Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Filosofia

Platon ja Aristoteles Porin torilla

Olen lueskellut tenttiin. Väsyttää. Ja kyllästyttää. Vähän piristystä toi tosin äsken Satakunnan Kansan verkkosivujen selailu. Niiden perusteella Kansa ei kovin tyynnä juuir nyt kynnä aurallansa maata isien

Porin uimahallissa on otettu käyttöön uudet rannekkeet. Ne ovat sellaista sähköistä tyyppiä, joilla pääsee porteista , ja joilla saa myös pukukaapin auki.

Pahaksi onneksi Porissa on varattu uijille kahdenvärisiä rannekkeita. Täydellä maksulla uivat kantavat sinistä ranneketta ja työttömät, eläkeläiset, sosiaalihuolto-asiakkaat ja muut onnettomat joutuvat uimaan punainen ranneke ranteessaan.

Asiasta on virinnyt lehden palstoilla mielenkiintoinen keskustelu. Koossa äsken oli jo 282 kommenttia. Tässä muutamia esimerkkejä:

” Tässäkin jopa porilaisittain uskomattomassa ongelmassa auttaa K-kaupan Niksi-Pirkka: leikataan vanhasta sukkahousunlahkeesta noin 6 cm pala pois, ja näin saatu trikoorengas kääräistään rannekkeen ympärille, jolloin kaikilla on samanvärinen (täytyy sopia väri mitä ruskean sävyä) ranneke.

Nyt kaikki askartelemaan!

” Ehdotan sinisen rannekkeen tilalle sinivalkoista ranneketta. Punaisen rannekken koristelisin maatalousaiheisilla työkaluilla.

” Eläkeläisen ja lapsen tunnistaa muutenkin, eli kyseessä lienee työtön. Mitäs jos hallilla notkumisen sijaan etsisit itsellesi töitä, niin et enää erottuisi porukasta kun pääsisit maksamaan kalliimman lipun?. Säästyisi vielä valtiolta ja kaupungilta rahaa kun et enää olisi virkakoneiston rasitteena typerine valituksinesi.

” onneksi sairalassa on kaikilla samanlainen ranneke. mutta silti ei kaikki pääse kaikkin laitteisiin. toiset pääsee vain kuvantamisen laitteisiin ja toiset laboratorion ja sisätautipolin laitteisiin ei kun valittamaan syrjintää kun miehet ei pääse synnärille potilaaksi.

” Ei se väri, MUTTA Rannekkeesta voidaa seurata, koska olet uimassa. Tästä tiedosta olisi hyötyä väärissä käsissä, vaikka huushollisi olis helppo putsata kun polskuttelet.

Niin, nyt ei ole enää yhtään puuduttava ja typerä olo. Itsesuojeluvaisto esti minua kuitenkin lukemasta lisää noita vuodatuksia. Nyt kun olen paahtanut filosofian perusteita paksusta opuksesta 10 tuntia putkeen, kuvittelen, että kohtalo ja sallimus toivat eteeni porilaiset juuri siksi, että tajuaisin ihmiselämän ja ajattelun moninaisuuden.

Olisi niin mukava päästä seuraamaan sivusta sitä, kun Platon ja oppilaansa Aristoteles väittelisivät porilaisten kanssa torilla lauantai-iltapäivänä.Tämän päivän luku-urakkani jälkeen pitäisi kohtuullisena sitä, että myös arvon filosofit joutuisivat vähän pinnistelemään ja väittelemään.

Mitä luolan suun ulkopuolella on ?

Tein tänään pitkää pakettia sukulaispojalle. Hänellä on syntymäpäivä kohta. Sellaisen muistaminen on silloin parhaimmillaan, kun antaja on tarpeeksi vanha ja häntä tarpeeksi lapsettaa. Jos vielä saaja on samalla lapsuustasolla, asiat synkkaavat riemullisesti yhteen.

Tänään piti matkaan saada slovakialainen pitkähuilu nuorelle musikantille. Tiedätte kapistuksen. Tämän pitkähuilutyypin nimi on Koncovka.

Jotkut ehkä näkivät sellaisen Helsingin musiikkitalon avajaisissa, kun sorea nuori nainen improvisoi sellaisella. Soitin vaatii soittajalta vähän taitoa, sillä siinä ei käytännössä ole ollenkaan sormireikiä.

Vehje piti saada pakettiin. Itella oli karsinut pakettivalikoimastaan juuri tuon 80 cm pitkän kertasinkoa muistuttavan tuotteen, joten marssin paikalliseen kirjakauppaan.

Heilläkään ei sellaista ollut myynnissä, mutta heille oli saapuvan postin mukana sellainen kyllä joskus tullut. Se noudettiin minulle kellarista. Kun tarjosin siitä maksua, liike kieltäytyi. Minusta se oli ihastuttavaa, mutat koska oli riemuissani asiani onnistumisesta, vaadin saada ostaa heidän myyntipöytänsä rihkamasta jotain sen suuruista ostosta, joka suurin piirtein tuottaisi soveliasta kassavirtaa liikkeelle, jotta en aivan maksamatta tavaraa liikkeestä ulos kantaisi.

Nappisilmäinen myyjätär hymyili minulle herttaisesti ja kehotti ostamaan toffeeta. Pidin artikkelia kirjakauppaan sopimattomana, mutta suostuin ja niin saatoimme molemmat säilyttää kasvomme ja meillä oli hyvä olo.

Koncovca on nyt matkalla Itellan logistisessa verkossa. Pidän suotavana, että Itella ei seuraavien vuorokausien aikana saneeraa juuri tätä ketjun osaa pois. Pidän suotavana, että 7 ikävuotta täyttävä musiikkiopiston kasvatti saisi poikkihuilunsa seuraksi instrumenttikokoelmaansa nyt pitkähuilun.

Huomaattekos, en ole tänään kirjoittanut juurikaan politiikkaa. Ja miksi ?

Siksi, että sen toiminnan saturaatiopiste on käsittääkseni nyt tällä viikolla ylitetty. On tultu pisteeseen, jossa kenenkään poliitikon sanoihin ei voi enää luottaa, eikä vakavasti niihin suhtautua. Tällä viikolla on tultu tilanteeseen, jossa minun on helppo suhtautua 7 – vuotiaan lapsen mielipiteisiin, Rautaruukin osakekurssin romahtamiseen ja keskioluen laimentamiseen. Mutta sen monimutkaisempiin asioihin en halua nyt puuttua, sillä siinä on se vaara, että joutuisi sekoitetuksi em. poliitikko-ryhmään.

Tunnen itseni siksi Platonin luolavertauksen kaveriksi, joka on hetkeksi päässyt ulkoilmaan tutustumaan todellisuuteen, ja joka sen jälkeen on joutunut takaisin luolaan kavereittensa seuraan. Oloni on tuon kaverin tunteet.

Selitä siinä sitten näille, mitä siellä ulkona on. Selitä siinä sitten näille, että te näette ainoastaan edessänne, luolan seinällä, kaaoksen ja romahduksen liekkien heittämät varjot. Totuus siellä ulkona on aivan jotain muuta.

Olen tänään miettinyt Raumalla menehtyneen pienen luistelijatytön kohtaloa.

Leppävirta -polis

Platon oli aikoinaan sitä mieltä, että kuntayksikkönä sellainen kaupunki ( Polis) olisi huippu hyvä ja tehokas, jossa ruokakuntia olisi 5040 kappaletta. Hän ajatteli, että tuo ruokakuntamäärä sopisi hyvin moniin sodan ja rauhan asioihin. Sitä olisi vielä mukava hallita, ja väkeä löytyisi tarpeellinen määrä yhteisiin talkoisiin.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen ruokakunnan keskimääräinen väkimäärä on 2,14 henkeä, joten tuo 5040 tuotuna nykyhetkeen tarkoittaisi suunnilleen semmoista Sotkamon ( 10 761) kokoista kuntaa asukasluvultaan. Lähellä ideaalia ovat myös Huittinen, Keuruu, Saarijärvi ja Hämeenkyrö. Myös Leppävirta on suhteellisen platoninen kunta kokonsa puolesta.

PARAS- hanke ei Platonista välitä, vaan tähtää suoraa vähän suurempiin kokonaisuuksiin. Sellainen 20 000 asukkaan suuruinen kunta on siinä mielessä tietysti parempi, että vaaran uhatessa sieltä pystyy keräämään kokonaisen pataljoonan. Tuommoinen väkimäärää pystyy myös ylläpitämään AA – klinikan, eläinlääkärin, oman poliisiaseman ja jonkin sortin arvauskeskuksen.

Platoninen kuntayksikkö kykenee vain komppanian varustamiseen sotaan, Alkoon ylläpitämiseen ja puolipäiväiseen liikunta – ja raittiussihteeriin.

Minusta näin heikkenevien työmarkkinoiden ja laman aikana on ihan turha haaveilla mistään yhtenäisistä työssäkäyntialueista. Platonisessa kuntakoossa on se erinomainen puoli, että sen kokoinen kunta muodostaa yhtenäisen Alkossa – käyntialueen.

>Pippa

>

Eilen ei työnantajan työmaaruokalasta saanut enää iltapäivällä kahvia. Syy oli se, että henkilökunta oli lähtenyt vapun viettoon. Aaton aattona.

Epäilen, että henkilökunta oli lähtenyt hääjuhlaa katsomaan.

Minäkin olen vähän tohkeissani häistä. Seurasin lähetystä muutaman minuutin, näin kuningatar- isoäidin ja näin hääparin suudelman.

Ja sitten näin morsiamen siskon. Hänen nimensä on Pippa.… Pippa. Pippa…. pitää oikein maistella. Hänestä on hyvää vauhtia tulossa Teuvo Hakkaraisen veroinen julkkis. Hän on söpö ja kaunis ja viekoitteleva. Hakkaraisen tavoin hänkin saa tunteet kuumenemaan.

Jo tammikuussa suomi24 –areenalla on keskusteltu siitä voisiko laittaa lapsen nimeksi Pippa.

Joku rohkea on joka tapauksessa laittanut sen koiralleen nimeksi ja puhuu hänestä hyvällä lämmöllä.

Ahh.. , mutta häät ovat joka tapauksessa ihania. Ja neljät häät on tosi ihana elokuva, vaikka sitten yksi siinä kuoleekin. Muistelkaapas sitä runoa, jota luetaan arkulla siinä elokuvassa. Tippa tahtoo tulla paatuneenkin miehen silmään.

Eilen en itkenyt häitä katsoessani. Ei mies itseään kolmessa minuutissa itkuun pysty piiskaamaan. Ei varsinkaan silloin, jos kyse on kaukaisten ihmisten häistä. Vaikka joukossa olisi Pippakin.

Läheisten ihmisten häissä itketään. Se on selvää. Itku on häissä ja hautajaisissa puhdistava tuli, Katarsis, joka auttaa meitä kestämään siirtymäriitin ahdistusta. Itku on regressio. Kun ei asialle mitään itse voida, ja ollaan siirtymässä uuteen ja tuntemattomaan, palataan niin alhaiselle tasolle, että joku helpotusta tuottava reaktiomalli löytyy. Yleensä viimeistään lapsuus ja itkun taso tuovat avun.

Taidanpa katsoa vappuna hääelokuvaa

>Tyhjän lauantai-iltapäivän täytteeksi

>

Laitoin jälleen opiskelijat arvioimaan Pentti Linkolan ajatuksia. Se tekee nuorille konservatiiveille ja uusliberaaleille ynnä persu-peesaajille hyvää. Sellainen pakollinen oppimistehtävä, jonka ohittamalla ajaa itsensä sivuraiteelle ja keskeytyneiden opintojen hautausmaalle.

Viidentoista vuoden aikana muutama opiskelija on kyennyt analyysiin. Noin kolmesataa kauhistunutta on tyytynyt haukkomaan henkeään ja kirjoittamaan nuorenaikuisen paska-ahdistusta arvosana nelosen edestä.

Nuoret saattava joskus kirjoituksissaan ja vieraiden kulttuureiden pelossaan alleviivata sen kritiikin, jota Linkola esittää syntyvyyden kasvua , lääkäreitä ja SPR-instituutiota kohtaan. Nuoret arvelevat, että Linkola on riistämässä heiltä nyt ainutlaatuisen mahdollisuuden vuorollaan kupata kunnolla tätä maapalloa ja saada kaikki hyvä heti nyt itselle.

Suurinta ahdistusta Linkola näyttää nuorissa lukijoissa aiheuttavan niillä puheillaan, joissa hän peräänkuuluttaa vanhuksia ja kypsään ikään ehtineitä ihmisiä päättäjiksi ja kehottaa kaikkia alle 50 vuotiaita tyytymään osaansa.

Työnnän tämän Linkola-moskan nuorille siinä vaiheessa, kun puhun asenteista, arvomaailmoista ja elämänkatsomuksesta. Minä korostan sitä, että Linkolalla on näitä kaikkia tuhdisti. Olen pyytänyt opiskelijoilta laadullista analyysiä niistä. En kaipaa on/off – selityksiä.

Meneillään olevan vaalikamppailun tiimoilla olemme kaikki vähän hämillämme siitä, että nyt ehdokkaiden kampanjoista puuttuu sekä tämä on/ off-moska , että myös syvällinen analyysi. Tällä kertaa kukaan ei oikein puhu mistään. Ei uskalla, taikka ei pysty.

Kukaan ei pysty analysoimaan lopultakaan maahanmuuttoa, vaikka siitä oli tarkoitus tulla vaalien pääteema.

Kukaan ei uskalla puhua ilmastonmuutoksesta sanaakaan, vaikka kaikkien Kreikan ja Portugalin ongelmien rinnalla ilmastonmuutos on todella aivan omaa luokkaa oleva ongelma.

Kukaan ei ole oikein uskaltanut puhua siitäkään, että maassa on kymmeniä pysyviä leipäjonoja ja satojatuhansia työttömiä.

Moni muistaa ajan, jolloin itse kukin oli mukana irvimässä sitä, miten itänaapurissa jonotettiin ruokaa ja saippuaa kaduilla.

Se, että keskustelua käydään siitä kauhistuttavasta asiasta, että jotkut äänestäjät eivät tuttuun tapaan näytäkään jäävän kuuliaisesti kotiin vaan aikovat laittautua uurnille, osoittaa sen, että keskustelukulttuuri on köyhää ja ohutta.

Vaalien ”ilopilleri” on uutinen siitä, että jotkut hätääntyneet toimittajat ovat peloissaan laskeneet yhteen kaikki keskustalais-lestadiolaisen liikkeen pedofiliatapaukset kolmenkymmenen vuoden ajalta ja saaneet näin sangen kunnioitettavan luvun. Tämä uutinen osoittaa sen, että taitaa näistä vielä oikeat vaalit syntyä.

Silti kaipaan Linkolan tapaisia reuhuperseitä julistamaan vaalikarjalle hätkähdyttävää sanomaa. Eihän semmoisella menolla ehkä läpi pääse, mutta sielulleen ei ainakaan saa vammaa, kun rehellisesti yrittää kaiken ikävän tuoda esille.

Soini on tämän ymmärtänyt. Hänessäkin on nyt kuitenkin paras terä tylsynyt. Minä kaipaan James Potkukelkkaa ja Eino Poutiaista. Niitä minä kaipaan. Ja Linkolan ajatuksia. Anarkistejahan nuo kaikki kolme ovat ja yksi vieläpä fiktiivinen hahmokin, mutta totuudenpuhujia minä sinen kaipaan.

Linkolan totuus on ylevä ja ihanteellinen. Se on itsevaltiaan totuus. James Potkukelkan totuus taas olisi ihmisläheinen, lapsellinen ja naiivi. Olisi turvallista tietää varmuudella, että eduskunnassa jollakin on tosi pahasti yläkerran kamarissa matot mytyssä.

Nyt me joudumme vain arvuuttelemaan sitä asiaa.

>Paha sai palkkansa

>

Paha on Kiteellä saanut palkkansa. Nuoret kössit olivat Aamulehden uutisen mukaan hakanneet henkihieveriin vanhemman herran.

Seuraavan päivänä sitten sananlaskun mukaisesti oli hunsvoteille tullut noutaja. Rangaistus oli laitettu toimeen silmänräpäyksessä. Nyt on sitten seuraavien kivien vuoro. Heittäjien järjestyksestä vain keskustellaan.

Tänään ropsahti kriminologian tentistä 4/5. Sen perusteella minun pitäisi nyt olla pätevä ja asioihin tutustunut henkilö, jolle olisi helppoa ja selvää lausua asiasta muutama kommentti ja samalla luodata vähän rikollisuuden syitä ja mahdollisia parannuskeinoja.

Ei minusta siihen ole.

Eurassa on pari 15 vuotta vanhaa teinityttöä joutumassa käräjille kuolemantuottamuksesta. He olivat kävelleet mustissa vaatteissaan , takki auki ja väärää puolta kikatellen sillä seurauksella, että rekka-autoilija oli heitä väistänyt ja ajanut pahki toiseen rekka-autoon.

Ei minusta ole oikein miestä tuohonkaan tapaukseen mielipidettä heittämään.

Michael Foucault sanoo kirjassaan ” Tarkkailla ja rangaista” seuraavasti:

” Sopivan rangaistuksen keksiminen jollekin rikokselle merkitsee, että löydetään haitta, jonka mieltäminen saa ilkityön ajattelemisen tuntumaan ratkaisevasti epämieluisalta.

Tuon perusteella Kiteen hunsvotit ovat maallisen rangaistusajattelun ulottumattomissa. Se, kuka heille vielä suurempia sanktioita mielessään latoo, ottanee itselleen tuomarin viran ja sitä kautta varmasti hankkii samalla itselleen oikeutuksen esimerkiksi sälyttää suuren kuorman omaisille loppuelämäksi. Se, joka päästää ja vapauttaa, saanee itselleen ainakin filosofisen voiton.

Euran tyttärien tilanne on hankalampi. Kuolemantuottamus- tuomio rippikouluiässä saattaa saada aikaan sen, että heistä tulevaisuudessa tuntuu epämiellyttävältä kävellä pimeässä ilman heijastinta.

Toisaalta, tuomio saattaa ajaa heidät kuvainnollisesti katuojaan ja se saattaa ahdistaa heitä heittäytymään kokonaan tuomiovallan pitkäaikaisasiakkaaksi ja laillisen yhteiskunnan ulkopuolelle

Mitähän pohtii asiasta rekkamiehen vaimo ?

.

>Tätä nuoret eivät ehkä tiedä

>

Kouluttajana minua tavan takaa kiusaa se yleinen arkiajattelun muoto, jossa nuorisoa sätitään ja moititaan kaikesta mahdollisesta asiasta. Milloin roikutaan sätkä hampaissa ostoskeskuksessa, milloin taas haistatellaan ja ryöstellään aikuisväestöä.

Tähän syyllistymme itse kukin silloin ja tällöin. Todellisuudessa nuoriso paranee kaiken aikaa ja on mainettaan parempaa.

Luentojen ohessa tutkiskelen vähän nuorison ajatuksia seuraavalla etiikkaa koskevalla testillä. Tämä testi on esiintynyt blogissa aikaisemminkin, mutta esittelen sen vielä kertaalleen, sillä asia on alati ajankohtainen.

Testissä nuoriso vastaa kysymyksiin ottamalla niihin kantaa sen mukaan, kuinka tarkasti he ovat väitteen kanssa samaa mieltä. Lopuksi testi antaa vastaajalle sitten sen kuuluisan ajattelijan nimen, jonka ajatuksia kyseisen nuoren ajatukset muistuttavat eniten.

Sitten nuori joutuu rakentamaan ko. henkilöstä essee- kirjoitelman ja luonnehtimaan koneen tarjoaman henkilön osuvuutta omiin ajatuksiinsa. Minä hykertelen ja luen tuotokset.

Aristoteles jo aikoinaan kauhisteli nuorisoa, sen kunniattomuutta ja rikoksille altista mieltä. Niin teki joskus isäni ja niin olen minäkin heikkona hetkenä usein ajatellut.

Todellisuudessa nuoriso näyttää esim. omaisuusrikollisuuden suhteen tulevan koko ajan lainkuuliaisemmaksi ja fiksummaksi. Selitykseksi on tarjottu sosiaalisen kontrollin kasvua. Nuoret ikäluokat ovat supistuneet niin pieniksi, että jokaista 15 vuotiasta kohden on nyt noin 60 kpl 30 – 65 vuotiasta kontrolloivaa aikuista.

Vuonna 1970 näitä kontrolloivia aikuisia oli vain noin 25 kpl jokaista rippikouluikäistä potentiaalista hunsvottia kohden. Niinpä allekirjoittaneen toilailuja ei aikoinaan kukaan ehtinyt oikein perään katsoa. Tulevina vuosina yhä sankkenevat eläkeläisjoukkiot tulevat uutterasti huolehtimaan kasvavien ikäluokkien silmälläpidosta.

Tästä olemme saaneet jo esimakua , kun nuoret ihmiset kertovat kauhutarinoita kerros- ja rivitaloissa heitä vainoavista ”kyttääjistä” .

Nuoriso on siis mainettaan fiksumpaa.

Aikuinen ihminen havaitsee sen siinä vaiheessa, kun ryhtyy innokkaana odottamaan omien lastenlastensa syntymää.

Lukijat voivat käydä lauantai-illan ratoksi tekemässä testin. Olisi mukavaa, jos kommentoisitte kommenttilaatikossa sitä, minkä kaltaisten ajattelijoiden klooneja tällä sivustolla lukijoina tänä syksynä pyörii.

Ps.

Oikeusministeriö ei tunnu millään löytävän tänä vuonna rahaa siihen, että edellisten vaalien tapaan pyrittäisi aktivoimaan nuoria, kampanjoimalla sen puolestam, että he seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestäisivät. Vainoharhainen mieleni pyörittelee koko ajan sellaista ajatusta, että ministeriössä pelätään nuorten olevan ihan liian fiksuja ja äänestävän ”väärin”, jos heidät uurnille jotenkin saataisi ahdistettua.

>Valkoinen maa

>Yöllä on satanut lunta. Minua se ei haittaa, sillä minulla on pakkaskengät jalassa. Ilmastomuutoksen riivaamassa maailmassa tuommoinen sana aiheuttaa hilpeyttä kanssakulkijoissa. Satakunnassa opin kuitenkin tuota sanaa nuoruudessani käyttämään.

Oikeasti meillä oli käytössä kumisaappaat, joihin laitettiin villasukat sisään. Kovilla pakkasilla pidettiin monoja tai huopikkaita, ellei murrosikä ja katuuskottavuuden pelko sitä estäneet. Satakunnassa varsinaisia talvijalkineita ei juuri minun nuoruudessani ollut. Ja kun sitten niitä tuli, ne saivat nimen ”pakkaskengät” , sillä sitä varten niitä hankittiin. Pakkasta oli joskus ihan sietämättömästi ja meren äärellä se on vähän toisen laista pakkasta kuin itärajalla.

Mutta asiaan. Minulla on pakkaskengät jalassa, joten uusi 5 cm lumikerros ei minua haittaa. Nykyaikainen lentolaukku on sitä vastoin rakennettu niin, että ainoa maasto jossa sillä selviää siedettävästi, on terminaalin parkettilattia. Arvaan että 2 cm pyörillä varustettu laukkuajoneuvo selviää 5 cm lumikerroksesta vain vaivoin. Lähden kuitenkin ajeluttamaan sitä pitkin katuja.

Vietän iltapäivällä taas tovin aikaa rautateillä. Matin ja Maijan tavoin pällistelen ikkunoista talvisia maisemia ja torkahtelen. Sellainen on mukava tapa viettää lauantai iltapäivä. Nuoruudessa tämä aika viikosta oli usein varattu sitä varten, että karjan rehuja ajettiin kotiin kauempana olleista varastosuuleista viikon tarvetta varten.

Myöhemmin sitten valtion poikaleirillä lauantai-iltapäivät kuluivat siivotessa. Usein siihen jobiin on joutunut soteutumaan vanhempanakin. Niinpä osaan kyllä arvostaa tulevaaa iltapäivää ja asettaa sen korkealle. Mahdollisuus jouteliaisuuteen on jotain hyvin nautinnollista

>Totuus

>

Entinen olympia-ampuja on ollut oikeudessa siitä syystä, että hän on ampunut vaimoaan 2 promillen humalassa päähän. Toisaalla taas poliisi oli ollut käräjillä siitä syystä, että hän oli pihistänyt sakotetun maksamia sakkoja omaan taskuunsa. Muualla taas linja-auton kuljettaja oli ollut humalassa ja kun kyydissä olleet lapset oli pelastettu poliisiauton kyytiin ja taas toiseen autoon, senkin kuljettaja oli ollut humalassa.

Näiden asioiden ero on siinä, että poliisin kohdalla kyse on valitettavasta yksittäistapauksesta, bussikuljettajan kohdalla on kyseessä valitettava yksittäistapaus, mutta olympia-ampujan kohdalla kyse on selvästä ja vääjäämättömästä esimerkistä siitä, että kaikki ammuntaurheilu on kiellettävä ja käsiaseet sulatettava auroiksi ja viikatteiksi.

Tai ainakin kaikki urheilu on kiellettävä, sillä semmoinen aiheuttaa alkoholismia ja väkivaltaa. Tämäkin ampuja oli ollut ennen eläkkeelle jäämistään päihdetyöntekijänä ja nyt sitten eläkkeelle jäätyään ryhtynyt tutustumaan entisen leipätyönsä asiakkaiden arvotuotantoketjuun, niin kuin nykyään niin muodikkaasti sanotaan.

Tuki pois ampujaliitolta ja aseet liiton kassakaappiin. Sieltä niitä sitten liiton toimesta tuodaan kilpailupaikoille ja toimitetaan maaotteluihin. Harjoittelunsa ampujat voivat tehdä kotonaan tikkaa heittämällä, koiranputkilla pihlajanmarjoja puhaltelemalla ja ilmapistoolilla tupsupäitä ampumalla.

No, toivon mukaan Mikkoset televisiossa, pääministeri hiihtoladulla, Jutta Urpilainen oppositiossa ja Susan Ruusunen tissikuvissa pitävät huolen siitä, että oleelliseen sentään kiinnitetään huomiota, eikä näihin viinapörräilyihin.

Mistä muuten Ruusunen on saanut rahaa uusiin tisseihin ? Oikeudenkäynnin jälkeen hän valitteli kovasti rahapulaansa. Muistettakoon tässä nyt ehdottomasti jälleen taas se, että Tillman on enempi näitä säärimiehiä.

Muistettakoon edelleen sekin, että Tillman on myöskin ainaisessa rahapulassa. Siksi suoritin tänään muodikkaan second hand –ostotoimen ja hankin uuden loimen.

Suomeksi, olin UNICEF- järjestön kirpputorilla ja tuin nuorten koulutusta ja hyvinvointia Afrikassa 3 eurolla ostamalla upean pikkutakin itselleni. Se on väriltään tyyliä Esa Saarinen.

Miksi sellaisen menin ostamaan ? No siksi tietenkin, että huomenna alkaa filosofian kurssini ja haluan esiintyä estradilla opiskelijoille aidon filosofin elkein.

Olen tänään puhunut vaimolleni nätisti, ottanut tässä kirjoituksessa monen moista kantaa yhteiskunnan kipupisteisiin ja kaiken lisäksi laittanut ajatukset vielä esille julkisesti.

Lopuksi epäilen tässä vielä itseäni ja omaa järkeäni kertomalla, että kaikki se, mitä te edellä mainitun perusteella minusta näette, on vain Platonin luolavertauksen varjoleikkiä blogiluolaston takaseinässä ja totuus on jossain nuotion takana luolan suuaukon edessä.

Totuus löytyy Eloveenasta.

>Luukku 19. Eettisyys

>

Joulun alla hyvää tahtoa ja iloista mieltä annetaan toisille sellaisenaan ja kuka kokee asian läheiseksi ja tarpeelliseksi, myös lahjojen muodossa. Kolmatta E-5 arvoa harvoin jouluruuhkassa tulee miettineeksi. Mikä on eettisyyden rooli jouluna ?

Lahjan antaminen koetaan eettiseksi teoksi, joka vaikuttaa toisaalta antajan mieleen ja toisaalta sitten antaa saajalle hyötyä ja iloa. Uudet villasukat ovat lämpimät ja hyödylliset. Uusi kerrasto on mukava päällä, kunhan on raksinut ensin kutittavat pesulaput pois.

Mikä siis voisi mennä pieleen ? Kaikki voi mennä pieleen. Joulupukki voi olla humalassa, tonttukin voi olla humalassa ja kenties isääkin on humalassa. Lahja ei kestä edes Tapaninpäivän iltaan. Porkkanalaatikko ei ole laktoositonta ja joulukirkossa jollain on tukahduttavaa parfyymiä.

No isän humaltuminen on eettisesti tuomittavaa. Pukkikin voisi olla selvin päin, jos kerran näkösällä on lapsia. Porosta en mene sanomaan mitään. Ehkä on parempi, että pukki kulkee autolla. Nämä eläinten hyväksikäyttötapaukset kun tuppaavat olemaan kovin hankalia. Ja eettisiä.

Kinkku on tietenkin kasvanut jonkun onnettoman possun takapuoleen kiinni, eikä sitä saa irti siitä muuten kuin tappamalla. Possu siis antoi henkensä, jotta meillä olisi kystä kyllä. Sikaloiden olot eivät kaikkien mielestä ole edelleenkään tarpeeksi hyvät ja koko ajatus lihan syömisestä kammoksuttaa sekä islamin harrastajaa, että EVR-aktivistia. Eettistä murjotusta saattaa olla tarjolla.

Samaan aikaan ministerit kehottavat meitä kuluttamaan, ostamaan ja hankkimaan, jotta talouselämä pysyisi vauhdissa, jatkuva kasvu takaisi lisäarvoa kaikille ja onnellisuus sekä varallisuus kasautuisi ainakin niille, eettisesti korkeille yksilöille, joilla on halua ja kykyä jakaa sitä hädänalalisille.

Jakaminen tahtoo usein kuitenkin unohtua. Afrikkaan ajatus ehkä lentää, mutta vuokrakerrostalokasarmissa saattaa hätä olla paljon lähempänä. Eettinen ongelma on kieltämättä se, viljelläänkö ravintoa vai biopolttoaineen raaka-ainetta ja se, ostetaanko krääsää Kiinasta, vai työttömien askartelupajasta.

Ihmisillä ja yhteisöillä on kaikesta huolimatta eettisen arvioinnin kyky, vaikka normien noudattamisenergiaa ei aina olisikaan. Kovin pitkään ihmistä ei saa osallistumaan sellaiseen, joka ei vastaa hänen arvojaan ja tarpeitaan.

Eettisesti arvokasta on tietenkin miettiä myös vähän sitä, minkä vuoksi tämä talvinen karnevaali on pystyyn laitettu. Joulun taustalla ovat muiden perinteiden ohessa kaksi pakanallista talvipäivänseisausjuhlaa, Yule ja Saturnalia. Näissä juhlissa melskanneet joutuivat pohtimaan 4000 vuotta sitten suurin piirtein samoja ongelmia kuin mekin olemme pohtineet viimeiset 2000 vuotta oman juhlamme ympärillä.

Miten selvitään taas kerran juhlista säädyllisesti, eettisesti, juhlavasti ja juhlan merkitystä ja sanomaa kunnioittaen?