Tuoksuva elämä

by Michael Tillman

Rakennusliike on  ahertanut saunassa ja kylpyhuoneessa maanantaista asti. Muisto suihkusta on  etääntynyt  minusta. Olen  shamaani, joka on  langennut  esi-isien  kera loveen ja  joka kokee sivilisaatiolle  vieraita asioita, eli  pystyy kuulijoille ja  kanssaihmisille selittämään sen, miltä  silloin tuntuu, kun ei pääse kahta kertaa  päivässä suihkuun.

Tuntuu ihan hyvältä. Iho ei hilseile. Sitä ei tarvitse raapia, eikä rasvata. Vaatteet tuoksuvat  aivan kuin niiden sisällä olisi ollut ihminen. Olo on levollinen. Elämä muistuttaa 1960 – luvun  maaseudun elämää.

Olen saanut tästä kaikesta kustannusarvion ja projektin aikaohjauksen  perusteella myös nuolivuokaavion  summittaisen  keston. Olen näitä nähnyt teoriassa paljon, kun olen opiskelijoille  projektiharjoituksia MS – project – ohjelmistolla teettänyt. Kuitenkin vasta nyt kaikki se  on  saanut lihaa luiden päälle. Nyt olen kiinnostunut siitä, josko urakoitsija  löytäisi  resurssitasauksia ja sisäisiä varmuusmarginaaleja, joita  rukaamalla pääsisin   säädyllisessä ajassa omaan suihkuun ja saunaan.

Työpaikalla on suihkuja. Töihin  voi mennä jo klo 6, joten  siellä on oikeastaan aika mukava lotrata työnantajan vettä ja aistia heräävän työpaikan raksahtelua. Ja ihmisten puheita käytävällä. Ja pelätä, että siivoojatäti tulee siivoamaan puhuhuoneet ja suihkuhuoneen ja pesemään lehtorin  selän.

Tänään käytävällä kuului ranskan kieltä.  Sellainen saa  hikisen ja  likaisen miehen  likaisiin ajatuksiin ja kaipaamaan Pariisiin. Vieraita on  20. Yhdeksäntoista heistä on ralliautoilija Sebastian Loeb -klooneja ja se ainoa nainen muistuttaa Sylvie Vartania. Laitan  lukijoille Sylvien  kuvan  muistin virkistämiseksi. Laitan vähän lauluakin, jotta pääsette tunnelmaan.


 

Koko iltapäivä meni Sylvien ja nuortenmiesten isäntänä.  Unohdin hetkeksi jopa remonttimiehet ja paljaat kylpyhuoneen  seinät. Oloni oli hikinen ja upea.

En puhu  sanaakaan ranskaa, eivätkä vieraat  puhu  englantia. En ainakaan saa siitä mitään selvää. Piirrämme  kepillä lumeen kuvia ja kerromme  toisillemme ajatuksiamme. Minulle siinä toimessa lankesi  todellisen shamaanin  kunnia ja asema.  Törmäsimme nimittäin paikkaan, jossa  yöllä kettu oli lumihangessa kävellyt ja  vaaninut hangen sisällä kiepissä nukkuvaa  teertä. Selitin Sylvielle hangella käydyn taistelun elämästä ja kuolemasta. Näytin, miten kettu oli maannut  metrin päässä linnusta. Näytin, miten lintu oli murtautunut ulos hangen sisältä ja lopuksi näytin, miten  linnun siipien  hangelle jättämät jäljet  vääjäämättä todistivat, että lintu on päässyt pakoon ja on jossain nyt  valmiina kevättalven soitimeen ja rakastumiseen.

Kun kaiken tämän heille selitin ilman yhteistä kieltä, olin  entistäkin  hikisempi, mutta samalla  hyvin kunnioitettu suomalainen  tietäjä, intiaani ja erämies. Kaikki katsoivat  CAMEL farkkujani ihaillen. Olin huomaavinani, että heidän sieraimensa levisivät aavistuksen ja he  yrittivät kaikki aistia sitä tietäjän ja erämiehen tuoksua, joka minusta  leijaili.

Mainokset