>Myytävänä sukset – ostetaan vähän käytetty kilju tai kotiviini

>

Hiihtäjä Räsäsestä on kuulemma aikoinaan isketty verta pakkiin ennen kisoja. Paha veri pitää saada pois. Niinhän totesi jo aikoinaan Kuppari – Lempi. Hiihtäjä Räsäsen tapauksessa lienee kuitenkin ollut niin, että verestä ei tehty verilettuja ja palttua maajoukkueen ruokapöytään.

Isoisäni kertoi ottaneensa talvi- ja jatkosodassa eläviltä hevosilta myös vähän verta pakkiin, mistä verestä sitten oli tehty joukoille voimaruokaa ikuisen liisteripuuron kumppaniksi.

Isoisäni selvisi tempusta rangaistuksetta, joskaan ei kyllä prenikoitakaan liiemmin tullut. Räsänen taisi saada aikoinaan melkoiset kipurahat voitettuaan STT-instituution oikeusjutussaan. Semmoinen raha ei näytä kuitenkaan tuovan pojalle siunausta. Semmoinen totuus on väärällä valalla kirjan päältä vannottu ja kavaluudella hankittu.

Kilpaurheilu on syöpä, vastenmielinen ilmentymä ja maailma, jonka agenda ja paradigma ovat vääristyneet ja valheelliset. Kaikki kilpaurheilun paradigmat ovat itse asiassa valhetta ja roskaa.

Paradigmat ovat paradoksaalisia ja irrationaalisia valheverkkoja, joiden selittely onneksi on vienyt julkisuudesta muutaman vastenmielisen poliitikon ja rouva Tukiaisen.

Paradigma on muuten harvinaisen käyttökelpoinen sana urheilusta puhuttaessa. Selkokielellä Wikipedian mukaan paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Tai sitä, että urheilu olisi jotenkin erityisen rehtiä ja reilua toimintaa, joka olisi yksilölle hyväksi ja ylösrakennukseksi, kun hän suunnittelee omaa elämäänsä.

Kilpaurheilun viimeinen pyhä linnake, rehellinen vedonlyöntikin on osoittautunut mätäpaiseeksi, jossa löyhkää ja haisee pahuus ja ilkeys, oman voiton tavoittelu ja moraalittomuus.

Urheilun rinnalla politiikkakin on alkanut näyttämään mukavalta, reilulta ja analyyttiseltä toiminnalta, jossa pyritään hyvään ja oikeaan. Ja moni muu harrastus.

ps.

Rauman Lukko on juuri kepeillä ja nyrkeillä sohimalla saanut pääkaupunkiseudun pellet nujerrettua jäänrakoon. Se on niille ylvästelijöille ihan oikein. Kosto on suloista. Veitte Esa Iisaksonin meiltä 1967 ja sitten kun Iisakson olisi halunnut palata takaisin, laitoitte hänet kevään viimeisiksi viikoiksi karanteeniin. Hifki sai silloinkin Raumalla turpiinsa ja saa ylihuomennakin.

Jotenkin noin vissiin kuuluisi ajatella. Ja ryystää kaljaa päälle. Mutta totta joka sana. Kuten huomaatte, ihmisen pahuus paljastuu urheilun avulla hetkessä. Minäkin muutun ääliöksi

>Mielipidekysely ja arvontaa !!!!!

>

Eduskunta on viime töikseen säätänyt merkittävän lain. Keskustelupalstojen ylläpitäjät velvoitetaan poistamaan palstoilla esiintyvät viharikos-tekstit. Asia on merkittävä, mutta nyt jo vähän vanha.

Eduskuntavaalien vuoksi monet poliitikot ovat kääntäneet äänien toivossa kelkkansa niin totaalisesti toiseen suuntaan, että monet ärtymysten kohteena olevat edustajamme ja silmäätekevät ovat viime päivinä kilvan esittäneet kantoja, joista olisi ehkä päässyt raastupaan siihen aikaan, kun oikeusministeri Brax sorvautti tätä lakiehdotusta.

Asiasta huolestuneena olen liittänyt sivupalkkiin kyselyn. Siinä lukijoita pyydetään ottamaan kantaa asiaan Tillmannin oman blogin suhteen. Kysely on auki vapunpäivän iltaan, joten vappuaaton ”lehtineekeri-jututkin” ehtivät arvioitaviksi ja samalla vappuaaton ilta-tunnelmissa annetut äänetkin tulevat vielä tulokseen mukaan.

Käykää siis äänestämässä. Asian tiimoilta voidaan taas järjestää arvonta. Voisitte ystävällisesti ilmoittaa kommenttiosiossa halukkuutenne arvontaa. Anonyymit esittäkööt jonkin sortin speciaali tunnisteen, jotta heidät voidaan arvontatilanteessa eritellä. Yritän kerätä ilmoittautumisia pitkin matkaa, mutta koettakaa keskittää ne vaikkapa tämän päreen loppuun.

Ylläpitäjän vastuu varmasti lankeaa pääsääntöisesti Bloggerin niskoille, mutta välttääkseni vaaraan joutua leivättömän pöydän ääreen, varaan oikeuden myös itse ryhtyä äänestyksen mahdollisesti edellyttämiin toimenpiteisiin.

Paljon on vielä ihmislapsella lakiasioissa oppimista. Lieneekö muuten vielä voimassa se, että jos kihlapari on valmistellut suurisuuntaisesti häitään ja toinen osapuoli on niihin häävalmisteluihin satsannut jo huomattavia summia ( Yölintu-orkesteri, Hice täynnä hääjuomaa, timanttisormukset kaiverruksilla) , niin häiden peruuntuessa peruuttava osapuoli ja syypää olisi velvollinen korvaamaan puolet jo aiheutuneista hääkustannuksista ?

Muistelen, että allekirjoittanutta ainakin joskus olisi moisilla sanktioilla peloteltu?

Tiesittekö muuten, että työturvallisuuslainsäädännössä on vain yksi pykälä, jonka perusteella tavallinen työntekijä voidaan asettaa edesvastuuseen ? Loput pykälät ja määräykset lankeavatkin sitten esimiehen ja organisaation niskoille.

Toki, jos pistät työkaveri puukolla keuhkoon, mukaan astuu rikoslaki. Tai ajat kännissä trukilla, tieliikennelaki. Mutta työlainsäädännössä ei työntekijää saa oikeastaan kiipeliin muusta kuin siitä, että hän poistaa tai turmelee vaaran välttämiseksi tarkoitetun suojalaitteen tai vehkeen, ja siitä aiheutuu vahinkoa. Pelkästä poistamisesta ei rangaista.

Eli, jos värität mustalla tussilla vihreässä hätäpoistumistienmerkissä olevan valkoisen miehen maahanmuuttajaksi, koska työpaikassa työskentelee paljon maahanmuuttajia, ja sen värittämisen vuoksi joku syntyperäinen kansalainen hätääntyy, eksyy ja kuolee, sakkoa tulee että roikaa.

Huomaatte, blogin pitäjä kokeilee kepillä jäätä uuden lain suhteen.

>Kortit kertoo kaiken

>

Osuuskauppaväen auliisti tyrkyttämä bonuskortti kerää helposti ja huomaamatta käyttäjästään tietoa kauppaketjulle. Milloin on ostettu rasvaista makkaraa, milloin taas olutta ja siideriä. Kauppa tietää sen, mitä sinä syöt, mutta tietääkö kauppa sitä, miten sinä ajattelet.

Aikoinaan viinakortti kertoi myymälän esimiehelle asiakkaan ostosten määrät. Tietoa analysoitiin ja usein kävi niin, että ostajalle tuli nk. kuiva kausi. Ainakin asiasta seurasi puhuttelu.

Muutenkin yhteiskunta pyrki kaikin voimin minun nuoruudessani puhuttelemaan ja valvomaan kansalaistensa touhuja. Jotenkin minulle on jäänyt sellainen harhainen kuva asiasta, että kun silloin täysi-ikäisyyden ikäraja oli nykyistä korkeampi, kävi jonkun kerran niin, että tavallista railakkaamman viikonlopun jälkeen lastensuojeluviranomaisen puhuttelussa saattoi käydä raavaita 18 – vuotiaita sahatyöntekijöitä. Aiheena pilalle menevä nuoruus.

Olen tänään miettinyt sitä, onko kirjastolaitoksen tietojärjestelmä aukoton ? Voiko suuri valvova koneisto tulevaisuudessa tulostaa minun kirjastokorttihistoriani paperille ?

Siinä sitä onkin ihmettelemistä ja aihetodistetta vaikka minkälaiselle tulkinnalle. Lukija voi todeta tämän vaaran esimerkiksi silmäilemällä blogin sivunpalkin kirjaluetteloa. Tosin olen siitä jättänyt häveliäästi kauhistuttavammat kirjat pois, mutta siltikin, tuo lista saa minutkin mietteliääksi.

Kirjastolainoja on yritetty käyttää rikoksen todisteena. Kokemäellä nimittäin katosi 1960 muuan perheenemäntä. Minä muistan elävästi sen. Häntä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes sitten 12 vuotta myöhemmin rouva löytyi muurattuna talon leivinuuniin. Sanomalehti LALLI – sai kerrankin repäistä etusivunsa uudeksi ja kaivaa kissankokoiset ladontakirjasimet laatikon pohjalta.

Oikeuteen se juttu sitten meni. Todisteena yritettiin käyttää mm. sitä, että talon isäntä oli vuonna 1960 lainannut kirjastosta huhti- joulukuussa yhteensä 75 rikos- ja dekkarikirjallisuuteen liittyvää teosta, joissa monissa oli käynyt naisväelle huonosti.

Talon isäntä sai 8 vuotta kuritushuonetta. Vuoden päästä hänet vapautettiin kuitenkin, sillä hovissa ja korkeimmassa perustelut eivät enää pitäneet.

Isäntä palasi linnasta kotiin ja eleli talossa vielä 14 vuotta. Sitä ei tiedetä oliko hän vanhoilla päivillään kova leipomaan, vai tuliko toimeen kaupan eineksillä.

Tervetuloa uudeksi lukijaksi , Anne Tammelin. Sattui tämä toivotus nyt vähän synkemmän tarinan perään. Toivottavasti viihdyt silti.

PS. Tämä vuorokausi vielä aikaa kertoa mielipide sisällöstä. Muistakaa jättää kommenttilaatikkoon jälki itsestänne tänne.

>Väärin tuomittu

>

Poliisiylijohtaja Paatero on ottanut kantaakseen poliisivoimien lisäksi myös eduskunnan ja tuomiovallan tehtävät. Tai ainakin minusta näyttää siltä. Minähän en näistä koukeroista juuri mitään tiedä, mutta ….

Poliisiylijohtaja on muidenkin tapausten yhteydessä hyvin varhaisessa vaiheessa kiirehtinyt selittämään, kuinka kaikki oikein on sattunut ja millaiset nimikkeet kulloinkin on rikosoikeudellisesti käytössä. Ja mitä niistä sitten seuraa.

Tavallinen ihminen nukkuisi yönsä paljon paremmin, jos oikeutta käytäisi perinteisin menetelmin. Syyllinen tarvitsee tuomionsa, eduskunta säätäköön sopivia lakeja ja ylemmät oikeusistuimet tehkööt rajatapauksissa ennakkopäätökset, jotta lainkäyttö olisi mahdollista. Poliisivoimat ottakoot kiinni epäiltyjä.

Tilanteet, joissa poliisiylijohtaja lausuu käsityksensä sopivasta tuomiosta ja sitten naamakirja langettaa sen virtuaalisesti ja kollektiivisesti, muistuttaa läheisesti niitä olosuhteita, joissa isoisäni äidin siskon mies menehtyi Petroskoissa vuonna 1938.

Minun häpeäni on tietenkin se, että suvun haaroissa on sellaisia henkilöitä ollut, joiden idealismi on mennyt järjen edelle. Tästä tapauksesta viisastuneena suvun myöhemmissä polvissa ei sitten olekaan ollut enää ketään kovin kahelia, allekirjoittanutta lukuun ottamatta. Tai kuten Satakunnassa sanotaan, ketään erityisen vitiä.

Tosin poliisiylijohtajalle tiedoksi se, että eläkeiän lähestyessä olen ehtinyt saamaan elämäni aikana vain yhden ylinopeussakon. Minulla on lainkäytöstä siten vain toisen käden tietoja ja ne perustuvat pääasiassa valtion poikaleirillä vuosina 1974 -75 kohtaamaani vallankäyttöön. Uskoisin, että poliisiylijohtaja ei halua , eikä kykene taaksepoistuttamaan kansalaisia näissä oikeustilanteissa.

Poikaleirillä sellainen esimiehiltä onnistui, koska vaakakupissa vuorottelivat varusmiehen pelko ja häpeä. Rikosseuraumusvirasto voinee todistaa ylijohtajalle jo pelkästään omalla nimellään sen, että modernin yhteiskunnan antamalla rikoksen seuraumuksella tähdätään nykyään eettisesti korkeampiin tavoitteisiin , kuin Petroskoissa 1938, naamakirjassa 2011 , tai lehtihaastatteluissa.

Kuvassa John Wayne on lähdössä jakamaan oikeutta ilman tuomioistuimen päätöstä elokuvassa Etsijät. Kuvan olen laittomasti ja oikeudettomasti lainannut netistä.

>Veijareita ja pyhimyksiä

>

Tässä taannoin kykypuolueen kansanedustaja Salo yritti lahjoa koko kinkeripiirin poliisit ylinopeutensa jälkeen. Kansanedustaja pääsi tempullaan käräjäoikeuteen.

Männa viikolla taas raportoitiin erään lääkärin antaneen äidilleen omenan. Sillä tempulla hän on päässyt hovioikeuteen asti.

Toinen virkaveli taas oli levittänyt naisen rinnalle geeliä ja lutkuttanut naisen nänniä rusinasta kirsikaksi. Hän pääsi korkeimpaan oikeuteen.

Kolmannella veijarilla, Karjaalla päin, ei ollut edes papereita, mutta hirvittävä hinku kuitenkin päästä leikkimään lääkärileikkejä.

Minä taas en tahdo päästä edes rotary-klubiin. Autoilustakin on ollut tuloksena 38 vuoden aikana yksi ylinopeussakko ja kaksi pysäköintivirhemaksua.

Olen aamun miettinyt sitä, että olenko minä joku takarivintaavi, luuseri, epäonnistuja, kiltti mammanpoika, vai muuten vaan huonon tuurin vaivaama. Minulle kun ei satu oikein mitään.

Toisaalta, minusta tuntuu, että yhteiskuntamme on amerikkalaistumassa kovaa vauhtia ja oikeusjututkin ovat muuttumassa senmukaisiksi. Ja kolmanneksi sitä ryhtyy aina tuollaisia uutisia lukiessa miettimään, että millaista elämää muut ihmiset viettävät.

Ihminenhän sangen yleisesti ajattelee niin, että oma elämä on tylsää, täynnä taloudellisia huolia ja jos ei muuta ole, niin ainakin sairautta ja vaivaa. Kun ihminen katsoo ympärilleen, hänestä tuntuu, että meneillään on kaikkialla sarja orgioita ja bakkanaaleja. Muiden ihmisten elämä on värikästä, reipasta, rikasta ja täynnä hienoja kokemuksia.

Monet ympärillämme olevat ihmiset pyrkivät tietenkin parhaansa mukaan peittelemään sen tosiasian, että heidän elämänsä on ihan samanlaista kuin meidän toisten. Ja sitten tietenkin ovat nämä perskärpäset, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät lehdissä ja mediassa kertoa omasta elämästään.

Kolmas ryhmä ovat oikeastaan sitten nämä vahingossa ilmitulleen tapaukset, jotka kertovat meille, että ihmisen elämä, yksilön käyttäytyminen ja vallitsevat olosuhteet voivat pahimmillaan aikaansaada melkoista sekahedelmäsoppaa. Yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Yksi tavallinen reppana yritti aamutuimaan tässä viikolla, Riihimäellä, kirjakaupassa, aseellista ryöstöä jalkajousta apuna käyttäen. Kirjakaupan täti oli lukenut huolellisesti ilmeisesti kuormasta joitakin toimintajännäreitä ja muita remeksiä, koska kylmähermoisesti nappasi vorolta naamion pois ja torui suureen ääneen nuorta miestä yhteiskunnan ulkopuolelle hyppäämisestä.

Videoleikkeessä on katkelmia näistä veijareista ja heidän elämästään. Muistakaa toki tänäkin lauantaina, että myös lääkäreiden, poliisien, opettajien , kansanedustajien ja humanististen maisterien joukossa on näitä samoja veijareita runsain mitoin. He ovat vain soluttautuneen ja naamioituneet vaikeasti havaittaviksi.

Varoitus:

Leike sisältää rubensmaisen rehevää puhetta ja joitakin alatyylisiä ilmaisuja Rovaniemen seudulta.

>

Mies raiskattiin Pirkanmaalla, eduskunta hävisi 60 000 euroa meidän yhteisiä rahojamme käymällä oikeutta kolme vuotta vanhasta viinistä, jonka se oli jo maksanut ja Pääministeri Vanhasen mökki on ilmeisesti rakennettu jonkun rakennusliikkeen lahjoittamista tavaroista.

Ihminen on loputtoman hölmö, loputtoman taukki.

Nyt näyttää siltä, että pirkanmaalainen mies oli kävellyt pahaa aavistamatta himonsa ohjaamana homon järjestämään ansaan. Homopa oli saanut pirkkalaismiehen kiinni käsirautoihin sängyn päätyyn , mutta paikalle ei tullutkaan nettinarttua, vaan kyynärän verran aisaa.

Eduskunnan pöljät taas kävivät Etelä-Afrikasta meidän rahoilla tilaamassa suomalaisen asianajan viinitilalta viiniä. Myyjänä toiminut asianajaja oli ehkä hyvä viinitarhuri, mutta eipä hän osannut tai viitsinyt näitä hummeri-poikia evästää ja kertoa heille, että ette te näitä maahan saa. Nyt sitten kansakunnalla on 3 vuotta vanhaa perkeleen kallista valkoviiniä helkkarinmoinen lasti. Tuommoista lastin hakijaa olisi Satakunnassa aikoinaan vedetty turpaan.

Sitten tämä pääministeri. Jotain tuntuu löytyvät joka päivä. Yhä selvemmäksi käy se, että oli asioissa perää, taikka ei, julkisuudessa ovat koko ajan pääministeri ja puoluesihteeri, kaksi hölmöä. Muita törmäilijöitä on ollut kovin vähän. Yksi ”kaikkonen” ei medialle oikein riitä ja Vihriälästä ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan. Tiura oli sopivan nätti suupala medialle, ja Kanervakin niin kauan kun Tukiainen oli mukana kuvioissa.

Iso asia on joka tapauksessa meneillään. Vanhasen rakennustarvikkeiden maksajaa on kuulemma tutkittu nyt vuosi. Kyllä asia tosissaan on otettu, täytyy myöntää. Sitä en osaa sanoa, miksi tämmöistä prosessia pitäisi kutsua. Se riippuu täysin sitten siitä, mitä ko. henkilöt lopulta ovat tehneet. Vääjäämättä näyttää nyt siltä, että aikalailla on tehty.

Mietin itsekseni tässä hiljaa, mitä muuta on vielä tulossa. Näitä persekortteja tuntuu lasitalossa riittävän. Nyt kun tutkiva media on nk. saletissa, kannattaisi ehkä jo päästää meidät jännityksestä ja putsata pöytä saman tien. Yleisradio on pääministerin rakennustarpeita tutkinut hartaasti ja hiljaa. Nyt lasitalosta pitää pian nokittaa, jotta varsinaisen korttitalon kaatamisen kunnia ei karkaa Pasilaan.

Näytelmä on ollut hieno ja jännittävä. Kiitos kovasti siitä. Nyt tekisi mieli kuitenkin jo esityksen jälkeen baariin. Kannattaisi lapioida kaikki sonta nyt saman tien että päästäisi tästä normaaliin elämään joskus.

Lehtomäen, Kiviniemen ja muutaman muun ei enää kannata paljon miettiä. Ensi kesän puoluekokous on edessä ja muille ei pidä antaa liikaa siimaa. Ensimmäinen haastaja saa tässäkin pelissä etutikin. Nähtäväksi jää, onko puolueessa enää yhtään niin tahratonta neitsyttä tai nuorta herraa, että kukaan kehtaa yleensä ehdokkaaksi ruveta. Nyt on kuitenkin jo kiire.

Maakunnasta muuten lähtivät ensimmäiset varoittavat puhelinsoitot jo vuonna 2007 puoluetoimistoon. Novan – maine ja sen taustalla olleiden henkilöiden tekoset 1990-luvun alussa tunnettiin täällä oikein hyvin. Puoluetoimistossa raha kuitenkin voitti jälleen järjen äänen.

>Hallituksen vika…..

>

Maahanmuuttajista ei ole kuin harmia kantaväestölle. Väkivaltainen käytös ja haparoiva suomenkielen ymmärtäminen aikaan saavat ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Jos et syö myrkkysieniä metsässä, niin ainakin puret virkavaltaa koipeen. Tai ainakin hankit kaverillesi syytteen.

Päijät-Hämeessä konstaapeli on syytettyjen penkillä tuomioistuimessa koska antoi hollantia haukkuvan ja hollantia ymmärtävän poliisikoiran purra rattijuoppoa kintuille.

Koira oli siis maahanmuuttaja, jonka kotouttaminen oli jäänyt puolitiehen. Silti sitä käytettiin työelämässä siekailematta vaarallisissa ja vaativissa tehtävissä. Miten nyt hollantia ymmärtävä koira voisi tietää mitä viinalta haisevan roiston kanssa tehdään.

Purtu, kantaväestöön kuulunut hämäläinen, väitti kuulleensa kuinka maahanmuuttajan suomalainen kumppani oli käskenyt maahanmuuttajan purra. Oli käytetty pure – komentoa. Kun olisi pitänyt käyttää bitjen –verbiä.

Konstaapeli kiistää jyrkästi väitteen ja vetoaa siihen ,että eihän se edes ymmärrä suomea. Konstaapelin hollannin opinnot alkavat Lahden kansalaisopistossa vasta syyskuussa, joten tässä on tultu konstaapelin kertoman mukaan nyt aluksi toimeen vähän ilmeillä, eleillä, käsimerkeillä ja nakkipaketilla.

Surra täytyy kovasti, jos kielitaidottomat maahanmuuttajat vievät kaikki työpaikkamme, yrittävät raukat opetella kaunista kieltämme ja vielä purevat päälle.

Mitä hallitus ja pääministeri aikovat asian vuoksi tehdä ?

Koska kotimainen poliisikoiratuotanto saadaan nousemaan kysyntää vastaavalle tasolle ?