Once in my life………

by Michael Tillman

1985_audi_sport_quattro_ivory_coast_0021

 

Sain  VIP – kutsun.  Olen siis very important person.  Kutsu oikeuttaa seuraamaan  menillään olevaa rallia  vuorokauden verran  viihtyisän olutteltan  välittömässä läheisyydessä  täysin provianttioikeuksin.  Asia minua  hieman kiinnostaa, sillä en ole koskaan elämässäni   ollut  lähemmin tekemisissä ralliautoilun kanssa. Oluen kanssa kylläkin.

Ongelmani on se, että en oikein   tiedä , kuinka pukeutuisin  tilaisuuteen. Mediasta  olen huomannut, että nk. tavallinen  rallikansa  mieluusti seuraa menoa veryyttelyhousuissa ja Hankkijan – lippalakissa. VIP- osaston  pukeutumiskoodi  on minulle mysteeri.  Oletan, että minimitasona on  taannoin golfkentillä noudatettu  vaate-etiketti, jonka mukaan paidassa pitää olla kaulukset ja  housuissa  joku muu väri kuin  sininen JEANS.  Ajattelin, että tumma pikkutakki oli sopiva asuste pitkien shortsien kanssa. Alle laitan  jotain  hillittyä ja  harteille  iltaa varten pikkutakin asemesta  suomenruotsalaisittain kiedotun  rennon  beige-neuleen. Purjehduskengät minulta puuttuvat.

Toinen ongelmani on se, että en osaa puhua ralliautoista.  Minä en tiedä mitään N- ryhmästä, en mitään WRC -jutuista, enkä mitään B-ryhmästä. B-rapun pojista  minä olen kuullut, mutta epäilen, liittyvätkö he mitenkään ralliautoiluun. En ole ainakaan kuullut, että kukaan harrastaja olisi tullut julkisesti autotallista ulos.

Ensimmäinen  kohtaaminen elämässäni  ralliautoilun kanssa tapahtui  talvella 1968.  Tarmo -eno  oli tulossa Siikaisista  perheensä kanssa  vierailulle. Hänen  Mini  Cooper 1300  autonsa syttyi matkalla palamaan sillä seurauksella,  että raskaana ollut enon  vaimo ja muu pesue joutui  kiireen vilkkaan  pelastautumaan  autosta  lumihankeen. Tarmo-eno oli rallimiehiä henkeen ja vereen. Seuraavaksi autoksi hän hommasi sitten Ford  Escort Mexicon, jolla hän hurjasteli serkkuni rippijuhlista  kotiin  sellaisella  vauhdilla, että  rippijuhliin vieraaksi  kutsuttu Tarmo-enon lankomies, poliisi, antoi heti juhlatalon pihalla  enolle sakot. Juhlan tunnelma oli muistaakseni hieman  kankea ja  kyräilevä. Tämä oli toinen  kohtaamiseni  nopeiden autojen kanssa.

Nyt minä odotan jännittyneenä, mitä tuo tullessaan tämä kolmas kohtaamiseni.

Kuvassa on ihana Michele Mouton. Hän on nyt kypsässä 63 vuoden iässä, mutta epäilemättä hän edelleen on  kaunis ja nopea. Kun minä olin pentu, hän oli ihana pörröpää, joka ajoi AUDIA  gallialaisella raivolla pitkin maailmaa.

 

Mainokset