Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: juhlat

>Huussin paskainen reissu

>

Käymäläseura Huussin linnanjuhlat eivät nyt ihan osuneet reikään. Voisi jopa sanoa niin, että illasta tuli paskareissu.

Minulla ei ole tarkempaa tietoa ko. yhdistyksestä, mutta sikäli olen iloinen heidän mukanaolostaan, että sen kaltainen kutsumisfilosofia voi poikia jopa allekirjoittaneelle kutsun, ennemmin tai myöhemmin.

Kunnioitettavaa tietenkin on se, että suuri joukko kutsuttuja urheilijoita piti oman päänsä kylmänä, eikä ryhtynyt harrastamaan kamppailulajeja.

No, käymäläseuralle toivon kaikkea hyvää. Meillä on hyvä know how huussi-teknologiassa. Kunhan muut syömähampaat vientiteollisuudestamme poistuvat, voimme täyttää ekokatastrofin vaivaaman maailman ulkovessoilla. Käymäläseuran vieraskirjassa käydään jo hyvin paskapitoista keskustelua.

Niiden huussien rakentamisessa ja sisutuksessa olemme lyömättömiä. Asiantuntijoita löytyy satojatuhansia.

Pitänee myöhemmin illalla jatkaa ulkovessa -muisteluilla

>Väsyttää

>

Presidentti Halonen on viime aikoina ollut pois julkisuudesta. Minusta tuntuu, että hän on vähän väsynyt ja haluaa eristäytyä. Hän haluaa omaa tilaa itselleen.
Uutisten mukaan tänä vuonna linnan parvekkeelle laitetaan lasit. Viimassa ja tuiskussa on kieltämättä inhottavaa odotella laulukuoron esityksen loppumista. Lasiseinä toisaalta saattaa harmillisesti vaimentaa lauluesitystä. Vahtimestarien on ehkä vedettävä mikrofoni – kaiutin linjasto lasiseinän alitse.
Maan päämiehet ovat suurelta osin olleet virkakautensa lopuilla väsyneitä. Kekkonen oli hyvin väsynyt, Paasikivikin oli, Ryti ja Mannerheim ne vasta väsyneitä olivat ja Kallio väsyi totaalisesti.
Tämä viimeksi presidenttinä ollut kolmikko on tähän asti ollut sangen virkeässä kunnossa.
Näemme heidät ehkä taas yhdessä maanantaina.
Kutsua ei tullut taaskaan, mutta eipä minulla olisi ollut mitään päällepantavaakaan. Tumma puku kiiltää persuksista ja soi vyön kohdalta. Siinä sitten olisi ollut mukava kekkuloida Esko Juhani Tennilän kanssa frakkiarmadan keskellä.
Mitä siellä osaisi puhua kenellekään? Ei yhtään tuttua.
Jos ajatellaan tavallisen pulliaisen juhlapuheita, niin ei taitaisi oikein osua kohdalleen.
– Otitko paljon pohjia ?
– Taksillako tulit ?
– Eipä näy paljon vapaita naisia
Urheilijoilta voisi kysyä jostain erityisen kimurantista ja tiukasta tuloksesta. Hiihtäjältä tietenkin pitää tiukata sitä, josko tämä huomasi kysyjää Joutsan Pommin kansallisten kisojen kilpaladun varressa toissa vuonna. Siinä nousun kohdalla ?
Niin, ei ole puheenaiheita, kun ei kerta kaikkiaan liikuta samoissa piireissä. Kutsumattomuus ei ole mikään suuri vahinko.
Väsyttää.
Päivän ainoa valopilkku oli naisopiskelijoiden ensi vuoden kalenteri. Sitä katsoessa voi kerrankin sanoa, että tänään pääsin opiskelijoiden kanssa ikään kuin pintaa syvemmälle asioissa. Ainakin pääsi näkemään pintaa.
Kalenterin julkistaminen perjantaina, 12 tuntia ennen pikkujoulua, on tietenkin provokatorista ja aiheuttaa unettomuutta, ohimeneviä fantasioita ja levottomuutta ikätovereiden kanssa juhlimiseen. Kerrankin opettaja voi hyvällä mielellä vakuutta, että ajatukset ovat siellä opiskelijoiden parissa ja vapaa-aikanakin sitä murehtii heidän elämäänsä ja olemustaan , pieniä yksityiskohtiakaan unohtamatta.

Laitetaan kuvaksi nyt kuitenkin kulttuurihistoriallinen otos menneiltä vuosilta. Ajatuksetkin ehkä siinä lepäävät.

>Synkeistä viikonlopuista synkein

>

Esivalta on varoittanut alamaisiaan viime päivinä siitä, että seuraava viikonloppu on suuri ja merkittävä pikkujouluviikonloppu ja sitä tullaan valvomaan ankarasti ja suurella huolellisuudella. Juopporatsioita järjestetään paljon ja tiheästi.

Voinen ja saanen huomauttaa, että lähitulevaisuudessa on tosiaan kaksi suurta viikonloppua, mutta ne liittyvät vain löyhästi viinaan ja hulluuteen.

Ylihuomenna on tuomiosunnuntai. Silloin on tapana ollut, että päällemme vuodatetaan melkoisesti tulikiveä ja moitetta siitä, että sitä on eletty kuin pellossa ja vähät välitetty moraalisäädöksistä. Tuomiosunnuntaina on ollut tapana se, että on oltu sisätiloissa ja mietitty sitä, mitä oikein on tullut tehtyä.

Nykymaailma on ottanut sitä vastoin tuomiosunnuntai- viikonlopun siksi ajankohdaksi, jolloin on soveliasta tehdä lisää kuormaa itselleen ja sielulleen.

Toinen lähitulevaisuuden tärkeä juhlapäivä ei sekään ole viikonloppuun osuva riehumisjuhla, vaan itsenäisyyspäivä, jolloin on tapana ollut rauhoittua ja arvokkaasti muistella niitä miehiä, joiden ansiosta voimme täällä vapautuneesti mitään muistella.

Missi Satu Tuomisto toivon mukaan muistaa nyt jo sen, minä vuonna Suomi itsenäistyi. Pari vuotta sitten hän arveli vuodeksi 1952.

Asiasta muistuu mieleeni entinen puolustusvoimien vääpeli, joka kovana oppitunnilla väitti, että veden kiehumispiste on 90 astetta. Kun dipl. Insinööri alokas viimein hänet sai oikealle tolalle, vääpeli korjasi, että tietenkin , se olikin suorakulma.

Kaksi superviikonloppua ovat lopultakin 3 ja 10 joulukuuta. Ensin on ohjelmassa koulutuskuntayhtymän pikkujoulujuhla. Siellä on ohjelmassa syömistä , karaoke- kilpailua ja toivon mukaan tanssia. Videoleikkeen innoittamana tarkoitus on saada keskusyksikön naisten sukkahousut kierteelle. Olen nuoruudessani nimittäin ollut salsa – oppitunneilla kaksi kertaa. Muutama sana espanjaakin irtoaa tiukassa paikassa, joten se on nyt ihan keskustoimiston tädykkeistä kiinni.

Kymmenes päivä sitten olutseura iskee tapin irti tynnyristä ja aloittaa valmistautumisen uuteen toimintavuoteen. Silloin emme tanssi, vaan olemme jäyhiä ja arvokkaita, keskustelemme ja mietimme syvällisiä. Menemme viettämään juhlaa paikkaan, johon ei valkoihoinen normaalisti eksy.

Leikkeessa ladyn nimi on muuten Christianne Gout

>Jussi

>

On juhannuksen aika. Mittumaarihan jo meni ja päivät ovat alkaneet lyhenemisensä samaan tahtiin kuin mitä tekee WSOY- kustannustalon kirjailijaluettelo. Kirjailijat kuitenkin ulos marssiessaankin säilyttävät yleensä tietyn tason ja tyylin. Juhannusjuhlijatkin säilyttävät tyylinsä, mutta silti se tyyli tahtoo hämmästyttää joka vuosi.

Suomussalmella mieshenkilö on saanut siipeensä kunnolla kun on porannut sodanaikaista ammusta. Selvistä päin. Niin kertoo uutinen.

Eilen Slovakian jalkapallomaajoukkue rökitti Italian laulukuoroon. Luulen, että illan mittaan tapahtuu vielä muutakin yllättävää. Vaistoni sanoo niin. Loppupeleissä luulen niin, että me suomalaiset taidamme yllätyksissä voittaa juhannuksena slovakit. Luulen myös niin, että osa asioista tapahtuu sitten jo juovukeaineiden inspiroimana. Suomussalmen tapauksen jälkeen jään pelonsekaisessa mielentilassa odottamaan juhannuksen lopullista saldoa.

Tillman kävi aamulla nuoren miehen kanssa marketissa paikkausreissulla, eli ostamassa vielä jonkun hätäisen varmistavan grillilihapötkylän ja muita unohtuneita tarvikkeita. Sen jälkeen hain metsästä juhannuskoivut ranskalaisnaisten poikien väsäämällä autolla, ilman kattotelinettä. Kaadoin takapenkin nurin, otin hattuhyllyn pois ja vedin etupenkin etuasentoon. Sitten paketoin 6 –metriset juhannuskoivut tyvestään jätesäkkiin ja työnsin paketin takahuklarista kohti tuulilasia.

Peräluukku kiinni ja menox sanoi annie lenox. Tuuhea latvusto teki matkastani arvoituksellisen, sillä latvusto peitti ranskalaisen kulkuvälineen rekisterikilven ja osan takavaloista ja sen lisäksi latvusto lakaisi renkaan jäljet tienpinnasta tuntemattomiksi.

Metsänomistajalle helpotukseksi ja tiedoksi se, että pyrin ottamaan juhannuskoivut metsänhoidollisesti niin, että kyseinen rötöstelyni itse asiassa auttoi ko. metsäkohteen kehitystä. Voisin jopa tiukassa paikassa esittää maanomistajalle laskun asiasta.

Juhannuskoivut ovat nyt sitten pystyssä. Lehtimajaa en ryhtynyt tekemään, sillä nuoripari tuskin jaksaa sellaisessa kisailla.

Minä taas keskityn yksityisetsivä Vareksen seikkailuihin Turun kaupungissa. Reijo Mäen uusin kirja on muuten ihan lupaava ja sovelias juhannusromaani, mutta jos lukija juo Laitilan Kukkoa siinä tahdissa kuin kirjan päähenkilö, noutaja tulee jo ennen illan lipunnostoa. Taidan laittaa etsivän välillä huilaamaan. Kirjan aloitussivuilla etsivä on jo päässyt harrastamaan luonnonhelmassa raivokasta seksiä, joten kirja todella tällä kertaa mainosten mukaan käsittelee aikuisviihdettä. Saa nähdä, miten ujo Merikarvian poika tällä kertaa selviää kimuranteista rikosmaailman seikkailuista.

Jäämme odottamaan jännityksellä sitä, ylittääkö Suomen kansa tänä juhannuksena itsensä pöljyydessä ja hölmöydessä. Alku on ainakin lupaava. Suomussalmella taivastellaan sirpaleita. Slovakiassa juhlitaan jalkapallojoukkuetta.

Tillman toivottaa kaikille lukijoille riemullista ja mieltä hivelevää juhannusta. Tillman viettää juhannuksen kotonaan, sillä en ole mökki-ihminen. Suurin syy mökittömyyteen on tietenkin aineellinen köyhyys, mutta myös se, että pidän olotilasta, jossa lämmin vesi, Internet, ja muut fasiliteetit ovat käden ulottuvilla. Sitä paitsi, vesi on Suomessa yleensä kylmää ja uimiseen soveltumatonta.

Juhlikaan valon määrää ja koettakaa poistaa pimeyttä tästä maailmasta. Pitäkää huolta takapihojen siileistä, piilottakaa autonavaimet niiltä, jotka haluavat lähteä yöllä katsomaan jostain lisää juomaa. Älkää ainakaan lähtekö naapurista 5 kilometrin päästä hakemaan lisää viinaa mönkijällä taikka päältä ajettavalla ruohonleikkurilla.

Hyvää ugrilaista karnevaalia kaikille !

>Vapaaherrat

>

Laitoin aamulla lipun salkoon. Erityistä juhlaa ei talossa ole, sillä kauan odotetut korpraalinnatsat jäivät tänäkin vuonna tulematta. Lehti näyttää olevan väärällään nimilistoja ylennetyistä, mutta mitään ei herunut taaskaan minulle.

Tietysti puolustusvoimat on siinä mielessä oikeassa, että kun kerran kertausharjoituspäiviä ei ole kertynyt ja ikää sitä vastoin on kertynyt hyvinkin runsaasti, erityistä syytä ei ollut taaskaan ylentää blogin pitäjää. Kun kaiken lisäksi olen laiminlyönyt kokonaan sotilaskuntoni ylläpidon ja keskittynyt enemmän toisen palveluskelpoisuus-sijoitusvaihtoehtoni yllä pitoon, heillä ei liene rintamaolosuhteissa enää minulle käyttöä.

Sain varusmiespalveluksessa niin vahvan annoksen polkupyörällä ajoa esikuntalähetin tehtävissäni, että tyydyn mukisematta huollon apumieheksi, joksi minut on sotilaspassissa luokiteltu siinä tapauksessa, että polkupyörällä ei enää salaisia sanomia poljeta paikasta toiseen.

Epäilen kuitenkin syyn olevan syvemmällä. Luulen, että minua tarvitaan tositilanteessa enemmänkin kotirintamalla ja kansanhuoltoviraston palveluksessa. Luulen, että minua varten on jossain kortistojen uumenissa kuitenkin suuria suunnitelmia.

Pitäisiköhän ilmoittaa sotilaspiiriin muutamia muuttuneita tietoja. Nyt minulla olisi tarjota puolustusvoimien käyttöön nimittäin moottoripyörä ja siihen liittyvä ajotaito. Lisäksi kannattaisi ehkä lähettää tiedoksi piiriin sekin, että opiskelen kirjallisuutta yliopistossa. Voisin olla propagandan rustaamisessa kullanarvoinen mies, sillä monenlaista vääristelyä ja irvimistä on näissä blogikirjoituksissakin jo tullut harrastettua.

Mitään prenikkaa eivät työnantaja ja läheiset ole taaskaan anoneet. Heillä saattaa siinä asiassa olla syynsä epäillä, että tekisin sille niin kuin Määttä teki tuntemattomassa ja sitoisin sen repun viilekkeeseen , mistä se sitten jonnekin ammattikasvatuksen polulle lopulta jossain käänteessä tippuisi.

No, eipä minulla ole ollut juuri sellaisia tilaisuuksiakaan, joissa niitä helyjä olisin kantanut. Eikä ole isällänikään ansioristejä. Isoisän työ rintamilla palkittiin muutamalla muistomitalilla, mutta ei hänkään niitä halulla hankkinut, enkä muista hänen niitä koskaan kantaneen.

Vedin lipun siis salkoon. Vaimo ehätti aamulla tulkitsemaan sen niin, että kun hän nyt lähtee kuntoutuslaitokseen viikonlopuksi ja jättää minut yksinään puolustamaan kotikontuja, se voisi olla liputuksen riemukas syy. Minä tietysti ehätin korjaamaan, että ei, erään toisen vapaaherran syntymäpäivää tässä nyt juhlistetaan.

Vaimo sanoi pitävänsä Mannerheimiakin tyypillisenä kaksos-luonteena, kesäkuun miehenä, joka oli kykenemätön pysyvään parisuhteeseen, rillutteli irtosuhteissa, viihtyi kasinoissa ja sodissa ja yleensä kaikkialla, missä sai olla pois kotoa.

Minä lupasin jatkaa tapetointia ja huoneistoremonttia.

>EVVK

>

Ajattelin särkeä kaikkien jääkiekko-fanien elämän ja katsoa Suomen ensimmäisen ottelun MM-kisoissa. Minulla nähkääs on semmoinen kyky, että kun avaan television ja sekunnin katson Suomen maajoukkueen jääkiekkopeliä, seikka on saletti, vanhaa joulukalenteri-termiä lainatakseni.

Kun olin 6 minuutin katsomisellani aiheuttanut henkistä kärsimystä noin 700 000 tupaan, ajattelin ruoskia vähän itseänikin. Katselin Easy Rider – elokuvaa, mutta se toi mieleeni niin kovin konkreettisesti jääkiekkofanien tuskan, joten lopetin senkin homman.

Vuonna 1969 minä sain mopon. Samana vuonna Easy Rider –räjäytti tajuntani ja ajatukseni. Maailma on lopulta paska paikka ja Jack Nicholsonin kaltaiset veikot maksavat siitä ensin, sitten tulee Dennis Hopperin ja Peter Fondan vuoro. Luulen, että yksistään noiden jätkien ja sen elokuvan vuoksi jälleen kerran tänä kesänä juhannuksen jälkeen sylkäisen maantielle muutamaksi päiväksi.

Jääkiekon suhteen voisi vielä sanoa kaiken vakuudeksi, että EVVK. Sitä vastoin huominen äitien juhla panee minut miettimään. Toin kotiin kukkia ja yritin laittaa ruokaa jo tänään. Vaimoni sanoi minulle, että ei se ole niin kovin tärkeää, sillä hän ei ole minun äitini. Hienosti sanottu. Kauppiashyeenat ovat saaneet aviomiehetkin syyllistettyä tämän markkinajuhlan vuoksi. Tämä on oikeastaan lopultakin aviomiesten juhlapäivä, sillä huomenna voi hyvällä omallatunnolla soittaa omalle äidilleen, helliä häntä ja lähetellä kukkia. Huomenna aviomies voi kokea vapautta ja riippumattomuutta.

Myyvät semmoisia laitteita, joiden nimi on kehonkoostumusmittari. Minulle ei ole oikein selvinnyt niiden toimintaperiaate, mutta sen olen ymmärtänyt, että niitä voivat käyttää sekä miehet, että naiset.

Minua kiinnostaisi sielun koostumusmittari. Se olisi laite, jonka päälle noustaisi seisomaan ja samalla otettaisi anturoista kiinni ja painettaisi nappia. Pienen viiveen jälkeen laite sitten näyttäisi näytöllä sielun koostumuksen ja pyydettäessä printtaisi sen paperille.

Jos joku nyt ajattelee, että tuossa olisi oiva äitienpäivälahja, niin, ei, ei suinkaan. Sielunkoostumusmittari olisi oiva isänpäivälahja.

Omalle äidilleni ostin kirjan, jossa rakastutaan Satakunnassa, koetaan vastoinkäymisiä Satakunnassa, päästään kurkistamaan kartanoromantiikkaan, ja lopulta epäilemättä saadaan aikaan onnellinen loppu. Äitini on ryhtynyt vanhoilla päivillään lukemaan kirjoja. Hänen kirjallinen polkunsa muistuttaa paljon Mika Waltarin vastaavaa.

Ensin luetaan ja kirjoitetaan Nyyrikkiä, sitten kasvatetaan lapset ja tehdään elämäntyö ja lopulta ryhdytään lukemaan ja tekemään oikeita kirjoja. Niin teki Waltarikin aikoinaan

Uskon, ja toivon, että äitini on saavuttanut omassa elämässään jotain Nyyrikin kertomusten onnea ja täyttymystä. Uskon lopulta niin, että huomenna hän voi olla tyytyväinen ja onnellinen elämäänsä. Nyyrikin lukija voi aina ylpeillä sillä, että hän on lukenut kaunokirjallista aikakauslehteä. Ei nyt ehkä mitään Parnassoa, mutta vakavaa ja hyvää tekstiä joka tapauksessa.

Hyvää äitienpäivää Sinulle Äitini !

>Toivo kasvaa

>Olin eilen perheen kanssa kiirastorstain messussa. Tilaisuus oli juhlallinen, koruton ja ahdistava. Saarna pidettiin, mutta aiheet olivat surullisia ja odottavia. Eipä näinä aikoina muuta ole oikein odotettavissakaan. Käsikirjan mukaan tänään, perjantaina, ristiinnaulitaan Jumalan poika.

Tänään varhain aamulla Israel hyökkäsi useilla koneilla ilmasta käsin Gazan alueelle. Siitä pappi ei vielä eilen tiennyt mitään. Sitä vastoin hän käsitteli saarnassaan katolisen kirkon skandaaleja ja muutenkin yleistä sekaannusta ihmisten aate- ja moraalimaailmoissa. Minulle tuli asioista ahdistava ja merkillinen olo.

Messun päätteeksi alttari verhoiltiin mustilla liinoilla, kirkossa valot hämärtyivät ja alttarin kynttilät sammuivat yksi toisensa jälkeen. Vain yksi kynttilä jäi alttarille palamaan hämyisään ja valottomaan kirkkoon. Urutkin vaikenivat. Messun päätyttyä väki lähti hiljaisena, ilman loppusoittoa, pois, koteihinsa, vesisateiseen iltaan.

Tänään paistaa aurinko. Olisi ollut tietenkin säädyllistä tänäänkin mennä kuuntelemaan ja katselemaan, sekä kokemaan läsnäoloa. Ajattelin kuitenkin nauttia hiljaisuudesta ja pääsiäisen odotuksesta kotona ja laittaa ruokaa. Ajattelin iloita juhlasta.

Olen suunnattoman iloinen siitä, että markkinapellet eivät ole iskeneet tahmaisia käsiään kiinni pääsiäiseen. Joulun he ovat jo pilanneet ja monen muun juhlan luonteen muuttaneet. Olen onnellinen siitä, että ei tarvitse lähetellä yhtään pääsiäiskorttia, eikä ostaa yhtään pääsiäislahjaa.

Miksi pääsiäinen on sitten jäänyt syrjään ja rauhaan. Arvelisin syitä olevan kaksi. Ensinnäkin nykyajan markkinamiehet ovat etääntyneet uskonnosta jo niin kauas, ettei heidän mieliinsä ole edes pätkähtänyt tämän juhlan kaupallistaminen.

Toiseksi syyksi kelpaa varmaan se, että pääsiäisen ajankohta määräytyy edelleen samalla tavalla kuin Easter –keväänjumalan juhlan ajankohta 3000 vuotta sitten kelttien parissa. Se osuu kevätpäiväntasauksen ja seuraavan täydenkuun vuoksi sinne sun tänne vuosittain ja logistiset järjestelmät eivät siedä semmoista epätarkkuutta. Luulen, että markkinapellet ovat luonteeltaan laiskoja, eivätkä jaksa säätää.

Hieno juttu se asia on joka tapauksessa. Vuoden suurin juhla on käsillä. Valo lisääntyy, toivo lisääntyy ja ihminen rauhoittuu.

>Monenlaista alakulttuuria

>

Viime päivinä poliitikkojen verkkosivuille on hyökkäily ahkerasti. Sisältöä on poistettu, modifioitu ja muuteltu niin, että monet sivut ovat tulleet kiinnostaviksi, taiteellisiksi ja uutta inspiroiviksi. Muutaman hajanaisen huomion perusteella väittäisin, että pääsääntöisesti näiden sivujen kehitys voi tapahtua vain parempaan suuntaan.

Ainakin sivut näin päivittyvät. Monen poliittisen vaikuttajan sivut ovat jämähtäneet vuoden 2007 vaalipäivän iltaa kun selvisi se, että neljään vuoteen ei tarvitse taas asian eteen ponnistella.

Minun nuoruudessani piirrettiin vaalijulisteille viikset. Kekkoselle ei kukaan uskaltanut piirtää mitään, mutta se olisikin ollut kohtuuttoman vaikeaa, sillä hänet valittiin joskus jopa ilman vaaleja.

Hitler-viikset olivat ehdottomasti helpoin ja kätevin keino muuttaa ihmisen ulkomuotoa ja samalla julkistaa oma mielipide ko. henkilön luonteesta. Usein näki myös käyrävartisen piipun poliitikon suussa. Hymyilevissä kuvissa oli aina vaara ehdokkaan kannalta sille, että joka toinen vaaliehdokkaan hampaista mustattiin tussilla.

Verkkohyökkäyksissä on siis kyse alakulttuurin jatkumosta. Jos poliittiseen päätöksentekijään ei muuten saada yhteyttä, tai tämä koetaan liian kaukaiseksi ja vieraaksi, hänelle piirretään satiirinen uloke tai lisäke, jolla saadaan aikaa kiinnostava kombinaatio ja muun yhteisön hyväksyntä.

Hyökkäily on ilahduttavasti kohdistunut nyt naisiin ja miehiin, demareihin ja kepuun. Jään mielenkiinnolla odottamaa sitä, minkä kaltaisia hyökkäyksiä kohdistuu kokoomuksen, kristillisten ja ahtaaja-rettelöintiä lähellä oleviin verkkosivuihin.

Satamissa nimittäin on tänään taas kiihkeät tunnelmat. Suomalainen ay-lauma on osittamassa taas mieltään ja potkimassa itseään tainnoksiin. Ymmärrettävää onkin se, että kun varsinainen lakko ei kestänyt pääsiäiseen asti, nyt on oiva tilaisuus rettelöidä vähän lisää. Huomisesta ja viikonlopusta saadaan mukava vapaajakso perheen kanssa puuhailuun ja lasten virpomisharrastuksen tukemiseen ja apuna oloon. Ahtaajathan ovat tunnetusti harrasta ja tolkkua kansanosaa.

Jahkaa asia saadaan kunnolla lukkiintumaan, ahtausväelle syntyy tästä näppärästi viikon vapaa ja rattoisa pääsiäisen aika.

>Satatonnari

>

No niin.

Kesken tiistaipäivän laskuri rapsahti ja näyttää nyt sitten uusia juhlavia lukemia. Kiitos lukijoille. On ollut ilo kirjoittaa kun on tiennyt sen, että joku näitä lukee.

Mukavaa on ollut sekin, että keskustelu on ollut asiallista, usein tietenkin laimeaa, mutta silti asiallista. Minun mieleni ei ole pahaksi tullut, mutta toivottavasti minäkään en ole toisten mieltä pahastuttanut.

Pienenä poikana sain ensimmäisen laskurini. Se oli polkupyörään kiinnitetty matkamittari, joka jokaisella etupyörän kierroksella napsahti ja kun niitä napsahteluja oli tarpeeksi, kilomerilukema vaihtui. Nerokas ja yksinkertainen vekotin. Sen ansiosta nuorimies ajoi tuntitolkulla hullunrinkiä, jotta kilomerimäärä olisi aamulla koulussa taas näyttänyt hienoja lukemia.

Mopon mittarinvaijeri katkesi siinä vaiheessa kun Tunturin kulkemaksi matkaksi oli mitattu 9700 km. Ensimmäisellä autollani ajoin 3 vuodessa 100 000 kilometriä. Kawasakin mittarissakin on nyt 99700 kilometriä.

Nuoruudessa satatuhatta tarkoitti paljon muutakin. Lehmät menivät vanhemmiten satatonnarien kerhoon; eli lypsivät elinaikanaan yli 100 000 litraa maitoa. Kaikkiaan semmoisia oli maassa ollut 2006 vuonna yli 900 kappaletta, joten nykyään niitä on varmaan jo yli 1000.

Ennen 1963 vuoden rahauudistusta 100 000 oli iso raha. Naapurista myytiin hiekkarantainen huvilatontti paikalliselle tehtaantyöläiselle 80 000 markalla. Mustavalkoinen televisio maksoi silloin noin 30 000 markkaa. Kunnon mökkipalstan sai siis kahden ja puolen television hinnalla. Kansa oli kuitenkin sitä mieltä, että mökkipalstan ostaja oli hullu ja television ostaja viisas ja aikaansa edellä.

No mitä jatkan kirjoittelemista. Käykää osallistumassa juhlakilpailuun. Sen verran voin paljastaa, että osallistujia kaivataan kipeästi lisää. Toinen paljastus olkoon se, että kirjapalkinnolle pääsee huomattavan pienillä pisteillä. Pelko pois siis ja vastaamaan. Jo silkka moukantuuri voi kertaheitolla tehdä arvaajasta juhlitun tietäjän. Aikaa on ainakin huomiseen klo 21.00 asti.

>On kohta juhlan aika

>

Sivustolaskuri näyttää lähenevän kovaa vauhtia 100 000 käynnin rajaa. Otan vastaan rajapyykin nöyrin mielin. On ollut virkistävää kirjoittaa ajatuksia tänne päivittäin, mutta vielä virkistävämpää on ollut seurata vierailuja, keskustella kanssanne ja tutustua uusiin ihmisiin.
Blogi täyttää toukokuussa 3 vuotta. Jo nyt kirjoituksia on kertynyt yli 1100 kappaletta. Kommentteja ja vastauksia vieläkin enemmän. Kiitos siitä Teille lukijat.
Ajattelin juhlistaa tätä maagisen käyntimäärän saavuttamista kirjallisuusaiheisella kilpailulla, jossa kaikilla on mahdollisuus menestyä, vaikka kilpailun vaativuustaso on yritetty laittaa korkeaksi. Lukijoiden joukossa on paljon henkilöitä, jotka osaavat pitkät pätkän alkulauseita ja loppulauseita ulkoa. Jos ajatukseksi laitettaisi vielä se, että googlettamalla ei heti oikeita vastauksia löydy, itse kilpailunkin tekeminen tulee hankalaksi. Yritetään kuitenkin.
Edessänne on siis kuusi kummallista ja mielivaltaista tehtävää. Paras tulos palkitaan huimalla kirjallisuuspalkinnolla. Kysymykset eivät pyri olemaan tasapuolisia, helppoja, eivätkä yksiselitteisiä. Kysymykset ovat itse asiassa sangen mielivaltaisia ja inhottavia. Niissä liikutaan suomalaisen kirjallisuuden parissa, joten käännöksistä ei tarvitse välittää. Kannattaa ehdottomasti kuitenkin vastata, vaikka kaikkia vastauksia ei tietäsikään, sillä paras palkitaan . Jos monta henkilöä saavuttaa saman tuloksen, palkinto arvotaan.

1. Näin alkaa suomalaisen kirjailijan novelli:

” Kaksikymmentäseitsemän vuorokautta kotiutumisestaan astui tykkimies Alanen sähköttäjän ja toisen perämiehen jäljessä La Spezian hämärälle satamalaiturille. Meri ja öljy lemusi, näkyi kylttejä italiaksi ja valo välähti kilometrisen varastojonon päässä.”

Kuka on kirjailija ?

2. Juominen on ongelmallista

” Kerran ostin pullona 12- vuotiasta Chivas Regal – viskiä, kun Torni-lehdessä sitä mainostettiin. Mutta ei ollut sen kummempaa viskiä kuin halvemmatkaan ”

Kuka oli pettynyt ?

3. Näin päättyy yksi tekijänsä neljästä kirjasta;

” Minulla on ne neljä nopeaa kuoleman antajaa – Kirjailijalle vaihdoin tietysti kalkkitabletit – ja jätän ne… Kovin rupesi tuo keltainen iltataivas tummumaan taivaanrantaa kohti: kuin yrittäisi viestittää jotakin.

Ensin minä odotan. Jätän tabletit tähän penkille sinua varten, lukija; sitten kun kirjailija on tullut.”

Mutta mikä kirja ?

4. Runoilija on kirjoittanut romaanin, mutta pistänyt runon sen sisään.

” Runot tulee suusta, poika sanoi. Sinä et ymmärrä. Olet vielä niin pieni.

Enkä oo. tyttö huusi. Ymmärränpäs.
Minä lausun sinulle runon, poika sanoi.

Tytölle kasvoi siivet
rallallei ja rallallei.
tytölle kasvoi siivet,
rallallei ”

Maa ei järise yhtään. Kuka se vaihteeksi näin sävyisästi runoilee ?

5. Sitten nainen lähtee;

” Tehty oli tehty ja lopuksi oli paras näin. Tuula lähti ryhdikkäänä, ylpeänä, koskemattomana ja varmaan läksynsä oppineena. Se oli tuhat kertaa parempi kuin vetää hänet mukanaan alas kurjuuteen. Oli turha kuvitella, että hän, Arra, ikinä pääsisi tavoistaan. Luultavasti hän toisin käyden olisi tulevaisuudessa ryypännyt yhteisen kodin huonekalut suuhunsa ja tullut sitten katuvaisena silittelemään Tuulan tukkaa ”

Kukahan mahtaa olla tämä Tuula ? Tai Tuulan kaveri ?

6. Tämä ei ole romaani. Tämä on miehen tilitystä. Ja kirja alkaa runolla.

” Kuinka jakselet?” kysyi Nalle Puh.
Ihaa ravisteli päätään puolelta toiselle.
” En kovinkaan kuinkaan”, se sanoi.
”Viime aikoina en ole jaksellut oikein
ollenkaan kuinkaan.”

A.A. Milne, Nalle Puh.

Kukas nalle se todellisuudessa tässä tilittää ?

Palkintona on William Goldingin siisti ja korkkaamaton Laskusilta –romaani. Kilpailuaika loppuu sitten kun olen hautajaisista palannut, kustannuspaikalle asettunut ja rauhoittunut. Lähden nimittäin viikonlopuksi Satakuntaan. Sanotaan, että viikon kuluttua keskiviikko-iltana paljastan voittajan.

Voitte vastata kommenttilaatikossa, mutta en julkaise vastauksianne ennen kuin keskiviikkona 10.3. klo 19.00. Näin kukaan ei voi peesata ja keräillä toisten vastauksista puuttuvia palasia itselleen.

Kovasti riemukasta kisaa kaikille. Kannattaa osallistua arvauksillakin.