Kirjoja ilmaiseksi !!!!!

Opetusministeri on aloittamassa työrupeamaansa yhtä rivakasti kuin edeltäjänsä. Kun valtion kirstu on ruvella ja kansakunnan pitäisi laittaa suu säkkiä myöden kiinni, ministeri lupailee ilmaisia koulukirjoja lukiolaisille. Summahan ei kovin suuri ole, vain 60 miljoonaa, mutta signaali sitäkin voimakkaampi.

Kustantajat voivat nyt rauhassa nostaa kirjojen hintaa jo etupainoisesti ja suunnitella julkaisusyklinsä niin, että kun tähän asti on julkaistu uusi oppikirjasarja joka kolmas vuosi, nyt sellaisen pystyy julkaisemaan joka toinen vuosi, valtion kustannuksella.

Sisältöjen hallinnassa kirja ja muut kirjalliset dokumentit ovat joissakin tapauksissa tietenkin ylivoimaisia, mutta myös muihin alustoihin ja menetelmiin on syytä pyrkiä lukioissa ja muissa oppilaitoksissa.

Ministeriö on jo ilmoittanut sen, että pienten paikkakuntien lukioiden rahoitus laitetaan uusiin puihin. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että pienet lukiot joutuvat lopettamaan toimintansa, taikka yhdistymään suuriin lukioihin. Tämä taas on oivallinen piiska edelliselle opetusministerille, nykyiselle kuntaministeri Virkkuselle, kun hän ajaa mullilauman, eli vastahakoiset pienet kunnat suuriin yksiköihin.

Ja ilmaiset oppikirjat odottavat kaikkia niitä nuoria kansakunnan toivoja, jotka jaksavat lähteä 100 kilometrin päässä olevaan kaupunkiin gymnaasia käymään.

Periaatteessa olen tietysti iloinen siitä, että kun toisaalta hallitusohjelmassa rokotettiin koulutusta ja kasvatusta yhteensä noin 200 miljoonalla, vastikkeeksi jotain plussaakin on tulossa. Toisaalta, huomattavan vähäisellä vaivalla tästäkin päästäisi, jos annettaisi osa tuosta summasta suoraan kustantajille kullekin 1 miljoona ja sen jälkeen lopulla rahalla hoidettaisi nuorten opiskelijoiden mielenterveysongelmia, palkattaisi terveydenhoitajia, korjattaisi homeisia koulurakennuksia ja pienennettäsi ryhmäkokoja. Jos rahaa on todella paljon, loput voisi ohjata vaikkapa koulukiusaamisen ehkäisyyn.

Nuo asiat taitavat kuitenkin olla liian vaikeita asioita hoidettavaksi. Ilmainen koulukirja on populistinen ja ihana asia, jolla on mukava revitellä ja hankkia meriittejä. Ministeri on tässä asiassa kuitenkin vähän aikaansa jäljessä. Olisi kannattanut luvata jokaiselle lukiolaiselle ilmainen taulutietokone. Sisällöistä viis, mutta se se olisi ollut komeaa ja ainakin kustantajat olisivat viimein joutuneet keksimään sisällöille uusia muotoja. Sitä ne ovat pelänneet jo monta vuotta.

Torstai on toivoa täynnä

Halukkaat presidenttiehdokkaat kömpivät vähitellen koloistaan. Ritari Iisalon sukulaismies on huomenna mahdollisesti tulossa mukaan kisaan.

Ajankohta on sikäli merkittävä, että samaan aikaan nykyisen presidentin kunniaa käsitellään oikeudessa. Muudan korpisoturi on varomattomasti toimien unohtanut sotilasvalansa velvoitteen ja laukonut virkatehtävissä lauseita, joita ei normaalisti ylipäälliköstä sanota. Seuraukset ovat odotetut ja ansaitut. Korpisoturin olisi kannattanut matkia kk- mies Määttää ja keskittyä ammattinsa substanssiin.

Uuden mahdollisen presidenttiehdokkaan vahvuutena on se, että hänen enomiehistään todella kaksi on ollut ritareita ja kolmattakin ehdotettiin ritariksi, mutta Heinrich ei asiaan suostunut. Uuden ehdokkaan sukutausta on todiste hänen jämäkkyydestään ja suoraselkäisyydestään. Tuskin Suomessa vastaavaa veljessarjaa on ollut. Neljäs eno haavoittui.

Uusi mahdollinen presidenttiehdokas on kovasti natomyönteinen. Ja viriili. Häneltä riittää mielipiteitä sekä oikealle että vasemmalle. Hän on lämminhenkinen ja sovitteleva luonne, jonka parhaat meriitit ovat usein unohdettuja hänen luontaisen vaatimattomuutensa vuoksi.

Jep…. tekstiä tulee taas.

Täytyy sanoa, että näinä sananvapauden etsikkoaikoina mieleni tekisi myös hieman muistella niitä monia sanoja, jolla tämä huomenna esiin tuleva mahdollinen ehdokas on isääni, äitiäni, naapureitani, ystäviäni ja muita maaseudulla asuvia luonnehtinut. Niistä on huokunut suuri ymmärrys ja lämminhenkinen myötäelämisen tuuli, joka on vaikeina aikoina tukenut tavallisen maaseudun asukkaan työntäyteistä elämää aina silloin, kun Maalaisliitto ja Korsimo eivät ole hätään ehtineet.

Jos vaikka joskus on elämä sujunut pellon laidalla tylsästi ja puuduttavasti, tämä tuleva mahdollinen ehdokas on rientänyt aina apuun ja saanut maakuntien ihmisten ajatukset pois mieltä kalvavista asioista ja tuonut tilalle joukon raikkaita ja vilpoisia tuulahduksia.

Maanviljelijäväestöä on enää noin 4 % kokonaisväestöstä. Sellaisessa tilanteessa on hyvin ymmärrettävää, että maaseudun väki solidaarisena on innokkaalla mielellä ja tukee tämän mahdollisen ehdokkaan valintaa presidenttiehdokkaaksi ja edelleen presidentiksi. Koko kansakunnalle olisi siunauksellista, jos yhä useammat pääsisivät osalliseksi tämän valtiomiehen ajatuksista ja mielipiteistä.

Kun kommentoitte, muistakaa, että lämminhenkisesti ja solidaarisesti. Jos ette osaa, katsokaa tekstistä mallia. Se on yllättävän helppoa, kun alkuun pääsee.

Linjauksia tänä ihanana kirkkaana päivänä

Demariministerit eivät lepää lomallakaan. Nuo uutterat pikku vaalikenttiemme samurait saavat aikaan lämpöä ja hikoilemista kaikkialla, minne sattuvat menemään ja suunsa aukaisemaan. Viimeaikaiset ulostulot ovat jo sillä rajalla, että kohta ne saavat demokraattisen liikkeen vastustajienkin piirissä aikaan hymyä.

Ilkka Kantola ( sd) on sitä mieltä, että vaikka hän itse saikin vaihtaa vaimoa mukavampaan ja kiinnostavampaan, ylioppilaiden ei ole syytä helpolla päästä vaihtamaan opiskelualaansa, taikka täydentämään sitä toisella tutkinnolla. Yksi tutkinto riittää ja sillä sitten pärjätään noin 45 vuotta.

Valtionvarainministeri Urpilainen taas näyttää viimein tehtäväkentästään löytäneet aiheen, joka hänelle sopii ja johon ulkomaisilla taloustieteilijöille ei ole mitään poikkipuolista samottava. Hän haluaa pörssiyhtiöiden hallintoelimiin naiskiintiöt. Uskoisin niin, että tämä tulee kiihdyttämään pakoa Helsingin aneemisesta pörssistä.

Tosin, Urpilaisen pieneksi harmiksi on todettava, että ajatus on EU- parlamentin, ei hänen. Urpilaisen ulostulot muistuttavatkin suuresti näitä allekirjoittaneen Tillman- raportointeja, joissa ei juurikaan mitään omaa keksitä, vaan eilisiä höystöjä uudelleen lämmitetään

Odotan kiinnostuneena muitakin kiintiöitä ja ulostuloja. Tähän asti julkisuuteen on ilmestynyt sangen hupaisia asioita ja pääasiassa vain populistisella sävyllä väritettyinä

Liikenneministeri ( vas) on linjannut jo promillerajan laskun ja ruuhkamaksut julkisuuteen. Työministeri taas on ehtinyt miettiä harmaan talouden poistamisen valmiiksi.

Ja mitä on saanut aikaan kokoomus ? Ei mitään. Turkulainen Ville Itälä on kehottanut kepulaisia äänestämään heti suosiolla Niinistöä. Ja Kuntaministeri on uhkaillut Suomen kuntia samaan tapaan, kuin hän uhkaili opetusministerinä Suomen opiskelijoita. Mutta ei mitään konkreettista. Olen pettynyt ja häpeissäni.

Olisikin laskettava Kimmo Sasi irti nopeasti. Sillä tavoin oikeistovoimilla olisi edes pieni mahdollisuus säilyä tasavertaisessa asemassa kesän tiedotushelvetissä. Sasi voisi analysoida vaikkapa maahanmuuttajien oikeuskäytäntöjä ja niiden soveltamismahdollisuuksia Suomessa.

Valokuvan taikaa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi naiset ovat kautta aikojen olleet hysteerisiä , jos joku on heitä osoitellut camera obscuralla ja yrittänyt saada itselleen osan kohteen kauneutta ikuistettua. Tavikset uhkaavat särkeä laitteen, joko kokonaan, tai pelkän linssin. Tai he uhkaavat paeta tilannetta. Valtioneuvoston jäsenet joutuvat tyytymään siihen, mitä julkisuuteen tulee.

Ministeri Urpilaisen kuvajournalistinen kohtelu on saamassa riemastuttavia piirteitä. Nettisivut ja paperiset aviisit ovat viime aikoina kilpailleet siitä, kuka pystyy julkaisemaan ministeristä kummallisemman otoksen.

Suosittua on ollut polvistua ministerin eteen ja kuvata alakulmasta hänen leukaansa, oikeastaan leukojaan. Näin on saatu, paitsi nuori nainen näyttämään kummalliselta, myöskin mukaan ylimielisyyttä ja omanarvontuntoa.

Toinen suosittu menetelmä on ollut hiipi kameran kanssa Urpilaisen takaa hänen sivulleen ja laukoa sarjakuva-asennolla puolet muistikorttia täyteen. Nykykameroiden tekniikalla tämä tarkoittaa enemmän kuin Antti Rokan konepistoolista aikoinaan pärähdyksessä lähti kuteja. Jokaisessa sarjassa on niin paljon kuvia, että niillä voisi tapetoida kaikki Eduskuntatalon miesten vessat Urpilaisen kuvilla.

No, joka tapauksessa, edes Jutta ei kykene kovin pitkiä kuvasarjoja hymyilemään luottamusta herättävää vaalihymyä. Ja lopulta sitten toimittaja valitsee juuri sen kuvan, jossa Jutan naama muistuttaa varusmiehille jaettavan talviturkislakin lempinimeä.

Mistä tämä sitten johtuu ?

Kaikenhan pitäisi olla nyt hyvin. On oikeistoa mukana ja on demareita mukana. Kreikkaa pelastetaan niin maan perusteellisesti. Kaikki mikä luvattiin, säätytalon hiilivalkeilla kolmasti kiellettiin. Mutta riittääkö tämä syyksi median piruiluun. Tuskinpa vain. Luultavasti tässä nyt on menossa veren haistelu kierrokset, jonka aikana media tutkii eri vaihtoehtoja. Media luultavasti ryhtyy lomien jälkeen kuvallisen repostelun lisäksi etsimään Jutan heikkoja ominaisuuksia ja ” hakkaraismaisuuksia” .

Median ja Jutan erikoislaatuinen suhde alkoi oikeastaan siitä, kun hän poseerasi aikoinaan lääkeruiskun kanssa lehdessä samana päivänä, kun paljastui se, että Nokialla joku oikea sairaanhoitaja oli ” parantanut” insuliinilla ihmisiä.

Ja kaikki muistamme tietenkin verkkosukat.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, koska Jutan vaalistailaukseen revitään suurempia aukkoja. Tämä outojen kuvien virta kun ei tunnu tyrehtyvän. Erityisesti kiinnittäkääpä huomiota siihen, että sangen usein Jutta on kuvattu jostain ahtaasta raosta, kahden tumman hahmon välistä ja suurten ahdistavien paineiden puristamana.

Kuvia löytää kuka tahansa. Tässä muutamia linkkejä.

Jutta ahtaassa välissä tuskaisena

Jutta pöllähtäneenä

Jutta itsevarmana ja ylimielisenä, kasvot kiristyneenä

Jutta ahdistettuna silohiuksiseksi martyyriksi

Jutta vihaisena ja määräilevänä. Jyrki rukoukseen kumartuneena

Blondi peittää kaiken alleen

Katoavat ammatit

Uuden hallituksen ohjelma odottaa täytäntöönpanoa. Opetuksen saralla säästötavoitteet ovat mittavia. Valitettavasti kyse on kuitenkin menojen säästötavoitteista. Kukaan ei toistaiseksi ole yrittänytkään arvioida säästöistä aiheutuneiden kustannuksien määrää ja niiden kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnalle.

No, noista on ihan turha urputtaa. Siirtykäämme siis ” koiravero-osastolle”.

Uuden hallitusohjelman mullistavin lause ja lupaus koskee tv- lupatarkastustoiminnan lopettamista. uusi hallitus vie meidät keski-ikäiset uudelleen aikaan ennen televisiota. Sosiaalisesta muististamme katoaa 50 vuotta.

Sosiologien on syytä nyt laittaa kaasua koneeseen ja ryhtyä kartoittamaan graduin ja lisurein ja väikkärein kiireesti tätä katoavaa kansanperinnettä. Valtiovalta kuvittelee säästävänsä 11 miljoonaa. Kansakunnan sisäinen muisti kuitenkin menettää paljon enemmän, ellei nyt nopeasti ryhdytä arkistoimaan asiaan liittyvää tietotaitoa ja kansanperinnettä.

Uuden media-maksun pakollisuus on selvä asia. Perusteeksi maksulle riittää varmasti se, että taloudessa on tulitikkuja ja huopa; savumerkkien lähetyskyky on silloin osoitettu. Ruokakunta on viestintävalmiina.

Minun radioasemani vaatii myös luvan. Siitä joudun maksamaan 18 euroa 16 senttiä vuodessa. Tuolla rahalla minulla on mahdollisuus kommunikoida niin paljon kuin sielu sietää ja kitarisat kestävät. Elän pelossa, josko media maksu tulee ulottumaan myös minun asemaani. Jos niin käy, ryhdyn desantiksi ja vien aseman matkalaukussa kuusen juurelle ja heitän antennit kuuseen.

Tuleva hallitus uhkailee jo sitä, että kaikkea päätöksen tekoa ei tulla tavalliselle kansalle kertomaan. Se sopii minulle ihan hyvin. Osa päätöksistä näyttää olevan senkaltaisia, että minun tulee niistä paha mieli ja ne eivät minua juurikaan kiinnosta.

Ammattikorkeakoulujen , kuten myös toisen asteen kouluverkkoja tullaan supistamaan. Ei haittaa minua. Antaa tulla lunta tupaan vain. Kun jotain alkaa viimein tapahtumaan ja viimeiset on ajettu ulos lakkautettavista pisteistä, minä olen jo eläkkeellä.

Minua surettaa se, että yhteiskunta koulutusjärjestelmällä tuhoaa hyvän sosiaalitoimen työvälineen.

Kun koulutusjärjestelmää on pidetty hieman ylileveänä, on pystytty ottamaan kaikki mahdolliset herramme muurahaiset opintojen pariin. Valmistumisprosentti on ollut vaatimaton, mutta tällä tavalla on sangen halvalla voitu pitää väkeä pois kaduilta.

Toisen asteen ja ammattikorkeakoulun oppilaskustannukset eivät oleellisesti eroa niistä kustannuksista, joita yhteiskunnalle syntyy, kun nuori ei viitsi mennä tai ei pääse minnekään.

Jos tämmöinen nuori sitten potkii mummot katuun ja teholle, nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle maltaita. Mummon teholla notkuminen voi maksaa tyypillisesti 10 000 euroa vuorokausi. Huostaan otettu nuori maksaa noin 60 000 euroa vuodessa. Kaikki maksaa.

Mutta olkaa hyvät. Voitte näperrellä aivan vapaasti tv- lupatarkastajien kanssa. Kun ryhdytte tekemään muutoksia koulutusjärjestelmään, muistakaa se, että seuraukset näkyvät vasta 10 – 50 vuoden kuluttua.

Nyt yhteiskunnassa niitetään sitä satoa, jota syntyi, kun 1992 laman hoitamisessa oltiin vähän innokkaita ja rajuja.

Koulutuksen sektorilla nykynuori joutuu kamppailemaan toisenkin ongelman kanssa. Koulutuspaikka pitää ensin saada itselle, mutta kun niitä ammatteja ja koulutuksia pitää saada 3, 5 kpl. Se on se keskimääräinen ammattien lukumäärä, jonka nykynuori joutuu hankkimaan elämänsä aikana. Yksi ammatti ja koulutus takaavat huoletonta elämää vain 15 vuodeksi. Asuntolainat, harmi kyllä, kestävät nykyään usein 30 vuotta.

TV- lupatarkastajat joutuvat nyt hankkimaan itselleen uuden koulutuksen ja ammatin. Mutta kannattaa olla tarkkana. Nykyisistä ammateista on 25 vuoden kuluttua jäljellä enää 25 %. Muut ovat kadonneet.

Siinäpä sitä olisi nykyhallitukselle vähän koulutuspoliittista pähkinää. Juuri kun olet saanut leikattua ja oppilaitokset ajettua alas, jo kohta toisaalta huudetaan jotain uutta koulutusta. Ja kun olet 7 vuoden kuluttua saanut polkaistua uutta koulutusta liikkeelle, jos huudetaan sen lopettamista.

Hallituksen kannattaisi harkita koko koulutusjärjestelmän alasajoa ja nopeaa siirtymistä ammattikuntalaitokseen ja oppisopimuskoulutukseen. Kyllä silloin ainakin piisaisi kännissä hoilaavia kisällejä, jotka toivoisivat järvien muuttuvan bioetanooliksi.

>Mistä näitä sikiää ?

>

Kyllä ihminen on hölmö. Varsinkin sosiaalidemokraatti. Mutta myös minä olen suuri hölmö. Suurena erotuksena on se, että minä pystyn illan aikana virheeni korjaamaan.

Sössein aamutuimaan läppärini kanssa niin totaalisesti, että edes korkeakoulun atk- vastaava ei saanut tehtyä koneelle mitään. Joudun nyt illalla tyhjentämään arvokkaan tietomassan koneesta ja formatoimaan ja täyttämään se kokonaan uudelleen.

Sosiaalidemokraateilla ei taida sitä mahdollisuutta olla.

Viikon aikana matkoillani olen viihdyttänyt itseäni radion uutisilla. Hallitusohjelmaa synnytetään kovalla ähinällä. Hallitusvesi on jo tullut ulos ja suuri osa hallitusnapanuoraakin roikkuu jo säätytalon ikkunasta ulkona.

Mutta alvin kohoaminen on onnistuttu estämään. Sen sijaan demokraattiset voimat haluavat veroa lisää kaljalle, tupakalle, viinalle ja muulle sellaiselle. Kun kuulin virka-auton hytissä tästä, olin pakotettu päästämään suustani riemun kiljahduksia.

Opettajana voin tuudittaa seuraajani siihen tietoon, että tyhmyys ei katoa maailmasta mihinkään. Etenkin demokraattiset voimat ovat aina ja ikuisesti mukana pluutonassa, joka vetäytyy kohden Tamperetta ja silti uskoo voittoon.

Demokraattisen voimien kannattajat ja äänestäjät saavat nyt sitten vapaasti sauhutella ja tupakoida ja pelastaa maata. Kyllä nyt sattui ikävästi päätös omaan nilkkaan. Me muut voimme vierestä naureskella ja säädellä omaa verotustamme.

Mukavaa oli myöskin huomata se, että tyhmyyttä ja kykenemättömyyttä on muutenkin säätytalossa liikkeellä. Hallitusohjelmassa päätöksiä tehdään vain yhtä vuotta kohden ja seuraavien kolmen vuoden päätökset toivotaan tehtäväksi hämähäkkimiehen, lepakkomiehen, kissanaisen, lumikin tai joulupukin toimesta.

Mutta hölmöin kaikista on solisaliraatti. Ja vasemmistoliitto. Me muut voimme lakata polttamasta ja juomasta. Ja jos emme lakkaa, ainakin meidän tuloistamme tuo puuhastelu vie kohtuullisen vähän rahaa.

Minä jännitän uuden opetusministerin nimeä. Toivottavasti se henkilö on solisaliraatti. Silloin meille aukeaisi taivas. Silloin kaikki sivistystoimi keskitettäisi asutuskeskuksiin ja hallinnonala kylpisi rahassa. Koko pitkän urani varrella erityisen aurinkoisia aikoja ovat olleet ne, jolloin SDP- opetusministeri on syytänyt rahaa pitkin opetuksen sarkaa. Opetushenkilökunta on päässyt seminaareihin ja koulutukseen, aloituspaikkoja on lisätty ja kansainvälisyyttä ovat sankat opettajajoukot päässeet viemään pitkin maailmaa.

Voi, kuinka minä jännitän demokraattisen ministerin puolesta. Voiko olla mitään hehkeämpää kuin naispuolinen sosdem. -opetusministeri juhannusviikolla punaisessa minihameessa. Voiko korvissa soida mikään kauniimmin kuin hänen stay-up sukkiensa suhina punaisen hamosen alla ?

Koko opetussektori odottaa kitalaki kuivana, katkonaisesti hengittäen.

Hallitusohjelmassa on muutakin mukavaa, joka osuus SAK- kenttään kuin miljoona volttia. Kateus ja ahneus sokaisevat päättäjiä. Tulee vielä käymään niin, että ay- ihmisiltä ulosmitataan suuret summat pois, ja tuskin kukaan huomaa asiaa. Palaan ehkä asiaa myöhemmin, jahkaa konkreettinen ohjelma esitetään.

Nyt menen residenssiin velvoitetöihin. Lankomies ( ei SDP) on tulossa kylään perheensä ja koiransa ( Bichon frisé) kanssa. Tämä marsalkka Mannerheimin karvalakkia muistuttava eläin toivon mukaan ei pissi sisälle, eikä muutenkaan käyttäydy erityisen sosiaalidemokraattisesti.

Vieraiden mentyä palaan taas tänne. Sitä odotellessa, olkaa niin kilttejä, pitäkää peukkuja demokraattisen opetusministerin puolesta. Seuraavalla kerralla kirjoitan Suomen Keskustan arvotyhjiöstä. Siitäkin asiasta on runsaasti todisteita lähimenneisyydestä.

>Äänestin tänään itseni alikorpraaliksi

>

Ei tullut taaskaan korpinjämiä. Puolustusvoimat ovat pelon vallassa päättäneet ilmeisesti kokonaan unohtaa minun ylentämiseni, sillä historiassa on runsaasti huonoja esimerkkejä siitä, mitä innokkaat ja pätevät korpraalit saavat sotamaailmassa aikaan.

Pitänee keksiä juhlimiseen sen vuoksi joku muu syy.

Ohimenneet korpinnatsat korvautuvat moninkertaisesti sen riemun avulla, joka on minussa syntynyt Suomen Keskustan jäsenäänestyksen tiimoilta.

On hupaisaa, että yksi Suomen parhaista puoluekoneistoista ei kykene lukemaan puolueen sääntökirjaa ja tekemään sen perusteella päätöksen siitä, pitäisikö mennä hallitukseen , vai ei. Itse asiassa kysymys on paljon monimutkaisempi. Jos jokaiselta mökin ukolta ja ämmältä ryhdyttäisi jotain kysymään, niin silloin olisi syytä kysyä myös sitä, kenen kanssa mennään hallitukseen, minkä värisillä tuoleilla haluttaisi siellä hallituksessa istua ja kenen vieressä.

Ja sitä ennen pitäisi saada jokaiselle jäsenelle sähköposti , tai edes sähköpostiosoite.

Kun suurilta kansanjoukoilta mennään kansanäänestyksessä jotain kysymään, niin periaatteessa seurauksena on katastrofi. Näin käy helposti kun äänestetään liittymisestä talousunioniin, uuden rahan käyttöön otosta taikka presidentistä.

Silmäätekevät on paikoilleen ja mandaateilleen äänestetty juuri siksi, että heillä olisi tavallista kansaa parempi näkemys ja tieto päätöstensä pohjaksi.

Jos puolueen johtoihmiset eivät pysty, taikka uskalla tehdä asiassa päätöksiä puoleen taikka toiseen, seuraukset on sitten vain kärsittävä.

Pienemmissä asioissa, kuten uusien siltojen rakentamisissa, paikallisteiden kunnostamisissa ja paikallisten sonniyhdistysten asioiden hoitamisissa Keskusta on osoittanut suurta tarmokkuutta ja kyvykkyyttä. Mikä ihme sitten voi kiikastaa tässä asiassa ? Vaihtoehtoja on vain kolme ja kaikki ovat yhtä huonoja.

Hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa nipistää kannatuksesta lisää muutaman prosentin. Hallitusyhteistyö demareiden kanssa nipistää kannatuksesta muutaman prosentin. Ja uusien vaalien järjestäminen maahan nipistää kannatuksesta muutaman prosentin.

Mikä siis mättää ?

Jos Jumala lyö raekuurolla viljan lakoon ja pellot lainehtimaan vettä, ei tyypillinen entisajan Keskustan kannattaja ryhtynyt aprikoimaan, että pitäisiköhän mennä tehtaaseen hitsaajaksi ja ryhtyä demariksi.

Hän odotti veden poismenoa ja ilman kaunistumista. Ja kylvi syksyllä peltoon ruista.

Kun miettii Keskusta suuria virheitä viime vuosien aikana, huomaa helposti sen, että puolueesta pitäisi löytyä nyt ja tulevaisuudessa uskomaton määrä pöljäilyä ja edesvastuutonta toimintaa, jotta edes päästäisi lähelle lähihistorian ongelmien tasoa. Kannattaisi ehkä ajatella, että tekipä puolue mitä tahansa, enää huonommaksi asiat eivät voi mennä. Luultavasti vain paremmaksi.

Mutta jäsenäänestys on pelleilyä. Voi käydä niin kuin demareille kävi silloin kun kansakoulunopettaja Ahtisaari tuli oikealta ohi ja puoluekoneiston ajatukset sotkettiin suohon. Tosin tuo äänestys oli muistaakseni avoin kaikille.

Kuvitelkaapas, että demarit järjestäisivät nyt jäsenäänestyksen siitä, tekikö Heinäluoma nyt neuvotteluissa oikein, tekikö Urpilainen neuvotteluissa oikein , vai tekikö joku muu neuvotteluissa nyt oikein ?

Tulos voisi olla sangen hämmästyttävä.

Korpinjämistä vielä sen verran, että varusmiespalveluspaikkani YK- koulutuskeskuksen naiset kyllä yrittivät aikoinaan saada minulle nuo kulmaraudat kaulukseeni hyvistä palveluksistani korvaukseksi .

Pahaksi onneksi kuitenkin kävi niin, että pari autokuskia onnistui sammuttamaan palavan ammusauton Mouhijärvellä. Se toiminta katsottiin silloin edesauttaneen maanpuolustusta enemmän kuin allekirjoittaneen urhea sodanaikaisen kotirintamatyön harjoittelu varusmies-olosuhteissa.

>Espoo ja kirkko sopivat koulujen hengellisistä pelisäännöistä

>

Työviikon loppuessa minua naurattaa surumielisesti se, että Jumalaa kuulematta Espoo ja kirkko ovat sopineet ilman sen suurempaa rähinää ja nimittelyä hengellisistä pelisäännöistä. On siis oltava kiitollinen. Instituutioilla on edelleen neuvottelukykyä ja halua. Jopa mahdottomat tehtävät voidaan ihmisen toimesta asettaa oikealle tolalle.

Jahkaa erkkolaisen yllyttämänä suvivirren lisäksi kaikki muutkin hengelliset asiat yhteensovitetaan yhteiskunnan kanssa, voimme lopultakin ihastella sitä kuvaraamatun asetelmaa, jossa gasellit ja jalopeurat makoilevat lähteellä rinnatusten.

Hallitusneuvottelut eroavat näköjään hengellisistä neuvotteluista siinä mielessä, että ihmiset eivät voi millään sopia siitä, että jos ollaan perse aukisia, niin millä tavoin ollaan. Muistan pienenä kokeneeni lasten leikeissä tämän kaltaista avuttomuutta ja mielihalujen sekahedelmäsoppaa.

Kreikassa pörssikurssit ovat tänään rallatelleet hyvässä myötätuulessa. Se tarkoittaa aina toivoa ja valoa. Silloin ihmiset uskovat, että jotain vielä parempaa on tulossa. Meillä Suomessa kerjäläinen on laittanut toista kepillä silmään. Syynä on riita kerjäyspaikasta. Minua vienosti hymyilyttää. Seuraavassa vaiheessa joku laittaa säätytalon aulassa jotakuta nyrkillä silmään.

Sitä odotellessa meidän tavallisten ihmisten on edelleen yritettävä käyttäytyä niin kuin ihmiset. Voi korkeintaan vähän demonstroida pahaa oloamme, hallitusti ja ohjatusti. Vaikkapa voikukkien kaivamisella. Jumalainen tragedia jatkuu näyttämöllä. Se jatkuu viikonloppuna ja maanantaina. Saippuaoopperan käänteet ovat osin ennustettavissa, mutta sopivasti siellä on myös jotain uutta ja yllättävää.

Muistelen mielelläni vanhaa KUPLA- sarjaa. Suomen tasavallan politiikassa, KUPLA- sarjassa ja Martti Innasen ELSA – tangossa kaikissa on eräs huomionarvoinen yhteinen nimittäjä. Suuri kansa ja katsojat, sekä kuuntelijat hyvin pitkään luulivat, että kaikkia kolmea esitetään tosissaan.

Nyt näyttää siltä, että kaikki kolme ovat parodiaa. Nyt tämän viimeisemmänkin osalta tilanne on selkiytymässä. Mutta kuka on tämä käsikirjoittaja ? Hardwick ? Hauskaa on joka tapauksessa.

Viikonloppua kaikille Nokiaa omistaville ja muuten ulkoiluhaluisille. Huomenna ja sunnuntaina kannattaa kierrellä muovipussin kanssa asutuskeskuksien liepeillä. Tyhjiä pulloja on runsaasti tarjolla. Niistä saa helpolla verotonta uutta pääomaa.

>Ennakkoluulo

>

Suomalaiset romaanit ovat kuulemma pidentyneet. Luin aamun lehdestä. Ajattelin, että tottakai, tietenkin. hyvä ravinto ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta aiheuttaa tasapuolisesti kaikissa jäsenissään muutoksia.

Kyse oli kirjoista.

Huomasin ajattelevani nykyisessä rasistisessa ilmapiirissä automaattisesti siltä pohjalta, että tässä taas joku tatuvanhanen on tehnyt vähän postmodernia tutkimusta.

Laitoin verkkarit jalkaan ja lähden harrastamaan liikuntaa. Palaan tänne takaisin hikisenä ja väsyneenä. Luultavasti minulla on liikunnasta illalla myös jotain purevaa sanottavaa.

Säätytalolle ei osaa enää toivottaa oikeastaan muuta kuin, että muuttaisivat jonnekin hiljaisempaan paikkaan neuvottelemaan. Olisi suotavaa, että ihmiset saisivat nauttia kesästä. Tämä hammastenkiristys ja ihmettely alkaa kohta käymään pienen ihmisen mielenrauhan päälle

>Räkätti a la Savoyarde

>

Hallitusneuvotteluissa on saatua sovituksi jo rasismin kitkeminen, ruletin ja loton yhdistäminen ja lapsilisien verottaminen. Sikäli asiat ovat hyvällä mallilla, että en juurikaan pelaa rahapelejä, lapset ovat jo aikuisia ja itse olen pakolaisen poika.

Tätä rataa kun neuvottelut etenevät, juhannuksena on sovittu vanhanpiianveron palauttaminen ja katiskojen, ynnä polkupyörien rekisteröinti ja verollepano.

Näidenkin suhteen olen levollisella mielellä, sillä ruokakunnassa on vain vaimolla polkupyörä. Katiskoita ja vanhojapiikoja ei ole.

Näytelmää seuratessa tulee epätodellinen olotila. Se sai minut tänään tekemään epätoivoisen teon, josta ei ole syytä edes täällä kirjoitta, sillä se saattaa aiheuttaa perheen jäsenille vaikeuksia. Laitoin minäkin elämän risaiseksi. Tein teon, joka on verrattavissa Pietarin takinkääntöön hiilivalkealla.

Mutta mikäpä minä olen tässä yksin maailmaa harteilla kantamassa. Kun päättäjät ottavat kotimaamme kansantaloutta ja hyvinvointia vastaan käänteisen kulutusluoton, joka syö pikkuhiljaa olosuhteemme samaan tilanteeseen kuin Nokian pörssikurssin.

Tänään, toukokuun viimeisenä päivänä olisi oikeastaan hyvä yhtyä suvivirteen ja ryhtyä pitämään kirjaa siitä, mitä merkillistä Suomessa ja Euroopassa oikein tapahtuu. Taitaa olla nimittäin niin, että elämme jälleen merkittäviä päiviä.

Räkättirastas pihakuusessa on autuaan tietämätön kaikesta tästä. Se toimii vaistojensa varassa ja luottaa siihen, että kun se pesä on siinä saanut olla monta vuotta, niin residenssin omistaja ei nyt äkkiä ryhdy päättäjiä apinoimaan ja hulluja temppuja tekemään. Marjapensaissa on hyvin nuppuja. Kun elokuu tulee, siellä riittä luontokappaleella syömistä. Pesue lentää talven tullen Keski- ja Etelä- Eurooppaan ja palaa taas keväällä takaisin, elleivät etelän ihmiset ole niitä syöneet ruoka- ja rahapulassaan.

Teen siis laupeuden työtä. Kasvatan italialaisille , maltalaisille, kreikkalaisille ja espanjalaisille evästä ja saan siitä vielä sielulleni tyydytystä.

Joku rengastuksesta ja linnuista kiinnostunut voi nyt väittää, että Räkättirastas talvehtii Länsi-Euroopassa. Minä elän kuitenkin siinä vahvassa uskossa, että minun hoivaamani ruoka-apu menee Välimeren rannoille. Siellä niitä ensi talvena syödään suureen nälkään suupielet rasvasta valuen. Ja päälle hörpätään punaista viiniä.

Sain minä sentään mieleni tänäänkin suggeroitua hyväksi. Mutta päivä päivältä se on vaikeampaa.