Opettelua

by Michael Tillman

On kohta opeteltava taas  kirjoittamaan uusi vuosiluku. Siinä sitä on tämän ikäiselle  vanhukselle  taas tekemistä ja hommaa. Ainoa lohtu on se, että luulen tietäväni sen vuosiluvun, mitä pitää ryhtyäö opettelemaan. Viikonpäivistä en ole ollut  selvillä enää viikkoon. Edes ruokalajeista  sitä ei voi päätellä. Lumen lisääntymisestä  päättelen sen, että kevääseen päin ollaan menossa kuitenkin. Roskis  taas on tienposkessa niin  täynnä, että  uskoisin nyt elettävän joulun ja uuden vuoden välistä aikaa, jolloin  jäteyhtiö ei  tihennä keruuvuorojaan ja jätteen syntyminen  on  exponentiaalista. Mihin sitä piilottaisi  ensi viikon jätteet ?

Kohta kirjoitetaan vuosi, jona  vuonna minulla on teoriassa mahdollisuus jäädä osa-aikaeläkkeelle. Kotona minulle teetetttävä  työ näyttää kuitenkin niin mittavalta, että luultavasti  kokoaikainen työskentely riiviöiden parissa on houkuttelevampaa.

Ei siis lupauksia tänäkään vuonna. En jää eläkkeelle, en ainakaan  vapaaehtoisesti. En lopeta tupakanpolttoa, kun olen sen jo  käytännössä lopettanut monta vuotta sitten. En vietä tipatonta  tammikuuta, kun en tykkää kiusata tuttua miestä. Juon ne saunaoluet ja perjantaioluet  entiseen malliin. En lupaa kirjoittaa tätä blogia  joka päivä. Tämä on alkanut vähän tökkiä nimittäin viime aikoina. Olen tässä iässä huono  tekemään mitään pakolla.

Verenpainetta lupaan mitata aina kun  ihastuttava  työterveyshoitaja minua siihen innostaa. Eilen se oli 107 / 72. Kuten huomaatte, se on aivan liian alhainen. Jos se pysyy tuolla tasolla, työterveyshoitaja ei ole enää minusta kiinnostunut, eikä kutsu luokseen. Sellainen  tuleva vuosi tuntuu  tyhmältä ja tympeältä.

Painoa olen saanut joulun aikana kerättyä 3 kiloa lisää. En lupaa sitäkään kerätä  yhtään enempää. Enkä ajattele tuota kolmea kiloa ongelmana. Minulla on salkussa 600 esseevastausta lukematta ja arvostelematta. Aikaa siihen  on 16 päivää, joista puolet on erilalisia  vapaapäiviä. Minä takaan, että kun olen finaalissa ja  600 paperia on  luettu, minulla ei enää ole  noita kolmea kiloa. On se niin oksettavaa puuhaa.

En ammu raketteja enkä vala tinaa. Humpuukia. Teen kumminkin ennustuksia noiden 600 essee vastauksen pohjalta. Puoskari -grafologina on mukava  käsialojen perusteella perehtyä opiskelijoiden luonteenlaatuun ja  mielenliikkeisiin. Sitä on mukava harrastaa kun tekstien substanssi usein on kuitenkin aika puuduttavaa.

Blogin seitsemäs vuosi on kulumassa nyt. Keväällä pyörähtää liikkeelle kahdeksas vuosi. Blogin  lapsuus on ohi.

Mainokset