>Tampereen yö

>

Tampereen tuhopoltto ei ole rasistinen teko, vaikka rouva Lipponen, edustaja Kiljunen ja muutama muu ehti jo niin varmuudella todeta. Tampereella eivät jääkiekkopuseroihin pukeutuneet hulttiot yrittäneet polttaa maahanmuuttajan ravintolaa.

Tampereella ulkomaalainen ravintolanpitäjä sukulaisineen on nyt pidätetty siksi, että poliisi epäilee heidän yrittäneen polttaa oman ruokaravintolansa, ja oikein hyvin siinä myös onnistuneen.

Mukana meni muutama kantaväestöön kuulunut, kerrostalo tuhoutui osin asumiskelvottomaksi, mutta vihaa siinä ei ollut mukana. Hyvä niin. Kuolleiden nuorten vanhempien ja omaisten on myös syytä muistaa, että vihaa tässä nyt ei ole mukana yhtään, eikä saa olla. No hard feelings, sanoisi Clint länkkärissä ja ratsastaisi auringon laskua ja Tesomaa kohden.

Aika usein ennekin on käynyt tässä maailmassa niin, että musta muuttuu valkoiseksi ja valhe totuudeksi. Tämä hektinen tiedonvälitys on saanut ihmiset kilpailemaan siitä, kuka ehtii ensimmäisenä jostain jotain sanoa.

Nyt rouva Lipponen yrittää aamutuimaan pyytää anteeksi sanomisiaan, ja tietenkin, etiikan ja hyvien tapojen velvoittamina annamekin hänelle anteeksi. Niin kuuluu tehdä. Anteeksi pitää antaa. Mutta jokainen saa äänestää niin kuin parhaaksi näkee.

Uskoisin niin, että kun tuhopolttaja nyt saattaa selvitä erinomaisen poliisijärjestelmämme ansiosta ( eikä suinkaan demokraattisten voimien huutoäänestyksellä) Perussuomalaisten pussiin kilahtaa taas muutama rasvaduunarin ääni seuraavissa vaaleissa. Ja sitä seuraavissa.

Persuilla on nyt niin hyvä hevonen, että ei tarvitse muuta kuin ajaa ja päästää. Muiden puolueiden epätoivoiset teot näyttävät hassuilta ja joskus jopa vähän virheellisiltä.

>Ollaan menossa kohti vaaleja

>

Matti Putkonen on yön mittaisen epäpoliittisen erämaavaelluksen jälkeen pulpahtanut taas parrasvaloihin, tällä kertaa Porissa ja Timo Soinin kainalossa. Hän on vedonnut isänmaallisiin työmiehiin suurella sydämellä jaTimo Soinin on tänään ollut vaikea pysyä omissa housuissaan. Päivän kruunaukseksi myös Timo Soinin lempijoukkue Millwall taisi voittaa oman liiga-avauksensa.

Pitkään on mietitty sitä, mistä se äänestäjävirta oikein lähtee ja minne se menee. Vennamolaisuuden historia on pitkään ollut selittävä tekijä sille, että etenkin vasemmiston mieliajatus on johdattanut Keskustan äänestäjiä kohti Soinin hellää huomaa.

Viime viikolla taas vihreät kertoivat kamppailevansa juuri Perussuomalaisten kanssa samasta äänipotista ja asemasta poliittisen kentän paikasta. Rohkenen kyllä epäillä asiaa. En tunne ketään, joka sillä raja-aidalla huojuisi.

Varmempi selitys näyttäisi olevan siinä, että koulutusputkesta ulospullahtanut työtön pitkäaikaisdemari nyt tarkkaan kuuntelee, mitä sanoja Putkonen ja Soini käyttävät seuraavan puolen vuoden aikana. Voi nimittäin olla, että Putkonen ei ole ainoa asioihin kyllästynyt. Viime aikoina tässä maassa on rakennettu kymmeniä suuria rakennuskohteita ulkomaisin voimin vapaan Euroopan siunauksella. Puolet Helsingin kaupungin lähiliikenteen bussikuskeista rytmittää ajovuoronsa rukousmaton eikä SDP:n ohjelmajulistusten mukaan.

Putkonen on siinä oikeassa, että SDP ja koko muukin yhteiskunta on unohtanut perinteisen teollisuustyön hellimisen. Totuus näyttää kuitenkin pahalta siinä mielessä, että perinteistä teollisuustyötä on yhä vähemmän ja vähemmän. SDP:n kannatus näyttää reagoivan siihen loogisesti.

Toivottavasti vaalea blondi saa puolueen kurssin kohta kääntymään. Se on täysin mahdollista. Vaikka maanviljelijöiden määrä väestöstä on enää noin 4 %, Keskustakin on onnistunut pysymään puoluekentän eturivissä. Teollisuustyön katoaminen ei siis välttämättä ole SDP:n tuho. Monet palveluammateissa toimivat työntekijät ovat ihonväriltään sellaisia, että he eivät tunne oloaan kotoiseksi ainakaan Perussuomalaisissa.

Parempi olisikin nyt kiireesti luopua kaikesta vierastyövoima-kriittisyydestä ja hamuta kaikki mahdolliset mamu- kentän voimat punaisen sateenvarjon alle. Keväällä puolue kuitenkin harjoitteli juuri vastakkaisen strategian käyttöä.

Lähiajat ovat hyvin mielenkiintoista aikaa. Puolueen vetäjillä on hyvin haasteellisia aikoja, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka välillä hiljaisuus tuntuisi Jutasta ja Mikaelista houkuttelevalta. Saamme joka tapauksessa seuraavan puolen vuoden aikana huvia maksamiemme verojen vastikkeeksi koko rahalla. Luulen niin.

>Hallituksen vika…..

>

Maahanmuuttajista ei ole kuin harmia kantaväestölle. Väkivaltainen käytös ja haparoiva suomenkielen ymmärtäminen aikaan saavat ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Jos et syö myrkkysieniä metsässä, niin ainakin puret virkavaltaa koipeen. Tai ainakin hankit kaverillesi syytteen.

Päijät-Hämeessä konstaapeli on syytettyjen penkillä tuomioistuimessa koska antoi hollantia haukkuvan ja hollantia ymmärtävän poliisikoiran purra rattijuoppoa kintuille.

Koira oli siis maahanmuuttaja, jonka kotouttaminen oli jäänyt puolitiehen. Silti sitä käytettiin työelämässä siekailematta vaarallisissa ja vaativissa tehtävissä. Miten nyt hollantia ymmärtävä koira voisi tietää mitä viinalta haisevan roiston kanssa tehdään.

Purtu, kantaväestöön kuulunut hämäläinen, väitti kuulleensa kuinka maahanmuuttajan suomalainen kumppani oli käskenyt maahanmuuttajan purra. Oli käytetty pure – komentoa. Kun olisi pitänyt käyttää bitjen –verbiä.

Konstaapeli kiistää jyrkästi väitteen ja vetoaa siihen ,että eihän se edes ymmärrä suomea. Konstaapelin hollannin opinnot alkavat Lahden kansalaisopistossa vasta syyskuussa, joten tässä on tultu konstaapelin kertoman mukaan nyt aluksi toimeen vähän ilmeillä, eleillä, käsimerkeillä ja nakkipaketilla.

Surra täytyy kovasti, jos kielitaidottomat maahanmuuttajat vievät kaikki työpaikkamme, yrittävät raukat opetella kaunista kieltämme ja vielä purevat päälle.

Mitä hallitus ja pääministeri aikovat asian vuoksi tehdä ?

Koska kotimainen poliisikoiratuotanto saadaan nousemaan kysyntää vastaavalle tasolle ?

>Liikehdintää

>

Tänään voisi kirjoittaa vaikkapa hetki sitten julkitulleesta Pohjois-Korean ydinkokeesta, taikka siitä, että Sami Hyypiä kuulemma pitäisi aateloida. Voisi kirjoittaa vaikkapa siitä, että 20 % suomalaisista jää ilman jälkeläisiä.

Ehkä kirjoitan kuitenkin siitä, että viikonloppuna viihtyisässä ja mukavassa entisessä pääkaupungissamme oli tapeltu oikein kunnolla. Varsisuon nukkumalähiö on kohta kuuluisa muustakin kuin Reijo Mäen dekkareista. Tosin edes niissä ei asuta ko. lähiössä vaan vain poiketaan työtehtävissä siellä.

Viikonloppuna Turun poliisi oli joutunut poikkeamaan useamman partion voimin Varissuolla. Syynä oli se, että kun

” monikymmenpäinen miesjoukko alkoi heitellä toisiaan kivillä ja kepeillä. Myös puukkoa vilautettiin tappelun aikana.”

Nyt tietenkin luulette, että kirjoitan sormet tikkana naputtaen monikulttuurisesta ahdingosta ja niin edelleen. No en kirjoita. Viittaan vain puukkojunkkareihin, Jukolan poikiin ja muihin historiallisiin ja fiktiivisiin tapahtumiin. Joukkotappeluja on aina ollut ja tulee aina olemaan. On hyvä, että niihinkin saadaan vähän uutta verta.

Ups. Tuo viimeinen kuulostaa vähän pahalta. Se oikeastaan näyttää ihan sammakolta, kun sen lukee.

Päästän teidät viimein ahdingosta ja kerron seuraavan mielipiteeni. Brighton, Paris, Malmö, Varissuo…. ketju tulee olemaan pitkä ja kivinen. Palokuntia ja poliisipartioita tullaan tarvitsemaan kaikkialla missä vieraat kulttuurit kohtaavat. Olen lukenut historiaa ja folklorea viimeisen viikon aikana yli 1000 sivua ja sellaiseen päätelmään valitettavasti olen tullut. Tämä kaikki on vasta alkua. Jos olet ostamassa kämppää, älä osta sitä läheltäkään Varissuota.

Ihminen näyttäisi muovaavan kulttuuriaan, liikehtivän edes takaisin ja sulautuvansa muihin ihmisryhmiin, mutta aina se vaatii veronsa. Näissä rajatilanteissa näyttää olevan kitkaa, viivettä ja aaltoliikettä.

Kun Suomi muuttui agraariyhteisöstä tietotekniseksi palveluyhteisöksi, tarvittiin aikaa 100 vuotta. Nyt kun maa muuttuu suomalais-ugrilaisesta pallinaamojen maasta monikansalliseksi eurooppalaiseksi valtioksi, tarvitaan taas ainakin se sata vuotta. Sitä kehitystä on nyt tapahtunut noin 30 vuoden ajan. Edessämme on siis vielä ainakin parin sukupolven mittainen ajanjakso jolloin sopeudumme tähän kaikkeen. Ruotsin kohdalla näyttäisi siltä, että sopeutumisaikaa on vielä ehkä 30 vuotta jäljellä.

Ryhtykäämme sopeutumaan.

Olen taas vähän reissussa. Ajastan tänne kuitenkin jotain pientä ajatuksen poikasta , jotta jotain lukemista olisi tarjolla.

>El centro de acogida refugiodos – pakolaisten vastaanottokeskus

>

Piti kirjoittaman tänä aamuna hevosista ja siitä, miten mukavalta tuntui pienenä poikana, kun sain ajaa metrisiä halkoja hevosella metsästä kotiin. Tuli kuitenkin parempaa aihetta.

Astrid Thors on kuulemma eduskunnassa liikuttunut kyyneliin kun joku on ulkomaalaislakikeskustelussa muistellut menneitä. Niinpä. Tillman on puoliksi karjalainen ja muistaa hyvin sen, miten evakkomummut tirauttivat pienet itkut aina muisteloiden väliin, kun tuli kyse evakkotaipaleesta.

En ole tohtinut täällä kovin paljoa kirjoittaa evakoiden sijoittamisesta, sillä olen ymmärtänyt, että semmoinen on tyylitöntä. Jos vaikka ruotsinkielinen väestönosa onkin ajanut asioitaan aikoinaan vähän tyylittömästi, niin minun ei enää tarvitse. Voin osoittaa toisen polven karjalaisuuteni muutenkin.

Totuus on kuitenkin se, että ruotsinkielisten asuma-alueiden väestöpohjaa ei tuolloin haluttu rikastuttaa. En uskalla olla niin kyyninen, että sanoisin syyn olevan rahan ja maan menettämisen pelon. Se olisi yksinkertainen ja helppo selitys, joka päästäisi ko. väestön osan aivan liian helpolla. Meidän on helppo ymmärtää semmoinen asia, jos joku on rikas, eikä halua antaa mitään pois edes korvausta vastaan. Vaikeampi meidän on käsittää sitä, että joku pelkää vierasta kieltä niin paljon. Tai pitää omaansa niin paljon parempana.

Karjalan kannas sekä Viipuri olivat 1930-luvun lopulla kansainvälistä ja monikulttuurista seutua. Yksi jos toinenkin osasi vähän venäjää, alueella asui ruotsalaisia, saksalaisia ja eurooppalaisia ihmisiä eikä kukaan koskaan miettinyt sitä, että Karjalasta olisi pitänyt joitakin häätää pois taikka estää joidenkin tulo.

Ajattelisin, että aikoinaan suomenkielisiä ei haluttu päästää pitäjiin paitsi kielen tähden, myös karjalaisuuden ja outouden tähden. Tulijoiden murre ja kieli olivat pelottavia.

Nyttemmin sitten kyllä on helposti päästetty vieraskielisiä pitäjiin, jotta heille voidaan opettaa ruotsinkieli. Ahvenanmaalle suomenkielisten on vieläkin aika vaikea päästä asumaan. Sveitsiin lienee paljon helpompi päästä. Ja Yhdysvaltoihin.

En mene yksityiskohtiin. Kaikkihan tietävät, että asian ratkaisemisessa käytettiin rahaa, jolla ostettiin sitten korpea muualta Suomesta. Maanhankintalain ruotsalaispykälä oli pyhä ja koskematon.

Ruotsinkielisen väestönosan toisenlainen käyttäytyminen nykyaikana saa Tillmanin hymähtelemään. Tillman huomauttaa vielä sen, , että silloin evakot olivat sotaa pakenevia pakolaisia, kun taas melkoinen osa näistä nykyisistä tulijoista näyttää Tillmanin silmin olevan jotain muita.

Television välähdyksessä näytettiin eduskunnan maisemia. Kovin oli vähän paikalla valtioneuvoston ihmisiä. Paheksun syvästi moista joukkopakoa. Kaikki tuommoinen ylvästely, piittaamattomuus ja vähättely sataa Perussuomalaisten laariin. Kaikesta keskustelusta huomaa sen, että tällä kertaa valtaapitävät eivät onnistu siinä missä onnistuttiin viime sotien jälkeen. Jatkuvat virheet kasaavat koko ajan sytykkeitä rovioiden alle. Maahanmuuttokeskustelussa useimmat viralliset tahot ovat tehneet suuria virheitä joko vaikenemalla, vetäytymällä taikka reagoimalla väärin. Kuten puheenjohtaja Soini eilen televisiossa totesi. Jos on muukalaisvihaa esiintynyt, viranomaisten pitää tutkia asiat.

Vihreät naiset ynnä muut intomieliset ovat jo tehneet tämän suuntaisia tekoja. Tuloksena on luultavasti sarja vapauttavia tuomioita, joiden tuloksena se kansanosa, joka ei osaa pitää kieltään keskellä suuta, lähtee liikkeelle. Heillä ei ole Halla-ahon älyllisyyttä eikä Soinin lavakarismaa. Kun tavallinen kansa haistaa tämän sanoman, ei enää ole mitään tehtävissä.

Tutkimme harjoituksen vuoksi luennolla, tässä taannoin, opiskelijoiden asenteita. Muuttujana käytimme vain sukupuolta. Silläkään ei näyttänyt olevan mitään merkitystä. Kaikki olivat kaikkea vastaan. Niiden lukujen valossa ei ole yhtään ihme, jos YLE ja muut instanssit ovat hyvin varovaisia, kun he laittavat nettiin maahanmuuttoon liittyviä kyselyitä. Voi olla, että usein vastaajat vastaavat väärin eikä tulos miellytä.

Jos katsoitte puheenjohtaja Soinin televisioesiintymistä illalla, huomasitte varmaan hänen itsevarmuutensa ja rennon tyylinsä. Hänkin on huomannut, että juna on jo liikkeellä. Toivon mukaan hän on opetellut tarkasti sen, missä veturin jarrut ovat.

Kuvassa Kipinola-järven hiekkarantaa Kuolemajärvellä.