Nevan kuningatar

by Michael Tillman

Seikkailin  muutaman päivän  Pietarissa. Seikkailu on tässä iässä  mukavaa ja samalla  vaatimuksista vapaata. Voit ihan huoleta olla  eksyksissä taikka ummikkona. Kuolemaa pahempaa  ne eivät voi tarjota.

Pietarilaiset  antavat  turistille tilaa ja aikaa. On rentouttavaa   olla kielen ja kirjaimien suhteen  ihan pihalla. Se eristää sinut kaikesta maallisesta hälystä ja  auttaa sinua keskittymään itse oleelliseen. jos  sinulla on  vessahätä Pietarissa, sinun on melkein pakko ottaa selvää siitä, missä se vessa on ja kuinka sinne pääsee.

En opetellut yhtään kirjainta. Minulla oli mukanani kartta ja kavereita. Ystävälliset venäläiset auttoivat  valokuvien ottamisessa ja neuvomisessa ja hymyilemisessä. Nopeasti tajusin sen, että jos vaikka  nuoret metrossa nousivatkin salamana pystyyn ja antoivat  minulle istuinpaikkansa, juuri  niin he säilyttivät arvokkuutensa  ja  henkisen vahvuutensa. Minä koin olevani siinä penkissä  vanha länsimainen pieru, jolle  venäläinen nuori opettaa ja näyttää kulttuurin  laatua ja ikää.

Ei siis verinaarmua. Olut oli hyvää ja ruoka oli  ok. Rakennukset olivat  kauniita. Puistoissa suutelevat  pariskunnat saivat lehmukset hiljaa värisemään ja ulkopuolisen huokailemaan.

Kokemuksesta  toipuminen kestää kuukausia, jopa vuosia. Luultavasti käy niin, että suhtautumiseni  heihin  muuttui nyt peruuttamattomasti. Minä  kadehdin aikaa, jolloin esivanhempani Karjalan kannaksella  imivät   estottomasti  vaikutteita suuresta  metropolista. Minä ymmärrän nyt hyvin sen, miksi minä pidän borssikeitosta , blineistä ja smetanasta. Se kaikki on  geeneissäni.

En ryhdy dosentti Bäckmaniksi. Pois se minusta. Minä ryhdyn  ystäväksi ja ihailijaksi, jolle jää oikeus  kommentoida, olla eri mieltä ja vaikkapa  vihastua, mutta taas pian leppyä.

Olin sunnuntaina paikallisen   ev. lut. kirkon jumalanpalveluksessa. Esirukouksessa  piti  rukoilla  älyä ja  viisautta  Putinille ja Duumalle. Ajatteln ensin, että  mutisen siinä kohtaa jotain epämääräistä. Samassa  kuitenkin oivalsin, että juuri niin minun tulee tehdäkin. Juuri  viisautta ja ymmärrystä minun pitääkin rukoilla  näiden  ihmisten johtajille. Venäjällä kun on aina  ollut tapana se,  että kansa on saanut  itseään kehnommat johtajat.

Mainokset