Työhuoneessa

by Michael Tillman

Olen työhuoneessa. Mitään asiaa ei tänne ollut, mutta kaupunkipaikoissa on hankalaa löytää vessaa ja tietokonetta ja   ilmaista parkkipaikkaa. Ammattikorkeakoulun toimisto on  kesällä rauhallinen paikka. Ja viilea. Ja vähän luotaantyöntävä.

Monen viikon  jälkeen  huoneeseen astuminen tuntuu samalta, kun  ensimmäisellä kotilomalla armeijasta  tuli kotiin ja avasi oman huoneen  oven. Viisi viikkoa ahdistusta ja kaosta ja huutoa ja kiroilua oli äkkiä takana. Edessä oli outo ja kummallinen paikka, joka samalla kertaa huokui kuitenkin  lämpöä ja muistoja.

Tämäkin  huone  huokuu muistoja. Pöydällä on opiskelijoiden jättämiä papereita. Seinällä ollut valokuva oli tippunut lattialle. Siinä valokuvassa vuosi sitten pidin  sylissäni ensimmäistä lastenlastani. Hän painoi  silloin 4 kiloa. Nyt viikonloppuna pidin häntä jälleen sylissäni. Nyt hän  oli 2,5 kertaistanut painonsa. Nyt hän painoi 11  kg.

Vuoden päästä hän painaa  ties mitä.

Ja minä olen ties missä.

Mutta tähän huoneeseen minä ilmeisesti palaan syyskuussa. Kahtena päivänä  viikossa. Sitten yhtenä päivänä  kuukaudessa ja  lopulta he ottavat minulta  pois avaimet ja kulkukortit ja parkkilapun.

Advertisements