>Runomies
>
”Koiravanhus jotain mutisten
Tulee vastaan niska tutisten”
Meitä lapsia nauratti kovasti. Kun mies oli hyvällä päällä, ja huomasi, että me lapset iltapäivällä olimme kyllästyneitä heinäntekoon ja pellolla oloon, tämä mies ryhtyi runoilemaan. Oikeastaan sitä odottivat myös vanhemmat ihmiset.
Säepareja saattoi tulla kymmeniä peräkkäin, ilman että hän olisi sanonut yhtään kokonaista lausetta tavallisella rakenteella, edes siteeksi. Kun olimme läkähtyä nauruun, hän yhdisteli säepareja säkeistöksi ja sai meidät kaikki jaksamaan päivän loppuun asti. Emme ymmärtäneet, miten joku saattoi suoltaa runoa loputtomiin.
Hänet oli kutsuttu jatkosotaan seitsemäntoista vuotiaana. Puhuivat, että hän olisi ollut Tali- Ihantalassa Pyöräkankaalla konepistoolimiehenä. Ajattelin usein, että se jotenkin liittyy noihin runoihin ja niiden ulos tulemiseen. Ajattelin, että hän on maannut etulinjan kuopassa ja rakentanut keskityksessä itselleen runoja, ainoita kauniita ja mukavia asioita, joita saattoi itselleen antaa siinä kauheudessa. Ajattelin, että hänelle oli tullut siitä pakko. Ajattelin, että hänen on pakko pitää se taito hengissä kiitollisuuden osoituksena jollekin.
Tillman 