Kaverit

by Michael Tillman

Lomalla kuuluisi kuulemma nukkua pitkään ja venytellä vuoteessa tavallista kauemmin. Minä heräsin jo viideltä. Niin käy aina, kun tiedossa on jotain erikoista ja merkittävää.

Tänään käyn moikkaamassa kavereitani. Odottelen tässä, että marketti aukeaa. Ostan muovikassillisen  hautakynttilöitä ja tankillisen  dieseliä. Ja pitkiä tulitikkuja. Lähden matkaan kevein matkavarustein ja  kierrän juttelemassa kavereille kuulumiset. Sellainen  on tietysti vähän itsekästä, koska  se tuottaa minulle iloa ja rauhoittaa mieltä. Toisaalta, vaikka  kukaan kavereista ei minulle  ääneen vastaa, haudan takaa kuitenkin monet asiat  tulevat mieleeni ja  niistä on  mukava kavereille muistutella ja kertoa.

Näitä paikkoja on jo ihan tarpeeksi. Yöreissu tästä tulee, mutta tällä kertaa vaimo ei yöreissun perään kysele. Hän  saattaa  ihmetellä  aikuisen miehen  riittejä, mutta ääneen hän ei sitä sano. Hänen keskisuomalaisessa  traditiossaan  haudoilla käynti on  normaali ja  tavallinen  asia.

Kaksi uutta hautaa  on  talven aikana  kierrokselle kaivettu. En tiedä, löydänkö niitä,  sillä hautausmailla ei hyviä karttoja yleensä ole  olemassa, enkä päässyt   näihin hautajaisiin. Monet ihmiset sitä paitsi haudataan nykyään hiljaisuudessa .On suunnistettava   kirkkomaalla sen mukaan, missä päin  uudemmat kivet ovat. Ja kysyttävä ihmisiltä.

Yhden kaverin tuhka on siroteltu hänen  syntymäkotinsa  metsiin. Siitä kohdasta  ajan vain autolla ohi. On kunnioitettava vainajaa ja osattava kohdata hänet yhtä eleettömästi kuin hän on halunnut oman matkansa päättää. Hänen kohtaamisensa on tavallaan  helpompaa. Hän on  joka päivä kaikkialla luonnossa ympärilläni. Koko ajan.

Mainokset