Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: elokuu, 2014

Eikö teillä ole mitään vanhempaa ??

Tunnen  nuoren naisen, joka ei voi sietää uuden auton tuoksua. Jos hän joutuu  sellaisessa matkustamaan enemmän kuin  10 km, laatta lentää, eikä siinä autossa ole sitten enää  uuden auton hajua, vaan joku muu.

Kyseinen  nainen on  edustava, erittäin hyvin pukeutuva, menestyvä ja hyvin koulutettu. Hän pitää  kukista ja skumpasta, shoppailusta ja butiikkien  yksilöllisistä asusteista. Hänellä on hyvä ja vaativa maku.

Hän ei kuitenkaan voi sietää uuden auton tuoksua.

 Hän suostuu matkustamaan vain autoissa, joilla on  ajettu vuosi taikka kaksi, jotta niistä se tuoksu on  häipynyt.

Mainokset

Ahti Pekkala , in memoriam

Suomalaisen  rahankäytön ja taloustietämyksen   suurin uutinen vuonna 2014  on eittämättä Ahti Pekkalan kuolema pari tuntia sitten. Armi Kuuselan  Muhosvierailu on saanut paljon  julkisuutta tänään. Stadionin  riimi-musa episodikin on  saanut kovasti julkisuutta. Minun  tämänpäiväinen kehno golf-kierrokseni ja  Pekkalan kuolema saavat paljon vähemmän tilaa  mediassa.

Niinhän aina tässä maailmassa käy. Todelliset sankarit  saavat osakseen  unohduksen.

Ahti Pekkala oli keskikoulun käynyt osuuspankin johtaja, joka ajautui valtionvarainministeriksi ensin Koivistolle ja sitten  kahdesti Kalevi Sorsan hallitukseen. Pekkala hämmästytti kaikki. Hän  todella kuulemma  luki kaikki  esikuntien tuottamat paperit, tekin niistä huomioita ja  esitti pirullisia  taloudenpitoa koskevia  huomautuksia kaikissa kolmessa  hallituksessa.

Erityisesti  häenen kerrotaan hellinneen ajatusta  siitä, että  yksityisen ihmisen, kunnan ja  valtion  taloudenpidon perustotuus on se, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Äänestäjiä liehakoivat  politikot ovat aina  rakastaneet vähän toisenlaisia  yhtälöitä. Mauno Koiviston sanottiin tykästyneen  kovasti nuukaan ja tarkkaan  osuuspankkimieheen.

Ahti Pekkalan jälkeen tässä maassa  on eletty kuin pellossa. En tarkoita  nyt ihanaa  ja kaunista  pitäjään  Länsi-Lapissa, enkä  agraari- ilmaisua. Tarkoitan sitä, että  Pekkalan jälkeen Haapaveden  ja Suomen  tarina on ollut  tuhlaajapojan  tarina. Joku roti tähän menoon  olisi saatava. Tällä menolla me syödään leipä lastemme ja lastenlastemme suusta.

 

 

Jare Henrik Tiihonen

Ukrainan maaperälle  vyöryneen  avustusrekka- saattueen  kolmatta  rekkaa ajaa Jare Henrik Tiihonen. Apukuskina hänellä on ortodoksimunkki Trapl Tilhofen. Rekka on valkoinen. Munkki  Tilhofenin  kasukka musta.

Kasukan alla on  puuperäinen  Kalashnikov.

Aron kuumuudessa  munkki  Tilhofen puhuu Jare Henrik Tiihoselle urheilun  myyttisiä tarinoita. Kuka  oksensi  stadionin  vessassa  verta, kuka taas maratonilla tekohampaat. Tiihonen  vaihtaa  kaksoiskytkennällä . Tiihonen on oppinut sen isältään.

Tiihosen isä  oli  YK- hommissa. Hän kävi usein  reissuilla ja lähetteli  ulkomailta Jare – pojalle  postikortteja , joissa luki aina  sama runo.

All you need is

good food

good  wine

and a bad girl

Jare päätti, että verta ja  inttiä hän vihaa. Stadionia ja urheilun hikeä hän vihaa. Jare päätti, että hän  Luhanskissa laittaa rekan parkkiin keilahallin parkkipaikalle ja lähtee nupilla Baltian kautta Suomeen.

Ryssän rekka

Elimäki,  Kotka

Aidin tissi ja

possun potka

Salorannan  Lahti ja

Emma ja  työkaluliike

pelastusjätkä ja yhteys

käteen ota Virve ja hölmöjen rahat

 

Sorsastuksen aloitus

First date

Kuvassa ei ole  sorsia. Tämä tiedoksi kaikille  metsämiehille. Tänään kun menette iltalennolle, muistakaa, että älkää ampuko  näitä. Älkää ampuko myöskään yhtään minun  opiskelijaani. Sellainen aiheuttaa  ahdistusta ja vaivaa sekä teille, että minulle.

Yhden opiskelijani olen  saattanut haudan lepoon. Voin vakuuttaa ,että  sellainen tilaisuus on   kovin murheellinen, eikä siihen opettajapoloista valmisteta auskultoinnissa.

Ampukaa vaikka taivaalle. Ampukaa kaljatölkkejä. Toinen heittää ilmaan ja toinen ampuu. Jos sorsa lentää kantomatkan sisäpuolelle, ampuuka  sorsa, ei sorsaa. Siinä on  vissi ero.

Hotel Hospital

Oletteko huomanneet, että nykyaikaiset sairaalat muistuttavat  erehdyttävän paljon  enstisajan  hotelliravintoloita. Minä olen kokenut  hulvattomat 70 – ja 80 -lukujen ravintolaelämät niin tiukasti, että kun menen nykyaikaiseen sairaalaan, huomaan nostalgian  syöksähtelevän suoniini.

Sairaalan edessä on  kymmeniä takseja  odottamassa  asiakkaita. Aivan samalla tavalla kun vuonna 1982. Taksimiehet  keskustelevat keskenään, mutta lähes jokaisella on vaki poka, jota  auto odottaa. Samoin kuin  historiassa, nytkään asiakkailla ei ole rahasta kiinni. KELA maksaa. Kumijalka kulkee.

Kun astut sisälle sairaalan ovesta, huomaat saman hulpean  tunnelman kuin ennen   hotellikapakoissa. On fiikuksia ja  tuoleja  ja  opasteita  sinne sun tänne. Huoneisiin, eli osastoille  johdatetaan  pitkin viivoja.

Sairaalapaikka pitää tilata. Ennen piti tilata ravintolapaikka viikkoa etukäteen. Sairaalapaikan saa  nykyään samalla systeemillä, jos saa maksusitomuksen  yksityiselle puolelle. Sinulla on siis varaus, aivan kuin  70 – luvulla ravintolaan. Nykyään ravintolaan ei varata  paikkaa etukäteen

Kun menet sairaalaan, huoneesi  on numeroitu samoin kuin  hotellissa. Toisessa kerroksessa numerot alkavat  200 – jotain, vaikka huoneita olisi vain  30 . Henkilökunnalla on univormut, samoin kuin 70 – luvulla. Asiakkaaltakin vaaditaan  yhteneväistä pukeutumista. Aikoinaan se oli suorat housut ja pikkutakki. Sairaalassa vaaditaan sairaalan pyjama.

Tanssiravintolassa oli  tarkat ajankohdat, jolloin show alkoi. Nykyaikaisessa  sairaalassa  asiakkaan kulkua säädellään  samoin. Rulettia ei ole, mutta elämästä ja kuolemasta  näissäkin  laitoksissa heitetään arpaa. Ja hierarkia on  sairaaloissa yhtä kova kuin aikoinaan tanssiravintoloissa.

Sairaaloiden ruoka on mautonta ja annokset pieniä. Omia  juomia ei katsota   hyvällä ja muutenkin juominen ja syöminen pyritään  pitämään aisoissa. Viereisiin pöytiin ( huoneisiin) ei ole suotavaa huudella. Pois pääsee vain kun loppulasku on selvitetty. Omat vaatteet ovat olleet  tallessa, eli narikassa, eikä vapaata hortoilua sallita.

Brändion yhtä kiinteä ja  upea kuin  kommunismi.  Jos yritä omilla vaatteilla sairaalahuoneeseen, gerberos  sinut kiikuttaa huut helkkariin. Ennen sentää vuokrattiin  onnettomalle solmio ja pikkutakki   sikamaiseen hintaan.

No, siis, minun ikäiseni  vanha pieru  kammoksuu  tässä iässä jo sekä sairaalaa, että  tanssiravintolaa.

Molemmissa suurin huvi on vessassa käynti

 

Sietohäiriö

Venäjällä maitohyllyt ovat tyhjenemässä  Breshneviläiseen tapaan. Pakotekamppailussa  näyttää  syntyneen  intoleranssi, sietohäiriö.  Itäinen  naapuriyhteiskunta  on  alottanut sosiologisen piereskelyn ja päättänyt vanhavenäläiseen tapaan  muuttaa  voimassa olevia päätöksiä niin, että asiat ovat taas  parempaan päin.

Laktoosittomien tuotteiden   tuontirajoitukset  kuulemma puretaan. Arvaan, että syntyy hirmuinen puute  siitä pahvista, jossa on painettuna laktoosittomia  maitotölkkejä. Norjalaiset arvatenkin  ryhtyvät viemään ensi viikolla Venäjälle laktoositonta turskaa. Saksalaiset  muuttavat  Mersut  pieruttomiksi  ja puolalainen kaali  saa  saman leiman.

Bahtin ja Rabelais  kääntyvät haudoissaan  kateudesta  vihreinä. Tämmöisiä  lehmänkäännöksiä he eivät  osanneet edes uneksia aikoinaan, vaikka  hauskaa kirjoittamalla osasivatkin  synnyttää. Edes Veikko Huovinen  ei yltänyt pieruhuumorissaan tälle tasolle, kun hän kirjoitti Hitler Veitikasta ja muista  suurmiehistä.

In laktoosi we trust !

Lapsia otetaan huostaan

Ajattelin ensin kirjoittaa tästä aiheesta :

screenshot.45

Sitten kumminkin  ajattelin kirjoittaa tästä asiasta. Tänään haluan muistella hyviä juttuja . Ensi viikko on varattu suomalaisten  uusperheiden paskalle.

Turvallisuuskävely

Työturvallisuus

Iski nakki. Pyydettiin, että  järjestäisin  lähihoitaja-opiskelijoille turvallisuuskävelyn.  Se on semmoinen  uusi  suomenkielen sana, jonka turvallisuusbyrokraattien  puppusanageneraattori on  tuottanut iloksemme. Minä olen  yksikön turvallisuusvalvoja. Valvon siis turvallisuutta. Valvon, ettei se karkaa minnekään, vaan pysyy talossa ja voi pulleasti. Se turvallisuus.

Lähihoitaja-opiskelijat ovat aikuisopiskelijoita. Naisia. Noin nelikymppisiä. Ja, jos suoraa sanotaan, aika vaarallisen näköisiä. Sain heidät jo äsken pariin otteeseen nauramaan. Sanoin  helposti pyörtyväni ja  ilmottauduin vapaaehtoiseksi  elvytettäväksi heidän EA- kurssilleen.

Nyt pitää miettiä tarkasti, mihin  minä iltapäivällä heidät kävelytän.  Varomaton ei saa olla. Tässä on nimittäin semmoinen  vaara, että opiskelijat saavat  oloni turvattomaksi. Kun aikansa opettaa kuusitoistavuotiaita nuoria miehiä ja luulee olevansa kaikkivoipa ja tietävä, minulla on sellainen paha aavistus, että sen jälkeen  nämä heidän    ”äitiensä”  ikäiset  ammatinvaihtajat  vasta haastavia ovatkin.

Jännittävä päivä edessä

Vaya con dios !

Vaya con dios

 

Kun liikenteessä on  nuorten opiskelijamiesten kanssa, tämmöinen vanha  harmaapartainen pierukin saa ilon aiheita.  Tarkka lukija voi erottaa kuvasta ainakin sydämiä, kämmenellä lääppimisen jälkiä, pullean kirkkoveneen, nuorisomurteen  sanan monikko-muodon, diskurssi- termin ja uskonnollisen rukouksen.

Erityisesti minua  ilahdutti  nuorten naisten  laaja yleissivistys ja  kuvalaiteellinen kyky yhdistää  monta aspektia yhteiseksi symbioosiksi. Ja se, että minuakin nimitetään tässä yhdeksi pojaksi.

Vaya con dios on   belgialainen humppabändi, kuten  moni varmaan muistaa. Moni varmaan allekirjoittaa myös sen, että kun  Ford Tourneo – henkilöbussilla on  pitempiä reissuja  tekemässä, ihmispoloinen  helposti  toivoo, että  vaya con dios  auttaisi  myös  matkan turvallisuuden suhteen.

Notkuvaa aasinsiltaa myöden  muistutan lukijoille, että kirjailija Huxley kirjoitti  mesestystä saaneessa dystopia-kuvauksessa yhteiskunnasta, joka uskoi fordismiin. Uskonnon  ylipappina oli   kirjassa herra nimeltään MONDE.

Kaksituhattaluvun taitteessa  autoja valmistava  konserni laittoi sitten piruuttaan   erään mallinsa nimeksi MONDEO.

 

(Kirjoittaja ei   omista  FORD – merkkistä ajoneuvoa)

 

Flow -elämys

sunnuntai – ilta….

Ei ole minun tarvinnut  lähteä Helsinkiin saadakseni  flow -kokemuksen itselleni. Riitti aivan mainiosti , kun golf-klubilla selasin  ensin  kännykällä kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen  mielipiteitä  flow – käsitteestä ja sen ympärille  järjestetystä  festivaalista  ja sen  jälkeen selasi  pöydälle jäänyttä outoa ja kummallista  aviisia. Ilkka – lehti oli  jotenkin  eksynyt  lakeuksilta  tänne klubin kahvilaan.

Lehdessä METSÄLIITTO – niminen  järjestö kehottaa  metsästäjiä säästämään uutuukyyhkyt ja pareittain taikka yksinään lentävät  sepelkyyhkyt. Uutisessa  toistetaan ohjeita  metsästyksen   käynnistämiseen. Mahtaa metsästäjä olla huuli pyöreenä, että pitääkö tässä nyt ryhtyä  saalisluetteloita  lähettelemään Osuuskunta Metsäliiton ostoesimiehelle.

Toinen flow-tunnelmaan minut piiskannut  uutinen kertoi  sen, että hiihtäjäveteraani Juha Mieto ryhtyy  taistelemaan  taas  eduskuntapaikasta seuraavissa vaaleissa

Piti lähteä  kentälle koska   varattu lähtöaika koitti. Muut sanomalehti Ilkan  hervottomuudet  menivät minulta  sen tähden  ohi silmien. Pelin aikana mietin sitä, onko tämä Juha Miedon  kolmas eduskuntavaali- kampanja  nyt nk. Musta Joutsen, joka kaiken  kauheuden  päästää valloilleen

Kuten huomaatte, olen väsynyt ja vähän epätoivoinen