Piti kirjoittaman tänä aamuna hevosista ja siitä, miten mukavalta tuntui pienenä poikana, kun sain ajaa metrisiä halkoja hevosella metsästä kotiin. Tuli kuitenkin parempaa aihetta.
Astrid Thors on kuulemma eduskunnassa liikuttunut kyyneliin kun joku on ulkomaalaislakikeskustelussa muistellut menneitä. Niinpä. Tillman on puoliksi karjalainen ja muistaa hyvin sen, miten evakkomummut tirauttivat pienet itkut aina muisteloiden väliin, kun tuli kyse evakkotaipaleesta.
En ole tohtinut täällä kovin paljoa kirjoittaa evakoiden sijoittamisesta, sillä olen ymmärtänyt, että semmoinen on tyylitöntä. Jos vaikka ruotsinkielinen väestönosa onkin ajanut asioitaan aikoinaan vähän tyylittömästi, niin minun ei enää tarvitse. Voin osoittaa toisen polven karjalaisuuteni muutenkin.
Totuus on kuitenkin se, että ruotsinkielisten asuma-alueiden väestöpohjaa ei tuolloin haluttu rikastuttaa. En uskalla olla niin kyyninen, että sanoisin syyn olevan rahan ja maan menettämisen pelon. Se olisi yksinkertainen ja helppo selitys, joka päästäisi ko. väestön osan aivan liian helpolla. Meidän on helppo ymmärtää semmoinen asia, jos joku on rikas, eikä halua antaa mitään pois edes korvausta vastaan. Vaikeampi meidän on käsittää sitä, että joku pelkää vierasta kieltä niin paljon. Tai pitää omaansa niin paljon parempana.
Karjalan kannas sekä Viipuri olivat 1930-luvun lopulla kansainvälistä ja monikulttuurista seutua. Yksi jos toinenkin osasi vähän venäjää, alueella asui ruotsalaisia, saksalaisia ja eurooppalaisia ihmisiä eikä kukaan koskaan miettinyt sitä, että Karjalasta olisi pitänyt joitakin häätää pois taikka estää joidenkin tulo.
Ajattelisin, että aikoinaan suomenkielisiä ei haluttu päästää pitäjiin paitsi kielen tähden, myös karjalaisuuden ja outouden tähden. Tulijoiden murre ja kieli olivat pelottavia.
Nyttemmin sitten kyllä on helposti päästetty vieraskielisiä pitäjiin, jotta heille voidaan opettaa ruotsinkieli. Ahvenanmaalle suomenkielisten on vieläkin aika vaikea päästä asumaan. Sveitsiin lienee paljon helpompi päästä. Ja Yhdysvaltoihin.
En mene yksityiskohtiin. Kaikkihan tietävät, että asian ratkaisemisessa käytettiin rahaa, jolla ostettiin sitten korpea muualta Suomesta. Maanhankintalain ruotsalaispykälä oli pyhä ja koskematon.
Ruotsinkielisen väestönosan toisenlainen käyttäytyminen nykyaikana saa Tillmanin hymähtelemään. Tillman huomauttaa vielä sen, , että silloin evakot olivat sotaa pakenevia pakolaisia, kun taas melkoinen osa näistä nykyisistä tulijoista näyttää Tillmanin silmin olevan jotain muita.
Television välähdyksessä näytettiin eduskunnan maisemia. Kovin oli vähän paikalla valtioneuvoston ihmisiä. Paheksun syvästi moista joukkopakoa. Kaikki tuommoinen ylvästely, piittaamattomuus ja vähättely sataa Perussuomalaisten laariin. Kaikesta keskustelusta huomaa sen, että tällä kertaa valtaapitävät eivät onnistu siinä missä onnistuttiin viime sotien jälkeen. Jatkuvat virheet kasaavat koko ajan sytykkeitä rovioiden alle. Maahanmuuttokeskustelussa useimmat viralliset tahot ovat tehneet suuria virheitä joko vaikenemalla, vetäytymällä taikka reagoimalla väärin. Kuten puheenjohtaja Soini eilen televisiossa totesi. Jos on muukalaisvihaa esiintynyt, viranomaisten pitää tutkia asiat.
Vihreät naiset ynnä muut intomieliset ovat jo tehneet tämän suuntaisia tekoja. Tuloksena on luultavasti sarja vapauttavia tuomioita, joiden tuloksena se kansanosa, joka ei osaa pitää kieltään keskellä suuta, lähtee liikkeelle. Heillä ei ole Halla-ahon älyllisyyttä eikä Soinin lavakarismaa. Kun tavallinen kansa haistaa tämän sanoman, ei enää ole mitään tehtävissä.
Tutkimme harjoituksen vuoksi luennolla, tässä taannoin, opiskelijoiden asenteita. Muuttujana käytimme vain sukupuolta. Silläkään ei näyttänyt olevan mitään merkitystä. Kaikki olivat kaikkea vastaan. Niiden lukujen valossa ei ole yhtään ihme, jos YLE ja muut instanssit ovat hyvin varovaisia, kun he laittavat nettiin maahanmuuttoon liittyviä kyselyitä. Voi olla, että usein vastaajat vastaavat väärin eikä tulos miellytä.
Jos katsoitte puheenjohtaja Soinin televisioesiintymistä illalla, huomasitte varmaan hänen itsevarmuutensa ja rennon tyylinsä. Hänkin on huomannut, että juna on jo liikkeellä. Toivon mukaan hän on opetellut tarkasti sen, missä veturin jarrut ovat.
Kuvassa Kipinola-järven hiekkarantaa Kuolemajärvellä.