Arkiajattelua

by Michael Tillman

Isoäitini sanoi minulle usein, että ihmistä vaivaa Vanha Aatami.  Ajattelin pienenä, että mummu tarkoitti perkelettä tai paholaista  taikka  jotain semmoista, joka Johanneksen ilmestyskirjassa seikkailee ja kilpailee  Bruce Willis -kuoman  kanssa  epäjärjestyksen aikaansaamisessa.

Myöhemmin olen huomannut, että Mummu tarkoittikin arkiajattelun- saatanaa, joka pienen ihmisen sisällä alvariinsa myllertää ja  tyhmiä ja yksinkertaisia asioita höpöttää. Ja  laumasieluiseksi  saa.

Tajusin sen kahdesta asiasta.

Ensinäkin,  Mummun  suvun sukututkimusta  lukiessa  törmää joka toisella sivulla punakaartilaisiin ja  muihin  yllytyshulluihin ja  murhamiehiin. Tuollainen kummallisista  ja hölmöistä asioista innostuminen on minulla  geeneissä. Aikaisemmin aina luulin, että olen kaheli ja kummallinen. Nyt tajuan, että en sille asialle mitään voi. Mummun suvussa on monta plutonaa   samanlaisia  haihattelijoita kuin minä. Nyky Ukrainassa  minun sukulaiseni  menisivät sekaisin,  kun eivät osaisi päättää, kumpien hullujen riveissä  intoaan  piiskaisivat  orgasmiin.

Toinen asia, joka sai minut havahtumaan tässä ” vanha-aatami – asiassa” oli  rouva Auerin vapauttava tuomio hovioikeudessa.

Huomasin nimittäin jälleen oudon ja harmillisen  piirteen itsessäni. Olisin halunnut  oikeuden päätyvän arkiajattelun mukaiseen tuomioon. Puistattaa oikein, mutta niin minä vain  hengessäni ajattelin. Perusteena  oli sitten hatara risupesä erilaisia  uskomuksia, joiden  mukaisesti  ajattelin, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä  tuomittu nainen  pystyy myös tappamaan.

En rohkene avata enempää arkiajattelun  sammiota.

Työni eritysiopiskelijoiden parissa on tässä suhteessa erityisen  dualistista ja  bipolaarista. Sitä kautta on mahdollisuus kurkata ihmiselon  ongelmakenttään niin syvälle, että happi  välillä tuntuu loppuvan. Usein lopputulema on se, että kun asioille ei mitään voi, niin turha on yrittää edes murehtia niitä. Kun rouva Auer  kerran  kohta vapautetaan ja  vapaana kuitenkin samaan aikaa  on  yhtä erikoisia ihmiskohtaloita ja yhtä onnettomia  nuoria, sivustakatsojan on  sivuilleen vilkuilematta  yritettävä varjella itseään ja läheisiään,  viitattava kintaalle  monille kristinuskon keskeisille suosituksille ja käskyille ja pitää itsensä vain turtuneessa ja  loukkaantumattomassa tilassa.

Erityisen kauhistuttavaa on ollut seurata eurooppalaista  sotaa kaikkine julmuuksineen. Erityisen kauhistuttavaa on ollut myös seurata  uskonnollisen vihan  leviämistä  Euroopassa. Tappajien kasvot ovat kivettyneet ja kylmät. Turha on  sosiaalipsykologien  selvitellä syitä. Ainakaan minulle. Olen  päätynyt  yksinkertaiseen  ja helppoon ratkaisuun.

Ihminen on pohjimmiltaan paha.

Advertisements