Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: Blogi

Ihmissuhteet ja tasa-arvo

Löysin rattoisan blogin loman kunniaksi. Siellä ei puhuta Kreikan velkaongelmista, eikä kuntauudistuksesta. Siellä ei myöskään puhuta ammattikorkeakoulujen säästötavoitteista. Siellä puhutaan tiukkaa tasa-arvoasia miesnäkökulmasta.

Henry Laasasen blogiin ” Ihmissuhteet ja tasa-arvo” jouduin vähän kierteellä. Kiitos siitä suotakoon kohta väistyvälle tasa-arvo intoilijalle, Tarja Haloselle, joka oli kuulemma ollut riidoissa ministeri Häkämiehen kanssa ja sitten piikitellyt vielä puolustusvoimien komentajalle hänen nuoresta puolisostaan.

No, aina kun joku ikätoveri on onnistunut pokaamaan alle nelikymppisen yliluutnantti – naisen, asia pitää tietenkin tarkistaa. Vaalea, kaunis ja edustuskelpoinen kaunotar sieltä sitten googlaamalla löytyikin. Mutta sitä kautta eksyin sitten myös tähän Laasasen blogiin.

Eräs teksti sykähdytti jo minua näin aamutuimaan, keskiviikkona. Huoltamo- sivustalla Laasanen oli analysoinut sangen ansiokkaasti sitä, kun Pekka Perusjätkä lähtee baariin etsimään lyhytaikaista avoliittoa.

Asiassa on monta mutkaa ja lopulta tiskillä oleva Jaana vetääkin monessa asiassa pitemmän korren ja Pekka Perusjätkä maksaa seikkailuistaan korotettua tukea, samoin kuin tässä Kreikan tilanteessa.

Mutta nyt nopeasti aamukahvia keittämään ja sitten takaisin Laasasen teesejä tutkimaan. Mitä mielenkiintoista sieltä mahtaakaan löytyä !!!

ps.
Lisätäkseni omaa markkina-arvoani alati muuttuvilla markkinoilla, tuon ilmi sen, että blogin otsikkokuvan naislauman kaunein neito on isoäitini. Hän on se, joka istuu keskellä kuvaa ruskeine silmineen ja viehkeästi tukee leukaansa kädellään.

Kävin vieraissa

Kävin nimittäin päivällä kilpailevassa blogialustassa tutkimassa vähän sen toimintaa. Zepan antaman tiedon innoittamana siirsin jopa koko roskan sinne, kaikki 1660 kirjoitusta. Kommentitkin siirtyivät, tosin ne eivät oikein tunu vielä näkyvän.

Oloni on nyt vähän rauhallisempi. Jos tämä bloggeri hyytyy ja romahtaa lopullisesti, minä olen nyt VKT- asemani varustellut ja nimimerkilläni bunkkerista petipaikan itselleni varannut.

Viime päivinä on näyttänyt kovasti siltä, että Bloggerin VT – asema on jo luhistunut. Salpalinjalle asti en meinaa tämän onnahtelevan blogialustan kanssa raahustaa. Viipuri – Kuparsaari- Taipale asemani on WordPress- alustan turvaama ja takaama. Siellä kaikki on kuitenkin niin uutta ja kummallista, että minun täytyy vähän harjoitella asiaa vielä. Siksi blogi päivittyy edelleen normaalisti tänne Bloggeriin.

Kun sitten lähtö tulee, osoite annetaan erikseen. Olkaa huoleti. Konekivääri ja jalusta on viety jo odottamaan uuteen asemaan, joten niistä ei tarvitse olla huolissaan. Läppäri otetaan ja salasana, jos hatka tulee.

Mutta, kuten sanoin, osoite annetaan kyllä kaikille halukkaille. Hätätilassa uuden blogin löytää myös nimen perusteella. Nimi on nimittäin säilynyt entisellään.

Mutta katsotaan ja odotellaan, mitä tuleman pitää. Kukaties nämä bloggerinkin vaikeudet joskus loppuvat. Kiitos Zepalle ohjeistuksesta ja hyvästä puolustusasemien tiedustelusta.

Periaatteena olkoon, että niin kauan kirjoitetaan, kun yksikin kirjain on vielä lippaassa. Jos VKT- asemasta tulee lähtö, niin sitten tavataan Kauppalehden sivustoilla. Viimeinen oljenkorsi on sitten Herlinin Uusi Suomi.

>Edelleen hyvin kylmää kyytiä….

>

Olin parturissa siistimässä kaljuni ja partani. Olin minulle oudossa ja uudessa parturissa.

Huomenna on nimittäin suuri juhlapäivä, enkä halua olla metsänpörönä, enkä yhdyssanavammaisena perussuomalaisena keskuudessanne. Teen yhdyssanavirheitä, myönnetään, mutta pyrin välttämään alatyylin kirosanoja.

Tänään kirosin kylläkin yksityisesti. Käytin värikästä kieltä ja satakuntalaista erityissanastoa. Ette taatusti halua kuulla. Yhdistelin samaan lauseeseen sekä hammaslääkärin, että gynekologin keskeistä sanastoa.

Parturi ilmoitti, että pankkikortti ei käy. Hän haluaa käteistä. Ajattelin, että hän haluaa merkitsemättömiä ja käytettyjä, mieluummin pieniä seteleitä. Ajattelin, että hän ei rakasta korttipäätettä, sillä se raha menee suoraan tilille ja verottajan tietoon.

Hain automaatista rahaa. Hän pyysi 45 euroa. Siinä vaiheessa aloin puhumaan gynekologi-kieltä. Siinä vaiheessa minusta tuli perus-persu. Melkein kaljun pään ajaminen 6 mm sängelle sähkökoneella on helppo tehtävä. Parran siistiminen samalla koneella on yhtä helppo tehtävä. Aikaa rouvalla meni 28 minuuttia ko. operaatioihin. Hän siis kiskaisi 90 euroa tunnissa puhtaana käteen.

Pyysin kuittia. Kuittivihko oli päässyt loppumaan, joten ajattelin, että rouva saisi oikeastaan vetää kuitin tussilla käsivarteeni.

Meni juhlasta vähän nyt ilo. Meinasin nimittäin siistinä juhlia sitä, että tämä blogi on ollut huomenna pystyssä tasan viisi vuotta. Kirjoituksia on kertynyt vähän yli 1600 kappaletta ja vierailuja tänne on tehty ainakin 163 000. Olisin halunnut kunnioittaa teitä kiinnostuksestanne. Olisin halunnut olla siisti. Nyt olen vain persaukinen.

Toisaalta, minulla menee paljon paremmin kuin tämän valtion silmäätekevillä ja hallitustunnustelijoilla. En halua sotkeutua juurikaan edes sanallisesti. Voivat minun puolestani pitää tunkkinsa !

Samoin olen jättänyt katsomatta jääkiekko-nujakoinnit. Kauhistuttavaa väkivaltaa ja verisiä miehiä on ollut yli sietokykyni uutisvälähdyksissä. Erityisesti muiden maiden pelaajat ovat tietysti sikoja. Nationalismin aallonharjalla on helppo ratsastaa.

Minulla olisi varastossa yksi hyvä anekdootti, joka liittyy makeistuotteeseen, jota nykyään on pakko kutsua nimellä Suukko. Aikaisemmin tuotteella oli pidempi nimi, mutta se muuttui epänimeksi suurten puhdistusten aikana. Anekdootti olisi erittäin hyvä ja liittyisi saumattomasti käynnissä olevaan maahanmuuttaja – keskusteluun.

Gynekologisen parturikokemuksen piiskaamana voisin tietenkin, jos olisin heikko kusipää, kertoa sen teille. En kuitenkaan kerro. Toisin kuin eräälle parturille ja suurelle joukolle äänestäjiä, minulle on annettu vähän moraalia, järkeä ja hyviä tapoja. Mutta erinomaisen hyvän aasinsillan tuo anekdootti tarjoaisi pahan oloni purkamiseen.

Menen juomaan jääkaapille yhden portter-oluen. Se toivon mukaan antaa lämpimän ja säädyllisen unen tässä riistoyhteiskunnan koleudessa. Tosin saatan nähdä yöllä painajaisia parturirouvan mustasta kiiltävästä citymaasturista.

>Ne vahtivat mun juttuja….

>

Pitänee ryhtyä siistimään kirjoituksia ja kertomaan maidosta, maitoämpäreistä ja kaurapuurosta asiallisia tarinoita ja muisteluja. Google on nimittäin ryhtynyt latomaan blogilistalle omalle sivulleni kummallisia mainoksia.

Tänään siellä mm. kysellään ja mainostetaan seuraavia asioita ; Perhe.fi : jätetty, Naisten alkoholismi, alkoholiongelman hoito, etsitkö seksiseuraa ?,Alkoholi, Minnesota-hoito, alkoholiongelma ?, naisten suosimat blogit jne.

Tämä saakelin haistelija ja post-modernin maailman yli –jumala Google pitää google-tilin omistajasta todella hyvää huolta. Tulee mieleen satiiriset dystopia kuvaukset kirjallisuudessa ja filmeissä. Isoveli valvoo ja tekee johtopäätökset nopeasti ja analyyttisesti.

Kävin katselemassa toisten ihmisten blogilista -sivustoja. Ei siellä mainostetaan katkaisua ja terapiaa. Ne toiset kirjoittavatkin cafe-late – juttuja ja kertovat uusista vaatteistaan. No, minä kehuin lauantaina Dressman – ostoksillani, mutta ei Google ole sitä mitenkään huomioinut. Olen ilmeisesti kirjoitellut tänne niin paljon viinanhuuruisia- tekstejä, että nyt sitten parannuksen tekoon ei riitä yksi villapaita-maininta, vaan täällä pitää selostaan omia alushousujaan kuukausitolkulla, ennen kuin laitaan ilmestyy ensimmäinen vaatemainos.

Ei kiitos. Nämä hyväkkäät näköjään keräävät minusta enemmän tietoa kuin osuuskauppa bonuskortin käytöstä. Kauhulla sietää vain ajatella, mitä tapahtuisi, jos sallisi mainokset omalle blogisivulleni.

Tervetuloa lukijaksi Sara Suominen. Kuten huomaat, tällaisen epämääräisen rentun ja hylkiön blogiin sinä nyt olet eksynyt. Toivottavasti lukemisen arvoista riittää.

>On the road again….

>Olen taas kolme päivää menossa työmatkalla jossain Suomessa. Blogi päivittyy huonosti , tai ei ollenkaan , sillä puhelimen näyttö on pieni, näppäimistö hankala ja kerrottavat asiat suuria.

Perjantaina voin maalailla taas jotain kotomaan maisemista ja oloista.

>Edistämistä

>

Suomen kuvaa kansainvälisessä mediassa pyritään vahvistamaan ulkomaalaisten bloggaajien avulla. Elinkeinoelämän Suomi-brändiä rakentava Finnfacts alkaa tuoda Suomeen vierailuille internetissä suosittuja kirjoittajia.

Uutinen löytyy täältä.

Tillman taas odottelee vastaavaa kutsua monista muista maista. Minä olen erittäin halukas kirjoittamaan myönteisessä sävyssä monista maista ja kansoista. On kuitenkin muutamia maita, joiden kutsuun en korviani lotkauttaisi.

Moldovaan minulla ei ole haluja matkustaa, enkä tiedä, osaisinko kirjoittaakaan Moldovan asioista. En usko pystyväni myöskään Venäjän, Valko-Venäjän, Pohjois-Korean, Norsunluurannikon , Meksikon enkä Laosin asioista kirjoittamaan.
Sitä vastoin odottelen suurella innolla kutsua Uuteen Seelantiin, Irlantiin, Andorraan, Belgiaan, New Foundlandiin ja Karibian Neitsytsaarille. Niistä minulla voisi olla paljonkin kirjoitettavaa , kysyttävää ja kerrottavaa. En ole noissa mainituissa maissa käynyt , mutta se ei taatusti estä minua ottamasta kutsua vastaan ja sen jälkeen kirjoittamaan.
Olen valmis myös vierailemaan Pyhämaalla, Keminmaalla, Länsi-Turunmaalla, Pertunmaalla ja Vehmaalla, sekä edistämään kyseisten maiden kunniaa ja kuuluisuutta.
Sitä vastoin minulle tuottaisi suurta tuskaa keksiä ihastuttavia kirjoituksia sellaisista kunnista kuin Iitti, Karttula, Kylmäkoski, Siikalatva, Tyrnävä ja Yli-Ii. Noiden kuntien olisi todella väkevästi tarjottava minulle korruptiota, tarjoilua ja viihdykettä, jotta kynäni alkaisi sauhuta ja tuottaa turistieuroja mainittujen paikkakuntien kassoihin.

Olen muuten viime aikoina edistänyt suuresti Kontulan matkailua ja kuuluisuutta. Kyseinen asumalähiö voisi lahjoittaa minulle vaikka Kontula- paidan, taikka nimetä minut kunniaporvarikseen. Myös oma tori-aukio olisi mukava juttu.

Taannoisen Kiljunen-Kontula kirjoitukseni kutsumana täällä sivuillani on nimittäin käynyt noilla hakusanoilla 150 uutta vierailijaa. Kontulan kaupunginosan kannattaisikin lähestyä kyseistä matkailevaa parivaljakkoa nyt kiireesti ja tuotteistaa tämä suhde ryvettyneen kaupunginosan imagon kirkastamiseksi. Luovutan idean pyyteettömästi ja korvauksetta Kontulalaisten käyttöön ja jään odottamaan kaikkien paikkakuntien ja maiden yhteydenottoja.

>Vaihdoin editorin vanhaan

>Editori on tökkinyt koko päivän.

Anita Konkka antoi minulle hyvän neuvon äsken ja sädämm !!
Tämä toimii taas

Bloggerin vanha editori toimii ilman ongelmia. Vaihdoin uuden (päivitetyn) version vanhaan ja sain julkaistua tekstin Bloggerissa. Vaihdon voi tehdä Bloggerin hallintapaneelin Asetusten lopussa. Vanhassa vara parempi 🙂

Kiitos Anita !

>Taidan olla roisto

>

Nettirasismia ryhdytään kitkemään uusilla määräyksillä ja huolenpidolla. Viharikolliseksi pääsee tulevaisuudessa aika helpolla.

Erityisesti minua mietityttää pari asiaa.

Uusissa määräyksissä tehdään linkittäminen arveluttaville sivustoille kielletyksi. Arvaan, että siitä voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja ja tulkintoja. Voihan olla, että minä esimerkiksi linkitän jonkun arveluttavan sivuston tai blogaajan, ja sanon sivulauseessa, että tämä se vasta suuri syntinen ja paha konna on, älkää vain käykö lukemassa näitä asioita.

Toinen mietityttävä seikka on se, että sisäasiainministeriön poliisiosasto jo nyt seuraa meikäläisen blogia viikottain. Joku sieltä lukee tekstejäni kymmeniä minuutteja joka käyntikerta.

Olenkohan minä jo nyt syyllistynyt viharikokseen ja rasismiin ? Voisivatko lukijat kommentoida minulle, jos teksti on ollut arveluttavaa ? Tietäisin mennä saunaa pesemään suuni saippualla ja korjata asenteeni.

Tietysti siellä sisäasiainministeriön poliisiosastoltakin voitaisi ottaa yhteyttä ja huomauttaa, että pienempää suuta sen kirjoittelun kanssa.

Eniten minua oikeastaan huolestuttaa se, kuka laittaa laillisen ja laittoman välisen raja-aidan kohdalleen ?

Lahtisen sanoja siteratakseni ” Saksan mallia se  tarkoittaa !” . Enkä puhu nyt nykysaksasta

>Un mil textos

>

Tämä on tuhannes Tillman-kirjoitus. Olen kovasti hämmästynyt tästä merkkipaalusta, mutta niin vain näyttää käyneen, että kun 2,5 vuotta sitten tajusin tämän mahdollisuuden, grafomania, intohimoinen kirjoittaminen on miestä sen jälkeen vienyt.
Hyvänä apuna on ollut hullu maailma ja kummalliset tapahtumat. Tänään esimerkiksi erkkolaisen nettisivuilla on uutinen, johon olisin alkutaipaleella tarttunut innolla ja irvistellyt heitä sydämen kyllyydestä. Nyt olen tullut vanhaksi, väsyneeksi ja sarkastiseksi.
Mäntyharjussa on ehkä vettä, soraa taikka uraania, mutta kun hölmöillään taikka lähdetään liikenteeseen, se tehdään Mäntyharjulla. Tämä erkkolaisen toimittajille tiedoksi. Ero on suurin piirtein sama, jos Tillman sanoisi, että olen nyt kusella, taikka sanoisin, että olen nyt kusessa.
Muutenkin kiitän luojaani, että en ole enää tämän Suomen suurimman iltapäivälehden tilaaja. Näinä aikoina väestölle voisi kertoa muitakin tärkeitä asioita , kuin jonkin haudan sortumisen, suntion kohkaamisen ja papin ammattitaidottomuuden.
Mutta minulle tämä kaikki on merkinnyt loputonta ihmettelemisen aihetta ja kirjoittamisen vimman purkamista itsestäni. Olen toistaiseksi ollut blogini kanssa hyvin onnellinen ja nautiskellut tästä kaikesta.
Hämmästyttävä määrä ihmisiä on vieraillut tekstien äärellä. Päivittäin kävijöitä näyttäisi olevan noin 150 ja vierailuja enemmän.
Kirjoitusten taso on ollut kirjavaa ja täytyy heti myöntää, että suurin funktio niille on ollut lepakoiden häätö omasta päänupista. Olen ollut laiska vierailemaan toisten sivuilla ja vielä laiskempi kommentoimaan. Olen oppinut perhanan itsekkääksi. Pahoittelen sitä.

Olen kiitollinen kaikista vierailuista ja kommenteista. Olen tavannut teistä harvat, mutta monet tunnen jo erittäin hyvin ja läpikohtaisin. Te olette taitavia sanankäyttäjiä, arkielämän sankareita ja suunnattoman kiinnostavia ihmisiä kaikki.

Tätä kautta eräs ihminen on pyytänyt runokirjaansa yhtä minun valokuvaani. Tätä kautta kirjailija Jari Järvelä kommentoi arviotani hänen kirjastaan.

Silloin oli syksy ja satoi vettä. Kuljin leuka pystyssä monta päivää niin, että meinasin hukkua sieraimiin tunkeutuvasta sadevedestä.

Tätä kautta olen löytänyt rikkaan maailman, jonne pääsee päivittäin seikkailemaan. Tekstiviidakon Tartsanina on oikeastaan kiva olla. Kiitos vielä siitä teille.

>Lauantai-illan melankoliaa

>

Kaipaan vähän Maalaisen blogia. Olen nyt ainakin kuukauden ihmetellyt sitä, että miksi uusia päreitä ei myllystä tule. Mistä johtuu hiljaisuus ?

Tänään kävin sitten kokeilemassa blogin viimeistä blogimerkintää ja huomasin blogin muuttuneen suljetuksi ; vain kutsutut pääsevät sisään. Sellainen vähän ahdistaa. Tulee semmoinen olo, että olenkohan tehnyt tai kirjoittanut jotain typerää ja blogin pitäjä on vetäytynyt lähipiirinsä pariin.

Myönnän, että olisi erittäin mukava taas lukea pitkiä linkkilistoja, kertomuksia ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja ennen kaikkea kaipaan sisäpiirin tarinoita vaihtoehtoliikkeestä. Minä jopa nautin siitä että Maalainen oli silloin tällöin sukset ristissä joidenkin kirjoittajien kanssa. Semmoinen kuuluu oleellisena osana julkaisevan ihmisen vaivoihin ja risteihin.

Minulla ei ole osoitetta, josta pyytäisin lukuoikeuksia, mutta Maalainen, jos luet tämän, olisin vailla niitä oikeuksia, mikäli semmoiset voitaisi minulle myöntää. Ja mikäli tekstiä edelleen blogiin ilmestyy.

Minut saa toinenkin asia alakuloiseksi. Niin kutsutut paremmat blogin kirjoittajat käyttävät usein hyvinkin provosoivaa kieltä ja kun sitten heitä kommentoi, tuloksena on joko hiljaisuus taikka provosoituminen. Provosoituminen on tervetullutta, hiljaisuus kummallista.

Minä käytän joskus itsekin hiljaisuutta välineenä silloin kun vastaaminen on vaikeaa, taikka mahdotonta. Minä saatan provosoitua mielelläni mutta usein voin myös vetäytyä kuoreeni. Yleensä häviän nämä provosoitumisottelut parin kommenttikerran jälkeen, enkä pysty pitkiin jankkaus-ketjuihin. Harjoitus kuitenkin tekee varmasti mestarin. Yritän kerta kerralla pitää yllä kommenttiketjua kauemmin ja kauemmin.

Olen erittäin huono ja laiska kommentoimaan toisten blogeihin. Jos niin tapahtuu, tiedätte, että asia on ollut minulle tärkeä ja iso. Sitä vastoin mielelläni pidän yllä keskustelua omien kirjoitusteni perässä. Yritän vähentää koko ajan tuota laiskuuttani toisten blogeissa ja olla aktiivisempi

Mutta Maalainen, minä vähän kaipaan kirjoituksiasi. Olenko ainoa ? Missä olet?