Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: kesä

>Saunan jälkeen

>

Miimi käveli kaivon ohi navetalle. Hänen sarkahousujensa lahkeet olivat tungettu kumisaappaisiin, sarkatakki oli auki ja resuinen lippalakki keikkui kallellaan hänen lyhyillä hiuksillaan. Miimistä näkyi viha jo kauas. Vaikka se vihelteli mennessään.

Ebba vetäytyi keittiön ikkunasta takaisin tiskipöydän ääreen ja ryhtyi pesemään perunoita. Kolme naista syö kaksitoista perunaa. Ebba tiesi, että silti aina jää joku peruna syömättä. Kolmella naisella ei juuri koskaan ole samalla kertaa ruokahalua, eikä juuri muuta haluakaan, mietti Ebba.

Miimi oli väittänyt, että Amerikassa jätetään aina osa syömättä. Sitä ei Ebba ymmärtänyt millään. Hänen mielestään perunat keitetään ja syödään. Huomenna keitetään taas uusia. Ellei sitten paisteta tänään pöydälle jääneet. Miimi jättäisi paistinperunoitakin syömättä. Niin on hienompaa.

Ebba sai perunat pestyä ja kattilan tulelle. Hellan viereen pienelle jakkaralle oli mukava kyyristyä. Siinä oli mukava tupakoida. Lämpö sai nikotiinin virtaamaan voimakkaammin suoniin ja sormet pysyivät lämpiminä. Ebba ei tykännyt polttaa ulkona. Tupakan maku oli siellä kovaa ja kitkerää, sormet kylmenivät ja terva värjäsi tupakan omituiseksi. Savu imeytyi hellan sisuksiin. Tupaan jäi isän tuoksu.

Amerikan tupakat olivat loppuneet viikko sitten. Ebba ja Miimi eivät siitä asiasta välittäneet, mutta Eeva oli säksättänyt jokainen päivä. Torstaina Ebba luuli Eevan lähtevän takaisin Amerikkaan. Koko elämä oli ollut Eevalle tuskaista tällä viikolla. Koko Suomi ja syrjäkylä oli ollut Eevalle liikaa. Metsä ja taivas, etäisyydet ja tyhjyys pelottivat Eevaa. Ebba ymmärsi sen hyvin.

Miimi näytti kävelevän latoon. Miimi käy siellä katselemassa letukkaa silloin kun Eeva on kylällä käymässä. Miimi on käynyt katselemassa letukkaa jokainen päivä. Miimi käy istumassa sen pehmeällä etupenkillä ja kääntelee rattia hiljaa edes takaisin. Miimi ehtii ajaa monta mailia, ennen kuin Eeva tulee kylältä tupakoiden kanssa. Kun Eeva taas saapuu, Miimi joutuu istumaan apukuskin penkillä.

Minä en Letukasta välitä, ajatteli Ebba. Auton avaimet olivat Miimin ja Eevan kamarissa. Ebba tiesi sen hyvin. Eeva piti niitä lipaston päällä olevassa rasiassa. Isä oli sen rasian tehnyt sodassa. Ebba ajatteli, että olisi se saanut pitää ne avaimet jossain muuallakin.

Ebba haaveili aina traktorista. Punaisesta.

Tähän pihamaalle. Traktorin ja koneita tarpeeksi, jotta saisi ajaa pelloilla, kyntää mustaan maahan vakoa, kylvää, korjata ja elokuisessa illassa ajaa vaikka järven ympäri. Voi, että sieltä traktorin päältä olisi mukava morjenstella kylän miehille. Joka kerta kun kädet nousisivat ylös tienvarren maitolaitureilla, Ebba tuntisi lämpöä sylissään, Ebba tuntisi isäntien silmät puseronsa etumuksessa. Olisi mukava ajella kotiin päin.

Ebba oli opetellut sitomaan miesten paidan rintojensa alle, liepeet solmuun, niin, että rinnat nousivat koholleen. Ebba oli oppinut sen Miimiltä. Sisko oli opettanut Ebballe kaiken, senkin, miten haudalla ollaan ja miten hametta pidetään.

Ebba olisi halunnut kantaa isän hautaan, mutta Miimi oli sanonut, että ei semmoinen ole tapana Amerikassa, eikä varmastikaan täälläkään. Miehet kantavat arkun. Miimi sanoi, että jostain me semmoiset siksi aikaa hankitaan.

Miimi oli tuonut Eevan mukanaan isän kuoleman jälkeen Suomeen. Onneksi isä kerkesi kuolla ja päästä sen näkemisestä. Eeva ja Miimi kulkivat housuissa kuin miehet, polttivat tupakkaa kuin miehet ja pitivät pyhäpäivisin kauluspaitaa ja kravattia. Niillä oli kummallakin singlatut miesten hiukset.

Kylällä parturissa tiesivät kertoa Ebballe, että ne olivat käyneet yhdessä poikatukkaansa tasoittelemassa. Maatalousraudan mies oli Ebbaa haastatellut siitä hiusasiasta. Se oli poikamies, mutta oli sanonut arvaavansa, että sen asiat eivät paljon parantuneet Miimistä ja Eevasta.

Ebba oli hakenut vintiltä isän vaatekaapista Miimille ja Eevalle kravatteja, mutta ne ei olleet niille kelvanneet. Niiden kravatit olivat silkkisiä ja tehty Kaliforniassa. Sitä samaa silkkiä olivat niiden pikkuhousutkin. Niin liukasta ainetta, että jos ne olisi laittanut päälleen, ei olisi kyllä mopon satulassa pysynyt kilometriäkään. Ebba oli niitä salaa kosketellut pyykkituvalla.

Ebba lähti saunalle. Kiuas napsahteli jo kuumuuttaan, pesässä hehkui keltainen hiillos. Lauteet olivat lämmenneet. Ebba siirteli muoviset pesuastiat siististi nurkka nurkan päälle niin, että ne näyttivät harmonisilta. Muovi oli kuumentunut kättä polttavaksi. Siitä Ebba tiesi, että saunaan voisi naiset jo käskeä.

Ebban omat saippuat ja shampoot olivat korissa seinällä. Miimi ja Eeva eivät niitä käyttäneet koskaan, vaan toivat saunaan omat aineensa. Niissä tuoksui Amerikka ja kaukaiset maat. Ebba oli joskus varovaisesti niitä haistellut ja laittanut varoen takaisin samalla paikalle.

Ebba saunoi aina yksin, viimeisenä. Miimi ja Eeva saunoivat pitkään ja niiden jäljiltä sauna tuoksui synniltä ja makealta ja yksinäiseltä. Ebban tuoksut olivat suomalaisia ja arkisia. Kiuas huokaili yksinään, kun Ebba makasi lauteilla ja tuoksui tuoksumattomuudelle.

Usein Ebba kaipasi isän tuoksua. Isän kylpytakki oli tuoksunut turvalliselta kun isä oli kantanut hänet pienenä sisälle saunasta. Kylpytakki oli tuoksunut Sunlightille ja hielle. Kovalla pakkasella Ebba oli päässyt kylpytakin alle suojaan pihan ylityksen ajaksi. Ebba muisti vieläkin pakkaslumen narskunnan isän kenkien alla. Tähtitaivas oli sekoittunut isän tuoksuun.

Ebba laittoi saunan oven kiinni ja istui rappusille tupakoimaan. Tupakka kestää viisi minuuttia. Sitten minä voin istua tässä vielä viisi minuuttia ja sitten minun on mentävä sisälle. Huomenna menen haudalla juttelemaan taas asioita. Niin tuntuu helpommalta ja sillä tavoin sen hetken ja seuraavan päivän väliin tulee seesteistä ja pehmeää aikaa. Helpompaa aikaa elää.

Pitää keittää saunakahvit. Ja laittaa neideille lasit kahvikuppien viereen. Niihin laseihin tulee väkevää. Siitä Amerikan viinasta Ebba ei välittänyt. Se maistui kummalliselta ja sai pään kipeäksi. Miimi sitä tarjoili pullosta ennen kahvia, kahvin aikana ja monta lasillista vielä kahvin jälkeenkin.

Miimi joutui tarjoamaan viimeiset lasit joka lauantai niin, että se nojasi Eevan olkapäähän. Sitten ne katsoivat toisiaan silmiin ja sitten ne nauroivat pitkään jollekin, joka tuntui Ebbasta aivan arkipäiväiseltä. Niillä oli kummallakin miestenhousut ja miesten ruudulliset paidat päällään. Ne eivät olleet jaksaneet napittaa paitojaan kunnolla kiinni.

Ebba huuhteli kuppinsa tiskialtaassa. Miimi ja Eeva olivat menneet jo omaan huoneeseensa. Ovi oli laitettu kiinni. Hän ajatteli, että nyt minun pitää taas lähteä laskemaan pitkäsiimaa järvelle. Siinä saa sopivasti ajan kulumaan. Ebban siimassa oli sata koukkua, mutta kun Miimi ja Eeva olivat tulleet Suomeen, Ebba oli liittänyt siimaan sata koukkua lisää. Sen siimankin laski turhan nopeasti.

Ebba söi kalaa mielellään. Viirukin jaksoi muutaman syödä, mutta suurin osa kaloista meni joka sunnuntai kompostiin. Ebba ajatteli, että kaikella tavalla tuhlausta ja turhuutta sekin asia.

>Nalle ja koira

>

Tuki pois rikkinäisiltä perheiltä. Niinhän tässä kesäkuussa vaati Nalle Wahlroos. Iltalehden mukaan kesähelteillä oli lähellä käydä niin, että Wahlroosin oma perhe olisi rikkoutunut. Suurpääoman haltijan mäyräkoira oli nimittäin pudonnut veteen Rosalan –saaressa , mukana olleesta köysipojasta huolimatta. Niinpä itse Wahlroosin oli pelastettava lemmikkinsä kuolon sylistä.

Hieno teko. Sellainen indikoi asianomaisessa inhimillisyyttä ja empatiaa. Sellainen antaa aiheen olettaa, että asianomainen osaa kokea myötätuntoa toista kohtaan. Ainakin koiraa kohtaan. Ainakin omaa koiraansa kohtaan.

Sellainen tuo rikkaat jotenkin läheisemmiksi tavalliselle kansalle. Sitä helposti ryhtyy miettimään, että ehkäpä he ihan itse heittävät saunassa vettä kiukaalle, kenties he perkaavat mansikoita vaimon kanssa heinäkuun helteellä ja kuka ties he jopa silittävät joskus paidan tai housut. Ehkäpä he jopa ompelevat napit pudonneiden tilalle.

Joka tapauksessa tämä mäyräkoira voi olla nyt hyvin tyytyväinen oloonsa. Henki kulkee ja turkki on kuiva.

Soneran kaapelissa ei kulje virtaa. Niinpä residensissämme ei nyt suomalainen televisioviihde elämöi, eikä uutiset möykkää. Jäämme paitsi kaikista niistä terävistä kommenteista, joita ylen toimittajat kertovat lapsien olosuhteista Turussa ja Venäjällä. Jäämme paitsi myös kaikista niistä kommenteista, jotka koskevat lihan vientiä, taikka puun tuontia.

Muutenkin talo on hiljainen. Nuoriso lähti ja nyt on orpo olo. Hetken tässä tuntuu tyhjältä, sillä ehdin jo tottua eloon ja ääniin. Loppuillasta meno taas kuitenkin kiihtyy, sillä olen lähdössä miesporukalla lavatansseihin.

Menemme kuitenkin toiseen maakuntaan toiselle paikkakunnalle ja yritämme muutenkin olla aiheuttamatta hämminkiä. Jenkat ja polkat jätämme tanssimatta ja usein saatamme käydä tarkistamassa vararenkaan ilmanpaineen parkkipaikalla.
Sellainen on minusta hyvää naistenviikon harrastusta miehelle.

>Väliaikatietoja kiireellisyydestä

>Suuntaan tänään Päijänteen itäpuolisiin maisemiin, alueelle, jossa asiat suattavat olla , tai suattavat olla hyvinkin olematta.

En menen Joensuuhun puoluekokoukseen. Pois se minusta. Menen vähän hartaampaan tilaisuuteen.

Nuorimies minua valisti Joensuun kokouksesta. Hän sanoi katukuvan muuttuneen ja muualta tulleiden kokousedustajien saaneen maiseman punertamaan. Toivotin hänelle demokraattista viikonloppua.

Raportoin viikonlopun tapahtumista tarkemmin kunhan taas ehdin koneen ääreen. Hiljaisuus on johtunut työkiireistä, ei siitä, että mitään ei olisi tapahtunut. On tapahtunut paljonkin.

>Hundrakommuns trafik

>

Olin puolelta päivin Porissa ja kahden aikaan Nokialla. Nyt olen saunan jälkeen siinä residenssissä, josta joudun kiinteistöveroa maksamaan. Ja tyytyväinen. Pari vuorokautta Satakunnassa saivat mielen taas hyrräämään ja hyvän mielen pintaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin oli.Eurajoella Vuojoen kartano on edelleen hieno paikka. Joimme siellä kultivoituneet kahvit matkalla Rauman – Pitsiviikolle. Hornien tunnelma huokui entisen kunnalliskodin seinistä edelleen. Double- koivukuja oli voimissaan ja joki virtasi rauhallisena läpi kartanon puiston. Kaksinkertainen koivukuja istutettiin aikoinaan siksi, että kartanon navetasta ei leviäisi herrasväen neniin paskanhajua, kun he aamukaffetta verannalla joivat.Aikoinaan kun vanhainkotina toiminut kartano oli vähällä palaa poroksi, Lapin palokunta ehti paikalle ennen Eurajoen palokuntaa. Se hiertää mahtipitäjän asukkaita edelleen. Kaikille tiedoksi muuten, Rauman kaupungin ainoa vapaapalokunta, Lapin VPK, täytti tänään 100 vuotta. Ohjelmassa on ollut juhlava paraati Kurre- paloauton johtamana ja ilmeisesti illemmalla melkoiset iltakemut.Matkalla Raumalle yritimme muistaa, missä talossa mikin koulukaveri oli elänyt. Parhaiten muistimme isot maatalot ja Tillmanin suvun kantaisän torpan paikan.Iltapäivällä seisoskeltiin sateessa Raumalla. Pitsiviikon olutterassit ja paella – myyjät saivat rutosti persnettoa, sillä vettä tuli kuin aisaa ja liikkeellä olivat vain ” mad dogs and the englishmen”. Ynnä joku epätoivoinen turisti.Tänään sitten Porin kaupungin väkiluku tuplaantui. Poriin saapui idästäkin metalliliiton kavereita katkeamattomana jonona. Kaasmarkusta Mouhijärvelle riitti jonoa niin, että jos olisi ollut pakko kääntyä vasemmalle kohti Pohjois-Satakuntaa, kääntymättä olisi jäänyt. Häijään liikenneympyrä oli ensimmäinen paikka, jossa metallimiesten autojonon poikki olisi päässyt. Edes Jatsikansa ei saa teitä näin täyteen. Ajelin rauhallisesti Nokialle päin.Siellä sitten kahden aikaan Nesteellä Valde ja Viljo selvittelivät naapurisuvun kanssa välejään aseena pistoolit. Jo liikennevaloissa oli kuulemma ammuttu. Ohitimme actionin kilometrin päästä suurin piirtein minuutilleen.Lielahdessa pysähdyimme jättämään turistimarkat Manseen. Ostin halpahallista Bermunda –capri tyyppiset housut itselleni eurolla ja lyhythihaisen kauluspaidan kahdella eurolla.Loistavien kauppojen säästämän rahasumman sijoitin Keski-Suomessa portter – olueen, jota kirjoittamisen ohessa nautin nyt hyvin tyytyväisenä. Olen seikkaillut läpi metallimusiikin ja tulitaistelun, päässyt saunaan ja jälleen kerran kokenut ikimuistoisen Satakunta-turneen.
Kohta on rauhoituttava.

>Keskikesän taikaa

>

Tänä juhannuksena huomaan perheessämme perinteiden muuttuneen ja uusiutuneen. Tillman oli väsynyt ja laiska aattoviikolla touhuamaan yleensä minkään muun, kuin töiden loppumisen ja loman alkamisen kanssa. Nyt kun aurinko alkaa viimein paistaa lauantai-iltana heleästi, on ehkä tehtävä vähän tiliä leväperäisyydestä.

Lehtimajaa ei ole tehty. No nuoriso on jo yli 20- vuotiaita, joten ehkä perinne elvytetään sitten, jos lapsenlapsia suodaan. Minulle tehtiin lapsena juhannukseksi lehtimaja ja minä tein vielä omilleni 1990-luvulla. Lukijoille tiedoksi, että se tehdään tökkimällä rautakangella maahan 2-3 metrisiä koivuja 30 cm välein. Kattoa ei tehdä, mutta oven paikka jätetään.

Ovenpielikoivujakaan en tuonut tänä vuonna. Minun nuoruudessani ne olivat ehdottoman välttämättömät ja pienempiä oksia tuotiin sisällä huoneisiin. Juhannusvihtakin on tekemättä. Kenties vielä täksi illaksi sellaisen voisi tuosta kaupungin puistosta käydä itselleen riipimässä. En osaa sitoa kunnollista koivusidettä, joten joudun turvautumaan s-kaupan talousnaruun taikka polkupyörän sisäkumista leikeltyihin kumirenkaisiin.

Seisemänsortin kukkakimppujakaan ei taloudessa ole harrastettu tänä juhannuksena. Lähimmät viljapellot ja niityt ovat niin kaukana, etten ole rohjennut lähteä pyöriskelemään yökasteessa. Semmoinen aiheuttaa myös pahaa verta tämmöisellä taajaan asutulla omakotialueella.

Sen verran taikoja tein, että kävin R-kioskilla kaljanostajien jonossa norkoilemassa ja otin 4 riviä Lottoa ja irtokarkkipussin. Minua säälittävät aina suunnattomasti ne, jotka lottoavat ja elävät todennäköisyyslaskennan vastaisessa haave-maailmassa. Perhesovun vuoksi ja olen kuitenkin tähän typeryyteen silloin tällöin alistunut.

Toinen typeryys, jota en ymmärrä on se, että nuoriso ja muukin väestö ostaa oluensa R-kioskilta, vaikka hintaero markettiin on kauhistuttava. Näin juhannuspäivänä sen vielä käsittää, mutta tavallisena arki-iltana en voi ymmärtää sitä, että tuloton ja ammatiton nuoriso ostaa kaksinkertaiseen hintaan olutta, vaikka siwa on 30 metrin päässä. Tyhjät tölkit paiskotaan R-kioskin roskikseen taikka huoltoaseman pihalle.

Joku taika semmoisessa on.

Huomenna on, luojan kiitos, tavallinen sunnuntai ja sitten alkavat muut tavalliset päivät. Tillmanin on aloitettava huomenissa ankaraa treenaus Kawasakin kanssa, sillä torstaina suuntaan keulan kohti sitä risteyksen haaraa, joka miellyttää enemmän. Torstaina lähden reissuun. Mihin menen, sitä en vielä tiedä. Poutaa on luvattu kaikkialle.

>Näin se kesäloma toimii….

>

Tänään piti siivota työpöytää. Näyttää kuitenkin siltä, että teen vain parhaani ja katsotaan sitten mihin se riittää. Työpöytäni alimmaiset sedimentit näyttävät olevan aikakaudelta ennen edellistä kesälomaa, joten kun niistä papereista ei ole älämölöä syntynyt ennen tätä päivää, tuskin sitä syntyy enää tänäkään kesänä.

Tänään siis eletään saavuttamisen apatian odotuksessa. Muistatte tunteen lapsuuden jouluista. Joulupäivän aamuna oli oikeastaan yksi tärkeä asia mielessä.

Se on nyt ohi ja seuraavaa joulua on vain urheasti ryhdyttävä odottamaan. Kesälomassakin on parasta odottaminen ja mentaalinen onnellisuusharjoittelu ja askelmerkkien hiominen.

Monet ihmiset ostavat alkuviikosta muutaman rivin lotto-peliä, jotta unelmat ja haaveiden täyttymättömyys voisivat helliä heitä koko viikon. Lauantai-illan pettymyksen jälkeen vain harvat jaksavat todella olla koko seuraavaa viikkoa köyhinä; useimpien on pakko käydä lunastamassa pelikuponki hyvissä ajoin, jotta haave eläisi.

Tillmanin loma alkaa vasta 8 tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa kaikki on vielä mahdollista ja maailma avonainen. Usein käy kuitenkin niin, että todellisuus on vähän harmaampi kuin unelmat.

Tärkeä syy pysähtymiselle ja rauhallisuudelle lienee ikä. Enää ei jaksa riehua juhannusjuhlissa ja iltatilaisuuksissa. Ainakin Tillman odottaa mielellään juhannuksen jälkeistä aikaa kun elämä kaduilla ja turuilla normalisoituu. Ihmisiä on sopivasti liikkeellä iltapäivisin ja kaikki puhelinoperaattorien puhelinmyyjät ovat jossain Saimaan rannalla kavereidensa kanssa örveltämässä eivätkä minulle soittelemassa.

On mukava käydä katsomassa katetun katsomon alla kesäteatteria Laajavuoren kupeessa. Taiteellinen vaikeusaste ei kovin korkeaksi nouse, mutta eipä ole kesäteatteriyleisökään hääviä. Mukava on nauraa pikkutuhmille vitseille, jos vaan on muistanut ottaa paksun solumuovisen istuintyynyn mukaan. Kovalta puupenkiltä ei huonoa kesäteatteria katso susikaan.

Yksi taidenäyttely on myös mukava käydä katsomassa. Pitää vain olla suu supussa ellei tiedä kuka tai minkä näköinen itse taiteilija on. Tillman onnistuu munaamaan itsensä joka kerta ja joka näyttelyssä. Varminta on mennä ITE-taidetta katsomaan. Semmoisessa taidelajissa taiteilijalla useimmiten on ollut suuri luomisen tuska ja samalla kertaa krooninen rahapula. Taidetta on tehty materiaaleista jotka ovat katsojalle tuttuja ja tulkinta helpottuu heti ratkaisevasti.

Mihin Tillman ei sitten taatusti menen kesän aikana ?

No, ainakaan en menen moottoripyörien kokoontumisajoihin. Ne ovat vähän ahdistavia ja narsistisia tilaisuuksia, joissa soitettava musiikki on rasvaista ja osallistujat ihan liikaa kaljassa.

En mene myöskään ” vanhan ajan päiville” , joissa yleisöä viihdyttää joukko rohtimiin pukeutuneita maalaisia, jotka yrittävät saada heiniä pysymään seipäillä ja maamoottoria käyntiin.

En mene myöskään Ahvenanmaalle. En ole koskaan ollut ko. saarivaltiossa ja yritän sen suhteen samaa kuin laskettelussa olen onnistunut tekemään. En ole koskaan laittanut laskettelumonoja jalkaan, enkä lumilaudalla seissyt. Enkä Maarianhaminassa laivasta noussut.

En menen eukonkannon MM-kisoihin, enkä Savonlinnan oopperajuhlille. Tänä vuonna voi olla, että ensimmäiseen kertaan 15 vuoteen en mene edes Porin jatseihin.

En mene viikateniiton kisoihin, en mene saunomisen MM-kisoihin, enkä ilmakitaransoiton MM-kisoihin.

Mitä sitten teen ?

No olen vain ja luen kirjoja. Saatan käydä aurinkoisena päivänä terassilla istuskelemassa ja katselemassa sääriä. Tärkeintä on kuitenkin se, että teen suunnitelmia seuraavaa kesää varten. Olen suunnitellut sen jo lähes täyteen.

Tässä asiaan löyhästi liittyvä musiikkiesitys. Päreen kuvan sanoma avautuu vain harvoille ja valituille. Yleisesti ottaen siinä ollaan kesälaitumella, mutta syvempääkin tulkintaa on löydettävissä.

Kaupunkireissu

Suntio tarjosi kesäteologille pastillin; se auttaa keskittymään suntio sanoi ja valitteli pastillin väriä.

Sunnuntaina liturginen väri kun on vihreä

mutta sen väriset olivat huoltoasemalta loppuneet

Neiti ottaa näitä valkoisia nyt

Minä käyn huomenna kaupungissa. On sitten sopivia ensi kerralla.

Kesäilta

Talon vintillä poika lukee isoisän sotakirjeitä
sataa hiljaista kesäsadetta
kirjeissä on pakkasta kolmekymmentä ja enemmänkin.

Poika tuntee sanomalehtien, niputettujen kirjeiden ja talvivaatteiden tuoksun.
Ne kertovat muista maailmoista, kaukaisista asioista
ja menneistä.

Ulkona lehmiä ajetaan navettaan lypsylle. Sorkat narskuvat sorassa ja
lehmien hengitys kuuluu ylös asti.

Taas yksi päivä lisää tätä kaikkea