>Me satakuntalaiset vahdimme teitä !

>

Paatero on taas avannut sanallisen arkkunsa. Ehdokkaana olevat poliisit eivät oikein hänen mielestään voisi arvioida ministerien tekemisiä. Näiden poliisien olisi tehtävä vaalikampanjaan vain siten, että pamputtvat roistoja pehmeällä vaahtokumipampulla tai muulla vastaavalla. Esivallan miekkaa kun kannat, olisi parempi tehdä vaalityötä vaikka puhumalla kukkasista ja mehiläisitä.

Oletteko muuten huomanneet, minkälainen lainkäytön, vahtimisen ja vallanjaon keskittymä Satakunnassa on ?

Poliisiylijohtaja Paatero on syntyisin Eurasta. Sisäministeri Holmlund on syntyisin Porista. Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Vesterbacka on kotoisin Eurajoelta. Ja minä Raumalta.

Etelä-Satakuntaan on siis kerrankin osunut ja langennut hyvä arpa. Kaikki neljä ovat lähtöisin ympyrästä, jonka halkaisija on 50 km.

Lähden aamiaisen jälkeen seikkailemaan tähän maakuntaan, jossa osataan laittaa asiat järjestykseen ja purjeet baatissa vetämään. Raportoin huomenissa kotiseuturakkauden tyrskeitä ja meren tuoksuja. Ja jatkan taas teidän vahtimistanne.

>Kortit kertoo kaiken

>

Osuuskauppaväen auliisti tyrkyttämä bonuskortti kerää helposti ja huomaamatta käyttäjästään tietoa kauppaketjulle. Milloin on ostettu rasvaista makkaraa, milloin taas olutta ja siideriä. Kauppa tietää sen, mitä sinä syöt, mutta tietääkö kauppa sitä, miten sinä ajattelet.

Aikoinaan viinakortti kertoi myymälän esimiehelle asiakkaan ostosten määrät. Tietoa analysoitiin ja usein kävi niin, että ostajalle tuli nk. kuiva kausi. Ainakin asiasta seurasi puhuttelu.

Muutenkin yhteiskunta pyrki kaikin voimin minun nuoruudessani puhuttelemaan ja valvomaan kansalaistensa touhuja. Jotenkin minulle on jäänyt sellainen harhainen kuva asiasta, että kun silloin täysi-ikäisyyden ikäraja oli nykyistä korkeampi, kävi jonkun kerran niin, että tavallista railakkaamman viikonlopun jälkeen lastensuojeluviranomaisen puhuttelussa saattoi käydä raavaita 18 – vuotiaita sahatyöntekijöitä. Aiheena pilalle menevä nuoruus.

Olen tänään miettinyt sitä, onko kirjastolaitoksen tietojärjestelmä aukoton ? Voiko suuri valvova koneisto tulevaisuudessa tulostaa minun kirjastokorttihistoriani paperille ?

Siinä sitä onkin ihmettelemistä ja aihetodistetta vaikka minkälaiselle tulkinnalle. Lukija voi todeta tämän vaaran esimerkiksi silmäilemällä blogin sivunpalkin kirjaluetteloa. Tosin olen siitä jättänyt häveliäästi kauhistuttavammat kirjat pois, mutta siltikin, tuo lista saa minutkin mietteliääksi.

Kirjastolainoja on yritetty käyttää rikoksen todisteena. Kokemäellä nimittäin katosi 1960 muuan perheenemäntä. Minä muistan elävästi sen. Häntä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes sitten 12 vuotta myöhemmin rouva löytyi muurattuna talon leivinuuniin. Sanomalehti LALLI – sai kerrankin repäistä etusivunsa uudeksi ja kaivaa kissankokoiset ladontakirjasimet laatikon pohjalta.

Oikeuteen se juttu sitten meni. Todisteena yritettiin käyttää mm. sitä, että talon isäntä oli vuonna 1960 lainannut kirjastosta huhti- joulukuussa yhteensä 75 rikos- ja dekkarikirjallisuuteen liittyvää teosta, joissa monissa oli käynyt naisväelle huonosti.

Talon isäntä sai 8 vuotta kuritushuonetta. Vuoden päästä hänet vapautettiin kuitenkin, sillä hovissa ja korkeimmassa perustelut eivät enää pitäneet.

Isäntä palasi linnasta kotiin ja eleli talossa vielä 14 vuotta. Sitä ei tiedetä oliko hän vanhoilla päivillään kova leipomaan, vai tuliko toimeen kaupan eineksillä.

Tervetuloa uudeksi lukijaksi , Anne Tammelin. Sattui tämä toivotus nyt vähän synkemmän tarinan perään. Toivottavasti viihdyt silti.

PS. Tämä vuorokausi vielä aikaa kertoa mielipide sisällöstä. Muistakaa jättää kommenttilaatikkoon jälki itsestänne tänne.

>Learning by doing

>

Lankomies on RISE:n miehiä. Hänen leipätyönsä on katsoa, että vankilassa konnat pysyvät kalterin takana ja siviilikonnat pysyvät siviilissä, kaltereiden ulkopuolella. Yhteiskunnan raadollisuutta vuosia seuranneena hänelle on muodostunut sellainen vakaa käsitys, että vain osa konnista joutuu häkkiin. Sivistyneessä vapaudessa kuljeskelee osa.

Työ on antanut hänelle monia taitoja. Jehovan todistajat häipyvät hänen oveltaan vilkkaasti, kukaan ei pölli hänen kaljaansa baarissa ja harva viitsii yrittää taksijonossa hänen kanssaan suukopua.

Toisaalta hänelle on muodostunut myöskin henkisiä taitoja. Hän tunnistaa nimittäin kadulta kävelijöiden joukosta ne, jotka ovat istuneet vankilassa. Hän ei siis pelkästään tunnista entisiä asiakkaitaan, vaan hän tunnistaa ihmisen , vaikka hän olisi istunut Ruotsissa Kumlassa, Sukevalla, Huittisissa, Köyliössä, Konnunsuolla, Keravalla taikka Kakolassa.

Sellainen taito on hämmentävä. Kun istumme kesäiltana terassilla ja katselemme kävelijöitä, tavan takaan hän nyökkää huomaamattomasti. Pöytämme vierestä kulkee konna, kukaties murhamies, enkä minä tunne edes kihelmöintiä ihollani. Olen kysellyt häneltä, osaisiko hän kertoa ohi kulkevista naisista, ovatko nämä kuinkakin tuhmia? Hän on väittänyt, että sen taidon oppivat vain Hämeenlinnan naisvankilan vartijat.

Ammatti siis opettaa monenlaista. Varmuutta, tulkintataitoa ja pärjäämistä.

Kotipitäjässä oli aikoinaan taksikuski, joka oli jämpti hiljainen ja siisti herrasmies. Harvoin hän sai Pobedallaan kyytiä Satakunnan ulkopuolelle. Yleensä ajettiin Lapissa ja Raumalla.

Kerran sitten kuitenkin kävi niin, että Kaukolan Ellillän isäntä oli saanut Suomen Maatalousseuralta jonkun brenikan, jota piti lähteä Helsingistä asti hakemaan. Kun Ellilän isäntä ei ollut oikein automiehiä, hän palkkasi reissulle tämän taksikuskin.

Matka sujui hyvin, kunnes saavuttiin Helsingin ydinkeskustaan. Taksikuski , Laaksosen Nesu, oli paljon ajanut kyllä Raumalla, mutta nyt hän tietämättään joutui alueelle, jossa oli paljon yksisuuntaisia katuja. Perille löytäminenkään ei ollut aivan kirkossa kuulutettu.

Ellilän isäntä oli kotona jälkeenpäin kertonut, että kyllä häntä vähän pelottikin jo se liikenne, kun Nesu ajoi pitkiä pätkiä yksisuuntaisia katuja väärään suuntaan. Nesu ei ollut juurikaan välittänyt vastaantulijoiden torvien törähtelyistä ja valon vilkutteluista. Hän oli tulkinnut asiat omalla tavallaan ja rauhallisesti eräällä yksisuuntaisella todennut asiakkaalle takapenkille:

– Kyll oikkiall tiell olla, mut taideta oll vähä myöhäs, kon kaikk tleva jo poispäi.

>Ystävän laulu

>

Suosikkilaulaja Raikku on joutunut sananvapauden riiston kohteeksi. Suomenmaassa ei enää saa sanoa kaikkea sitä, mitä laulajan ja kulkijan sydän halajaa. Asiasta kertoo oikeistoa lähellä oleva sanomalehti, Rauman lentokentän äärellä ilmestyvä SK.

Tässä ei nyt tarkoiteta Suomen Kuvalehteä, vaikka journalistisen tason perusteella joskus sen kaltainen virhepäätelmä voi pienen ihmisen mieleen tullakin.

Tässä tarkoitetaan sanomalehteä, jonka nimi esiintyy myös Satakunnan maakuntalaulussa ja lehteä, joka pääasiassa keskittyy sosialidemokraattisen kunnallispolitiikan ruotimiseen välillä Reposaari – Kokemäki.

Ja ruodittavaa siinä riittääkin.

”Suosikkilaulaja Rainer Frimanin kolumni poistettiin keskustan pää-äänenkannattajasta Suomenmaasta ennen julkaisua, kertoo Iltalehti. Friman kritisoi kolumnissansa nykyistä puoluesihteeriä, keskustalehden entistä päätoimittajaa Timo Laanista, koska tämä antoi porttikiellon vaalirahoittajalle Arto Merisalolle keskustan risteilylle. Kolumni oli menossa perjantain lehteen.”

Minä se joskus jouduin Raikun keikallekin. Vaimoni ahdistelemana ja olutharrastuksen pakottamana, pyöräilimme paikalliselle jäähallille, jossa Raikku ja heimolaiset valmistautuivat illan koitokseen. Paikallinen ” merisalo” oli keksinyt liikeidean, jonka keskeinen sisältö oli saada jäähalliin sisälle 5000 romaanitangon ystävää.

Heimolaisia oli parkkipaikalla niukanlaisesti. Havaitsin yhden MB 240 3.0 D – seurueen ja kolme MB 240 D- seuruetta, korimallilla 124.

Sisällä oli iltayhdeksän aikaan 4 maksanutta katsojaa, joten pyöräilimme vaimoni kanssa takaisin residenssillemme ja menimme parvelleen terassille ihailemaan ilta-aurinkoa.

” Rainer Friman kirjoittaa kolumneja myös Satakunnan Kansaan. Hän tunnustautuu Arto Merisalon ystäväksi.”

No, joo. Ystävät voi onneksi valita. Tunnustautuminen on jo kovempi juttu. Kun Raikku nyt on avannut pelin. Pitänee minunkin vähän briljeerata.

Minulla on laulaja Anne Mattilan nimmari sydämellä ja omistus- kirjoituksella varustettuna. Samoin Suvi Teräsniskan.

Sitten minulla on Yö-lintu – yhtyeen roudarien t-paita. Sitten olen käynyt 1970 – luvun alussa Huittisten linja-autoaseman vessassa pissillä Alkon pääjohtajan, ministeri Nestori Kaasalaisen kanssa. Rinnakkaisissa eriöissä kylläkin.

Ja sitten, minun serkkuni on levyttänyt musiikkia ja esiintynyt televisiossa ja tanssilavoilla.

Ja on minulla Nokian entisen pääjohtajan Kari Kairamon omistuksella varustettu Pietari Suuren elämänkertakin kirjahyllyssäni.

Niin että, kuten Raikku huomaat, meiltä jokaiselta löytyy kummallisuuksia, kun vähän kaivellaan.

>Rauman lentokentällä taas säpinää

>

Sinä aikana kun minä ajelin lauantaina junalla pahaa aavistamatta pitkin Etelä – Suomea, Satakunnassa on näköjään ollut täysi härdelli päällä. Rauman lentokentän ilmatila on ollut suljettuna poliisin ja puolustusvoimien pyynnöstä.

On mahtanut alueen oma ministeri, sisäministeri Holmlund, tuntea suurta sisäistä hehkua, kun jälleen on päässyt huolehtimaan kotipaikkansa turvallisuudesta ja hätäpalvelujen toimivuudesta.

Luulisin, että jotain todella mielenkiintoista on ollut tekeillä, sillä Olkiluotoon on sentään kohtuullisesti lentokentältä matkaa ja samat uhat olisi voinut aikaan saada pienkoneella Turusta, Eurasta ja Jämijärveltä. Ainakaan blogin jämijärveläiset lukijat eivät ole raportoineet epänormaalista lentotoiminnasta alueella.

Sangen hyvin on kuitenkin myös tiedossa esimerkiksi se, että Niinisalossa sijaitsevan Tykistöprikaatin tiedustelulennokit pitävät tukikohtaansa Jämillä, tekevät sieltä pitkiäkin harjoituslentoja ja että niitä samoja lennokeita voidaan sinkauttaa ilmaan myös kuorma-auton lavalta Noormarkusta, Porista, Luvialta ja muista Olkiluotoa lähellä olevista paikoista. Viimeksi sellainen lennokki väijyi tositoimissa turkulaista sosiaalidemokraattia, joka yritti viime vuonna saada aikaan yhteiskunnassa tasaisempaa varallisuuden jakoa kiristämällä rikkailta rahaa .

Olkiluodon tienhaarassa asfaltilla maanneista kukkahattu –tädeistä on nyt ilmeisesti poliisin hallussa monen sorttisia ilmakuvia, kädet levällään ja kädet koukussa. Saattaa olla mukana sellaisiakin kuvia, joissa valtaajat piipahtavat välillä metsän puolella puskapissalla. Kylmällä asfaltilla makaaminen ei ole keski-ikäisille leideille taatusti hyväksi. Voi olla, että Lapinjoen kylän elämää on filmattu siinä ohessa ja tarkkailtu metsiä ja metsäautoteitä. Suomalainen ydinvoima-aktivisti on hyvin kunnioitusta herättävä vastustaja virkavallalle, sillä meihin kaikkiin suomalaisiin on geneettisesti sisäänrakennettu motti – ja koukkaustaistelun into ja kyky.

Luulisin, että lennokit ovat tarkoin haravoineet Linnamaan, Sorkan ja Hankkilan metsäseudut ja varmistaneet sen, että sähkövirtaa läppäreihin ja Greenpeacen monistuskoneisiin riittää. Samalla luulen niin, että tiedustelulennokkien ohjaajat ja kuvamateriaalin tulkitsijat ovat saaneet arvokasta oppia ja harjoitusta tuleviin koitoksiin.

Lämmin kiitokseni aktivisteille ja energiapoliittisen vastarintaliikkeen edustajille. Te teette arvokasta maanpuolustustyötä meidän kaikkien hyväksi. Jatkakaa arvokkaalla urallanne kohti uusia jännittäviä tiesulkukokemuksia.

>Helppoa rahaa

>

Nuoruudessa ensimmäinen saamani liiketaloustieteellinen opetus oli se, että älä osta Anttilan Kallen paitoja. Suotavana pidettiin sitä, että paidat ja puvut ostetaan Fere- nimisestä liikkeestä. Hätätilassa Osmoselta , linja-autoaseman kupeesta.

Nyt en osaisi enää Raumalta ostaa pukua, sillä Fere on kuulemma lopettanut liikkeensä ja samoin on käynyt vissiin Osmosellekin.

Osmosen kanssa minulla oli jopa liikesuhteita lukioaikana. Osmonen nimittäin osti piisaminnahkoja keväisin käypään hintaan, tosin hirveästi tingaten, mutta kuitenkin osti ja maksoi käteisellä, selvällä sulalla setelirahalla. Sellaisen liikemiehen kanssa oli ilo tehdä kauppaa.

Puolustusvoimain entinen komentaja on ollut vähän huono-onnisempi taloudellisissa liikkeissään. Hänen sijoitusstrategiansa suli kouraan kuin entisen tytön jäätelöpuikko. Aamulehden tietojen mukaan oppia komentajalle tuli 10 000 euron verran.

Niin, joo. Tuli tässä vain mieleeni se, että luojan kiitos, tässä ei hänen komentajakautenaan ollut tarvetta hyödyntää hänen substanssiosaamistaan niissä tehtävissä, joihin hänet oli valittu. Tämmöinen WinCapita operaatio ei anna oikein vakuuttavaa kuvaa strategiataidoista.

Minua on aina maailma niin tämmöiseltä suojellut, että koskaan ei ole ollut ylimääräistä 10 000 euroa, josta olisi voinut tehdä sijoituspäätöksen tuossa vain, Turkissa, villisika-jahdissa.

Raumalaiset vaatehtimot osasivat sitä vastoin asiansa aina. Jos rippipukuhyllyssä oli puutetta siitä koosta, joka asiakkaalle olisi hyvin sopinut päälle, henkarista otettiin seuraava koko suurempaan päin ja vedottiin satakuntalaiseen kasvunvara-strategiaan. Jos sitäkään kokoa ei ollut tarjolla, otettiin kahta numeroa suurempi puku, vedettiin se hontelon asiakkaan päälle ja vietiin tämä peilin eteen. Asiakas saattoi hyvin tuntea selässä kauppamiehen sormet, kun tämä keräsi näppärästi ylimääräisen pukukankaan kouraansa ja ylisti puvun istuvuutta.

Tämä tiedettiin toki aina etukäteen, kun liikkeeseen mentiin. Ei haluttu kuitenkaan olla ynseitä ja pahansuopia, vaan annettiin myös myyjän saada oma tyydytyksensä kaupasta.

Niitä asiakkaita varten, jotka huomasivat jujun, liikkeessä oli tietysti siihen aikaan palkattu ompelija, joka otti saumoista sisään sinä aikana, kun asiakkaat kävivät Peltolan kahvilassa kahveilla ja Somiston televisioliikkeessä väritelevisiota katsomassa.

Komentajalle vielä tiedoksi se, että kokemuksen mukaan nk. helppoa ja samalla kertaa rehellistä rahaa maailmassa ei liiemmin ole. Jopa piisaminnahat vaativat aikoinaan jääkylmässä vedessä avokäsin jyrsiöiden omassa elementissä puuhastelua, veristä nylkemistä ja huolellista kuivaamista. Ja kauppamiestaitoja.

Kannattaa kokeilla.

>Rauman lentokenttä

>

Metalli-yhtye Iron Maiden mukana reissanneiden apumiesten lentokone on edelleen eristettynä ja tutkimusten kohteena Rauman lentokentällä. Toinen laskuteline on pahasti nuljahtanut ja toisen vispilän kärjetkin ovat soosina.

Lentokentän ympärillä on jonkin verran asutusta, joten konetta on käyty sankoin joukoin katsomassa ja valokuvaamassa. Itse apumiehet pääsivät jo lähtemään toisella koneella eteenpäin. Näissä vuokralentokoneissa on todella se hyvä puoli, että uuden koneen saa samalla tavalla kuin auton Herzin tiskiltä.

Raumalla oltiin aikoinaan kaukaa viisaita, kun lentokenttä rakennettiin vähän kaupungin pohjoispuolelle. Näin saatiin etäisyyttä tarpeeksi Turkuun ja pääkaupunkiin, joten kannattavat lentoyhteydet olivat mahdollisia. Jos Rauman lentokenttä olisi rakennettu Rauman eteläpuolelle Laitilan peltoaukeille, lähtevien koneiden olisi ollut pakko aloittaa laskeutumislähestymisensä Turkuun jo siinä vaiheessa, kun ne olisivat nousseet 600 metriin. Nyt Lento voidaan suorittaa lähes normaalisti ja lentoemännät ehtivät tuoda matkustajille gin tonicit ja vieläpä kerätä tyhjät lasit pois.

Rauman lentokentän sijainnista on sekin hyvä puoli, että lentokenttien ympärille niin helposti syntyvät huvi- ja viihde- alueet ja – korttelit on voitu näin keskittää Rauman viihtyisästä puutalo- alueesta erilleen. Samoin vähäinen osa mittavasta teollisuudesta on pystytty keskittämään lentokentän laidalle.

Rauman sairaalapalvelut sijaitsevat myös lentokentän läheisyydessä. Näin on voitu ratkaista monet nopeutta vaativat elinsiirrot ja veripalveluasiat. Tosin veri usein virtaa lentokentän läheisyydessä huvialueella , varsinkin viikonloppuisin, mutta läheskään aina se ei ole aidosti veripalvelun käytettävissä. Tarvitaan nopeita lentoyhteyksiä.

Rauman kaupungin ja lentoaseman välillä ei tällä hetkellä ole toimivia henkilöliikenneyhteyksiä raiteilla, mutta Satakunnan liikenne hoitaa lentokenttäkuljetuksia kiitettävästi ja luotettavasti bussikalustolla tunnin välein. Busseissa on tulkkaus sekä Rauman giälellä, että lentokenttämurteella. Yleensä busseissa on myös kirjakieltä taitavia matkustajia mukana.

Lentokentän alueella ilmestyy myös yksi päivälehti, joka pyrkii kertomaan asioista erityisesti matkustelevan ihmisen näkökulmasta.

Rauman urheiluelämä on vilkasta ja se antaakin pirteän ilmeen sekä kaupungille, että lentokenttäalueelle. Itse kaupungissa pelataan liiga-tason jääkiekkoa. Samoin lentokentän ympäristössä jääkiekkoharrastus on vireää ja vaihtelevalla menestyksellä sitä sielläkin pelataan. Paremmin lentokenttäalue kuitenkin on aina tunnettu pesäpallonpeluusta, pärekoreista ja nahkiaisista. Sesongin aikana nahkiaisia voi syödä myös Rauman torilla, mutta varmimmin niitä saa lentokentän omalta torilta.

Rauman viekoittelevin arkkitehtoorinen rakennus sijaitsee aivan Rauman lentokentän välittömässä läheisyydessä. Korkean rakennuksen suunnittelijasta ei ole edes perimätietoa, mutta se tiedetään hyvin, että rakennus on toiminut monen sukupolven ajan sekä lentoliikenteen maamerkkinä, että nuorten raumalaismiesten fantasioiden kohteena. Sairaanhoito-oppilaitoksen asuntolan kiinnostavuutta ei edes ammattikorkeakoulujärjestelmä ole pystynyt romuttamaan.

Kaiken kaikkiaan Rauma on vireä ja kehittyvä länsi-rannikon keskus, jonka lentoyhteyksien järjestämisestä tälläkin hetkellä käydään tiukkaa kilpailua, jonka tieyhteydet toimivat hyvin tarpeellisiin suuntiin ja jonka imago on pitsimäisen rikas ja harsoinen.

Kuvassa lentokentän kuuluisa maamerkki.

>Kitara ja kesäilta

>

Kävin katsomassa Porissa vähän soitantoa. Sunnuntain konsertissa Jeff Beck soitti Fenderiä iloisesti ja ammattitaidolla. Viimeiseen kappaleeseen hän vaihtoi mustan Les Paulin, ja sitten koko keikka olikin jo ohi.

Beck soitti lyyristä kitaramusiikkia leppoisessa sävyssä ja ilman plektraa. Koko kaula käytettiin kyllä hyväksi ja kammesta hän väänsi lisää yksityiskohtia. Satakunnan kansa hehkutti taustaorkesterin rumpalia, mutta minä kyllä diggasin naisbasistia. Harvoin olen nähnyt bassoa soitettavan näin. Rhonda Smith on vasta tullut kokoonpanoon, mutta, voi taivas, kuinka hänen bassonsa murisi ja lauloi.

Rhonda ei ehkä ole aivan niin vetävän oloinen kuin hänen edeltäjänsä nuori Tal Wilkenfeld, mutta vastaavasti soitosta löytyi kypsyyttä ja rajua menoa.
Oli mukavaa. Olen livenä kuunnellut Jeff Beckiä edellisen kerran vuonna 1971 Ruisrockissa. Sillon en osannut oikein suhtautua taituriin kunnolla. Meitä oli silloin 100 000 maksanutta ja ihastelimme toisiamme. Nyt Kirjurissa oli 4000 maksanutta ja jonkin verran asiakaslipuilla tulleita. Minua oikeastaan vähän hävetti. Toisaalta taas tunsin sunnuntaina olevani etuoikeutettu ja valikoitunut. Olin varmaan vähän pentu 1971. Nyt jäin sitten kaipaamaan kolmatta kertaa.

Katsomossa oli tuttuja ihmisiä, palvelut toimivat kiitettävästi ja mieli jäi hyväksi. Semmoisen jälkeen sitä mielellään taas päästää loman loppumaan ja ryhtyy asennoitumaan työhuoneen ilmapiiriin myönteisesti.

>Lähtötunnelmia

>Lähden kohta länteen, meren äärelle. Tässä vähän tunnelmapalaa teillekin menneiltä vuosilta. Oslossa ollaan tässä filmissä ja meno on vallatonta.

Raportoin Porin tunnelmista, kunhan palaan.

>Vihertää jo monin paikoin

>

Olen suihkunraikkaana valmis kommentoimaan paria asiaa, jotka ovat putkahtaneet julkisuuteen sinä aikana kun ajoin pitkin Satakuntaa ja Hämettä.Vihreät kuulemma halajavat yhteiseen hallitukseen SDP-ihmisten kanssa. Vihreät eivät voi oikein halata niitä punaisia lähtökohtia, joista niin moni nykyinen ympäristöpoliitikko on ponnistanut, mutta he halajavat tätä vaaleanpunaista vaihtoehtoa, sillä veri on kuitenkin vettä sakeampaa.SDP on ollut kohtuullisen ydinvoimamyönteinen, niin kauan kun he ovat olleet vallassa. He ovat olleet hyvin EU-myönteisiä, Euro-myönteisiä ja nyt myös maahanmuuttaja-vastaisia. Vihreiden kanssa ei oikein mikään tangeeraa kunnolla, ellei nyt sitten lueta sellaiseksi opportunismia.No, nämä kyselyyn vastaajat ovatkin olleet Vihreiden kannattajia ja äänestäjiä. Heillä voi olla asioista vähän toinen käsitys kuin Vihreiden kansanedustajilla ja ministereillä. Saman suuntainen epäsuhta tuntuu vallitsevan Kristillisten poliittisten toimijoiden ja äänestäjien välillä. Kirkkoon kuulumattomat helluntailaiset toimivat usein vähän toisin kuin heidän huivipäiset kansankirkko-mummeli-äänestäjänsä.Huomaatte, että helle on tehnyt minut sekopäiseksi. Iltalääkkeetkin on vielä ottamatta.Satakunta saa minut aina pois tolaltani ja tällä kertaa minä vielä uhkarohkeudessani ajoin eilen Timo Kallin maatalon ohi. Niinpä minäkin ehkä voin sanoa tässä nyt Timon kuuluisia sanoja vapaasti siteeraten,” Että mielipiteeni vihreiden ja demareiden epäpyhästä allianssista saattaa hyvinkin olla rikollinen ja väärä, mutta ei minua voi siitä rangaista”Huomenna menen Viitasaarelle ja Pielavedelle. Pyrin olemaan tasapuolinen. Käyn ehkä verestämässä muistoja hotelli Restentin lounaspöydässä, mikäli heillä sellainen vielä on. Pois lähtiessä taidan käydä Lepikon Torpan pihasta kopaisemassa muovipussiin Lepikon pyhää multaa muistoksi.Sellaisella pyhäinjäännöksellä saatan eläkepäivinä hoitaa itsestäni ajoksia, säärihaavoja ja ihottumaa. Ja saattaa se antaa suojan myös perussuomalaisia, kapitalisteja, Euroopan Unionia ja kreivi Draculaa vastaan.Aamulla satoi Satakunnassa ainakin 50 milliä. Kurkipariskunta tuli sateen jälkeen pellolle metsästämään sammakoita. He eivät aamulla vielä tienneet mitään näistä, joita illalla päästän suustani.Laitan teille kurjista kuvan. Toisessa kuvassa hämäläiset kokoomus-joutsenet ovat Punkalaitumen joessa viettämässä kansallis-muuttolintujen kevätpäivää. Kyllä he ovat komeita. Uivat ihan Punkalaitumen vastaanottokeskuksen yläpuolella.Kuvia voi klikata suuremmaksi.