Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Loma

Kävin mustikassa

Melkein……

,…….. mutta en mahtunut sisälle. Hah ja hah … Jos olisin väsyneempi, nauraisin hysteerisesti, mutta kun en ole, toivon, että tämä riittää aloitukseksi. Metsässä ei näkynyt etnisesti erottuvia marjamiehiä, joten en pystynyt suhtautumaan heihin mitenkään. En nähnyt karhujakaan, sillä yskin ja laulelin isojen poikien lauluja huonolla nuotilla, mutta sitäkin kuuluvammin.

Olen siis harrastanut hyötyliikuntaa, josta siunaantui hyötyä kaiken lisäksi mustikoiden muodossa. Olen sen lisäksi tietenkin pyöräilyt uudella leikkalullani. Sen 27 vaihteesta olen nyt kolmen päivän aikana kokeillut jo yhdeksää. Perse on edelleen ehjä. Se ei siis ole verillä, eikä myöskään ruvella. Siitä suurkiitos satulalle.

Olen myös joukkotuhonnut muurahaisia. Minulla ei ole mitään erityistä muurahaisia vastaan. Minun puolestani ne saisivat olla olemassa ja asustella ihan vapaasti residenssin ympärillä. Olen kuitenkin joutunut ulkopuolisen tahon toimesta suggeroiduksi. Niinpä olen kaatanut sen tahon vaatimuksesta yhdyskunnan niskaan myrkkyä.

Olen puuhastellut koko päivän maanisesti asioita siinä määrin, että en ole ehtinyt edes laittaa ruokaa. Olen vähän ahdistunut siitä, että viimeinen lomaviikko lähtee käyntiin.

Olen vähän ahdistunut huomisesta päivästä ja ensi viikon riittävyydestä. Toisaalta, moni asia näyttää tänään loksahtaneen paikoilleen. Olen sopinut ensimmäisestä maastopyöräreissusta. Olen viettänyt lähes liihihydraatti-vapaan päivän. Olen syönyt vain pari palaa leipää, enkä ole juonut yhtään olutta.

No, merkinnät luultavasti selkenevät, kunhan tämä loma loppuu. Ajatukseni, ajatteluni ja olemukseni ovat kaikki olleet lomalla. Siksi tällaisena viikonloppuna en pysty muuta kuin ihmettelemään. Olenkohan minä keskustakristitty vai äärikristitty ? Ja jos olen, niin kumman äären kristitty olen ?

Lehdet ovat olleet sitä mieltä viikonloppuna, että äärikristillisyys ei ole kovin hyvä idea ihmiselle. Keskustakristillisyys ilmeisesti sitten on ?

Siitä onkin jo miesmuisti, kun media on viimeksi vannonut keskustakristillisyyden puolesta, tai ylipäätä minkään keskusta-etuliitteen puolesta. Taikka yleensä kristillisyyden.

Hannu Takkula näyttää kuitenkin tässäkin asiassa osoittaneen räyhäkkää pohjoispohjalaista jukuripäisyyttä ja päässeen pitkästä aikaa julkisuuteen. Hän se on meneisyydessä sanonut laittamattomasti ja nyt sitten päässyt julkisuuteen sillä.

Taidan iltarukouksessani tänään tavallista pitempään pohdiskella asioita. Siellä niitä voi kertoa vähän vapaammin kuin täällä blogissa.

Pakko kohta taas pitää taukoa kirjoittelemisessa. Nämä tekstit tulevat tosi huonoiksi ja mauttomiksi.

Näin

Porissa yhden entisen ministerin, joka sattuu olemaan myös nyt sitten entinen kansanedustaja.

Hän näytti yksinäiseltä ja hyljätyltä. Jotkut entiset ystävät pysähtyivät tervehtimään häntä, mutta jatkoivat matkaansa kohti tämän päivän voittajia. Minun kävi häntä sääliksi.

minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minä saan koko ajan vieläkin uusia ystäviä ja ihmissuhteita. Minä raivaan tietäni läpi jäätikön kuin jäänmurtaja. On surullista nähdä ihminen, joka on jäänyt saarelle jäiden saartamaksi.

Näin myös kaverin, jonka tunnen vuosien takaa ammatin kautta. Tällä kaverilla oli samaan aikaan kierroksessa 7 naista. Olin silloin hänelle vähän kateellinen. Nyt ajattelin, että paskat….

Tapetit ovat roskiksessa. Seinissä on uusi pohjamaali. Lähden lavatansseihin naapurikaupunkiin. Toivottavasti jalkani kestää humpan. Huomenna kyllä selviän. Huomenna laitan pakkelia seinään ja ohentelen sopivasti. Huomenna saatan hioa hiekkapaperilla muutakin kuin egoani..

Voinette olla hengessä mukana ja toivoa, että säädyllisesti pääsen tanssimaan, mutta en liiallisesti. Sellainen saattaisi olla pahasta. Raportoin sen mukaan, kuinka voin ja säädyllistä on. Mukavaa olisi, jos rukkasia ei tulisi kovin paljoa, orkesteri soittaisi perinteisesti ja mies osaisi käyttäytyä

Perse kipeänä

Kyse ei ole sukupuolineutraaliudesta, vaan aivan muusta uudesta harrastuksesta.

Olen ajanut polkypyörällä pitkin Pielisjoen rantaa edes takaisin katsellen samalla kauniita naisia. Tuskin koskaan olen nauttinut niin paljoa hikoilusta. Polkupyörä on kummallinen väline.

Olin jopa pyöräliikkeessä hipelöimässä vekottimia, joiden hiilikuituinen ohjaustanko maksoi enemmän kuin mitä olisin ollut valmis maksamaan koko liikuntavälineestä. Välinehulluus hiipi päähäni kovaa vauhtia.

Onneksi perseeni on niin kipeä, että järkeni ja kipu taistelevat hulluuden kanssa. Yritän etsitä itselleni 15 euron Monarkin.

Lähden matkaan

Helteiset taipaleet odottavat kulkijaa. Nouset satulaan ja iltapäivällä kenties näen jo meren ja saaret ja virran. Kerran kesässä niin on vain tehtävä. On päästävä irti ja niin kauas kotoa, että yhdessä päivässä ei takaisin enää ennätä.

Mitään kovin hidasta ja ekologista reissua en ole aloittamassa. Kulkuvälineen litrateho on pitkälti toistasataa hevosvoimaa, kaurana se syö korkeaoktaanista ja mukaan tulee vain kuljettaja. Pyrin yöpymään lakanoiden välissä ja syömään aamupalani valmiista pöydästä. Kesäteatteriin en tällä reissulla ehdi, mutta toivon mukaan pari kertaa lavatansseihin. Pakkasin matkaan ainakin kengät ja säädyllisen paidan sitä varten.

Raportoin sunnuntai-iltana, mikäli katson sen aiheelliseksi. Ajelen liikennesääntöjen puitteissa ja palaan hiljalleen idän kautta. Nyt ensin lähden länteen. Vaimo lähtee etelään. Vähempikin lämpö riittäisi, mutta mitäpä pieni ihminen oikeastaan luonnonvoimille voi. Tyydymme siis tähän.

Jos näette punaisen leidin ja matkamiehen pörähtävän ohitsenne, vilkuttakaa. Entisten nuorten sävellahjassa voitte sitten lähestyä viestillä.

” Hei sinä komea keski-ikäinen motoristi. Ajoit Kiuruvedellä ohitseni. Vilkutin sinulle. Et huomannut minua, sillä olin maitolaiturin takana piilossa. Tule samaan paikkaan ensi lauantaina klo 18. ”

Ps.
Mukaan lähtee tietenkin myös blogin monivuotinen lukija, Yamaha -mies, jonka seurassa ei matkamiehen tule suru puseroon. Startti on noin 30 minuutin kuluttua.

Ensimmäisen lomapäivän aattona

Opettelin valmistamaan juhannuksena kolmea uutta ruokalajia. Siitä lukijat voivat todeta, että juhannusta on vietetty säädyllisesti ja siten, että ruoka on kaikkina päivinä pysynyt hyvin sisällä.

Tämän ikäisen ihmisen elämää ohjaavat jo hyveet ja hyvät tarkoitukset. Varsinkin juhannuksena. Ainoat merkittävät riehaantumiset sallin itselleni Johanneksen päivänä. Silloin sattuu olemaan nimipäiväni toisen nimeni suhteen. Juhannuksena onkin parasta käyttäytyä niin, ettei käy kuin Johannes Kastajalle.

Juhannus on muutenkin ollut mieltä elähdyttävä jakso keskikesän virrassa. Se johtuu paljolti siitä, että silmäätekevät poliitikot ovat sallineet itselleen virkistävän vapaan viikon. Se on taas pelastanut meidät monen sortin epätoivolta ja kauhulta. Erityisesti olen ollut kiitollinen siitä, että sekä oppositio, että hallitus ovat eksyneet vastantekoreissuillaan niin syvälle viidakkoon, ettei heistä ole kuulunut nyt kolmeen päivän mitään.

Empiiriset sosiologiset kokeet taas marketeissa ja ostoshelveteissä todistivat jälleen sen, että niillä, joilla kaikista vähiten olisi siihen varaa, on kaikista suurimmat kantamukset. Ruoka, limsa, kalja ja sätkätupakka näyttävät esiintyvän kassajonoissa juuri niiden kärryissä, joiden osa on yhteiskunnassa seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen tulonjakodesiilien joukoissa osallistua kaiken mahdollisen ostamiseen.

Ylempien desiilien ostoskärryt sisälsivät kivennäisvesiä, verisuonet aukaisevia jugurttilitkuja , parhaita ja valikoituja kokolihoja ja ananaksia sekä silliä ja uusia perunoita. Niissä koreissa ei kaljalavoja ja sipsejä näkynyt.

Tein empiiristä havainnointia myös ostosjonojen iltapäivälehti- käyttäytymisestä. Jonoissa oli kahden lehden talouksia, yhden lehden talouksia ja sitten niitä, joilla ei ollut yhtään missin tissiä kotiin, taikka mökille vietäväksi. Säälittävää. Heidän on juhannuksena mentaalisesti kuviteltava, kuinka vaikeaa julkisuuden ihmisillä voi olla.

Katselin hömppäelokuvan. Luin hömppäkirjan ja ammuin jousipyssyllä maalitauluun. Välillä luin keskeneräisen kirjan käsikirjoitusta. Loman edetessä aionkin enenevässä määrin päivittäin harrastaan asioita, joilla voi saada aikaan uusia kokemuksia. Aion tehdä lomalla asioita, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Minä hankin lomalla kokemuksia.

Tänään meinaan lähteä uistelemaan järvelle soutuveneellä, pelastusliivit päällä, selvin päin. Aion kokeilla, miltä semmoinen tuntuu.

Minä aion myös, toisin kuin Jyrki Katainen, miettiä lomani aikana yhteiskunnallisia asioita ja edessämme olevia ankaria aikoja. Erityisesti aion seurata ministeri Virkkusen edesottamuksia ja julkisanomisia. Jos hän tulevina aikoina pääsee aiheuttamaan kuntasektorissa samankaltaista hätäännystä ja epätoivoa, kuin mitä hän aikaan sai opetusministerinä, 20 äänestäjän mandaatilla operoiville kuntapoliitikoille koittavat Suomen maassa ensi talvena kovat ajat. Luulen, että maakunnat tulevat haikailemaan hätäkeskus – holmlundia kaiholla takaisin. Kuntaministeri Tölliä tuskin kukaan osaa haikailla.

Siirtymä

Sammutan sorvin ja aloitan Juhannuksen. Jatkan sen jälkeen velttoilua viiden viikon vuosilomalla.

Tunnelmaan pääsemme Marstion avulla.

Raportoin tuntemuksistani. Marstio tulkitsee kuitenkin minusta tätä kotimaista karnevaaliamme aika hyvin. Ainakin minulle kävi juhannustansseissa usein näin. Upottaminen ei nyt onnistunut, joten joudutte menemään linkin kautta.

Ryhtykäämme keräämään juhannustunnelmaa !

>Siirrän vastuun

>Loma-ahdistus on laskeutunut kirjoittajan syliin. Siirrän vastuun valtiolle. Sen on mitä pikimmin ryhdyttävä paijaamaan minua ja kantamaan kotiin virikkeitä ja huoletonta elämää. mieluusti vielä niin, että kaikilta muilta otetaan ilo pois ja nuijitaan heitä oikein kunnolla.

Kunnat huutavat jo valtiota apuun erikoissairaanhoidon järjestämisessä. Ammattikorkeakoulut halajavat taas yhtiömuotoon ja valtion syliin 15 vuoden diasporan jälkeen. Persut huutavat valtiota jakamaan mannaa ja hyvää oloa. Miksen siis minä.

Opetusministeri voisi tulla noutamaan nopeasti tämän loma-ahdistuksen pois. Hän voisi määrätä minut takaisin töihin ja kaiken kukkuraksi hän voisi määrätä minulle lisää hommia illaksi. Sillälailla voisin ehkä vähän rauhoittua.

Hyppäyys tiiviistä ja kokonaisvaltaisesta työ/tentti rumbasta on ollut minulle yhtä rankkaa kuin Gaddafin viime viikko. Libyan mies on sinnitellyt kuitenkin sisukkaasti keskellä kaaosta itsevarmana ja terveen oloisena hulluna. Minä jouduin tänään aamulla käymään töissä 2 tunnin loman jälkeen. Vieroitusoireet olivat niin valtaisat. Pikkuisen se olo siitä tasaantui, mutta edelleen ahdistaa.

Ilmoittauduin sitten kahteen isoon tenttiin ja lainasin juuri 5 paksua kirjaa sitä tenttiä varten. Olo rupesi heti rauhoittumaan. Kädet tärisevät, mutta voi olla, että tänään ei enää tarvitse käydä töissä tasoittumassa.

Saatan taas selvitä loppuviikkoon mennessä. Luultavasti viikon pästä maanantaina olen jo hyvinkin rauhallinen. Silloin kun pitäisi työt taas aloittaa.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että sai olla sitten viimeinen hiihtoloma. Tästä eteenpäin keskitetään kaikki kesälle ja ryhdytään siirtelemään eläkepäiville rästeinä pikkuhiljaa. Tätä joutenoloa ei kestä hullukaan !

>Hiihtoloman hurmaa

>Mies sanoi baaritiskillä naiselle, että nyt hän on niin pitkään kiertänyt tätä maata ilman piparia, että tilastollisten todennäköisyyksien mukaan sinä ja minä rakastellaan tänään.

Nainen sanoi olevansa hiihtolomalla, eikä aikonut ryhtyä matemaattisten laskelmien uhriksi.

Mies sanoi hiihtoloman olevan fasistinen salajuoni irstasta elämää hankaloittamaan. Ja ryyppäsi lasista. Nainen arveli miehen ajattelevan asiasta päinvastoin.

Mies sanoi, että Pihtiputaan kirkkoherran äärioikeistolainen poika Lauri Pihkala oli aikoinaan keksinyt hiihtoloman vain siksi, että ei muuten olisi päässyt talviaikaan kotoaan hulluja pallopelejä keksimään ja maailmaa kiertämään. Mies sanoi Pihkalan halunneen kaikkien hiihtolomalla juopuvan mustikkasopasta , kuumasta mehusta ja rehkimisen hiestä.

Nainen käänsi yläruumiinsa kohti miestä, hymyili ja kohotti aavistuksen leukaansa.

Minä olen Pihtiputaalta, nainen sanoi. Pihkala oli minun isoisäni isä.

Mies katsoi naisen leukaa, mittaili kaulaa, ja kääntyi kohti pullorivistöä.

Oltiin hetki hiljaa. Viimein nainen kehotti kertomaan jutun pesäpallon ja käsikranaatin heiton yhteydestä. Nainen sanoi olevansa hiihtolomalla ja jaksavansa kuunnella virkistäytyneenä vanhojakin juttuja isopappastaan.

Mies kääntyi taas poikittain baarijakkarallaan.

Ei se tämän illan asia ole matemaattinen todennäköisyys

No, mikä se on, nainen kysyi ?

Se on tuo leukasi asento.

Olenko perinyt sen hiihtolomien keksijältä ?

Et.

No ?

No, katsos, kun käännyit puoleeni ja puhuit minulle, kohotit leukaasi. Kaulasi paljastui.

Entä sitten…?

Mies joi lasistaan pitkän ryypyn, joi lopulta lasin tyhjäksi asti ja laski sen hitaasti tiskille.

Se on ikiaikainen relikti naaraan käyttäytymisessä. Kun naaras paljastaa kaulavaltimonsa urokselle, se merkitsee antautumista. Etkö ole ennen kuullut?

En. En ole.

Nainen hymyili ja kysyi sitten, onko tämäkin juttu hänen iso-pappansa keksintöjä ?

>Joululahjarahat

>

Niin, se kauhistuttava liike-elämän tukirumba on alkamassa taas. Lehteen on laadittu listoja siitä, kuinka paljon keskimääräinen suomalainen laittaa rahaa joululahjoihin. Minulle tulee paha mieli jo niistä listoista, sillä koskaan en pääse edes lähelle niitä summia.

Tänä vuonna ehkä olisin päässyt, mutta 7 vuotta vanhat silmälasit sanoivat lopullisesti yhteistyön irti. Sangat katkesivat ja linssit tippuivat pois. Yritin niitä kaksikomponenttiliimalla vähän sepittää, mutta minun käden taidoillani lopputulos oli irvokas. Putosin korjatuilla laseilla heti sosio-eettisen -järjestelmän alimpaan kymmenennekseen. Näytin katujen kasvatilta.

Niinpä vein joululahjarahani optikolle. Kahden viikon odottamisen jälkeen joulu sitten saapui silmilleni. Uudet sangat eivät oikein heti sopeudu korville, joten vereslihalla sitä on nyt sitten oltu viikon päivät sekä korvista, että sielusta. Lasku teki nimittäin 860 euroa.

Minulle nähkääs on siunaantunut vaatimattoman ulkonäön lisäksi myös huono näkökyky silmiin. Miinusta on välillä yli kymmenen diopteria ja välillä vähän ali. Tietenkin tarvitsen myös linssien alaosiin lukutehot.

Minä olen niitä ihmisiä, joista sanotaan, että olen ylpeä ja itseäni täynnä, kun en morjenstele. Syynä on kuitenkin se, että en tunne ketään 10 metriä kauempaa. Liikenteessä morjenstelen tutut autot ja jotkut naisihmiset. Autot tunnistan väristä ja merkistä, naiset kävelytyylistä ja vaatetuksesta.

Katselin tuossa tuskissani, mitä muuta 860 eurolla oikein saisi. No, saisi esimerkiksi katsastetun ja siistin VW Vento-henkilöauton. Sillä hinnalla pääsisi myös viikoksi Gambiaan, Banjul – nimiseen lomapaikkaan.

Mutta en minä. Kuvitelkaa vielä sitten se, että aikaisemmin ruokakuntaan kuului 4 silmälasillista henkeä, joiden näönhuolto keskitettiin samalle optikolle.

Aina kun optikko kävi etelässä lomalla, minä kyllä tiesin, kenen edustajana hän siellä D-vitamiinia tankkasi. Viisaana ihmisenä hän on käynyt etelässä säännöllisesti, ajanut aina uusilla autoilla, eikä koskaan vanhoilla Ventoilla.

Mutta te, joilla näkö pelaa hyvin, käykääpä linkistä katsomassa hyvä auto itsellenne. Tästä linkistä taas pääsette miettimään Gambian lomaa. Siellä sataa joulukuussa keskimäärin 3 mm vettä. Lämpöä näyttäisi olevan noin 31 astetta. Venton hinta on pudonnut jo 600 euroon. Nainen myyjänä. Katsastettu auto.

Minä se katselen uusilla laseilla lintulaudan tiaisia ja yritän lämmittää takkaa.

Kuva on pöllitty netistä.

>Lomat painaa päälle

>

EK:n väistyvä puheenjohtaja Sakari Tamminen on väläytellyt työajanpidentämistä siten, että loma-aikoja vähennettäisiin. Näin saataisi työuria pidennettyä alusta, keskeltä ja lopusta.

Olen aivan samaa mieltä. Moneen vuoteen en ole pystynyt pitämään vuosilomiani, sillä työnantaja on sälyttänyt kaikensorttista puuhaa niin julmetusti niskaani. Joka vuosi olen joutunut siirtämään osan vuosilomastani seuraavan lomavuoden puolelle. Siitä taas syntyy sellainen oravanpyörä, että kohta koko edellisen lomamääräytymisvuoden loma siirtyy sellaisenaan seuraavalle lomakaudelle.

Lomallakaan en ole pystynyt pitämään lomaa. Siihen on kuitenkin ollut syynä vaimo, ei työnantaja.

Tamminen haluaa meidän tekevän työtä. Se on iskostunut varmaan häneen Eurajoen yhteiskoulun aulan seinältä. Siellä komeilee vieläkin kissankokoisin kirjaimin : ” Ora et labora”

Tamminen oli tunnollinen opiskelija jo nuoruudessaan. Hän oli vähän etäinen ja viihtyi omissa oloissaan. Oltiin rinnakkaisilla luokilla ja sitten peräkkäisillä. Tammiselta sujui lukio kielilinjalla nopeammin , kuin minulta pitkä matikka. Parhaiten häneen oikeastaan sai kontaktin silloin, kun välitunnilla kävimme tupakalla.

Oikeastaan, tässä kypsässä iässä olisin valmis luopumaan kokonaan lomista. Viimeiset 8 vuotta voisi tehdä putkeen ja ottaa sitten kaikki lomat kerralla ennen eläkepäätöstä. Siitä voisi olla kansantaloudelle sellainenkin hyöty, että joidenkin eläkkeitä ei tarvitsisi ollenkaan maksaa ja rahat säästyisivät eläkevakuutusyhtiöiden johtajien kultaisiin kädenpuristuksiin.

Naapurihuoneen 61 vuotiasta työkaveria männä viikolla laajennettiin pallolla. Tupakoimaton ja raitis urheilijamies tulee ehkä töihin joskus tammikuussa.

No, toistaiseksi ei ole vielä käyty sairauslomien lyhentämisestä keskustelua. Paitsi niiden sairauslomien, jotka koskevat mielen järkkymistä. Luulen, että seuraavaksi keskustelu siirtyy sinne.