Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: mielettömyys

Isyys on rankka juttu

Jatkamme edellispäivän  teemalla. Hyvä on jos rakastaa ja huolehtii perheestään. Huono homma on taas, jos ei sitä tee ja sen vuoksi jälkikasvu  aiheuttaa ongelmia. On siis järkevää pitäytyä onnea tuottavissa  itsestäänselvyyksissä, eikä ryhtyä epäolennaisiin  keskittymään.

Turkmenistanilaisministeri on saanut potkut, koska maan presidentin mukaan hän on huono isä. Energia- ja teollisuusministeri Jarmuhammet Orazguljev on laiminlyönyt kasvatuksen, koska hänen poikansa joutui auto-onnettomuuteen. Näin meille kertoo maailman asioista Turun Sanomat.


Virkamiehen auktoriteetti riippuu pitkälti siitä, minkälaisen kasvatuksen hänen lapsensa saa ja miten he käyttäytyvät yhteiskunnassa. Huonosti kasvatetut lapset joutuvat yleensä tämän auto-onnettomuuden kaltaisiin ikäviin ja traagisiin tilanteisiin. Sen aiheuttivat korkeiden virkamiesten lapset, ja seuraukset olivat vakavat, sanoi presidentti Gurbanguly Berdymuhamedov hallitukselleen


Hulttiopoika on opiskellut  yliopistossa, sen minkä kaahailultaan on nyt ylipäätään ehtinyt. Yliopistokin oli laiminlyönyt huolehtimisvelvollisuutensa, joten yliopiston rehtorikin sai kenkää.

Hieno systeemi.

Valitettavasti meidän nykyinen hallituksemme on niin nööseistä koottu kasaan, että aika harvan  ministerin jälkikasvun jalat  vielä ylettyvät auton polkimille. Mutta asiaa voisi toki kehitellä.

Kun ministerin jälkikasvu  saa itkupotkuraivarin  perhepäivähoidossa, taikka  päiväkodissa, ja heittää  aamupäivävellit hoitotädin  karvalankamatolle, ministeri  kerää tavaransa pöytälaatikosta ja nostaa kykintä. Hyvä systeemi. Paitsi ministereiden jälkikasvu osittain  meillä Suomessa vielä on vaunuissa  nukkuvia kääröjä, joille on paha keksiä syntitaakkaa. Pelkkä vaipan täyttäminen tuoksuvilla terveisillä ei ehkä ole kurittomuudeksi laskettavaa.

Minä opetin joskus suurlähettilään poikaa. Muuten oli hieno poika ja asiallinen, mutta ei halunnut olla isänsä kanssa missään tekemisissä. Ja olen minä opettanut ministerin siskonpoikaakin. Hänkin oli hieno kaveri. En edes osannut ajatella, että tässä voisi olla työpaikka liipasimella, jos kasvatusvastuu kävisi liian suureksi.

Vaarallisin opetettu lienee eräs nuori nainen, joka sittemmin ryhtyi  lehtimieheksi. Hän oli teräväsanainen jo silloin .Hänen tielleen  ei ole hyvä sattua  sukset ristissä.

Pari ihmeellistä asiaa kummastuttaa kulkijaa

Kahta asiaa pieni ihmispoloinen on viime päivinä ihmetellyt. Kahta asiaa kummastellut. Olen luultavasti tyhmä ja viti ja hunsvotti, mutta en voi sille mitään. Ajatukseni pyörii tällä hetkellä näissä asioissa alinomaa.

Ensimmäinen ihmettelyn asia on se, että kuluneen kuukauden aikana hallitus ja valtiovalta on julistanut salaiseksi jo puolen tusinaa asiakirjaa ja päätöstä. Viimeksi nyt näin kävi Finnairin papereille.

En tiedä, onko salaiseksi julistettu asiakirjoja aikaisemmin samalla kiihkolla. En tiedä, onko aikaisemmin asioiden annettu vain olla ja nyt on ryhdytty kertomaan yleisölle tästä salaiseksi julistamisesta.. Joka tapauksessa se on oireellista ja kuvaavaa. En sano mistä, mutta sanon, että on.

Toinen mieltäni rassaava asia on se, että vaikka liikenneministeri ei saanut osoitettua tänne Keski-Suomeen ollenkaan tiemäärärahoja teiden rakentamiseen, hän kykeni sentään 2 vuorokauden viiveellä kutsumaan Uuden Seelannin liikenneministerin Suomeen. Asiasta on uutisoitu hetki sitten.

Eihän se noin voi mennä !

Jos kerran Uudessa Seelannissa on päättäjien joukossa kummallisia öykkäreitä, niin silloin tietysti meidän omat poliittiset öykkärimme pitää lähettää sinne. Perunat laitetaan perunakellariin, polttopuut laitetaan puuliiteriin, heinät laitetaan heinälatoon ja öykkärit laitetaan öykkärimaahan.

Mutta julistettakoon öykkärien nimet salaisiksi, tässä, nyt ja iankaikkisesti.

Samaa aikaan AKT – riidan osapuolet ovat harmeissaan siitä, että nyt heidän julkisnäkyvyytensä on liukumassa kohti näkymättömyyttä. Heidän näkyvyytensä näyttäisi riittävän enää Uutisvuoto-ohjelman siihen osaan, jota jaksaa katsoa vain kännissä. Siihen uutisvuodon osaan, jossa puhutaan sukupuoliasioista arkiajattelun keinoin tuulipukukansaa kiinnostavalla tavalla.

Pääministerikin ilmeisesti jo pikku hiljaa olisi iloinen näkymättömyydestä.

Jonkun tietysti olisi kaiken tämän härdellin keskellä hoidettava oikeitakin asioita, ripeästi ja asiantuntemuksella. Muuten voi käydä niin, että Uuden Seelannin liikenneministerin mietteet muuttuvatkin todeksi tässä maassa.

Presidentti on ollut nyt sitten vallankahvassa abauttia rallaa neljä viikkoa. Eilen hän tapasi presidentti Obaman. Edellinen presidenttimme joutui odottamaan tapaamista vähän kauemmin. Kaiken kummallisuuden ja kaoottisuuden keskellä tämän kaltainen asioiden sujuminen ja hoitaminen saa uskomaan, että jotenkin tästä kaikesta kuitenkin taas selvitään.

Hallituksen ansioksi sitä tuskin voidaan kuitenkaan lukea.

Viattomien lasten päivän aattona

Jotkut näyttävät luulevan, että elämä joulun jälkeen olisi auvoisempaa ja mukavampaa, jos maassa olisi markka rahana ja Kekkonen presidenttinä. Tai joku muu messias. Kehityksen pyörän pysäyttäminen, taikka sen pyörän pyöräyttäminen taaksepäin taitaa olla mahdotonta.

Ilahduttavaa on huomata, että monessa muussakin asiassa nk. kansan syvien rivien mielipideilmasto on hyvin vähän muuttunut suurlakonajoista. Se antaa jatkuvuuden tunnetta. Samalla sen avulla on mahdollisuus arvioida ja ennustaa tämän tuulipuku-väestön mielenliikkeitä ja käyttäytymistä. Se taas antaa jämäkkyyttä yhteiskuntaan.

Ajatelkaas, jos ihmiskunta järkiintyisi. Mitä tapahtuisi ? Sodat loppuisivat. Tupakanpoltto loppuisi. Perheväkivalta loppuisi. Rahaa säästettäisiin ja kulutusta pienennettäisiin. Elintasosairaudet muuttuisivat tuntemattomiksi. Avioliitot kestäisivät ja säätykierto toisi traktorikuskin perheeseen insinöörejä ja insinöörien perheisiin lääkäreitä ja lääkäreiden perheisiin sydänkirurgeja ja……

Ajatelkaas, jos maapallolla olisi vallitsevana utopia, Sointula taikka Shangri – La.

Markan puolustajat pelkäävät tietenkin dystopiaa. Kaikki menee päin persettä ja se menee , ei suinkaan kohtalon vuoksi, eikä tuulipukujen oman käyttäytymisen vuoksi, vaan herrojen pakottamana. Markan puolustajat ovat sitä mieltä, että dystopia- kehitys jatkuu yhä kauheampana ja kauheampana hamaan Ilmestyskirja- show:un asti.

Entäpä, jos tilanne onkin se, että seilaamme edes takaisin tässä välitilassa. Entäpä, jos joskus aina ihmiskunta pystyykin tekemään jonkin oikeamielisen ja hyvän päätöksen ? Ja sitten heti perään tekee pari kolme paskatemppua. Ja viimeisellä rajalla taas sitten hetkeksi tulee järkiinsä.

Uljaassa uudessa maailmassa palvottiin fordismia. En ole koskaan ajanut muuta kuin työn puolesta kyseistä värkkiä. Hauska yksityiskohta on sellainen, että kun Huxley kirjoitti fordismin ylipapin tai jumalansa nimeksi Herra Monde, niin myöhemmin sitten tämä samainen company päätti nimettä erään merkkinsä nimellä MON(DEO). Siinäpä oiva nimi autolle, joka ei maistu, ei haise, eikä herätä intohimoja. Se on tuote, joka täydellisesti palvelee fordismin perusajatusta: ihmisiä ja tuotteen kuluttajia pitää hallita hienotunteisesti, mutta lujasti.

Työtön trukkikuski kääntää siis edelleen mielipidettään samaan tahtiin kuin Urpilainen ja Lipponen. Rationaalinen käyttäytyminen on ihmiselle vierasta ja kun talvimyrsky vie sähkön taikka massaeroaminen kirkosta lasten kummit, yksilö nostaa edelleen nyrkkinsä pystyyn ja etsii syyllistä. Se on kirkon vika, jos ei löydy kummia. Se on Vesa Keskisen naisasioiden syy, jos ostetut korealaiset kumisaappaat eivät kestä edes loppiaiseen.

Olen näköjään syönyt aivan liikaa tehotuotettua merilohta ja hormoneilla turvotettua kalkkunaa. Mieleni näyttää kiehuvan ja ajatukseni näyttävät armeijan sekahedelmäsopalta. On ehkä tänään jo syötävä näkkileipää ja nakkikastiketta perunoiden kanssa.

Pikaisia lähtöjä yhdellä sun toisella

Pielaveden keihäänheittäjä jäi kotiin koska valinnat menivät lepikkoon. Valitus tehtiin. Valitettiin siitä, että minä kumminkin olen parempi kuin se toinen, joka sinne lähti.

Muistan lapsuudesta monta samankaltaista tarinaa. Usein kansakoulun takapihalla kiisteltiin siitä, kumpi on parempi. Silloin asialla oli oikein hyvä kriteeri ja funktio. Evoluution vuoksi on hyvä, jos nuoret miehet oppivat kamppailemaan siitä, kenen geenit jatkavat sukukuntaa ja kenestä tulee peräkamarin poika uunin pankolle.

Valitus meni läpi. Keihäsmies meinasi kuitenkin jäädä rannalle, sillä hänen passinsa oli irtolehtipainos. Piti saada nopeasti lentoasemalla miehelle hätäpassi.

Mies harjoittelee vuosia. Harjoittelee joka päivä, aamusta iltaan, jotta pääsee huipulle. Hän jättää ehkä opiskelunkin vähemmälle. Kaiken päämäärä on olla maailman paras kepin viskaaja.

Ja sitten karju hautoo kotonaan vanhaa repaleista passiaan. Ja ihmettelee, että ei saakeli, sitä on aamulla lähdettävä Koreaan. Missä mun passi on ? Tästä puuttuu sivuja…! Pitää vissiin lähteä hakemaan sukkia ja kalsareista kaupasta. Onko kukaan nähnyt sitä mustaa matkalaukkua ?

Valmistautumista viimeisen päälle. Ja sanomalehti kehtaa kirjoittaa asiasta isoilla kirjaimilla.

Urheiluveijari Kanerva epäilee, että hänen edustukselleen urheiluelimissä tuli toppi lahjonnan vuoksi. Tai paremminkin urheilutoimittajat epäilevät, että Qatarin sheikki olisi näissä asioissa Kanervaa näppärämpi. Muistaakseni kuitenkin Kanervan kohdalla kotimaassa ainakin epäillään, että hänelläkin olisi tietotaitoa näissä asioissa. Tosin saamapuolella.

Hiki tässä tuppaa pintaan kun urheilutekstiä kirjoittaa. Tosin, hiki tulee pintaan myös lehtiä lukiessa ja urheilutoimittajien lapsenuskoista kiimaa seuratessa.

Työpaikoilla nähdään tulevina viikkoina mielenkiintoisia hahmoja ja esiintymisiä. Jotkut ovat katsoneet yöllä kisoja Koreasta. Lähetykset alkavat jo ennen kolmea. Aamulähetys päättyy noin klo kahdeksan, joten työmaalla voi hyvin pistäytyä pariksi tunniksi kertaamaan tuloksia kavereiden kanssa, ennen kuin 5 tunnin päivälähetys alkaa kymmeneltä.

Kirjoja ilmaiseksi !!!!!

Opetusministeri on aloittamassa työrupeamaansa yhtä rivakasti kuin edeltäjänsä. Kun valtion kirstu on ruvella ja kansakunnan pitäisi laittaa suu säkkiä myöden kiinni, ministeri lupailee ilmaisia koulukirjoja lukiolaisille. Summahan ei kovin suuri ole, vain 60 miljoonaa, mutta signaali sitäkin voimakkaampi.

Kustantajat voivat nyt rauhassa nostaa kirjojen hintaa jo etupainoisesti ja suunnitella julkaisusyklinsä niin, että kun tähän asti on julkaistu uusi oppikirjasarja joka kolmas vuosi, nyt sellaisen pystyy julkaisemaan joka toinen vuosi, valtion kustannuksella.

Sisältöjen hallinnassa kirja ja muut kirjalliset dokumentit ovat joissakin tapauksissa tietenkin ylivoimaisia, mutta myös muihin alustoihin ja menetelmiin on syytä pyrkiä lukioissa ja muissa oppilaitoksissa.

Ministeriö on jo ilmoittanut sen, että pienten paikkakuntien lukioiden rahoitus laitetaan uusiin puihin. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että pienet lukiot joutuvat lopettamaan toimintansa, taikka yhdistymään suuriin lukioihin. Tämä taas on oivallinen piiska edelliselle opetusministerille, nykyiselle kuntaministeri Virkkuselle, kun hän ajaa mullilauman, eli vastahakoiset pienet kunnat suuriin yksiköihin.

Ja ilmaiset oppikirjat odottavat kaikkia niitä nuoria kansakunnan toivoja, jotka jaksavat lähteä 100 kilometrin päässä olevaan kaupunkiin gymnaasia käymään.

Periaatteessa olen tietysti iloinen siitä, että kun toisaalta hallitusohjelmassa rokotettiin koulutusta ja kasvatusta yhteensä noin 200 miljoonalla, vastikkeeksi jotain plussaakin on tulossa. Toisaalta, huomattavan vähäisellä vaivalla tästäkin päästäisi, jos annettaisi osa tuosta summasta suoraan kustantajille kullekin 1 miljoona ja sen jälkeen lopulla rahalla hoidettaisi nuorten opiskelijoiden mielenterveysongelmia, palkattaisi terveydenhoitajia, korjattaisi homeisia koulurakennuksia ja pienennettäsi ryhmäkokoja. Jos rahaa on todella paljon, loput voisi ohjata vaikkapa koulukiusaamisen ehkäisyyn.

Nuo asiat taitavat kuitenkin olla liian vaikeita asioita hoidettavaksi. Ilmainen koulukirja on populistinen ja ihana asia, jolla on mukava revitellä ja hankkia meriittejä. Ministeri on tässä asiassa kuitenkin vähän aikaansa jäljessä. Olisi kannattanut luvata jokaiselle lukiolaiselle ilmainen taulutietokone. Sisällöistä viis, mutta se se olisi ollut komeaa ja ainakin kustantajat olisivat viimein joutuneet keksimään sisällöille uusia muotoja. Sitä ne ovat pelänneet jo monta vuotta.

>Mikael Granlund veivaa persujen ajatukset sekaisin

>

Mahtaa perusuomalaisia harmittaa oikein kunnolla. Ruotsinkielisellä sukunimellä varustettu naskali tekee jääkiekossa maalin ja osaa muutenkin pelata hyvin.

Sen genitaalialue – harmituksen voi vaikka päätellä muutamilta keskustelupalstoilta jo heti aamutuimaan. Kommentit ovat pöyristyttäviä ja kummallisia. Jääkiekkoilija teilataan sukunimensä vuoksi.

Osa syynä on tietenkin se, että viime laman jälkeen mielenterveystyön hoitovasteet ovat jääneet sangen vaatimattomiksi, koska yhä enemmän yhteiskunnan on ollut pakko turvautua avohoitoon.

Persuille tiedoksi sellainen asia, että Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia sellaisia ummikosuomalaisia, joilla on ruotsinkielinen sukunimi, mutta jotka eivät osaa ruotsia ollenkaan tai hyvin huonosti. Eivät ainakaan puhu sitä.

Persulauman edessä joudun nyt paljastamaan hätäpäissäni sen, että Tillman on pseudonyymi. Jos sana tuntuu oudolta, sanottakoon, että se tarkoittaa salanimeä. Minä puhun ruotsia helkkarin huonosti. Viimeksi tyttären häissä yritin, mutta ruotsalaisen kumppanin ehdotuksesta puhuimme englantia. Puhun ruotsia helkkarin huonosti, vaikka olen sitä 9 vuotta opiskellut.

Tillmanin oikea sukunimi oli Lindqvist vuoteen 1926 asti. Mutta nekään Lindqvistit eivät osanneet sanaakaan ruotsia. Kyseisenä vuonna vaari suomensi sukunimen ja teki sen niin ovelasti ja oudosti, ettei se nimi ole kenellekään kelvannut. Nyt kun tyttäreni muutti nimensä miehensä mukaiseksi, meitä on olemassa yhtä monta kuin ihmisellä on normaalisti sormia ja varpaita. Sirkkelimiehellä voi olla vähemmän.

Me siis ei enää edes haista ruotsalaisuudelle. Tyttäreni uutta sukunimeä kantaa nyt Suomessa yhtä monta ihmistä kuin kahdessa viikossa on päiviä, taikka , jos se tutumpi on, kahdessa seiskalehdessä on numeroita lehden nimessä yhteensä.

Mutta armoa siis, persut. Älkää leipoko minua lättyyn. Olen huono ruotsinkielessä ja olen täällä salanimellä. Oikea nimeni on ihan kunnollinen suomalainen, tosin hyvin harvinainen sellainen. Yritän kirjoittaa vain suomeksi. Jos se yhtään helpottaa, voin tehdä tarpeellisen määrän yhdyssanavirheitä, jotta lukeminen sujuisi paremmin. Tavuviivoja en käytä, vaikka joskus niitä tähän tekstiin ilmestyy kun siirrän tekstiä alustalta toiselle.

Ja säästäkää nyt tuo jääkiekkopoikakin. Antaa pojan pelata ja nauttia nimestään. Hieno nimi ja taitava kaveri.

Meillä Raumalla ollaan kielen kanssa hyvin solidaarisia ja yleisdemokraatteja. Meillä on satoja ja tuhansia lainasanoja ruotsinkielestä. Mitä niitä itse keksimään kun valmiita on vaikka kuinka.

Kohta laitan tulet takkaan ja katson kuinka savu menee korsteenista läpi. Sitten paistan munakasta ja ladon sen tallriikille ja freistan sitä gaffelil eine verran syöd´jos se pysyisi sisäll.

Ja katsokaa. Ei ihottumaa, ei verinaarmua, ei edes pahaa mieltä. Mies kirjoittaa edelleen ja suunnittelee suuria koitoksia tälle päivälle. Ruotsinkielessä ja pirtussa on molemmissa se hyvä puoli, että raakana ne maistuvat pahalta ja polttavat sisikuntaa. Mutta kun niitä vähän landraa, niin ai että, miten se on somaa ja mukavaa.

Huomenna kaikki persut pääsevät taas mielityöhönsä. Jääkiekossa kuulemma katsotaan keppien avulla nyt sitten taas se, mistä päästä se kana pissii ja millä kielellä sitä jääkiekkoa pelataan.

Tulee mieleeni nyt anekdootti strutsinsulkahöyhenhuiskusta ja siitä, miten semmoista huiskaa pitää huiskuttaa. Anekdootti saattaisi viedä minut kuitenkin leivättömän pöydän ääreen, sillä siinä on runsaasti kielipoliittista, maahanmuuttopoliittista ja persu-poliittista sanomaa. Niinpä sivistyneenä miehenä annan olla.

>Cinderella

>

Tänään keskustalaiset eivät ole ehtineet töpeksiä enää suuresti. SDP on kiihkoissaan ottanut nyt piikkipaikan tässä juoksussa. Tukipakettien ja Portugalin auttamisen ehtona on nyt jostain ilmaantunut suomalaisten pankkien vero.

Suomalaiset pankit ovat hoitaneet 1992 vuoden jälkeen asiansa kunnolla. Niinpä niille laitetaan nyt sitten SDP-vero, joka vääjäämättä iskee jokaisen pankkipalveluja käyttävän kukkaroon. Vain varakkaat voivat järjestellä asiansa niin, että heidän suhteellinen osuutensa ko. veron jälkiseurauksista on pieni.

Demarit siis tekivät sen taas. Aiheuttavat omille kannattajilleen kurjuutta ja ongelmia. Jos Keskustan silmäätekevät näyttävät olevan omaneduntavoittelijoita ja vähän yksinkertaisia, nämä Demarit tuntuvat olevan vain yksinkertaisia.

Tobinin veron olisin hyvinkin käsittänyt. Sekin on kiistelty asia, mutta olisi sitä nyt voinut tässä kokeilla. Tämä nykyinen ehdotus on tarkoitettu populistiseksi sumutukseksi. Perusdemari juopuu tästä kostonhalusta ja riemuitsee jouluun asti. Ajatus pankkiherrojen kyykyttämisestä kamppailee tasapäisesti sen kanssa, että kusee 30 asteen pakkasessa housuihinsa, jotta edes vähän lämmittäisi.

Puheenjohtaja Jutta tuo minun mieleeni linja-auton rahastajatytön. Näitä oli vielä 1960 ja -70 luvuilla jokaisessa linja-autossa.

Nämä rahastajatytöt olivat kovaksikeitettyjä, paheellisen oloisia, flirttejä, joskus vähän häikäilemättömiä, mutta ennen kaikkea oman arvonsa tuntevia.

Linja-auton katossa oli kaksi nappia. Toisesta kun painoi, saattoi odottaa, että kuljettaja pysäyttää seuraavalla pysäkillä. Toisesta kun painoi, tämä yhdistetty autoemäntä – rahastaja – kuskien viihdyttäjä saapui kysymään, mitä kuljetettava tarvitsee.

Rahastajatytöillä oli aina piukka peppu. Hänen piti pystyä sujuvasti kulkemaan ahtaalla käytävällä, hänen piti osata nojata poikittain rahastuksen ajan istuimeen ja kun käytäväkin oli täynnä seisovia oppilaita, hänen piti pystyä pujottautumaan tiukoilla lantiohousuillaan pitkin tungosta auton perälle asti.

Rahastajatyttö saa minut näköjään hyvälle päälle ja tunnelmoimaan menneistä. Rahastajatyttö saa minut oikeastaan sekopäiseksi.

Jutta ja demarit saavat minut taas sekoamaan ja epätoivoiseksi. Aika moni Topi Romppainen taas miettii jossain betonielementtikerrostalossa sitä, miksi se punaisen viivan vetäminen ei taaskaan tuonut jauhopussia eteiseen, marsua lapselle ja mersua isälle.

Niitä toiveita varten on Joulupukki.

>Tämä onkin aika kansainvälinen juttu…. ei puutu enää kuin…

>

Qatar on ehättänyt Libya- ryhmittymän avuksi. Tiedätte tämän maan, jossa on helkutisti hiekkaa ja muualta ostettuja urheilijoita. Nyt ne ovat tarjoamassa hävittäjiä.

Myös Italia on kiimoissaan. Aluksi entiseen siirtomaahan ei oikein uskallettu lähteä, vaan luvattiin vain Sisiliasta tukikohta. Nyt luvataan jo enemmän CNN –uutsitoimiston mukaan. Tanskakin on mukana. Ja Norja.

Kuvassa on afrikkalainen teini-ikäinen palkkasoturi matkalla Haadeksen. Taitaa Kharon jossain juuri soutaa häntä Styks-virran yli. Matkamiehestä ottaa kuvaa kännykällä ohi maleksiva libyalainen. Mikä mahtaa olla miehiään tämä ? Onkohan edes Nokian puhelin ? Oltaisi mekin vähän mukana …

Joka tapauksessa , kohta ollaan tilanteessa, jossa norjalainen pilotti värikkäässä holmenkollen – villapaidassaan ohjaa F-16 koneensa syöksyyn kohti aavikolla Toyota- avolavalla ajavaa Burkina-Fasolaista nuorten miesten palkkasoturilaumaa. Jos joku olisi kaksi viikkoa sitten ennustanut näin, olisin pitänyt häntä avohoitopotilaana. Hulluus on joka tapauksessa nyt täällä ja sillä rajalla, jonka jälkeen ryhdytään puhumaan eskaloitumisesta. Toivottavasti tässä nyt ei käy samalla tavoin kuin Nipponin poikien voimalaitoksessa.

Kuvan oikeudet ovat CNN yhtiöllä.

>Hurjia lähitaisteluja tiedossa Libyassa

>

Libyassa on tapahtumassa uutisten mukaan se, jota alikersantti Yrjö Lahtinenkin vähän kammoksui. Kaikki vastustajan vanhat ämmätkin on koulutettu, taikka ainakin niille ollaan antamassa AK-47 ja pari lippaallista kovia.

Kyllä kauhistuttaa minuakin. Risteilyohjuksen jälkien siivoaminen käy käden käänteessä. Miljoonan rynnäkkökiväärin haaliminen takaisin asevarastoihin on hankalaa ja aikaa vievää hommaa. Toisen maailmansodan asearsenaalia ei ole Suomessakaan saatu siviileiltä pois täydellisesti edes 66 vuodessa. Entä sitten maissa, joissa semmoisella vehkeellä todella saattaa olla pitkälle tulevaisuuteen päivittäistä käyttöarvoa ?

Naissotilas on tietenkin kiehtova fetissi ja fantasia. Meille on kerrottu hurjista naissotureista, jotka leikkasivat toisen rintansa pois, jotta jousella olisi kätevämpi ampua, eikä jänne räpsähtäisi nänniin joka kerta.

Hollywood on lanseerannut meille naisupseeri-hahmon, joka ei ihan yllä keskitysleirin naisvartijan tasolle, mutta pystyy katseellaan kyllä tekemään jäitä miehen drinkkiin keskellä autiomaata.

Partisaaninaiset ne vasta kamalia olivat. Ja punakaartin naiset.

Tavallisen siviilin ja kansalaisen olisi varminta ehkä pysytellä erossa sotavehkeistä. Se on eettisesti kestävä vaihtoehto.

Mutta mikäpä minä olen vieraita kulttuureita arvostelemaan. Japanissa kerrotaan innoissaan, että nyt on löydetty jostain kaapelia 2 km. Kasvojen menetyksen pelosta riemua lietsotaan ja julkisuuteen annetaan tyhjää tietoa jatkuvasti. Valheen paljastuminen siirretään vielä tunnilla eteenpäin. Tuommoinen strategia sopii 7 vuotiaalle tuhmeliinille, mutta kokonaiselta kansakunnalta odottaisi jotain muuta.

Pelkillä keskikoulun papereilla on helppo nähdä tuhoutuneen ydinvoimalan televisiokuvasta se, että vaikka siihen romuläjään vetäisi millaiset sähköt tahansa, sen kasan uumenista ei helpolla ihan toimivia systeemejä löydy.

Ihan Hiihtoliiton hommaa.

Jos jäähdytyspumput alkavat tänään tai huomenna laulamaan Japanissa, minä kestän mielelläni häpeän ja olen iloinen, että olin väärässä. Epäilen kuitenkin.

>Mustaa ja valkoista

>

Jörn Donner näyttää tänään tietävän hyvin tarkkaan sen, millaiset mielipiteet hänellä seuraavien kuuden viikon aikana on. Tällä kertaa näyttää lupaavalta. Suuri ja arvostettu, – ja myös minun arvostamani, kulttuuripersoona on päättänyt tehdä marskit ja vanhoilla päivillään vielä ryhtynyt isänmaan pelastustalkoisiin. Kunnioitamme kulttuurisuvun vesan elettä. Jos oikein muistelen, historiamme aikana moni muukin suomenruotsalaisuuden puolestapuhuja on sitten lopulta laittanut itsensä likoon myös meidän suomea puhuvien puolesta.

Hienoa. Perussuomalaisten ohjelmajulistuksen taidefasismi lienee vakuuttava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos heidän mandaattinsa valtuuttaa oikeaan päätöksentekoon.

Toisaalta, olisin kiitollinen, jos ehdokas Donner jaksaisi pysyä RKP: jäsenenä ainakin vaalikamppailun ajan. Hänellähän on omassa poliittisessa toiminnassaan aina ollut se suuri vaikeus, että hän on joutunut monesti valitsemaan istumapaikkaansa salissa. Yksi paikka on hänelle käynyt nopeasti tylsäksi ja sitten hän on kokeillut toista paikka toisten kavereiden keskellä.

Suomessa lienee alle viisi poliittista toimittajaa, jotka pystyvät aukottomasti, extempore , selittämään ehdokas Donnerin poliittiset mandaatit ja hänen edustamansa puolueet.

Mutta upea liike. Olemme kaikki mukanasi Jörn. Kunhan et nyt heti ennen kesää hyppää demareihin, niin uskalletaan vapaammin äänestellä sinua. Oikean asian puolesta.

Persujen kannattaisi palata synkkien kansanjoukkojen pariin. Siellä on helposti mukaan houkuteltavaa porukkaa. Siellä on paljon sellaista porukkaa, jolle jokainen yliopiston käynyt on loinen. Vain yksi maisterismies on kunnollinen.

Aate siis muistuttaa pienen raaputuksen ja stressitestin jälkeen mitä tahansa huuhaa-aatetta. Taistolaiset kommunistit voivat tavallaan nyt huokaista helpotuksesta. Reinkarnaation on tapahtunut, aate elää edelleen väkevästi, nimi on vähän muuttunut.

Pahinta ei kuitenkaan ole se, jos tässä nyt loukataan länsimaisia taiteen perusvapauksia ja sivistyneet yhteiskunnan peruspilareita. Pahinta on taas se, että jälleen kerran kustaan tavallisia onnettomia ja syyttömiä ihmisiä suoraan silmään.

En millään jaksa ymmärtää, miksi heidän piti kiikuttaa tuommoinen ohjelmanjulistus näytille näin aikaisin ? Miksi helkkarissa he eivät tyyninä vain nautiskelleet älämölöstä ja suosion kasvusta ? Miksi heiltä nyt pettivät hermot ? Kun kerran osattiin kopioida Metalliliiton ohjelmat sanasta sanaan, niin miksi nyt sitten ei ?

No, kohta näemme, että Jörn nostaa RKP:n käyrän ainakin 45 asteen nousuun, kukaties vielä jyrkempäänkin jos poliittinen sensuuri sen sallii.

Kuvassa Tillman, sotkeutuneena RKP: n heittämään vaalirysään. Huomaatte levollisen ilmeen nuoren miehen kasvoilla. Kuva suurenee taas vähän klikkaamalla.