Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: joulukuu, 2015

Töissä

Laitoin juuri äsken uuden vuoden tervehdykset työtovereilleni. Latasin verkkoon seuraavan  periodin lukujärjestykset. Jos kerran minun pitää välipäivät vääntää tahkoa, voin kai minä vähän ripotella myös suolaa.

Minä aloitan uuden  kurssin. uudessa opetussuunnitelmassa  on paljon uusia juttuja, joita  naiset ovat ministeriössä ja  koulutuskuntayhtymässä  miettineet. Erityisen  hyvin 50 vuotiaat naiset tuntuvat tietävän sen asian, mikä vähiten kiinnostaa 17 vuotiasta nuorta miestä.

Olin yhdessä bencmarking tilaisuudessa, jossa  minun oppilaitostani yritettiin sparrata tuleviin muutoksiin. Tilaisuus oli mielenkiintoinen 62 vuotiaan  seniilin   vanhan miehen näkökulmasta. Kaikki sparraajat olivat noin 40 -50  vuotiaita  naisia, jotka tekivät  lujaa  kasvatusuraa ja joiden kotona joku hissukka lataa vuorotellen astioita ja pyykkiä  kahteen koneeseen. Ja  kuulijatkin olivat  naisia. Melko moni oli liikkeellä myös ilman   vihkisormusta.

Ja minä en ymmärtänyt mistään yhtään mitään, sillä naiset puhuivat ihan outoa kieltä, josta en saanut mitään selvää.

” Yhteisessä tutkinnon osassa arvosana annetaan erikseen myös tutkinnon osan  osa-alueelta, mutta tutkintotodistukseen ja  todistukseen suoritetuista  tutkinnon osista merkitään kuitenkin vain yhteisen  tutkinnon osan  arvosana, joka muodostuu osa-alueiden  osaamisen  arvioinnin  yhdistelmänä ”

Minä teen  nämä  nämä työuran viimeiset pari vuotta niin hyvin kuin osaan ja sillä lailla  kun osaan. Katsotaan sitten, mihin se riittää. Mitään erityisen hyvää vuotta ei taida  seuraavastakaan tulla.

 

Amanda

Silmiini osuu tämän tästä  julkisuudessa  nimi  Amanda Harkimo. Ymmärrän, että hän  on jonkin sortin  julkkis, koska  hänen tissinsä  kohtaavat silmämunani ja saavat aikaan  näköhermoissani  kondensaattorin purkautumista  muistuttavan  ilmiön.

Ymmärrän, että hän on kuuluisaa Hackman sukua suoraa alenevassa polvessa, ja että sitä kautta ei varsinaisesti ole pakko leipää ansaita nk. otsa hiessä.

Isoäitini äiti oli myös Amanda. Häntä kutsuttiin  lempinimellä  ” Manta” . Luulen, että siihen aikaan moni muukin  Amanda oli Manta. Naapurissa oli Välimäen Manta.

Hän asui susiparina mäkitupalais-tölliä  Nurmisen Iisakin kanssa. Hänessä saattoi olla  paljon tätä Amanda – ominaisuutta, kuka  sen tietää.  Tämä   Harkimon Mantakin  on kuulemma  harrastanut ryhmäseksiä. Rauha vaan hänen tisseilleen, kuka niitä sitten onkaan puristellut.

Kirjoittaja valmistautuu  henkisesti uuteen vuoteen ja seuraavaan  tissi – pimuun. Niitä kyllä piisaa, se on selvää. Kun heidät kuvataan laajakulmalla alaviistosta, syntyy vaikutelma, että  he olisivat aikuisen kokoisia ja mittaisia. Tissitkin  näyttävät jotenkin keinotekoisilta ja mahdottoman suurilta.

Puheita on kumminkin edelleen aika vaikea modifioida.

Raketit

Urheiluseurat myyvät vuoden lopussa ahkerasti ilotulitteita. Tarkoitus on tietenkin hyvä: toiminnan tukemiseksi pitää saada varoja ja ilotulitteiden kate on riittävä siihen tarkoitukseen.

Hankitut varat auttavat urheilutyön tekemistä ja  urheilussa pärjäämistä. Sillä tavalla nuoret  voivat  harrastaa hyvien asioiden  parissa kasvamista ja sosiaalistumista. Heistä  syntyy uusia raketteja urheilun tähtitaivaalle.

Urheiluharrastuksen ja  ilotulite-innostuksen  maailmat kohtaavat toisensa kauniisti ja helposti.

Se nousee korkeammalle kuin muut. Se  räjähtää värikkäämmin kuin muut. Sen vaikutuskuvio on laajempi kuin  muiden. Sen tuottama ihastus on  suuremmoinen ja voittaa muiden tarjoamat. Urheilussa ja ilotulituksessa voi  loukkaantua jos ei huolehdi kunnollisista välineistä.

Katselijan osa on  helppo. Ilotulittajan  osa on  helppo. Sisäiskertomuksen  tarina  arveluttaa.  Helpompi se on  tietysti ilotulituksessa. Urheilussa usein vaikea ja raadollinen

 

Tauko

Joulun välipäivät on  mukava viettää töissä. Päivä ihan pitenee silmissä. Kyllä lunta jo saisi  tulla …… Turvapaikanhakijat tuovat meille rikkautta… Auttaminen on  ihmisen sisälle rakennettu mekanismi…Anneli Auer on syyllinen mutta  olosuhteiden pakosta syytön.  Tai  on syyllinen  johonkin murhaa  pienempään….

Ajattelin, että jos pidän kirjoittamisessa taukoa, kliseet katoavat  pois ja pelastun niiltä. Niin ei näytä käyvän. Sairaus kaataa vuoteeseen, opiskelija haukkuu kyrpänaamaksi , joulukuusi ilmestyy sisälle  lopulta ja joulukinkku  loppuu viattomien lasten  päivänä. Kliseistä ei pääse pakoon, ei sitten millään.

Olo on kuitenkin aika jumalainen. Teen  kevään lukujärjestyksiä. Se työ antaa minulle paljon valtaa ja voimia. Valtaa asettaan  monien ihmisten maanantaiaamut työntäyteisiksi ja  valtaa  vapauttaa  perjantai joltakin kristallinkirkkaaksi puoli-vapaapäiväksi.

Olen miettinyt tauko-teemaa paljon viime aikoina. Tauko  tarkoittaa tavallaan vetäytymistä ja pakoa. Joku aloittaa tauon  tammikuussa  tippojen suhteen. Joku muu kilojen suhteen. Minä pidin  taukoa sanojen suhteen. Ja saatan minä pitää edelleen taukoa sanojen suhteen. Tämä kirjoittaminen ei nimittäin tunnu kovinkaan luontevalta, eikä minulle sopivalta. Sellainen ajatus on  hiipinyt mieleen.

Kaverini päätti pitää auttamisessa taukoa. Hän jaksoi  puuhailla SPR – organisaation turvapaikka/ pakolaistoiminnassa  kolme viikkoa, kunnes sanoi  minulle pitävänsä  taukoa.

Minun tekisi mieleni pitää taukoa opettamisesta ja etenkin  opetuksen strategisista  toiminnoista.

Minulla on  noin  tällä hetkellä noin 100  toisen asteen opiskelijaa. Heistä yksi toivotti minulle,  Hyvää Joulua ! Hän oli erityisopiskelija, joka  kahden lauseen puhelun aikana  käytti  kaksi   ” helvetti”- sanaa ja  kaksi ” saatana” – sanaa, sekä joitakin sidesanoja. Hänen puhelunsa oli kuitenkin joulun kohokohta. Se oli ainoa opiskelijan jouluntoivotus. Se ei ehkä  muodoltaan ollut ihan ortodoksinen, mutta tunnetta siinä oli enemmän kuin Turun kaupungin joulurauhan julistuksessa.

Luultavasti  erityisopiskelijan  tervehdys on aiheuttamassa se asian, että saatan  ryhtyä taas minäkin elämään säädyllistä elämää.

Siunattua  joulunaikaa teillekin, näin  myöhästyneenä.