Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Kummallisuudet

Kirjoja ilmaiseksi !!!!!

Opetusministeri on aloittamassa työrupeamaansa yhtä rivakasti kuin edeltäjänsä. Kun valtion kirstu on ruvella ja kansakunnan pitäisi laittaa suu säkkiä myöden kiinni, ministeri lupailee ilmaisia koulukirjoja lukiolaisille. Summahan ei kovin suuri ole, vain 60 miljoonaa, mutta signaali sitäkin voimakkaampi.

Kustantajat voivat nyt rauhassa nostaa kirjojen hintaa jo etupainoisesti ja suunnitella julkaisusyklinsä niin, että kun tähän asti on julkaistu uusi oppikirjasarja joka kolmas vuosi, nyt sellaisen pystyy julkaisemaan joka toinen vuosi, valtion kustannuksella.

Sisältöjen hallinnassa kirja ja muut kirjalliset dokumentit ovat joissakin tapauksissa tietenkin ylivoimaisia, mutta myös muihin alustoihin ja menetelmiin on syytä pyrkiä lukioissa ja muissa oppilaitoksissa.

Ministeriö on jo ilmoittanut sen, että pienten paikkakuntien lukioiden rahoitus laitetaan uusiin puihin. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että pienet lukiot joutuvat lopettamaan toimintansa, taikka yhdistymään suuriin lukioihin. Tämä taas on oivallinen piiska edelliselle opetusministerille, nykyiselle kuntaministeri Virkkuselle, kun hän ajaa mullilauman, eli vastahakoiset pienet kunnat suuriin yksiköihin.

Ja ilmaiset oppikirjat odottavat kaikkia niitä nuoria kansakunnan toivoja, jotka jaksavat lähteä 100 kilometrin päässä olevaan kaupunkiin gymnaasia käymään.

Periaatteessa olen tietysti iloinen siitä, että kun toisaalta hallitusohjelmassa rokotettiin koulutusta ja kasvatusta yhteensä noin 200 miljoonalla, vastikkeeksi jotain plussaakin on tulossa. Toisaalta, huomattavan vähäisellä vaivalla tästäkin päästäisi, jos annettaisi osa tuosta summasta suoraan kustantajille kullekin 1 miljoona ja sen jälkeen lopulla rahalla hoidettaisi nuorten opiskelijoiden mielenterveysongelmia, palkattaisi terveydenhoitajia, korjattaisi homeisia koulurakennuksia ja pienennettäsi ryhmäkokoja. Jos rahaa on todella paljon, loput voisi ohjata vaikkapa koulukiusaamisen ehkäisyyn.

Nuo asiat taitavat kuitenkin olla liian vaikeita asioita hoidettavaksi. Ilmainen koulukirja on populistinen ja ihana asia, jolla on mukava revitellä ja hankkia meriittejä. Ministeri on tässä asiassa kuitenkin vähän aikaansa jäljessä. Olisi kannattanut luvata jokaiselle lukiolaiselle ilmainen taulutietokone. Sisällöistä viis, mutta se se olisi ollut komeaa ja ainakin kustantajat olisivat viimein joutuneet keksimään sisällöille uusia muotoja. Sitä ne ovat pelänneet jo monta vuotta.

Avo-kasukka vai avokas-sukka ?

Vai sitten ihan pelkkää mystistä söherrystä ?

Noutopöydän ääressä kotimaista alkuperää oleva romaanirouva osoitti astiaa ja kysyi minulta, mitä tuo on ? Vastasin hänelle, että kanaa se taitaa olla. Astian vieressä oli lappu, jossa luki että kanaa.

Tästä innostuneena lapsenlapsensa kanssa lounaspöytää tutkiva rouva ryhtyi kyselemään minulta kohta kohdalta eri kippojen sisältöä. Kun en enää jaksanut vastata ja menin pöytään, rouva jatkoi kyselyään toisilta asiakkailta. Ajattelin, että rouvalta oli jäänyt silmälasit kotiin. Taikka sitten hän on hyvin tarkka sen suhteen, mitä hän syö.

Pöydässä tajusin, että rouva ei osannut lukea. Levoton veri on vetänyt häntä aikoinaan sinne ja tänne siihen aikaan kun ikätoverit olivat aloittaneet peruskoulua. Kotiopetuskaan ei ollut paikannut tilannetta. Lapsenlapsi oli ala-asteiässä, mutta hänkin statisti kirjaimien ja sanojen suhteen.

Ajelin nelostietä kohti pohjoista. Romaanirouva vaivasi mieltäni koko ajan. Mietin hänen elämäänsä. Hän ei kykene lukemaan romaania, hän ei kykene katsomaan tekstitettyjä elokuvia eikä hän pysty lukemaan virastoissa lomakkeita ja asiakirjoja. Ruokakaupassakin hän joutuu operoimaan näköaistin ja kokemustensa perusteella.

Runokirjaa rouvalle on turha ostaa syntymäpäivälahjaksi.

Kirkoissa on paljon vanhoja katto- ja lasimaalauksia niitä ihmisiä varten, joiden oli turha virsikirjaa lehteillä. Laulut opittiin ulkoa, laulettaessa katseltiin kuvia ja yritettiin siinä samalla kuunnella pappia, joka mahdollisesti puhui jotain vierasta valtapitävän kieltä. Jumalallinen valta ihmisen päällä ei ole ollut, eikä edelleenkään ole kovin riippuvaista tekstistä. Usko ja luottamus asiaan syntyivät usein ilman kirjaimia.

Mietin pyörän selässä sitäkin, miten eduskuntaa ja hallintoelimiä pitäisi muuttaa, jos päätöksenteosta otettaisi äkkiä pois lukutaito ja kaikki tekstit. Miten kaikki oikein toimisi ? Miten suuri tekstin valta ja sen tulkintataidon ehdottomuuden vaatimus onkaan ?

Ainakin tämän blogin kirjoittaminen olisi kohtuullisen turhauttavaa, jos tietäisi etukäteen jo sen, että näitä ” kärpäsenpaskoja” ja mustekoukeroita ei kukaan pysty tulkitsemaan. Niitä osoitellaan korkeintaan sormella ja kysellään; mitä nuo ovat.

Paatero pyytää meitä

Satakunnasta syntyisin oleva poliisiylijohtaja on jälleen tullut näyttävästi esiin. Tällä kertaa hän toivoo tavallisten kansalaisten ryhdistäytyvän ja ryhtyvän ilmiantamaan tietämiään rikollisia ja rikoksia..

No, lainkuulossa ollaan ja ehdottomasti totellaan.

Ensiksikin, eräs samalla asuntoalueella asuva henkilö jättää säännöllisesti erään STOP- merkin huomioitta ja ajaa pysähtymättä liikennevirtaan. Se on minusta kauhistuttavaa ja erityisesti uutena pyöräilijänä kammoksun tuommoista piittaamattomuutta.

Toiseksi, eräs tuntemani humanteri ajaa edelleen diesel-moottorilla varustetulla veneellään käyttäen lievemmin verotettua polttoöljyä.

Kolmanneksi, erän hömäkän näköinen 43 vuotias rouva ajoi tänään ohitseni ylinopeutta. Olin menossa kauppakeskukseen ostamaa pyöräilyasusteita. Rouva oli lisäksi erittäin provosoituneesti minihameeseen pukeutunut. Tiedän sen siitä, että seurasin häntä viereiseen parkkiruutuun, tarpeellista ylinopeutta käyttäen. Minä siis ilmiannan myös itseni.

Muita rikoksia voisin luetella sitä mukaa, kun niitä mieleen tulee.

Viimeksi, esimerkiksi menneenä juhannuksena vävyni uisteli Professor- nimisellä uistimella paikallisella järvellä minun kalastusluvallani ja minun valtionkalakortillani. Vaikka ne luvat ovat selvästi henkilökohtaisia.

Apu-poliisina toimiminen on huisin jännää. Huomenna lähden mopo-retkelle kohti arvoituksellista paikkakuntaa. Viiden pisteen vihje. Huomenna lähden kohti paikkakuntaa, jonka paikkakunnan erään hyvin tunnetun syntyperäisen nuorenmiehen lepakot hänen vinttikamarissaan tanssivat tässä taannoin modernia uuden aallon fokstrottia, vaikka niiden olisi pitänyt siististi nukkua horroksessa.

Neljän pisteen vihje. Paikkakunnan kuuluisa nuorimies on erittäin ajankohtainen tämän viikonlopun aikana.

Mutta matkaani ei sisälly rikosta. Joten älkää ilmiantako minua. Harkitkaa nyt muutenkin tuon ilmiantotehtävän vastaanottoa. Liittykää vaikka kerrostalokyttääjiin, jos kiksejä saatte tuommoisesta.

Linjauksia tänä ihanana kirkkaana päivänä

Demariministerit eivät lepää lomallakaan. Nuo uutterat pikku vaalikenttiemme samurait saavat aikaan lämpöä ja hikoilemista kaikkialla, minne sattuvat menemään ja suunsa aukaisemaan. Viimeaikaiset ulostulot ovat jo sillä rajalla, että kohta ne saavat demokraattisen liikkeen vastustajienkin piirissä aikaan hymyä.

Ilkka Kantola ( sd) on sitä mieltä, että vaikka hän itse saikin vaihtaa vaimoa mukavampaan ja kiinnostavampaan, ylioppilaiden ei ole syytä helpolla päästä vaihtamaan opiskelualaansa, taikka täydentämään sitä toisella tutkinnolla. Yksi tutkinto riittää ja sillä sitten pärjätään noin 45 vuotta.

Valtionvarainministeri Urpilainen taas näyttää viimein tehtäväkentästään löytäneet aiheen, joka hänelle sopii ja johon ulkomaisilla taloustieteilijöille ei ole mitään poikkipuolista samottava. Hän haluaa pörssiyhtiöiden hallintoelimiin naiskiintiöt. Uskoisin niin, että tämä tulee kiihdyttämään pakoa Helsingin aneemisesta pörssistä.

Tosin, Urpilaisen pieneksi harmiksi on todettava, että ajatus on EU- parlamentin, ei hänen. Urpilaisen ulostulot muistuttavatkin suuresti näitä allekirjoittaneen Tillman- raportointeja, joissa ei juurikaan mitään omaa keksitä, vaan eilisiä höystöjä uudelleen lämmitetään

Odotan kiinnostuneena muitakin kiintiöitä ja ulostuloja. Tähän asti julkisuuteen on ilmestynyt sangen hupaisia asioita ja pääasiassa vain populistisella sävyllä väritettyinä

Liikenneministeri ( vas) on linjannut jo promillerajan laskun ja ruuhkamaksut julkisuuteen. Työministeri taas on ehtinyt miettiä harmaan talouden poistamisen valmiiksi.

Ja mitä on saanut aikaan kokoomus ? Ei mitään. Turkulainen Ville Itälä on kehottanut kepulaisia äänestämään heti suosiolla Niinistöä. Ja Kuntaministeri on uhkaillut Suomen kuntia samaan tapaan, kuin hän uhkaili opetusministerinä Suomen opiskelijoita. Mutta ei mitään konkreettista. Olen pettynyt ja häpeissäni.

Olisikin laskettava Kimmo Sasi irti nopeasti. Sillä tavoin oikeistovoimilla olisi edes pieni mahdollisuus säilyä tasavertaisessa asemassa kesän tiedotushelvetissä. Sasi voisi analysoida vaikkapa maahanmuuttajien oikeuskäytäntöjä ja niiden soveltamismahdollisuuksia Suomessa.

Oppurtunistit

Olen viettänyt laatuaikaa pojan kanssa. Keitettiin uudet perunat. Saunottiin.

Syrjäsilmällä olen lueskellut hiihtoliiton opportunisteja, jotka hyvien tapojen vaatiman sumuverhon turvin ovat vuodattaneet krokotiilinkyyneleitä. Monet heistä ovat saman aikaan tilanteessa, jossa saattaa olla edullista, että todistajien määrä on vähenemässä. Niinpä surun takaa saattaa pilkistää ajatus tulevaisuudesta, jossa veteraani urheilijat yhä enenevässä määrin edustavat kansaa Eduskunnassa, eikä käräjäoikeuksissa. En osaa sanoa, kumpi on kansan kannalta parempi vaihtoehto.

Suomen hallitusta äskettäin muodostaneet poliitikot olisivat mitä parhaimpia urheilujärjestöjen johtoon. Taidosta vaihtaa mielipidettä ja hartauden astetta olisi kateellinen itse Keminmaan keisarikin.

Erityisesti urheilutoimittajien on ollut hankalaa asennoitua tilanteeseen, jossa jonkun suoritus kerrankin on niin täydellinen, että jossiteluun ja spekulointiin ei tällä kertaa jää saumaa.

Koska minut on yritetty kasvattaa hyvin ja siitä kasvatuksesta on jäljellä vielä hitunen, myötätuntoni on tässäkin tapauksessa yksityisen ihmisen puolella, organisaatiota vastaan. Myötätuntoni on matkustajan, ei Haadeksen lauttureiden puolella.

Jesse on olemassa

Olin tänään katsomassa opiskelijaa paikassa, jonne minua , eikä myöskään opiskelijaa päästetty muuten kuin saatettuna. Minun kameraani ei päästetty sisään edes saatettuna. Saattajamme nimi oli Jesse. En viitsinyt kysyä kaverilta, tiesikö hän sen, että Jesse on hebreaa ja tarkoittaa ” Jumala on olemassa”. Pelkäsin, että Jesse karkottaa meidät laitoksesta ulos pihalle. Jessellä oli hyvin muotitietoiset Adi Dasler – kengät jalassaan.

Sain pidettyä mölyt mahassani, vaikka minun teki vielä mieli kysyä, että katsoiko Jesse ” Pasila” – piirrossarjaa. Siinä sarjassahan Jesse ”Shanghai” Pirinen pyörittää laillista bordellia, . Helsingin kaupunki kokeilee semmoista syntipesää hakiessaan vuoden 3000 olympialaisia. Tämä Pasila- sarjan Pirinen on syyllistynyt parituksen ja kiristyksen lisäksi myös mäyrätappeluiden järjestämiseen.

Minulla oli turvallisuusviraston huomioliivi päälläni. Kannoin havainnointisalkkua kädessäni ja seurasin Jesseä ja opiskelijaani pitkin suuren laitoksen käytäviä ja saleja. Minulla oli tärkeä ja poliisimainen olo. Mietin edelleen Jesse Piristä.

Tunsin ylenkatsomisen ja hyljeksynnän siitä, että kukaan ei sanonut meille mitään. Vain Jesse oli palkattu puhumaan.

Ympärillämme oli suuri ja arvokas omaisuusmassa. Laskin päässäni nopeasti. Maallista hyvää ja turmiollista pahaa oli ainakin 30 miljoonan euron edestä, ehkä jopa 60 miljoonan euron.

Pieni osa tuosta suunnattoman arvokkaasta ja himoittavasta tavarasta oli saapunut Portugalista, tuosta Euroopan hyljeksitystä tuhlaajamaasta. Juuri Portugalin vuoksi olimme paikalla.

Tarkastimme kaikki 24 Portugalista tullutta trukkilavallista. Totesimme tavaran kunnolliseksi ja käyttökelpoiseksi. Otimme kuitenkin näytteet jokaisesta lavallisesta.

Kun olimme valmiit, nyökkäsimme Jesselle. Sen jälkeen Jesse saattoi meidät ulko-ovelle, sanoi meille näkemiin täysin tunteettomalla ja ylineutraalilla äänensävyllä. Ja sitten Jesse napsautti oven kiinni.

Hetken olimme hiljaa auringonpaisteessa. Opiskelija hymyili ja kysyi, olinko vaikuttunut. Minä sanoin, että olin, mitä suuremmassa määrin. Tiesin, että minä en koskaan enää tämän päivän jälkeen pääse tuommoisessa paikassa vierailemaan. Opiskelija myönsi sen. Hän sanoi, että hänkin on vaihtamassa harjoittelupaikkaa ja voi olla, että hänellekin tämä oli viimeinen kerta.

>Kummallisia asioita

>Näin äsken televisiossa järkevän ihmisen. En luullut heitä enää olevan. Upeinta oli tietenkin se, että hän oli nainen.

Muutenkin pohjoisen hiihtokeskus yllättää ujon miehen. Poroja kävelee ulkona, on lämmintä ja huoneiston sauna on kuuma.
Pitäisi ilmeisesti liikkua enemmän ja useammin.
Nainen puhui kirjallisuudesta. Ensimmäisen kerran elämässäni katselin hotellihuoneen televisiota haavi auki. Elän toivossa, että kyse ei ollut maksullisesta kanavasta.
Minä rakastan tyhjiä hiihtokeskuksia. Sodoma ja Gomora ovat nyt poissa, jossain etelän asutuskeskuksissa. Täällä on jäljellä vain paheellinen tunnelma ja huoneissa viipyvä talviöiden irstaus.
Näin kumminkin yhden kaljun bisnesmiehen, joka talutti pihalla äsken tummaa afro-naista. Porot ja minä katsoimme pitkään, mutta he olivat tottuneet tuijotuksiin. Naisen farkut oli ostettu tuhansia kilometrejä Rovaniemen alapuolelta.
Huomenna menen Sodankylään. Olen siellä kuin kala vedessä, sillä siellä on muitakin uuden aallon miehiä. Elokuvia selitetään ja niistä jutellaan. Yritän lähestyä huomenna asioita kirjallisuuden pohjalta.
Yritän nyt nukkua. Unissani seikkailee taatusti Mirjam Kuosmanen ja valkea poro. Toivottavasti en heitä keihästäni usessa huoneen taulutelkkariin. Siinä hupenisivat päivärahat.

>Hyvin menee, mutta menköön !!!

>

Viime sunnuntai oli rukoussunnuntai. Kuten varttuneemmat entiset nuoret hyvin muistavat, silloin oli tapana viettää säädyllistä ja rauhallista elämää kaikin puolin. Samoin rukoussunnuntain ja helatorstain väli oli perinteisesti sellaista aikaa, jolloin pyrittiin käyttäytymään säädyllisesti.

Säätytalolla ei ole oikein osattu näitä viimepäiviä käyttää ylösrakennukseksi ja kansakunnan hyväksi. Tai, toisaalta, voihan sitä ihminen niinkin ajatella, että Eero ensimmäinen änkyrä teki suuria tekoja, kun pelasti maan lähtemällä pois. Tai, siis, pakottamalla puheenjohtaja Urpilaisen lähtemään, kun ensin on riehakkaasti oppositiotaipaleen jälkeisessä euforisessa tilassa hitsattu puolue kiinni järjettömiin lähtökohtiin.

Vanhastaanhan on totuttu siihen, että demarien mielestä velkaa ei juurikaan ole, ja se vähäkin voidaan helposti maksaa pois kun rikkailta otetaan kaikki pois.

Vaikka minä pidän sekä tummista naisista, että vaaleista, niin nyt kyllä on sympatiat tämän blondin puolella. Ennen vaaleja häntä stailattiin konsulttien avulla pehmeäksi ja ihmisläheiseksi. Kuukauden päivät uusi muoto on pitänyt hyvin kutinsa, mutta nyt Jutan kasvoille on käynyt samoin kuin Tillmannin Mini Vogue – kiharille 1970- luvun alussa.

Ne eivät tosin kestäneet mopolla ajoa edes kymmentä kilometriä.

Pahinta tässä tietenkin on se, että hävinneestä keskustasta muodostuu neljässä vuodessa vielä heikompi. Jos nimittäin hallitukseen menevät. Toisaalta, on mukava huomata, että vielä on jäljellä joitakin tilanteita, joissa nämä pekkariskääriäiset ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia isänmaalle. Suotavaa olisi, että vaalitappio olisi vähän kasvattanut nöyryyttä. Suotavaa olisi, että ennen neuvotteluja kaikki ne yljät ja neitsyet, jotka ovat oven takana turhaa hääjuhlaan pääsyä odottaneet, eivät nyt ovien avautuessa kovin riehaantuisi ja heti päätään täyteen vetäisi.

Persujen on pakko tyytyä osaansa. Kaikki menee kylläkin päin helvettiä, mutta siihen soppaan ei enää kaivata lisämausteita.

Menee päin helvettiä. Vaikean sukunimen omaava Ben meinasi saada eilen jo kaupungilla turpaansa. Se on ennen kuulumatonta. Suorastaan sikamaista. Ilmeisesti toinen osapuoli oli oikein kunnon suomalainen pihkaniska.

Nokia on nollissa.

Maahan ei saada hallitusta

Eurooppalaisen rahajärjestelmän kohtalon kulminaatiopiste on ilmeisesti jo ohitettu. Mitään ei voida enää tehdä.

Puuttuu vain se, että arvojohtaja, presidenttimme antaisi uusia evästyksiä uuteen hallitusprosessiin. Ehkä näemme vielä senkin. Tulevaisuudessa joka tapauksessa minä ryhdyn seuraamaan asioita erilaisilta foorumeilta, joissa keskustellaan maan tilasta. Siellä on osattu ennustaa kaikki tapahtunut paljon paremmin kuin lasitalossa taikka Pasilassa.

Menen paistamaan pekonia ja kanamunia. Ruumiin ravinto on aina etusijalla, kun ihminen omaa hyvinvointiaan miettii. Parhaassa tapauksessa siitä tulee niin hyvälle mielelle ja niin hyvä olo, että oikeastaan ei enää edes huonot asiat kiinnosta.

>Hallitus on päässyt sopuun !

>

Maassa on satojatuhansia työttömiä. Maalla on kymmeniä miljardeja velkaa ja joka asiassa alijäämää, paitsi persujen suhteen on ylitarjontaa.

Onneksi hallitus on päässyt jo 10 päivän runnomisen jälkeen sopimukseen rasismin kitkemisestä Suomessa.

Kuulkaa…. me on hävitty tämä peli. Eurooppa kaatuu polvilleen ihan tuossa tuokiossa. Rahoitusjärjestemlä nitkuu ja natkuu. Ja nämä hyväkkäät ovat pääseet sopimukseen siitä, että kun asuntoalueelle muuttaa monikulttuurinen henkilö, häntä ei saa kutsua n- kirjaimella alkavalla seitsenkirjaimisella i- kirjaimeen päättyvällä sanalla.

Minua ette kyllä määräile. Kyllä on jämpti niin !!

Jos mulle tulee uusi naapuri, niin minä kyllä kutsun sitä naapuriksi, vaikka linnaan joutuisin.

>Edelleen hyvin kylmää kyytiä….

>

Olin parturissa siistimässä kaljuni ja partani. Olin minulle oudossa ja uudessa parturissa.

Huomenna on nimittäin suuri juhlapäivä, enkä halua olla metsänpörönä, enkä yhdyssanavammaisena perussuomalaisena keskuudessanne. Teen yhdyssanavirheitä, myönnetään, mutta pyrin välttämään alatyylin kirosanoja.

Tänään kirosin kylläkin yksityisesti. Käytin värikästä kieltä ja satakuntalaista erityissanastoa. Ette taatusti halua kuulla. Yhdistelin samaan lauseeseen sekä hammaslääkärin, että gynekologin keskeistä sanastoa.

Parturi ilmoitti, että pankkikortti ei käy. Hän haluaa käteistä. Ajattelin, että hän haluaa merkitsemättömiä ja käytettyjä, mieluummin pieniä seteleitä. Ajattelin, että hän ei rakasta korttipäätettä, sillä se raha menee suoraan tilille ja verottajan tietoon.

Hain automaatista rahaa. Hän pyysi 45 euroa. Siinä vaiheessa aloin puhumaan gynekologi-kieltä. Siinä vaiheessa minusta tuli perus-persu. Melkein kaljun pään ajaminen 6 mm sängelle sähkökoneella on helppo tehtävä. Parran siistiminen samalla koneella on yhtä helppo tehtävä. Aikaa rouvalla meni 28 minuuttia ko. operaatioihin. Hän siis kiskaisi 90 euroa tunnissa puhtaana käteen.

Pyysin kuittia. Kuittivihko oli päässyt loppumaan, joten ajattelin, että rouva saisi oikeastaan vetää kuitin tussilla käsivarteeni.

Meni juhlasta vähän nyt ilo. Meinasin nimittäin siistinä juhlia sitä, että tämä blogi on ollut huomenna pystyssä tasan viisi vuotta. Kirjoituksia on kertynyt vähän yli 1600 kappaletta ja vierailuja tänne on tehty ainakin 163 000. Olisin halunnut kunnioittaa teitä kiinnostuksestanne. Olisin halunnut olla siisti. Nyt olen vain persaukinen.

Toisaalta, minulla menee paljon paremmin kuin tämän valtion silmäätekevillä ja hallitustunnustelijoilla. En halua sotkeutua juurikaan edes sanallisesti. Voivat minun puolestani pitää tunkkinsa !

Samoin olen jättänyt katsomatta jääkiekko-nujakoinnit. Kauhistuttavaa väkivaltaa ja verisiä miehiä on ollut yli sietokykyni uutisvälähdyksissä. Erityisesti muiden maiden pelaajat ovat tietysti sikoja. Nationalismin aallonharjalla on helppo ratsastaa.

Minulla olisi varastossa yksi hyvä anekdootti, joka liittyy makeistuotteeseen, jota nykyään on pakko kutsua nimellä Suukko. Aikaisemmin tuotteella oli pidempi nimi, mutta se muuttui epänimeksi suurten puhdistusten aikana. Anekdootti olisi erittäin hyvä ja liittyisi saumattomasti käynnissä olevaan maahanmuuttaja – keskusteluun.

Gynekologisen parturikokemuksen piiskaamana voisin tietenkin, jos olisin heikko kusipää, kertoa sen teille. En kuitenkaan kerro. Toisin kuin eräälle parturille ja suurelle joukolle äänestäjiä, minulle on annettu vähän moraalia, järkeä ja hyviä tapoja. Mutta erinomaisen hyvän aasinsillan tuo anekdootti tarjoaisi pahan oloni purkamiseen.

Menen juomaan jääkaapille yhden portter-oluen. Se toivon mukaan antaa lämpimän ja säädyllisen unen tässä riistoyhteiskunnan koleudessa. Tosin saatan nähdä yöllä painajaisia parturirouvan mustasta kiiltävästä citymaasturista.