Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Politiikka

Näin meitä kutsutaan … !

Lauantain ratoksi Timo Soini on esittänyt  muutamia teesejä koskien kunnallisvaaleja. Ne ovat  riemullisia ja helpotuksen tuovia. Ensimmäinen niistä nimittäin  jo rajaa minut pois ehdokkaiden joukosta, joten olen henkisesti ja moraalisesti vapaa piruilemaan.
Timo Soini sanoo, että Perussuomalaiset ovat paras puolue käymään vaalitaistelua ulkoilmassa. Minä taas olen luonteeltani eliö, joka viihtyy keskuslämmitysilmastossa ja pikkukengissä. Kohtalonyhteytemme on siis heti alkumetreillä hiuskarvan varassa.
Toiseksi  puheenjohtaja  Soini vaatii ehdokkailta sitoutumista  puolueen vaaliohjelmaan. Jos se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi levitellä tuntemieni roistojen nimiä julkisuudessa blogini kautta, vierailla prätkäklubeilla ja kiskoa viinaa helsinkiläisissä yökerhoissa aamu neljään,  niin  tämäkin asia saattaa  muodostua esteeksi ehdokkuudelleni. Minä olen ollut nk. laillisuusmies, jonka johtavana periaatteena on ollut se, että lakia noudatetaan, huonoakin sellaista ja että omin päin touhuaminen  on paitsi  epäviisasta, niin typerää.
Puheenjohtaja Soinia ja minua yhdistää se, että molemmat kritisoimme erkkolaista täysin rinnoin. Se ei ehkä kuitenkaan riitä pitkän päälle.
Pahin este Soinin kosiskeluille on se, että, vaikka olenkin vapaata riistaa ja puolueisiin kuulumaton ihminen, niin sympatiani ovat Lutherin, uskonpuhdistuksen, James Hirvisaaren ja Arto Merisalon vaimon puolella. James Hirvisaari on nimittäin siviiliammatiltaan veturinkuljettaja.
Ja minä kun satun rakastamaan vetureita.
Timo, jos pääsisin Jameksen eduskunta-avustajaksi, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä ja ehdokkuutta kunnallisvaaleissa. Tosin Timo, sinun on muistettava, että tällä minun paikkakunnallani on jo  melkoinen Persu- vaikuttaja olemassa ja joutuisin mahdollisesti  tyytymään vaaleissa varamiehen paikkaan ja  sitä kautta johonkin lautakunta – pestiin.
Kirjastolautakunta olisi minun tähtäimessäni. Paha kyllä, se on yhdistetty nykyään urheilu- ja raittiuslautakuntaan. Niissä asioissa en koe olevani vahvimmillani. Voisi olla, että en pääsisi  sellaisen lautakunnan jäseneksi.
Pahinta kuitenkin lienee se, että minun joukkueeni on Everton. Sinun joukkueesi  on kelvoton  rupusakki, jonka kannattajat ovat pelottavia.


Tämä sitten oli satiiria, jos joku ei  sitä  hokannut !

Anteeksipyyntö

Espanjan kuningas, radioamatööri  Huan Karlos on pyytänyt anteeksi alamaisiltaan  taannoista norsujahtiaan, sillä hän on tullut synnintuntoon jouduttuaan  leikakukseen ja kipsiin murtuneen jalan vuoksi.

Kotimaisilta  konnilta odotetaan edelleen vastaavaa anteeksipyyntöä. Toistaiseksi kaikki vat olleet kuitenkin tavattoman kovakalloisia ja vakuutelleet syyttömyyttään.

Auttaisikohan kipsi asiaa ?

Lähden tätä miettien Joen kaupuunkiin tenttimään  demokraattisten voimien kirjoittamaa sosiologian tenttimateriaalia. Yritän tässä jo huomista tenttiä  varten  heittäytyä proletariaatin housuihin ja huutaa herroille tuomiota.

Rikos ja harmistus

Kansanedustaja Kanerva on valitellut sitä, että hänestä tuntuu ihan nyt siltä kuin hänen siipensä on leikattu.

Minä taas totean, että silloinhan asia on ihan oikein ja kunnossa. Siltähän se pitääkin tuntua, jos ehdollinen napsahtaa päälle. Silloin niin kutsuttu tavallinenkin kansa joutuu elelemään varpaillaan ja varomaan kovin lennokasta elämää, ettei ehdollinen muutu ehdottomaksi.

Ehkä suurin etu minulla Kanervan suhteen on siinä, että en ole ollut mistään syytettynä, eikä minua ole mistään tuomittu. Sellaisessa tilanteessa seurustelu vankeinhoitolaitoksen  kanssa on  kiinnostavaa, miellyttävää ja mukavaa. Ja kyllä minulla siellä tuttuja onkin. 

Viime päivinä julkisuuteen on marssitettu jälleen  koko joukko  normien rikkojia. Yksi ehdottaa demokratian  vajentamista, toinen hihamerkkejä ja kolmas  pelastaa  kansakunnan  lahtaamalla  nuoria ihmisiä kesäleirillä. Minua kiinnostaa se seikka, että julkisuudessa näitä  normistojen rikkomisia käsitellään sangen kirjavasti. Osa  syytetyistä taitaa jo kohta vaatia  Viljon tavoin Valdea vapaaksi ja uhrille pientä sakkoa

Mitään tolkkua ei tunnu olevan enää. Ja kun tokuttomuudessa on sitten  kauheuden siemen, niin helposti väkijoukko kyllästyy  Kanervan tapaisiin julkisuuden ” tapatöppäilijöihin” ja huutaa Barabbaan vapaaksi. 

Minä seuraan kiinnostuneena sitä, kenet erkkolainen huudattaa  näistä lainrikkojista vapaaksi. Oli se kuka tahansa, aivan varmaa on, että seuraavissa vaaleissa taas turkulaiset antavat maineelleen katetta ja äänestävät niin kuin aina ovat äänestäneet.

Joku sentään julistetaan syyttömäksi

Pari tuhatta vuotta  sitten  tapahtuneen oikeusprosessin seurauksia  muistellaan tänään. Kaikki ei mennyt silloinkaan ihan niin kuin Strömsössä. Konna ja roisto piti  päästää vapauteen ja  epämääräisten todisteiden perusteella  sitten tuomita  mies, jonka nimen miljoonat  ihmiset ovat tänään taas lausuneet ääneen.

Verkkomedia kertoo vähän toisenlaisesta  oikeusprosessista.Se näyttää lopulta ratkeavan siististi ja julkisuudelta piilossa. No, ei väärentäminen  lopulta  niin  harvinaista politikon kohdalla  ole. Sirkka-Liisa Anttila antoi aikoinaan jopa väärän valan oikeudessa.

Tällä kertaa asian tekee kuitenkin mielenkiintoiseksi se seikka, että kyse näyttäisi nyt olevan Suomen pääministeristä.

Verkkomedia  kertoo paljon muutakin kiinnostavaa  yhteiskunnastamme ja- , myös pääministerimme menemisistä ja tulemisista. Minä taidan  ryhtyä seuraamaan  kyseistä  foorumia. Jos vaikkakin  saataa olla niin, että  asiat olisivat valhetta, niin ainakin ne ovat hyvin mielenkiintoisia juttuja. Totuus on usein puisevaa ja totista.

Ruutana – moodi vs. tavallinen sössötys

Pääsiäisenä pitää kirjoittaa arvokkaista asioista. On hyvä kirjoittaa asioista, jotka muuten menisivät meiltä ohi. On  aika kirjoittaa maallisista asioista, mutta kuitenkin niin, että niihin tulee vähän raamatullista vivahdetta.
Ministeri Wallin on nyt kahdesti kieltänyt, ei suinkaan mestarinsa, vaan omat  tekosensa.  Ensin hän kielsi tehneensä varuskuntakaupoissa mitään merkillistä. Tällä viikolla hän on kieltänyt tehneensä asuntokaupoissa mitään merkillistä.  Pääsiäisen kertomusperinteen mukaan  kolmaskin kielto vielä tulee, ennen kuin puoluekokouksen  kukko laulaa. Jäämme odottamaan.
Odottaessamme voimme  keskittyä muiden puolueiden kiirastulien analysointiin.
Olemme kaikki kuulleet sen, että vallitsee epätietoisuus, missä kaikissa kaupungeissa kansanedustaja Hakkarainen  on vierailut liivijengin luona. Vastaavasti taas  Keskustan piirissä ollaan huolissaan siitä, että puheenjohtajaehdokas Väyrynen on nyt ehtinyt turneellaan vierailla Suomen kaikissa pitäjissä ja kaupungeissa. Sen vuoksi muut lähtevät pitkältä takamatkalta tässä volttilähdössä.
Minä yritin aikoinaan vierailla  jokaisessa Suomen  alkoholiliikkeessä. En onnistunut. Alko ryhtyi perustamaan liikkeitä joka niemeen ja notkoon, vaikka kansa kantoi koko ajan Saarenmaata Virosta, joten minun piti lopettaa kisa alkuunsa. Minun kisakuntoni  ei kestänyt tuota turnetta.
Josta asiasta viimein  päästään kaikkien näiden aasinsiltojen kautta itse asiaan.
Tiesittekö, että Sillanpään marssilaulun sanoittaja, suuri A- kisailija, jolle ” keitto” maistui usein liiankin hyvin, sanoitti marssilaulunsa  rehdisti Suomessa syksyllä 1939, vaikka pahat kielet väittävätkin, että laulu on  kansakunnan  ylösrakennukseksi  tehty Ruotsissa talvisodan aikana. Ruotsiin kirjailija jäin vasta Nobelin palkintoa noutaessaan.
Ja sitten asiaan. Sillanpään kanssa  palkinnosta kamppaili Herman Hesse, mutta  joutui Hermanni  antamaan periksi ja kakkoseksi  jäämään. Sillanpää korjasi voiton , heittäytyi ruutanamoodiin ja ryhtyi viettämään iloista elämää Tukholmassa . Samassa kaupungissa majaili myös ulkoministeri Erkko, vaikkakin asiainhoitajana.
Tämän päivän lehdestä voimme lukea, että elokuvaohjaaja Kaurismäki on ryhtynyt myös hoitamaan asioita Sillanpään malliin. Paitsi , että hän ei ole mihinkään piiloon kaivautunut, vaan  tullut julkisuuteen hiljaisen viikon  sanomankaltaisella viestillä.  Mahtipontista  tekstiä on hänen  suustaan tullut. Ja siitäkin saamme kiittää sitä asiaa, että kieltolain loppumisesta  on tullut tänään 80 vuotta kuluneeksi.
Kiirastorstain kirjoitus karkaa taas lapasesta kuin irtilähtenyt pajunkissa. Muutama poliittinen puolue ja kansallinen ikoni on vielä haukkumatta. Saatan palata asiaan, kunhan ensin lähden marketin jonoihin varmistamaan sen, että perheellä ja lähimmillä on ruokaa. Kauppajonossa saatan miettiä sitä, miksi  minusta on tullut ilkeä, enkä osaa enää kirjoittaa kunnon satiiria.
Pastori Luttista  lainatakseni, olisi mukavaa, jos osaisi  edelleen kirjoittaa  pakinoissaan kuivaa Ollia.

Uusi formaatti

Keskustan kentällä kuhisee nyt kunnolla. Ministeri Wallinin innoittamana myös oppositiossa on ryhdytty kantamaan vastuuta. Ja heti, kutsun kuultuaan, salonkitanssien partaveitsi Kaikkonenkin on miettimässä ehdokkuuttaan. Ja moni muu.
Ehdokkaiden lajittelu on oikeastaan helppoa, jos jaetaan ehdokkaat kolmeen karsinaan, jos  tällainen sanonta nyt tässä tilanteessa sallitaan. Silloin  asiaa pohtiva puoluekokousedustaja  voi ensin valita karsinan, ja kun sitten on  mielestään oikean karsinan  ääreen seisahtunut, voi seurailla ehdokkaita ja heidän telmimistään. Käsittääkseni näin tehdään esim. silloin kun  ollaan hankkimassa itselle rotukoiran pentua.
Ensimmäiseen karsinaan  ohjataan tietenkin K- kirjaimella sukunimensä alunkirjoittavat. Kääriäinen , Kaikkonen, Kihriälä, Kaunisto, Kuumala, Kehtomäki, Kekkarinen ja Kehn ja Katainen
Toiseen karsinaan  tulee yksinään Mikko Alatalo
Kolmannessa karsinassa on luonnollisesti P. V.
Puheenjohtaja valitaan sitten niin, että jokaisesta karsinasta  otetaan  eniten ääniä saanut jatkokierroksille. Toisella kierroksella Nämä kolme ehdokasta laitetaan  laulaman ensin kansanlaulu kitaran säestyksellä ja sen jälkeen tanhuamaan sama kappale  yksinään, ilman musiikkia.  
Avoimessa puhelinäänestyksessä jäsenet ja asiasta kiinnostuneet voivat 5 euron hintaisella  puhelulla äänestää suosikkiaan. Erityisehtona voisi olla se, että jos toisella kierroksella on mukana Kaikkonen, hän saa tanssia paso doblea. Jos taas Kaikkonen on silloin juuri käräjillä, hän voi osallistua videon välityksellä.
Puolue saa äänestyksen tuloksena rutkasti rahaa kassaansa ja hupaisaa julkisuutta. Sitä julkisuutta on jo tullutkin, mutta lisä ei tee varmasti pahaa. Alatalon harmiksi Kaikkosella on ollut tapana selviytyä kalkkiviivoille asti ennenkin julkisissa kisailuissa.
Jos taas Elsi Katainen sattuisi olemaan oikein hyvä tanhuaja ja laulaja, puolueella olisi tuhannen taalan paikka saada aikaan tuuletusta eurooppalaiseen  politiikkaan ja itselleen puheenjohtajaksi melkein pääministeri.
No, kevät tulee. Lumi sulaa. Tiet aukeavat. Kohta, mutkan takaa kuulemme jo huippuunsa viritetyn PV :n äänen. Me kaikki tiedämme, miten ärsyttävää voi olla trimmatun PV:n ääni.  Yhdestä mukista  lähtee ääntä ja tehoa vaikka muille jakaa.
Hiljaisella viikolla on ollut tapana kirjoitella vakavista asioista. Voin vakuuttaa, että hymy tässä vähitellen hyytyy, kun hyvä idea on lähtemässä kirjoittajan lapasesta ja satiiri on muuttumassa vakavaksi pohdinnaksi siitä, mikä on lukijan ja kirjoittajan kärsimysten limes eli raja-arvo.

Pääsiäiseksi päästiin tästäkin asiasta

Ministeri Wallin  kesti sitten linjassa viikon, vähän toista. Sitä voi pitää aika hyvänä saavutuksena. Aikoinaan ruotsinkieliset joukkot kestivät joskus vain  tunnin tai kaksi. Monesti lepoon päässyt joukko-osasto sai  pikaisen kutsun  linjaan, ja   joutui  väsyneenä ottamaan vastaiskulla asemat uudestaan haltuunsa.
Minua kiinnostaa tässä asiassa ministeri Wallinin  omatunto,  taikka paremminkin häveliäisyyden  määrä ja laatu. Hän ei myönnä mitään, kertoo yhtä ja sitten jo toista ja sitten kieltäytyy kantamasta asiassa minkäänlaista vastuuta. Viikon päästä hän sitten yrittää antaa sellaisen käsityksen asioista, että hän on päättänyt itse asiassa erota jo kuusi vuotta sitten.

Varuskuntien lukumäärän kanssa  tällä kiinnostuksellani ei ole mitän tekemistä. Niitä on varmastikin liikaa ja supistuvat ikäluokat  koulutetaan helposti vähemmälläkin infralla. Ja ruotsinkieliset on myös pakko kouluttaa jossakin. 

Kas, kun Wallin ei männä viikolla kertonut, että en enää ole kesällä puheenjohtaja ja tuskin edes ministeri. Minä tässä viimeisinä töinäni teen mitä haluan. Ette te minua saa erotettua. Minä teen tekoseni ja menen sitten pois.
Liikuttavaa on ollut se  nopeus ja innokkuus, jolla  pienestä puolueesta on  välittömästi löytynyt monia  puheenjohtaja / ministeriehdokkaita. Liikuttavaa on ollut se, että  niin moni on ollut valmiina. Varmasti nimittäin on käynyt niin, että pääministeri ja laajat ruotsinkieliset joukot ovat olleet tietoisia siitä, että ministeri Wallin tulee luopumaan puheenjohtajuudesta. Uskoisin niin, että  Sdp on antanut luottamuksensa  ministerille eduskunnassa sillä ehdolla, että heille  jää pikainen hyvitys. Ja nyt se sitten tuli se hyvitys. Takarajana on ilmeisesti ollut pääsiäinen.
Ministeri Wallin ehti tehdä monenmoista vahinkoa itselleen, puolueelle ja  poliittiselle instituutiolle. Varuskunnista viis. Niitä oli pakko vähentää ja sille emme voi mitään. Se, mille me voimme,  on se, että ansaitsemme  vähän suoraselkäisemmät edustajat itsellemme.

Pääsiäistä vietetiin aikoinaan  Israelin kansan Egyptistä pääsemisen  muistelemiseksi. Moderni ihminen sai nyt   historiallisten   syiden  lisäksi  juhlalle myös uuden  syyn.

Pari ihmeellistä asiaa kummastuttaa kulkijaa

Kahta asiaa pieni ihmispoloinen on viime päivinä ihmetellyt. Kahta asiaa kummastellut. Olen luultavasti tyhmä ja viti ja hunsvotti, mutta en voi sille mitään. Ajatukseni pyörii tällä hetkellä näissä asioissa alinomaa.

Ensimmäinen ihmettelyn asia on se, että kuluneen kuukauden aikana hallitus ja valtiovalta on julistanut salaiseksi jo puolen tusinaa asiakirjaa ja päätöstä. Viimeksi nyt näin kävi Finnairin papereille.

En tiedä, onko salaiseksi julistettu asiakirjoja aikaisemmin samalla kiihkolla. En tiedä, onko aikaisemmin asioiden annettu vain olla ja nyt on ryhdytty kertomaan yleisölle tästä salaiseksi julistamisesta.. Joka tapauksessa se on oireellista ja kuvaavaa. En sano mistä, mutta sanon, että on.

Toinen mieltäni rassaava asia on se, että vaikka liikenneministeri ei saanut osoitettua tänne Keski-Suomeen ollenkaan tiemäärärahoja teiden rakentamiseen, hän kykeni sentään 2 vuorokauden viiveellä kutsumaan Uuden Seelannin liikenneministerin Suomeen. Asiasta on uutisoitu hetki sitten.

Eihän se noin voi mennä !

Jos kerran Uudessa Seelannissa on päättäjien joukossa kummallisia öykkäreitä, niin silloin tietysti meidän omat poliittiset öykkärimme pitää lähettää sinne. Perunat laitetaan perunakellariin, polttopuut laitetaan puuliiteriin, heinät laitetaan heinälatoon ja öykkärit laitetaan öykkärimaahan.

Mutta julistettakoon öykkärien nimet salaisiksi, tässä, nyt ja iankaikkisesti.

Samaa aikaan AKT – riidan osapuolet ovat harmeissaan siitä, että nyt heidän julkisnäkyvyytensä on liukumassa kohti näkymättömyyttä. Heidän näkyvyytensä näyttäisi riittävän enää Uutisvuoto-ohjelman siihen osaan, jota jaksaa katsoa vain kännissä. Siihen uutisvuodon osaan, jossa puhutaan sukupuoliasioista arkiajattelun keinoin tuulipukukansaa kiinnostavalla tavalla.

Pääministerikin ilmeisesti jo pikku hiljaa olisi iloinen näkymättömyydestä.

Jonkun tietysti olisi kaiken tämän härdellin keskellä hoidettava oikeitakin asioita, ripeästi ja asiantuntemuksella. Muuten voi käydä niin, että Uuden Seelannin liikenneministerin mietteet muuttuvatkin todeksi tässä maassa.

Presidentti on ollut nyt sitten vallankahvassa abauttia rallaa neljä viikkoa. Eilen hän tapasi presidentti Obaman. Edellinen presidenttimme joutui odottamaan tapaamista vähän kauemmin. Kaiken kummallisuuden ja kaoottisuuden keskellä tämän kaltainen asioiden sujuminen ja hoitaminen saa uskomaan, että jotenkin tästä kaikesta kuitenkin taas selvitään.

Hallituksen ansioksi sitä tuskin voidaan kuitenkaan lukea.

Tarvitaan ruotsinkielinen hätäkeskus !!!

Tänään tullaan luultavasti purkamaan puolustusvoimien rakenneuudistuspaperi ja aloittamaan uusi selvitys siitä, missä miehiä koulutetaan ja millä kielillä. Luultavasti prosessi on nopea ja aikaan saa sen, että seuraavaksi avataan opetusministerin luotsaamaa rakenneuudistus. Eräät oppilaitokset ovat nimittäin jo nyt ryhtyneet kartoittamaan sitä vaihtoehtoa, että uhattuna olevia insinöörikoulutuspaikkoja voitaisi nopeaan tahtiin muuttaa ruotsinkielisiksi ja sitä kautta saada ne paikat turvattua.

Kuntauudistus joudutaan varmasti myös avaamaan.

Parasta olisi myös se, että entisen sisäministerin hätäkeskusuudistus avattaisiin ja uudelleen harkittaisiin ne paikkakunnat , joille hätäkeskuksia tullaan sijoittamaan. Samalla olisi tarpeellista korjata eräs virhe, joka valmistelussa pääsi tapahtumaan. Uudesta hätäkeskusverkostosta puuttuu kokonaan ruotsinkielinen hätäkeskus.

Nykyisiin hätäkeskuksiin soitetaan milloin milläkin kielellä. Vastaajien on hankala saada selvää esim. Närpiön murteesta. Kun kielellä sönkätään, moni avun tarvitsija ehtii jo kupsahtaa, ennen kuin on saatu selville edes kadunnimeä. Vastaavasti suuri suomenkielisten soittojen määrä voi ruuhkauttaa hätäkeskuksen niin pahoin, että ruotsinkielinen avuntarvitsija joutuu jonotusmusiikin pyörteissä epätoivoon

Tillman ehdottaa, että sellainen hätäkeskus perustettaisiin Dragsvikin kasarmialueelle. Luolan louhintaan päästäisiin varmasti jo kesän kynnyksellä, jos päätös tehtäisi ripeästi. Ruotsinkielinen joukko-osasto siirrettäisiin Upinniemeen.

Tällä järjestelyllä ruotsinkielisen väestönosan turvallisuuspalvelut kasvaisivat ja paranisivat nopeasti ja tehokkaasti. Samalla entinen ministeri Holmlund voisi takautuvasti ottaa asiassa kollektiivisen uhrin aseman itselleen, jotta nykyiset päättäjät voisivat jatkaa puhtaalta pöydältä. Samalla nykyiset päättäjät voisivat tämän sovittelu- ja kompromissiratkaisun pohjalta nauttia suurta itsekunnioitusta ja aikaansaavan valtioneuvoston hehkua.

Marke Tuominen

Hän voi ryhtyä pakkaamaan matkalaukkuaan pikkuhiljaa.

Minäkin kaivoin tänään lentolaukkuni esille. Naisväeltä tuo pakkaaminen kuitenkin sujuu usein aika hitaasti, joten senkin vuoksi kannattaisi hänen nyt pikkuhiljaa aloitella.

Marke on viehättävä punatukkainen ja söpönnäköinen seniori-iän kynnyksellä oleva keski-ikäinen nainen. Tuon näköiset naiset ovat yleensä päättäväisiä ja nopeita liikkeissään. Luulen, että hän on reipas ja reilu, ei horju ei heilu. Hän saattaisi olla hyvinkin mukavaa matkaseuraa.

Minun lähtöni on perjantai aamuna. Marke Tuominen ei lähde mukaan. Minun mukaani lähtee vaimoni.

Marke Tuomisenkin lähtö voi tapahtua sekin jo perjantaina, mutta uskoisin kuitenkin niin, että eduskunta on sen verran hidasliikkeinen, että Marke pääsee hyppäämään Helsingin junaan vasta joskus huhti-toukokuussa. Kannattaisi kuitenkin ryhtyä hankkimaan vähitellen asuntoa Helsingistä. Merkit ovat sellaiset.