Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Politiikka

Pelastustalkoot

Silmäätekevät ovat päivän aikana kilvan halunneet kilvoitella siitä, kuka suostuu  suurempaan palkanalennukseen. Massojen tyynnyttelemiseksi on  jotain tehtävä. Demareiden Backmanilta kuultiin jo parahdus, että jo riittää toverit.
 
Kansanedustajat ja ministerit ja herrat ja  herraksi itseään  luulevat  kisailevat nyt siitä, millä eväillä voisi  varmistaa itselleen koskemattomuuden ja  pelitermiä  käyttääkseni ikuiset elämät. Tavallisen ihmisen osa on  äimistellä sitä, kuinka voidaan kansakunnan  tila parantaa sillä, jos 200 kansanedustajan  palkkaa lasketaan 1000 eurolla  kuukaudessa.
 
Ilmassa on havaittavissa punakaarti-ilmiö. Huonot olot ovat  ainoastaan rikkaiden syy ja kun  rikkailta otetaan osa rikkauksista  pois  verotuksella ja jaetaan köyhille, niin  sitten on kaikilla hyvä  olo.
 
Ainoat  demograaffiset sektorit, joiden käsittelyllä jotain merkitystä kansantaloudelle  on, ovat vanhukset ja keskituloiset  lapsiperheet. Muiden ryhmien rokottaminen on absurdia silmälumetta ja massojen huijaamista.
 
Olen varma, että ennen kuin  hiihtolomassa mennään, suomalaiset jääkiekkoilijat ja mäkimiehet ja  hiistomiehet ovat lupautuneet palkanalennukseen, jotta maa saadaan taas kasvu-uralle.
 
Valitettavasti massojen  on oltava  toisessa aallossa mukana ja tehtävä tässä asiassa myös oma velvollisuutensa. Vasta silloin alkaa jotain  oikein tapahtumaan. Ja sekin on hyttysen pissa  Itämeressä.
 
Pieni, mutta vähän outo esimerkki meidän ongelmistamme
 
Myydään henkilöautot Afrikkaan . Saadaan siitä vähän rahaa. Maksetaan  velat pois. Suomessa oli viime vuonna noin 3 miljoonaa henkilöautoa, joiden keski-ikä oli noin 12 vuotta. Semmoisen auton keskimääräinen hinta on ehkä 5000 euroa. Korkeintaan. Rahaa saataisi kaupasta  15 000 000 000 euroa, eli  tuommoiset 15  miljardia.  Kaikki tämä sillä edellytyksellä, ettei äkillinen tarjonta vaikuttaisi  hintoihin.
 
Otetaan toinen esimerkki.
 
Myydään metsää ja maksetaan velka pois. Suomessa on metsää  26 miljoonaa hehtaaria. Niissä metsissä on noin 2,1 miljardia kuutiometriä puuta. Jos päätettäisi  hakata Suomi paljaaksi kuin punkkaritytön kalju, eivätkä puumarkkinat menisi  siitä sekaisin ja  puusta sataisi km. noin 40 euro  kuutiometriltä, niin meillä olisi  velan maksuun  rahaa käytössä noin 84 miljardia  euroa. Ja   melkoisen  omistuinen maisema ympärillämme. Ei karvan karvaa pystyssä Helsingin Eiran ja Utsjoen Kevon välissä. Oravat  paahtavat vuosikymmet jalkamiehinä. Varis miettii, mihin pesänsä laittaa. Luonnonsuojelijaa huimaa paljaaksihakatun  maiseman ääressä.
 
Harmi vain, että meillä taitaa olla  velkaa tällä hetkellä noin 100 miljardia.
 
Silmäätekevien  eleet ovat eleitä, joilla he  osoittavat  tahtotilaansa ja  samalla  ostavat itselleen  paikan pelastusveneestä. Ne, jotka tämän   laskun joutuvat lopulta maksamaan, eivät tässä vaiheessa kykene muuta kuin odottamaan, koska nämä talkoot oikein alkavat.
 
Tilanne muistuttaa sotaa. Kaikki ollaa niin  tavattoman rauhantahtoisia ja  säyseitä. Sitten kansakunta kumminkin  joskus aina joutuu sotaan. Ja useinmiten sitten siitä selviää. Hinta, mikä yhteiskunnallisesta murroksesta on maksettava, kohdistuu kuitenkin aina tavalliseen pieneen ihmiseen

Hämyssä

Aamupäivän kirjoituksen jälkeen  olen menettänyt  yhden lukijan. Pois lähteneestä ei oikein saa selvää, sillä teitä on jo niin paljon. Narsistinen egoni huomasi kuitenkin heti  muutoksen lukijamäärässä.
Kirjoitin ilmeisesti  pahasti jääkäreistä.  Ei voi mitään. Tuommoisia lukuja  ilmoittavat ja  tuommoista kummastelua me kaikki saamme asioista tehdä. Toinen vaihtoehto on  tietenkin se, että  lipputankoon ripustamani 4:1 – balunilla varustettu epäsymmetrinen dipoli, eli nk. Windom antenni on saanut ahkerat liputtajat  tuomitsemaan itsenäisyyspäiväni.
No,  täällä leivotaan lämmintä pullaa ja piparia juuri nyt. Kotiteatterissa mylvii veteraanikuoro. Pöydillä on kynttilöitä palamassa  ja residenssissä  vallitsee harras ja isänmaallinen  tunnelma. Olaan vesiselviä ja valmiina torjumaan uhkaa, saapuu se sitten mistä ilmansuunnasta  tahansa. Mutta kuten haluan korostaa, minun isänmaallisuuteni on  tavallisia asioista  ja tavallista ihmettelyä.
Tänään olen ihmetellyt kahta asiaa.
Vaimoni  väitti, että päivällä televisioidussa  jumalanpalveluksessa  kuului taustalla jotain mölinää, kun joku seurakuntalainen oli halunnut  osallistua  menohin persoonallisesti saarnaamalla. Minun kuuloni on mennyt niin huonoksi, että en minä semmoista havainnut. Sellainen huonokuuloisuus säästää vanhaa ihmistä monelta mielipahalta.
Toinen asia, jota minä oikein perkeleellisesti ihmettelen,  on puhe siitä, että työvoimapulaa ei nyt sitten tulekkaan meille, vaan ihan tiukoilla on, jotta jumalauta, riittääkö edes omalle  porukalle työtä, vai  pitääkö jonkun meistä olla ilman työtä, jotta maahan  tuotu vierasperäinen työvoima saa työtä. Pitäisi ehkä ryhtyä jarruttelemaan pikku hiljaa. Vuoden  maahanmuuttaja – misteriksi  valittu  herrasmies jo  ehdotti, että  Norsunluurannikon  peruskouluissa ja gymnaasesissa olisi kiireemmän kaupalla  ryhdyttävä opettamaan  suomenkieltä, jotta tämä maahansaapuminen  ei tuleville  porukoille olisi niin  saakelin vaikeaa ja  hankalaa. Toinen vaihtoehto olisi ehkä se, että  mamme virallinen kieli vaihdettaisi  joksikin helpommaksi.
Ja edellisestä sitten seuraa se ihmettely, että mitähän muuta  hassua pääministeri ja kumppanit ovat keksineet ja hatusta vetäneet. Hyvänä ehdokkaana tuohon hölmöilyyn on se,  että vaikka maakunnissa  koulutus pyörii eräin paikoin hyvin ja tuloksellisesti, niin koska ikäluokat ovat pienentyneet, niin hyväkin oppilaitos pitää  teurastaa, kun täällä ei kertakaikkiaan voi mennä hyvin.
Ja sekin minua ihmetyttää, että minun pitäisi jatkaa yöuraani 68 vuotiaaksi, mutta samaan aikaan työnantaja  yrittää miettiä päänsä puhki, miten saisi 58 vuotiaan egoni pellolle.

Sylvia Kristel

Eilen kuoli  Sylvia ja tänään  menehtyivät Suomen turvaneuvostohaaveet. Otamme osaa.

Turvaneuvostoon pääsystä spekuloitiin  samaan malliin kuin Eurovision voitosta. Lopputuloskin oli  tuttu ja yllätyksetön.  Hyvä niin. Luulen. Turvaneuvostossa  olisi edessä ollut joukko ilkeitä äänestyksiä. Niistä selviytyminen olisi ollut paljon  vaikeampaa kuin  selviytyminen kohudosentista. Ja sekin   tuntuu olevan ihan tarpeeksi vaikea. Se dosentista selviytyminen.

Sylvia ja Emmanuelle sitä vastoin jäävät muistiimme ikuisesti. Uskoisin niin, että   monissa vanhusten palvelutaloissa   käy tulevaisuudessa  niin, että joku hoitajista muistuttaa miesasukkaiden mielestä eläväisesti  nuorta Sylvia Kristeliä. Me kaikki 50 – luvulla  syntyneet  palvelutalon  MC Rollators – kerhon tulevat prätkäkundit  muistamme  ainakin  hänet ja  kumit sauhuten  kiihdytämme  ajatuksissamme  hoitajan perässä liinavaatevarastoon.

Mutta  kysykääpä meidän sukupolvemme  ihmisiltä joskus  tulevaisuudessa,  minä vuosina Suomi oli turvallisuusneuvoston jäsen.  Kukaan ei muista, ja korkeintaan  siitä tulee tappelu, jos joku muistaa.

EVVVK

Olen tullut vanhaksi ja seniiliksi. On kiva katsella nuoria naisia, kulkea villasukissa kesähelteellä ja käyttää sandaaleissa  valkoisia tennissukkia.  Seniiliksi  tulemisen huomaa siitäkin, että viime viikon  aikana huomasin sen asian, että minä olen kokonaan pudonnut kärryiltä, mitä tulee Euron ongelmiin ja  niiden torjumiseksi tehtyihin päätöksiin.
Minä kelpaan vielä nippa nappa  ammattikorkeakoulun  lehtoriksi, pitkin hampain, mutta  minun kykyni seurata  seuraavan kaltaista  viestintää on olematon.

YLE: Rehnin EVM-kanta saa tukea suomalaismepeiltä

 

Katainen : Komission EVM-kanta oli tiedossa

En pysy enää kärryillä, eikä minulla ole  pienintäkään  kykyä ymmärtää, mitä Euroopassa on juuri nyt  tapahtumassa. Luulen, että 1939 kesällä monet ihmiset Euroopassa olivat selvillä tulevaisuudesta  paljon paremmin kuin minä nyt. Minusta viis, mutta sankat massat, Lyylit ja Taunot ja Ilmarit  ja Einarit  ovat taatusti pihalla vielä enemmän. Eniten näyttää olevan asiassa ulalla ay- liike. Se ei kuitenkaan minua suuresti ihmetytä, sillä sillä liikkeellä on ollut taipumus olla  pihalla asiassa kuin asiassa.
Nykyinen asiantila aiheuttaa sen, että poliittinen  älymystö ja huonosti koulutettujen puoluesatraappien  käsiin  ollaan antamassa jatkossakin  valtaa ja kykyä tehdä vaikka mitä. Tämä Euro- karmeus on leviämässä hyvää vauhtia jäsenvaltioihin, maakuntiin ja pitäjiin. Yhä useammin tavallinen ihminen  ei pysty seuraamaan ja  ymmärtämään häntä koskevaa päätöksentekoa edes alkeellisesti. Pahaa pelkään, että isoisillämme  oli sittenkin paremmat mahdollisuudet  ymmärtää asioita kansa- ja kiertokoulun  näkökulmista. Tämä perkeleellinen  meno on tehnyt tyhjiksi keskikoulujen ja  lukioiden opit.
Pahinta asiassa on se, että samaan aikaan koulutusjärjestelmiä pyritään   muuttamaan siihen suuntaan, että etiikan, humanismin, taiteen ja filosofian  taidot jäisivät  tulevilta sukupolvilta  saavuttamatta, taikka ne eivät ainakaan  vaikuttaisi tuleviin sukupolviin niin voimakkaasti, että kukaan alkaisi omilla aivoillaan ajattelemaan. Meitä ohjataan kuin porolaumaa vähitellen teknokraattiseen  dystopiaan. Meitä ohjataan  pala palalta sellaiseen  muotoon ja olotilaan, että päättäjät saattavat  toimia jatkossakin pelkillä lyhenteillä ja päälauseilla.
Ahdistustani ruokkii tietenkin pääasiassa se seikka, että tämä on viimeinen lomapäiväni ja golf- tasoitukseni  7 viikon pelaamisen jälkeen on edelleen syntymävuoteni. Ilman euroa tässä kyllä tullaan toimeen, jos sellainen katastrofi iskee. Ulkovajassa  on  parikymmentä  verkkoa kalastusta varten, maanviljelyksestä  on ainakin  cumun taso hallinnassa ja Satakunnassa on perunamaata  yllin kyllin.
Minä kaipaan ainoastaan samaa, mitä Antti Rokka komentokorsulla. Esimiesten ja päättäjien  olisi tavalliselle kansalle syytä nyt pikaisesti kertoa, olemmeko  me kusella, vai kusessa

 

 

Mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvaajia.

Minä tunsin kerran  miehen, jonka  ystävä oli Harry Bogomoloff. Harry ei minusta mitään tiedä. Ystäväni tarinoiden kautta  minä tiedän sitä vastoin  Harrysta  paljon mielenkiintoisia  asioita. Tai ainakin melko paljon.

Nyt, pitkän hiljaisuuden jälkeen kuulen jälleen Harrysta jotain. Hän on  nimittäin avannut sanaisen arkkunsa ja päästänyt julkisuuteen  muutamia aivopieruja.

Ystäväni ei ole onneksi enää lukemassa näitä juttuja. Hän häpeäisi Harrya. Luultavasti hän joisi pullon punaviiniä ja soittaisi Harrylle. Tai sitten hän soittaisi Erno Paasilinnalle ja kertoisi, mitä Harry on nyt suustaan päästänyt. Ystäväni on  kuitenkin kuollut. Luulen, että Harry ei tiedä sitä asiaa.

Ernokin  on kuollut. Nyt tässä hatarassa  verkostossa on jäljellä vain kaksi  kummallista miestä. Toinen puhuu paskaa harkitsemattomasti ja minä  harkiten. Välistämme ovat kuitenkin kaikki linkit kadonneet.

Ystäväni kertoi, että nämä Bogomoloffit ovat jonkin sortin aatelisia. Suomen  aateliskalenterissa heitä ei kuitenkaan näytä olevan. Ehkä he ovat omatekoisia aatelisia tai sitten muistan väärin, tai sitten ystäväni on puhunut minulle paskaa. Tai sitten on käynyt niin, että media on puhunut paskaa ja pistänyt Harryn suuhun jotain semmoista, mikä ei ole totta.

No, minä olen ollut  yön perhokalassa vävyn kanssa ja  aamun golfkentällä ystäväni kanssa. Meillä ei ole pienintäkään aikomusta  kenelläkään  tulla lähiaikoina Helsinkiin käymään. Me kaikki saatamme siis edelleen  vaeltaa täällä elon merellä toisiimme törmäämättä.

Median  ansiosta Harryn vuoksi  minulle tuli nyt kuitenkin kovin paha mieli ja paha olo. Olisi ollut minun kannaltani  suotuisaa ja  soveliasta, jos en olisi kuullut näin monen vuoden tauon jälkeen  uudelleen Harrysta  mitään. Jos olisin saanut jäädä vaeltamaan tänne periferiaan  tietämättömyyden  erämaahan.

Nyt tämä päivä ja  tulevat monet päivät ovat  kohdallani  peruuttamattomasti pilalla. Syyrialaisten  tekosista minä en kanna huonoa omaatuntoa, enkä  ahdistusta. Harryn puolesta taas tunnen suurta häpeää. Minä  kun tunnen  kaukaisesti tuon miehen ja se on sitä kautta minulle taakka ja ahdistuksen paikka. Minä olen ystäväni tarinoiden kautta uinut Harryn lähipiiriin ja  olen nyt osasyyllinen siihen, että  tuommoisia hän on ryhtynyt  puhumaan.


Otsikkoon syyllinen on Wittgenstein.

Ei pienintäkään hätää !!!

Pääministeri on tänään sanonut  13 tunnin  yökokouksen jälkeen, että :

 Emme joutuneet  luovuttamaan !

Stubb on taas sanonut:

Emme huutele puskista !!!

Minä taas  huutelen ja totean, että jalkapallossa  tuntuvat pärjäävän parhaiten ne, joiden työnteosta ja taloudenpidosta  ei tule realimailmassa mitään. Protestanttinen  maailma näyttää  keskittyvät  Ora  et  labora  –  touhuun ja urheilee sitten sen minkä jaksaa ja viitsii. Suomella ei ole  jalkapallon  – arvokisoissa  senkään vertaa  toivoa tulevaisuudessa, sillä  opetus- ja  kulttuuriministeriö on Murikka opiston  rehtorin johdolla  vähentämässä uskonnon opetusta.

Jalkapallon  ystävänä minä vaadin, että uskonnonopetusta  pitää lisätä ja uskonnossa  on palattava katoliseen suuntaa. Jokaiseen kirkkoon  on rakennettava rippituoleja ja muutamia uusia  pyhimyksiä on kansallisella tasolla  nostettava esille. Vasta sitten me voimme edes vähän  toivoa menestystä jalkapallossa.

Timo Soini on asian jo  oivaltanyt. Hän on katolinen ja suuri jalkapallon  ystävä.  Tarvitsemme  rippituoleja ja lisää uskonnon opetusta. Tarvitsemme  piittaamattomuutta taloudenpitoon.  Tarvitsemme välimerellisen  ruokavalion  ja  Nato-jäsenyyden. Sillä tavoin voimme vuosikymmenessä saavutta jalkapallo hegemonian  ja turvatun tulevaisuuden.

Silloin pääministerimme voisi  tuoda kokouksista  kerrankin  iloisia  uutisia ja tarkkoja summia saaduista  tukipaketeista. Kansa kokoontuisi  jalkapallopyhäkköihin omiin kirkonmenoihinsa  viikottain. Kansakunnalla menisi hyvin ja  epämääräisen aineksen valvonta sujuisi näppärästi stadionien  läheisyydessä.

Kuten huomaatte, kaipaan jo vihreälle kentälle pois kotitöiden  kahleista. Kuten huomaatte, vuosiloma ja  uusi harrastus näyttävät sekoittavan pääni  amfetamiinin  tavoin.

Ps. klo 14.11.

Näyttää Kemppinen  kirjoittavan  asiaa sivuten. No, hänellä on paremmat argumentit. Minä vain omaksi ilokseni huutelen puskista.

Itkettää

Tiistai on alkanut itkulla. Kukkalaitteen muistovärssyn  etsiminen  on rajua touhua, jossa  nessua ja serlaa kuluu. Jos niiden  lauseiden selaaminen  netissä on alkuviikosta  itkemättä hankalaa, niin  mitä ihmettä tapahtuu lauantaina  lukemisen  yhteydessä kirkossa ?

Samalla minulle on selvinnyt sekin, miksi ne värssyt  ovat niin lyhyitä.

Itku silmään  on tullut senkin vuoksi, että jälleen kerran RKP on tuottanut kansakunnalle armeijan  käymättömän puolustusministerin. No,  asiaa lieventää hieman se, että hänen avustajakseen  tulee sotilaalliselta  herralta  kalskahtava  GUN KAPTENS.

Tarkemmin asiaa tutkittuani totesin, että kyse on naispuolisesta kunnanjohtajasta.

Rovaniemen markkinoilla

Suomen Keskusta pitää näköjään puoluekokoustaan Roin kaupungissa. Ilmankos eilen maakunnan miehet olivat hermona ja antoivat ymmärtää, että lehtori on yhteiskuntaoppia ja sosiologiaa väärin  opettanut, kun kannatus on laskussa ja nuoria miehiä ja naisia kiinnostaa enemmän hurlumhei ja  poliittinen kadotus.
Keskustan jäsenten hätä ja toimeliaisuus on liikuttavaa, joskin vähän häiritsevää ja jossain määrin jopa ahdistavaa. Kaikki kriisissä olevan organisaation klassiset tunnusmerkit ovat jo näyttäytyneet ulkopuolisille. Siinä mielessä on helpotus ainakin huomata se, että kaikki opettamani organisaatio-oppi ja johtajuuden  totuudet ovat olleet totta ja kaikki tapahtuu  puolueessa nyt oppikirjojen mukaan.
Puoluekokouksessa  suurinta antia on oikeastaan se viihde arvo, joka  syntyy, kun kunnallispolitiikka yhdistetään eduskuntapolitiikkaan. Tuloksena  on sekahedelmäsoppa, jonka nauttiminen vaatii  lujaa uskoa ja itsekästä mieltä. Aika usein myös teräksenkovaa mahalaukkua.
Suomen Keskustan puheenjohtajaksi toivon Paavo Väyrystä. Sillä keinoin tuhon tie olisi nopeampi ja kivuttomampi ja puolue voisi palata hyvässä järjestyksessä uuteen alkuun ja Santeri Alkion viitoittamalle  tielle. Kaikki muut  puheenjohtaja ehdokkaat ovat puolueelle vaarallisia, sillä silloin ei linkolalaista katastrofia  tapahdu ja puolue näivettyy hiljalleen 13 % tietämissä.
Kuten huomaatte, golf-lyöntini ei ole vielä aivan täydellinen. Turhautuminen ja tuska paistavat läpi.  Miehellä on paha olo, vaikka maanantaina ehkä  edessäni  ovat  elämäni ensimmäiset 9 reikää.  Sen vuoksi joudun projisioimaan ja regression keinoin pelastamaan sieluni. Joudun heittäytymään alakoululaisen asteelle ja potkimaan gyprog- seinää. Joudun taas käyttämään teitä  ja Suomen Keskustaa hyväkseni, kun en osaa sanoa riivaajilleni, että painukaa pois silmistäni.
Minä se muuten olen ollut Saarijärvellä vuonna kivi ja kilpi viettämässä juhlallista viikonloppua  hiekkakankaalla teltassa. Alueella  kierteli meitä muita hieman varttuneempi nuorten miesten  porukka. Joukko oli kuuluisa V- kirjaimesta, sillä Volanen, Vanhanen ja  Väyrynen olivat  saaneet usein jengiinsä  myös Vihriälän. Nämä neljä miestä arvioivat jo silloin telttakansaa utilitaristisen  katseen  takaa.
Ironista  on se, että  kohta saattaa koittaa aika, jolloin tuo nelikko on kokonaisuudessaan väistynyt vallan valokeilasta, mutta  minä edelleen jatkan toimessani. 
Allekirjoittanut on aikaa sitten  katkaissut napanuoransa tuohon  kummalliseen  kansanliikkeeseen. Tilalle on astunut  korvaavaa koheltamista.

Kirjallisuuden opiskelu, prohtikkoiden lukeminen, moottoripyöräily ja blogin kirjoittaminen  ovat  uskomattoman upeita harrastuksia, mutta ne  eivät olisi koskaan  kohonneet maalaisliittolaisen  harrastuskaanonin kärkeen. Niitä  ei olisi koskaan suvaittu  kunniallisen ihmisen  tekemisiksi.

Ja nyt sitten.

Voiko vanhan  aatteen  solvaaminen  oikeastaan olla  milloinkaan upeampaa kuin golf-kentällä. Ajatelkaa, miten  valtavan paljon hyvää laidunmaata on tuhlattu  kummallisen ja joutavan  harrastelun  alttarille. Ajatelkaa, miten älyttömästi  täysmittaiselta kentältä saisi tuorerehua ?

Olen siis alitajuisesti  hakeutunut mukaan toimintaan, joka  polkee  maahan kaikin tavoin poliittisen kokemusmaailmani menneisyyttä. Toiminnassa ei ole mitään järkeä. Se ei tuota mitään taloudellista hyödykettä, eikä se työnteon tavoin ole  kamalaa ja vastenmielistä. Se on mukavaa, rauhoittavaa ja joutilaisuuden  läpitunkemaa. Se on kaikkea sitä, mitä agraariyhteiskunta vihasi ja vältteli.

Paavo Eisenstein

Muun kansan tavoin vappu on näköjään mennyt Paavo Väyryseltäkin  hulinoidessa. Paavo on käynyt nauhoittamassa vappupuheensa etukäteen Kyösti Kallion patsaalla. Hän peräänkuuluttaa sopua ja yhtenäisyyttä puolueelle ja kansalle. Ulkopuolisesta homma näyttää hupaisalta  riidankylvämiseltä ja pysähtyneisyyden ajan  kulisseilta.
Väyrysen puoluekumppanit ovat maakunnissa saaneet viimeaikoina aikaan monen sorttista hajaannusta ja älämölöä. Kun valtakunnan politiikassa opposition mahdollisuudet ovat sitä, mitä ne  ovat,  toimintainto ja hupi on otettu  Keskustan maakuntapolitiikassa takaisin moninkertaisesti ja saatu aikaan surkeita  näytelmiä ja köppäistä  puuhastelua.
Muiden puolueiden  ja tavallisten  rivikansalaisten tilanne on sikäli armollinen, että heidän ei tarvitse näistä juurikaan enää välittää. Jäseneksi värväämisen ja puheenjohtajaäänestyksen kiertäminen on helppoa ja vaivatonta.
Mutta asiaan. Piruilulle ja ironialle on tietenkin joku  syy. Sen voin nyt teille tässä paljastaa. Minuun iski hirmuinen flunssavirus. Hyvä ei ole nyt olla sängyssä, eikä  tuolissa, eikä missään. Poskiontelot ovat täynnä räkää, pää turpoaa, yskittää ja lämpö nousee. Eikä Paavo kyllä helpota yhtään tätä flunssa-asiaa.
Tämä seuraava lause nyt varmasti jakaa lukijat rankasti: Mutta minun mielestäni Fingerpori- sarjakuvan  päähenkilöt muistuttavat  jotenkin, aikaisemmin olisin sanonut ehdottomasti persuja, mutta  nyt sanon, että muistuttavat  jotenkin  opposition väkeä taikka  keskustalaisia.
Vastalauseiden hitaasti hiljetessä myönnän, että ei tietenkään ulkonäöllisesti.  Siinä suhteessa Heimo Vesa muistuttaa sarjakuvanpiirtäjää. Ja muut henkilöt muistuttavat  ketä muistuttavat . Ajattelin  lähinnä toiminnallisesti. Kaikki mihin tartutaan , menee päin seiniä. Jokainen viesti, mikä sanotaan, ymmärretään vääriin tai  sitten liian kirjaimellisesti. Sarjakuvan hahmot  touhuavat todellisuudessa oman todellisuutensa vankeina ja  siitä ristiriidasta tulee sitten sitä hauskuutta.
Paavo puhumassa aaton aattona Kallion patsaalla puolueenyhtenäisyydestä. Helvetti,  yksinään. Taustalla Kansallismuseo, Finska Antikvariat, ja joku pyöräilijä vilahtamassa sadan metrin päässä. Kuka on ollut se poliittisesti luotettu kuvaaja, joka on filmannut  käsivaralta, ja totisella naamalla ? Vuokko, bussikuski, Neittanmäki ?
Asettelusta ja kuvakulmasta päätellen tästä tulee  Post -neorealismin  kulttielokuva  sen jälkeen  kun Kaurismäkien jälkeinen  tyhjiö jotenkin täyttyy

Calluna Vulgaris

Yhä harvemmaksi käyvät sellaiset puolueet, joita itseään kunnioittava ihminen voisi äänestää. Nyrkkisankarit Vapaavuori ja Häkämies ovat  iskostuttaneet ajanhengenmukaisesti  oikeistopuolueeseen  sellaisen ajatuksen, jota tähän asti ovat viljelleet vain demarit ja demokraattiset voimat. Minulle riittää tuota kauheutta tuo annos ja säästän teidät enemmältä.
Viikon valonpilkku on tietenkin Mauri, joka on havainnut viimein oman riittämättömyytensä ja sen, että aika on ajanut ohi. Luopuminen nöyryyttävästä kamppailusta on uljasta ja järkevää. Juuri samoin Tillman  nuoruutensa vuosina usein joutui poistumaan soidinpaikoilta  huomattuaan sen, että   nyt ei eväät riitä, eikä rahkeet kestä.
Kunnallispoliittisella levelillä (  hieno vieraskielinen sana, toivottavasti  kaikki kunnallispoliitikot tietävät merkityksen) olen jo uskoni menettänyt. Olenkin päivän aikana pohtinut, että jos työelämä  sattuisi heittämään minut ennen säädettyä eläkeikää pois  sylistään, ryhdyn kunnallispoliitikoksi. Ryhdyn ajamaan kunnallisia asioita. Sellainen  on hieno ja  mausteinen lisuke sille kaikelle, mitä olen puuhastellut.
No, ei tämä nyt mikään negrologia  ole.
Minua ainoastaan kummastuttaa se, että lakeja halutaan muuttaa sen jälkeen kun on hassusti käynyt. Joskus olen todella törmännyt  muutamaan kokoomuslaiseen  työtoveriin, joka on sitä mieltä, että ylinopeussakko on aiheeton ja sen antaja on syyntakeeton.  Persu- työtovereita minulla ei tiettävästi ole. Kristilliset työtoverini eivät ole myöntäneet ylinopeutta ajaneensa. Keskustalaiset  työtoverini ovat hajaannuksen vallassa. He ajavat erisuuntiin, jolloin vektorit kumoavat toisensa ja summavektori on yhtä  moitteeton ja puhdas kuin Kekkosen kalju. 
Mihin on kadonnut laillisuus-aate ?  Lakeja pitää noudattaa. Siihen tämä hutera yhteiskuntamme  perustuu. Muuten  käy niin kuin Varkaudessa.  Huonojakin lakeja pitää noudattaa. Järjestelmän  asia on sitten pohtia, onko laki oikea, vai väärä. Mutta vasta sen jälkeen kun  asia on ensin käsitelty.
Muuten ollaan siinä tilanteessa, että oikeudessa  huudetaan Valde vapaaksi ja uhrille pieni sakko.