Ahti Pekkala , in memoriam

by Michael Tillman

Suomalaisen  rahankäytön ja taloustietämyksen   suurin uutinen vuonna 2014  on eittämättä Ahti Pekkalan kuolema pari tuntia sitten. Armi Kuuselan  Muhosvierailu on saanut paljon  julkisuutta tänään. Stadionin  riimi-musa episodikin on  saanut kovasti julkisuutta. Minun  tämänpäiväinen kehno golf-kierrokseni ja  Pekkalan kuolema saavat paljon vähemmän tilaa  mediassa.

Niinhän aina tässä maailmassa käy. Todelliset sankarit  saavat osakseen  unohduksen.

Ahti Pekkala oli keskikoulun käynyt osuuspankin johtaja, joka ajautui valtionvarainministeriksi ensin Koivistolle ja sitten  kahdesti Kalevi Sorsan hallitukseen. Pekkala hämmästytti kaikki. Hän  todella kuulemma  luki kaikki  esikuntien tuottamat paperit, tekin niistä huomioita ja  esitti pirullisia  taloudenpitoa koskevia  huomautuksia kaikissa kolmessa  hallituksessa.

Erityisesti  häenen kerrotaan hellinneen ajatusta  siitä, että  yksityisen ihmisen, kunnan ja  valtion  taloudenpidon perustotuus on se, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Äänestäjiä liehakoivat  politikot ovat aina  rakastaneet vähän toisenlaisia  yhtälöitä. Mauno Koiviston sanottiin tykästyneen  kovasti nuukaan ja tarkkaan  osuuspankkimieheen.

Ahti Pekkalan jälkeen tässä maassa  on eletty kuin pellossa. En tarkoita  nyt ihanaa  ja kaunista  pitäjään  Länsi-Lapissa, enkä  agraari- ilmaisua. Tarkoitan sitä, että  Pekkalan jälkeen Haapaveden  ja Suomen  tarina on ollut  tuhlaajapojan  tarina. Joku roti tähän menoon  olisi saatava. Tällä menolla me syödään leipä lastemme ja lastenlastemme suusta.

 

 

Mainokset