Taidan mennä kohta hakemaan autotallista vähän puita ja lämmittää tupaa. On nimittäin pakkanen tunkeutumassa proletariaatin majaan. Toivon hartaasti, ettei Paavo Lipponen sinä aikana
käännä jälleen kelkkaansa sanomisissaan. Sellainen saa minut vähän ärtyisäksi.
Jos täältä periferiasta joka kerta lähettää pääkaupunkiin hamekankaan, kun Paavo muuttaa kertomustaan, en ehdi varsinaista leipätyötä tekemään ollenkaan ja varallisuuteni supistuu ostoksissa niin merkittävästi, etten pysty tulevina viikkoina ostamaan demarien vaalikojuillaan myymiä vaaleanpunaisia valheenpaljastuskoneen pienoismalleja.
Vaalikrääsä saa joka tapauksessa sydämeni oksentamaan. Pelolla odotan taas tulevia vaaleja.
On krääsästä myös hyötyä. Eräs tuttavani kertoi joutuneensa seurusteluaikana todelliseen tulikokeeseen. Tyttöystävän isä oli laittanut naisväen tekemään vaalien alusviikolla kotitöitä ja komentanut sulhasehdokkaan mukaansa kylille. Oli menossa presidentin vaalit.
Morsiamen isä oli rauhallisesti ajanut postilaatikolta toiselle, ristiin rastiin, koko maaseutupitäjän. Tyttären mielitietylle oli annettu syliin pahvilaatikko, jossa oli 500 Paavo Väyrysen vaalipostikorttia.
Nuoren miehen tehtävä oli postilaatikkojen kohdalla jakaa hyvä sanoma jokaiseen laatikkoon. Samalla morsiamen isä oli varmoin sanakääntein valistanut kunkin laatikon kohdalla, mikä olisi jaetun postikortin mahdollinen teho ja vaikutus. Paljon oli ollut sellaisia postilaatikoita, joihin ei oltu korttia laitettu ollenkaan. Olivat kuulemma olleet varmoja tapauksia.
Kaupunkilaiselle nuorelle miehelle kyseinen tehtävä oli jättänyt suuret alkiolais-freudilaiset turhaumat. Hän sanoi myöhemmin epäonnistuneensa vinttikamarissa illan esiaviollisissa velvollisuuksissaan varmasti juuri tämän traumaattisen kokemuksen vuoksi.
Eikä siitä sitten mitään liittoa tullutkaan. Nuorimies on kuitenkin selvinnyt koettelemuksesta suhteellisen hyvin. Hän ei tosin ole äänestänyt kahteenkymmeneen vuoteen yksissäkään vaaleissa, mutta päässyt vakinaiseen konduktöörityöhön Valtionrautateille. Näinä vaikeina raideliikenteen aikoina hänelle ovat olleet suureksi hyödyksi nuo nuoruutensa koettelemukset.
Mutta mitä saa aikaan Paavo nousevassa demarinuorisossa ? Vaajakoskelle heitä kuuluu olevan kolme, Laukaassa yksi ja Säynätsalossa peräti neljä.
Minä nyt peräänkuulutankin yhteiskunnan ja porvarillisen enemmistön hyvää ja ymmärtävää suhtautumistapaa. Meidän pitää vakuuttaa näille aatteen opetuslapsille, että osa demareista aikuisina pystyy toimimaan loogisesti ja samalla tavalla, päivästä toiseen. Meidän pitää vakuutta näille epävarmoille nuorille, että joidenkin demareiden, kuten esimerkiksi paperikoneenkäyttäjien, veturinkuljettajien ja elintarviketehtaan työläisten on päivästä päivään toimittava samalla tavalla, loogisesti ja oikein, jotta tuote on virheetöntä ja yhteiskunnalle hyödyllistä.
Sellaista nimitetään työnteoksi.