A Day at the Races

by Michael Tillman

 

Jukojärvi

Rallikilpailu sai minut eilen mietteliääksi. Huomasin  ennakkoluulojeni  vahvuuden , mutta samalla  sain kokea myös  uusien asioiden  mielenkiintoisuuden ja  yllättävyyden. Sosiologisesti päivä oli napakymppi.  Koi hyvin paljon uusia asioita . Autourheiluna  ennakko-odotusten mukaisesti  kokemus  taas  oli henkinen floppi. Minusta ei tule autourheilun ystävää, enkä ehkä koskaan enää  mene  rallikilpailua katsomaan.

Kyse oli turnajaisista. Huomasin seuraavani 1300 – luvun turnajaisia  pellolla jossain Keski-Suomessa. Kilpailijat olivat harniskojen ja suojakypärien sisällä tunnistamattomia  ritareita, jotka taistelivat toisiaan vastaan, ei suinkaan hevosella, vaan sadoilla hevosilla. Kauniita  naisia pyörii ympärillä yllättävän paljon. Viirit liehuvat tuulessa.

Linnanaherrana oli VIP – sponsori, joka kustansi tämän  ilon minulle. En  tiedä, minkä näköinen hän oli, enkä päässyt hänen lähelleen edes tervehtimään. Hän ehkä oli taivaalla pörräävässä helikopterissa.

Kokonaisia  savustettuja sikoja kannettiin  vankkureista ( pakettiautosta)  pitkään ruokapöytään.  Kääröt oliva kuin  lämpöhuopiin käärittyjä ihmisruumiita. Kun kääröt avattiin, sieltä  paljastui  jokaisesta  tumam ja herkullinen sika.  Mieskokit annostelivat herkullista lihaa  käsin  sian uumenista  ottamalla. Heillä oli  tietenkin elintarvikehansikkaat käsissä. Viiniä ja olutta sai viivakoodia vilauttamalla niin paljon kuin sielu sieti.

Valkoinen juhlatelttakin  oli suurinpiirtein samanlainen  kuin 700 vuotta sitten. Me katsojat jännitimme mutka-kohdassa, ajasiko kukaan  ritari ajokkinsa  ulos niin, että  verta kuolemaa ja lääkäriambulanssia   olisi katsojille tarjolla.  Ulosajon odotus oli  värinänä  yleisön joukossa . Sen odotuksen tuoksu leijaili  tapahtuman päällä.

Kuuluttaja kannusti jokaista ajajaa. Hän ei  sanonut poikkipuolista  sanaa kenestäkään, vaikka me katsojat näimme, että tuolla vauhdilla  perässä tulija saa  ajajan kiinni. Erikoiskoe oli 22 km pitkä. Parhaat ritarit karauttivat sen  10 minuutissa.

Ritarit olivat taitavia. Tavallisen kuolevaisen ja  soturin välinen ero tuli jälleen  selväksi. Minusta ei ole tuohon hommaan. Minä en pysty. Minä pelkään liikaa. Minä saattaisin nauttia  vauhdista, mutta kuoleman  läheisyys minua arveluttaa. Minä kuitenkin olen   pohjimmiltani tyypillinen lajini edustaja. Minä hurrasin ja ihastelin muiden mukana ja nautin kaikesta, jota minulle tarjottiin.

Minä  totta vie    olen  sittenkin tyypillistä massaa. Sirkushuvit tehoavat minuun samalla tavalla kuin  penisiilini angiinaan . Koin  turvallista massan jäsenyyttä. Olen jäsen, mutta  kykenin katsomaan kaikkea ulkopuolisena.

Advertisements