Härkätaistelija

by Michael Tillman

Koistinen ihmetteli naisten rintoja. Ilmastointi puhalsi suoraa niskaan. Se sai aivastamaan. Piti niistää ja välillä katsella seinälle heijastettuja kuvia. Luennoitsijalla oli vanhan miehen ääni, vanhan miehen kalju ja vanhan miehen itsetunto.

– Olen opiskellut sosiologiaa yliopistossa

Saarnamies puhui Oulun murretta. Koistinen arveli sen olevan lestadiolainen. Puheensa se oli saanut rauhanyhdistyksen saarnakeikoilta. Vanha mies uskoi Karitsan vereen ja työsuojelun ihmeeseen. Se puhui tiedemaailmasta tiedeheränneen innolla ja sekoitti tieteellisiä termejä työsuojelun munkkilatinaan.

Koistinen muisteli, koska viimeksi oli käynyt ehtoollisella. Siitä oli aikaa. Nuorena se pöytä oli häntä pelottanut ja vanhempana rauhoittanut. Nyt se taas pelotti. Polvet eivät tahtoneet enää taipua mutkalle, eivätkä ne enää kestäneet täyden pöydän jakoa.

– Turvallisuusjohtaminen

Vanha mies sanoi päässeensä tätä oppia opiskelemaan heti 80 luvulla ja se oli hänelle muodostunut siunaukselliseksi. Vanha mies jatkoi puhettaan. Koistinen katseli naisten rintoja. Työsuojelu näytti kiinnostavan isorintaisia naisia. Kuppikoko korreloi voimakkaasti puheliaisuuden ja puheenvuorojen määrän kanssa. Punatukkainen D –kuppi oli käyttänyt jo kaksi puheenvuoroa ennen ensimmäistä kahvitaukoa.

Äidilliset ja isorintaiset naiset tuntuivat tekevän paljon muistiinpanoja. Moni C- kuppi oli selvästi epäröivä, mutta samalla kertaa innostunut. Näki selvästi sen, miten innostuneita ne olivat ottamaan oman vuoronsa. Pienirintaiset katselivat kateellisena muita. He eivät heruisi turvallisuuskysymyksiä.

Koistinen katseli kelloa. Lounasta tarjottaisiin tunnin päästä. Piti katsoa usein kelloa, sillä vanhanmiehen puhe hankaloitti ajankulun arvioimista. Se oli iätöntä ja monotonista. Se puhe kulki kuin Taivaan juna.

Aika oli jäänyt aseman kellotorniin. Ja auton sisäkelloon hotellin parkkipaikalle. Auto katseli aseman kellotornia yli kaupungin. Se kaipasi aseman tunnelmaa sillä edellisessä elämässä se oli ollut taksi. Kohta saapuisi pikajuna Helsingistä. Auto aivan värisi. Eniten se kuitenkin rakasti punaisia dieselvetureita. Dieselin tuoksussa oli jotain hyvin kotoista.

Koistinen havahtui ajatuksistaan. Vastapäätä istuvan C-kupin puserosta oli nappi avautunut. Mustan paitapuseron raosta näki mustaa pitsiä. Harsomainen reuna oli pingottunut kaareksi ruskettuneelle iholle. Nainen teki muistiinpanoja. Kirjoituksen tahdissa pieni aukko avautui ja sulkeutui vuorotellen.

Varkauden miehet räpläsivät kännyköitään. Niillä oli huone yläkerrassa ja pullo matkalaukussa sukkien ja alushousujen välissä. Ne näyttivät miehiltä, jotka olivat ottaneet etukäteen selvää iltamenoista ja riennoista. Ne eivät tehneet muistiinpanoja.

Mustapaitainen korjasi asentoaan ja syväväylä pitsille avautui hieman lisää. Luennoitsija oli edennyt mentaalisesti jo Posiolle ja Taivalkoskelle, laittanut kätensä pikkutakin taskuun ja aikoi saada meidät työsuojelun synnintuntoon. Se kertoi masentuneensa aikoinaan ja syöneensä lääkkeitä ja käyneensä psykologin juttusilla. Ruokailuun oli enää puolituntia. Koistinen ajatteli, että miehelle tulisi vielä kiire, jos se yrittäisi saada meidät turvallisuuskiimaan siinä ajassa.

D- kuppi otti kolmannen puheenvuoronsa. Saarnamies oli saanut sen syttymään. Se oli huomannut, että saarnamiehellä ei ollut sormusta ja puhui nyt saarnamiehelle psyykkisestä kuormituksesta ja merkityksellisyydestä. Se kysyi saarnamieheltä työnhimosta, mutta saarnamies korjasi sen imuksi. Tajusin niiden tarkoittavan flow –tuntemuksia. C- kupit ja miehet kääntyivät puhujien suuntaan. Pari C-kuppia nosti vasemmankätensä sormet veikeästi leuan alle ja olivat kuuntelevinaan älyllisesti ja flirttailevasti.

Varkauden mies lähetti tekstiviestiä naiselleen. Toinen niistä katseli punatukkaisen työsuojeluvaltuutetun korvakoruja, niskaa ja kaulaa. Se selasi samalla osallistujalistaa ja yritti löytää punatukkaisen nimeä.

Koistinen kuuli tuolin kolahduksen vierestään ja kun hän kääntyi hitaasti sitä kohti, musta pitsi oli kaivautunut piiloon mustaan tuntemattomaan. Saarnamies oli kääntänyt profiilinsa meitä kohti. Kattolampun keilassa se näytti ihan Jeesukselta alttaritaulussa. Kaksi C- kuppia kertoi juuri sille vuoronperää toistensa päälle puhuen, miten lepakot olivat tehneet pesänsä niiden kellotapuleihin ja millaista oli semmoista elämää läheltä seurata. Koistisesta tuntui, että niillä oli vieläkin matot vähän sykkyrällä yläkerran vinttikamarissa.

Saarnamies antoi naisille synninpäästön. Etupenkissä istui hiljaa oranssiin slipoveriin pukeutunut miesopettaja. Se oli jättänyt pikkuvintiöt kyselemään outoja kysymyksiä sijaiselta. Slipoverin alla oli samanvärinen muodikas kauluspaita.

Opettajan vaimo oli sen yhdistelmän nähnyt OPETTAJA- lehden elokuun numerossa. Lehti oli haastatellut nuorta sänkipartaista komeaa peruskoulunopettajaa. Haastateltava oli harrastanut kesällä purjehdusta ja alkutalvesta retkiluistelua rennossa villapaidassa. Talvella se oli kertonut kirjoittavansa romaania espanjalaisesta härkätaistelijasta, joka oli saanut lujasti Andalusiassa taisteluvammoja ja muuttanut pieneen mökkiin järviseudulle.

Koistinen ajatteli härkätaistelijaa. Hän ajatteli, että se pisteli tarpeettomilla miekoillaan talvisin Saimaan rannoilla olevia lumikinoksia ja yritti seivästää pikkuisia norpan kuutteja. Opettajan vaimo ei ehkä pitäisi semmoisesta. Hän saattaisi kirjan julkistamisen jälkeen ottaa opettajaan yhteyttä ja repiä slipoverin riekaleiksi.

Koistinen katseli opettajaa, joka oli tietämätön kaikesta tästä. Saarnamies kuunteli poninhäntäistä D –kuppia. D- kuppi oli päässyt hihhulimaiseen hurmokseen ja kertoi meille kaikille oman työpisteensä sisäilman laadusta ja siitä, kenen se arveli sen pilaavan.

Nuori kaunis C – kuppi innostui ensimmäisen kerran puhumaan. Hänellä oli vaalea ihana polkka-tukka, marjapuuronvärinen neule ja ruskeat nahkanilkkurit. Geena Davis olisi hävinnyt hänelle 5 -0. Hänen äänensä oli soinnikas ja puheenrytminsä rauhallinen. ääni ei kohonnut, vaan levisi luentosalin jokaiseen kolkkaan kuin arvoituksellinen ja paksu itämainen matto.

Koistinen kuunteli puhetta hiiren hiljaa, samalla kun piirteli lehtiön laitaan lumikumpareita Puumalan rantaan. Hän lastasi C- kupin muuttokuorman umpikuorma-autoon ja laittoi sen ajamaan Mikkeliin ja siitä edelleen kaunista saaristotietä Puumalaan. Puumalassa Koistinen istui puistonpenkillä ja katseli miten polkkatukan muuttokuorma pysähtyi rivitalon eteen. Ovet aukesivat ja Koistinen päätti, että asiat saisivat tapahtua parhain päin.

Saarnamies vihjaisi, että kohta ruumiit ravittaisiin. Se oli päässyt työsuojelu-synnintuntoon ja ohikin siitä. Se saarnasi nyt työturvallisuuslain jakeista anteeksiantoa ja pelastusta. Osallistujien pahat teot olivat nyt hukutettu ymmärtämättömyyden suohon. Esimiehilläkin olisi kuulemma toivoa vielä.

Se ei tehnyt ristinmerkkiä, mutta ymmärsimme kaikki sen puheen jälkeen, että lounaspöytä oli nyt katettu meille. Mentiin ruokasaliin. Kaunis tarjoilija asetteli salaattikulhoja jäämurskan päälle. Koistinen ei jaksanut enää hänen saumasukistaan innostua ja laittaa tarjoilijaa mihinkään lähtemään tai ketään elämässään tapaamaan. Koistisella oli kova nälkä.

Advertisements