Kirjoittamisessa on ollut muutaman vuoden seesteinen suvantovaihe.
Olen palaamassa taas ehkä blogimaailmaan, mutta menen vanhalle tutulle blogger-alustalle, josko siellä into ja tuli tarttuisivat taas Tillmannin takinliepeisiin
Jos ette ole loukkaantuneet 10 vuoden tauosta, niin tervetuloa seuraamaan eläkeläisen kauhistuneita kommentteja maailman menosta
https://tillman-maailma.blogspot.com/
Tillman
esipihan veri sekoittuu tomuun
on helppo unohtaa vaikeat saksan sanat
kuljet paahteessa niin yksin
mustien muurien suojassa
hyllyillä temppelin kirjakääröt
kutsuvan sinua köyhäksi
kaikkialle kaikuvat syntisi kimpoilevat
muurista toiseen
löytämättä koskaan porttia
et vielä tiedä sivistyksen maidosta
äitiyden ideasta
proviisori puhui yöllä sekavia
venäjäksi
sen kynnet olivat kokonaan kadonneet
sen silmät olivat rauhoittavista turtuneet
mutta edelleen se huusi
se soitti pelkillä kynsinauhoillaan
soitti mandoliinia yläkerrassa
ikkuna oli yksinäinen ja auki
kadulla kulkija
kantoi omaatuntoa kotiin
ja jossain isoäiti suunnittelee
kauheita
apteekin kissaa ei enää kukaan silitä
se pitää lopettaa !
Mennään siis alaspäin tasossa kuin lehmänhäntä. Tai, no ainakin mennään samalla loivalla hivutuksella kuin Keskustan kannatus poliittisella kentällä.
Tuurin kirjojen imu on silti hyvä. Niitä jaksaa lukea. Jotkut huonot kirjat ovat sellaisia, että niiden arvioiminen ei käy laatuun, koska niitä ei saa luettua loppuun.
Kirjassa osasto Majewski käy Muurmanskiin johtavalla radalla. Mukana on 250 hevosta ja yli tuhat miestä. Hiihdetään umpihankea pitkin korpea, väsytään, tehdään radalla pahaa, niin kuin käsketty on ja sitten tullaan kotiin. Ollaan matkalla tosi väsyneitä ja nähdään hiihtäessä 30 asteen pakkasessa trooppisia perhosia.
Kukaan ei juurikaan kuole matkan aikana. Muutama hevonen kuitenkin menettää henkensä. Joku onneton haavoittuu lentokoneen hyökkäyksessä, mutta muuten näyttää siltä, että retki on tarpeeton ja kummallinen. Rata saadaan korjattua varmasti kohtuullisen pian. Tuhat miestä saa vangiksi kaksi venäläistä sotilasta. Koulutuskeskus rakennuksineen saada tuhottua.
Retken jälkeen kusipäinen kapteeni saapuu sairaalaan joutuneen hyvän komentajan sijaiseksi. Pohjalaisnäkökulmaa saadaan näin laajennettua, vaikka ulkoinen paskiainen ei nyt aivan Helsingin herrojen taikka EU –virkamiesten veroinen uhka olekaan. Kapteeni antaa aivan järjettömän päätöksen, jota kertojan asemassa olevan lähetin esimiehenä toimiva luutnantti lähtee suorittamaan.
Luutnantti ratkaisee esimiehensä kusipäisyyden niin, että vie pikkuisen osastonsa taitavasti ja kuin isä lapsiaan suojellen, kohti exodusta, Sointulaa, kohti teosofista turvapaikkaa. Osasto menee turvaan luonnon helmaan. Siellä saunotaan. Siellä saunotaan edellisen retken liat pois, mutta siellä saunotaan myös tämän uuden retken paskafiilikset pois.
Osasto notkuu erämaassa säädetyn ajan, jonka jälkeen tullaan pois , takaisin omien luo. Paska kapteeni onkin jo ehtinyt saada komennuksen pois, sillä oma ja turvallinen pataljoonan komentaja on saapunut takaisin sotasairaalasta.
Kertoja katselee matkan aikana tähtiä ja miettii valon taivalta vieraalta taivaankappaleelta Rukajärven korpeen.
Ensimmäinen lomapäivä on oikeastaan syytäkin uhrata tämänkaltaiseen kirjallisuuteen. Lopun lomaa voikin sitten miettiä sitä, kuinka monta sivua kirjan lopusta voisi irrottaa omaksi tarinaksi. Tuuri on sen onneksi puolestamme jo tehnytkin.
Kirjan kolmas osa , eli viimeiset 40 sivua, on kohtuullisen ehjä kokonaisuus, josta olisi saanut rakennettua vaikka mitä. Sellaisia tarinoita olisi mukava lukea, ilman 150 sivun esipuheita.
>Tatuoitu baariemäntä analysoi asiakkaalle Salattujen elämien jaksoa. Asiakas oli 35 vuotias mies, joka oli rynnännyt huoneeseensa katsomaan sarjaa.
Hän tuli alas kasvot hehkuen ohjelman loputtua.
Minä ajattelin, että minä laskeudun hotellihuoneesta baariin katsomaan elämää. Tämä mies piipahti baarista huoneeseensa katsomaan elämää.
Tämä maailma on kyllä kummallinen.
Minulle baariemäntä ei osannut analysoida mitään. Hän osasi laskea vehnäoluen hiivat oikein lasiin, mutta olisin kaivannut jotain syvällistä. Olisin kaivannut vaikka yhtä uuttä novellin aihetta.
Ajattelin Mikko Alataloa. Näissä kapakoissa ei todella kuule runoa , ei tankaa.
>
Yhteytemme katosi jo siinä vaiheessa viime talvena, kun hän oli pois joka toiselta tunnilta. Silti hän sai kaikista tenteistä kiitettävän arvosanan. Emme saaneet häneen yhteyttä edes niin, että hän olisi esitellyt meille heikkouksiaan.
Hän oli pois.
Ja jos hän oli paikalla, hän pulisi ja hölötti ja häiritsi opetusta. Hän ei halunnut silloinkaan, että saisimme häneen yhteyttä. Jos pitää omaa showta, toisten yhteydenotolle ei jää enää tilaa.
No, jos hän ei soita aamuun mennessä, eikä vastaa viesteihini, ajan torstaina hänen paikkakuntansa suurimman asutuskeskuksen läpi ja soitan torvea koko ajan, 5 kilometriä.
>
Oman aiemmin tekemän voi toistaa uudelleen ja väittää sitä omakseen. Tämän alueen nuohoojan ei sitä kuitenkaan kannattaisi tehdä. Mutta teki kuitenkin. Olisi kannattanut vaikka naamioitua puolustusministeri Guttenbergiksi.
Residenssin siivoustyönjohdosta vastaava asukas käski minun pilata toinenkin lomapäiväni. Ja hänen. Minulle kävi käsky eilen tilata nokikolari, eli sutari vuolukivi-ihmeen kimppuun.
Olimme ryhtyneet aamu kuudelta jo asian vaatimiin toimenpiteisiin. Huonekalut oli siirretty sivuhuoneisiin, matot kääritty rullalle ja ovet tilkitty samalla systeemillä, jolla kylmän sodan aikana neuvottiin suojautumaan ydinlaskeumaa vastaan.
Nokikolari tuli ja rassasi jokaisen reiän, muljautteli silmänvalkuaisiaan ja kertoi tarinoita, joita oli edellisessä vierailupaikassa kuullut. Sitten hän otti rahat ja häipyi.
Täällä on nyt nokea mustana kerroksena joka paikassa. Siivoustyönjohdosta vastaava henkilö huutaa suureen ääneen sukupuolisanastoa, tasapuolisesti, myönnän, mutta huutaa taukoamatta. Kävin kirjastossa ja kaupassa hakemassa pemmikaania lomalaisille, mutta hittua ja tyrväätä kaikuu jo tuulikaapissa vastaan.
Nokikolarin ei olisi kannattanut kopioida omaa toimintaansa ja ideaansa, vaan olisi kannattanut tehdä aivan kuten joku toinen. Vaikkapa tämä Vilen, Oulusta, joka myös kopioi toisten tekemisiä.
Kasvatuksen saralla meillä on töissä oikein hieno ohjelma sitä varten, että sillä saadaan selville, onko opinnäytetyö omaa tekstiä, vai kopioitua. En ole ohjelmaa koskaan käyttänyt. Omien oppilaiden kieli on niin rupista ja tökkivää, että tunnistan sen jo kaukaa. Silloin harvoin, kun joku jämäkkä kielipuhdas teksti tulee vastaan, huomautan siitä kyllä nuorisolle ja pyydän, että he ystävällisesti laittaisivat merkit ja viitteet kohdalleen ja erityisesti osoittaisivat minulle, mikä osa tekstistä on omaa hengentuotetta.
Tässä siis on nyt talviloman toinen päivä mennyt ketuille. Talossa kiroillaan, huudetaan rivouksia ja syydetään laittomia uhkauksia kaikille lähelle osuville. Edes lintulaudalle ei ole ketään uskaltautunut aamun aikana.
Kiittelin nokikolaria ja sanoin, että Jari Järvelä on kirjoittanut upean kirjan hänen ammatistaan. Kerroin sutarille lyhyesti kirjasta ”Mistä on mustat tytöt tehty?” Nokikolari on enempi musiikkimiehiä, mutta sanoin, että tässä kirjassa on nuori nainen opettelemassa isänsä kanssa tätä ammattia. Nokikolari innostui silmin nähden.
Sanoin, että siinä on älyttömästi fallos-symboliikka, eli piippuja, ja vaginaromantiikkaa, eli nuohottavia reikiä. Sanoin, että siinä on symboliikan lisäksi ihan oikeastikin edestakais- liikkeitä. Sanoin, että nokikolari varmasti pitäisi siitä kirjasta
Kirjoitin lapulle ylös tämän kirjallisen helmen tunnistetiedot. Hän antoi minulle kuitin tästä lomariemusta ja minä ladoin hänelle käteen rahat ja kirjallisen vinkin. Pitänee tarkkailla kirjastossa olevaa Järvelän kirjaa. Se paljastaa minulle kyllä, josko sutari on tarttunut ehdotukseeni ja näpelöinyt ammattiromaaninsa sivut läpi.
>
Kuitenkin on huokea ymmärtää, että esm. vilutus on jotakin muuta kuin se tieto, joka eroittaa tämän aistiman, niinkuin subjektin sillä erää olevan tilan, siitä kylmästä ilmasta, joka objektina sitä tilaa vaikuttaa.[Sielutiede1869-55]
Elontoimitusta seuraavana on tämä tietoisuus yhtä oikeutettua kuin välttämätöntäkin; mutta tietämisen yleisenä muotona se taas ei suinkaan ole tyydyttävää ja täydentekevää. [Sielutiede1869-55]
Sentähdenpä kykenemättömyyttä sitä korkeammalle nousemiseen tavallisesti sanotaan typeryydeksi eli yksinkertaisuudeksi sekä sitä, joka liian paljon uskoo aistejansa ja jonka tieto niin ajan kuin paikankin suhteen ei ulotu niiden aistimusta kauvemmalle, typeräksi eli yksinkertaiseksi. [Sielutiede1869-55]
Niinpä esm. yksinkertaiset ihmiset eivät ymmärrä muuta kuin että aurinko kulkee maan ympäri, että taivaankaari on todellinen kirjovyö j. n. e. [Sielutiede1869-56]
Tätä laatua on sekin entisen akan ihmetteleminen ilman avaruudesta, kun hän, kepillä ulos ikkunasta pistäessään, kummastuneena huudahti: ”Kah paljopa sitä onkin mailmaa, kun vielä tuollakin on!”[Sielutiede1869-56] ”
Lähde:Sielutieteen oppikirja : Ahlman, Ferdinand 1869
http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlman_kirjat/cleven_sielutiede1869_rdf.xml
>Hyvä nuori !
Jos olet kuudentoista, voit huomenna käydä kokeilemassa äänestämistä seurakuntavaaleissa. Paitsi tietenkin, jos olet jonkun seuraavan seurakunnan jäsen, et voi äänestää, sillä näissä seurakunnissa on löydetty hyviä edustajia ilman sinun apuasi.
Ehkä sitten seuraavalla kerralla
Bergö församling
Bromarvs församling
Brändö-Kumlinge församling
Eckerö församling
Halsuan seurakunta
Honkajoen seurakunta
Isojoen seurakunta
Jeppo församling
Karstulan seurakunta
Karvian seurakunta
Kyyjärven seurakunta
Kärsämäen seurakunta
Malax församling
Multian seurakunta
Munsala församling
Oripään seurakunta
Pörtoms församling
Rautjärven seurakunta
Rikssvenska Olaus Petri-försam
Sallan seurakunta
Sammatin seurakunta
Solfs församling
Sulkavan seurakunta
Sund-Vårdö församling
Suomenniemen seurakunta
Tammerfors svenska församling
Vesannon seurakunta
Ypäjän seurakunta
Ålands södra skärgårdsförs.
Övermarks församling
Meillä oli aikoinaan, ennen sinun syntymääsi, presidenttinä Kekkonen, joka oli niin kummallisen hyvä hallitsija, että erään kerran ei tarvinnut vaaleissa asiassa edes kansalaisia vaivata. Muutamissa muissakin yhteiskunnissa ja maissa on edelleen sellainen tapa, että kansalaisten ei tarvitse ääneestää, tai korkeintaan he voivat äänestää yhtä henkilöä.
Mutta, sinulle tiedoksi nuori, tavallisesti vaaleissa on monta ehdokasta ja äänestäjä valitsee niistä omasta mielestä parhaan ja äänestää sitä.
>Olen syonyt
En tieda mita
Vatsani kaipaa kotiin
Parantelen sita Veteraanolla
Huomenna nukun pitkaan ja kayn varaamassa auton
launataina ajan vuorille taas
silla paluu arkeen ahdistaa.
Ajan kaukaisiin kyliin.
ps.
Voikaa hyvin, lukijat
Tillman 