Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Kategoria: ahdistus

Ruotsin prinsessa ratsastaa O.K. Corrallin talleille

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu ja Ruotsin kruununprinsessa pääsivät haistelemaan ulkoilmaa samana päivänä. Timo Soini taas sai ulos suustaan sammakon. Opetusministeri on onneksi ollut koko päivän hiljaa, joten hänen suustaan ei ole tullut mitään. Hän on ollut ilmeisesti hanttihommissa

Sammakon jälkeen Timo Soini on laskeutunut paaston aikaan, eikä suostu enää päästämään suustaan yhtään mitään. Soinin suustaan päästämä Bobrikov siis elää ja voi hyvin.

Nikolai Bobrikovia ammuttiin tunnetuin seurauksin Senaatin portaikossa Päivin nimipäivänä vuonna 1904. Tämä päivä, kesäkuun kuudestoista, on hyvin merkittävä päivä. Samasta kesäkuun päivästä nimittäin kertoo James Joycen mestariteos Odysseus.

Kyseinen päivä oli merkityksellinen Joycen elämässä. Muutamaa päivää aikaisemmin hän oli huomannut Dublinin kadulla viehättävän nuoren naisen, johon oli oitis heti silmittömästi ihastunut. Tämä nainen, Nora Barnacle, oli aluksi pitänyt kirjailijaa jonninjoutavana onnenonkijana, mutta jo kesäkuun 16 päivä tämä nuorikko oli viimein suostunut tapamaan kirjailija Joycen. James oli tapaamisen yhteydessä puhunut kuin Runeberg, sillä seurauksella, että hän oli heti tuona päivänä, ensitapaamisen yhteydessä nk. ”saanut pesää”. Tieto pohjautuu Wikipedian ilkeämielisiin huhuihin.

Päivä teki sen vuoksi suuren vaikutuksen Joyceen. Hän ei ollenkaan ollut kyseisenä päivänä kiinnostunut kaukaisesta Suomesta ja kenraalikuvernöörin ampumisesta. Joyce ilmeisesti laukoi itse aivan toisenlaiseen maalitauluun tuona päivänä. Ja siitä päivästä hän sitten päätti tehdä suuren mestariteoksensa.

Kirjassa myös mainitaan kaukainen murha.

Joyce lähti aikoinaan pakoon ahdasmielistä katolilaisuutta. Hän meni Sveitsiin ja kuoli sinne. Samalla hautausmaalla makaa myös Elias Canetti. Ja hänestä taas minä en saa aikaiseksi minkäänlaista aasinsiltaa Timo Soiniin, jääkarhunpentuun enkä myöskään ruotsalaiseen prinsessaan. Olen kadottanut otteeni kirjoittamiseen ja olen kadottanut blogin ulkoasun. Ja itsekunnioitukseni. Taidan muuttua tuntemattomaksi epähenkilöksi.

Tiistaina vaimo vaihtoi autonsa toisenlaiseksi. Minulla itsellänihän on vain polkupyörä ja Kawasaki, ei autoa ollenkaan. Meidän perheen autot ovat olleet ainakin 20 viimeistä vuotta vaimon nimissä. Nyt kun ajan oudolla autolla, joka on outoa väriä ja outoa merkkiä, olen muuttunut epähenkilöksi. Kukaan ei yhdistä minua ja outoa autoa toisiinsa. Tunne ulkopuolisuudesta on vahva ja vaikuttava. Tuntuu siltä, että kun ajan kadulla, olen ratsumies 1800 – luvun villissä lännessä ja ratsastan tuntemattomana Tombstonen kaupunkiin juuri kun O.K. Corralin taistelu on alkamassa. Kaikki muut ovat kiinnostuneita jostain muusta. Olen hetken nyt kaiken ulkopuolella.

Tai sitten skitsofrenia on viimein saapunut.

Ylävirtaan


en näe enää rintamaa,

pimenee

lennän yön ja päivän rajalla, suuliekit sammuvat

Jumala on sytyttänyt joella kalastajien lyhdyt

kohta hän antaa kalat ilmi

yksi kerrallaan

Aamuyö


hän toistaa hiljaa korvaani

materian peräkkäisyys

ei se ole muuttuvaa


usko niin

maailma on,

jos kerran Aristoteles niin sanoo


hän väittää, että oliot kuulevat siitä

säädetyn ajan kuluttua,

aamuisin


kultainen Tuomas tulee ja luokittelee sielut

hän seisoo keskitiellä,

tarjoa kaikille oppeja relaatioista




Deux ex machina

Valtakunnassa on käyty jotkut vaalit, joissa hyvin ovat pärjänneet seuraava presidenttimme ja Timo Soini. Alaikäiset ovat saaneet sanoa oikeistolaisen mielipiteensä, kun eivät vielä oikeasti saa äänestää.

Päättäjien asemassa olisin vähän huolestunut. Nuorison idoleina ovat oikeistolainen mörökölli ja katolinen populisti. Varsinkin vasemmiston silmäätekevien on syytä olla asiasta vähän huolissaan. Vasemmiston yhteenlaskettu kannatus tulevina vuosina vaaleissa jäänee alle 20 prosentin, kukaties alle 10 prosentin

Minäkin olen vähän helkkaristi huolissani. Se tuleva yhteiskunta, jossa muutaman eläkevuoden saatan elää, tulee olemaan julma ja kova maailma köyhille, muunmaalaisille, kehitysvammaisille, vanhuksille ja kaikille niille, jotka ovat toisten jaloissa tarpeettoman pitkään.

No, nykynuoriso tulee tietysti järkiinsä. Minun nuoruuteni kommunistit ja sosialistitkin ovat tulleet järkiinsä. Melkein järkiään. Mutta silti minä kauhistelen ja mietin sitä, millainen on tulevaisuutemme tilanteessa, jossa nuorison radikalismi on pirstaloitunut populismiin ja vihreän liikkeen marginaaliryhmiin. Kansakunnan nuorison parhaimmisto miinoittaa sitten kokoomuksen oikean laidan.

Toivo onkin asetettava niihin jotka eivät äänestä. Toivomme olkoon salihousumiehissä, reinotossu – miehissä, pissistytöissä ja ABC-markettien ylipainoisissa lylleröissä. Toivomme asuvat vanhoissa bemareissa ja siwan kaljajonoissa.

Se, että tulevaisuudessa maasta puuttuu vasemmisto, voi pitkässä juoksussa olla valtakunnalle nk. paskajuttu. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että minä haikailen työväenluokan ja ammattiyhdistyksen perään. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että piru meidät nokkii, ellei maassa pystytä pitämään edes alkeellista vasemmistoa hengissä. Sellaisessa valtatyhjiössä käy aina niin kuin valtatyhjiöissä on tapana käydä. Joku muu tulee ja ottaa sen tilan itselleen.

Siitä taas seuraa se, että yhteiskunnassa lisääntyy sellainen meno, joka esimerkiksi Jyväskylän seudulla tällä hetkellä laittaa veren kiertämään ja valumaan. Joka toinen päivä joku laittaa toiselle puukkoa kylkeen.

Jos ihmisellä on työtä, asunto, alkeellinen toimeentulo, ja vähän ihmissuhteen kyrsää imeskeltävänä, niin ihminen kyllä osaa elellä ja olla ihmisiksi. Mutta jos tämä nykymeno yltyy, me ollaan hävitty tämä peli. Selviytymisen hintana olen valmis sietämään jonkun sorttista vasemmistoa ja ay- liikettä. Pitkässä juoksussa se on meille hyväksi. Sillä edellytyksellä, että ko. puolueet onnistuvat haalimaan eturiveihinsä enemmän sellaisia ihmisiä, joilla olisi alkeellista kykyä hieman esikarsia sitä, mitä suustaan päästävät ja julkisuudessa tekevät. Eikä vasemmiston nyt kannata ottaa mallia Kimmo Sasista. Eikä Jukka Vihriälästä.

Ps.

Neljä päivää aikaa varsinaiseen vaalipäivään. Aina ennen on osattu kaivaa joku oivalohtander komeroiden kätköistä. Odotan mielenkiinnolla, joko on ote herpaantunut ? Yleensä torstai on se päivä ollut, jolloin jotain kummallista vielä yritetään. Peukut pystyyn. Saadaan tästä vielä kunnollinen kreikkalainen näytelmä. Jumalat nostetaan näyttämölle deux ex machinalla.

Lupaus



leipäjonossa jääkiekkonuoren isä huutaa kannustushuutoja

lupaa voittoa nälkäisille

oman pelin kautta

koko omaisuus autotallin pahvilaatikoissa

nuorisokirjojen kertomukset huokailevat paremmasta

vaihtoa ei kuulu,

makaronit loppuvat, ollaan elämän b-pisteessä

pulut sekoavat siipiinsä, tekevät katsomossa aaltoja

maalivahdin ottaa pois, vielä on maitoja jäljellä

lupaa pastorille

kyllä lenkit kestää !



Kumisaappaat kiehuvassa puurossa


suurlakossa on mahdotonta tarkastaa rivien uskollisuus

tiedämme vain

niin messiasta tulee hallita kuin näkkileipää

hienotunteisesti ja varoen

muuten jumalansa joku hylkää

mielenliikkeitään hämmentää kuin nakkikastiketta

ja utopia kulutuksesta loppuisi

joku pyyhkisi kaatuneen pohjoiskorealaisen sekahedelmäsopan maahan

ja kiitospäivän kalkkuna ajaa pahat henget uunista ulos

Igelgott und Gott mit uns

Tämänpäiväisen uutisen mukaan mustiin pukeutunut mieshenkilö oli hermostunut metrossa kehitysvammaisen matkustajan levottomuuteen siinä määrin, että oli ryhtynyt roimimaan tätä onnetonta teleskooppipampulla Siilitien ( Igelgottsvägen) ja Herttoniemen (Hertonäs) välillä. Miehestä on saatu hyvää kuvamateriaalia.

Seinäjoella 23 vuotias naisihminen ei ollut suostunut antamaan rahaa sisältävää veskaansa ryöstäjälle, vaan oli roimassut konnaa käsivarteen puukolla ja vielä ottanut konnan omaan merkkiinsä viiltämällä konnan korvaan pari koloa.

Härmässä nuorimies taas kyllästyi kiusaamiseensa ja pisti nuorta naista lukioluokassa puukolla.

Kaikesta päätellen yhteiskunta on nyt joutumassa maksumieheksi 1990- luvun laman huonosta hoidosta. Ne, jotka ovat eläneet lapsuutensa ahdistuksessa ja epävarmuudessa, ovat nyt juuri putoamassa yhteiskunnan uusliberalistisilta kärryiltä. Kovempi yhteiskunta on ehtinyt tekosensa tehdä, vaikka Ben ( vaikea kirjoittaa sukunimeä) onkin jo hädissään vaatinut inhimillisempiä otteita yhteiskuntaan.

Nyt olemme tilanteessa, jossa entisten nuorten lapsista otetaan noin 16.000 lasta vuosittain huostaan. Siis niiden 80- luvun alussa syntyneiden, lapsuutensa 90 – luvun vaihteessa eläneiden lapsia otetaan noin 16.000 kappaletta vuositatin huostaan. Huostaanotetuista lapsista aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain noin 1000 miljoonan euron menot. Media ja persut kirkuvat ja kauhistelevat Kreikkaan meneviä tukirahoja. Samaan aikaan kukaan ei edes hätkähdä sitä, että me laitamme tuon summan joka vuosi omien ongelmien laastarointiin ja paikkaamiseen. Se näyttäisi valtaapitävien mielestä olevan täysin normaalia.

Koulukiusaaminen on aika huono selitys kaikkeen. Allekirjoittanutta kiusattiin koulussa alaluokilla säälittä ja tuskallisesti. Sellainen jättää pysyvät jälkensä, mutta sellainen ei normaaleissa olosuhteissa saa ketään tappajaksi. Sellainen näkyy vieläkin kirjoituksissa ja olemuksessa, mutta hyvällä onnella siitä selviää. Kiusattu vannoo tietenkin kostoa, mutta lopulta hänelle syntyy hentoaavistus siitä, että kiusaajan osa tässä maailmassa on narsistin pitkä tie ihmisrauniolta toiselle. Ja lopulta huomaa, että vihdoinkin, kaikki kiusaajat makaavat hautausmaalla taikka linnan sellissä.

Hätkähdyttävä määrä opiskelijoista on pikaisen mielenterveystuen tarpeessa. Enempää en voi kirjoittaa, sillä silloin jo syyllistyisin opettajalle moitittavaan puheeseen. En voi kirjoittaa yksityiskohdista, mutta voin vakuuttaa, että tilanne on muuttunut viimeisten 5 vuoden aikana kammottavaksi.

Kaikkien kohdalla rankaiseminen ei enää ole helppoa. Härmän puukkopoikaa on kaavittu rekan nokasta arkkuun sen verran, että omaisilla olisi jotain edes hautaan kannettavaa. Maallinen tuomiovalta ei enää häneen yllä. Kaikkien osapuolien omaiset…. no te tiedätte. Toivoa ei yöunista ja levollisista vanhuuden päivistä ole.

Igelgottsvägenin teleskooppipamppumies on ehkä maallisen tuomion tavoitettavissa. Kehitysvammaisen hakkaaminen indikoi kuitenkin aika suurista häiriöistä sekin. Kukaties hänkin on oikeuden käden ulottumattomissa. Ehkä hän on syyntakeeton.

Varman tuomion saa seinäjokinen nainen, joka oli puolustanut itseään ja rahojaan puukolla. Ryöstäjäkin toki jotain saa, mutta uskoisin niin, että yhteiskunta ei henno jättää rankaisematta sitä siviiliä, joka tarttuu puukkoon ja itseään ryhtyy puolustamaan. Uskoisin niin, että voi vielä joutua kustantamaan uuden berberin ja tekokorvalehden konnalle. Ja hyvä niin.

Mitä siitä tulisikaan, jos kaikki kulkisimme filerausveitsi hihassa ja nyrkkirauta kädessä. Nyt jo näyttää siltä, että joka toisella on sattumalta matkassa jotain kättä pidempää. Erittäin kiinnostavaa olisi tietää se, mitä esimerkiksi omilla opiskelijoilla on huomenna repussaan kun he tulevat luennolle.

Pahoittelen kirjoituksen brutaalia ja synkkää sävyä. Härmän tapaus on palauttanut mieleeni koulukiusaamiseni, tämä päivä ja huominen palauttivat mieleeni nuorten opiskelijoiden kauhistuttavat ongelmat ja televisiossa esiintyneet presidenttiehdokkaat ja heidän puheensa ovat saaneet mieleni em. asioiden suhteen surulliseksi.

Täysi armahdus




nato tulee autiomaahan luokseni

pelastamaan ihmisen lasta

jonka sydän on kuukauden polttanut kannabista

kolmannella linnavuorella

vasemmalta katsoen



kuningatar on merkinnyt lampaansa huonosti

sekaannus ainoa turvamme

joki pelastajamme

liha laulaa

vehnäjauho varisee viiniin

kirjurit mittaavat miekkojen nesteet

yöllä kaksisataa spitaalista vartijaa

kulkee hiljaa laulaen pitkin kaupungin kattoja.

Laatujärjestelmä toimii joulunakin

Joulu on hankalaa aikaa niille, joilla muutenkin on hankalaa. Eräs viime viikolla valmistunut opiskelija näyttää juhlapyhien rasituksessa luhistuneen sen verran, että opiskelupaineitten helpottaessa on päättänyt joulupäivän kunniaksi lähestyä ”todistuksen” muodossa sähköpostin välityksellä koko opettavaa henkilökuntaa. Kaikki opiskeluasiat eivät kuluneiden vuosien aikana ole ilmeisesti sujuneet aivan opiskelijaa tyydyttävällä tasolla. Hänellä on paha mieli. Nyt sitten meillä opettajillakin on paha mieli.

Minulla on siinä mielessä asiasta erittäin paha mieli, että sain häneltä hänen purkauksessaan kiitettävän arvosanan 5. Kun se yhdistetään niihin tosiseikkoihin, että opiskelijan toiminta palautteen antajana on outo ja myös ajankohta on vähintään kummallinen, ellei sitten peräti moitittava, asiasta voidaan päätellä se, että hänen kykynsä arvioida hyvää ja huonoa opetusta on myös vajavainen. Siinä mielessä tuo hänen antamansa vitonen auttamattomasti vähän haalistuu ja epäilemättä joutuu muun opettajakunnan silmissä outoon valoon.

No, onneksi valokaapelia pitkin ei tullut epätoivoinen isä taikka äiti. Peruskoulupuolella sellainen on kuulemma normaalia ja sangen yleistä. Jokainen vanhempi ja isä ja äiti on perinteisesti ollut asiantuntija sen suhteen kuinka didaktiikka puree juuri heidän jälkikasvuunsa.

Anteeksi kun pyhän päivän iltana kaadan kaikki niskaanne, lukijat. Luoja, eli Taivaan Isä sekä hyvä kasvatus minua varjelkoon siltä, että kuna päivänä laittaisin kovin suuren postituslistan ohjaamana liikkeelle mieleni liikahduksia ja lepakkojeni muuta kellotapulielämää. Siis laittaisin liikkeelle työyhteisön taikka opiskelijoiden suuntaan.

Te lukijani, olette vapaata riistaa. Jokaisen olkapää on potentiaalinen nojaamisen kohde. Jokainen täällä vieraileva alistuu siihen mahdollisuuteen, että itken täällä mitä kummallisimpia asioita. Teen sen, koska pidän teistä.

Taidan lopettaa työpostin lukemisen vapaa-aikana. Sellainen voisi olla fiksua ja siistiä. Tillman@suomi24.fi päivystää 24/7. Ainakin taidan yrittää sitä.

Ahdistaa..

Tänään töpeksin töissä. Mikään asia ei mennyt säädyllisesti ja välillä näytti siltä, että minusta on tullut vastuuntunnoton hölösuu, joka kompasteli koko päivän lillukanvarsiin. Mahtoi ihmisiä huvittaa ja harmittaa.

No, jos ihminen tässä iässä nukkuu kolme tuntia yössä ja yrittää sitten tehdä täyden työpäivän, jälki on saman kaltaista kuin kuntaministerillä, kun hän on rajannut Suomen kunnat uusiin puihin. Juosten kustua.

Me miehet voimme kuitenkin juostessammekin yrittää piirtää hankeen vaikkapa nimemme, taikka kirkkoveneen kuvan. Naisten kohdalla juosten kustu saa hyvin brutaaleja muotoja ja piirteitä.

Mahtaa nyt maakunnissakin olla unettomia kuntapäättäjiä. Jotkut kunnat olivat jääneet kartoissa valkoisiksi. Niissä ei ilmeisesti enää ole mitään toimintaa tulevaisuudessa.

Länsi-Turunmaa on muuttanut nimensä samassa rytäkässä sitten, ei suinkaan Itä-Edamiksi, vaan jälleen kalkkikivitehtaaksi.

Odotan riemulla sitä, kun Alastaro ja Ylistaro yhtyvät. Siitä tulee jo melkoinen kunta. Luulisi se kuntaministeriä hivelevän. Hyvä olisi myös, jos Noormarkku, Pomarkku, Söörmarkku ja Kaasmarkku yhdistettäisiin. Nimien logistinen harmonia suorastaan vaatii tuon kaltaisen kunnan muodostamista. Samoin pitäisi nopeasti yhdistää Ii ja Iitti. Hyvin tuntuvat sointuvan yhteen.

Myös Merijärvi ja Merikarvia synkkaavat hyvin yhteen. Puhumattakaan Hämeenkyrö ja Hämeenlinna.

Huonoa huumoria, myönnetään.

Puhutaanpa ilonaiheista. En vissiin loukannut tänään ketään kovin pahasti. Luulen ainakin niin, vaikka olinkin täysin mäntti tänään töissä.

Toinen ilon aihe oli se, kun poika soitti ja kertoi kokemuksistaan uudessa asuinkaupungissa.

Ja kolmanneksi, sain tänään uuden tietokoneen työhuoneeseeni. Asensin sen ihan itse piuhoihin kiinni. Sen jälkeen asensin siihen tulostusyhteyden ihan itse. Hämmästyttävää. Silti minusta tuntuu paskalta ja silti minusta tämä päivä on ollut hirvittävä sarja epäonnistumisia.

Tästä nyt kuitenkin mennään jotenkin vain yli. Otsanahkaa rypistämällä tästä ryömitään huomiseen milli kerrallaan.

Syyskuun kuudennet päivät ovat olleet minulle aina hankalia päiviä. Syyskuussa olen munannut ja epäonnistunut aina.

Syyskuussa kaikki epäonnistuu. Kuntaministerinkin olisi kannattanut odottaa lokakuuhun.

Huomennakin on listalla hankalia asioita, joita joudun työstämään vielä monta vuotta. Lokakuussa kaikki helpottaa. Lokakuussa kaikki sujuu jo niin kuin Strömsössä.