Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Ilmiöt

Mark Duggan

”Lontoon skidit sanoo et niillon tylsää,

Lontoon skidit sanoo et ei oo tekemistä”

Niinpä pitää keksiä tekemistä. Ärsykkeenä voi olla vaikka se, että poliisi ampui takaisin kun jamaikalaissyntyinen Mark Duggan oli ensin ampunut poliisia päin.

Nämäpä eivät enää tyydykään kaljakellumaan Thamesissa, vaan laittavat infraa tuleen. Brittien yhteisöllisyys pääsee taas touhuamaan. Coronation Street jyrää.

Media on ollut sangen hiljainen siitä asiasta, että ketkä siellä nyt oikein polttopulloja viskelevät. Yhtä hiljaa kuin siitä asiasta, että Afrikan sarvessa kuolee ihmisiä nälkään kuin kärpäsiä. Sivistynyt maailma ei juurikaan ole kauhonut rahaa nälkäisille, vaan nälkäisten entisille siirtomaaisännille Italiaan. Kun on vähän rahaa, pitää priorisoida.

Kun on ylitarjontaa paskauutisista, pitää priorisoida.

Tottenhamissa eivät nyt riehu tavalliset jalkapallo klanipäät, eivätkä Al Qaidan jäsenet. Euroopan sydämessä ensivuoden olympiakaupungin valtimolla riehuvat nyt aivan jotkut muut. Mutta ääneen sen sanominen on arveluttavan riskialtista ja tuhoisaa, itselle ja jälkeläisille ja koko sukukunnalle.

Niinpä tyytykäämme vain toteamaan, että riehuminen johtuu köyhyydestä, työttömyydestä, brittiläisestä geeniperimästä, feodaalisesta monarkiasta ja vasemmanpuolisesta liikenteestä.

No, meillä on Euro ja euron ongelmat. Briteillä on omansa.

Etnisten puheiden asemesta voisi vaikka ehdottaa briteille, että jospa he vaihtaisivat lavuaarin hanansa sekoittajahanoiksi ja hankkisivat oviinsa kunnolliset lukot, heidän elämänsä helpottuisi huomattavasti

>Luottamuksellista grillausta

> Grillasin helteessä joukoille poliittisesti maukasta porsasta. Hiilloksen tein pihalta kaatamistani terijoensalavista. Ne paloivat hyvin ja niistä tuli upea hehku.

Poliittisen sekasorron aikakautena on hyvä muistaan, että Terijoki tuo mieleemme ihanat tuoksut. Kantaäitini ja – isäni ovat juuri nyt siellä ilmastoidussa bussissa. Kannaksen helle on varmasti samaa luokkaa kuin kesällä 1939.

Pihalla on terijokelaista polttopuuta vielä melkoinen kasa. Taidan kaupitella sen paikallisille kommunisteille. Heitä on niin vähän jäljellä, että pitänee laittaa ilmoitus paikallisen Siwan seinään taikka pitää viidakkorumpu kumisemaan.

Puu ei räisky, se on kevyttä ja kaunista, ja se palaa loppuun nopeasti. Se on ominaisuuksiltaan lähellä demarien Eu- mielipiteitä.

Kuvassa on mummolani Kannaksella kesällä 1942. Uutta pirttiä on saatu jo pystyyn ja usko tulevaisuuteen on vahvaa. Ihminen luottaa loputtomiin oikeudenmukaisuuteen ja oman onnensa saamiseen.

>Virstanpylväs

>

Tämä on blogin 1500 kirjoitus. Heräsin siihen tietoisuuteen jo klo 4 ja olen nyt pyöriskellyt sen ongelman kanssa, mitä voisin tähän virstanpylväs-kirjoitukseen kirjoittaa. Mitä sellaista, joka olisi arvokasta ja juhlavaa.

Rauman Lukko voitti eilen Jyväskyläläisen joukkueen jääkiekossa. Hyvä aihe, kieltämättä, mutta ei ehkä peilaa kuitenkaan kovin syvältä tämän päivän tunnelmia. Lehdissäkin pyritään juhlanumeroihin säästämään jotain ylevää ja eteenpäin katsovaa.

Sitten ajattelin kertoa siitä, miten Keuruulla pieni lapsi on jäänyt orvoksi. Ensin kuoli äiti ja sitten tapettiin heti perään isä. Nyt kiistellään siitä, oliko se tappo vai murha.

Pääni on kummallisen tyhjä.

Ehkä minun pitäisi kirjoittaa juhlan kunniaksi Ilkka Kanervan vaalirahoista, joiden piti mennä syrjäytyneiden nuorten tukemiseen, mutta jotka sitten menivätkin hotelli- ja ravintolalaskuihin , eli syrjäytyneen poliitikon tukemiseen.

Voisin minä kirjoittaa nukahtelevista lapsista ja THL- laitoksen seikkailuista suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän tiellä.

En taida viitsiä.

Kerron juhlan kunniaksi tavallisen ja iloisen asian. Olin eilen hammaslääkärissä. Minulta paikattiin viisaudenhampaasta reikä, enkä minä tavoistani poiketen tällä kertaa pyörtynyt. Hammaslääkäri – rouva oli taas tapansa mukaan ihana, empaattinen ja aavistuksen verran jopa flirttikin. Laskun suuruus oli 27 euroa. Loput olen vuosien saatossa maksanut veroina ja sairasvakuutusmaksuina.

Tunnen olevani arvokas ja onnellinen. Juuri nyt ei suussani ole yhtään reikää, kunnallinen terveyskeskus on kohdellut minua inhimillisesti, olen kirjoittanut vajaassa 4 vuodessa 1500 juttua omin käsin ja klo 8 saan puhua nuorisolle 6 tuntia putkeen siitä, miten ihmisiä kohdellaan arvokkaasti ja miten eletään niin, ettei kukaan koskaan pääse syyttämään siitä, että olisi tullut laitettua omiin taskuihin ja samppakaljaan semmoisia rahoja, jotka olisivat kuuluneet sille 6 vuotiaalle orvolle, jonka äiti on kuollut ja isänkin tappoivat hulttiot.

Sivupalkin äänestys jatkuu. Käykää jättämässä merkintänne ja osallistukaa arvontaan eilisessä kommenttiosiossa. Olen hyvällä päällä ja arvontapalkintojen määrä nousee sen mukaisesti

>Vihapostia

>

Oikeusministeriö on viime aikoina sangen hanakasti tarttunut tähän vihaposti- asiaan erilaisissa yhteyksissä. Pääsääntöisesti innokkuutta on löytynyt silloin kun postin saaja on ollut sorrettu, maahanmuuttaja tai muuten poikkeavassa asemassa.

Viime talvena oikeusministeriö oli laatimassa jopa kunnanvaltuustojen puheenjohtajille ohjeita siitä, miten vihapuheet saadaan loppumaan tästä maasta.

Naisen aiottu vihkiminen piispaksi on saanut aikaan nyt sen, että naispapeille on ryhdytty lähettämään kasvavassa määrin vihapostia. Siis sellaista postia, jota tänään uutisoitiin myös ministeri Thorsin saaneen naamakirjan välityksellä.

Ministerille vihoitellut joutuu edesvastuuseen asiasta.

Olisi mielenkiintoista kuulla oikeusministeriön lausunto siitä, mihin toimenpiteisiin ministeriö ryhtyy näiden naispappien saaman postin vuoksi.

Selitykseksi ei minusta riitä tällä kertaa se, että ministeriössä ei ole tarpeellista kirkollista osaamista, tai se, että tämä vihaposti-ilmiö olisi jotenkin kirkon sisäinen asia. Olen ymmärtänyt niin, että tämä vihaposti-asia ei olisi puhtaasti asianomistaja-rikos, koska ministeriö niin pontevasti on asiaan muutoinkin tarttunut. Varsinkin, kun viha näytää tässäkin tapauksessa nyt kohdistuvan määrättyä ihmisryhmää kohtaan.

Tietysti hiljaisuuskin on kannanotto sekin.

>Linnakundin flaksi

>

Eilen tuli paljastettua sekin asia itsestä, että olen vieraillut nuoruudessani kiven sisällä. Menneisyydelleen ei oikeastaan mitään voi. Kolhuja sattuu ja joskus vähän roiskuu, kun rapataan.

Nyt tuo kirjoitus on kuitenkin alkanut poikia yllättävää tulosta. Tillman on ruvennut saamaan tänään naisilta sähköpostia, joissa kiinnostuneina ehdotellaan lämpimien suhteiden luomista, tutustumista ja läheisempää kanssakäymistä. Koko ilta taitaa mennä nyt noihin kirjeisiin vastatessa.

Muutama oli laittanut mailiin liitetiedoston mukaan. Kuvista päätellen kiinnostuneet naiset ovat aivan liian tiukkoja pakkauksia minun kaltaiselle pienelle viattomalla ”konnalle” . Jos noita illan mittaa tulee vielä paljon, koko loppuviikko menee niihin vastatessa.

Minua kohtaan ovat naiset osoittaneet jo nyt, tämän päivän aikana, enemmän kiinnostusta kuin koko menneen puolen vuosisadan aikana. Hämmästyttävää. Jos olisin pentuna tämän tiennyt, olisin ehkä jonkun kili kali keikan tehnytkin.

Nythän todellisuudessa asia on niin, että sukulaismies on töissä vankilassa. Minä olen käynyt nuohoamassa kaikki selostetut paikat sukulaismiehen vieraana ja tarkan silmälläpidon alla. Olen minä eristyssellissä sen 30 sekuntia lukkojen takana ollut ja olen minä vierailutilassa istuskellut ja valokuviakin ottanut. Näinä vierailukäyntien aikana olen nähnyt kaikki mahdolliset rosvo- ja konnatyypit. Olen minä jopa saunonut saunassa, jonka luottovanki on lämmittänyt.

Jospa tämä nyt vähän vähentäisi tätä naiskirjeiden määrää tuonne Tillmannin mailiosoitteeseen. Kaikki kuvia lähettäneet voivat olla huoletta asiasta. Te olette minusta pirullisen vetävän näköisiä ja alusvaatteenne kuvissa ovat oikein seksikkäitä. Hävitän viestinne ja liitetiedosto-kuvat illalla, kunhan niitä vielä hetken ihailen.

Teidän pitää nyt uutterasti jatkaa etsintäänne. Kyllä te vielä jostain oikean rosvon itsellenne löydätte. Ken uskoo ja jaksaa toivoa, se lopulta konnaan kompastuu.

>Lepsämä, kylä jossa elämä on turbulenttista

>

Nurmijärven Lepsämän kylässä trombi on lennättänyt trampoliinin, ponin ja koiran niin etevästi, että ponille oli tullut jalka kipeäksi, koira on shokissa ja trampoliini on menettänyt kimmoisuutensa. Trombi ei kuitenkaan ollut kyennyt ihan kaikkea levittämään maailmalle.

Lepsämän kylässä asustellut entinen pääministeri on nimittäin samaan aikaan päättänyt valita hiihtäjä Kuitusen miehen juuri siksi henkilöksi, jonka kautta hän lennättää paljastuksensa ylt` ympäri pitkin Suomenmaata ja Suomea. Hiihtäjän mies ei kuitenkaan paljastanut vielä mitään. Siitä hänelle suuri kiitos. Hänen vihjailunsa ovat kuitenkin saaneet minut toivomaan, että tällä kertaa hiihtäjän mies säästäisi meidät iljettävyyksiltä.

Reipas eläkeläinen, rouva Nykänen, mäkihyppääjän vaimo, sen sijaan näyttää paljastavan sen, että hän aikoo hoidella kirurgisin toimenpitein naamastaan muistot aviopuolisostaan. Lehden mukaan suru ja ahdistus ja verenhukka aiheuttivat rouva Nykäselle, mäkihyppääjän vaimolle, anemiaa, mutta kohta hän lupaa olla taas entisissä mitoissa. Rapujuhlilla on ollut kuulemma jo vähän säpinääkin.

Toivon mukaan VR lennättää minut huomenna Joen kaupunkiin niin siististi ja huomaamattomasti, että ne paljastukset, joita minä asiasta teen ovat unettavia, nukuttavia ja puuduttavia. Olen valmistanut itselleni hyvät muistiinpanot ja loistavat ranskalaiset viiva-viidakot. Toivon samaa antaumuksellisuutta ja höveliyttä myös tentin laatijalta.

Raportoin kenties lähdön tunnelmista vielä aamulla. Uskoisin, että hiihtäjän mies ja mäkihyppääjän rouva saattavat yrittää myös ajantäytelehdistön aamupainoksiin mukaan. Toivon mukaan Lepsämän kylän ponit ja koirat saavat kuitenkin nukkua yönsä rauhassa.

>Kielellä ja kieli poskella viestintää

>

Kieli on vähän kankea ja karhea kapine. Jos juo liian kuumaa kahvia hätäisesti kiireessä, kieli palaa ja kipeytyy pitkäksi aikaa. Jos taas syö lehmän suussa ollutta kieltä ja syöjän suussa kieli kielelle antaa kielareita, ainakin minua tahtoo ottaa oksetuskeskukseen.

Ikuinen ongelma on tietenkin se, että kitarassa on myöskin kieliä, lukossa on kieli ja vanhoissa farmareissa voi olla palkeenkieliä. Kielemme on siis hyvin epäkäytännöllinen ja epämääräinen, kun yritämme tulla toimeen yhdellä ja samalla sanalla monessa tilanteessa.

Keinotekoiset kielet yrittävät tuoda asiaan helpotusta. Kehitteillä on esimerkiksi Budinos – kieli, joka on luonteeltaan suomalais-ugrilaisen kieliperheen esperanto. Sillä tulevaisuudessa asiat tulevat selviksi, liikuitpa sitten Merikarvialla taikka Marin tasavallassa. Budinos auttaa sinua saamaan kahvia ja känttyä baarista, taksin koti-ovelle ja asuntoon uudet vuokralaiset.

Kätevää.

Linkin takaa aukeaa kuitenkin epäilyttävän paljon myös pääministeri Putinin hallinnoiman valtion lippuja ja väärinpäin olevia R –kirjaimia. Niistä teksteistä ei ota oikein selvää. Luultavaa onkin, että tämä uusi kieli ei taida laajaan yhteiseen käyttöön heti tulla. Helpompi taitaa edelleen virolaisen opetella suomenkieltä, suomalaisen opetella englanninkieltä ja englantilaisen olla opettelematta mitään kieltä. Motivaatio on ehkä paras kehittäjä näissäkin asioissa.

Tapasin männä viikolla rautatieasemalla sattumalta hyvän ystäväni Alainin. Alain puhuu paljon parempaa suomea kuin mitä minä ranskaa. Minä en itse asiassa puhu sanakaan ranskaa. Alainin vaimo on kotoisin Imatralta. Nytkin Alain oli ollut käymässä lomallaan Suomessa appivanhempiensa luona ja samalla reissulla kielikurssilla Kuopiossa.

Alainin englanti on kauhistuttavaa. En saa vieläkään siitä mitään selvää, vaikka olen tuntenut miehen 15 vuotta. Alainin englanti muistuttaa skotlantilaisen Sky-saaren nuorten miesten englantia. Siitäkään ei ota kirveelläkään selvää.

Pelkkä kielitaito ei kuitenkaan yksin riitä, vaan pitää osata tulkita, analysoida ja punnita vastaanotettua sanomaa. Sanomien muoto muuttuu alituisesti.

Suomessakin viestintää ohjataan yhä enemmän anglo – amerikkalaiseen suuntaan. Eilen kiinnitin asiaan huomiota, kun Joensuun traagista auto-onnettomuutta esiteltiin mediassa.

Tapahtumaan osallisten autojen rekisterikilvet oli huolellisesti sutattu peittoon ja brutaalit yksityiskohdat piilotettiin suojavaatteen taakse. Molemmat tavat ovat yleistyneet vasta viime vuosina. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että ne ovat yleistyneet siksi, että media ei enää pysyttele tienpenkereen takana kiltisti odottelemassa lausuntoja, vaan kaikesta on saatava yhä rajumpia kuvia , yhä lähempää.

Tapahtuiko kaveripiirissäsi murha ? Olitko paikalla ? Lähetä meille kuva, maksamme siitä 50 euroa .

>Levi-Staruss ei ole farkkumerkki

>

Eräs aikakausi loppui tällä viikolla. Filosofi Lévi-Strauss kuoli pois ja tropiikin kasvot jäävät nyt kummastuttamaan meitä ilman häntä. Strukturalismi kuitenkin jää. Kaikki on niin sanomattoman kerrostuksellista eikä edelleenkään ihmispoloisen ole syytä uskoa siihen, minkä näkee, taikka siihen, millä asiat ovat kuorrutettu.

Totuus löytyy syvemmältä, jos yleensä löytyy.

Sain tällä viikolla vähän nenilleni, ihan aiheesta. Kun on väsynyt ja luulee tietävänsä kaiken, huomaakin olevansa hölmö ja yksinkertainen. Viisainta on useimmiten myöntää olevansa hyvin tietämätön asiasta ja viime kädessä turvautua Konsta Pylkkäsen tavoin jälkiviisauteen, viisauden lajeista kaikkein parhaimpaan.

Mutta vituttaa se silti. Se, että huomaa olleensa ylimalkainen, tai joutuneensa keskusteluun, johon ei ollenkaan olisi pitänyt sotkeutua.

Niinpä en aiokaan sotkeentua keskusteluun siitä, voiko valtiovalta pakottaa kunnat ottamaan vastaan lisää englantia puhuvia ja hyvin pukeutuneita pakolaisia. Olen siinä mielessä jäävi jopa asiassa toimimaan, että olen pakolaisen poika. Äitini joutui pakolaiseksi omassa maassaan, mutta on minun suvussani viljalti esimerkkejä muustakin pakolaisuudesta. Semmoista kutsuttiin aikoinaan siirtolaisuudeksi. Ja karjalaisia nimitettiin siirtolaisiksi.

Sehän tarkoittaa sitä, että on joutunut siirtymään jostain pois. Näitä uusia tulijoitakin pitäisi oikeastaan ryhtyä kutsumaan siirtolaisiksi. Sellainen nimitys saattaisi olla Ruotsalaiselle kansanpuolueelle vähän kiusallinen, mutta tulisipa asia selväksi. Tänne he siirtyvät ja tänne jäävät asumaan ja tätä maatamme yhdessä rakentamaan.

En keskustele myöskään siitä, suostuvatko Italian koulut poistamaan luokkahuoneittensa seiniltä krusifiksit. Seuraan kyllä mielenkiinnolla asian etenemistä. Kyseessä lienee katolisessa maassa toimenpide, jota voisi ehkä verrata ylipäällikön päiväkäskyjen poistamiseen suomalaisista kirkoista.

Tänään en taida keskustella mistään. Korkeintaan ihmetellä.

Tänään voisimme ihmetellä sitä, miksi vanhoissa valokuvissa kaikki kirjailijat esiintyvät tupakka kädessä, taikka piippu hampaissaan. Tai oikeastaan emme ihmettele sitä, vaan sitä, että nykyajan ihmisillä ei ole valokuvissa mitään vastaavaa rekvisiittaa.

Ilokseni katselin aikoinaan kapina-aikaisia valokuvia mummoni albumissa. Iloni liittyi tietysti ilmaisun rikkauteen, ei itse tapahtumiin. Kuvissa punaisilla ja valkoisilla oli runsaasti tavaraa yllään. Olen miettinyt sitä, että valokuvaa varten on pitänyt erikseen asevarastolta käydä kuit-taamassa perunanuija- käsikranaatteja ja patruunavöitä. Tai sitten kuvaamossa on ollut plutoonalta lainattuja vermeitä odottamassa valokuvaan tulijoita. Kaatuneiden ja kuolleiden pään päälle valokuviin mummo oli piirtänyt mustekynällä mustan ristin.

Nykyään kuvissa ei ole mitään. Edes muotokuviin ei ole uskallettu laittaa konteksti-kamaa vaan leikki on leikittävä valoilla ja asennoilla. Tupakkaa ei kukaan enää edes ajattelisi ottavansa mukaan valokuvaan, ainakaan viralliseen.

Mutta mikä se olisi tämä uuden aikamme asia. Matkapuhelin ei sellaiseksi ole muuttunut eikä vaatetus ja yksilöllinen muoti ehkä sellaiseksi voisi tulla. Tupakan nautintoaine-yhteys tosin voisi johdattaa meidät analysoimaan sitä, mikä nykyvalokuvissa strukturoi tämän ajan ihmisen nautinnon halua ja persoonaa ?

Siinäpä päiväksi pohdittavaa

Kuva on lainattu täältä

>Citius, altius, sexius

>

Suomalainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen urheiluseura HOT ry lähettää ennätyssuuren 53 urheilijan joukkueen homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten urheilun ja kulttuurin suurtapahtumaan World Outgamesiin. Kööpenhaminassa 25. heinäkuuta–2. elokuuta järjestettävään tapahtumaan osallistuu 6 500 urheilijaa noin sadasta maasta.
Asiasta on sangen mielenkiintoinen keskustelu viriämässä erkkolaisen nettiversiossa. Kannattaa käydä lukemassa.Minua asiassa hymyilyttää se, että kun en muuten urheilusta juurikaan piittaa, niin tämän uutisen ansiosta asia jotenkin äkkiä tuli kiinnostavaksi ja mielenkiintoiseksi. Syynä siis mitä ilmeisimmin on se, että homoseksualismi toi urheiluun jotain sellaista mukaan, joka sai minut kiinnostumaan asiasta.Tähän asti homot ovat joutuneet urheilemaan heteroiden seassa. Se tietenkin on ollut omiaan aiheuttamaan monen sortin ongelmaa ja ahdistusta. Helpompaa on tietenkin olla omissa oloissa ja halailla maalin jälkeen joukkuetovereita pidäkkeistä vapaasti ja ilman pelkoa siitä, että leimautuu.Biseksuaalit ovat tietenkin ongelma sinänsä. Heidän pitäisi päästä osallistumaan oikeastaan kahteen lajiin, miesten ja naisten. Toisaalta sen kaltaisissa tilanteissa on hyvin vaikeaa määritellä mahdollista dopingtapausta taikka tahallista toisen sukupuolen identiteetin käyttöä. Muistuu mieleeni elävästi tapaukset takavuosilta, jolloin Pressin ”veljekset” , Irina ja Tamara heittivät naisten kiekkoa ja työnsivät pienempää kuulaa kuin aikapojat.
Jos joku monessa lajissa epäonnistunut pitkänmatkanjuoksija nyt yhtäkkiä päättäisi ryhtyä lesboksi ja pesisi koko porukan mennen tullen, niin milläpä sen sitten todistaisi, että oikeesti männä yönä on tullut käytettyä kuitenkin perinteisen parisuhteen muodossa henkistä valmentautumista, kun poikaystävä entisestä elämästä on ollut käymässä ja antanut taustatukea koko yön.Minä ajattelisin niin, että tähän asti, mikäli minä olen asian oikein ymmärtänyt, homoseksuaalit ovat halunneet sopeutua yhteiskuntaan ja kuulua siihen tasavertaisina jäseninä.Vammaisuus on eri asia. Silloin jonkun asian puuttuminen oikeuttaa kieltämättä siihen, että asianomainen voi halutessaan harrastaan urheilua kaltaistensa kansaa. Kiinnostavaa on miettiä sitä, onko seksuaalinen suuntautuneisuus sellainen asia.Olen antanut itselleni kertoa, että monissa moderneissa joukkuelajeissa tyttö- ja poika-porukassa yhteinen tekeminen on jo nyt sellaista, että ko. joukkueen voisivat näihin Kööpenhaminaan kisoihin ilmoittautua tuosta vaan.
Toisaalta taas esimerkiksi vapaapainiottelut samaa sukupuolta olevien kesken tuntuisivat vähän hankalilta tilanteessa, jossa ao. urheilijat tuntevat vetoa samaan sukupuoleen. Nyrkkeilyssäkin on totuttu näkemään perinteisiä paritilanteita, jossa kaksi heteroa mäiskii toisiaan.Oli miten oli, YLE on nyt todella haasteellisessa paikassa. Kisat pitäisi ajaa kotikatsomoihin ja selostajiksi olisi saatava asiallisia ja fiksuja ihmisiä. Illan ohjelmakartasta olisi lisäksi löydettävä sopiva aika ja paikka.

>Tänään monilla reppu täyttyy aamuista

>

Tänään köpöttelee 14000 alokasta laivastoon, ilmastoon ja maastoon. Kaikille löytyy oma pieni punkka, paljon rättejä ja lumppuja , sekä tietenkin ”nasse-setä”, hassu kaasunaamari.

Joku merkillinen tolvana on ilmeisesti tullut lähtöpäivän koittaessa toisiin ajatuksiin ja ajatellut hommata itselleen oikein takuuvarman vapautuksen tästä nakista. Video on pyörinyt netissä, mutta lähtee varmaan lähiaikoina pois, sillä poliisi ja puolustuslaitos tutkivat jo kovasti, kuka on tämä neropatti, joka näyttäisi olevan valmis ammattimies tappamisen ja ammuskelun suhteen.

Vasta vapautuneista se tuskin kukaan on. Heille on auki nyt siviilielämä ja hieno loppukesä. Mitäpä sitä menee pilaamaan tämmöisellä hölmöydellä. Kaiken lisäksi kaikki me palveluksesta vapautuneet muistamme hyvin sen, että euforinen pätevöitymisen tunne iski heti viimeisenä päivänä kasarmin portilla; nyt on jotain todellista käyty läpi ja noiden muiden nuorempien on hyvä mennä sinne myös. Oltiin toki rehvakoita ja tehtiin jäyniä, mutta pysyttiin asiassa.

Tillman vapautui kesäkuussa. Silloin kutsuntaeriä oli kolme kappaletta vuodessa, joten oli mahdollista suorittaa palvelus niin, että välttyi kesän menetykseltä.

Oma vapautumispäiväni oli lämmin ja aurinkoinen. Yksikön päällikkö jakoi passit ja evästi meitä kotimatkaa varten. Olimme sotaväen rikoslain alaisia vielä koko sen päivän. Nopeimmin siitä lainsäädännöstä pääsi kun ajoi nopeasti kasarmilta kotipaikkakunnan aluevalvojan luo, eli nimismiehen kansliaan ja pyysi leiman passiin.

Me aloitimme epäsotilaallisen käyttäytymisen kuitenkin jo perusyksikön ulko-ovella. Päällikkö oli typeryyttään jättänyt siihen keltaisen siviili – Jopo polkupyöränsä vaille mitään tulisuojaa ja ansoitusta. Meillä 120 reserviläisellä oli taas taskuissamme 120 kaapin riippulukkoa, joille silmämme haravoivat otollista kohdetta.

Muistan itsekin iskeneeni oman lukkoni Jopon pinnoihin kiinni. Avaimet viskasimme sotilaskodin luona karhunvatukkapuskaan ja sytytimme sikarit.

Seuraavana kesänä tapasin sitten Tukholmassa sattumalta tykkimies Aaltosen, jolle esimiehet olivat suoneet edellisenä kesänä viikon verran ylipalvelusta epäsotilaallisesta käyttäytymisestä ja muusta pienestä. Kyselin ylipalvelupäivien ohjelmasta. Hän sanoi sahanneensa viikon ajan rautasahalla riippulukkoja irti polkupyörän pinnoista.

Minä ihmettelin, mistä ihmeestä semmoisia voi polkupyörän pinnoihin tulla keskellä vartioitua kasarmialuetta, – kotiuttamispäivänä.