Omituinen aika

by Michael Tillman

Olin hetken pois. Palaaminen tähän maailmaan tuntuu  ankealta ja kauhistuttavalta. Luen  lehtiä ja lööppejä, mutta en  ymmärrä, mitä niissä lukee. Melkein 90 vuotta vanha mies ajaa  pysähtymättä 500 kilometriä läpi Suomen. Eläkkeelle jäävä  poikakodin   ohjaaja tapetaan. Joku Immonen puhuu suunsa puhtaaksi. Kreikka ei maksa velkojaan.

Haluan takaisin  toukokuun alkuun. Haluan pois tämän  kesän.

Cumuluksen   vastaanottovirkailija lupaa  minulle  kolme litraa murrosikäisten poikien jalkahikeä. Ne menevät kaikki  hissiin, vaikka  ovat urheilijoita. Jos ne  juoksisivat portaita  kerroksiin, ne eivät enää illalla jaksaisi  juoda kaljaa. Hotellin keittäjällä on mahasyöpä. Hän kertoo minulle siitä kun tuo  uuden astian munakokkelia aamupalapöytään. Ulkona Matti ja Liisa ovat lähdössä Lapinlahdelle Onnibussilla ja istuvat  sen penkillä pelosta kankeina. Riittävätkö rahat perille ??? Tuleeko Tuusniemellä tuuli ja tempaa bussin  Jehovan Todistajien taivaaseen ? Jäävätkö  hillat poimimatta ?

Syöpä väijyy Juankoskella. Tiedättekös sitä. Siinä torilla, pienellä taiteilija Leskisen aukiolla,  se väijyy ohikulkijoita. Se  puutosi siihen Safkan kitarakotelon sivutaskusta. Se syö asfalttia ja lörtsyjä ja odottaa  sekin taas toukokuuta

Joku Immonen puhuu pöydässä neekereistä. Se on  nuori poika, jonka äänenmurros  lähti vasta toissapäivänä Äänekoskelle uuden sellutehtaan työmaalle.

Ja minä kaipaan toukokuun alkua ja minä kaipaan  porilaista kahdella  sipuli-teemakkaralla. Minä kaipaan…

Advertisements