Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: heinäkuu, 2014

Kupla

vw-beetle-20-tdi-tuned-by-abt_1

Olen tänään ollut  kuplassa monta tuntia. Olen palannut nuoruuteeni. Tuntuu kummalliselta. Takana on tavaratilaa. Edessä jossain on moottori. Vaihteita on kuusi. Suuntavilkut  toimivat kovaäänisesti, mutta eivät nouse  syntiseen  90 asteen tanaan.

Omituinen  päivä. Tuskin tämä  on vielä päätöksessä. Luulen, että tästä päivästä tulee  vieläkin kummallisempi.

No, minä menen ulos parkkipaikalle ja  käynnistän kovakuoriaisen. Käynnistä ja  lähden kohti ukkosta. Toivon, että  vesipisroihin ei satu, kun ne törmäävät  kuplaan. Sen kuplan sisällä olen  minä, suojassa ja turvassa.

Mainokset

Senga Sengana

Kävimme tässä taannoin noutamassa  mansikkatilalta  vielä yhden  laatikollisen  herkku-mollikoita. Mansikkatilan pihalla oli vähän  ruuhkaa. Asiakkaita tuli ja meni. Poimijoita tuli ja meni. Kaikilla oli kopat ja laatikot ja korit  käsissään.

Ukrainan pojat tulivat pellolta täysinäisten  keräilyastioiden kanssa. Kun heilläkin oli  ruuhkaa  siinä, pojat päättivät käydä  navetan päässä olevassa vessassa.

Vaimo kiinnitti huomionsa  siihen, että pojilla oli  poiminnan aikana käsissään sterilit ja ohuet  elintarvikehansikkaat . Vaimo kiinnitti huomionsa myös siihen, että vessasta  tultuaan pojilla oli  edelleen  käsissään  sterilit elintarvikehansikkaat. Hän arveli, että ukrainalaisen  elimen  tuoksu saattaisi siirtyä elintarvikehansikkaiden  välityksellä mansikoihin ja sitä kautta meidän ruokakuntamme  suuhun.

Pidin  ongelmaa pienenä ja hypoteettisena. Näytin pelloita tulevia ukrainalaisneitosia  ja sanoin tarkkailevani silmä kovana heidän  elintarvikehansikkaitaan ja sitä, mihin  myyntiastiaan heidän marjansa kulkeutuvat. Vaimo sanoi, että vaikka hän pakastaa marjat, niin  hän kyllä merkkaa ukrainalaisjullien poimimat marjat pakasterasiaan  punaisella  ristillä. Ja että siitä riittää minulle mansikkaa koko  talveksi.

Tervapääskynaaraat eivät imetä

 

Syöksylennossa niiden rinnat hehkuisivat  ilmanvastustuksesta

luulisimme ohjusten  iskevän taas

evoluutio

tuo pelastava enkeli

Tiesittekö…

Että tervapääskyset  nukkuvat  taivaalla

ilmavirtauksissa

selällään

 

Sain uuden lelun

callie

Olen  aamun opetellut  tämän uuden leluni  metkuja. Se on vuoroin  hämmästyttänyt ja ihastuttanut minua. Vuoroin taas se on palauttanut maan pinnalla ja osoittanut sen, että mikään kone ei saa ihmistä toimimaan  koneenomaisesti, vaan  ihminen lopulta on heikkouksineen ja taitoineen  fyysisten ja psyykkisten   rajoitteidensa vanki.

En siis osaa putata tänä aamuna juurikaan peremmin kuin eilen. Eikä minulla enää ole oikein  kohdetta, jolle moitteeni osoittaisin, sillä tämä  väline näyttää ja tuntuu minua huomattavasti  pätevämmältä.

Jatkamme harjoituksia. Illalla vien hänet ehkä tutustumiskäynnille etuysin  kalteville pinnoille.

Olen subjektiivinen

Minä petyin Bob Dylanin  torstaiseen konserttiin. Hesarin  musiikkitoimittaja oli taas haltioissaan. No, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun minä ja Hesari olemme eri mieltä asioista. Oikeastaan  osasin tämän jo aavistaa heti keikan jälkeen.

Myös keskisuomalaisen Teppo Kulmala  oli  aamun  aviisissa  haltioissaan. Minä olen totaalisen yksin, kun joudun paljastamaan, että  en päässyt mukaan tunnelmaan, soitetut kappaleet olivat  tuntemattomiksi  muuntuneet ja ympärillä oleva tavallinen yleisö käyttäytyi aivan tavallisesti ja  hillitysti.

Valokuvaa ei maestrosta  ole. Kun hän kielsi kaiken  valokuvaamisen, niin en sitten niitä laita.

Tämä väärässä oleminen vain  harmittaa minua ja vähän ahdistaa. On väsyttävää ja joskus vähän yksinäistäkin olla väärässä. Epämusikaalisena henkilönä minä hyväksyn sen musiikin saralla, sillä tietenkään en  voi olla oikeassa, jos olen ” kuuro”  jonkun asian suhteen.

Ukrainasta  alkaa  kolmas maailmansota. Toivottavasti olen väärässä tuossakin asiassa. Israelista  alkaa kolmas maailmansota. No,  alkaa ehkä joskus, mutta toivottavasti ei vielä nyt. Olisi mukava joskus olla  muutama vuosi eläkeläisenäkin.  Syyriasta ja Irakista alkaa kolmas maailmansota.  Toivottavasti olen sokea ja kuuro ja väärässä.

Väärässä oleminen siis riepoo minua.  Minua harmittaa se, sillä olisi mukava kollektiivin osana  muistella ja ihastelle Dylanin konserttia. Olisi ollut mukava tanssia pöydillä, halailla tuntemattomia ja huutaa  äänensä käheäksi. Nyt istuin hiljaa ja ihmettelin.

Kohta …….

2

Huomenna

 

 

Huomenna Smartum- liikunta – ja kulttuurisetelit  laitetaan  liikenteeseen. Tämä työnantajalle tiedoksi. Jos  setelien  antaja on elätellyt toiveita siitä, että niillä seteleillä kuntosalin hikeä  sekoitettaisiin  työnteon hikeen,  antaja on erehtynyt. Minä olen päättänyt  ostaa  näillä lipun Kirjuriluotoon.

Ainoa ongelma on se, että kun tänä vuonna juhla-alueelle ei saa viedä  omia juomia mukanaan, portilla on tuima  joukko  järjestysmiehiä, jotka kopeloivat  juhlavieraan haarat ja munaskut ja kainalot. Pahaa pelkään, että minun kohtaloni on  joutua jonkun Musan Salaman äitijaoston  tädin tarkastukseen. Porilaiset  työväenurheiluseurat  ovat täynnä Tamara ja Irina Pressin näköisiä ja oloisia   urheilu- ja aatepalon läpitunkemia  rotevia naisia. Semmoinen  kun kopeloi, niin minustakin saattaa irrota hyvinkin  äidinmaito – vastiketta tai jotain muuta kiellettyä nestettä.

 

Työhuoneessa

Olen työhuoneessa. Mitään asiaa ei tänne ollut, mutta kaupunkipaikoissa on hankalaa löytää vessaa ja tietokonetta ja   ilmaista parkkipaikkaa. Ammattikorkeakoulun toimisto on  kesällä rauhallinen paikka. Ja viilea. Ja vähän luotaantyöntävä.

Monen viikon  jälkeen  huoneeseen astuminen tuntuu samalta, kun  ensimmäisellä kotilomalla armeijasta  tuli kotiin ja avasi oman huoneen  oven. Viisi viikkoa ahdistusta ja kaosta ja huutoa ja kiroilua oli äkkiä takana. Edessä oli outo ja kummallinen paikka, joka samalla kertaa huokui kuitenkin  lämpöä ja muistoja.

Tämäkin  huone  huokuu muistoja. Pöydällä on opiskelijoiden jättämiä papereita. Seinällä ollut valokuva oli tippunut lattialle. Siinä valokuvassa vuosi sitten pidin  sylissäni ensimmäistä lastenlastani. Hän painoi  silloin 4 kiloa. Nyt viikonloppuna pidin häntä jälleen sylissäni. Nyt hän  oli 2,5 kertaistanut painonsa. Nyt hän painoi 11  kg.

Vuoden päästä hän painaa  ties mitä.

Ja minä olen ties missä.

Mutta tähän huoneeseen minä ilmeisesti palaan syyskuussa. Kahtena päivänä  viikossa. Sitten yhtenä päivänä  kuukaudessa ja  lopulta he ottavat minulta  pois avaimet ja kulkukortit ja parkkilapun.

Oikein rikas mies

Pelasin   oikein rikkaan miehen kanssa golfia. Hän oli niin rikas, että Jobin  1000 kameliakin  olisivat hänen omaisuutensa rinnalla vain  varakkuutta.

Peli kulki hitaasti. Juttelimme niitä  näitä ja samalla hän rikastutti minua. Hän onki kaikista vesiesteistä pallo-ongella kaikki pallo, jotka vain  sai. Itsellen hän otti vain kolme palloa. Ne olivat palloja, joilla  rikkaan miehen  pahin  liike-elämän kilpailija pelaa. Muut pallon hän antoi minulle.

Hän kertoi, kuka se kilpailija on ja mitä ne pallot maksavat kappale.

Minä lähden Joen kaupunkiin katsomaan lasta ja lapsenlasta. Minä en osaa laskea  matkalla  keskikulutusta, enkä  väistellä ABC -asemien  ylihinnoiteltuja  sänpylöitä. Minusta ei koskaan voi tulla oikein rikasta miestä. Minä elän tunteella väärissä paikoissa