Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Kummallisuudet

Havainto ja kokemus

Oletetaan, että   ihminen on  syntymästään asti  ollut sokea, eikä ole jotain asiaa koskaan  päässyt omin silmin empiirisesti  havaitsemaan, näkemään. Hän on voinut kuitenkin kosketella sitä asiaa vuosien mittaan ja  on voinut  tutustua siihen maistamalla ja haistamalla ja kuuntelemalla.

Sitten eräänä päivänä sattuu ihme. Madonnan  tai pyhimyksen tai lääketieteellisen  seikan  ansiosta hän saa  äkkiä näkökykynsä takaisin.

Olen  pohtinut sitä, millä edellytyksellä hän pystyy tunnistamaan ja hahmottamaan ympärillään olevaa ? Onko empiirinen havaitseminen välttämättömyys ? Niin ainakin  aikoinaan ajateltiin. Tosin jo Locke totesi, että mitään synnynnäisiä ideoita ei ole olemassa. Hän totesi, että  havaitseminen on ideoiden saamista.

Syksyn lehti näyttää meistä punaiselta. Se aikaan saa meissä idean siitä, että  se olisi punainen. Jos katsomme sitä lehteä mikroskoopillaa, huomaamme, että  ei se  ole ollenkaan punainen.

Jos kysymme henkilöltä, mitä teit viime syksynä, hän saattaa vastata, että olin Pariisissa. Ajattelemme hänen nähneen  siellä paljon punaisia lehtiä puistoissa.

Vaikka saatta hyvin olla, että henkilömme näki vain punaisia huulia.

    Nimetön työnhaku

    Esimies on antanut ymmärtää, että jos  allekirjoittanut ymmärtää omaa parastaan, niin olisi syytä ryhtyä hakemaan  uutta työpaikkaa. Olisi kuulemma otettava kohtalo omiin käsiin. Tässä iässä  semmoinen kohtalon  omiin käsiin  ottaminen  on hupaisaa hommaa. Kyselin marketin  hedelmätiskillä TE-virkamieheltä, onko ollut kiireitä ja pitääkö tilata aika, jos on asiaa  taloon. Hän sanoi, että heillä on töitä vaikka kuinka ja että kyllä, aika on syytä tilata, Ja sanoi vielä, että minun tapauksessani  jopa MOT.fi – sivuston  hakukoneet  saattaisivat olla  avuttomia ja kädettömiä auttamaan.
    Nyt kuitenkin  asiaan on tulossa  helpotusta. Yhä useammin kaupunkipaikoissa mietitään jo sitä, että  työpaikat laitetaan nimettömään hakuun. Silloin hakija hakee työpaikkaa, mutta  nimeä, ikää , sukupuolta, naamvärkin  vetovoimaisuutta, satakuntalaisuutta, taikka  etnistä alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Ilmoitetaan vai  osaaminen ja kyvyt ja työhalut.
    Hieno homma.
    Nyt on minullakin mahdollisuus iskeä  seniorimainen  osaamiseni  yhteiskunnan  rakentamisen sementtimyllyyn. Tällä osaamisella on hyvät mahdollisuudet  joka kerta selviytyä kolmen  parhaan joukkoon  ja päästä haastatteluun, jossa burkhat ja hunnut riisutaan. On siinä kyllä vietnamilaisella kokilla ja kurdi-siivojaanaisella ihmettelemistä, kun  työhaastattelun  odotushuoneessa heidän keskellä istuu kalju  päärynävatsainen eläkeläinen punainen  pikkutakki päällään ja tennissukat iloisesti dressman-farkkujen alta pilkottaen. 
    Ja kohta heidän kasvoilleen nousisi  arvoituksellinen aasialais-hymy;  tuo me voitetaan varmasti. 

    Oikeistohihittelijät

    Poliittisen kenttämme liikkeet ovat saaneet Aamulehden toimittajan kaivelemaan  Wikipediaa ja tutkimaan sitä, mitä kiintoisaa on tapahtunut tasan 80 vuotta sitten. Huonosti naamioitu lehtijuttu jää torsoksi ja huteraksi. Alma-Median kyky syvälliseen  uutisointiin on  kadonnut lopullisesti  ja heidän kyvyttömyytensä  aste lähenee jo  samaa, mitä erkkolaisen  nyt- liite edustaa.
    Hitler  oli tietenkin  suuri roisto ja konna ja murhamies.  Alma- Media on juttunsa kuvitukseksi kaivanut jostain Eduskuntatalon  kuvan. Yhteys Hitleriin on yhtä tiukka, kuin Hitlerin yhteys kurikkalaiseen  kropsuun, eli pannukakkuun. Eli ei paljon mitään. Minä taas en jaksanut kaivaa esille sitä asiaa, mitä mieltä aamulehti oli 1930 – luvulla  Hitlerin valtaannoususta.
    No, Aamulehden  uutinen on  mannaa oikeistohihittäjille. Tunnette semmoisen tyypin. Se on semmoinen, joka  ABC:n  kahvipöydässä  sanoo, että vittu, saunan taa, ja jollei, niin lupaa muuttaa Suomesta pois, kun täällä joutuu maksamaan veroja. Se on semmoinen, joka lukee Aamulehteä ja tekee päätelmänsä sen mukaan.
    Enkä sympatiseeraa persuja. En sitten alkuunkaan. Minua vain naurattaa läpinäkyvyys ja raadollisuus ja  sivistyksen ohuus. Näille oikeistohihittäjille ja persuille ja kepuleille ja demareille on yhteistä juuri tämä. että  sivistyksen ja käyttäytymisen ohuus paistaa  läpi kaikessa, mikä ponnahtaa esiin.
    Otan vielä kolmannen esimerkin. Keskustan  synkänvihreällä tukialueella 17 sälliä viime viikonloppuna järjestivät laittoman susijahdin moottorikelkoilla ym. vempeleillä. Törkeää toimintaa ja ennen kaikkea sivistymätöntä ja eettisesti arveluttavaa, koska lakia ei kunnioitettu. Kyösti Kallio kääntyisi haudassaan.
    Perhon tapaus on siinä mielessä tietenkin poikkeus, susijahtiin voihaan  yhdistellä Aamulehden esimerkin tavoin se seikka, että kyseisen alueen  ihmispopulaation  geneettinen rakenne koki huomattavaia takaiskuja  Isonvihan  aikana. Veli venäläinen tuhosi  monen pitäjän alueelta mieskuntoisen väestön  silloin niin tyystin, että henkiin jäi  kuulemma vain pari 75 vuotiasta papparaista, joita sitten  naisväki   seuraavan talven aikana  lykki vesikelkalla talosta taloon. Näin  kertoi dosentti ekologian  luennolla vuonna 1977.Jäljet näkyvät edelleen. 
    Perhon  sudet ja vesikelkat kerron vain siksi, että havainnollistan sen, miten minäkin voin olla  moukkamainen ja typerä. Semmoinen on yllättävän helppoa  ihmispoloiselle.
    Monet tuntemani oikeistohihittelijät taas sanoisivat, että susille oli ihan oikein  se lahtauskuolema. Ja että reippaita miehiä. Vielä pysyy laki omissa kourissa.

    Vysotskiin  meidät kuljettaa helkkarin horjuva ja  huono aasinsilta. Hänen susijahdissaan  metsästettiin  kansalaisia  eliitin ja älymystön  toimesta. Tässä Perhon tapauksessa  vallitut kansankerrokset ovat ottaneet  lain omiin  käsiinsä, ja kun  enää ei oikein voi lähteä kartanon herraa  pistimellä kurittamaan, niin henkisessä ja taloudellisessa  alennustilassa  lähdetään sitten jonkun  muun heikomman kimppuun.

    Huh… tulipa hieno  sosiologis-ekologis-filosofinen  häkkyrä. Pitääpä oikein  lukea itsekin uudestaan, mitä ihmettä minä oikein kirjoitin.

    Minä ihmettelen

    Niin, minä ihmettelen kahta  asiaa tällä hetkellä.  Suorastaan taivastelen. Ensimmäinen on selittämätön seikka, toinen taas käsittämätön.
    Selittämätöntä on se,  miksi vaimo tuli kovaan flunssaan ja minä en. On samassa huushollissa oltu koko viikko ja samassa sängyssä maattu. Ja samoja ovenkahvoja hipelöity. 
    Ehkä selitys lopulta onkin  yksinkertainen.  Molempia meitä paleli illalla kovasti. Vaimo otti   Finrexin – flunssajuomaa kuumana, eikä välttynyt taudilta. Minä taas otin Finrexin – flunssajuomaa, mutta  sekoitin  siihen  kuuman veden  lisäksi  mustaherukkamehua ja  Negrita – rommia. Ja olen tänään pirteä kuin  peipponen. Join siis itseasiassa Romcassista, huiman hienoa lääkettä, jossa oli lume-osiona Leiraksen  punaista pulveria.  Varmistan  terveenä pysymisen tänään  samalla lääkkeellä.
    Käsittämätöntä on taas se, että  Ranska, Natoon kuuluva maa, aloitti Malissa laajan sotilasoperaation  ilman  YK:n  taikka EU:n siunausta  taikka käsittelyä. Tuosta  noin vain. Jenkit antavat  kuljetusapua. Suomi on hinkumassa mukaan. Helvetti.
    Olisi joku  perkele tullut 1939 tuosta vain, kolmen päivän varoituksella, auttamaan ja panemaan kampoihin terroristeille. Silloin oltiin kuitenkin  omantunnon arkoja ja rauhantahtoisia. Ja aika hitaita.

    On myönnettävä, että tämäkin purkaukseni on  lapsellinen arkiajattelun ilmentymä. Aina kirveeni osuu kiveen.  Joku nimittäin on  tehnyt väitöskirjan , jonka keskeinen  idea on siinä, että Ranskan apu Suomelle talvisodassa oli aivan ratkaiseva ja ilman sitä apua sorvaismme maatuska -hahmoja   koivupuusta  äitivenäjän tarpeisiin

    Apuraha-kausi on nyt kuumimmillaan

    VTT:n tutkija Anne Silla on väitöstutkimuksessaan tutkinut  rautateitä  ja niiden  luvatonta ylittämistä. Hän on tutkimuksessaan tullut siihen  tulokseen, että  junarata ylitetään luvattomasti, vaikka puolet ylittäjistä  kokee sen vaaralliseksi.

    Useinmiten  luvattomasti radan  ylittää humalassa  oleva aikuinen  mies. Ylityksiä tutkija Sillan  mukaan tapahtuu  säännöllisesti  paikoissa, joissa  on asutusta  ja junaliikennettä  paljon.

    Säännöllisesti junarata ylitetään luvatta suurten kaupunkien läheisyydessä ja paikoissa, joissa asuu paljon ihmisiä ja junaliikenne on tiheää. Luvattomien ylitysten todennäköisyyttä lisää se, että junarata esimerkiksi jakaa kaupungin kahtia, jolloin syntyy tarvetta radan ylittämiseen.

    Väitöstutkimuksessa suositellaan, että luvattomia radanylityksiä torjutaan esimerkiksi yli- ja alikuluilla, aitaamisella ja maisemoinnilla. Tutkimuksen tulosten mukaan aitaamisella ja maisemoinnilla voidaan estää luvattomat radanylitykset miltei kokonaan, kun taas kieltomerkin vaikutus on selvästi rajallisempi. Myös valistus on tärkeää.

    Vastuun luvattomien radanylitysten torjumiseksi tulisi jakautua rautatieorganisaatioiden, useiden eri alojen viranomaisten, mm. terveydenhuollon, koulutuksen, valvonnan ja kaavoituksen, sekä kuntien kesken.  

    Tillman taas toteaa, että kun nyt  koulutusorganisaatiot  sopeutetaan  hupenevien ikäluokkien tarpeita vastaaviksi, olisi siiinä yhteydessä suotavaa huolehtia myös siitä, että samalla innokkuudella  karsittaisi tieteellisen yhteisön  haluja ja kykyä tehdä tutkimusta, tutkimusta, jota   kansan syvät rivit pystyvät analysoimaan  näinkin helposti. Tiedeyhteisön olisi ehkä syytä tutkia jotain sellaista, joka tuottaisi enenvässä määrin  sellaista tieto, joka meistä tuntuu  uudelta, oudolta ja hämmästyttävältä. 
    Tutkija Sillan tuottama tieto innostaa allekirjoittanutta  kokeilemaan junaradan ylitystä  humalassa , asumattomassa paikassa,   erämaan keskellä. Toistamalla  humalatila ja asumattomalla alueella   junaradan läheisyydessä  vierailu tarpeeksi monta kertaa, tutkijalle, ja tässä tapauksessa allekirjoittaneelle saattaa avautua hallittujen riskien kautta  elämyksellisiä kokemuksia, kuolemasta selviytymisen  tunteita, upeita luontokokemuksia  ja  melko monta  keskiraskasta kohmeloa.
    Tällaisen tutkimuksen  metodiksi suosittelen siksi laadullisen  tutkimuksen menetelmiä. Eräs sellainen saattaisi olla introspektio, itsensä tarkkailu. Silloin  junan fallos-symboli  pelkistyy Koskenkorvan puhdistavassa  tulessa yksilön puheeksi itseydestä ja sen  merkityksettömyydestä.

    Minkä värinen ranneke ?

    Satakunnan kansa  ei viime aikoina ole kovin tyynenä kyntänyt aurallansa maata isien, eikä varsinkaan Porin uimahallin  aaltoja. On ollut yhdellä jos toisella orpo olo.
    Uimahallissa  on nimittäin  ollut sellainen käytäntö, että rannekkeen väristä on voinut päätellä sen, jonko uija köyhä, sairas, raumalainen, työtön, Siikaisista taikka ehkä jopa  Toejoelta asti. Tämmöinen on  liikunnanharrastajia  ottanut pattiin ja nyt  siitä on herneen nenukkiin vetänyt myös eduskunnan oikeusasiamies.
    Raumalaisia  tämä tietenkin naurattaa. Meillä Raumalla  porilaiset  tunnistetaan  uimahallissa oimituisesta  uimatyylistä. Kaikki porilaiset uivat kylkimyyryä hassua  rintauintia.
    Kyseinen ranneke-systeemi antaa  mahdollisuuden  riemukkaalle jatkokehittelylle.
    Minun tekisi mieleni varustaa  opiskelijat  sellaisilla älyrannekkeilla, joiden väri muuntuisi sen mukaan, kuinka paljon opiskelija on suorittanut opintopisteitä. Vihreä ranneke olisi tietenkin ok. Täsät väristä sitten raaneekken värit  portaattomasti  liukuisivat kohti tuskanpunaista. Sellainen  ranneke kertoisi  muille sen, että rannekkeen kantajaa on KELA lähestynyt  joka vuosi  huonon opintopistekertymän vuoksi.
    Lisäksi olisi mukava  olemassa myös sellainen ranneke, joka värinsä avulla ilmaisisi ihmisen tanssitaidon. Ikaalisten Kylpylässä  olisi paljon helpompi  hakea leidejä tanssimaan, kun ranneke loistaisi hämyisessä salissa viekoittelevan värisenä.
    Kuten huomaatte, kirjoittaja  on mentaalisesti aloittanut jo viikonlopun vieton. Kirjoittaja on vähän katkera siitä, että porilaisilla on rannekkeet, mutta meillä ei. Vähän katkera tamperelaisen pikkupojan tavoin, joka  oli isänsä kanssa ensimmäistä kertaa synnytyslaitoksella katsomassa äitiä ja vastasyntynyttä pikkusiskoa. Hänen epäuskonsa oli  rehellistä ja kauhistunutta
    Voi Paska ! Nyt sen kanssa on jo käyty Särkänniemessä !!!

    Hullunkuriset perheet

    Töissä oli kummallista. Vähän ahdistavaa, mutta ennen kaikkea  kummallista. Ei paniikkia, mutta sinne päin. Naapurikunnasta sanottiin  yhdestä firmasta 80 henkeä irti.  Meikäläisen YT- show on sentään sisältänyt 7 tilaisuutta ja 1400 km autolla ajoa. Kaverit räjäyttivät potin  kertaheitolla. Naapurikaupungissa on loppuvuodesta  mukava leikkiä kotona lasten kanssa, kun perheillä on kerrankin aikaa.
    Pienenä pelattiin korttia, vaikka Saimi-mummu  vannoi, että semmoinen johtaa helvettiin. Hänelle Mustan –Pekan kortit  olivat yhtä syntiset kuin  pataässä-pinkka. Viheltämisestä tervattiin huulet ja  Hullunkuriset Perheet johtivat helvettiin.
    Mietin tänään sosiologisesti sitä,  millaisen kuvan nuo hullunkuriset perheet oikein antoivat pelaajalle. No, perusvastaus on helppo; Ydinperhehän siinä palloilee. Isä ja Äiti ovat edelleen naimisissa ja heillä on kaksi lasta; poika ja tyttö.  
    Musta Pekka on joku helvetin maahanmuuttaja, joka jää  loppupelissä jonkun  huusholliin asumaan ja aiheuttaa  sosiaalisen hämmingin lisäksi vielä häviön pelissä. Aika ajankohtaista. Ne ovat tässäkin yhteiskunnassa  nyt häviöllä, jotka  veljeilevät Musta – Pekan kanssa.  Perinteiset valkoiset  ydinperheet porskuttavat edelleen kohtuullisesti.
    Taikka porskuttivat.
    Tekisi mieli kehittää uudenlainen Hullunkuriset Perheet – peli. Semmoinen, joka olisi vähän ajan tasalla. Siinä olisi tietenkin vähän vaikeammat säännöt, ja perheet olisivat vähän erilaisia.
    Tilanpuutteen vuoksi  annan lukijoille vain joitakin  luovuuden siemeniä jatkokehittelylle.
    Uudessa  pelissä olisi tietenkin mukana monen sorttisia uusperheitä, joiden  kokoamisessa  pelaajilla olisi aikalailla ongelmia. Lentäjän pojan lisäksi joukkoon  saattaisi kuulua hänen homo-sturetti –kumppaninsa, isän lentoemäntä – rakastajatar ja lentäjän ensimmäisestä avioliitosta  perityt aikuiset  AD-  ja Controller – lapset.
    Valokuvaaja Linssin perhettä ei enää olisi ollenkaan, sillä Ifolor ja digi-mode olisivat sen perheen syöneet kokonaan pois.
    Säveltäjä –Soinnun  perheessä olisi  musikaalisuutta ja ihmissuhteita sekä duurissa, että mollissa.
    Maaviljelijä olisi aikamiespoika Anselmi paskasissa haalareissa, eikä aitan polutta  käyskentele emäntä, eikä maajussin morsian eikä edes kissa. Merikapteenin varustamo on myyty italialaisille.  Kapteeni ajaa Nauvoon menevää  lossia. Vaimo on Turussa uusissa naimisissa ja  lapset Thaimaassa rantabaarin tarjoilijoina.
    Uutena perheenä mukana olisi Kebabakoitsija  Ahmed, jonka vaimo Zabor työskentelee samassa  pizzeriassa. Heillä olisi  kaksi lasta , Ali ja Sibyla, jotka myös työskentelisivät samassa  pizzeriassa ja opiskelisivat siinä sivussa lukiossa. Molemmat aikovat hakeutua lukion jälkeen  hyvään koulutukseen ja seuraavissa kunnallisvaaleissa ehdokkaaksi. Kaikilla on päällään siistit vaatteet ja pizzerian seinällä on selvästi pelikorteissa nähtävillä   Järvisen erikoiskilpasukset ja kokoelma vesureita.

    Kuvana on perhekuva, kuten huomaatte. Siinä kuvassa rakas siskoni pesee sukkiaan meidän puronvarsi -mökillämme  vuonna kivi ja kilpi. Juuri tänään tämä hurmaava  nuorinainen täyttää 50 – vuotta. Onnittelut sinne Rapakon taakse. Hullunkuriset Perheet  pakassa ei  ollut yhtään perhettä, josta joku olisi lähtenyt maapallon toiselle puolelle. Vain Musta Pekka oli tullut siihen pakkaan  jostain kaukaa.

    Eikö sinustakin ole kummallista, että Mustalalla Pekalla ei ole siinä pelissä perhettä ?

    Mukava joululahja

    Joulu on  lahjojen aikaa. Paras lahja  on  semmoinen, joka tulee tarpeeseen ja antaa saajalleen iloa ja  riemua. Oululainen  opiskelija sai tänä vuonna mukavan lahjan.
    Opiskelijan  autosta oli hajonnut  vihdelaatikko. Semmoinen on  kallis värkki, sen me kaikki tiedämme. Tässä tapauksessa vaihdelaatikon  hinta-arvio on 5000 euroa.
    Opiskelijan ystävä  oli  auttanut miestä mäessä ja laittanut naamakirjaan  keräyksen pystyyn asianomaisen auttamiseksi. Sosiaalinen  media  näytti kyntensä. Sosiaalihuoltoon ei  ole tarvinnut auton omistajan mennä  sillä rahaa on tullut ihan kiitettävästi.
    Uutinen herättää pari kysymystä. Ensiksikin, nykynuorten  vallitseva mielipide on sellainen uusliberalistinen  ajatus, että veroja kerätään ihan liikaa ja se koko  raha jaetaan sossupummeille ja muille kummallisille kohteille. Näyttää esimerkin valossa olevan  hyväksyttävämpää ja kiinnostavampaa saada apua vapailta markkinoilta ” sosiaalisten verkkojen” avulla.
    Mutta, entä jos tämmöisiä verkkoja ei ihmisellä ole. ?
    No, onneksi meillä monella on sellaiset ajopelit alla, joiden  hankintahinta jää huomattavasti tuon 5000 euron alle ja  joissa vaihdelaatikotkin  ovat second hand – periaatteella  hankittavissa 500 eurolla. Varsinkin meidän, jotka emme  kuulu naamakirja-yhteisöön, pitää huolehtia visusti siitä, että jos auto hajoaa, korjausraha on pakko hankkia pankista taikka  jostakin muualta, jollakin muulla keinolla. Kun  kiertelee pankeissa lainaa kejäämässä, ei ainakaan tarvitse  nimismieheltä keräyslupaa. Kukaties sitä ei tarvita naamakirjassakaan ?

    Asiasta lisää täällä. Nyt jo on osattu ajatella sitä, että vaihdelaatikko voidaan joskus jopa korjata taikka etsiä jotain muita ratkaisuja ongelmaan.  Artikkelin  kommenttiosiossa myös  arvellaan niin, että naamakirjan   ja muun sosiaalisen median rahankeräykset eivät tarvitsisi  rahankeräyslupaa.

    Jos näin  tosiaan on, se avaa mielenkiintoisia  näkymiä myös blogin pitäjälle. Sisko nimittäin pyysi minua muutamaksi viikoksi  jenkkeihin pelamaan golfia.  Työttömyysuhan alla en nyt oikein kuitenkaan ole osannut tehdä niin  suuria taloudellisia päätöksiä ihan itsenäisesti, ilman ulkopuolista tukea ja kannustusta.

    Tenttiin valmistautuminen

    Kohta tämä synkkyys muuttuu joulukuuksi ja vielä synkemmäksi ajaksi. Pikkujouluissa juodaan ja leikitään omituisia ja nöyryyttäviä leikkejä.. Kirkkovuosi loppuu ja saapuu adventti ja Nobel-palkintojen  luovutusjuhla. Ei taida kuitenkaan tällä kertaa olla mukana ketään suomalaista. Oikeastaan hyvä juttu semmoinen. Kemiaa ja fysiikkaa ei ole kiva harrastaa. Sotkut voivat räjähtää silmille ja sitten jo tarvitaan lääketieteen nobel- voittajaa parsimaan kasaan kokeilija.
    Rauha maassa ja hyvät nobel-kirjat  ihmisten käsissä. Semmoinen on tietysti komitean harras toive.
    Minua on aina häirinnyt se, että Nobel- mitaleja ei jaeta kasvatustieteessä, sosiologiassa eikä grafologiassa. Kaikissa niissä on mahdollisuus saavuttaa tieteellisiä tutkimustuloksia. No grafologiassa  nyt ehkä kiistelyä on edelleen ilmassa, mutta ainakin noita kahta muuta tutkitaan kovasti ja tosissaan.
    Minä olisin eturivissä hurraamassa, jos  joku ekola-vaherva  menisi joskus pokkaamaan Tukholmaan palkinnon ja sitten pääsisi  pitämään kiitospuhettaan aiheena konstruktivistisen  oppimiskäsityksen  mahdollisuudet puutavararekka-auton kuljettajien erikoistumisharjoittelun  tiennäyttäjänä. Erityisen innostunut olisin tietenkin  siitä, jos joku saisi pokata grafologian Nobel-palkinnon ja pitäisi erityisen  innostavan kiitospuheen aiheesta g-kirjaimen alasilmukan sulkeutuneisuuden  korrelaatio naiskirjoittajan eroottisen ekstroverttiyden suhteen.
    Tällä viikolla on pari tenttiä  pidettävänä ja  ensi viikolla sitten niitän sitä, mitä kylvin, eli tutkin 70 tenttivastauspaperia. Pitääkin muistaa  uusille opiskelijoille kertoa pikku grafologia-harrastuksestani. Semmoisella on uskomattomia vaikutuksia ja semmoinen  paljastus  pitkässä juoksussa  saa aikaan  suurta helpotusta opettajassa.
    Kun laveasti antaa ymmärtää, minkä sortin  ominaisuuksia saattaa opettaja alitajuisesti panna merkille  opiskelijoiden  koevastauksista niitä korjatessaan, useimman opiskelijat hätäpäissään tekstaavat  pölkkykirjaimilla kaikki tenttivastauksensa. Se vaikeuttaa tietenkin grafologista tulkintaa, mutta toisaalta se helpottaa tekstin sisällön tulkintaa huomattavasti. Ja se on juuri se seikka, johon minä tähtään.
    Tietenkin  sivutuotteena syntyy myös joitakin  sellaisia vastauksia, joissa naisopiskelijat ovat  kerrotun esimerkin  innostamina kirjoittaneet tahallaan kaikki g  ja j–kirjaimien alasilmukat niin suttuisiksi ja suljetuiksi, että semmoinen loistaa opettajan silmiin kuin verkkosukka punaisen lyhdyn alla.

    Norjalainen villapaita

    Norjalaisen hemohess – tutkimuksen mukaan urheilun lisäksi  ihmiset kokevat vastoinkäymisiä myös muilla ihmiselon  saroilla.  Norskit ovat nimittäin saaneet tieteellisesti todistettua  tutkimuksessaan sen, että jos perheet jakavat  sukupuolten välillä kotityöt tasaisesti, kohta jaetaan myös pöytähopeat tasan. Kaikki se, mitä meille on opetettu asiasta aikaisemmin, onkin ollut hölyn pölyä.
    Samana päivänä Yle – kertoo meille nettisivuillaan  senkin, että  huoltosuhde ei maassamme  romahdakaan niin totaalisesti, mitä eläkevakuutusyhtiöiden ja pääministerin suusta on saatu kuulla. Meitä on kusetettu siinäkin asiassa.

    Jahkaa tässä viikonloppu vierähtää kunnolla käyntiin, aion  tuoda tämän  norjalaisten tutkimuksen  esille  ruokakunnassamme. Aion  esittää kunnon tayloristista  työnjakoa  perheen työsosiologiseksi  malliksi. Olen valmis antamaan periksi  ositetun työn mallista, mutta  työnjaon suhteen olen  nyt  saanut valaistuksen ja kirkastuksen; on olemassa miesten töitä ja sitten on muita töitä, jotka joutavat odottamaan taikka joita  voi tehdä kuka tahansa, joka ehtii ja viitsii. Pakko ei ole. Tästä lähtien  minä kudon meillä kaulaliinat ja lapaset, leikkaan kiviaidan talvikuntoon ja vien tyhjät pullot kauppaan. Lopuista töistä päätetään sitten  erikseen ja harkiten. Naisväki voi tehdä niitä sen mukaan, josko aikaa ja voimia riittää, taikka jättää tekemättä.

    Miehelle riittää aina tekemistä. Jopa niin paljon, että se usein naisväkeä  ihmetyttää. Viimeksi  tiistaina  vaimoni kysyi minulta, koska aion muuttaa golfkentälle asumaan? Hän selvästi on huolissaan aikani riittävyydestä ja  siitä aikahävikistä, joka syntyy  jokailtaisesta  ajamisesta kentälle ja takaisin.

    Tänään vaimoni toimittaa jäteasemalle  10 säkkiä sekajätettä, ison kasan pahvia ja  vanhan  putkitelevision.  Hän on tätä varten kysynyt naapurista  perävaunua  lainaksi, laittanut irrotettavan vetokoukun autoon sisälle, kuskin taakse lattialle, kiinnittämistä odottamaan, hommannut kaiken suojaksi pressun ja kiinnipitämiseksi sidontanarua sekä tehnyt kaikista lemmikkivaatteistani  kirpputoripaketin siltä varalta, että jäteasema-keikka  törmäisi joihinkin  kummallisiin vaikeuksiin tänään iltapäivällä.

    Tutkainta vastaan ei voi kamppailla edes leadershippiä opettava lehtori. Talven lähestyessä  on  joskus avustettava myös naistentöissä. Toisaalta meidän perheemme ehkä pysyy  kasassa siksi, että minä  käyn kaupassa, laitan ruokaa, pesen sujuvasti pyykkiä, silitän ja mankeloin. Kun vaimo ei jaa  niitä töitä kanssani, avioero ei kolkuttele  koko aikaa  niskassa.

    Sama se, miten päin  töitä tehdään. Pääasia on se, että töitä ei jaeta. Siitä ei seuraa muuta kuin se, että  kaupassa äiti kysyy pikkuiselta  janipetteriltä, otetaankos me tämä tomaatti vai tuo toinen tomaatti ? 

    Ja illalla  äiti kirjoittaa kaks + – lehden nettisivuille vuodatuksen siitä, että meidän Jussi ei suostu pitämään kevätesikon väristä jokamiespaitaa isä-lapsi taideterapiassa. Mitä mä teen ?  Tuleeks meille ero ? Kertokaa siskot ja frendit mulle !!! Pliis. Ja voiks oikeesti tosiaan paistaa munkkeja kotona ? Miten  sen ruskeen saa tulemaan sinne reikään ? Pitääks tehdä vaan  pyöreitä ? Miten te muuten laitatte sen  hillon sinne sisään ?