Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Ruoka

Kainuulainen avokado-salaatti

Vaimo sairastaa. Huomenna saatan minäkin sairastaa. Tein nimittäin äsken herkullisen ja ravitsevan lounaan sairaalle ja itselleni. Kokkailun yhteydessä kokeilin loman kunniaksi normaaleja ruokajuomia, joten olen nyt hyvää vauhtia etääntymässä kohti taivasta siitä promillerajasta, jota liikenneministeri Kyllönen yrittää ajaa säädökseksi, kuin käärmettä pyssyyn.

No, minä pysyn pois ajoneuvoliikenteestä, joten ministeri Kyllönen voi huoletta kehitellä kohdalleni muita rajoittavia säädöksiä. Vasemmistoliiton ja kommunistisen liikkeen tuntien tiedän, että heiltä ei siihen puutu kykyä, eikä halua.

Ministeri on lyhyen uransa aikana ehtinyt kehitellä jo saman verran kummallisuuksia kuin rippikouluikäinen teini viikonlopussa. Vasemmistoliiton hallituksessa olo, ”Avignonin vankeus” on kummallinen asia, mutta vielä kummallisemmaksi sen tekee se asia, että vasemmistoliiton äänestäjät tyynen rauhallisesti suvaitsevat ministereidensä osallistua nykyiseen menoon. Ainoa selitys lienee se, että valta juovuttaa.

AY- aktiivisuuteni kaudelta muistan tapauksen, jossa kävi niin, että valtakunnallisen edunvalvontayhdistyksen hallituksen sihteeri oli laivaseminaarimatkan aikana niin tukevasti ja keskeytymättä humalassa, että laivalla aiottua kokousta ei pystytty pitämään ennen kuin kokoukselle valittiin paluumatkalla uusi sihteeri. Kun kyseinen henkilö sitten syrjäytettiin seuraava hallitusta valittaessa, kyseinen sihteeri itki ja anoi, että hänet vielä otettaisiin mukaan hallintoelimiin.

Mutta asiaan….

Tein uunilohta, joka oli maustettu hienolla maustesekoituksella, jonka sekoituksen myyjä on Suomen kuuluisin poikamies ja Aku Ankan lukija. Mausteseos on myyjäänsä laadukkaampaa. Sitten tein perunamuusia. Joukkoon laitoin nyrkillisen voita.

Salaatiksi tein vadille ladonnan, jonka pohjalle tulivat salaatinlehdet. Sen jälkeen viipaloin pedille kirsikkatomaatteja , avokadoa ja vihreitä oliiveja. Pinnalle ripottelin basilikaa. Kastike on hyvin yksinkertainen. Pari ruokalusikallista sitruunamehua, oliiviöljyä noin desi, sokeria, suolaa, mustaapippuria ja basilikaa. Ainekset sotketaan ja valutetaan sitten salaattivadilla oleva systeemin niskaan. Paahdettuja pinjansiemeniä voi sirotella päälle. Jos on aikaa, jutun voi laitta hetkeksi viilenemään, jolloin tuo kastike toimii paremmin.

Jos vielä ymmärtää laittaa tiskit koneeseen aterian jälkeen ja tuoda kaupasta tulppaanikimpun sairaan iloksi, kokin pistekori suorastaan pursuaa pisteistä. Niitä on mukava tulevaisuudessa käyttää, kun tiukka paikka tulee. Ja tuleehan se sieltä, ennemmin taikka myöhemmin.

Ministeri Kyllönen taas ei ole saanut aikaan oikein mitään. Kun hänen on aika jättää joskus tulevaisuudessa mustan ministeriauton takapenkki, uskon olevan lähellä sen asian, että ministeriltä tippa tirahtaa. Hauskaa on ollut, mutta kansa ajaa edelleen kännissä, puhuu kännykkään ajaessaan ja yrittää huijata katsastuksessa insinöörejä. Kansa edelleen odottaa ministeri Kyllösen satelliittiseuranta –tiemaksu-järjestelmää. Kansa odottaa pelolla.

Ravintoa se tarvitsee lehtorikin

Tein illalla ruokaa. Sillä tavalla lauantaiaamu tuntuu mukavammalta, kun tietää, että päivän ateria on kasattu ja voi keskittyä takan lämmittämiseen ja hyviin kirjoihin ja harrasteisiin.

Pakastimessa oli hirvenlihaa ja osuustoiminta -liikkeessä ällistyttävän edullista valkokaalia, joten kaalipata syntyy helposti, kunhan jotain pientä laittaa joukkoon. Jauhelihana voi käyttää myös jossain muussa maakunnassa tuotettua lihaa. Minun reseptini on tämä. Se on syntynyt monen reseptin symbioosina ja yhteen sulautumisena

1 kg valkokaalia
4-5 porkkanaa
1 iso sipuli
2-3 dl vettä
½ dl puuroriisiä
1 1/2 tl suolaa
400 g hirven jauhelihaa Satakunnasta
2 rkl siirappia
2 tl meiramia
rouhittua mustapippuria

1 rkl vasikan fondia

valkosipulia

Valmistus on helppoa ja vaivatonta. Kaali suikaloidaan isoon kattilaan taikka pataan. Tuo vesimäärä siellä kiehuu ja odottaa kaaleja. Kaaliahan tietysti lyö itse itseään päähän, kun sitä keitetään, joten kohta kattilaan mahtuu jo ruskistettu jauheliha – sipuli seos, porkkanaviipaleet ja puuroriisi. Kun pata on vähän padan näköistä, joukkoon ryhdytään laittamaan mausteita ja sitten kun kaikki on kohdallaan, huomaat syöväsi yhä suurempia maistamislautasellisia ja kohta onkin hätä, jääkö tätä enää huomiseksi ollenkaan.

Nyt voi jo miettiä sunnuntain syömisiä. Taikka voi ryhtyä lukemaan tenttikirjoja. Hetken jo ajattelin jopa hiihtämistä, mutta hylkäsin sen heti.

Lyon ja ykkösen ylistys

Olen puuhastellut ruokaa. Tarkemmin sanoen tänään tein keittoa ja samalla hiellä sitten huomiseksi Lyonin pataa. Tunnelmaan pääsette yllä olevan valokuvan avulla. Se esittää Lyonin lentokenttärakennusta.

Tuon kirvesmiesporukan homma on sikäli ollut helppoa ja vaivatonta, että juuri ei ole tarvinnut vatupassia ja suoraa kulmaa käyttää. Lyonin pata ruokalajina ja keittiömestarin työnä rakentuu suurin piirtein samoin. Ruokalaji on sikäli kiitollinen valmistaa, että siihen tarvitaan 4 dl punaviiniä. Minä käytin epäortodoksisesti argentiinalaista Malbeciä. Tähdellistä ei ole punkun kotimaa, vaan se, että 0.35 dl jää kokin omaan käyttöön.

Malbecin lisäksi tein sen muunnelman ohjeisiin, että laitoin mukaan porkkanaviipaleita ja sipulit pilkoin, vaikka oikeaoppisesti olisi pitänyt etsiä pieniä ja söpöjä kokonaisia.

Tuoksu on keittiössä jo nyt huumaava.Se ehkä helpottaa erimielisyydessä, joka on syntynyt kokin ja toisen syöjän välillä. Olen uutta joululahja kaulaliinaa pitänyt joulusta asti uskollisesti. Olen ajan hengen mukaisesti opetellut solmimaan sen kaulaani samalla tavalla kuin ehdokas Haavisto ja Jari Sillanpää omat kaulaliinansa solmivat.

Mutta minä laitan ne kaulaliinan irtonaiset päät villaulsterin alle. Vaimoni taas väittää, että Haaviston ja Sillanpään tapaiset miehet tietävät, että ne kaulaliinan irtopäät kuuluu jättää seksikkäästi ulsterin ulkopuolelle.

Lähden kohta iltakävelylle, sillä illan ohjelmassa on 40-vuotispäivät.

Ensin pitää kuitenkin saada Lyonin pata ulos uunista. Sitten on hankittava itselleen sellainen suomalaiskansallinen juhliinlähtö habitus ja tunnelma, että matkalla vastaantulijat, kaulaliinan solmimistavasta huolimatta, viisaasti välttävät kakkosen ehdottelua. Minä nimittäin olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka kakkonen on siisti ja vähän mustanmakkaran – omaisesti brutaali tamperelaisittain, niin ykköskanava on ollut aina laadun tae, ainakin televisiossa.

Kalakeitto

Koska muoti- ja ruoka- ja käsityöblogit näyttävät olevan kaikkien suosikkilistojen kärjissä, haluan itsekin kalastella suosiota eilisellä kalakeitollani. Ohje on pöllitty netistä ja sen jälkeen sitä on modifioitu vähän makutottumuksien mukaan.

Kermainen lohikeitto

4-6 hengelle

500-600 g kiinteitä perunoita
2 porkkanaa
800 g lohi- tai kirjolohifileetä
2 l vettä
4 kalaliemikuutiota
10 kokonaista maustepippuria
1 purjon valkoinen osa
2 sipulia
1 tl sitruunapippuria
4 dl kuohukermaa
Lisäksi 1 nippu tilliä

Laita vesi kiehumaan liemikuutioiden ja maustepippureiden kanssa. Sillä aikaa kuori ja pilko perunat kuutioiksi ja porkkanat ohuiksi viipaleiksi.

Kiskaise lohelta takkiaa vähemmäksi ja leikkaa file 2 cm kuutioiksi.

Laita perunat ja porkkanat kiehuvaan veteen. Keitä ainakin 20 minuuttia. Silppua purjoa ja sipulia sekaan. Lisää myös sitruunapippuri. Jatka keittämistä 10 minuuttia.

Kasvikset ovat varmasti nyt kypsiä. Lisää kerma ja kalapalat. Suurusta vielä ruokalusikallisella vehnäjauhoja. Liota ne kylmään veteen ennen suurustamista. Muuten tulee klimppi-kalasoppaa. Kuumenna nopeasti, noin 5 minuuttia. Silppua lopuksi tilli keittoon. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa. Lopuksi vielä, naisväeltä salaa, lisää keittoon nyrkillinen voita.

Keittoa lautaselle, voilla voideltu ruisleipä käteen ja lasi vettä tai Cato Blanco käden ulottuville.

On aika hyvää ja nukuttaa mukavasti.

Gewissen – samvete

Tänään olen paistanut kanaa ja keittänyt sen lisukkeeksi jasminiriisiä. Vyötärön ympärysmitta olisi edellyttänyt salaattia ja kylmää vettä. Mutta kun minulla on uusi paistinpannu, niin pakko oli sitä päästä käyttämään.

Pannu on samanlainen kuin naapurin miehellä. Hän on yhdeltä koulutukseltaan kokki, joten uskalsin peesailla häntä välinevalinnoissani. Mestarikokki Jamie Oliver käyttää myös tätä paistinpannua.

Minulla ja hänellä on tosin se ero keittiötyöskentelyssä, että häneltä kaikki sujuu kuin tanssi, eleettömästi ja englantia puhuen. Minä singahtelen myös keittiössä, mutta lähinnä villiintynyttä golf-palloa matkien ja raumankielisiä rivouksia karjahdellen.

Mutta pannu on hyvä.

Pannu maksoi saman verran kuin kehitysmaan perheenisä hankkii kuukaudessa perheensä elatukseen. Harmittaa tässä vähän. Yleensä meikäläisen välineet ovat halpoja ja huonoja. Nt viimein, kun jotain asiallista itselleen ostaa, heti on morkkis päällä.

Tiesittekö muuten sitä, että maailman kolmen rikkaimman ihmisen yhteenlasketut varat ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin maailman köyhempien maiden 600 miljoona ihmisen BKT yhteensä ?

Adamsin tasapainoteoriaa mukaillen voisi sanoa, että vaikka ne kolme rikkainta söisivät hanhenmaksapalleroita ja vuosikertajuomaa, he eivät omilla päivittäisillä toimillaan onnistuisi tuota kuilua juurikaan kaventaa. Ja taas toisaalta, noille 600 miljoonalle ei juuri ole uusia välineitä annettu , jotta he pääsisivät vähän ylöspäin hivuttautumaan.

Tänään onneksi päättäjät ovat kuulemma päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että vaikka tosin ei noille 600 miljoonalle voida mitään kättä pidempää apua antaa, niin eurooppalaiselle pankkijärjestelmälle ryhdytään antamaan tukea rajusti.

Tukimäärää voi vähän mitoittaa sillä, että esim. 1400 mrd euron summalla saisi kehitysmaihin 20 mrd kappaletta pneumokokkirokotetta. Siis saisi 20 000 miljoonaa rokoteannosta. Maailmalla kuolee vuodessa noin miljoona lasta pneumokokkibakteeriin. Heille rokote maksaisi vain 70 000 000 euroa. Tuosta 1400 mrd euron summasta jäisi vielä muihin tarkoituksiin 1399 930 000 000 euroa.

Tavallaan tuohon summaan on vielä laskettava tuo 50 euron paistinpannu, jonka hankkimalla varmistin sen, että juuri tuo 50 euroa ei missään tapauksessa kulkeudu kehitysapuun taikka mihinkään hyvään tarkoitukseen. Nyt se lisäarvo suunnataan oman vatsan kasvattamiseen.

Näin suomustat kalan kätevästi

Ihminen on loputtoman kekseliäs ja laiska. Minä itse olen pääasiassa laiska, mutta se säästää minua usein siltä, että kekseliäisyys saattaa asettaa minut huonoon valoon.

Valmistin tänään kalaa lounas-ateriaksi. Koska olin laiska, kävin hakemassa eilen paikallisesta marketista valmiiksi fileoitua viljelykalaa. Kotona suolasin ja pippuroin fileet, laitoin ne jääkaappiin yöksi ja keskityin saunomiseen ja seurusteluun.

Tänään sitten työnsi fileet uuniin. Tulos oli herkullinen.

Aterian jälkeen ryhdyin pohtimaan sitä, miksiköhän minä en valmista kokonaista kalaa ? Monet ystävistäni tekevät niin.

No, syitä on monta. Kalan perkaaminen on vähän vaivalloista. Suomuja on silmät ja suut täynnä. Kalan fileointi on vähän vaivanloista. Minulta tahtoo jäädä perkeisiin enemmän kalaa kuin itse fileisiin. Kolmanneksi vielä minua kiusaa semmoinen asia, että jotkut marketit kiikuttavat myyntiin kokonaisia teurastettuja kaloja muovipusseissa. Niiden kalavainajien silmät muistuttavat minua huumenuorista. Tai epilepsiakohtauksen saaneesta opiskelijasta.

Niinpä minä olen laiska ja ostan kalani fileenä. Sillä keinoin pysyn kylläkin myös köyhänä. Fileointi lisää kalan kohdalla tuotteen arvoa melkoisesti.

Tosin, kyseisen marketin asiakaslehti antaa lukijalle niksi-osastolla kalankäsittelyyn oivallisen niksin ja neuvon.

” Kalansuomustus käy helposti ja nopeasti painepesurinsuihkulla. Tainnuta kala ja kiinnitä pyrstöstä vaikka naulalla lautaan. Painesuihkuta vastasuomuun, niin puhdasta tulee”

Whow !!!

En olisi heti hoksannut itse tuota temppua. Jaan sen tiedon nyt teille, rakkaat lukijat. Jahkaa seuraavan kerran suuri hauki iskee virveliin, ei muuta kuin jänkäkoira kattohuopanauloilla perkuulautaan hännästään kiinni ja painepesuri päälle.

Kun suomut on keritty vonkaleelta, uskoisin sisälmysten lähtevän samalla periaatteella. Pesurilla hauen kitaan runsaasti baareja. Kyllä ne sisuskalut jostain ulos tulevat.

Sanojen synty

Olimme tuttavien vieraina heidän kesämökillään. Illan teemana olivat ravut ja niiden syöminen. Samalla jälleen kerran selvisi se etymologinen kytkös, josta olotila ” krapula” on saanut nimensä.

Kuin taivaan lahjana asiaan on sotkeutunut myös ministeri Räsänen, joka haluaa lööpin mukaan laimentaa kaupoissa tarjottavan juomisen. Juuri nyt asia ei minua suuresti kiinnosta, sillä viikon annos tuli nautittua kertaluontoisena jo eilen, edellisen viikon puolella. Eikä tapana ole pyhäpäivisin korjaussarjoja käyttää.

Jonkin sortin asiantuntijana korostan kuitenkin ministeri Räsäselle sitä, että jos esim. nykyinen Lapin Kulta laimennetaan 3,5 prosenttiin, se on sitten jo fucking close to water, niin kuin kansainvälinen maailma asiaa kommentoisi, jos joutuisi pakon eteen.

Ministerin sietäisi keskittyä johonkin tähdellisempään, sillä kansakunnalla on edessään tulevina vuosina vähän toisen luokan ongelmia.

>Räkätti a la Savoyarde

>

Hallitusneuvotteluissa on saatua sovituksi jo rasismin kitkeminen, ruletin ja loton yhdistäminen ja lapsilisien verottaminen. Sikäli asiat ovat hyvällä mallilla, että en juurikaan pelaa rahapelejä, lapset ovat jo aikuisia ja itse olen pakolaisen poika.

Tätä rataa kun neuvottelut etenevät, juhannuksena on sovittu vanhanpiianveron palauttaminen ja katiskojen, ynnä polkupyörien rekisteröinti ja verollepano.

Näidenkin suhteen olen levollisella mielellä, sillä ruokakunnassa on vain vaimolla polkupyörä. Katiskoita ja vanhojapiikoja ei ole.

Näytelmää seuratessa tulee epätodellinen olotila. Se sai minut tänään tekemään epätoivoisen teon, josta ei ole syytä edes täällä kirjoitta, sillä se saattaa aiheuttaa perheen jäsenille vaikeuksia. Laitoin minäkin elämän risaiseksi. Tein teon, joka on verrattavissa Pietarin takinkääntöön hiilivalkealla.

Mutta mikäpä minä olen tässä yksin maailmaa harteilla kantamassa. Kun päättäjät ottavat kotimaamme kansantaloutta ja hyvinvointia vastaan käänteisen kulutusluoton, joka syö pikkuhiljaa olosuhteemme samaan tilanteeseen kuin Nokian pörssikurssin.

Tänään, toukokuun viimeisenä päivänä olisi oikeastaan hyvä yhtyä suvivirteen ja ryhtyä pitämään kirjaa siitä, mitä merkillistä Suomessa ja Euroopassa oikein tapahtuu. Taitaa olla nimittäin niin, että elämme jälleen merkittäviä päiviä.

Räkättirastas pihakuusessa on autuaan tietämätön kaikesta tästä. Se toimii vaistojensa varassa ja luottaa siihen, että kun se pesä on siinä saanut olla monta vuotta, niin residenssin omistaja ei nyt äkkiä ryhdy päättäjiä apinoimaan ja hulluja temppuja tekemään. Marjapensaissa on hyvin nuppuja. Kun elokuu tulee, siellä riittä luontokappaleella syömistä. Pesue lentää talven tullen Keski- ja Etelä- Eurooppaan ja palaa taas keväällä takaisin, elleivät etelän ihmiset ole niitä syöneet ruoka- ja rahapulassaan.

Teen siis laupeuden työtä. Kasvatan italialaisille , maltalaisille, kreikkalaisille ja espanjalaisille evästä ja saan siitä vielä sielulleni tyydytystä.

Joku rengastuksesta ja linnuista kiinnostunut voi nyt väittää, että Räkättirastas talvehtii Länsi-Euroopassa. Minä elän kuitenkin siinä vahvassa uskossa, että minun hoivaamani ruoka-apu menee Välimeren rannoille. Siellä niitä ensi talvena syödään suureen nälkään suupielet rasvasta valuen. Ja päälle hörpätään punaista viiniä.

Sain minä sentään mieleni tänäänkin suggeroitua hyväksi. Mutta päivä päivältä se on vaikeampaa.

>Rohkea rokan syö – ja uhkarohkea koulun ruuan

>

Noin sanottiin Tillmannin nuoruudessa. Silloin sanonta piti siinä mielessä paikkaansa, että kouluruokailun laatu ei kaikkina aikoina ollut erityisen korkea. Toisaalta koululais-kulttuuriin on aina kuulunut jossain määrin laitosruuan moittiminen ja yksilöllisyyden korostaminen.

Olen viime aikoina jättänyt ravinnostani pois ylimääräiset hiilihydraatit. Olutta ei lasketa. Vain pullat ja puurot ja leivät. kasviksia olen syönyt kovasti. Tosin, sitten olen syönyt myös pekonia, lihaa, kalaa, makkaraa ja muuta sellaista.

Helsingin koululaiset ovat olleet omalla tavalla nirsoja. He ovat äänestäneet kasvisruokapäivinä jaloillaan.

Minä aikoinaan vähän kyllä ihmettelinkin, mihin tämä vihreiden ja vaihtoehto- kukkahattutätien pakkokokeilu johtaa. Se johtaa suoraa lähimmälle pikaruokakojulle. On käymässä niin, että 5 pennin suutari tekee markan vahingon.

Paljon muutakin kummallista liikkuu näiden päättäjien päissä. Milloin uskonto tuhoaa nuoren, milloin taas pitää päättää, missä huonekaluliike sijaitsee.

Muistan omista kouluruokakokemuksistani sen, että meillä oli tarjolla hernekeittoa, mannavelliä, helmivelliä, näkkileipää, siniseksi keitetty kanamuna kerran viikossa ja joskus himoittu viola-kolmio- sulatejuusto, jota oli likaisella peukalolla mukava leipoa näkkileivän päälle. Monilla ei ollut vastaavia eväitä edes kotona.

Nyt kun katson opiskelijaruokalan menoa, huomaan, että maanantaisin edelleen heinäsirkkalauman tavoin massat tyhjentävät kaiken tarjolla olevan. Siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että edelleenkään kaikilla ei ole yksityisruokakunnissaan vapaita mahdollisuuksia valita.

Kouluruokailu, opiskelijaruokailu ja työmaaruokailu ovat siinä mielessä tärkeitä asioita, että niillä voidaan edelleen harrastaa sosiaalista tasa-arvoittamista ja saada aikaan yhteiskuntaan hyvinvointia.

Monipuolisella kouluruokailulla. Edelleen opiskelijoissa on yksilöitä, joiden lautasella ei salaattia ole. Se johtuu siitä, että kotona ei ole opetettu, eikä ole saanut.

On siis pakko edelleen harrastaa monipuolista ruokavalistusta. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että nuorisolle on tarjottava alinomaa Tillmannin makkarakastiketta ja kokonaisia kuorimattomia perunoita. Se ei kuitenkaan myöskään tarkoita sitä, että yhteiskunta hölmöilee ja ottaa feodaalisen kannan kasvisruuan puolesta. Vaihtoehtoja on oltava.

>Kollektiivinen lahja Teille, lukijani

>

Huomenna on juhlapäivä
Kaiken järjen mukaan. Näyttää nimittäin siltä, että huomenna menee rikki 150 000 käyntiä. Jos ette nyt äkkiä pakene pois ja lakkaa lukemasta höpötyksiäni.
Ei.
Ei tule arvontaa. Tulee paljon parempaa. Voi tietenkin olla, että tiedätte jo, mutta kun en parempaakaan osaa, niin kerrataan ja annetaan lukijoille kollektiivinen lahja. Annetaan asia, jota teiltä ei voi kukaan koskaan ottaa pois.
Annetaan teille Tillmannin makkarakastike-resepti.
Minä olen tämän varmasti teille jo kertonut, mutta tulkoon nyt vielä juhlan kunniaksi uudelleen kerrottua. Voitte tällä saada itsellenne ystäviä, vaikutusvaltaa ja kunniaa.
Otetaan HK-sinistä puolilenkkiä vähintään. Pilkotaan se pieniksi kuutioiksi. Laitetaan makkarasilppu hyvälaatuiseen paistinpannuun, lisätään varmuudeksi puolinyrkillistä voita ja paistetaan ruskeiksi, niin, että väriä syntyy.
Otetaan pois ja laitetaan lepäämään.
Sitten paistinpannuun taas voita ja sipulisilppua niin paljon kuin sielu sietää. Kuullotetaan. Ja sitten sipulit pois.
Taas otetaan voita. Nyt laitetaan mukaan sitten kuohuvaan voisulaan vehnäjauhoja. Tehdään ruskean kastikkeen pohja. Jos et osaa, opit kyllä parin kerran jälkeen
Kun kastike on yes, laita mukaan makkarakuutiot ja sipulit. Hämmennä.
Lisää mukaan valkosipulia pursotettuna. Sitten laita mukaan suolakurkun kuutioita. Hämmennä. Sitten laita joukkoon maustepippuria. Pursota nyt vähän ketsuppia joukkoon. Tulee väriä.
Tämä seuraava meinaa unohtua aina. Murenna mukaan sinihomejuustoa reilusti. Hämmennä ja anna sulaa sekaan.
Nyt voit ryhtyä maistelemaan. Jotain varmasti puuttuu. Curry on ensimmäinen. Sitten paprikajauhetta perään.
Kun kaikki näyttää olevan kondiksessa, lisää kermaa joukkoon niin paljon kuin sielu sietää. Sitten tarkistetaan suola.
Kun sielu on rauhoittunut, hae kaapista Jallu- pullo ja lorauta joukkoon 2 ruokalusikallista jaloa ainetta. Jos kukaan ei ole katsomassa, eikä autolla ajoa ole tiedossa, voit ottaa samalla hömpsyt.
Hämmenetään.
Tarjotaan minkä vaan kanssa. Perunamuusi on hyvä vaihtoehto. Herraseurassa on syöty soosi sellaisenaan ja juotu loppu jaloviina jälkiruokana.
Tämä on siis teille, lukijani, nöyrä kollektiivinen arvontapalkkio. Olkaatten niin hyviä ja höveleitä. Kokeilkaa vapaasti. Olisin onnellinen kommenteista.
Omat lapseni raapivat yhden teflonkattilan pilalle ennen kuin kuulivat, että ruuassa on viinaa.
Olen kiitollinen käynneistä ja lukijoista. Syvä kumarrus.