Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Pankki

Viimein selvitystilassa

Timo Soinin osittain omistama yhtiö on sitten mennyt tänään selvitystilaan. Olemme hengessä mukana. Jos ei mene Timon   rakkaudella parjaamalla vastustajalla, Suomen Keskustalla, hyvin, tulee näitä takaiskuja Timollekin. ( Soinin omistus on  kloppipoikien keskuudessa kulkeva urbaanilegenda. Tietoa en ole tarkistanut)

Geosentricin osaketta  on  viime ajat myyty ja ostettu  Helsingin pörssissä  sentin kappalehintaan.  Niitä osakkeita olisi ollut mukava ostaa  tuumaa vahva nippu muistoksi, mutta näyttää todella siltä, että nyt noteeraaminen on lopetettu pörssissä. Eikä niitä olisi paperinippuna enää saanutkaan. 

Taidan muistella, että 1992 eräitä pankkijärjestelyjä jouduttiin Suomessa tekemään niin, että  osakekirjoja ajettiin  myyjältä ostajalle rekka-autoilla ja  purkaminen tapahtui  kauhakuormaajilla. Se se oli aikaa se.  Tampereen Säästöpankin  toimitusjohtaja Paavo Prepulakin esiintyi yhdessä  opetusvideossa, jonka aiheena oli starteginen johtaminen turbulenttisessa maailmassa. Samassa videossa seikkaili myös Tampellan  korkein johto.

Pari kertaa sitä videota ehdin näyttää opetustarkoituksessa, mutta  1995 vuodesta eteenpäin sama video soveltui  enää  satiiriksi taikka  esimerkiksi siitä, mitä ei saa missään tapauksessa tehdä.

Pörssissä on nyt siis tilaa taas.  Kun Helsingin pörssi on  ollut melko aneemisessa tilassa  viime ajat, voisi ajatella, että nyt olisi tilausta vähän räväkämmälle  yhtiölle, joka kääntäisi  sijoittajien  kiinnostuksen taas kohti Helsinkiä.

Ehdotan Alkoa. Siinä olisi oivallinen pörssiyhtiö, jonka kasvuprosentti  ehkä on vähän vaihdellut vuosien saatossa, mutta jonka  tuloksentekokyky on säilynyt loistavana kaikki  nämä vuodet.  Tuotebrandy, tai oikeastaan brändi on asiakaskunnalla tuttua. markkinointikulut ovat olleet  maltillisia ja laatu hyvää. Alkon lisäksi  pörssiin olisi tietenkin samalla vietävä myös Altia.

Alkon kaltainen  pörssiyhtiö voisi jakaa  prosentteja sekä osinkoina, että osto-optioina. Kerran vuodessa  omistajan tilille  maksettaisiin  20 %  tuotto  sijoitetulle pääomalle, jonka lisäksi  osakkeen omistaja voisi  viikoittain  ostaa  40 % :n  optioita  puolenlitran erissä. Jokainen optio antaa oikeuden riemastuttaviin  elämyksiin ja tuottaa omistajalle hövelin olon.

Elämä kaikkoaa

Tänään on hiljaista. Oletteko huomanneet. Tampereelta on tosin taas löydetty ruumis metsästä, mutta mitään epätavallista ei ole sattunut. Varmasti joudumme odottelemaan ainakin ensi viikkoon, ennen kuin Tampereelta löydetään seuraava ruumis.

Kankaanpäässäkin tuli ruumis. Kärsivällinen ja pitkävihainen kaveri katsoi lopulta ajan koittaneen. Kankaanpäässä varmasti joudutaan nyt odottelemaan muutama kuukausi, ennen kuin seuraava ruumis saadaan aikaiseksi. Muistikuvieni mukaan kuitenkin kaupunki on sangen tasaisesti tuottanut surmattuja ihmisiä. Pari , kolme ruumista vuodessa.

Porissa puidaan edelleen vanhaa surmatyötä. Asiaan ei onneksi sentään liity uutta ruumista, vaikka jutun päähenkilön mukaan ” vällykäärme” pääsi häntä kerran puraisemaan. Uutisten mukaan nimittäin näyttää käyneen niin, että peiteoperaatiossa ollut ” Seppo” oli päässyt operaation tiimellyksessä peiton alle. Tietojen hankinta oli tuottanut vesiperän, sillä ilmeisesti ”seppo” ei ollut saanut napalankonsa, eli uhrin kohtalosta mitään mullistavaa tietoa.

Syyskuu tuo luultavasti lisää ruumiita. Epäilen seuraavaksi kupsahtavan Kreikan. Merkit ovat selvät. Valtiovarainministerimme ei ole ollut julkisuudessa kolmeen päivään. Pääministerikin ilmaantui parrasvaloihin vasta illan suussa. Keskiviikkona voimme vähän kuitenkin jo arvioida ruumiin suuruutta. Kahden päivän päästä nimittäin saksalaiset tuomari arvioivat sitä, onko Saksan lakia rikottu, kun on vapaasti tulkittu EU:n perussopimuksia ja hädässä olevia veljiä autettu. Keskiviikkona tiedämme paremmin. BBC ja muut tiesivät asiasta tänään sangen laveasti ja tarkasti. Suomessa media ei katsonut tänään aiheelliseksi ottaa asiaan mitään kantaan.

Kreikastahan tulee ruumis kyllä samalla varmuudella, kuin Kankaanpäässä Ravintola Siilissä istuneesta kaverista. Kyse onkin vain siitä, millaista kärsivällisyyttä tapahtuman alkuunpanijalla on. Jalasjärven mies odotteli vuosikaudet, kunnes päätti lähteä naapurimaakuntaan ja hetkensä koittaneen.

Eurooppakin on ollut tähän asti kärsivällinen. Keskiviikkona voi kuitenkin tulla eteen tilanne, jolloin kaikki kärsivällisyys julistetaan laittomuudeksi ja sitten se on menoa. Kreikkalaisten kunniavartiomiesten hassujen hameiden helmat vain pöllähtävät, kun isänmaa menee bankrottiin. Siinä rytäkässä voi sitten osua johonkin ulkopuoliseenkin. Kankaanpäässä ylimääräisen luodin jalkaansa sai nyrkkeilijänuorukainen. Toivottavasti Euroopassa emme ole se, johon kalikka kalahtaa. Ähähtäneethän me jo olemmekin etukäteen.

Allekirjoittanut on istunut Ravintola Siilissä ensimmäisellä iltalomallaan marraskuussa 1974. Pelkäsin minä silloinkin pistoolimiehiä. Katujyrä poikkesi säännöllisesti Siilissä. Siihen aikaan sotilaan juopumus oli moitittavaa ja monin tavoin sanktioitua. Tarjolla oli helposti ryyppymiehille ilmainen kyyti päävartion alakertaan.

Tervetuloa uusi lukija numero 82. Sivupalkista en oikein nyt näe, kuka olet, mutta lukumäärä on joka tapauksessa lisääntynyt yhdellä. Ollos huoleton, ei täällä joka päivä murhateoista kirjoiteta. Toivottavasti viihdyt !

>Paljonko tienasit tänään ?

>

Yksityisten parkkivalvojien työ tapahtuu kuulemma jossain jo urakalla. Tai jo ollaan oikein tarkkoja, niin provisiopalkalla, mutta kyseessä lienee melko selvä suoritepalkka, mahdollisesti niin sanottu suora urakka. Mitä enemmän kirjoitetuista lapuista kilahtaa yhtiölle rahaa, sitä enemmän myös yksityinen parkkipirkko tai – paavo tienaa.

Mieleeni muistuvat asian tiimoilta iloiset tulosjohtamisen vuodet 1980- luvun alussa. Minäkin oli muutaman kerran Matinkylässä erään nyt jo edesmenneet pankkilaitoksen koulutuskeskuksessa opettelemassa avaintulosalueita, avaintulostavoitteita ja tuloskeskustelujen kulunohjantaa.

Väliajalla tarjoilu pelasi ja ruokapöydässä ei ankeriasta yleisempää kalaa syöty. Pankin omalla viinillä huuhdeltiin karvas tulosjohtamisen maku kurkusta alas.

Sitten kaikki hiljeni Matinkylässä. Nyt näyttää siltä, että Voutilaisen kirjoittamaa Tulosjohtaminen – opusta saa divareista alle euron kappale, kuka vielä aatteeseen uskoo ja entisiä haluaa muistella. Huomaan olleeni jossain vaiheessa niin omantunnonarka ja hädissäni, että olen oman kappaleeni näköjään haudannut jonnekin kompostin kätköihin, koska sitä ei kirjahyllyssä enää näy.

No, pankin antama silkkinen käsintehty solmio minulla vielä on muistona. Määrätyissä piireissä sillä solmiolla voi antaa muulle seurueelle signaalin, että sitä on oltu joskus oikein kovissakin paikoissa rahaa tekemässä ihan tyhjästä vain.

Tulosjohtamista ja provisiopalkkaa olisi tietenkin mukava soveltaa monelle muullekin alalle kuin pysäköinninvalvontaan.

Tarjoilijalle voisi maksaa liksaa sen mukaan, montako pulloa viinaa hän on onnistunut illan aikana myymään asiakkaille. Poliisit taas saisivat palkkaa sen mukaan, montako ylinopeussakkoa he ovat kirjoittaneet, monetko juopuneet vieneet putkaan taikka montako teinivaahtoa he ovat nurmikolle perjantai-iltana kaataneet.

R-kioskin myyjän palkka perustuisi vuokrattuihin videoihin, myytyihin tupakka-askeihin ja tulostettuihin lottokuponkeihin.

Tähän asiaan ei nyt voi sotkea kuitenkaan ravintoloiden eteisvahtimestareita, sillä heillä usein on jo voimassa järjestelmä, jossa tulot kasvavat lineaarisesti asiakkaiden mukaan. Kyseessä on kuitenkin puhdas palkkiopalkka, jossa kiinteää korvausta vastaan suostutaan antamaan asiakkaalle palveluhyödykkeitä koko illan ajan, ei ainoastaan päästämään häntä sisään. takin ottamisen lisäksi eteisvahtimestarin pitää vahtia sitä takkia kuin hyeenan, suorittaa illan aikana asiakkaalle tämän tarvitsemia pikku palveluja ja huolehdittava siitä, että asiakas pääsee yöllä sisälle taksiin , eikä kuole käsirautoihin kapakan oven ulkopuolelle.

En rohkene tässä edes miettiä ambulanssimiehistölle tulospalkkausta.

Parkkipirkkojen kohdalla olisi mukava tutkia sitä, pitävätkö edelleen Elton Mayon 1920-luvun lopussa tekemät Hawthorne –tutkimukset kutinsa. Elton poikahan totesi noiden tutkimusten perusteella mm. että parkkipirkot ym . urakkatyötä, ilman valvontaa tekevät työntekijät hyvin pian suljetussa yhteisössä kehittivät itsenäisesti hyväksytyn työskentelyn määrälliset ylä – ja alarajat.

Uskoisin niin, että pysäköinninvalvojat eivät juuri saalista laumoina, vaan saattavat yksilöllisesti pyrkiä saavuttamaan maksimaalisen työtyytyväisyyden hankkimalla itselleen niin paljon ulkoisia ja sisäisiä palkkioita kuin mahdollista. Autonomistajien mielipiteistä välittämättä.

Melko siannahkaista luonnetta vaativa ammatti, sanoisin.

>Panttaa itsesi

>

Latvialaiset ovat ryhtyneet panttaamaan sielujaan. Sanomalehden uutisen mukaan jo parisataa latvialaista on antanut sielunsa pantiksi lainan vakuudeksi.

Näiden sielulainojen maksimi lainamäärä on 700 euroa, joten siitä voi vähän laskeskella baltialaissielun todellista arvoa.

Laina myönnetään kolmeksi kuukaudeksi noin yhden prosentin päiväkorolla, joten lainan antaja saa todellisuudessa noin 365 prosentin vuosikorkoa. Tuommoinen tuotto sallii jo muutaman maksamattoman veijarin lainaajien joukkoon ja silti tuottoa syntyy. En osaa sanoa sen tarkemmin lainan älykkyydestä taikka asiallisuudesta mitään painavaa, mutta totean, että paikalliset perintätoimistot saattavat vahingoittaa sekä velallisen sielua että ruumista.

Eilen pääsi haudan lepoon artisti, jonka sielu taitaa surijoiden mielestä olla korvaamaton ja messiaaninen. Menot olivat pöyristyttävän suuret ja melodraama uskomaton. Hautajaismenot saivat minut hymyilemään, joka on brutaalia ja asiatonta, se myönnettäköön. Hautajaisissa ei ole tapana yleensä irvistellä.

Mutta palataan latvialaisten sieluihin. Heidän bruttokansantuotteensa saattaa supistua tänä vuonna viidenneksellä. Kun se ei kovin hääppöinen ollut ennestäänkään, niin riittää siinä sinnittelemistä. Kun toivoa sopii, että kaikki lainaajat saavat velanmaksun jälkeen sielunsa takaisin puhtaana ja rasitteista vapaana, sopii ihmetellä sitä, mitä tapahtuu niiden rahanlainaajien sieluille. Prosentin päiväkorko on nimittäin aika suolainen.

Kuvassa punnitaan ihmisten sieluja.

>La violencia – väkivalta

>

Venäjä on laittanut loppiaisen kunniaksi kaasuhanoja pienemmälle. Slovakissa joudutaan nyt lämmittelemään uuden rahayksikön hohteessa. Australiassa on mustasukkainen aviovaimo liekittänyt miehensä perhekalleudet ja Kiinassa urheilija on saanut vuoden kilpailukiellon näytettyään keskisormea mölisevälle yleisölle. Ei paha uutispäivä ollenkaan.

Tillman sai kullannuppujen tuotokset arvioitua. Pääsääntöisesti kaadettu oppi oli hyvin pysynyt päässä ainakin tenttiin asti, mutta omaa ajattelua ei juuri voinut vastauksista löytää. Joitain omaperäisiä, uraa uurtavia ja mullistavia lausahduksia tietenkin taas joukkoon oli mahtunut, mutta tapana ei ole ollut niitä sammakoita levitellä edes opettajien kahvipöydässä, joten jäätte tekin osattomaksi. Ja Tillman säästyy häpeältä.

Häpeältä säästyivät myös Jyväskyläläiset kotoperäiset 50 vuotta vanhat perheenisät, joilla on pieniä lapsia. Eilinen tapaus on paljastumassa jälleen tilastoja vinouttavaksi mahmut- herran päähänpistoksi. Hän oli perheriidan päätteeksi napannut 3 vuotiaan lapsen mukaansa autoajelulle ja sitten Muuramelaisella huoltoasemalla ihmetellyt ja pyydellyt apua ohikulkijoilta verisen pienokaisen kanssa. Tällä kertaa taas näin. Eipä tuo isän tausta eilen vielä ilmennyt mistään uutisesta, mutta Jyväskylässä ilmestyvä aviisi tiesi tämän puolen asiasta kertoa tänään. Jäätävä juttu.

Vaikka Jyväskylässä tapahtuu kaiken aikaa pöyristyttäviä juttuja, veritekoja ja pahoinpitelyjä, tämä juttu jotenkin ei eilen vain sopinut kuvioon. Nyt siis tiedämme, miksi.

Tillman toivoo, että maailma vähitellen edes vähän rauhoittuisi. Ihan sama minulle, minkä värinen ihminen on kyseessä, mutta Gaza, Jerusalem, Intia, Kreml ja Jyväskylä voisivat vähän rauhoittua.

Lasten murhaaminen oksettaa. Ihan sama sitten, kuka sitä tekee ja missä.

Tillman muuten ei oikein osaa suhtautua ministeri Vapaavuoren ehdotukseen, että asuntokauppaa käytäisi edelleen korkein hinnoin ja maailman menosta välittämättä. Yhteiskunta tukisi sitten tätä touhua, jos kävisi niin, että työttömyyttä sattuisi tulemaan. Tillman vähän kummastelee asiaa, sillä vastaavaa tukea on pankeista saanut maksua vastaa tähänkin asti. Sinne vain kaikki ne, joita asia mietityttää. Ei kai se voi olla yhteiskunnan asia. Pankkijärjestelmä on nyt jo toista kertaan saamassa tukea ja turvaa.

>Piru merrassa….

>

No Niin…

Tästä sitten mennään. Tämä sukupolvi ei säästele ja seuraavalla ei ole enää mistä säästää. On odotettavissa mielenkiintoinen tiistai. Nyt kun me väännämme sorvia, aika monessa amerikkalaisessa kodissa yritetään nukkua. Jännitystä on luvassa enemmän kuin yhdessäkään Likaisen Harri elokuvassa. Eipä taida tulla uni silmään ihan kaikilla.

Puhutaan mekin jostain muusta. vaikkapa kirjallisuudesta. Lukekaa nyt ihmeessä Juha Seppälän uusin kirja, Paholaisen haarukka, pääsette ainakin tunnelmaan. Muutakin hyvää voisi lukea. Lukeminen on halpaa ja hyvää ajanvietettä ja tulevaisuudessa monille ei juuri sen kalliimpaa harrastusta voi suositellakaan. Me viisikymppiset tulemme viettämään melko rauhallisen ja kulutuksesta vapaan tulevaisuuden. Seuraavaa nousukautta saamme ihailla vanhusten palvelutalon ikkunasta.

Jari Tervon uusin kirja kertoo sekin epävakaista ajoista. Troikassa oleskellaan Tampereella, Viipurissa ja Pietarissa vuosina 1918 – 1920. Sitten tullaan takaisin Tampereelle pääsiäiseksi tappamaan Mannerheimiä. Pahaksi onneksi päähenkilö Rossi on omantunnon arka pasifisti, joka ei halua ihmistä ampua. Rossi puhuu Antti Tuurin oloisia lauseita, yrittää taistella omantuntonsa ja kiihkomielisten tovereiden kanssa ja tasapainoilee samalla miehuutensa kynnyksellä. Oma poika muodostaa lopulta viimeisen esteen Murha-Kustaan ampumiselle.

Antti Tuurin kirjassa Kylmiä kyytejä päähenkilö seikkailee myös Tampereella keväällä 1918 ja välttelee viimeiseen asti tappamisvelvollisuuksiaan. Hänen suustaan tulee aitoja Tuuri-lauseita. Niihin ilmeisesti Tervokin on tykästynyt, sillä niin paljon Rossin lauseet muistuttavat Tuurin kirjoittamia. Tuurista Tervon erottaa siinä, että Tervo ei ole tarinaan sisällyttänyt yhtään paskamaista satakuntalaista konnaa. Siitä Tervolle erityinen kumarrus.

No minulle tämä kielten samankaltaisuus on riemastuttava kokemus. Semmoisia lauseita jaksan lukea enemmänkin. Troikkaa on muutenkin mukava lukea. Viime vuonna luin Verneri Lehtimäen elämänkerran. Siinä oli seikkaperäisesti selostettu esimerkiksi 800 ihmisen pako suuressa rekikolonassa saarretusta Tampereen kaupungista. Ilmeisesti Tervokin on Lehtimäen elämänkerran lukenut, sillä Rahjan veljekset ja muut yksityiskohdat ovat paikoillaan ja elävästi kerrottuja.

Tervon kirjoissa naishenkilöt retkahtavat yleensä renttuihin ja pitävät näitä viimeiseen asti pystyssä ja ovat vahvoja kuin pirut. Tällä kertaa Tervo on suonut armon kirjansa leideille. Melko monelle käy hyvin loppupeleissä. Varsinkin Ellen Kataja saa maistaa aitiopaikalla yhden päivän ajan elämää ja sen tuomia herkkuja. Suosittelen Troikkaa hyvänä lukuelämyksenä ja oivallisena kertomuksena. Näinä ankeina aikoina.

Kuvassa on Turunmaan Pankin osakekirja vuodelta 1923. Sitäkään pankkia ei enää ole. Kuvan olen löytänyt netistä.

>Me on hävitty tää peli….

>

Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone on hylännyt esityksen roskapankista.
Äänestystä edelsi neljä tuntia kestänyt keskustelu. Presidentti George W. Bush esitti 700 miljardin dollarin summaa, jolla ostettaisiin pankeilta niiden arvottomiksi käyneet asuntoluotot ja muut ongelmalainat. Tämä esitys on nyt kongressin edustajanhuoneessa hylätty.
Ennen kuin mitään uutta saadaan esitettyä, markkinat alkavat reagoimaan , ja veikkaan, että voimakkaasti. Kello on nyt 21.17 maanantai iltana. Presidenttipeli sai tällä kertaa arvoisensa kehykset. Voisi sanoa, että nyt on aivan sama, kuka sitä maata hallitsee. Vaika Palin. Se on nyt menoa ja kannattaa kaikkien Tatjanoiden ja Sarahien pitää huivista kiinni.
Monen muunkin asian suhten on aivan sama, mitä tehdään. Iso pyörä on lähtenyt liikkeelle.
Aamun uutisissa voidan sitten nähdä, mihin lukemiin Wall Street on yöllä pysähtynyt.
Jos jossain maassa vielä on lupa shorttailla pörssissä, nyt nämä veijarit tekevät tiliä.
Tulemme näkemään mulistavan viikon, mullistavan kuukauden ja mullistavan ajanjakson.

Minullapa on muutama tuhat käytettyä olutkorkkia. Niillä saatetaan vielä käydä kauppaa kovasti tulevaisuudessa Mad Maxin tapaan, kun muu valuutta on menettänyt merkityksensä.

Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin.

ps. Nascad on menossa 21.38 6 % alamäkeen.
ps. 2 Nasdac on menossa 21.43 6,35 % alamäkeen.
ps. 3 Nasdac on menossa 21.50 6,52 % alamäkeen
ps. 4 Nascad on menossa 21.55 6,62 % alamäkeen
ps. 5 Nasdac on menossa 22.05 6,80 % alamäkeen
ps. 6 Nasdac on menossa 22.14. 7,02 % alamäkeen
ps. 7 Tuosta voi joku näppärä laskea tasaisen vauhdin taulukon. Taitaa olla noin 2 % tunnissa

Oikein hyvää yötä Kello on nyt 22.16

>Uusi ammatti ja uusi pankki

>

Sanat sisältävät merkillisiä merkitysrakenteita. Usein ne tuntuivat olevan hyvin sidoksissa kontekstiin ja oman aikansa viitekehykseen. Ainakin aikaisemmin. Linja-auton rahastajaa ei kuitenkaan enää ole olemassa. Autoemäntiäkin hyvin vähän. Kuorma-auton apumies on aivan käsittämätön ammatti nykyihmiselle ja sekatyömieheksi tuskin kukaan hentoo enää itseään tituleerata. Ennenhän semmoinen oli varsin monitaitoinen ja arvostettu kaveri, joka saattoi tarttua työhön kuin työhön.
Minäpä olen ryhtynyt harjoittamaan viime kuukausina ammattia, joka on täysin kadonnut puheesta ja julkisesta ajattelusta. Olen ryhtynyt pankkihuoraksi. Tarkistin asian Googlesta. Sain hakutulokseksi vain yhden osuman. Se sattui Kiihtelysvaaran Osuuspankin 100-vuotis historiikkiin. Koko teos löytyy netistä siis hakusanalla ” pankkihuora”. Voi se tietenkin myös löytyä hauskalla nimellään; ” Turvallisesti vaarojen keskellä”. Sangen osuva nimi minkä tahansa pankin historiikille.
Mutta olen siis pankkihuora. Ihminen, jolla on tili siinä pankissa, jossa omakotitalon kiinnityksessä käytetyt haltijavelkakirjat pitävät majaa, mutta sitten samalla asioi myös toisessa pankissa ja siirtelee rahojaan ja lainojaan aina sinne, minne suhdanteet näyttävät. Tai mistä vierasta pääomaan helpommin irtoaa. Semmoista kilpailuttajaa kutsuttiin aikoinaan pankkihuoraksi.
No minun irstas elämäni alkoi siitä, kun S-ryhmä ilmoitti perustavansa pankin ja siirtävänsä bonus rahat s-tililtä S-pankkiin. Annoin niiden sen tehdä, sillä S-pankki maksaa vähän korkoakin ja noita bonuksia kertyy kolme kymppiä kuukaudessa. Ne rahat jäivät sitten uudistuksen jälkeen sinne uuteen pankkiin niin, että sitä kertymistä ja summaa ei voinut seurata muuten kuin ottamalla itselleen myös käyttäjätunnuksen ja tunnusluvut.

Tämä uusi pankki on nyt ryhtynyt mainostamaan sellaista vaihtoehtoa, että sieltä vanhasta pankista voisi kuukausittain siirtää hyvinkin mittavia summia sinne heille. Tähän en ole vielä ryhtynyt. Osuuskaupan kassanaiset ovat saaneet asiakaspalvelua vain elintarvikekaupan osalta. Sitäkin heillä on joskus luvattoman vähän. Mieluummin käyn edelleen vanhassa osuustoimintapankissani katselemassa pankkirouvien jakkupuku-asusteita ja tyylikkäitä meikkejä.

Tämä osuustoimintapankki tosin kaupittelee minulle pankkikorttiin K-kaupan plussa-ominaisuutta. Se taas on hirvitys ja kauhistus minulle. En ole tottunut siinä liikkeessä koskaan asioimaan, enkä vapaaehtoisesti asioi.

Osuustoimintapankki on erehtynyt myös vakuutusyhtiön valinnassa. Pohjola saa minut huoraamaan pitkin katuja ja omaani etsimään. Aikoinaan se ainoa oikea oli tietenkin AURA-yhtiö. Sitten se oli Tapiola. Nyt ne hyväkkäät ovat hävittäneet konttorinsa niin, että ainoastaan Lähivakuutuksessa voi enää käydä ihmistä tervehtimässä ja karkkia kupista syömässä.

Yrittävät tehdä senkin jo mahdottomaksi, sillä syksyllä ehdottivat, että en enää tulisi tekemään seisonta-ilmoituksia moottoripyörästä syksyisin ja keväisin, vaan laittaisin sen pyörän vakuutukseen ympäri vuoden. Pidin asiaa typeränä. He sanoivat, että heidän vakuutustarjouksensa koko vuodelle on saman hintainen kuin 5 kk vakuutus. Sanoin heille, että en aja talvella, enkä osta periaatteessa hyödykettä, jota en käytä. Haluan sitä paitsi tulla edes kaksi kertaa vuodessa katsomaan rouvia. Sain sillä kertaa vielä synninpäästön.

Tässä nykyajan meiningissä on siis sama ongelma kuin avioliitoissa. Aika löyhin perustein se kumppani valitaan. Aatteellinen paatos on kadonnut eikä edes osuustoimintaliikkeeseen enää voi luottaa. Mikä tässä minä sitten enää olen moraalista ja kunniallisesta elämästä kiinni pitämään.
Heti kun se tulee mahdolliseksi, siirrän raha-asiani ja vakuutukseni Alkoon. Silloin vasta toteutuisi täydellinen yhden tiskin periaate. Perjantaina voisi asioinnin yhteydessä nostaa vähän rahaa ja jos asiointi taikka ostosten määrä tuntuisi huteralta ja vahinkoalttiilta, kassahenkilö voisi kätevästi kaupata vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen asiakkaalle.

Nythän tästä liikkeestä saa jo iltalehdet ja landrinkit. Bonus-järjestelmäkin olisi oivallinen lisä toimintaan. Ei suinkaan asiakaspalautusrahojen vuoksi, vaan siksi, että entisajan viinakortin tavoin bonustilin avulla voitaisi tarkkailla henkilön ostoksia ja kulutuskäyttäytymistä hyvinkin tarkoin. Hieno järjestelmä. Ostoksen yhteydessä bonus vilahtaisi omalle tilille ja viehättävä myyjä toteaisi asiakkaalle kassalla samalla puolihuolimattomasti että ” se olikin jo sitten kahdeksas Carillo tässä kuussa”