Kirjoja ilmaiseksi !!!!!

Opetusministeri on aloittamassa työrupeamaansa yhtä rivakasti kuin edeltäjänsä. Kun valtion kirstu on ruvella ja kansakunnan pitäisi laittaa suu säkkiä myöden kiinni, ministeri lupailee ilmaisia koulukirjoja lukiolaisille. Summahan ei kovin suuri ole, vain 60 miljoonaa, mutta signaali sitäkin voimakkaampi.

Kustantajat voivat nyt rauhassa nostaa kirjojen hintaa jo etupainoisesti ja suunnitella julkaisusyklinsä niin, että kun tähän asti on julkaistu uusi oppikirjasarja joka kolmas vuosi, nyt sellaisen pystyy julkaisemaan joka toinen vuosi, valtion kustannuksella.

Sisältöjen hallinnassa kirja ja muut kirjalliset dokumentit ovat joissakin tapauksissa tietenkin ylivoimaisia, mutta myös muihin alustoihin ja menetelmiin on syytä pyrkiä lukioissa ja muissa oppilaitoksissa.

Ministeriö on jo ilmoittanut sen, että pienten paikkakuntien lukioiden rahoitus laitetaan uusiin puihin. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että pienet lukiot joutuvat lopettamaan toimintansa, taikka yhdistymään suuriin lukioihin. Tämä taas on oivallinen piiska edelliselle opetusministerille, nykyiselle kuntaministeri Virkkuselle, kun hän ajaa mullilauman, eli vastahakoiset pienet kunnat suuriin yksiköihin.

Ja ilmaiset oppikirjat odottavat kaikkia niitä nuoria kansakunnan toivoja, jotka jaksavat lähteä 100 kilometrin päässä olevaan kaupunkiin gymnaasia käymään.

Periaatteessa olen tietysti iloinen siitä, että kun toisaalta hallitusohjelmassa rokotettiin koulutusta ja kasvatusta yhteensä noin 200 miljoonalla, vastikkeeksi jotain plussaakin on tulossa. Toisaalta, huomattavan vähäisellä vaivalla tästäkin päästäisi, jos annettaisi osa tuosta summasta suoraan kustantajille kullekin 1 miljoona ja sen jälkeen lopulla rahalla hoidettaisi nuorten opiskelijoiden mielenterveysongelmia, palkattaisi terveydenhoitajia, korjattaisi homeisia koulurakennuksia ja pienennettäsi ryhmäkokoja. Jos rahaa on todella paljon, loput voisi ohjata vaikkapa koulukiusaamisen ehkäisyyn.

Nuo asiat taitavat kuitenkin olla liian vaikeita asioita hoidettavaksi. Ilmainen koulukirja on populistinen ja ihana asia, jolla on mukava revitellä ja hankkia meriittejä. Ministeri on tässä asiassa kuitenkin vähän aikaansa jäljessä. Olisi kannattanut luvata jokaiselle lukiolaiselle ilmainen taulutietokone. Sisällöistä viis, mutta se se olisi ollut komeaa ja ainakin kustantajat olisivat viimein joutuneet keksimään sisällöille uusia muotoja. Sitä ne ovat pelänneet jo monta vuotta.

Töitä taas tiedossa

AMK – yhteishaun tulokset on julkaistu. Onnellista on se, että uusi hallitus ei vielä ehtinyt laittaa lusikkaansa tähän soppaan. Vasta ensi vuodeksi on tulossa muutoksia. Hallitushan on jostain saanut päähänsä sellaisen asian, että koulutus on erinomainen paikka säästää menoista.

Tuskin uusi hallitus sentään jaksaa ja haluaa viedä eteenpäin sitä kantaa, että AMK-koulutus otettaisiin jälleen valtion huomaan. On paljon helpompaa säädellä kuntayhtymille annettavia aloituspaikkoja ja rahoitusosuuksia.

Ensi vuonnakin uusi hallitus joutuu miettimään asioita vain uusien tulosneuvottelujen yhteydessä. Keväällä 2012 päätetään pääasiassa niistä säästöistä, joita syntyy siten, että 2013 vuonna aloituspaikkoja siirrellään, säädellään ja lopetetaan. Niiden päätösten hedelmiä pääsee nauttimaan vasta se hallitus, joka on vallassa 2017 tai sen jälkeen.

Koulutusjärjestelmien säätely on erinomaisen hidasta touhua. Jos jotain tehdään, tavallisesti tehdään myöhässä ja kun tulokset ovat nähtävissä, pitäisi jo tehdä korjaavia leikkauksia, jotka vaikuttavat vasta sitten, kun ei enää tarvetta olisikaan.

Syksyllä on taas tikkuista aikaa. Opiskelijoille on ensiksikin opetettava prosenttilaskua ja oikeinkirjoitusta. Puolet sisääntulevista ylioppilaista on jostain kummasta syystä saanut sellaisen opetuksen, jossa tekstit kirjoitetaan ilman kappalejakoa ja välimerkkejä. Se sama puolikas koostuu yleensä sitten myös niistä, joiden prosenttilaskutaito pelkistyy siihen, että tiedetään mikä ero on teinivaahdolla ja vahvalla oluella.

Pahinta AMK – järjestelmässä on se, että se ei tunne ollenkaan tukiopetusjärjestelmää. Siihen ei ole resursseja, eikä aikaa. Sitä ei mitoiteta mukaan opinto- ohjelmiin eikä myöskään sisältöihin. Toinen suuri ongelma on se, että osalle opiskelijoista henkilökunta joutuu olemaan isänä ja äitinä.

Joka syksyinen hämmästys työpaikalla onkin nykyinen ylioppilaskirjoitus- ja lukiojärjestelmä. Valkolakin ja jatko-opiskelukelpoisuuden saa joukko, joka on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen ja heterogeeninen.

No, nuo tänään julkistetut eivät välttämättä ole suurimpia murheenkryynejä. Mutta kun kesän aikana listat on kertaalleen syöty ja järjestetty täydennyshakua ja vielä lisähakua, syyskuussa on kasassa melkoinen kokoelma kasvatushaasteita.

Lomasta on kulunut vasta vähän aikaa, mutta mieli näyttää edelleen askaroivan töissä. Huono homma. Ehkä menen saunaan ja nukkumaan. Ehkä tänä vuonna sisäänotetuista saamme valmistumaan vuonna 2015 puolet. Sen kanssa voisi vielä elää. Ja jos saisi sisäänoton revittyä jollakin konstilla kaksinkertaiseksi. Sitten vasta oliskin kivaa.

>Kotomaisen työn leima …. junalautta saatavana !

>

Pidin tänään lukuvuoden huonoimmat luennot. Ylivoimaisesti huonoimmat. Pidin tänään ehkä koko elämäni kolmanneksi huonoimmat luennot. Että piti tämäkin kokea !

Kun Satakunnassa aikoinaan joku oli sellainen henkilö, jolta työt eivät tahtoneet luistaa ja työn jälki oli kauhistuttavaa, taikka epäkelpoa, sanottiin, että tuloksena oli närp. Se on suomeksi ”susi”.

Jos vuolit pajupilliä, ja sait kuoren hyvin irtoamaan rungosta, mutta järjettömyydessäsi vuolit pillin pesän liian syväksi, jolloin ääni katosi ja pilli pahimmassa tapauksessa katkesi, sanottiin, että tuli närp.

Tänään tuli luennoista ihan sudenkuraa. Sanoin sen nuorisolle, mutta he lohduttivat minua, että en minä mitään oppilaitoksen ennätystä aikaan saanut. En vain ymmärrä, miten minä kehtaan näyttää samalle aikuisryhmälle naamaani torstai-aamuna.

Jokainen meistä tietää ja tuntee sen, kun epäonnistuu. Keihäsmies astuu heittonsa yli, tai jos ei astu, niin heittää keihään pituushyppypaikalla astelevan toimitsijan pikkutakin taskusta läpi. Moukarimies voi tempaista lekan katsomoon. Mäkimies voi jäädä hotelliin.

Olen minä tavannut kirvesmiehen, joka silmää räpäyttämättä teki meidän apukeittiöömme pesukoneelle pistorasian reiän laatoitukseen 2 cm liian suureksi ja täytti sen ylimenevän kolon edelleen silmää räpäyttämättä silikonilla.

Olen minä nähnyt ilmielävän kirvesmiehen, joka jakoi peltikaton alusruoteet 100 metriä pitkään rivitaloon niin, että kun pellit ruuvattiin kiinni, ruuvit osuivat sentin päähän ruodelaudan reunasta.

Elämäni mieleenpainuvin huonon työn biennaali oli nuorena miehenä se, kun porasin Pioner- kallioporalla reikää ojan pohjalla olevaan vedenalaiseen kallioon, ja osuin vanhaan reikään, jonka humalainen panostajatoverini oli ladannut täyteen dynamiittia ja varustanut vieläpä sähkönallilla, mutta unohtanut kytkeä edelliseen kenttään.

Oli pikkuisen lähellä se, että teillä olisi joku toinen blogin kirjoittaja tässä.

Huono työ naurattaa joskus, jos et satu olemaan maksajana, taikka et joudu hengenvaaraan, etkä menetä sen vuoksi työpaikkaasi. Pääsääntöisesti kuitenkin huono työ harmittaa ja vihastuttaa. Varsinkin toisten tekemä huono työ. Minua harmittaa ja hävettää myös oma huonotyöni.

Meidät lehtorit on koulutettu hyvään työhön. Me olemme auskultoineet. Normaalioppilaitokset ja muut erikoiskoulut, jotka auskultointeja järjestävät, tekevät kaikkensa, jotta opettaja etääntyisi arkisesta työstä ja eläisi realistista elämää oppilaitoksessa. Omaan oppilaitokseen palattuaan moni nuori opettaja joutuu kamppailemaan puolikin vuotta, ennen kuin auskultoinnin traumat ovat edes auttavasti kadonneet ja voi keskittyä itse substanssiin.

Mutta minua ….tuttaa ankarasti edelleen. En voi sietää sitä, että leväperäisyyttäni, laiskuuttani ja väsymyksestä taantuneena luimistelin tänään luennot läpi kehnosti ja selkärangattomasti.

Säälikää miestä. Jos teillä on kertomuksia kelvottomista opettajista, voitte täyttää kommenttilaatikon niillä. Semmoinen ilahduttaisi minua ja saisi oloni vähän paremmaksi. Jos kommenttilaatikko pysyy tyhjänä, pidän kaikki loppuviikon luennot lukemalla suoraa tekstiä kirjasta hitaaseen tahtiin ja määrään opiskelijat kirjoittamaan saneluni mukaan.

Jos kerran minulla on paha olo, niin helpottaa se vähän, jos myös opiskelijoilla on paha olo.

>Väsyttää

>

Presidentti Halonen on viime aikoina ollut pois julkisuudesta. Minusta tuntuu, että hän on vähän väsynyt ja haluaa eristäytyä. Hän haluaa omaa tilaa itselleen.

Uutisten mukaan tänä vuonna linnan parvekkeelle laitetaan lasit. Viimassa ja tuiskussa on kieltämättä inhottavaa odotella laulukuoron esityksen loppumista. Lasiseinä toisaalta saattaa harmillisesti vaimentaa lauluesitystä. Vahtimestarien on ehkä vedettävä mikrofoni – kaiutin linjasto lasiseinän alitse.

Maan päämiehet ovat suurelta osin olleet virkakautensa lopuilla väsyneitä. Kekkonen oli hyvin väsynyt, Paasikivikin oli, Ryti ja Mannerheim ne vasta väsyneitä olivat ja Kallio väsyi totaalisesti.

Tämä viimeksi presidenttinä ollut kolmikko on tähän asti ollut sangen virkeässä kunnossa.
Näemme heidät ehkä taas yhdessä maanantaina.

Kutsua ei tullut taaskaan, mutta eipä minulla olisi ollut mitään päällepantavaakaan. Tumma puku kiiltää persuksista ja soi vyön kohdalta. Siinä sitten olisi ollut mukava kekkuloida Esko Juhani Tennilän kanssa frakkiarmadan keskellä.

Mitä siellä osaisi puhua kenellekään? Ei yhtään tuttua.

Jos ajatellaan tavallisen pulliaisen juhlapuheita, niin ei taitaisi oikein osua kohdalleen.

– Otitko paljon pohjia ?
– Taksillako tulit ?
– Eipä näy paljon vapaita naisia

Urheilijoilta voisi kysyä jostain erityisen kimurantista ja tiukasta tuloksesta. Hiihtäjältä tietenkin pitää tiukata sitä, josko tämä huomasi kysyjää Joutsan Pommin kansallisten kisojen kilpaladun varressa toissa vuonna. Siinä nousun kohdalla ?

Niin, ei ole puheenaiheita, kun ei kerta kaikkiaan liikuta samoissa piireissä. Kutsumattomuus ei ole mikään suuri vahinko.

Väsyttää.

Päivän ainoa valopilkku oli naisopiskelijoiden ensi vuoden kalenteri. Sitä katsoessa voi kerrankin sanoa, että tänään pääsin opiskelijoiden kanssa ikään kuin pintaa syvemmälle asioissa. Ainakin pääsi näkemään pintaa.

Kalenterin julkistaminen perjantaina, 12 tuntia ennen pikkujoulua, on tietenkin provokatorista ja aiheuttaa unettomuutta, ohimeneviä fantasioita ja levottomuutta ikätovereiden kanssa juhlimiseen. Kerrankin opettaja voi hyvällä mielellä vakuutta, että ajatukset ovat siellä opiskelijoiden parissa ja vapaa-aikanakin sitä murehtii heidän elämäänsä ja olemustaan , pieniä yksityiskohtiakaan unohtamatta.

Laitetaan kuvaksi nyt kuitenkin kulttuurihistoriallinen otos menneiltä vuosilta. Ajatuksetkin ehkä siinä lepäävät.