorkeakoulussa 30 -40 kontaktiteoriatuntia on silkkaa kujanjuoksua läpi viikon kohti perjantai-iltapäivän vankkurikehää ja puolustusasemia.

Ensi viikko on poikkeuksellinen. Sen jälkeen minulle tulee leppoisia viikkoja. Ja minun viikkoni ovat joka tapauksessa paljon leppoisempia kuin työttömän ihmisen , taikka haitilaisen kadunmiehen.

>Niukkuuden filosofiaa

>

Ensi vuonna televisiomaksu on noin yhdeksän euroa kalliimpi kuin tänä vuonna, jos valtioneuvosto hyväksyy Yleisradion hallintoneuvoston esityksen.
Minä ihmettelen tuota 4 prosentin nousua aikana jolloin maassa on ajoittain lievää deflaatiota, perinteiden media on uskottavuus- ja markkinakriisissä sekä samaan aikaan mediakentän keskinäinen kilpailu on huipussaan.
Kaikkien kapitalismin sääntöjen mukaan tämmöisessä tilanteessa lupamaksujen nostopaine tai siihen johtanut kustannusrakenteen kasvu pitäisi purkautua markkinoille jotenkin toisin. Esimerkiksi kovenevana kilpailuna. Keski-Suomesta pääsee Keski-Eurooppaan lentämällä halvemmalla kuin Helsinkiin junalla. Markkinat toimivat kiitettävästi.
Viestintäministeri on edelleen kaiketi ajamassa ruokakuntakohtaista viestintämaksua. Epäilen suuresti sitä, että ministeriössä lasketaan sen varaan, että kun tulevaisuudessa kaikki asuvat kuitenkin yksikseen sinkkuina jossain kerrostaloyksiöissä, ruokakuntia on niin maan perusteellisen paljon, että viestintämaksun tuotto riittää taas pitkäksi aikaa ilman korotuksiakin. Nyt, viestintämaksua odotellessa Pasilassa ei haluta jäädä yhtään rahallisesti jälkeen, vaan kunnollinen lähtötaso tulorahoituksessa halutaan hakea, jotta viestintämaksuyllätykset voidaan kompensoida.
Tai että korotetun lupamaksun perusteella voidaan vaatia viestintämaksulle korkeampaa tasoa.

Minä tulisin nyt jo hyvin toimeen ilman sanomalehteä. Uutisten suhteen tulisin hyvin toimeen jo ilman televisiotakin. Perheen sisäinen sosiaalinen paine on toistaiseksi kuitenkin vaatinut ko. vekottimen säilyttämistä. Kun samaan aikaan laitteen välityksellä lähetetty ohjelmatarjonta näyttää liukuvan kohti sosiaalipornoa ja pintasivelyä, en oikeastaan näe mitään järkevää syytä, miksi lupamaksuja piti nostaa tällaisena vuonna. Roskan pitäisi järjen mukaan olla halvempaa kuin laadun.

Ellei sellaiseksi syyksi sitten lasketa Yleisradion kyvyttömyyttä hoitaa raha-asioitaan niin kuin jokainen normaali katsoja joutuu hoitamaan, eli elämään tarjontakylläisyydessä, mutta samalla kertaa resurssiniukkuudessa. Tämä on se yksinkertainen kasvatusfunktio, jonka jokainen isä ja äiti joutuu opettamaan omille lapsilleen ja samalla tarjoamaan heille hallitusti tilaisuuksia kohdata pettymys ja vastoinkäyminen.

Kukahan opettaisi niitä Yleisradiolle ?

>Portaali porttaaliin

>

Olen kyllästynyt aloittamaan aamuni erkkolaisen sekavalta sivustolta. Vuosi sitten lemppasin jo paperilehden pois vaivoistani ja nyt taidan tehdä saman verkkosivuille. Olen menettänyt sydämeni muualle.

Yleisradion portaali on minusta selvä ja tyylikäs. Samalla katsomalla selviää pääuutiset, yhtiön tuottamien ohjelmien pääkohdat ja tarpeellinen määrä urheilua. Joukkoon mahtuu vielä paljon minulle tarpeetontakin , mutta ne eivät häiritse. Sivustot latautuvat asiallisesti ja otsikot ovat hyvää suomea eikä iltapäivälehdistä kopioituja.

Ongelma on vain siinä, että onko se porttaali vai portaali. Googlen hakusanaosumien perusteella varmaankin portaali, jota myös Wikipedia käyttää. Asia on minulle kohtuullisen sama. Minulle riittää, että on olemassa vielä jotain asiallista, BB-vapaata ja miedosti yhteiskuntamyönteistä tiedonvälitystä.

Aamupolkuni tiedon halmeeseen käy siis tästä edespäin reittiä YLE – Kemppinen -Keskisuomalainen – Aamulehti- Satakunnan Kansa – Länsi-Suomi – Turun Sanomat – HS. Siihen on nyt lasikuutiossa vain tyytyminen.

Yleisradion maine agraariyhteisössä 1960-luvun lopulla ei ollut häävi. Monilta lykkääntyi väritelevisionkin osto vuosikausia siksi, koska ohjelmat katsojien mielestä olivat ihan tarpeeksi värillisiä jo mustavalkoisina.

Ensimmäinen Salora kannettiin tupaamme vuonna 1963. Se edusti tietenkin 9 –vuotiaalle pojalle uskomatonta tiedon määrää ja avarsi ajattelua pellon reunaojan toiselle puolelle ja joskus jopa naapuripitäjään asti. Helsingissä ei kukaan ollut käynyt. Muistan tehneeni ensimmäisen matkani pääkaupunkiin vasta 15-vuotiaana. Sinne ei ollut itse asiassa mitään asiaa.

YLE- oli siihen aikaan, paitsi kovasti punainen, niin myös kalliisti hankittava. Ensimmäiset väritelevisiot maksoivat aikoinaan 1960-luvun lopulla 3000 -4000 markkaa. Jos kävi ostamassa kioskilta Tekniikan maailman, siitä sai pulittaa 1,9 mk. Television hankintahinta oli noin 1700 -kertainen tavalliseen aikakauslehteen verrattuna.

Nyt TM maksaa 7,3 euroa. Television vastaava hinta siis pitäisi olla noin 12 000 euroa. Tekniikka on halventunut huimasti, vaihtoehtoja on tullut paljon lisää ja kuluttaja voi aidosti tehdä häntä miellyttäviä valintoja.

Ei maailma lopultakaan aina mene huonomaan suuntaan. Nyt kun Tarmo Ropponen ei enää vaali-iltana tule nyyhkien ja lyijykynää syöden ruudusta läpi olohuoneeseen demarien kärsittyä vaalitappion, katsoja voi odottaa viimein yleisradiolta laadukasta ja siistiä tiedonvälitystä. Pitäisi vain taata jotenkin se, että ko. instanssi saisi säädyllisen ja säännöllisen tulorahoituksensa järjestettyä jotenkin niin, että sen ei tarvitsisi lähteä maakuntien Suomeen kerjuulle ja hankkia epämääräistä rahaa sieltä sun täältä sen mukaan kuinka sydämistyneitä kansanedustajat juuri sinä vuonna ovat YLE.n ohjelmatuotantoon.

>Elämät jatkuvat

>

Olen auttamattomasti väliin putoaja ja muutenkin kummallinen ihminen. Vanhempani katsovat salattuja eläimiä, tyttäreni taitaa joskus katsoa niitä, mutta minä en vain kykene. Minusta sarja on huonosti tehty, vastenmielinen ja oudossa kaupunkiympäristössä seikkaileva. Roolihenkilöiden arvomaailmat ovat ällöttäviä.

Mistäkö kaiken tämän tiedän ?

No olen kolme kertaa yrittänyt katsoa ko. ohjelmaa. Yhteensä katsomisminuutteja on kasassa varmaankin alle 30 viimeisen 10 vuoden ajalta. Oman käsitykseni olen muodostanut toisten ihmisten puheista ja iltapäivälehtien lööpeistä.

Nyt tätä ihanuutta kuulemma lähetetään taas ainakin seuraavat 5 vuotta. Sovitun tuotantokauden lopulla täytän 60 vuotta. Se asia minua vähän pelottaa, sillä jos sarjaa päätetään jatkaa silloin lisää, olen vaaravyöhykkeessä. Ovikello ruuvataan irti, kännykät laitetaan hiljaiselle ja päivittäin hiljennytään salkkareiden alttarin ääreen.

Mutta vielä on elämää. Vielä tuo sarja saa niskavillani nousemaan.Olen elossa ja olen tunteva ja reagoiva ihminen.

Muutenkin huomaan olevani vähän kummallinen. En ratko sanaristikoita, en tee sudokuja enkä käy megakonserteissa. Käytän piruuttani valkoisia tennissukkia aina kun suinkin on mahdollista ja olen erimieltä usein toisten kanssa asioista.

Minä olen katsonut joitakin tv-sarjoja elämässäni hyvin intensiivisesti. Northern Exposure (Villi pohjola) oli kiva, älykäs ja mukava sarja kun taas Hamish Macbeth ( Ylämaan kettu) oli täynnä skotlantilaista terävyyttä ja alkukantaisuutta. Ehdoton suosikkini on kuitenkin edelleen Me Tammelat , joka oli täynnä riemukasta pioneerihenkeä. Jännitimme kovasti aina sitä, että kun Tammeloiden huoneiston ovi suljettiin voimakkaammin, kaatuvatko lavasteet kesken kohtauksen.

Tietysti tässäkin käy nyt samoin kuin taannoisessa 7-päivää – keskustelussa. Joku todistelee, että seiska ja Salatut elämät lopultakin ovat molemmat korkeakulttuuria, salattua sellaista, joka on tehty niin hienosti ja taitavasti, että tavallinen tallaaja siitä nauttii.

No, siinä tapauksessa minä en ole tavallinen.

>Junger ja uusi aika

>

Uuden ajan oireena ja ilmiönä melkein päivittäin kohtaamme julkisuuden uudessa muodossa. Taitavissa käsissä se ja sosiaalinen media muuttuvat tehokkaaksi neutronipommiksi, joka romahduttaa kohteensa ja tämän aikomukset totaalisesti, mutta jättää rakenteet ehjiksi.
Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin Facebook-sivulleen tekemästä muistiinpanosta on noussut pienimuotoinen kohu. Hän on laukaissut tehokkaan torjuntaohjuksen Facebook –tuliasemastaan kohti irtilaskettuja huhuja. Ensi vaiheessa torjuntatieto kohtaa yli 1000 Jungerin kaveria ja tänä aamuna sitten Aamulehden välityksellä paljon lisää ihmisiä. Epäilemättä myös huhun liikkeellelaskijat.
Jungner nimittäin kirjoitti facebook- muistiinpanoonsa Sanomapomon uhanneen tuhota hänen ja Yle Uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen persoonan välineillään.
Ei siis vastauhkauksia, ei käräjöintiä, ei väkivaltaa. Vain pieni merkintä tiedoksi ystäville 1000 hengen forumille.
Tillman uskoo, että kyseinen Sanomapomo, kuka hän sitten lieneekin, ymmärtää tästä kirjoituksesta kaiken kauhistuttavuuden. Heitä ei lasikartanossa niin monia ole, etteikö tänä aamuna jo olisi tarkasti tiedossa, kuka tämä tämmöinen uhkailija on. Lähtölaskenta on jo alkanut.
Valta on perinteisesti liittynyt joko maaomaisuuteen tai rahaan. Maaomaisuuden merkitys vallankäytön välineenä loppui teollistumiseen ja 1700-lukuun. Sitten olemme eläneet noin 200 vuotta aikaa, jolloin vallankäytön keskeinen apuväline oli raha. Et enää tarvinnut maata muualle kuin kynsiesi alle ehkä, kunhan sinulla vain oli rahaa. Agraariyhteisökin murtui lopulta nopeasti.
Nyt olemme sitten siirtymässä uudenajan kolmanteen aikakauteen. Tieto on valtaa. Siru passissa taikka luottokortissa riittää, tietoverkot jylisevät sota-aseina ja sillä, kenellä on mahdollisuus tuottaa, muokata, jakaa taikka seuloa tietoa, on myös valta. Internet ja sosiaalinen media ovat paljon bolshevikkivallankumousta suurempi kumous, jonka lopullisia vaikutuksia voimme vain arvata.
Junger ei edes yrittänyt soittaa poliisille taikka lakimiehelleen. Kumpikin olisi hidasta , kallista ja hankalaa. Junger kirjoitti Facebookiin.
Ravintola Lehtovaara oppi tämän 2005 erittäin katkerasti. Myöhemmin sitten oppijia on ollut muitakin, mutta he ovat oppineet muutamassa tunnissa. Tillman tässä taannoin kirjoitti puhelinoperaattorilleen, että ellei laskunoikaisu onnistu nopeasti kahden kesken, se oikaisu onnistuu kyllä netin ja blogi-sivun kautta. Rahat tulivat 2 päivässä.
Olemme siirtyneet uuteen aikakauteen. Taistelut eivät enää ole ehkä kovin fyysisiä ja kipua tuottavia. Nyt taistellaan tunteilla ja sielulla. Tuska puolin ja toisin on varmasti kuitenkin suurta.
Tillman miettii kovasti Naamakirjaan menoa. Vähän niin kuin 1980-luvulla vanhat ihmiset; tulenko toimeen ilman tietokonetta vai pitääkö mennä leikkiin mukaan.

>House

>

Nous taloni yhdessä yössä –
kenen toimesta, Herra ties.
– Se auttoiko salvutyössä,
se Musta Kirvesmies? –

On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.

Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla,
kaks: uneen ja kuolemaan.

Uuno Kailas: Talo

Tillman ei ole vaipumassa epätoivoon, eikä myöskään raastava tauti ole palannut. Kailas saa olla tässä nyt kuitenkin aasinsiltana aamun aiheeseen. Tillman nimittäin katsoi eilen nuorison seurassa elämänsä ensimmäisen kerran kulttisarjaa House. Ja taisi jäädä koukkuun.

Olen lukenut jo pitkään ylistäviä ja arvovaltaisia kommentteja tästä sarjasta. Olen kuitenkin kiertänyt kaukaa, ollut varovainen ja antanut satakuntalaisten ennakkoluulojeni päästä valtaan. Nyt eilisen jälkeen olen ehkä tullut toisiin ajatuksiin.

Suurin syy sarjan karsastamiselle viimeisten kahden vuoden aikana on ollut se, että Tillman on hyvin allerginen sairaalalle, valkotakkisille ja koko tuolle atmosfäärille. Tillman on pyörtynyt niin monessa odotushuoneessa ja tilanteessa, että ette uskokaan. Tillman on pyörtynyt jopa silmälääkärissä.

Nyt sain kuitenkin jakson katsottua ihan siististi. En pyörtynyt kertaakaan. Olin yllättynyt. Yllätyin monesta muustakin asiasta. Päähenkilö muistuttaa suunnattomasti vaimoni veljeä, joka hänkin on lääkäri. Löysimme paljon yhtymäkohtia reaalimaailmaan. Joissain asioissa tohtori House jopa hävisi lankomiehelle. Semmoinen tekee sarjan ihmisläheiseksi ja kiinnostavaksi.

Tämän suurempaan analyysiin en yhden katsomisen jälkeen heittäydy. Erityisen ihastunut olin kuitenkin sarjan anarkistisuudesta ja epäortodoksisuudesta kielenkäytössä. Hatunnosto myös MTV-yhtiölle hyvästä hankinnasta.

Pikku piru sisälläni kuiskii kuitenkin ja väittää, että maikkari on saanut käsiinsä tämän aarteen vahingossa, kun on metsästetty yleisnimikkeellä sairaalasarja. Aikaisemmin maikkari on osunut tämmöisiin kultahippuihin äärimmäisen harvoin. Hyvä asia kuitenkin, että on osuttu tällä kertaa.

>Elämässä ei ole oikeudenmukaisuutta

>

Eilen kuolema niitti satoa varhaisillan sarjassa. Assumpta kuoli sulakkeita vaihtaessaan pubin kellarissa. Katolinen isä menetti rakastettunsa . Jakson alussa hän viimein uskalsi kertoa tunteistaan tälle punatukkaiselle kaunottarelle. Ja sitten samaan jaksoon osuu jo kuolema. Vain irlantilainen tv-sarja voi olla näin pirullinen, tiukka ja omituinen. Papin ei ole syytä leikkiä maallista.
Kun viideltä ei enää pääse Sydämen asialla- sarjan pariin, olen seuraillut elämää Ballykissangelin kylässä. Nyt olen murheen murtama. Irlantilainen katolisuus, kauniit maisemat ja erikoiset ihmiset ovat saaneet minut rauhoittumaan työpäivän jälkeen. Nyt tuntuu siltä, että kaikki on pois. Olen orpo. Suren papin kanssa poismennyttä. Muistelen tuntemiani punatukkaisia naisia , Irlantia, Skotlantia ja Skye-saaren rantaa.

Jatkan matkaa kohti vanhuutta, etsien yhä uusia sarjoja, jotka rauhoittaisivat iltaani ja tarjoavaisivat minulle vanhenevan miehen päiväunia ja nautinnollisia maisemia. Olen taas uuden sarjan lumottavissa.

Olen myös uuden sanomalehden lumottavissa. Huomenna ei tule erkkolaista. Olo on seesteinen. Takana on 17 vuoden suhde. Nyt on aloitettava taas kaikki alusta. Opeteltava uuden lehden metkut ja sivujärjestys. Tämä suhde kestää nyt aluksi 3 kk.

Kyselivät syytä lopettamiseen. Kerroin. Eivät osanneet vastaan väitää, vaan olivat hiljaa. Hyvä niin.