Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Depressio

Torstai on toivoa täynnä

Halukkaat presidenttiehdokkaat kömpivät vähitellen koloistaan. Ritari Iisalon sukulaismies on huomenna mahdollisesti tulossa mukaan kisaan.

Ajankohta on sikäli merkittävä, että samaan aikaan nykyisen presidentin kunniaa käsitellään oikeudessa. Muudan korpisoturi on varomattomasti toimien unohtanut sotilasvalansa velvoitteen ja laukonut virkatehtävissä lauseita, joita ei normaalisti ylipäälliköstä sanota. Seuraukset ovat odotetut ja ansaitut. Korpisoturin olisi kannattanut matkia kk- mies Määttää ja keskittyä ammattinsa substanssiin.

Uuden mahdollisen presidenttiehdokkaan vahvuutena on se, että hänen enomiehistään todella kaksi on ollut ritareita ja kolmattakin ehdotettiin ritariksi, mutta Heinrich ei asiaan suostunut. Uuden ehdokkaan sukutausta on todiste hänen jämäkkyydestään ja suoraselkäisyydestään. Tuskin Suomessa vastaavaa veljessarjaa on ollut. Neljäs eno haavoittui.

Uusi mahdollinen presidenttiehdokas on kovasti natomyönteinen. Ja viriili. Häneltä riittää mielipiteitä sekä oikealle että vasemmalle. Hän on lämminhenkinen ja sovitteleva luonne, jonka parhaat meriitit ovat usein unohdettuja hänen luontaisen vaatimattomuutensa vuoksi.

Jep…. tekstiä tulee taas.

Täytyy sanoa, että näinä sananvapauden etsikkoaikoina mieleni tekisi myös hieman muistella niitä monia sanoja, jolla tämä huomenna esiin tuleva mahdollinen ehdokas on isääni, äitiäni, naapureitani, ystäviäni ja muita maaseudulla asuvia luonnehtinut. Niistä on huokunut suuri ymmärrys ja lämminhenkinen myötäelämisen tuuli, joka on vaikeina aikoina tukenut tavallisen maaseudun asukkaan työntäyteistä elämää aina silloin, kun Maalaisliitto ja Korsimo eivät ole hätään ehtineet.

Jos vaikka joskus on elämä sujunut pellon laidalla tylsästi ja puuduttavasti, tämä tuleva mahdollinen ehdokas on rientänyt aina apuun ja saanut maakuntien ihmisten ajatukset pois mieltä kalvavista asioista ja tuonut tilalle joukon raikkaita ja vilpoisia tuulahduksia.

Maanviljelijäväestöä on enää noin 4 % kokonaisväestöstä. Sellaisessa tilanteessa on hyvin ymmärrettävää, että maaseudun väki solidaarisena on innokkaalla mielellä ja tukee tämän mahdollisen ehdokkaan valintaa presidenttiehdokkaaksi ja edelleen presidentiksi. Koko kansakunnalle olisi siunauksellista, jos yhä useammat pääsisivät osalliseksi tämän valtiomiehen ajatuksista ja mielipiteistä.

Kun kommentoitte, muistakaa, että lämminhenkisesti ja solidaarisesti. Jos ette osaa, katsokaa tekstistä mallia. Se on yllättävän helppoa, kun alkuun pääsee.

>Tuiskussa

>

Vuoren alla tarjosin tupakkaa aura-auton kuljettajalle. Se söi vanhaa filtteriä, asensi lumiketjuja takapyörille ja kiroili. Ajattelin, että tuo ei syö kyllä Aura-juustoa. Tuo se syö heikkona hetkenä suolakurkkua ja sinappia suoraa tuubista.

Kysyin siltä, tiesikö se, että venäläiset syövät suolakurkkujen kanssa hunajaa.

Se sanoi työntävänsä venäläisille suolakurkun perseeseen. Jos ryssä sattuisi nyt tulemaan tänne tuiskun keskelle. Se jatkoi ketjujen asentamista ja näin, että siltä puuttui sormi vasemmasta kädestä.

En kysynyt siitä sormesta mitään. Sillä olisi ollut siihenkin vastaus valmiina ja minä olin jo kyllästynyt yllätyksiin.

Sanoin sille viimein, että A – kirjain muistuttaa pystyyn nostettua lumiauraa.

Se mulkaisi minua, sitten ojan pohjalla makaavaa autoani ja käski minun pitää turpani kiinni. Se sanoi, että sille tulee mieleen aasta Arvo Aalto, helvetin hyvä kommunisti. Sitten se heristi suurta jakoavainta kädessään ja sanoi, että siitä sille tulee mieleen ne kissanpennut, jotka se oli kesällä sillä avaimella tappanut.

Kävelin autolleni ja yritin olla niin kuin en olisikaan

>Väsyttää ja ahdistaa

>

En saanut unta yöllä. Lepakot saapuivat taas klo 2.30 ja loppuyö menikin sitten niiden kanssa seurustellessa. Melkoista potpuria se oli taas, pitkän tauon jälkeen. Ensimmäinen uneton yö on yleensä mielenkiintoinen, toinen jo vähän pelottava ja viimeistään kolmannen jälkeen pitää hankkiutua taas kemiallisen unihiekan pariin. Mr. Sandman on suksinut jonnekin hevon kuuseen ja purkista pitää sen jälkeen apua hakea. Tai pullosta.

Aamulla unisena seikkailin sitten uutissivustoilla ja Googlen syövereissä. Huomasin yllättäen potpuri-sanan johdannaisen päässeen julkisuuteen muodossa, jota en ole ennen tavannut. Potpourri on nimittäin englanninkielellä se rasian mallinen vekotin, joka asetetaan vessaan, jotta miesten pierut eivät haisisi seuraavien vierailijoiden neniin. Naisethan eivät tunnetusti piereskele ollenkaan.

Englannin maalla eräs miespuolinen hammaslääkäri oli laittanut vastaanottonsa vessan hajurasiaan vakoilukameran, jolla hän oli vakoillut naispuolisten potilaidensa hammaslääkärivalmistautumista. Hänelle ei siis riittänyt se, että hän pääsee kurkistamaan potilaidensa salaisuuksia yläpäästä.

No, kaikkia saatanoita sitä tässä maailmassa on. Mitähän paikkaa perverssi gynekologi vakoilisi ?

Muutenkin perjantai on vähän ahdistava päivä tällä kertaa. Minun pitää nimittäin hankkiutua vaateostoksille, koska minun on annettu ymmärtää, että 10 vuotta hyvin palvellut välikausitakki on tullut nyt kiertokulkunsa päätepisteeseen ja se on jo jonkin aikaan totellut kutsumanimeä ”loimi”

Minä ahdistun ajatuksesta, että joutuisin hankkimaan ruskean nahkatakin. Meillä päin lahtari käytti sellaista, kun hän tuli taloon ampumaan sikaa marraskuussa.

Minua ahdistaa myös ajatus vaalean ruskeasta popliinitakista. Minua ahdistaa likimain jokainen ajatus takista.

Minä haluaisin taas kerran itselleni skotlantilaisen öljykangastakin. Mutta tähän hätään semmoista ei mistään löydy. Ehkä lähden Skotlantiin keväällä hakemaan sitä. Tiedän Invernesissä parikin oivallista liikettä. Sitä paitsi, Skotlannista saisi unettomuuteenkin lääkettä.

>Mustissa tunnelmissa

>

Reindeerspotting-Janin kuolinsyy ei ehkä selviä koskaan. Hänen sukunimimensäkin on varmaan oikeasti joku muu, kuin tuo Raideerspotting.

Nyt jokaisella on mahdollisuus itse tykönään miettiä, miten suhtautua Janin kuolemaan ja hänen kadoksissa oloonsa. Jotkut ovat jo sytytelleet kynttilöitä asian johdosta Rovaniemellä.

Onnellinen sattuma lienee varmaan se, että elokuvan DVD tuli markkinoille juuri nyt, loppuviikosta, samaan aikaan kun Jani löydettiin. Tosin, löytäminen on sangen hassu termi, sillä meille ei oltu kerrottu edes hänen kadoksissa oloaankaan. Ne, jotka eivät ole vielä käyneet elokuvaa teattereissa katsomassa, voivat nyt tehdä sen häveliäästi kotonaan.

Kristillisen etiikan ja muunkinlaisen moraalifilosofian mukaisesti minun pitäisi tietenkin surra jokaista lähimmäistäni kuoleman hetkellä, tuntea aitoa tuskaa omaisten puolesta ja rukoilla pojalle parempaa mahdollisuutta tuonpuoleisessa.

Minä olen kuitenkin epäkypsä keski-ikäinen pieru, joka usein sangen raadollisesti ajattelee putkiaivoisesti ja populistisesti. Janin voimavarat eivät riittäneet huumeista irtipääsemiseen. Minun voimavarani eivät riitä kynttilän sytyttämiseen. Jokaisella meistä on heikkoutensa.

Ehkä voin hiljaisuudessa toivoa nuorelle miehelle kaikkea sitä, mitä vielä toivottavissa on, mutta kollektiivisen kynttilämeren luojaksi minusta ei ole.

Suren tietysti huumeiden uhreja ja paheksun syvästi huumeiden välittäjiä ja niitä, jotka huumeita valmistavat ja maahan tuovat. Paheksun myös vilpittömästi julkisuutta ja sen halua ryöstöviljellä Jani ja hänen kohtalonsa omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.

Tämän tapauksen jälkeen olen oikeastaan kaivannut jo muutaman päivän Matti Nykäsen esiintuloa. Nyt olisi tilaisuus lievittää ihmisten pahanolon tunnetta ” ihmisläheisellä” pehmotöppäilyllä. Matti on inhimillinen velikulta, jonka rikosnimikkeet ja toilailut ovat kotoisia, osin jopa arkisiakin ja jonka elämästä voimme olla huolissamme, vaikkapa vain nyt sen vuoksi, että Matin ja kansakunnan välisessä vaihtokaupassa Mattikin on aikoinaan oman osansa sangen reilusti tehnyt.

>Vuoden masentavin päivä

>

Brittitutkimuksen mukaan juuri tämä maanantai on vuoden masentavin päivä. Tämä ”sininen maanantai” kulminoi juhlan jälkeisen tyhjyyden, alati jatkuvan kylmän ilman ja yhä lyhyenä pysyvän päivän yhteiseksi kokemukseksi, jonka vertaista ei taas vuoteen tule.

Allekirjoitan kaiken. Kyllä Brittein saarilla osataan nämä asiat. Tämä päivä on ollut kyllä tosi synkkä ja kauhistuttava. Erehdyin aamulla yhteen kokoukseen ja sekin oli synkkä ja , yllätys yllätys, naurettava samaan aikaan. Kylmät väreet kulkevat vieläkin selkärangassani kun ajattelen aamun palaveria.

No, tyttäreni sanoi pitäneensä hyvät harjoitustunnit aamulla cymnaasin opiskelijoille. Perheen didaktinen riemumieli asettuu tänään siis keskimääräisesti ehkä jonnekin harmaa-asteikon puoliväliin.

Silti mietin edelleen nyt päivän päätteeksi, miksi yhteen päivään voi sulloutua niin paljon ällöttävyyttä, epäonnistumista ja pieleen menemistä ja epätoivoa ? Miksi viikko tolkulla ihmisen eteen annetaan siedettäviä, mukavia, joskus jopa iloisia päiviä, jolloin asiat sujuvat ja ihmiset ovat tolkuissaan. Ja sitten, vuoden masentavimpana päivänä taivas putoaa niskaan, kaikki epäonnistuu, mustaksi maalataan seinät ja munat tervataan.

Tässä päivässä on kuitenkin iso ripaus hyvääkin ollut. Laitoin aamulla päälleni joululahjan. Joulupukki toi siniharmaan neuleen minulle kylmien talvipäivien varalta , ja nyt sitten viimein ajattelin uudistaa sen. Villapaita on lämmin, sopivan napakka ja sen sisällä ihmispoloinen saattaa kestää myös organisatoriset viimat ja huurut hyvin. Päivä on ollut lämmin ja tunteikas. Nuorelle miehelle vielä kiitos siitä, että hän on osannut olla oivallisesti joulupukin apulaisena.

Tänään pitäisi palauttaa sylillinen kirjoja kirjastoon. Varsinkin Käkelä –Puumala on sellainen teos, jonka mielelläni palautan, ja toivon mukaan pysyvästi. Olen sen nyt syksyn ja talven aikana kahteen kertaan tenttinyt ja minusta se on ihan riittävä määrä. Viikonloppuna kehittelimme nuoren miehen kanssa sellaisen akateemisuuteen liittyvän muistisäännön, että jos yliopiston tentissä on tenttikirjana teos, jonka naiskirjoittajalla on kaksiosainen sukunimi, lukemisesta ja tentistä on tulossa hikinen urakka. Toistaiseksi sääntö on pitänyt hyvin pakkaansa.

Tervetuloa lukijaksi BlackBox

>Sunnuntaita kaikille

>

Kuopiossa ja Jyväskylässä tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ikäviä asioista. Molempien kaupunkien lupsakka ja maanläheinen ilme on muuttumassa slummiutuneeksi ja ahdistavaksi. Milloin kuolee kolme, milloin kaksi, milloin taas kaupunki pääsee jonkin inhokkilistan kärkikymmenikköön.
Tillman on kirjoitellut muutamaan otteeseen tästä ongelmasta, joten tässä ja nyt täytyy valitettavasti vain uudistaa se ennustus, että tämä Kuopion tapaus ei jää viimeiseksi lajissaan. Laajeneva avohuolto, lisääntyvä pahoinvointi ja nuorison näköalattomuus ovat avanneet Pandoran lippaan.
Vallitseva arkiajattelun mielipide asiasta on se, että aselakia uudistamalla voitaisi estää tämän kaltainen toiminta. Semmoinen ajatus on mieletön ja populistinen.
Totuus lienee se, että yhteiskunnalla ei ole enää mitään mahdollisuuksia kontrolloida jäsentensä pahenevien olotilojen aiheuttamia ongelmia. Mielenterveystyö on riittämätöntä. Lisäksi siellä käyvät vain fiksut sairaat. Keskuudessamme kulkee suuri määrä ”takarivin taunoja ja tiinoja”, jotka ovat omasta mielestään ihan terveitä ja joiden mielestä ympäristö vilisee erisortin hulluja.
Patologinen johtajuuskin on yleistä, sen määrästäkin tiedetään jotain ja monella on omakohtaisia kokemuksia semmoisesta työorganisaatioissa.
Tillman on nyt kärsinyt kohta 11 vuotta mielenterveyden häiriöistä. Tunnen tämän asian ja alueen paremmin kuin opettamani asiat keskimäärin. Joka kerta kun jossain puukko vilahtaa taikka iskuri iskee nalliin, Tillmanin sydämestä murenee pala.
Uhrin kauhistuttava kohtalo, omaisten suuri suru, teon sattumanvaraisuus ja mielettömyys, mutta ennen kaikkea surmatyön tekijän oma tragedia koskettavat mieltä. Paradoksaalista oikeastaan onkin se, että järkytyksen ohi mentyä voi hetken olla onnellinen siitä että oma sairaus on aisoissa. Itse on selvinnyt voittajana suuresta pahasta mörköstä, joka vaanii aina nurkan takana.
Arkiajattelussa unohtuu ”terveiltä” ihmisiltä oikeastaan kolme asiaa kun he puhuvat mielenterveydestä. Ensiksikin, kukaan ei mielenhäiriötä itselleen vapaehtoisesti hanki. Niin hullua ei olekaan. Voin vakuuttaa. Toiseksi vain osa mielipuolista on kirjoissa ja kansissa. Kolmanneksi on muistettava se, että mielen sairaus voi murtaa isäntänsä niin monella tavalla. Monen kohdalla taakka on niin ylivoimainen, ettei edes hoito pysty heitä pelastamaan. Näitä tapauksia on yli tuhat vuodessa.
Voisin kirjoittaa sivukaupalla x-sukupolvesta, joka syntyi 1980-luvun alkupuolella. Voisin kirjoittaa jonkin verran myös y-sukupolvesta, joka pieninä lapsina joutuu kohtaamaan sen, mitä meillä nyt on edessämme. En kirjoita.
Totean vain sen, että yhteiskunta tulee aina niittämään sitä , mitä se on kylvänyt. Siksi olisikin suotavaa, että ainakaan koululaisten ateriakustannuksiin ja vihanneksiin ei nyt puututtaisi. Semmoisesta pienestä jutusta voisi ihan hyvin aloittaa.
Tervetulo uusille lukijoille; Jamido ja Kaura

>Nyt juuri ei mitään

>

Tänä aamuna tähän päreeseen ei oikeastaan tule mitään. Ainakaan ei tule mitään kovin valoisaa. Olo on tunkkainen ja voipunut. Olen vissiin saamassa kevätflunssan. Tai sitten olen saamassa kevätuupumuksen.

Eikä minulla juuri nyt ole teille mitään kirjoitettavaa. Tulinpahan vain kirjoittamaan sen. Ehkä myöhemmin tänään on jotain, ehkä illalla. Ehkä kirjoitan sitten kun lapsiperheiden köyhyys on poistettu Suomesta. Kuka tietää.

>Hamiltonilla on huolia

>

Uran toinen dopingkäry päättää maantiepyöräilijä Tyler Hamiltonin uran. Hamilton kertoi perjantaina Cyclingnews-nettisivustolle antaneensa kiellettyä ainetta sisältävän dopingnäytteen ja lopettavansa uransa.

Hamilton kertoi saaneensa kiellettyä steroidia käsikauppalääkkeenä ostamastaan masennuslääkkeestä. Hän sanoo sairastavansa masennusta ja pitää sen hoitoa tärkeänä. Hän on vain pahoillaan siitä, että näin nyt petti kannattajansa ja meni osuuskaupan hyllyltä ottamaan tuntematonta ainetta.

Tillman on hoitanut omaa masennustaan apteekkilääkkeillä. Tillman ei tiedä tarkemmin sitä, minkä sortin poweria niissä löytyy, mutta eipähän tässä ole tullut paljon urheiltuakaan.

Useimmissa maissa lääkkeitä myydään apteekissa. Jenkkilässä tosin supermarketin takaosassa on rohtoja aikamoinen valikoima, joten siellä niitä saatetaan nimittää käsikauppalääkkeiksi. Kannattaa kuitenkin kaikkialla urheilijoiden olla tarkkana noiden mäkikuisma -valmisteiden kanssa. Niistä ei koskaan tiedä, mitä hulluruohon juurta niihin on sotkettu.

Tillmanille tosin aikoinaan 10 vuotta sitten annettiin työterveysasemalta semmoiset vinkit masennuksen hoitoon, että pitäisi mennä lenkkitossukauppaan, ulkoilemaan ja juoksentelemaan. Liikuntaa poistaa kaikki vaivat. Hamiltonilla näyttää nyt käyneen niin, että edes kilpaurheilu ei ole pystynyt masennusta poistamaan. Ja sitten masennuslääke lopettaa urheilun. Paradoksaalinen noidan kehä.

>Epätoivoinen aamu

>

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen haluaa yksityislääkäreiden kanssa asioineiden kelakorvaukset pois. Tosin uutinen oli otsikoitu niin, että Urpilainen haluaa yksityiskäynneiltä kelakorvaukset pois. Käsitän kuitenkin niin, että puheenjohtajan todellinen tarkoitus on saada yksityislääkäreillä käyneiltä ihmisiltä kelakorvaukset pois.

Tillman ei rohkene näin kauniina aamuna asiasta sen suurempaa lausua. Lukijat voivat itse tehdä asiasta omat johtopäätöksensä. Minä olen tehnyt jo kauan sitten.

Kun rakas anoppivainajani aikoinaan koki suurenkin onnen tytärtään kohdanneen, kun tämän maatorpan pojan nai, en koskaan hänelle rohjennut kertoa, kuinka vähän sitä huojuvaa metsässä lopulta on.

Kun keskustelee työkavereiden kanssa ruokapöydässä, taikka kahvitunnilla maanviljelystä, karjataloudesta, metsätaloudesta ja maaseudusta noin yleensä, on syytä omata kova nahka ja sitkeä sielu. Useimmille ei mene jakeluun esimerkiksi sellainen perustotuus, että maataloudesta saa nykyään leipänsä emännät mukaan lukien noin 4,5 % väestöstä.

Jos kepulaisia pöljiä siltarumpu- poliitikkoja on eduskunnassa yli kaksikymmentä prosenttia, se hulluus, tekstiviestihölmöys ja omaan taskuun vetäminen on kyllä joidenkin muiden ansiota kuin maanviljelijöiden. Joitakin niistä hölmöistä äänestäjistä toimii myös muissa ammateissa. Useimmat eivät vain kehtaa tunnustaa.

Jutta Urpilainen lupasi viime keväänä valintansa jälkeen kiertää Suomen oppilaitoksia ja tuoda sosiaalidemokratian riemusanomaa kaikille nuorille. No eipä ole Urpilaista näkynyt paljon oppilaitoksissa. Sitä vastoin hän tekee kaunaista kateuspolitiikkaa ja poimii irtopisteitä sieltä mistä niitä on saatavissa.

Viimeksi viime viikolla SAK ja SDP ehdottivat, että metsämaalle on säädettävä kiinteistövero. Heiltä on jäänyt ilmeisesti huomaamatta semmoinen pikkuinen tosiasia, että jos laitetaan MTK, Akava, STK, ja SAK rinnakkain vertailuun, niin lukumääräisesti eniten metsäkiinteistöjen omistajia löytyy SAK:n riveistä.

Kun Urpilainen ja muut eduskunnan ihmiset tekevät meitä kaikkia koskevia päätöksiä, kannattaisi kohtuullisen usein kuitenkin miettiä sitä, mitä semmoinen päätös vaikuttaa ihmisten elämään ja miten semmoinen päätös vaikuttaa kansantalouteen. Näinä vaikeina aikoina.

Useinkaan ei kannata tehdä päätöstä sen perusteella, kuinka paljon päätöksellä voi saada aikaan toiselle menetyksiä ja taloudellista ahdinkoa.

Ja erityisesti Tillmania ihmetyttää eräiden kulttuurisukujen ja oikeistolaispiirien leppymätön kateus ja viha maalla asuvia kohtaan. Joidenkin kohdalla käsitän käyneen niin, että mustanpörssin voita ei ole sodan aikana tarpeeksi saatu, mutta joidenkin viha on kyllä vieläkin syvemmällä ja selvittämätön.

Heidän asuinalueensa kuitenkin kutistuu koko ajan ja olonsa ahdistuu. Jos piirretään Suomen poikki vaakasuora viiva siihen kohtaan , jonka pohjoispuolella asuu puolet Suomen kansasta, viiva asettuu vähän Rauman eteläpuolelle. Se liikkuu kuitenkin 8 -13 km vuodessa etelään. Kun samaan aikaan väkeä muuttaa sinne viivan alapuolelle myös etelästä ja lounaasta, kohta teillä ei ole niin sanoakseni mitään viivan alapuolella. Voitte olla kiitollisia, jos edes yksityislääkäreitä on, joilla kävijöitä voi rokottaa.

Kuten huomaatte, nukuin tosi huonosti. Edessä on espanjan tentti ja joukko tosi hankalia luentoja loppuviikolla. Vinttikamari on taas täyttymässä lepakoista, joten saitte olla tällä kertaa hätäapu-terapeutteina ja ukkosenjohdattimina. Pyydän nöyremmästi anteeksi etukäteen. Varmaan olen useimmissa tapauksissa väärässä. Joskus on vain kirjoitettava se mikä ahdistaa.

>Mopo karkaa pian käsistä autokoulussakin

>

Tillman on lähdössä hiihtämään, sillä viimeiset kelit näyttävät kohta koittavan. Taloudessa on flunssaa ja väsymystä runsain mitoin liikkeellä, joten huomisten töiden valmistelukin vähän takkuaa. On nukuttu ja yritetty välttää tautia levolla ja mehulla. Uskoisin, että hiihtoladulla epäselvyydestä lopullisesti pääsee ja illemmalla tietää jo tarkasti, onko kipeä vai ei.

Yritin keräillä päivän aviiseista huomisille sosiologian luennoille kylkiäismateriaalia, mutta tuskastuin runsauden pulaan. Epätietoisuus yhteiskunnan tilasta raivoaa tulikuumana pätsinä lehdistössä ja netissä. Tillman kihertelee tyytyväisenä. Esimerkkejä on tämän päivän erkkolaisessa niin paljon, että Tillman pärjää niillä omaan eläkeikäänsä asti.

Erityisesti Eero Heinäluoman terästäytymisen lähentelee jo arkiajattelun pohjamutia ja Paavo Lipposen muistelukset ovat kääntymässä kultaisiksi tunnelmiksi, joissa jopa Esko Aholle heltiää lämpimiä sanoja. Minä jäin kaipaamaan vain Erkki Tuomiojan valtionkirkko-kommentteja.

Päivän paras uutinen on kylläkin ehdottomasti se, että Tillmanin perheessä ei ole enää ajokortittomia jäseniä. Tulevaisuuden ajokoulutus nimittäin jatkuu ajokortin saamisen jälkeen vielä niin, että autokoulun opettaja lähtee perjantai-iltana tuoreen kuskin kaveriksi ohjaamaan nuoren ensimmäisiä juoppokuskikeikkoja ja saattomatkoja yön pimeydessä. Mahtaa siinä tulla ajokortille hintaa.

Kuulemma ajo-opetus myös eriytetään. Tytöille annetaan erilaista opetusta kuin pojille. Monet tytöt olivat jo 1970- luvulla sitä mieltä, että autokoulunopettajat olivat liian tuttavallisia ja opetus liian henkilökohtaista.

Se on hyvä kuitenkin, että kepulaisille ei anneta erilaista ajo-opetusta kuin demareille. Muuten kävisi kenties niin, että kokoomuslaiset ajaisivat oikeaa laitaa, kuten ennenkin, kepulaiset roikkuisivat leikkuupuimurilla keskiviivan päällä, kuten ennenkin, mutta demarit ajaisivat vasenta kaistaa.