Yön kynnyksellä

Kommentit  ovat arvokkaita. Tänä iltana  sain tämän  leikkeen lukijoilta. Tiukkaa ja kaunista  menoa kareliaanisessa  hengessä ! Kuvassa  oleva  joukko on minulle  täysin tuntematonta.  Musiikkikappaleessa on joku selittämätön koukku, clue. Yksinkertainen  kansanlaulu, yksinkertainen  melodia, mutta joku kummallinen  , ihmeellinen ja karheapintainen  elementti tuossa esityksessä on.

Tai sitten  se on vain tämä saatanallinen  flunssa, vieras maakunta , ikävä Satakuntaan ja  huomiset  luennot, jotka  saavat minut  aistimaan kaiken  kummallisena ja outona. Hetkittäin kaipaan jo Kannakselle….

Anna mulle tähtitaivas…..

Kohta 23 vuotias Anna Abreu jää pitkälle määrittelemättömälle tauolle. Hän ei ole voinut elää normaalia nuoreen ihmisen elämää, joten nyt on aika heittää piut paut kaikelle showbusinekselle.

Kohta 58 vuotiaana totean, että silvuplee. Humumaailma syö lapsensa ja vallankumous myös. Abreu…… eikun absurdilta tuntuu kuitenkin tuo asia. Tuon ikäisiä normaalisti tungetaan lähihoitajakouluun taikka ammattikorkeakoulun jäljellä oleviin peruutuspaikkoihin Jumalan selän takana oleviin opetuspisteisiin.

Minä olen tehnyt lumitöitä residenssin pihalla ja noutanut naapurista kuution polttopuita . Sekä saunonut kaksi tuntia poikani kanssa, joka on muutaman tunnin taas pistäytymässä kotona.

Anna voisi hakea lähihoitajaksi, taikka meille insinöörikoulutukseen. Siinä hommassa tulisi hiki, pääsisi esiintymään opiskelijoiden bileissä ja tutustuisi moniin tuleviin miespuolisiin insinööreihin. Eräät heistä ovat sangen persoonallisia. Voisi olla, että lauluihin tulisi sävy uus, sen lienee luonut toivottomuus…

Lainaus on Henry Theel, Marjatta – kappaleesta.

Mie kirjoitan taas aamulla. Nyt on seesteinen olo kun olen saunonut pojan kassa ja parantanut maailmaa. Anna Abreun lähihoitajakoulutus kuuluu ilman muuta tuohon parannus- osioon. Mainitsinko jo pojan kanssa saunomisen ?

Tänään ei ole kuulunut mitään uutisia Paavo ensimmäisen toljailuista. Jos minut tavataan joskus myymästä kahvimukeja kaduilla, korjattakoon minut talteen. Jos minut joskus tavataan myymästä kahvimukeja, joissa on minun ja vaimoni kuva kyljessä, toimitettakoon minut Uuteenkaupungiin.

Äijä ainakin, luultavasti moni muukin tietää sen, mitä Uuteenkaupunkiin toimittaminen merkitsee.

Mitä luolan suun ulkopuolella on ?

Tein tänään pitkää pakettia sukulaispojalle. Hänellä on syntymäpäivä kohta. Sellaisen muistaminen on silloin parhaimmillaan, kun antaja on tarpeeksi vanha ja häntä tarpeeksi lapsettaa. Jos vielä saaja on samalla lapsuustasolla, asiat synkkaavat riemullisesti yhteen.

Tänään piti matkaan saada slovakialainen pitkähuilu nuorelle musikantille. Tiedätte kapistuksen. Tämän pitkähuilutyypin nimi on Koncovka.

Jotkut ehkä näkivät sellaisen Helsingin musiikkitalon avajaisissa, kun sorea nuori nainen improvisoi sellaisella. Soitin vaatii soittajalta vähän taitoa, sillä siinä ei käytännössä ole ollenkaan sormireikiä.

Vehje piti saada pakettiin. Itella oli karsinut pakettivalikoimastaan juuri tuon 80 cm pitkän kertasinkoa muistuttavan tuotteen, joten marssin paikalliseen kirjakauppaan.

Heilläkään ei sellaista ollut myynnissä, mutta heille oli saapuvan postin mukana sellainen kyllä joskus tullut. Se noudettiin minulle kellarista. Kun tarjosin siitä maksua, liike kieltäytyi. Minusta se oli ihastuttavaa, mutat koska oli riemuissani asiani onnistumisesta, vaadin saada ostaa heidän myyntipöytänsä rihkamasta jotain sen suuruista ostosta, joka suurin piirtein tuottaisi soveliasta kassavirtaa liikkeelle, jotta en aivan maksamatta tavaraa liikkeestä ulos kantaisi.

Nappisilmäinen myyjätär hymyili minulle herttaisesti ja kehotti ostamaan toffeeta. Pidin artikkelia kirjakauppaan sopimattomana, mutta suostuin ja niin saatoimme molemmat säilyttää kasvomme ja meillä oli hyvä olo.

Koncovca on nyt matkalla Itellan logistisessa verkossa. Pidän suotavana, että Itella ei seuraavien vuorokausien aikana saneeraa juuri tätä ketjun osaa pois. Pidän suotavana, että 7 ikävuotta täyttävä musiikkiopiston kasvatti saisi poikkihuilunsa seuraksi instrumenttikokoelmaansa nyt pitkähuilun.

Huomaattekos, en ole tänään kirjoittanut juurikaan politiikkaa. Ja miksi ?

Siksi, että sen toiminnan saturaatiopiste on käsittääkseni nyt tällä viikolla ylitetty. On tultu pisteeseen, jossa kenenkään poliitikon sanoihin ei voi enää luottaa, eikä vakavasti niihin suhtautua. Tällä viikolla on tultu tilanteeseen, jossa minun on helppo suhtautua 7 – vuotiaan lapsen mielipiteisiin, Rautaruukin osakekurssin romahtamiseen ja keskioluen laimentamiseen. Mutta sen monimutkaisempiin asioihin en halua nyt puuttua, sillä siinä on se vaara, että joutuisi sekoitetuksi em. poliitikko-ryhmään.

Tunnen itseni siksi Platonin luolavertauksen kaveriksi, joka on hetkeksi päässyt ulkoilmaan tutustumaan todellisuuteen, ja joka sen jälkeen on joutunut takaisin luolaan kavereittensa seuraan. Oloni on tuon kaverin tunteet.

Selitä siinä sitten näille, mitä siellä ulkona on. Selitä siinä sitten näille, että te näette ainoastaan edessänne, luolan seinällä, kaaoksen ja romahduksen liekkien heittämät varjot. Totuus siellä ulkona on aivan jotain muuta.

Olen tänään miettinyt Raumalla menehtyneen pienen luistelijatytön kohtaloa.

Mä elän vieläkin

Tänään kuuntelen tätä

>Kaks´ plus

>

Elton John on saanut poikalapsen kunnoitettavassa 63 vuoden iässä. Uutinen ei kerro sitä, onko Elton osallistunut puolisonsa Davidin kanssa synnytysvalmennuskurssille, mutta kaikesta päätellen on, sillä kaikki on mennyt kuulemma hyvin.

Siinäpä on nyt sitten mukava viettää eläkevuosia Zachary Jackson Levonin kanssa. Vanhuuseläkeikä lienee kuningattaren alamaisilla suurin piirtein sama kuin Suomessa, joten jos Eltonille on verokirjatuloja kertynyt, nyt pitäisi sitten anoa sitä työeläkettä ja ryhtyä pojalle häkkisänkyä hommaamaan ja Marttaliiton suosittelemaa mobilea sängyn päälle ripustamaan. Ja vauva- lehden keskustelupalstalle liittymään. Siellä sitä seniori-isäkin saa uskomattoman tehokasta perehdytystä pikkuisen elämään, aviomiehiin ja muuhun yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Syntymäpäiväksi sattui nyt sitten kuitenkin sama päivä kuin Jeesuksella, joten Elton –isällä ja David- isällä palaa vähän pelimerkkejä, jos he aikovat Zachary Jackson Levonille järjestää komeimmat juhlat, kuin tälle toiselle, samana päivänä syntyneelle on tapana järjestää. Siinä onkin eläkeläiselle touhua ja tohinaa.

Minä en satu tietämään, onko tämä David Furnish 48, vielä työelämässä. Jo on, niin siinä tapauksessa Elton ehkä jää kotiin kestovaippoja ompelemaan ja niitä käsisuihkulla käytön jälkeen suihkuttelemaan.

Tämä Elton taitaa olla jonkin sortin laulumiehiä. Pikkuiselle nuorellemiehelle se on tietysti lohdullinen asia, sillä kehtolauluja ja tuutulauluja nyt taatusti on tarjolla lapsuuden tueksi ja turvaksi. En kyllä yhtään osaa neuvoa ja sanoa siitä mitään, sopivatko nämä Isä – Eltonin omat laulut pienenmiehen korville. Minä katsokaas en nyt pysty nimeämään yhtään tämän Eltonin esittämää laulua. Ihan sama juttu kun pitäisi nyt yhtäkkiä kertoa teille Taipalsaaren kunnan kunnanvaltuuston poliittiset voimasuhteet. Aivan on tyhjä pää.

Harrastuksia isien pitäisi tietenkin oitis ryhtyä suunnittelemaan. Hyvä olisi, jos englantilainen nuorimies oppisi ratsastamaan, nukkumaan kylmissä sisäoppilaitoshuoneissa ja ampumaan savikiekkoja polvihousut jalassa.

Tillman toivottaa isille menestystä ja onnea vaativassa kasvatustehtävässä.

Kuvassa nuoren herran ensimmäisiä piirustuksia synnytyslaitoksen edessä olevan bussikatoksen seinässä.

Ps. 30.12. 2010 Pakko lisätä tämä mainio linkki, jonka sain kommentoijalta…

>Pieni yösoitto tällekin yölle

>

Yö saapuu ja huoneessa on kaksi kitaraa. Minä rähmäkäpälänä en rohkene tarttua niihin vaan kuuntelen Segoviaa.

>Pieni iltasoitto vielä tällekin päivällä

>

Tanita jää helposti soimaan korvaan. Rytmi saa minut surulliseksi, mutta samalla tämä tytön ääni saa minut myös rauhalliseksi.

Nukkukaa hyvin.

>Ystävän laulu

>

Suosikkilaulaja Raikku on joutunut sananvapauden riiston kohteeksi. Suomenmaassa ei enää saa sanoa kaikkea sitä, mitä laulajan ja kulkijan sydän halajaa. Asiasta kertoo oikeistoa lähellä oleva sanomalehti, Rauman lentokentän äärellä ilmestyvä SK.

Tässä ei nyt tarkoiteta Suomen Kuvalehteä, vaikka journalistisen tason perusteella joskus sen kaltainen virhepäätelmä voi pienen ihmisen mieleen tullakin.

Tässä tarkoitetaan sanomalehteä, jonka nimi esiintyy myös Satakunnan maakuntalaulussa ja lehteä, joka pääasiassa keskittyy sosialidemokraattisen kunnallispolitiikan ruotimiseen välillä Reposaari – Kokemäki.

Ja ruodittavaa siinä riittääkin.

”Suosikkilaulaja Rainer Frimanin kolumni poistettiin keskustan pää-äänenkannattajasta Suomenmaasta ennen julkaisua, kertoo Iltalehti. Friman kritisoi kolumnissansa nykyistä puoluesihteeriä, keskustalehden entistä päätoimittajaa Timo Laanista, koska tämä antoi porttikiellon vaalirahoittajalle Arto Merisalolle keskustan risteilylle. Kolumni oli menossa perjantain lehteen.”

Minä se joskus jouduin Raikun keikallekin. Vaimoni ahdistelemana ja olutharrastuksen pakottamana, pyöräilimme paikalliselle jäähallille, jossa Raikku ja heimolaiset valmistautuivat illan koitokseen. Paikallinen ” merisalo” oli keksinyt liikeidean, jonka keskeinen sisältö oli saada jäähalliin sisälle 5000 romaanitangon ystävää.

Heimolaisia oli parkkipaikalla niukanlaisesti. Havaitsin yhden MB 240 3.0 D – seurueen ja kolme MB 240 D- seuruetta, korimallilla 124.

Sisällä oli iltayhdeksän aikaan 4 maksanutta katsojaa, joten pyöräilimme vaimoni kanssa takaisin residenssillemme ja menimme parvelleen terassille ihailemaan ilta-aurinkoa.

” Rainer Friman kirjoittaa kolumneja myös Satakunnan Kansaan. Hän tunnustautuu Arto Merisalon ystäväksi.”

No, joo. Ystävät voi onneksi valita. Tunnustautuminen on jo kovempi juttu. Kun Raikku nyt on avannut pelin. Pitänee minunkin vähän briljeerata.

Minulla on laulaja Anne Mattilan nimmari sydämellä ja omistus- kirjoituksella varustettuna. Samoin Suvi Teräsniskan.

Sitten minulla on Yö-lintu – yhtyeen roudarien t-paita. Sitten olen käynyt 1970 – luvun alussa Huittisten linja-autoaseman vessassa pissillä Alkon pääjohtajan, ministeri Nestori Kaasalaisen kanssa. Rinnakkaisissa eriöissä kylläkin.

Ja sitten, minun serkkuni on levyttänyt musiikkia ja esiintynyt televisiossa ja tanssilavoilla.

Ja on minulla Nokian entisen pääjohtajan Kari Kairamon omistuksella varustettu Pietari Suuren elämänkertakin kirjahyllyssäni.

Niin että, kuten Raikku huomaat, meiltä jokaiselta löytyy kummallisuuksia, kun vähän kaivellaan.

>Humiko

>

Kieltojen aamua kaikille. Jos olet omakotirakentaja Helsingissä, poraa nopeasti maalämpöreikäsi maahan, tai muuten poraat. Kaupunki on nimittäin harkitsemassa maalämpöreikien kieltämistä, sillä niiden vuoksi kaupunki ei saa tarpeeksi myytyä kallista kaukolämpöään.

Aura-viihde on taas kieltäytynyt jatkossa palkkaamasta Reijo Taipaletta yhtiönsä viihdekaartiin, sillä Reijosta pidetään aivan liian paljon tanssiyleisön parissa ja yhtiön muut artistit jäävät nuolemaan näppejään. Syyksi ilmoitetaan se, että Reijo tykkää liikaa häppä –nimisestä aineesta.

Sika-rokotuksetkin kielletään, sillä, vastoin viime vuonna annettuja vakuutuksia, nekin ovat osoittautuneet vahingollisiksi tuotteen kuluttajalle.

Ensimmäisessä tapauksessa kielletään jotain yhteisölle vahingollista.Toisaalta, myöskin Matti Nykänen sai tuomion siitä, että hän aiheutti yhteisölle vaaraa leipäveitsellä. Yhteisö katsoi itsellään olevan oikeuden säädellä sen kaltaista toimintaa. Matti laitetaan linnaan.

Samoin näyttää tapahtuvat maalämpö-jutussa. Jos poraat, niin voi olla, että omalla kustannuksella sullot reiän täyteen sepeliä ja kaupungin mies vahtii vierestä toimitusta täydellä palkalla. Muutoin yhteisölle aiheutuu tappioita.

Sikarokotuksen suhteen voidaan myös ajatella, että nyt kielletään jotain, joka yhteisön mielestä on vaarallista ja vahingollista. Tässä tapauksessa ne, jotka rokottivat, ja ne, jotka edelleen rokottavat, vapautuvat varmasti vastuusta, sillä voitot / tappiot saldo näyttää vielä yhteiskunnan kannalta sangen hyvältä. Näin, etenkin lääketehtaiden taseiden osalta.

Ongelmaksi muodostuukin Miehikkälän kaveri. Aura-viihde voi varmasti kirkasotsaisesti antaa Reiskalle potkut, mutta tämä kaurismäkeläinen kansa tuskin antaa. Post –modernin BB- roskan vaivaamassa julkisuusmaailmassa pätevät lainalaisuudet eivät päde välttämättä. Laulajan tapauksessa on sangen vaikeaa lopulta osoittaa sormella sitä, kenen etua tässä nyt ajetaan. Se, että kiellon antajan on yksityinen sopijaosapuoli, tekee kuitenkin asiasta tavallaan yksinkertaisemman. Aura viihteen ei tarvitse ryhtyä hoitoonohjaus toimiin, eikä muihinkaan eettisiin tukitoimiin sopimusosapuolen suhteen.

Näin ainakin tulkitsen. Jos taas Reiska saa Aura Viihteeltä kuukausipalkkaa, asia on vähän mutkikkaampi, ainakin eettisesti.

Valituksia Reiskasta on tehnyt mm. kaukaa tullut taksiseurue.

Se, että seurue tulee Pudasjärveltä taksilla 70 kilometriä Ouluun katsomaan viihdetuotetta, tarkoittaa yleensä sitä, että alkoholin suhteen arviointeja ja vertailuja voidaan tehdä esiintyjän ja taksiporukan välillä yleensä vain humalatilan voimakkuudesta.

Asia ei koske minua, ja korkeintaan voin olla eettisesti huolissani laulajan terveydestä. Tukeni voin osoittaa kuuntelemalla musiikkia.

>Soi soiseli soi…

>

Minun täytynee heti aluksi tunnustaa yksi suuri puute ja vailinki omassa persoonassani. Minä en tiedä yhtään U 2 – yhtyeen kappaletta nimeltä, enkä osaa myöskään hyräillä yhtään tahtia heidän musiikkiaan. Sen tiedän, että heidän yksi jäsenensä on nimeltään Bono. Ja hän sentään osaa muutaman sanan suomea.

Odotan siis herkeämättä huomista ja ensi viikkoa, jolloin pääsen taas kätkeytymään massojen joukkoon tietämättömyydelläni.

En minä osaa muidenkaan musiikki-ihmisten teoksia luetella. Paitsi Sibeliukselta osaan luetella sinfoniat. Yksi, kaksi, kolme …..tenkkapoo tulee vasta kohdassa kahdeksan. Ainon mukaan Janne viskasi vuonna 1945 tämän viimeisen jutun nuotit Ainolan takkaan suutuspäissään.

Ja osaan minä luetella kohtuullisen sujuvasti kapakan remuisassa tietokilpailussa, ilman Internetin apua, ulkomuistista, 20 sellaista Juice Leskisen levyttämää kappaletta, joiden nimissä jokaisessa esiintyy suomalainen paikkakunnan nimi.

Mutta muuten olen musiikin suhteen tumpelo, torvelo ja tietämätön urvelo.

Olen oppinut kuluttamaan musiikkia vähäisessä määrin. Olen nimittäin asentanut tietokoneeseen ohjelman, jonka avulla voi kuunnella ulkomaisia radioasemia. Minä kuuntelen asemia, jotka lähettävä salsaa , falmencoa ,latinalaisia rytmejä taikka espanjalaista kitaramusiikkia. En minä tunne soittomiehiä nimeltä, eivätkä kappaleiden nimet jää mieleen. Annan taustahälyn vain valua hiljalleen korviini samaan aikaan kun kirjoitan.

Isoisäni hoiti eläkepäivillään suntion virkaa. Hän osasi virsikirjan virret numeroittain, aiheittain ja nuotittain. Ei hänelläkään ollut yhtään musikaalisuutta, mutta hän oli opetellut laulamaan virret ” väkisin”.

Minä olen maallistunut niin, että muistan vain muutaman virren sanat ja numeroiden yhdistäminen oikeisiin säveliin on yhtä vaikeaa.

Keski-iän ehtoopuolen muuten tunnistaakin hyvin siitä, että asianomaiselle syntyy hirveä himo julkisesti narista siitä, että ne perhanat ovat menneet lisäilemään virsikirjaan taas uusia outoja virsiä.