>Saunan jälkeen

>

Miimi käveli kaivon ohi navetalle. Hänen sarkahousujensa lahkeet olivat tungettu kumisaappaisiin, sarkatakki oli auki ja resuinen lippalakki keikkui kallellaan hänen lyhyillä hiuksillaan. Miimistä näkyi viha jo kauas. Vaikka se vihelteli mennessään.

Ebba vetäytyi keittiön ikkunasta takaisin tiskipöydän ääreen ja ryhtyi pesemään perunoita. Kolme naista syö kaksitoista perunaa. Ebba tiesi, että silti aina jää joku peruna syömättä. Kolmella naisella ei juuri koskaan ole samalla kertaa ruokahalua, eikä juuri muuta haluakaan, mietti Ebba.

Miimi oli väittänyt, että Amerikassa jätetään aina osa syömättä. Sitä ei Ebba ymmärtänyt millään. Hänen mielestään perunat keitetään ja syödään. Huomenna keitetään taas uusia. Ellei sitten paisteta tänään pöydälle jääneet. Miimi jättäisi paistinperunoitakin syömättä. Niin on hienompaa.

Ebba sai perunat pestyä ja kattilan tulelle. Hellan viereen pienelle jakkaralle oli mukava kyyristyä. Siinä oli mukava tupakoida. Lämpö sai nikotiinin virtaamaan voimakkaammin suoniin ja sormet pysyivät lämpiminä. Ebba ei tykännyt polttaa ulkona. Tupakan maku oli siellä kovaa ja kitkerää, sormet kylmenivät ja terva värjäsi tupakan omituiseksi. Savu imeytyi hellan sisuksiin. Tupaan jäi isän tuoksu.

Amerikan tupakat olivat loppuneet viikko sitten. Ebba ja Miimi eivät siitä asiasta välittäneet, mutta Eeva oli säksättänyt jokainen päivä. Torstaina Ebba luuli Eevan lähtevän takaisin Amerikkaan. Koko elämä oli ollut Eevalle tuskaista tällä viikolla. Koko Suomi ja syrjäkylä oli ollut Eevalle liikaa. Metsä ja taivas, etäisyydet ja tyhjyys pelottivat Eevaa. Ebba ymmärsi sen hyvin.

Miimi näytti kävelevän latoon. Miimi käy siellä katselemassa letukkaa silloin kun Eeva on kylällä käymässä. Miimi on käynyt katselemassa letukkaa jokainen päivä. Miimi käy istumassa sen pehmeällä etupenkillä ja kääntelee rattia hiljaa edes takaisin. Miimi ehtii ajaa monta mailia, ennen kuin Eeva tulee kylältä tupakoiden kanssa. Kun Eeva taas saapuu, Miimi joutuu istumaan apukuskin penkillä.

Minä en Letukasta välitä, ajatteli Ebba. Auton avaimet olivat Miimin ja Eevan kamarissa. Ebba tiesi sen hyvin. Eeva piti niitä lipaston päällä olevassa rasiassa. Isä oli sen rasian tehnyt sodassa. Ebba ajatteli, että olisi se saanut pitää ne avaimet jossain muuallakin.

Ebba haaveili aina traktorista. Punaisesta.

Tähän pihamaalle. Traktorin ja koneita tarpeeksi, jotta saisi ajaa pelloilla, kyntää mustaan maahan vakoa, kylvää, korjata ja elokuisessa illassa ajaa vaikka järven ympäri. Voi, että sieltä traktorin päältä olisi mukava morjenstella kylän miehille. Joka kerta kun kädet nousisivat ylös tienvarren maitolaitureilla, Ebba tuntisi lämpöä sylissään, Ebba tuntisi isäntien silmät puseronsa etumuksessa. Olisi mukava ajella kotiin päin.

Ebba oli opetellut sitomaan miesten paidan rintojensa alle, liepeet solmuun, niin, että rinnat nousivat koholleen. Ebba oli oppinut sen Miimiltä. Sisko oli opettanut Ebballe kaiken, senkin, miten haudalla ollaan ja miten hametta pidetään.

Ebba olisi halunnut kantaa isän hautaan, mutta Miimi oli sanonut, että ei semmoinen ole tapana Amerikassa, eikä varmastikaan täälläkään. Miehet kantavat arkun. Miimi sanoi, että jostain me semmoiset siksi aikaa hankitaan.

Miimi oli tuonut Eevan mukanaan isän kuoleman jälkeen Suomeen. Onneksi isä kerkesi kuolla ja päästä sen näkemisestä. Eeva ja Miimi kulkivat housuissa kuin miehet, polttivat tupakkaa kuin miehet ja pitivät pyhäpäivisin kauluspaitaa ja kravattia. Niillä oli kummallakin singlatut miesten hiukset.

Kylällä parturissa tiesivät kertoa Ebballe, että ne olivat käyneet yhdessä poikatukkaansa tasoittelemassa. Maatalousraudan mies oli Ebbaa haastatellut siitä hiusasiasta. Se oli poikamies, mutta oli sanonut arvaavansa, että sen asiat eivät paljon parantuneet Miimistä ja Eevasta.

Ebba oli hakenut vintiltä isän vaatekaapista Miimille ja Eevalle kravatteja, mutta ne ei olleet niille kelvanneet. Niiden kravatit olivat silkkisiä ja tehty Kaliforniassa. Sitä samaa silkkiä olivat niiden pikkuhousutkin. Niin liukasta ainetta, että jos ne olisi laittanut päälleen, ei olisi kyllä mopon satulassa pysynyt kilometriäkään. Ebba oli niitä salaa kosketellut pyykkituvalla.

Ebba lähti saunalle. Kiuas napsahteli jo kuumuuttaan, pesässä hehkui keltainen hiillos. Lauteet olivat lämmenneet. Ebba siirteli muoviset pesuastiat siististi nurkka nurkan päälle niin, että ne näyttivät harmonisilta. Muovi oli kuumentunut kättä polttavaksi. Siitä Ebba tiesi, että saunaan voisi naiset jo käskeä.

Ebban omat saippuat ja shampoot olivat korissa seinällä. Miimi ja Eeva eivät niitä käyttäneet koskaan, vaan toivat saunaan omat aineensa. Niissä tuoksui Amerikka ja kaukaiset maat. Ebba oli joskus varovaisesti niitä haistellut ja laittanut varoen takaisin samalla paikalle.

Ebba saunoi aina yksin, viimeisenä. Miimi ja Eeva saunoivat pitkään ja niiden jäljiltä sauna tuoksui synniltä ja makealta ja yksinäiseltä. Ebban tuoksut olivat suomalaisia ja arkisia. Kiuas huokaili yksinään, kun Ebba makasi lauteilla ja tuoksui tuoksumattomuudelle.

Usein Ebba kaipasi isän tuoksua. Isän kylpytakki oli tuoksunut turvalliselta kun isä oli kantanut hänet pienenä sisälle saunasta. Kylpytakki oli tuoksunut Sunlightille ja hielle. Kovalla pakkasella Ebba oli päässyt kylpytakin alle suojaan pihan ylityksen ajaksi. Ebba muisti vieläkin pakkaslumen narskunnan isän kenkien alla. Tähtitaivas oli sekoittunut isän tuoksuun.

Ebba laittoi saunan oven kiinni ja istui rappusille tupakoimaan. Tupakka kestää viisi minuuttia. Sitten minä voin istua tässä vielä viisi minuuttia ja sitten minun on mentävä sisälle. Huomenna menen haudalla juttelemaan taas asioita. Niin tuntuu helpommalta ja sillä tavoin sen hetken ja seuraavan päivän väliin tulee seesteistä ja pehmeää aikaa. Helpompaa aikaa elää.

Pitää keittää saunakahvit. Ja laittaa neideille lasit kahvikuppien viereen. Niihin laseihin tulee väkevää. Siitä Amerikan viinasta Ebba ei välittänyt. Se maistui kummalliselta ja sai pään kipeäksi. Miimi sitä tarjoili pullosta ennen kahvia, kahvin aikana ja monta lasillista vielä kahvin jälkeenkin.

Miimi joutui tarjoamaan viimeiset lasit joka lauantai niin, että se nojasi Eevan olkapäähän. Sitten ne katsoivat toisiaan silmiin ja sitten ne nauroivat pitkään jollekin, joka tuntui Ebbasta aivan arkipäiväiseltä. Niillä oli kummallakin miestenhousut ja miesten ruudulliset paidat päällään. Ne eivät olleet jaksaneet napittaa paitojaan kunnolla kiinni.

Ebba huuhteli kuppinsa tiskialtaassa. Miimi ja Eeva olivat menneet jo omaan huoneeseensa. Ovi oli laitettu kiinni. Hän ajatteli, että nyt minun pitää taas lähteä laskemaan pitkäsiimaa järvelle. Siinä saa sopivasti ajan kulumaan. Ebban siimassa oli sata koukkua, mutta kun Miimi ja Eeva olivat tulleet Suomeen, Ebba oli liittänyt siimaan sata koukkua lisää. Sen siimankin laski turhan nopeasti.

Ebba söi kalaa mielellään. Viirukin jaksoi muutaman syödä, mutta suurin osa kaloista meni joka sunnuntai kompostiin. Ebba ajatteli, että kaikella tavalla tuhlausta ja turhuutta sekin asia.

>Taisteluosasto-toverit

>

Puolustusministeri Häkämies on harmissaan, koska EU ei ole löytänyt taisteluosastolleen mitään järkevää tekemistä. Häkämies toteaakin haastattelussa, että kerran vielä päivystetään, mutta kun tämä Suomen huki on ohi, sitten pitää jotain päätöksiä tehdä.

Ehkä meidän pitäisi lopettaa Vantaalla olevan lentoaseman palokuntakin, kun vuositolkulla ei yksikään kone ole syttynyt tuleen. Ehkä minunkin pitäisi erota ammattiyhdistyksestä, kun kertaakaan elämässäni en ole joutunut työttömäksi, ja kuitenkin pienen henkilöauton hinnan olen jäsenmaksuja sinne elämäni aikana maksanut.

Häkämiehelle tiedoksi, että tässä on nyt suurin piirtein samasta asiasta kyse, kuin siinä, että Paavilla on pallit ja nunnalla nännit. Varmuuden vuoksi on hyvä olla olemassa, kun ei koskaan tiedä, kuka, taikka mikä tulee kylään.

Minusta on peijoonin lohdullista, jos EU:n taisteluosastolla ei ole mitään tekemistä. Etenkin Suomen päivystysvuorolla. Eurooppalaiset uhkakuvat ovat kuitenkin sellaiset, että vastaava taisteluosasto olisi ehkä syytä perustaa EKP:n käyttöön. Muutaman tunnin kuluttua nähdään taas se, miten avautuvat markkinat reagoivat katolisten ongelmavaltioiden valtionlainojen korkojen nousuun. Ne nimittäin ovat jälleen menossa jyrkästi ylämäkeen. Samaan aikaan Komissaari Rehn juhlii Virossa sitä, että kaikki mahdolliset ehdittiin kerätä mukaan vielä viime hetkellä.

Oli hauska katsella Rehnin haastatteluja. Puolilta öin hänen kommenttinsa olivat vapautuneita ja reippaita ja jopa itsevarmoja. Kun häntä sitten haastateltiin uuden vuoden päivänä, mies ja lausunnot olivat molemmat vähän totisempia ja hiljaisempia.

Kreikka kuulemma suunnittelee helkkarin pitävän ja tiiviin muurin rakentamista Turkin rajalle. Siitä taas voimme päätellä sen, että Turkki ei ihan lähitulevaisuudessa Euroon, eikä juuri muuhunkaan liity.

Se muuri olisi pitänyt rakentaa Turkin ja Irakin välille, jos edes joskus joku vakavissaan haluaa Turkin mukaan yhteisöön. Siellä taas on maarajaa paljon enemmän ja muurin toisella puolella vielä kummallisempi maailma.

Presidentti piti toissapäivänä puheensa, jossa hän ei puuttunut mitenkään tähän EU: taisteluosastoon, eikä muuten puuttunut oikein muutenkaan mihinkään. Sitä vastoin hän on kuulemma lähettänyt tiukan ja räväkän viestin amerikkalaiselle koomikolle.

Mahtaisi Presidenttiämme kummeksuttaa pikkuisen, jos Presidentti Obama lähettäisi uudenvuoden viestin Simo Frangénille ja sanoisi, että sinulla Simo on hyvin amerikkalainen hymy ja ollaan me vähän saman näköisiäkin.

Kuvassa varusmiesosasto valmistautuu vannomaan uskollisuutta

>Halpa jokamiehen vaalitoimisto

>

Yhteisöllisyyden uusimpia aluevaltauksia ovat erilaiset yhteistempaukset ja epävirallinen ryhmäytyminen. Keravanjoella on jo vuosikausia järjestetty ”Kaljakellunta” –nimistä yhteistoimintaa, jossa kaljapäissään lillutaan alas savista jokea .Uusin villitys näyttäisi olevan naamakirja – välitteinen ryhmäryyppääminen, joka on lehtitietojen mukaan jo kerännyt viikonloppuna Ranskassa pariin kaupunkiin 10 000 pämppääjää. Tuommoinen pistää taatusti kaupunginisännät hiljaiseksi. Tulee mieleen kohtaus jostain 1950-luvun lopun leffasta, jossa amerikkalainen pikkukaupunki vapisee pelosta, koska 50 helvetin enkeliä on päättänyt viihtyä pikkukaupungissa vielä hetken.Naamakirjan käyttö näyttää hakevan yhä uusia ja tutkimattomia muotoja, jotka alkavat kohta haitata ja häiritä sellaista yksilöä, joka ei ole ao. systeemiin liittynyt. Monesta asiasta saa lisätietoja naamakirjayhteisön kautta ja usein tuotteiden markkinointiin on liitetty vielä sen kaltaisia elementtejä, jotka yhteisön jäsenille ovat hyödyllisiä ja edullisia, muille hankalasti saatavia taikka vähäisempiä.On siis joka päivä uudelleen mietittävä omaa suhdettaan naamakirjaan. Voinko tulla toimeen loppuelämäni ilman jäsenyyttä, jos esimerkiksi oma esimies jo yhteisössä on ?Matkapuhelimet eivät toisinajattelijoita armahtaneet. Eivätkä pankkikortit. Molemmat ovat muodostuneet sosiaalisiksi pakoiksi, joita ilman eläminen on hankalaa, osittain jopa mahdotonta.Aikoinaan PC- tietokoneet olivat joillekin mahdollisuus asettua yhteisöjen ulkopuolelle vakuuttamalla muille, että he tulevat toimeen ilman tuon koneen käyttötaitoja. Nyt sellainen ajatus ja yritys olisi tuhoon tuomittua.Hassu harrastus voisi ollakin eläkepäiviä odotellessa itsekseen miettiä, mikä uusista post-modernin maailman asioista on sellainen, jonka voi huoleta jättää omaksumatta ja jota ilman aivan hyvin selviytyy loppuvuosista.Tällä hetkellä näyttää siltä, että monet ovat luopumassa politiikasta. Epäpoliittisuuden aalto on niin voimakas, että jopa nuoretkin uskovat tulevansa toimeen ilman vanhamuotoista asioiden hoitoa. Politiikka tuskin kuitenkaan tulee häipymään tarpeettomana pois. Ainakin valtakunnan terävin poliittinen johto on viime päivinä vakuutellut sitä, että poliittisen järjestelmän muuttaminen on vaarallista, tarpeetonta ja hankalaa. Sen lisäksi se tuntuu olevan joillekin myös epämiellyttävää.Seuraavissa vaaleissa naamakirja luultavasti tulee murtautumaan vaalirahan puutteen vuoksi vaikuttamisen tärkeäksi välineeksi. Naamakirja saattaa lopulta olla se siunauksellinen asia, joka estää eduskunnan muuttumisen pysyvästi rikkaiden ja julkkisten temmellyskentäksi.Silloin sosiaalisen median oikeampi nimi ehkä olisikin sosialistinen media. Tasa-arvoa , halpuutta ja oman sanoman vaivatonta levittämistähän tässä näyttäisi tapahtuvan enenevässä määrin.

Näemme ehkä vaaleissa merkillisiä välähdyksiä ja kiemuroita. Jos ehdokasasettelussa listoja täytetään iskelmälaulajilla ja entisillä mäkihyppääjillä, voi käydä niin, että Arkadian mäellä ei kokoonnukkaan Ranskan malliin 10 000 ryyppääjää, vaan sinne menee väsähtänyt julkkis suuren fanituksen pirullisena hedelmänä.

>Nyt taisi kaveri joutua ulkoruokintaan

>

Juttelin tänään tyttäreni kanssa sosiaalisesta mediasta ja sen tärkeydestä. Hän sanoi ymmärtävänsä hyvin jos isä hankkiutuu naamakirjaan. Kieltäydyin ajatuksesta, mutta kiitin ymmärtämisestä. Sanoin vierastavani asiaa edelleen, enkä osaisi ehkä suhtautua opiskelijoiden kaveripyyntöihin täydellä vakavuudella. Naamakirja on kieltämättä merkillinen instituutio, johon vanha ajattelumalli ei välttämättä sovi. Minä opin aikoinani hyvin tietokoneiden käytön, mutta minun sukupolveni oppimiskynnys näyttää olevan tämä uskalluksen puute sosiaaliseen mediaan. Totuuden nimessä on sanottava, että myös nuorempien taidot eivät aina ole hääppöisiä. Kömmähdyksiä tulee.

Oulussa mieshenkilö oli saanut rapsakat sakot siitä että oli vakoillut vaimonsa naamakirja-liikennettä. Huono homma, sanon minäkin. Sosiaalinen media oli erottanut avioparin toisistaan niin etäälle, että toinen ei enää kyennyt kysymään, mitä sinä sinne kirjoittelet. Aviomies ei vissiin ollut itse naamakirjan asiakas, tai sitten jos vaikka olikin, vaimo ei ollut hyväksynyt kaverikutsua. Tai sitten mies ei ollut halunnut itse päästää vaimo omaan kaveripiiriinsä. Minä noista koukeroista kun en oikein tiedä .

Neljäkymmentä päiväsakkoa tuosta on näyttänyt rapsahtaneen. Toisen tilille kirjautuminen ja asioiden urkkiminen on siis lujasti kiellettyä. Avioliitossakin. Olisi mukava tietää, miten se avioelämä siitä nyt lähtee sakkojen jälkeen rullaamaan.

>Naamakirjaan

>

Virkamiehiä ryhdytään patistamaan sosiaalisen median pariin. Uutinen kylläkin patistaa virkamiehiä naamakirjaan, joten sosiaalinen media on käsitetty tässäkin tapauksessa vähän karkeasti ja epätäsmällisesti. Naamakirja on vain pieni osa kaikesta sosiaalisesta mediasta.

Mietin tässä kovasti sitä, tarkoittaako tuo nyt sitä, että minun on myös mentävä sinne naamakirjaan ja ryhdyttävä opiskelijoideni kaveriksi ?

Tai, että ylikonstaapeli iltapuhteinaan klikkailee asosiaalisen aineksen kaveripyyntöjä ja kirjoittelee sinne sitten , että tästä lähdetään 9-tielle vähän juopporatsiaa pitämään, eipä tässä muuta. Eilen saatiin 5 kiinni ja tänään otetaan kyllä se Tuppuraisen aikamiespoika pois liikenteestä muutamaksi kuukaudeksi.

Tai, tarkoittaako se todella sitä, että minä voisin lähettää muutamalle virkamiehelle suoran viestin siitä, mitä minä joistakin asioista ajattelen, ja muut näkisivät sen myös ?

Siinä sitä onkin taas taivastelemista, jos virkamiehet priorisoivat oman ajankäyttönsä uuden median hyväksi. Sontakuorman takalaita – teorian mukaan joitain tehtäviä kyllä tippuu taas tielle ja jää tekemättä. Toivottavasti ne tippuvat tehtävät ovat niitä turhia ja vahinkoa aiheuttavia asioita.

>Kahden kilon siika

>

Sosiaalisen median sarjassa esittelen nyt Jutta Urpilaisen jälkeen ”Kahden kilon siika” nimisen videon, joka on kerännyt jo yli miljoona katselukertaa Internetissä. Kyseinen tuotos on lisäksi poikinut noin 40 remix- esitystä, joissa samaa teemaa pyöritetään eri kanteilta.

Suomalainen kaupallinen liikkuva kuva ei helpolla pääse näihin lukuihin edes vuosien mittaa. Niiden budjetit liikkuvat miljoonissa euroissa ja usein käy niin, että jokaisen katsojan pääsylippusta leijonan osa menee kattamaan näitä kustannuksia.

Tässä videossa yksityinen ihminen pienellä budjetilla luo spektaakkelin, jossa pääosassa oleva siika luultavammin ei edes esiintymispalkkioita saa, vaan lopulta heittää henkensä filmimogulien kädessä.

Remix osaston riemuja voitte myös käydä katselemassa. On tappajahaita ja Hitleriä Perikatoelokuvassa. Kaikissa on pääosissa savolainen siika.

>Episodi kolme, tapauksessa puhelinoperaattori

>

Yritysmaailma on nopeasti oppimassa kantapään kautta sen, että Internetin, blogimaailman ja sosiaalisen median valta on huima. Eiliseen kirjeeseeni tuli vastaus aamupäivällä. Puhelinoperaattori valittelee tapahtunutta.

Reskontrassa on kuulemma ollut viivettä. Lupasivat kahden pankkipäivän kuluessa rahaa tililleni. Ongelma on vain se, että kuulemma reskontrassa on nyt käynyt niin, että siitä summasta on ehditty maaliskuun ja huhtikuun puhelujen lisäksi ottaa myös toukokuun puhelinlasku. Minulle palautetaan 156 euroa.

En ole kuitenkaan soittanut vielä yhtään toukokuun puhelua. En ole vielä ottanut yhtään vappujuomaa. En ole kännissä vappuyönä soittanut aamuyönpuheluja. Minulla ei ole ollut tämän vuoden vappukrapulaa. Nyt nimittäin, hitto soikoon, on vielä huhtikuun 15 päivä.

Minua vähän paljon kiinnostaisi katsoa nyt tämä pelin persekortitkin. Toki ymmärrän, että minulla on kuukauden irtisanomisaika, joten jos nyt sanon liittymän irti, se astuu voimaan vasta toukokuussa. Onneksi minulla ei ole mitään kahden vuoden torpparisopimusta.

Puhelinoperaattori aavistaa nyt tietenkin pahinta. He tietävät, että asiakassuhde on nyt liipaisimella. Heidän egonsa ei kestä täydellistä tappiota, joten he yrittävät viimeiseen asti ja napsaisevat puoli kuukautta lisää asiakassuhdetta toukokuun loppuun.

No voin vakuuttaa heille, että tästä kuukauden asiakassuhteesta tulee nyt tässä asiakkuudessa kuolonsyleily. Nyt kun on mahdollisuus vaihtaa operaattoria niin että puhelinnumero säilyy, tulen epäilemättä niin myös tekemään.

Mutta harkitsen nyt kovasti kuitenkin vielä sitä, mitä kaikkea iloa on mahdollisuus saada irti tästä tapahtumasta.

Voisin esimerkiksi vaikkapa vahingossa, heikkona hetkenä, paljastaa sen, montako kirjainta tulevan entisen operaattorini nimessä on.

No tämä on onneksi ainoa perheen liittymä tällä operaattorilla. Tyttäreni saa pitää numeronsa, mutta minä maksan tulevaisuudessa hänen puhelunsa jonnekin muualle.

Jään odottelemaan luvattua palautusta.

>TWITTER , herra pääministeri. Se on sopiva Teillekin.

>

Suomeen ollaan perustamassa näköjään kerhoa, johon sisäänpääsyyn oikeuttaa seurustelu taikka tekstiviestiminen pääministerin kanssa. Aamulehdestä saatoimme lukea sen, että pääministerin entinen ex antoi tarjoilun lomassa neuvoja pääministerin nykyiselle exälle. Tähän kerhoon pääsee jäseneksi heti ilman jäsenmaksua, kunhan on päässyt sitä ennen iltapäivälehden lööppiin.

Tillman jää odottamaan sitä, mihin tämä nykyinen ex laittaa lohdutussilikonit. Entinen ex nimittää pääministeriä hännänheiluttajaksi. Sitäkin Tillman jää miettimään.

Minusta nämä viestimisjutut ovat tuulesta temmattuja. Minä ja pääministeri molemmat kuulumme Twitter- pikaviestimisjärjestelmään. Minä olen ilmoittautunut siellä pääministerin kaveriksi, mutta hän ei ole vielä oivaltanut TWITTER-järjestelmän oivallisuutta. Joulukuun jälkeen pääministeri ei ole viestittänyt kenellekään mitään.

Pääministerillä on 35 seuraajaa tässä järjestelmässä. Hän itse seuraa 12 henkilöä. Pääministeri ei ole vielä oivaltanut, että Twitterin kautta hänellä on mahdollisuus tutustua satoihin tuhansiin kiinnostaviin ihmisiin ja viestitellä heille yhdessä jotain, taikka sitten ihan erikseen yksityisiä asioita.

Barack Obaman seuraa tarkasti Tillmanin viestittelyä. Angela Merkel samoin. Angelalta tuli tässä viime viikolla viestikin, että ei nyt joka päivä ehdi viestittelemään, kun hänen pitää käydä Prahassa jossain kokouksessa ja sitten heti perään pitää lähteä tervehtimässä joukkoja Kaukasuks…. ei kun sorry Afganistanissa.

Hieno systeemi tämä Twitter on. Voin suositella. Pääministerikin voisi rohkeasti vain ryhtyä käyttämään tätä Barack Obaman salaista asetta. Kannatusluvut näyttävät tällä hetkellä siltä, että kannattaa nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin.

Ensiksikin tietenkin olisi mukavaa, jos pääministeri ilmoittautuisi myös Tillmannin seuraajaksi siellä Twitterissä. Muutenkin Pääninisterin pitäisi nyt vähän ryhdistäytyä. Hänen 35 seuraajaansa vastaan Tillmannilla on jo 499 seuraajaa. Eikä Tillman ole joutunut vielä yhdestäkään seuraajasta käräjille taikka lööppeihin.

Kannattaa harkita

PS.

Tosin , edes Suomen Keskusta ei seuraa tätä Twitterin Vanhasta, joten ehkä minäkin seuraan ihan väärää Vanhasta. Seuraan ehkä ihan väärä Obamaakin . Tämä on itseasiassa antiikin naamionäytelmä. On huudettava naamion takaa kovaa, jotta yleisö kuulee.