Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: helmikuu, 2015

Kaverit

Lomalla kuuluisi kuulemma nukkua pitkään ja venytellä vuoteessa tavallista kauemmin. Minä heräsin jo viideltä. Niin käy aina, kun tiedossa on jotain erikoista ja merkittävää.

Tänään käyn moikkaamassa kavereitani. Odottelen tässä, että marketti aukeaa. Ostan muovikassillisen  hautakynttilöitä ja tankillisen  dieseliä. Ja pitkiä tulitikkuja. Lähden matkaan kevein matkavarustein ja  kierrän juttelemassa kavereille kuulumiset. Sellainen  on tietysti vähän itsekästä, koska  se tuottaa minulle iloa ja rauhoittaa mieltä. Toisaalta, vaikka  kukaan kavereista ei minulle  ääneen vastaa, haudan takaa kuitenkin monet asiat  tulevat mieleeni ja  niistä on  mukava kavereille muistutella ja kertoa.

Näitä paikkoja on jo ihan tarpeeksi. Yöreissu tästä tulee, mutta tällä kertaa vaimo ei yöreissun perään kysele. Hän  saattaa  ihmetellä  aikuisen miehen  riittejä, mutta ääneen hän ei sitä sano. Hänen keskisuomalaisessa  traditiossaan  haudoilla käynti on  normaali ja  tavallinen  asia.

Kaksi uutta hautaa  on  talven aikana  kierrokselle kaivettu. En tiedä, löydänkö niitä,  sillä hautausmailla ei hyviä karttoja yleensä ole  olemassa, enkä päässyt   näihin hautajaisiin. Monet ihmiset sitä paitsi haudataan nykyään hiljaisuudessa .On suunnistettava   kirkkomaalla sen mukaan, missä päin  uudemmat kivet ovat. Ja kysyttävä ihmisiltä.

Yhden kaverin tuhka on siroteltu hänen  syntymäkotinsa  metsiin. Siitä kohdasta  ajan vain autolla ohi. On kunnioitettava vainajaa ja osattava kohdata hänet yhtä eleettömästi kuin hän on halunnut oman matkansa päättää. Hänen kohtaamisensa on tavallaan  helpompaa. Hän on  joka päivä kaikkialla luonnossa ympärilläni. Koko ajan.

Lähdemme kaupungille, mutta sitä ennen…..

Kuvassa oleva käsi ei ole  minun käteni. Se on jonkun  pitkän peniksen omaavan miehen  käsi. Terveyslehden julkaiseman  tieteellisen tutkimuksen mukaan on nimittäin niin, että jos  etusormi on  kovasti lyhyt verrattuna nimettömään, miehellä on vastaavasti sitten ” se ” hyvin pitkä ja ekstra plussana vielä sitten komea ulkonäkö.

Blogin pitäjän etusormi  näyttäisi  olevan  kuvan tilannetta huomattavasti lyhyempi. Etusormeni olottuu vain  keskisormen  viimeisen nivelen kohdalle, kun taas  nimetön näyttää  olevan melkein keskisormen pituinen.

Hmm….

Tämä asia  muistuttaa sitä evoluution reliktiä, jonka avulla voi baaritiskillä päätellä sen, josko puhuteltu neitokainen olisi  kiinnostunut puhuttelijasta ja tämän  etusormen pituudesta. Nimittäin…

Kun seuraavan kerran  puhuttelet tiskillä vierasta naista, katso tarkkaan kuinka tämä reagoi. Jos tämä kääntää vain päätään, kuullessaan sinun  äänesi, siirry eteenpäin ja  puhuttele toisella puolella olevaa naista. Jos taas puhuteltava kääntää koko yläruumiinsa  sinuun päin, toivo ei ole kokonaan menetetty. Jatka  siinä tapauksessa puhumista. Tarkkaile samalla kiinteästi  naisen leukaa.

Jos huomaat leuan nousevan millin taikka pari,  asia on nk. kypsää kauraa. Jos leuka pysyy paikoillaan , taikka laskee  hivenen, käännyt taas  toisella puolella istuvan  naisen puoleen ja aloita  alusta.

Leuan kohoaminen  on ikiaikainen relikti niiltä ajoilta, jolloin naaras näin paljasti urokselle herkimmät  osat  ruumiistaan, eli kaulavaltimot. Näin  leukaa kohottamalla naaras  edelleen nykypäivänäkin kertoo urokselle sen, että  olen sinun, tee minulle mitä tahdot.

Alta kulmiensa naaras kuitenkin samaan aikaan vilkuilee  etusormeasi, joten pidä se kokeen aikana kaiken aikaa kuitenkin näkyvissä, vaikka  Mersun avainten vieressä

Ihmisen pahuus

Jatkamme  vielä aiheesta  ” Ihmisen pahuus ja  sisällämme asuva Vanha Aatami” Ehkä  oheinen lehtiuutinen jopa vahvistaa  ajatusta sisällämme  jylläävistä perisynnin  kuohuista. Korostan, että kyse ei ole nyt  minun eikä kenenkään muunkaan erityisopiskelijoista, Emme siis sotke asiaan  koulutuspolitiikkaa, koulujärjestelmän arviointia, emmekä ko. nuorten  kotikasvatusta. Lähdemme olettamuksesta, että pahuuden basilli on  heihin  aikojen alussa  istutettu, tai se on jossain ABC-ravintolan pöydässä muhinut ja siitä heihin hypännyt.

Paikallisten nuorten tekemä kyyditys oli koitua joensuulaisen jalkapalloilijan kohtaloksi Viitasaarella lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Nuoret heittivät vähissä vaatteissa olleen pojan autosta ulos järven jäällä. Poika ei tiennyt missä oli, ja minne mennä löytääkseen joukkueen majapaikkaan.

Nuorukainen oli lähtenyt paikallisesta ravintolasta tuntemattomien automatkaan. Hänellä ei ollut päällysvaatteita mukanaan.

Poika kertoi soittaneensa jossain vaiheessa hätänumeroon ja pyytäneensä sieltä apua. Hätäkeskus ei voinut auttaa, koska poika ei pystynyt kertomaan edes sitä, millä paikkakunnalla hän on. Hätäkeskuksesta vahvistetaan, että poika oli useamman kerran yhteydessä heihin. Hätäkeskuksen mukaan poikaan ei saatu järkevää kontaktia. Häntä kehotettiin hakeutumaan lähimpään taloon.

Kukaan ei tiedä, miten poika selvisi ihmistenilmoille, mutta aamuyöllä viiden jälkeen Viitasaaren keskustassa sijaitsevassa omakotitalossa herättiin koiran haukuntaan. Talon emäntä katsoi ikkunasta ulos, ja huomasi kädet koukussa tärisevän nuorukaisen seisovan pihamaalla.

Poika huusi värisevällä äänellä apua ja pyysi päästä lämpimään.

– Poika oli läpimärkä ja umpijäässä kun saimme hänet sisälle. Vaihdoimme märät vaatteet kuiviin ja laitoimme pojan nukkumaan, kertoo talon emäntä.

Pojan pelastanut nainen on vahvasti sitä mieltä, ettei nuoren puheita ollut otettu vakavasti.

– Poika oli humalassa, mutta kyllä tämän hätä olisi pitänyt ottaa todesta. Ilman koiran herätystä olisimme varmasti löytäneet pojan aamulla paleltuneena hangesta. Hänet heittele jättäneiden teko on käsittämätön, mutta kuulin, että Viitasaarella liikkuu porukka, joka harrastaa tällaista.

Poliisille ei ole tehty asiasta rikosilmoitusta.

Keskisuomalainen 24.02. 2015

Pihtipudas ja Viitasaari on totuttu  tuntemaan Keski-Suomessa paikkakuntina, jossa raavaat miehet  pätkivät liettualaisia  rosvoja turpaan ja murjovat heidän autonsa romuksi. Näillä paikkakunnilla kiertelevät öisin aikuisten miesten kodinturvajoukot etsien rosmoja ja epäsosiaalisia  aineksia.

Nyt sitten on käynyt vissiin niin, että nuoriso on ottanut  vanhempien tarjoamista kasvatusärsykkeistä kiitettävästi vaarin ja kyydinnyt  sekin  kyliltä löytämänsä  vierasta murretta puhuneen miehen  järven jäälle. Pahuus siis saattaakin olla opittua, eikä sisällämme asuvaa sontapuuroa.

Viitasaaren nuorille suosittelen selviytymisleiriä Joensuun Rantakylän maisemissa. Beer Stop ja Utra pub ovat soveliaita paikkoja, joissa voi tutustua  paikallisiin konniin ja kokeilla, kuinka pitkälle siivet tässä laittomuus sambassa  riittävät.

Huomaattekos,, uutinen sai minutkin uhkailemaan ja väkivaltaisia ajatuksia  syntyy yhtenä solkena

MOT

Ehkä ihminen ei olekaan paha, vaan hyvä oppiimaan ja kiinnostavia asioita kehittelemään.

Verta myytävänä

Jotta säästäisimme opetusalalla toimivat myötähäpeältä, käsittelemme tällä kertaa  verta, hikeä ja kyyneleitä. Talvilomalaisena  en ole  säästynyt  hehkutukselta. Menestyksemme  ja kansallisvaltioaatteen vaaliminen on kuitenkin  sujunut  käsittääkseni onnettomissa merkeissä.

Pitäisi nyt saada nopeasti uutta verta

Sitä on onneksi saatavilla. Aamulehti  kertoo nimittäin, että jostain on löytynyt ampuli pääministeri Churchillin  verta. Semmoinen olisi näinä päivinä aika kätevä ja arvokas lisä kansakunnan pelastuksen tiellä.

En ota kantaa siihen  kenelle se ampuli pitäisi antaa.  Uskoisin kuitenkin, että suurimman vahingon kansakunta saisi  silloin, jos  ampuli pumpattaisi  joko mäkihyppääjä Ollin  tai tulevan  pääministerin  persuksiin. Ch urchill  joi pullon viskiä päivässä hyvinä hetkinä ja pari pulloa huonoina hetkin.. Hänen verinäytteessään on varsin roimasti alkoholia ja se semmoinen saattaisi  suistaa mäkihyppääjän turmioon. Tuleva pääministeri taas ei ole erityisen tunnettu viinamäen-mies. Olisi riski myöskin pumpata sitä verta häneen.

Minut tässä  männä viikolla kutsuttiin  muuten maakunnalliseen  messutapahtumaan. Tapahtuma järjestetään kesällä . Kutsun yhteydessä  korostettiin  sitä, että  tilaisuus on hyvin arvovaltainen. Ohjelma sisältää Mattia ja Teppoa, sekä juhlapuheen. Juhlapuhujaksi on  kuulemma tulossa  pääministeri Sipilä.

Mutta  palataksemme  tuohon relikti-myynti-ilmoitukseen. Pyhällä Ehtoollisella  kristikunta  juo Vapahtajan verta ja syö  hänen ruumiinsa, jotta  riittiin osallistujalla sitä kautta olisi liitto ylempien kanssa  ja NATO: n kaltainen  pelastus ikuisiksi ajoiksi. Brittien kannattaisi  lunastaa huutokaupasta Winstonin veriampuuli ja sen avulla  tehdä kansakunnan pelastamiseksi riittimenoja. Tuollainen  liemi saattaisi  oikeaan paikkaan siveltynä säikyttää jopa Vladimiria.

Tulipa huonoa tekstiä. Pahoittelen.

Erityisopetuksen  ongelmien  unohtaminen ja  niiden syrjään työntäminen saa mieleni harhailemaan ja kummia kirjoittamaan.

Joen kaupungissa

Oltiin äsken brunssilla. Kaupunki on jotenkin hiljentynyt ja apaattinen

Nuoria ei näy. Venäläisiä ei näy. Huru-ukot ovat poissa.

Vanha-Jokela on loppu. Palaveri pub on loppu. Puplic Corner on loppu. Muutenkin katukuva ja tunnelma on apaattinen. Taidan ottaa päiväunet

Arkiajattelua

Isoäitini sanoi minulle usein, että ihmistä vaivaa Vanha Aatami.  Ajattelin pienenä, että mummu tarkoitti perkelettä tai paholaista  taikka  jotain semmoista, joka Johanneksen ilmestyskirjassa seikkailee ja kilpailee  Bruce Willis -kuoman  kanssa  epäjärjestyksen aikaansaamisessa.

Myöhemmin olen huomannut, että Mummu tarkoittikin arkiajattelun- saatanaa, joka pienen ihmisen sisällä alvariinsa myllertää ja  tyhmiä ja yksinkertaisia asioita höpöttää. Ja  laumasieluiseksi  saa.

Tajusin sen kahdesta asiasta.

Ensinäkin,  Mummun  suvun sukututkimusta  lukiessa  törmää joka toisella sivulla punakaartilaisiin ja  muihin  yllytyshulluihin ja  murhamiehiin. Tuollainen kummallisista  ja hölmöistä asioista innostuminen on minulla  geeneissä. Aikaisemmin aina luulin, että olen kaheli ja kummallinen. Nyt tajuan, että en sille asialle mitään voi. Mummun suvussa on monta plutonaa   samanlaisia  haihattelijoita kuin minä. Nyky Ukrainassa  minun sukulaiseni  menisivät sekaisin,  kun eivät osaisi päättää, kumpien hullujen riveissä  intoaan  piiskaisivat  orgasmiin.

Toinen asia, joka sai minut havahtumaan tässä ” vanha-aatami – asiassa” oli  rouva Auerin vapauttava tuomio hovioikeudessa.

Huomasin nimittäin jälleen oudon ja harmillisen  piirteen itsessäni. Olisin halunnut  oikeuden päätyvän arkiajattelun mukaiseen tuomioon. Puistattaa oikein, mutta niin minä vain  hengessäni ajattelin. Perusteena  oli sitten hatara risupesä erilaisia  uskomuksia, joiden  mukaisesti  ajattelin, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä  tuomittu nainen  pystyy myös tappamaan.

En rohkene avata enempää arkiajattelun  sammiota.

Työni eritysiopiskelijoiden parissa on tässä suhteessa erityisen  dualistista ja  bipolaarista. Sitä kautta on mahdollisuus kurkata ihmiselon  ongelmakenttään niin syvälle, että happi  välillä tuntuu loppuvan. Usein lopputulema on se, että kun asioille ei mitään voi, niin turha on yrittää edes murehtia niitä. Kun rouva Auer  kerran  kohta vapautetaan ja  vapaana kuitenkin samaan aikaa  on  yhtä erikoisia ihmiskohtaloita ja yhtä onnettomia  nuoria, sivustakatsojan on  sivuilleen vilkuilematta  yritettävä varjella itseään ja läheisiään,  viitattava kintaalle  monille kristinuskon keskeisille suosituksille ja käskyille ja pitää itsensä vain turtuneessa ja  loukkaantumattomassa tilassa.

Erityisen kauhistuttavaa on ollut seurata eurooppalaista  sotaa kaikkine julmuuksineen. Erityisen kauhistuttavaa on ollut myös seurata  uskonnollisen vihan  leviämistä  Euroopassa. Tappajien kasvot ovat kivettyneet ja kylmät. Turha on  sosiaalipsykologien  selvitellä syitä. Ainakaan minulle. Olen  päätynyt  yksinkertaiseen  ja helppoon ratkaisuun.

Ihminen on pohjimmiltaan paha.

Pidetty taukoa

Ei ole mitään kirjoitettavaa. Ei mitään sellaista, mikä kestäisi julkisuuden. Nuorista riiviöistä voisi kirjoittaa, mutta  vaitiolovelvollisuus sitoo minua  ihmisenä ja opettajana. Ja jos vaikka kertoisinkin, ette kukaan uskoisi sanakaan siitä, mitä kertoisin.

Kylpyhuoneremontin  tekijöistä voisi kirjoittaa, mutta silläkin rintamalla  vallitsee asemasota. Saunasta puuttuvat lauteet, kiuas  ja laattalattia.  Nykyisessä asennossa  se muistuttaa Latvian pääkaupungissa  sijaitsevaa  mustaa Miehitysmuseota. Kylpyhuoneessa ei ole muuta kuin uusi katto ja poikkileikattuja vesijohtoja. Se tila muistuttaa  kaukaisesti  keskitysleirin  kylpyhuoneista näkemiäni kuvia.

Tänään nuoriso sai päähänsä lukita  tietokoneiden  näytöt  kirkkaan keltaisiksi. Hyvin oksettaviksi. Minä en osannut niitä takaisin muuttaa, joten annoin  kissmullihaukkojen tuijottaa  kirkkaankeltaisia näyttöjä. Yhdellä kaverilla on epilepsia. Oli  riemullista jännittää sitä, sortuuko nuorimies  näyttöä  tuojottaessaan lattialle ja  aloittaa  vaahdon  purskuttamisen  suupielestä. Annoin ihmiskokeen jatkua. Mikä minä olen  luonnonvalintaa häiritsemään.

Toista kaveria piti  viedä  SOTE -palveluja tuottavaan laitokseen, sillä hänen varpaansa oli musta ja kipeä. Kolmannen isä soitti ja  kyseli, miksi poikaa oli perjantaina  toruttu.  Isä sanoi olevansa  jonkin sortin luottamusmies ja ay-aktiivi. Hiki nousi  pintaan minulla. Arvasin, että käräjillä tässä vielä tavataan  ja kunnian perään  katsotaan. En viitsinyt kertoa isälle pojan toilailuista mitään. Sanoin, että meillä on opetustehtävän lisäksi säädetty myös kasvatustehtävä ja sitä me harjoitamme sellaisissa  tapauksissa, joissa nuoren  ihmisen vanhemmat tarvitsevat siinä työssä apua.

Isä otti  lauseeni kehumisena. Puhelimessa vallitsi  harmooninen yhteenhiileen – puhaltamisen  tunnelma. En viitsinyt rikkoa sitä ikävillä yksityiskohdilla ja esimerkeillä niistä  asioista, joissa  oppilaitos on jo joutunut ko . tapauksessa  lyömään hanskat tiskiin ja voimattomuutensa  toteamaan.

Keskusta Indian Pale Ale

”You know, Keskusta – beer is like making love in a canoe. It’s fucking close to water.”

Tämä uusi, eilen olutmaailmaan putkahtanut uusi ” panimo” , Keskusta, on kiihdyttänyt viimeisten vuosien aikana hölmöilyn saralla menoaan samalla tavalla kuin keskenkäynyt kilju insinööriopiskelijan mahassa vuoristoratavaunuaan.

Ensin kyseinen yhteiskunnallinen liike törmäili maakuntapolitiikassa niin paljon, että sai lopetettua sen AMK -koulutusohjelman, jossa olen elämäntyöni tehnyt. Huomenna pidän viimeisimmät luennot siinä laitoksessa. Sen koulutusohjelman viimeisille opiskelijoille. Huomenna, tiistaina, on aika jäähyväisluentojen. Takana on kaksikymmnetä vuotta upeaa aikaa siinä porukassa.

Ajoitus on mahtava. Nyt kyseinen jengi vie minulta keskioluen pois rakkaasta supermarketistani. Olen otettu. Tämän kaltainen yhtensattuma ei voi johtua mistään muusta, kuin siitä, että olen kyseisen jengin erityishuomion kohteena.

Olen koko päivän miettinyt kuumeisesti, mitä he vievät minulta seuraavaksi ? Olen varuillani. Olen ärsyyntynyt satakuntalainen ja hyvin ahtaalle ajettu.

Uskon puolueen seuraavaksi hyökkäävän golf-harrastukseni kimppuun. Tekosyynä he ehkä käyttävät Ukrainan kriisiä ja sitä, että golf-kentät vievät tuhottomasti hyvää laidunmaata ja tuorerehun tekoon soveliasta nurmea. Todellinen syy on kuitenkin allekirjoittaneen kimppuun hyökkääminen. Siitä olen ihan varma.

Ystävät ja lukijat ! Hellikää minua ! Pitäkää minusta kiinni ! Lohduttakaa minua ! Järjestäkää minulle 10 viikon kuluttua tukipalveluja ja hellyyttä. Varjelkaa ja valistakaa minua. Älkää päästäkö minua vihreiden telttojen luo!

Kaarnatuuli

Suomeen piti viikonloppuna iskeä hirmumyrsky. Sellainen  hirmumyrsky, joka Norjan rannikolta tuo tänne  ilmojen halki kuolleita turskia ja repeytyneitä urheilukansan villapaitoja. Sanottiin, että 40 metriset aallot  kesyyntyvät Ruotsin päällä sen verran, että Lohtajalla ja Närpiössä ne ovat enää  kymmenmetrisiä, mutta silti vielä muuttavat   paikkakuntien  kielisuhteet ja jyräävät kotimaisen  tomaattituotannon kasvihuoneet  päreiksi.

Mitä sitten tuli ?

Tuli kevään ensimmäinen kaarnatuuli. Sääpaniikin  lietsojille  tiedoksi se, että näitä kaarnatuulia tulee kaikkiaan kolme kevään aikana. Ja siitä viimeisestä arvon kauhupetterit  voivat  säästudioissaan ennustaa ja kertoa kansalle sen, koska se kesä tulee ja jäät lähtevät. Ihana Anne Borgström jätetään tietenkin arvostelun  ulkopuolelle. Hänen juttuihinsa minä luotan.

Kaarnatuuli on maailman luonnollisin juttu. Joka kevät  noin kolme kertaa luonto puhaltaa metsän puhtaaksi. Vanha kaarna irtoaa. Kuivat oksat irtoavat  ja putoavat kunnanmiesten höyläämälle ladulle, jotta kansa ymmärtäisi kevään kohta koittavat  ja  huomaisivat suksensa  vintille  viedä.

Moottorikelkkailijat eivät kaarnatuulista välitä. Niinpä lähiviikkoina aika monta sellaista uppoaa jorpakkoon palokuntien  sukellusharjoitusten kohteeksi.

Mediaan on siis levinnyt yhtäältä luonnosta vieraantuminen ja sitten ihmisten säikyttely. Me periferiassa nauramme usein sille, miten ensilumi yllättää pääkaupunkiseudun  autoilijat. Meitä naurattavat  nämä ylimitoitetut ennustukset, joita lähetetään sieltä Pasilasta  maakuntien turvaksi. Muistelen, että lähes kaikki tuhoa tuoneet  luonnonmullistukset ovat Suomessa tapahtuneet  yllätyksinä

Viikonloppuna  tosin pääkaupunginmedia yritti ennustaa  tulevia kauhuja varovaisesti kertomalla sen, että   koko Keskustan kerma  ja puolueen penaalin terävimmät kynät ovat Itämerellä risteilemässä samassa laivassa ja edessä on  hirmumyrsky. Yksikään media ei   sentää hennonut ajatella tulevan eduskunnan  voimasuhteita  siinä tilanteessa, että  Keskusta risteilyalus olisi muuttunut sukellusveneeksi kesken reissun.

Ja vielä tältä paikalta. Yritän olla tarkkana ja raportoida Median  tietoisuuteen loput kaarnatuulet. Ja  muistin virkistämiseksi vielä pari muuta juttua, jotka liittyvät Kynttilänpäivään..

Kustaa Vilkuna Ajantiedossaan kertoo, että ensimmäisestä suojasta kynttilänpäivän (2.2.) jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen -jäiden lähtöön, kymmenen viikkoa kyntöön ja kaksitoista viikkoa ohran kylvöön. Tuo vanha Kynttilänpäivä oli todella 2.2., joten tuo viime perjantain suojasää oli sitten se ensimmäinen kynttelin jälkeinen suoja.

Jäät lähtevät sen mukaan sitten täällä Keski-Suomessa 10.huhtikuuta, kyntämään päästään 17. huhtikuuta ja vapun jälkeen  päästään kylvämään. Tuntuu vähän uskomattomalta.  Asia tarkentuu  kevään aikana, kunhan koemme  toisen ja kolmannen kaarnatuulen. Muistaakseni kolmannesta  kaarnatuulesta kuusi viikkoa  on jäittenlähtöön.

Kaarnatuulista ja muista kevään merkeistä välittämättä  jokainen  lukija voi  harrastaa  näitä asioita harjoittelemalla. Voi ennustaa arkipäivän asioita ja sitä kautta saada varmuutta  omaan osaamiseensa , sekä saada sitä kautta tunnistaa ja tunnustaa  omia vahvuuksiaan. Helppo harjoituskohde on esimerkiksi  ennustaa se, moniko puolue kevään eduskuntavaaleissa   omasta mielestään selvisi voittajana

Connect Pro

Jouduin  viikolla  videokokoukseen. Kokemus oli hämmentävä ja  monimutkainen. Ennen kuin kokous oli edes alkanut, kaipasin jo vanhanaikaista kokousta.

Saavuin  laitteistojen äärelle 45 minuuttia ennen kokouksen alkua. Minä avasin laitteiston ja kunaikani odotin, kokouksen  puheenjohtaja saapui  kuvaruudulleni. Hänen äänensä ei saapunut. Esitimme pantomiimia aikamme, kunnes kohta ruudulle ilmestyi kolmas henkilö, kaunis nuori rouva. Hänen kanssaan  ääneni seurusteli oikein hyvin. Niinpä esittäydyimme. Puheenjohtaja sanoi  jälkeenpäin, että hän kyllä kuuli äänemme  ja että keskustelu oli mielenkiintoista.

Nuori rouva oli hius-kähertäjä – linjan  lehtori. Kehuin hänen  kampaustaan. Hän kehui harmaata partaani. Johon minä heti kysymään, että tarvitaanko siellä koehenkilöitä partamuotoilu-harjoituksiin. Kuulemma tarvitaan. Vaihdettiin puhelinnumerot ja sovittiin jakso, jolloin kutsu tulisi kähertäjätyttöjen penkkiin. Kokous oli ylittänyt kaikki villeimmätkin  odotukseni. Kohta  partani olisi  värjätty ihanilla raidoilla  viimeisimpien muotioikkujen  mukaisesti. Nyt minun tehtäväni on vain kasvattaa sitä kohti ZZ- top -mittoja, jotta on jotain mistä leikata.

Muitakin  tuli kuvaruudulle. Välillä kuukui ääniä ja ja välillä taas ei. Huomasin, että kolme meistä istui samassa rakennuksessa ja samassa kerroksessa. Kähertäjän luokse olisi ollut kilometri.

Kun kokous alkoi, minulla oli käsitys, että  esityslistan ja kutsun mukaisesti tätä hupia kestää kaksi tuntia ja  pääsen vielä kähertäjä-lehtorin kanssa  juttelemaan. Minä en kuitenkaan kuullut  enää mitään. WEB-kameralla näytettiin tilastoja hukkaan heitetystä ruokalan  ruuasta. Sitten näytettiin POST -it lapuilla  eri paikakkuntien nimiä. Tajusin, että äänestetään  retkeilystä jätteenkäsittelylaitokseen. Äänestin Tamperetta.  Muut  äänet jakaantuivat tasaisesti.

Sitten huomasin, että kaikki taputtavat kuvaruuduissa. kaikki ne  kolme , jotka jotain kuulivat  toisistaan. Kokous oli  päättynyt. Valmistelut kestivät 45 minuuttia. Kokous 30 minuuttia. Vilkutin  kähertäjä-lehtorille ja  pyöräyttelin naamaani kamerassa niin, että hän näki  tulevan partatyömaan -kaikista kulmista. Se  häntä nauratti ja minuakin hymyilytti.