Ihon synti

by Michael Tillman

Vastaanottokeskuksissa on ryhdytty  keskustelemaan siitä, pitäisikö keskuksissa  työskentelevien suomalaisnaisten  kiinnittää huomiota pukeutumiseensa. Vieraita kun taloon tulee, on hyvä tietenkin laittaa parasta päälle ja siistiä ylle.

Keskustelussa on mietitty  paljon sitä, kuinka paljon naisen ihoa saa olla  näkyvissä, jotta kaukaa tullut miespakolainen ei koe oloaan rauhattomaksi eikä vaivautuneeksi. On ajateltu niin,  että jos ei nyt ihan kaapua ja huntua  päälle pistettäisi, niin ainakin olisi hyvä, jos käsivarret ja tissirotko peitettäisi, jotta  nuorten miesten  yöuni vastaanottokeskuksessa olisi rauhallista ja  hillittyä sekä heidän uskonollisen agendansa  mukaista.

Hieno homma. Kannatetaan.

Olisi kiireesti saatava myös semmoinen sääntö ja laki, että amistytöt pukeutuisivat  säädyllisesti , jotta lehtoria hirvittäisi  niin älyttömästi. Ei tahdo tulla opetuksesta mitään kun napa on paljaana  ja stringit paistavat kolme tuumaa farkkujen vyötärön yläpuolelle. Amispoikien  persevako ei sekään tuo mieleen seireenejä taikka enkeleitä.

Minä haluaisin pitää töissä pikkutakkia. Sen kieltää vaimo. Sellainen takki  saattaisi lopullisesti tunkea meikäläisen  työyhteisön ulkopuolelle. Eläkeiän kynnyksellä yhteisö valmistautuu muutenkin jo siihen, että TUO  lähtee kohta.

Olen  varovaisesti  ottanut  viime aikoina kantaa tapahtumiin ja asioihin ja päivän  polttavaan talouskeskusteluun. Olen ryhtynyt pitämään punaisia Dresmann -farkkuja. Ajattelin, että jos Nalle on niillä saanut rahaa ja vaikutusvaltaa, niin kukaties minäkin.

No, turhaan olen pitänyt. Kukaan ei ole edes huomannut niitä. Vaimokin ihmettelee.

Advertisements