Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: Touko, 2014

Taas

Olin viime viikonloppuna Satakunnassa. Olin maanantaina  Satakunnassa. Ja olin tänään Satakunnassa. Ja lähden huomenna  Satakuntaan.  Ja aina palaan  takaisin Keski-Suomeen;  minä hölmö. Joka yö ajan tänne  nukkumaan  ja taas aamulla takaisin. Ei ole se miehen elämää.

On pakko olla jotain ihmeellistä  nyt miehen rinnassa.

Suunnittelen nimittäin  mitä tahansa juttua, jonka vuoksi pääsisin  ensi viikollakin Satakuntaan.

Huomenna menen YO- juhlaan. Koulu on minut kutsunut, sillä huomenna on kulunut siitä 40 vuotta, kun minä ja myrkynvihreä pukuni pääsimme  ylioppilaaksi. Lakki on edelleen vitivalkoinen. En ole sitä 40 vuoteen kertaakaan käyttänyt. Pienikin se on. Joko tieto taikka sitten olut on pääni turvottanut.

Ehkä avioliitto ????

Huomenna joka tapauksessa näen  noin 30  oppilastoveria, joista  noin 5 olen nähnyt  tässä vuosien saatossa ja noin  25 ihmistä tulee suoraa sumusta . Hankala juttu. Tunnekohan heidät ? Mistä me puhutaan ? Onkohan ne kaikki  onnistuneet elämässään täydellisesti ? Pitäisiköhän kumminkin  sairastua  ja toivoa, että  koulu ei järjestä  80 vuotta sitten  ylioppilaaksi päässeille  mitään juhlaa.

Otan kumminkin golfvehkeet mukaan. Ja 1500 diakuvaa  lukioajoista. Vaivutan niillä kaverit uneen.

Mainokset

Pitäisikö vaihtaa pääainetta ???

Helsingissä  käydään käräjiä paria nuorta  vastaan siitä syystä, että  toista on kiusattu koulussa ja  toinen vihaa humanisteja. Ja siitä he ovat sitten suivaantuneet niin, että ovat  ryhtyneet suunnittelemaan joukkoteurastusta. Asia liippaa  aika läheltä.

Tiedoitusvälineissä  on esiintynyt  varmaa tietoa myös  siitä, että  esim. Suomi – Ranska  jalkapallo-ottelu viime syksynä olisi ollut heidän potentiaalinen  iskukohteensa.

https://tillmanni.wordpress.com/2013/09/07/6387/

Minäkin siellä olin katsomassa ja hurraamassa poikani kanssa. Tykkäsin tunnelmasta kovasti.  Tykkäsin, kun en tiennyt, että  olen mahdollisesti  tappolistalla.

No, olen minä  muutenkin  sekaantunut  tähän asiaan ja  olen mahdollinen  uhri  toisellakin tavalla.

Tämä humanisteja vihaava syytetty on nimittäin opiskellut Joensuussa sosiologiaa Itä – Suomen yliopistossa. Olemme olleet  varmasti  samoissa tenteissä  ajatuksiamme   kirjoittamassa.  Vilpoinen olo  menee selkäpiissäni. Joensuussa  olen aina ollut  tietoinen siitä, että  joensuulainen liike-elämä  johtaja Laakkosen  johdolla on ollut sitä mieltä, että humanistien  kouluttaminen on turhaa ja että yhteiskunnassa tarvitaan vain lääkäreitä, insinöörejä ja  bisneksen tekijöitä. Humanistien koulutus  voimavarojen haaskaamista.

Olen siis  ollut vaarassa  viime  aikoina monta kertaa. Mutta olen myös  sosiologian opiskelija Itä-Suomen  yliopistosta ja usein minullakin on ollut elämässäni  lepakoita kellotapulissa ja  matot mytyssä yläkerran kamarissa oikein kunnolla. Olen  vaarallisislla vesillä  seilannut. Olen tulella leikkinyt. Elän vaarallista  elämää. Nuorempana en koskaan ymmärtänyt, miten  rajua ja säpäkkää voi olla seniorin elämä.

On ehkä taas ilmoittauduttava  yleiseen tenttiin ja ryhdyttävä hankkimaan  potkua elämään . Tai sitten vaihdettava  sivuainetta johonkin  turvallisempaan. Vaikka ydinfysikkaan.

 

 

 

 

 

Söin eilen itseni

P1180562

Olin  eilen Satakunnassa. Mereltä tuuli  leppoisasti. Sisämaan asukille se saattaa olla käsittämätöntä, että ihminen tulee toimeen   juhlavaatteissa  30 asteen helteessä ihan mainiosti.  Ajatellaan, että semmoinen on tuskallista ja kauheaa.  Me meren kanssa  tekemisissä olleet tiedämme, että   helle on  mukavaa ja sopivaa . Se  on sitä aina.   Kunhan vieressä on vain  meri ja sillä kumppanina tuuli.

Olivat  leiponeet  minut kakun  päälle.

Mietin, onko konditoriaopintojen  opetussuunnitelma  paikallisessa ammattikorkeakoulussa  jotenkin sotkeutunut  datanomien vastaavan  kanssa, eikä kukaan ollut huomannut mitään. Sellainen on  koulumaailmassa aivan normaalia. Voin vakuuttaa.

Suku oli armollista. Kakusta syötiin  reunukset ja volkkarin  moottoritilan  luukku, Vieraat  nakersivat reunoja  ja  minulle jätettiin  keskusta.  Tuntui hurjalta  syödä itseään. Minulla  oli Salvador Dali mielessäni.  Nyt loppu minusta  on  kylmiössä Raumalla.

 

Taylor Made TP BC

Taylor made

 

Tänään saapui suoraan Englanninmaasta Kuvan vekotin. Hän on viime vuoden mallia  oleva Taylor Made iron head numero 6.  Hän on kaunis ja sika halpa. Potikuluineen koko lysti maksoi  9 euroa. Tästä  hinnasta   tuon mailanpään osuudeksi  jäi  4 euroa.

Yritän askarrella häneen  varren, Jahka saan päätettyä mielessäni sen, minkälaisen varren tilaan häneen.

Poetry

Nuoriso lähti työssäoppimiseen ja sitä myötä sitten kesälomalle.

Minä vain jäin.

On ontto olo. On  ontto olo kuin Onttolan lentokentän  pommituslaivueen vääpelillä. Keli paraneen. Poljento  tiivistyy. Rästitehtävät on tehty.

Minun piti kirjoittaa  koulutuskuntayhtymäön tarpeisiin ????  taas  pitkät ropinat erityisoppilaiden  menestyksestä opinnoissa. Olin kirjoittanut pitkät ropinot  heistä innoissani helmikuussa. Olin huomannut, että kaikki opetus ei mene nk. jakeluun ja  kiilahihna luistaa asiakkailta  tavan takaa.

Helmikuussa oli minulla aika ontto olo  taas. Huomasin, että olin kirjoittanut  hojks- tarinoita  terveistä opiskelijoista. Olin sekoittanut terveet ja erityiset. Huono homma. Jo aikoinaan  alik. Rokka varoitteli siitä. Ei pidä sekoittaa täysiä lippaita tyhjiin.

Tänään  asiakkaat siis lähtivät.  Minä en itkenyt sitä, vaan sitä, että kun kirjoitin heidän runojaan  puhtaaksi, minun sydämeeni sattui.

Keväällä, äidinkielenopettaja-urani huipulla,  minä ja äidinkielenopettaja  päätimme kirjoituttaa  meidän herramme muurahaisilla  luonto-  ja metsästysaiheisia  runoja Suomen Metsästysmuseon kirjoituskilpailun innoittamina.

Tuli siinä avattua sitten Pandoran lipas.

Tuli annettua  nuorisolle  tankarunouden tavuohjeet kirjallisena ja  jälki oli sitten mykistävää. Japanilaiset mestarit vapisevat  haudoissaan. Vuorilta ei  laskekaan usva, vaan mopoauto. Villihanhet eivät  lähde etelään. Mopoauton  vetoakseli lähtee  Seinäjoelle hitsattavaksi  ja jossain  uikuttaa rippikouluikäinen  pissistyttö.

Palkinnot kirjoituskilpailiusta jaetaan joskus  syksyllä.  Laitoin saatekirjeeseen maininnan, että  olen  luonto – runouden mesenaatti ja ihailija. Sanoin, että minä ja nimeni ovat sivuseikka tässä  lyrikan sisällisodassa. Pyysin, että  järjestäjät ottavat  yhteyttä suoraa asiakkaisiin ja  runosäilän  heiluttajiin.

Onkimatoja etsimässä

kobelcosk200-6e

Olin nuorison nokkamiehenä tänään. Sukupolvien välinen kuilu melkein   sai minut ottamaan yhteyttä Kuntien Eläkevakuutukseen. Olisin  rukoillut polvirukouksin itselleni  varhennettua poispääsyä kasvatustehtävistä.

Iltapäivällä kuitenkin huomasin, että  kuvassa olevan  kaivurin  kuski lähti työmaalta  käymään oppilaitoksessa myöhäisellä lounaalla. Otin nk. tilaisuudesta vaarin ja  hyppäsin puikkoihin.

Pohjoistuuli  lämpeni, taivas muuttui siniseksi ja orgastinen hyrinä läpäisi vartaloni. Kaivoin ja möyrästin koko  kuskin ruokatunnin . Aika menetti merkityksensä. Velat muuttuivat saamiseksi. Pintamaa hautautui  pohjalle ja sedimentti  kiepsahti pintaan.

Terapia oli täydellistä. Yhteen tuntiin en muistanut  herramme muurahaisia. Yhteen tuntiin en muistanut  oppilaitoksen EFQM – laatujärjestelmää. Yhteen tuntiin  en muistanut toista etunimeäni, enkä kengän numeroani.

Minä möyrin  alitajuntani Idin alueen pohjamutia. Käänsin ne kaikki  nurin niskoin.

Nokturno

Räkättirastaat naivat takapihalla

vihmoo hiljaa

borssikeiton puna syvenee liedellä

mietin

saako  Jutta tänään lohtuseksiä ?

 

Antti Rinne

Se  on sitten  näin.  Perusuomalaisista alkaa virta kohti demareita maanantaiaamuna. Nyt tavallinen  rasvakoura on saanut vähän toivoa elämäänsä ja solidaarista  mieltä.

Telakkauutinen ei riittänyt. Nyt eletään toisenlaista maailmaa ja toisenlaista aikaa. Luulen niin, että tämä kaikki saa miniseri Vapaavuoren mietteliääksi. Luulen niin, että ministeri Risikkoa ei  pysäytä nyt  edes kovat otteet.

Hassua, mutta samalla aika huolestuttavaa.  Olen  ensimmäistä kertaa pitkään aikaa oikein kiinnostunut siitä, mihin hemmettiin tämä kaikki johtaa.

O tempora, O mores

Edellisen päreen potilaskuvilla mässäily sai heti arvoisensa lopun.  Näyttää nimittäin niin, että sellaisen irvistelyn  tuotoksena  ja rangaistuksena minuun on nyt  istutettu oikein ärhäkkä ja hankala  vatsatauti, joka  hevosmiesten tietotoimiston  antamien  tukilausuntojen mukaan  kestää viikon päivät.

En valita. Em.  asian vuoksi olen saanut oikeuden vierailla könniläisen kaappikellon  alaosastossa  lymyävällä saksalaisella yrttisotkulla aina kun maharustinki niin näyttäisi vaativan.

Ja töistä tullessa  uutisia kuultuani niin  taas näyttää  vaativan. Minua nimittäin oksettaa taas oikein kunnolla.

Lakeuksilla valitaan viikonloppuna  punaiselle puolueelle uusi puheenjohtaja. Samalla   siinä sitten valitaan myös  uusi ministeri Suomeen. Virkaatekevä rouva on ollut pahasti häviöllä, joten  jotain oikein positiivista  oli pakko julkaista. Eikä kovanyrkkisen kauppa-ja  teollisuusministerinkään osakkeet olleet eilen   kovin korkealla, kun  pohjalaisnainen asettautui Kokoomuksen  puheenjohtajaehdokkaaksi ja  meni samalla heittämällä ykköseksi niissä gallupeissa, joissa arvuutellaan Suomen seuraavaa pääministeriä.

Oli jälleen kerran ryhdyttävä  toimeen.

Minusta  tämä alustavan telakkauutisen  julkistaminen  on osoitus  silmäätekevien hädästä ja heidän moraalistaan. Mitään varmuutta  ei asiassa ole. Ja jos sitten on käynyt niin  ihmeellisesti, että  juuri tällä kertaa valtio tulee rahoineen juuri tässä asiassa väliin ja juuri näillä epäilemilläni motiiveilla, on vain todettava, että ; voi aikoja, voi tapoja

Potilaat

sairaat

 

Tyhjeneviin oppilaitoksen  tiloihin  on yritetty saada  korvaavaa toimintaa. Ymmärrän niin, että kuntayhtymällä on sangen itsekkäät  tarkoitusperät asiassa. Olisi hyvä, jos joku maksaisi tilojen ylläpidosta jotain. Saataisi  polttoöljyä kattilaan ja vähän maalia seiniin, silloin tällöin ainakin.

Toukokuu on tuhut kuntayhtymän herrojen  kasvoille hymyn. Lähihoitajakoulutus rakentaa  pariin tyhjään luokkaan sairaalahuone- opetustilaa. Semmoinen on  kätevää. Viisi petiä huoneessa  ja jokaisessa potilas köllöttelemässä.

Tänään  sairaalasängyt  sitten tuotiin paikalle. Ne tuotiin traktorin lavalla. Jokaiseen petiin oli sidottu remmeillä potilas kiinni, sillä samalla kyydillä nekin  tulivat kätevästi. Muutamasta sängystä oli moottorilla nostettu selkänojaa ylös, jotta potilaat  näkevät maisemia.

Olen antanut itselleni kertoa, että  kaupungin  keskustassa  oli ollut paljon katselijoita kadun  varrella. Koko matkan ajan , valtatietä myöten  oppilaitokselle,  traktori oli vetänyt perässään autoletkaa, eikä kukaan ollut  ohittanut  potilaita.

Arvaan, että huomisessa aviisissa joku taas kauhistelee , että joku raja sitä pitää olla sairaankuljetuksen kilpailuttamisellakin.