O tempora, O mores

by Michael Tillman

Edellisen päreen potilaskuvilla mässäily sai heti arvoisensa lopun.  Näyttää nimittäin niin, että sellaisen irvistelyn  tuotoksena  ja rangaistuksena minuun on nyt  istutettu oikein ärhäkkä ja hankala  vatsatauti, joka  hevosmiesten tietotoimiston  antamien  tukilausuntojen mukaan  kestää viikon päivät.

En valita. Em.  asian vuoksi olen saanut oikeuden vierailla könniläisen kaappikellon  alaosastossa  lymyävällä saksalaisella yrttisotkulla aina kun maharustinki niin näyttäisi vaativan.

Ja töistä tullessa  uutisia kuultuani niin  taas näyttää  vaativan. Minua nimittäin oksettaa taas oikein kunnolla.

Lakeuksilla valitaan viikonloppuna  punaiselle puolueelle uusi puheenjohtaja. Samalla   siinä sitten valitaan myös  uusi ministeri Suomeen. Virkaatekevä rouva on ollut pahasti häviöllä, joten  jotain oikein positiivista  oli pakko julkaista. Eikä kovanyrkkisen kauppa-ja  teollisuusministerinkään osakkeet olleet eilen   kovin korkealla, kun  pohjalaisnainen asettautui Kokoomuksen  puheenjohtajaehdokkaaksi ja  meni samalla heittämällä ykköseksi niissä gallupeissa, joissa arvuutellaan Suomen seuraavaa pääministeriä.

Oli jälleen kerran ryhdyttävä  toimeen.

Minusta  tämä alustavan telakkauutisen  julkistaminen  on osoitus  silmäätekevien hädästä ja heidän moraalistaan. Mitään varmuutta  ei asiassa ole. Ja jos sitten on käynyt niin  ihmeellisesti, että  juuri tällä kertaa valtio tulee rahoineen juuri tässä asiassa väliin ja juuri näillä epäilemilläni motiiveilla, on vain todettava, että ; voi aikoja, voi tapoja

Advertisements