Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Epätoivo

Liukas

kohtalo sorvaa ihmisen särmät ja sielun pyöreäksi
levittää liukkaan liman pintaan
pyörittää, katselee, arvioi jälkeä

mahtuu uimaan
läpi murheista
läpi aukoista
kaikista
päivistä ja öistä

on liukas
kristallinen putkitaltta ratsastaa ihollasi
ranteet ohjaavat vapahdusta
viimein vapaana
kävelet
rannalla
meduusat heittäytyneet sinulle matoksi
voi valtameret !
voi !
kaikki rannan rakkaat hiekkasirut
lähteneet ilman sinua

Mustaa kahvia

hänen vilpittömyytensä
saavuttaa auringon, rientää nauramaan

hyppää niin että hame heilahtaa

olisi kiiltonahka, viimein kiiltonahkaa

olisi naisen jalassa

poljettavana

olisi ihmiskunnan taivas, samean musta kuin asfaltti

vaan jättiläinen hiilipannun ääressä paahtaa kastanjoita

rumuus kaikkoaa vaeltelevan hajuveden tieltä

täyttää kahvilan

näyttää olevan auringossakin varjoja

mustavarikset mustuvat, mustangit hyytyvät

ihmiskunnan taivas, se on kuin kaivo

samea asfaltti, imenyt kaiken valon

Vaikea väylä



Utelias tarina

musta ja hiljainen

katoaa avaruuteen ja jäljelle

jää matala sumu



Saharassa vuorovesi vaihtuu

luut on tervattu

lankut lävistetty suurilla pulteilla

taivas on taas avoin

hiekan mittasuhteet ihanat

lyijykynäluonnoksina tämä kaikki

johtaa melankoliaan

Laatujärjestelmä toimii joulunakin

Joulu on hankalaa aikaa niille, joilla muutenkin on hankalaa. Eräs viime viikolla valmistunut opiskelija näyttää juhlapyhien rasituksessa luhistuneen sen verran, että opiskelupaineitten helpottaessa on päättänyt joulupäivän kunniaksi lähestyä ”todistuksen” muodossa sähköpostin välityksellä koko opettavaa henkilökuntaa. Kaikki opiskeluasiat eivät kuluneiden vuosien aikana ole ilmeisesti sujuneet aivan opiskelijaa tyydyttävällä tasolla. Hänellä on paha mieli. Nyt sitten meillä opettajillakin on paha mieli.

Minulla on siinä mielessä asiasta erittäin paha mieli, että sain häneltä hänen purkauksessaan kiitettävän arvosanan 5. Kun se yhdistetään niihin tosiseikkoihin, että opiskelijan toiminta palautteen antajana on outo ja myös ajankohta on vähintään kummallinen, ellei sitten peräti moitittava, asiasta voidaan päätellä se, että hänen kykynsä arvioida hyvää ja huonoa opetusta on myös vajavainen. Siinä mielessä tuo hänen antamansa vitonen auttamattomasti vähän haalistuu ja epäilemättä joutuu muun opettajakunnan silmissä outoon valoon.

No, onneksi valokaapelia pitkin ei tullut epätoivoinen isä taikka äiti. Peruskoulupuolella sellainen on kuulemma normaalia ja sangen yleistä. Jokainen vanhempi ja isä ja äiti on perinteisesti ollut asiantuntija sen suhteen kuinka didaktiikka puree juuri heidän jälkikasvuunsa.

Anteeksi kun pyhän päivän iltana kaadan kaikki niskaanne, lukijat. Luoja, eli Taivaan Isä sekä hyvä kasvatus minua varjelkoon siltä, että kuna päivänä laittaisin kovin suuren postituslistan ohjaamana liikkeelle mieleni liikahduksia ja lepakkojeni muuta kellotapulielämää. Siis laittaisin liikkeelle työyhteisön taikka opiskelijoiden suuntaan.

Te lukijani, olette vapaata riistaa. Jokaisen olkapää on potentiaalinen nojaamisen kohde. Jokainen täällä vieraileva alistuu siihen mahdollisuuteen, että itken täällä mitä kummallisimpia asioita. Teen sen, koska pidän teistä.

Taidan lopettaa työpostin lukemisen vapaa-aikana. Sellainen voisi olla fiksua ja siistiä. Tillman@suomi24.fi päivystää 24/7. Ainakin taidan yrittää sitä.

Millaista on olla lepakko ?

Emme voi päätellä sitä, miltä tuntuisi olla lepakko.

Vaikka tietäisimmekin kaiken lepakon aivoista ja vielä sen, että lepakon aivoissa tapahtuu tiettyjä prosesseja kun se käyttää kaikuluotaintaan. Tämä tekee subjektiivisesta kokemuksesta – tietoisuudesta- erittäin salaperäisen.

Emme voi päätellä sitä, miltä tunntuisi olla kansanedustaja Hakkarainen Helsingissä.

Vaikka tietäisimmekin kaiken Hakkaraisen aivoista, ja vielä sen, että Hakkaraisen aivoissa tapahtuu tiettyjä prosesseja kun hän antaa lausuntoja medialle. Tämä tekee subjektiivisesta kokemuksesta – tietoisuudesta- vieläkin salaperäisemmän.

Kädettömän kaunokirjoitustunnit

.
.
.

tule mukaan
tule innolla mukaan
tule hiomaan katseesi tarkkuus
kätesi vakaus

tunneista voi hyötyä
tunnistat kädettömät
voit tunnistaa aidon

voit avata vaimosi vetoketjun
voit juottaa hänet jalattomaksi
kuin jääkiekkovalmentajan
puolustajasta nyt puhumattakaan.

Surrealistista fantasiaa tiedossa

Lehdissä kiistellään siitä, onko Paavo Lipponen rikkonut Jerikon muurit, vetänyt opettajaa turpaan, vai vetänyt koulussa toisia turpaan. Ajantäytelehdistö ja Alma Media syytävät ilmoille asiaan kuuluvaa infoa. Semmoinen saa mieleeni inhoa.

Annetaan Paavon jo olla. Tässä leikissä käy kuitenkin lopulta siten, että jollakin konstilla ja immellmannin käännöksellä saamme valtakuntaan vielä neljännen demaripressan.

Mites sitten suu pannaan ?

Olisi nyt vain kaikkien kannalta paras, jos oltaisi asiasta ihan hiljaa. Sodanjälkeisen koulumaailman opettajakunta oli sanalla sanoen värikästä ja monimutkaista. Samoin olivat koulujen pihat täyttä äyräpäätä ja siiranmäkeä

Kummallisen vähän hehkutetaan sitä, että Paavolla on menossa toinen avioliittokierros kohtuullisen nuoren opettajan kanssa.

äshh…. , antaa olla.

En jaksa kirjoittaa nyt edes siitä. Minulla on flunssa, iso sellainen, joka flunssa voittaa tällä kertaa jopa demari-puolueen asiat. Silmäni painuvat alas, tenttiin lukemisesta ei tule mitään ja oppitunnit ovat täyttä kujanjuoksua, täyttä amokkia kuopiolaisen koulun pihamaalla.

Menen kohta petiin, kunhan ensin olen ottanut lääkettä. Salainen resepti sisältää Fin-rex kuumejuomaa, sokeria, hunajaa, mustaa viinimarjamehua ja rommia. Takaan, että kohta on poissa pipi ja tauti.

Menen sänkyyn odottamaan yötä. Minä nimittäin tavallaan nautin kuumeisista öistä.

Kun flunssakuume nousee lähelle 38 astetta, alan nähdä näkyjä ja fantasioita. Niissä vilahtelevat kuumat hiekkarannat, rantabulevardit ja kummalliset repliikit. Niissä lyhyissä filminpätkissä liikutaan Kaurismäki- tunnelmissa.

Kun kuume on noussut yli 38, näyt muuttuvat vähän ahdistaviksi. Tulee demarista pressa, taikka pikajuna ajaa makuhuoneen seinästä läpi suoraa sänkyyn.

Kun kuume edelleen nousee, joudun laskemaan korkean viljasiilon kaikki jyvät yksitellen. Yhden yön aikana.

Ja sitten tuleekin jo aamu ja velvollisuudentunto. Sitten raahaudun töihin. Jotta varmasti tervehdyn ja pääsen hautaamaan puolentoista viikon päästä enoani, joka kuoli yskään, nuhaan ja kuumeeseen 80 vuoden iässä.

Laitan tähän teille kuvan. Tuollaisia minä iltayöstä näen. Kroatialais-neito ei tiedäkään, mihin kohta joutuu, kun pääsen pöyhimään häntä unissani. Toivottavasti näemme samaa unta.

Job – porttaali töihin ja onneen

Tuttu mies sai viinan takia tänään kenkää töistä. Taidan ottaa sen vuoksi kohta lasillisen. Se ei helpota minun olotilaani, eikä taatusti helpota hänenkään olotilaansa. Ehkä olisi mukava ottaa lasillinen ja todistaa itselle se, että työpaikka on olemassa, eikä kukaan ole nuuhkinut ilmaa ympärilläni.

Toiselta tutulta meni viikonloppuna miljoona – liikevaihdon yritys alta.

Iltapäivällä pikku tyttö kuoli Raumalla jäähallissa.

Maailma on edelleen raaka ja julma paikka. Yhteismitallista asteikkoa ei tahdo asioille millään löytyä. Eino Leino saattaisi lohduttaa asianomaista, että kun tulee suurempi suru, niin se pienempi häipyy pois.

Kirkko ei juuri mitään osaa asian vuoksi tehdä. Kuollut ei herää henkiin. Yritys ei tasettaan korjaa. Juoppo ei työpaikkaa takaisin saa. Uskovat ihmiset jo ehkä enemmän saavat aikaan. Proviisorikin voi antaa hetkeksi helpotusta. Henki ei haise, suru peittyy.

Mietin tänään pikkutytön perhettä Raumalla. En tunne heitä, enkä tiedä heidän mitään väärää tehneen. Mietin viinanhimon vuoksi työttömäksi jäänyttä miestä. Mietin elinkeinonsa menettänyttä ihmistä.

Juuri nyt, pimeydessä, juuri nyt on turvallista. Mutta aamu tulee kaikkien kolmen tapauksen kohdalla taas ahdistavan pian. Valon kauhut riehuvat sarastuksen koissa.

Aamulla elämä näyttää näille ihmisille räikeästi maalatut huoran kasvot. Aamulla elämä on heille suuri narttu. Aamulla vain vahvat uskaltavat uskoa, että heille käy kuin Jobille.

Job selvisi koettelemuksista ja eli vielä 248 vuotiaaksi. Hän sai 14 000 lammasta, 6 000 kamelia, 1 000 härkäparia ja 1 000 aasintammaa. Job selvisi katkeruudestaankin.

>Kasvatustiede on hyödyllistä ja sitä kannattaa opiskella

>

Ylioppilas, toimittaja ja teinipoikien päiväuni, Maria Guzenina-Richardson on päässyt ministeriksi. Kasvatustieteen maisteri, ja vähän vanhempien poikien päiväuni, Jutta Urpilainen on päässyt valtion rahoja vahtivaksi ministeriksi. Moni muukin on päässyt pitkälle vähäisellä koulutuksella. Niinpä koulutusmäärärahoja voidaan aivan huoletta leikata. Niin kuulemma tullaankin tekemään.

Maatalousministeriksi tulevalla on sentään maanviljelijä tausta. Toivottavasti tuleva ulkoministeri ei ole ihan pihalla asioista. Ja olisi hyvä, jos liikenneministerillä olisi edes ajokortti. Aina muistaakseni näin ei ole ollut.

Tuleva opetusministeri on sentään entinen Murikka- opiston rehtori. Kyseinen oppilaitos on Teiskossa toimiva AY- oppilaitos, jossa opetetaan metallimiehille ay- oppia ja taitoa. Minulla on kunnia jopa tuntea oppilaitoksen ATK- opettaja. Hän on sangen fiksu. Ja tyylikäs. Ja pätevä.

Mutta palataanpa kasvatustieteen maisteri – tutkintoon. Asiasta on hieman kokemusta itselläkin. Kaikkihan alaa vähänkin tuntevat tietävät, että kasvatustiede ei ole ollenkaan tiede, vaan epämääräinen kokoelma julkituotuja uskomuksia ja väitteitä. Kasvatustieteen appro , sanoin kuin aikuiskasvatuksen appro aikoinaan vaativat tenttijältä suurta mielikuvitusta ja sävellystaitoa.

Tenteissä päti hyvä nyrkkisääntö.

Kirjoita kysymyksen vastauksesi kaikki, mitä tiedät kasvatustieteestä ja lasten käyttäytymisestä. Sitten luet vastauksesi.

Jos ymmärsit jotain tekstistä, pyyhi kaikki pois ja kirjoita uudelleen vastaus. Jatka näin niin kauan, kunnes et enää ymmärrä mitään siitä, mitä olet kirjoittanut. Sen jälkeen palauta vastauksesi tentin valvojalle.

Tällä metodilla on saavutettu runsaasti kiitettäviä arvosanoja viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Toivon mukaan uusi valtiovarainministeri käyttää tätä metodia työssään.

>Miksi en voi kommentoida enää ketään ?

>Jos yritän , tämä alusta heittää minut anonyymiksi.

Haluaisin omalla nimimerkillänikin kommentoida teitä.

En muka ole kirjautunut sisään, ja sitten vaikka kirjaudunkin, blogger ei tunnista minua.

Neuvokaa minua.

Muuten taidan lopettaa tämän ja siirtyä taas pöytälaatikko – linjalle.